About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

Näytetään tekstit, joissa on tunniste punajuuri. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste punajuuri. Näytä kaikki tekstit

torstai 24. elokuuta 2017

PUNAJUURIPOSTAUS


Viime viikolla - ja edelleen- innostuttiin kukkakaalien pelastuksesta häsällä  #kukkakaalitalkoot. Oikeasti nyt on aika innostua kaikista kotimaisista sesongin juureksista ja kasviksista. Mitä ihanaa aikaa elämmekään!


Kukkakaalin ( ja sipulin, perunan, kyssäkaalin, mustajuuren, palsternakan, juurisellerin, piparjuuren, maa-artisokan, lehti- ja mustakaalin, mangoldin, nauriin, maissin jajaja...) lisäksi mun sydämeni sykkii erityisesti punajuurelle. Hyvin erityisesti. Ja miksi? No se syvän mainen, mutta makea maku, uskomaton purppura väri joka värjää kaiken niin hyvässä kuin pahassa, se ettei sitä pysty tuhoamaan herkästi ylikypsentämällä ja mieletön monipuolisuus käytössä. Ja kuinka se muistuttaa maallikkoa punajuuri-päivän jälkeen pienen sadasosa sekunnin verran kuolevaisuudesta pissalla käydessä. 

Miten meenkään halpaan joka kerta?



Ilo oli siis suuri kun sain koostettavakseni Lännen Median sanomalehtien tämän päivän ruokasivuston punajuuriteemalla.

Paahdettujen punajuurien yksinkertaisesta ylellisyydestä oli pakko muistuttaa.

Kertoa, että kahvi ja kardemumma maustaa punajuurisalaatin aivan uuteen uskoon.

Ja että punajuuriburger sinihomejuustolla vie paitsi nälän, myös mielenrauhan, ellei sitä pääse hetikohta valmistamaan.


Punajuuritartar on ilmeinen vaihtoehto kun haetaan kasvisvaihtoehtoa  tuolle trendikkäälle ruualle.

Kahvikakku-resptiä haettaessa punajuuri-suklaa kakku ei ehkä tule aivan ensimmäisenä mieleen, mutta sen pehmeämpää kahvikakkua saat hakea. Ei ole kuivakakku, ei.



Mutta oottekos tehneet punajuuresta sinappia?



Reseptit julkaistu tänään sanomalehdissä, joille Lännen Media tuottaa sisältöä.

sunnuntai 14. elokuuta 2016

ENSIMMÄINEN KYYHKYNEN


Miltä kuulostaa timjami-valkosipulivoissa paistettu kyyhkysenrinta vuohenjuustorisoton ja balsamico-punajuurten kanssa? No kyllä! Se myös maistui juuri yhtä herkulliselta. Sanoisin napakymppi vaikka itse sanomassa olenkin.

99% varma olen siitä, että en ole tainnut koskaan kyyhkyä aikaisemmin syödä saati sitten valmistaa. Isäni, my partner in culinarism, kävi hakemassa metsästyskavereiltaan, jotka heti ensimmäisenä jahtipäivänä pamauttivat alas 50 kyyhkyä, muutaman meillekin. Kyyhkyset tulivat meille DeLuxe mallina eli sain 4 kpl kyyhkyn rintafileitä, ilman nahkaa ja 4 miniatyyristä sisäfilettä. Niistä oli helppo ruoka valmistaa, mutta koska olen niin paljon lukenut blogiystäväni Sauvajyväsen kyyhkysreseptejä (taatusti Suomen kattavin kokoelma), en olis toki pannut pahakseni sydämiä, kivipiiraita ja rankaa ylipäätään. Isäni lähetti myös melkoisen reseptikokoelman sähköpostilla. Itse hän onnistui erinomaisesti kääriessään rintafileet  pekoniin salvianlehden kera.

Kyyhkysen liha on hyvin tummaa ja rintafileet vetäytyvät paistamisen aikana vähän pulleammiksi. On aika hauskaa, että ohjeita löytyy minuuttien paistosta tuntikausien haudutukseen. Päätin mennä rohkeasti eteenpäin nopealla paistolla ja punertavalla lihalla, joka sitten kirjaimellisesti sulikin suuhun.

Nuo sisäfileet ovat hiukan sellainen kuriositeetti. Ensiksikin kuulun siihen joukkoon jonka mielestä linnuilla ei nyt varsinaisesti ole sisäfilettä, vaikka ovathan ne iät ajat myineet jo kanankin sisäfilettä kaupoissa. Ja mitä tuolla mitättömällä lirpakkeella sitten tekee?
Korkeintaan keittiön tervehdyksen.



Taas kerran aika oli vähän kortilla ja vaikka kyyhkyset olisivat ansainneet rauhallisen, erityisen illallishetken tarkkaan mietittyine viineineen, päädyin lopulta valmistamaan tämän superihanan aterian lauantai-iltapäivällä ennen katujuhlien aloitusta sen jälkeen kun olimme juuri syöneet lounaaksi makaroonilaatikkoa.

Muistan sen huippu-onnistuneen fasaaninrinnan valmistukseni Henkka Alénin opastuksessa Murun keittiössä ja päätin ohittaa kaikki reseptit. Kokkien salainen pyhä kolminaisuus minkä tahansa lihan paistossa lienee timjami, valkosipuli ja voi ja sille saivat antautua omatkin kyyhkyseni.



KYYHKYNRINTAA TIMJAMI-VALKOSIPULIVOISSA
2:lle

4 kyyhkysen rintafilettä
hiukan rypsiöljyä
50 g voita
2 valkosipulinkynttä
reilu oksa timjamia
suolaa ja pippuria

Laita öljyä kuumenemaan pannulle loraus ja lisää voi. Heitä sekaan reilu tukko timjamia ja pari isoa valkosipulinkynttä, joita ei tarvitse kuoria, mutta voit vähän painaa niitä rikki veitsen lappeella, jotta maut pääsevät irtoamaan.

Kun voi on saanut hetken vaahdota laita kuumalle pannulle myös rintafileet. Paista 2 minuuttia kummaltakin puolelta. Paiston aikana kallista pannua ja ota lusikka käteen, jolla voit lusikoida paiston aikana ihanalla voilla fileitä. Kyyhkysen rinnan kypsyyden tuntee parhaiten sormella painamalla, jätä se aavistuksen pehmeän löysäksi, niin kypsyys on hyvä. Nosta fileet sitten folion päälle, suolaa ja pippuroi ja kääri vetäytymään hetkeksi. Puolita fileet nostaessasi ne tarjolle.


Balsamico-punajuuret jatkoivat yksinkertaista linjaa.

BALSAMICO-PUNAJUURI

pieniä punajuuria lohkottuina, ei kuorittuna
voita
loraus balsamico-etikkaa
suola, pippuri ja hiukan tuoretta timjamia

Kuumenna voi ja freesaile siinä punajuuren lohkoja n. 10 min. Lorauta sekaan balsamicoa ja mausteet ja jätä punajuurilohkot herkun napsakoiksi.


Olen sitä mieltä, että mulla on jonkinmoinen tyyli-  ja kauneudentaju (kukapa ei olisi?) ja ronskin rohkealla ja runsaalla tyylilläni saan vatiannoksistani ja leivonnaisista yleensä lopulta kutsuvan kauniita. Mutta taito, johon en tunne, en sitten millään, taipuvani on lautasannoksen asettelu. Koska tästä postauksesta on nyt tulossa pienimuotoinen namedropping, niin laitetaanko tähän nyt sekin kauhun tunne kun sain kunnian kokata 18:lle Sinne- ravintolan taitavan Kai Kallion kanssa 5 ruokalajin menuun. Se tunne kun hän tuumas pleittausta aloittaessamme, että laita nyt niinkuin SÄ parhaaksi näet. Mutta kun mä en näe mitään! Osaan ihailla ja arvostella, mutten tehdä itse.

Minkä todistaa nyt myös tämä lautaselle aseteltu 2 hengen kyyhkysannos. Ei mitään linjaa. Ei ...tana kuten yksi bloggaajakollegani varmaan asian ilmaisisi habaneromaiseen tyyliinsä.


Mutta älkää antako sen häiritä, koska ruoka oli yksinkertaisuudessaan varmasti parasta mitä olen tänä vuonna aikaan saanut. Ja sen kruunas ihan huippuonnistunut puhtaan valkoinen risotto, jonka aineksia en mittaillut, eli en ala tähän reseptiä sen kummemmin kirjaamaan. Siihen tuli kuitenkin salottisipulia, arborioriisiä, valkoviintä ja kasvislientä, lopuksi mukaan sekoitin pehmeää vuohenjuustoa, parmesaania ja puristus sitruunaa. Voilla piti viimeistelemän kiilto, mutta sen kyllä onnistuin unohtaa.

Risotossa noudatan Top Chef- Naughty Burger Akseli Herlevin opastuksia: mahdollisimman laakeassa astiassa valmistus, eli paistinpannussa, sekoitus pehmeästi silikonispatulalla ja tietenkin liemi porisee kuumana vieressä. Kiitos nyt näistäkin opeista.


Ne fileet lykkäsin minitikkuihin ja sananmukaisesti näytin niille pannua fileiden jälkeen.

Kyllä on hienoa työskennellä upeiden raaka-aineiden kanssa! Ja se kun onnistuu kypsyydessä ja makujen yhdistelemisessä, olen mä kuulkaa eräänkin hevosen pihvin kuivattanu pannulle ja jäyhäny lampaan paahtopaistista valmistamaani purkkaa, että täytyy hehkuttaa kun joskus onnistuu täydellisesti.

Lihan ylistyksen lisäksi naapurin Samikin sanoi, että jumalaisin risotto ikinä. Miksi naapurin Sami tämän tiesi oli se, että pikakuvattuani annoksen kannoin sen ulos kadulle missä miehet pystyttivät katujuhliin telttaa ja sanoin, että täältä tulis ihan pikku alkupalaa.

Siinä sitten miesten kanssa söimme annoksen viimeiseen suupalaan (tai lähinnä minä, IsoHoo ja Sami).

Tässä vielä kuva viimeisestä suupalasta...

torstai 12. marraskuuta 2015

JUUREKSIA vaikka muodon vuoksi!


Mä käyn henkilökohtaista juures-kasvis-salaatti-sotaa. Olen mielettömän laiska niitä tekemään ja jopa mielettömän huono ottamaan vaikka salaattia lautaselle, jossain lounaspaikassa (no, koska ne ei kyllä herätä useimmiten ruokahalua). En tiedä, koska mun nuppi tekee musta kasvistenrakastajan (koska korvienvälistähän se on oikeasti kiinni). Varsinkin kun ottaa huomioon, etten muista koska olisin syönyt jotakin muuta kuin mielettömän hyviä salaatteja, ihania kasvisruokia tai ihmetellyt kuinka vaikka punajuuri voi ollakin näin hyvää. Tai kukkakaali. Porkkana. Lanttu. Nauris. Peruna. Kaikki ihan tavalliset ja sitten vielä muut munakoisot päälle. Mähän rakastan niitä kaikkia. Tarkemmin mietittynä en kykene nimeämään ainuttakaan kasvis-juures-inhokkia.

Mutta jollei mulla ole joku tietty spesiaali resepti kattottuna tai joku muu syy minkä takia on pakko laittaa vihanneksia pöytään, omassa elämässäni niiden integroiminen jokapäiväiseen arkiruokaan tuntuu jotenkin suunnattamon vaivalloiselta. Mä kyllä yritän niin paljon, että saattaa olla itseasiassa, että oon ihan haka jo tässä, mutta nuppi ei vaan vielä anna armoa. Lisää kasvista, juuresta, salaattia!

Joskus se voi olla se piristysruiske vaikka uusi muoto. Kun on aikansa tehnyt uunissa paahdettuja juureksia kuutioina, lohkoina tai kokonaisina, yhtäkkiä niistä saakin aivan eri sävärit kun leikkaa ne vaikka parin sentin paksuisiksi lanteiksi. Musta niistä tuli todella kivoja. Ja maku- vaikkei näitä tarvitse oikeastaan edes maustaa- oli punajuurissa aivan mieletön ja lanttu oli niin makiaa kuin olis siirappisaavissa kylvetetty.



Paahdettua punajuurta ja lanttua
 4:lle lisukkeeksi

4 pienehköä punajuurta
2 lanttua (en ole vielä pienehköjä nähnyt)
2 rkl sulatettua voita
suolaa
mustapippuria myllystä

En kuorinut nättejä punajuuria, leikkaisin vain molemmista päädyistä pienet palat pois. Lantun kuorin krouvisti veitsellä. Viipaloi molemmat sitten n. 1,5 cm paksuisiksi kiekoiksi ja aseta leivinpaperin päälle uuninpellille.

Voitele kiekot sudilla sulatetulla voilla, pärjäät vähällä. Laita reilusti suolaa ja maun mukaan mustapippuria.

Paahda 220 asteessa 20-30 minuuttia, sopivaan kypsyyteen.

Nämä kun asettelee vadille ja päälle ripottelee tuoretta yrttiä ja ehkä kippoon vielä viereen smetanaa /tuorejuustoa, niin jo alkaa olla juhla-ateria. Vaikka minkä lisukkeeksi.

Meillä jättimäiset juureslantit syötiin keitettyjen kuoriperunoiden, läskisoosin, ruislimpun ja piimän kera. Oli muuten yksi tämän kuun parhaimmista aterioista. Paluu pirtin pöytään! Se taitaa olla geeneissä tuo perunat ja läskisoosi.

maanantai 28. syyskuuta 2015

Salaatin lämpöä



Syksyn ja kolean myötä salaatitkin vaihtuvat kuin itsestään keveän rouskuvista, sitruksisista raikkauksista tuhdimpiin. Enemmän proteiineja, enemmän juureksia ja syvempiä makuja vaikka uunin kautta paahtamalla. Lämmin salaatti se vaan jotenkin tuntuu tähän aikaan enemmän aterialta.

Ja punajuuri. Sehän on ihan parhautta, maussaan ja monipuolisuudessaan superpakkaus. Ainut huono puoli lienee sen värjäävyys, aina syödessä tulee sellainen tunne, että, no niin, mä kuitenkin pudotan palan punajuurta rinnuksilleni, josta seuraa se automaatio, että se luultavasti todellakin putoaa siihen valkoiselle
neuleelle. Oi jippii! Toisaalta, kuinka moni boikotoi mustikansyöntiä samasta syystä? No ei kukaan! Ja se sentään värjää myös hampaat ja huulet, ihan ilman lusikointihuteja.

Tässä salaatissa punajuuri ottaa kaverikseen kikherneen. Pikkuisen mausteita ja loppusilaus lehtikaalilla ja fetalla, ja se on siinä. Kaunis, syksyisen tuhti salaatti.




Punajuuri-kikhernesalaatti
2:lle ateriaksi, lisukkeeksi useammalle 


½ kiloa tuoreita punajuuria, kuorittuna ja lohkottuna
öljyä, suolaa, mustapippuria
2 rkl oliiviöljyä
1 punasipuli, suikaleina
3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 tl juustokuminaa
2 tl kuivattua oreganoa
170 g valutettuja kikherneitä
3-4 lehtikaalin lehteä, ruodittuna
100g fetaa
½ sitruunan mehu
1 dl tuoretta korianteria, hienonnettuna
suolaa, mustapippuria

Laita kuoritut ja lohkotut punajuuret uuninpelille, pirskottele päälle hiukan öljyä, suolaa ja mustapippuria. Paahda 200 asteessa n. 20 min., kunnes napakan kypsiä. 

Kuumenna paistinpannulla öljy ja kuullottele punasipuleita miedolla lämmöllä 3-4 minuuttia. Lisää valkosipuli ja jatka kuullottamista kunnes haistat valkosipulin aromit. Lisää juustokumina ja oregano, sitten valutetut kikherneet. Jatka paistamista 5 min., lisää joukkoon uunipaahdetut punajuurilohkot ja revi lehtikaali mukaan. Pyöräyttele pari kertaa kaikki ainekset lämpimiksi. Tarkista suola ja mustapippuri.

Nosta tarjoilulautaselle, murenna päälle feta, purista sitruunan mehu ja viimeistele tuoreella korianterilla. 

Lisää maistuvia punajuurireseptiä löydät myös muilta ihanilta K-ruokabloggareilta ja tietenkin K-ruoka – sivuston ehtymättömästä reseptivarastosta. Sovitaanko, että kokeillaan tänä syksynä ainakin yhtä upouutta punajuurireseptiä. Itse harkitsen vakavasti Tarte tatinia punajuuresta!


Kaupallisessa yhteistyössä K-ruoan kanssa.

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Pääsiäinen, lammas ja viini (ja parhaat valkosipuliperunat)



Pääsiäinen on näin pakanallisesti ihana ruuan juhla. Kun ajattelen pääsiäistä, ajattelen heti hyvää ruokaa ja yhdessä perheen kanssa nautittavia menukokonaisuuksia. Ajattelen tietenkin myös lammasta, eikä ainutkaan pääsiäinen saa mennä ohi ilman suosikkiani, helppoa nyhtölammasreseptiä, joka aterian lisukkeista riippuen on muunneltavissa vaikka kreikkalaiseen tai lähi-idän tyyliin.

Kun ajattelen lammasta, ajattelen vääjäämättä myös hyvää punaviiniä. Ja kun ajattelen punaviintä ja lammasta tekee mieli kokeilla myös klassisempia lammasherkkuja. Karitsan paahtopaisti, jos mikä on on lammasta parhaimmillaan. Maukasta, pehmoista lihaa, johon vaihtelua saa erilaisilla marinadeilla, kuorrutuksilla tai kastikkeilla. Se on nopea valmistaakkiin. Ruskistus pannulla ja ehkä vartti uunissa + vetäytymisaika. Viereen joku kasvislisuke ja valkosipuliperunat. Lasi kunnon punkkua. Ihanan yksinkertaista.



Pitkäperjantaina äitini on luvannut kokata koko suurperheelleen karitsan paahtopaistia ja minä lupasin tuoda viinin. Se on nyt siis jopa etukäteen tapojeni vastaisesti testattu (ehkä tässä on vielä toivoa?) ja mainioksi havaittu. Finca Museumin tuottama pohjoisespanjalainen  Vinea Museum Tempranillo Crianza on oiva valinta lampaalle. Se on runsas ja täyteläinen viini, jonka tanniinit ovat kuitenkin jo pyöristyneet ja kypsät. Jälkimaku on miellyttävä, paahteinen ja pitkä. Tuoksussa ja maussa löytyy molemmissa kypsää marjaisuutta, nuuhkiessa voi erottaa myös hienoisen savuaromin. Viini on kyllä hintansa 12,58 väärti.



Karitsan paahtopaisti
1 /henki eli neljälle n. 800g

öljyä
voita
suolaa
pippuria
timjamia tai rosmariinia
valkosipunkynsi

Ota paahtopaistit hyvissä ajoin(ainakin tunti) huoneenlämpöön ja suolaa ja pippuroi niiden pinnat. 

Kuumenna pannulla ruokalusikallinen öljyä ja toinen reilu voita, lisää pannulle hiukan murskattu valkosipulinkynsi ja yrtit ja paista paahtopaisteihin kauniit pinnat. 

Nosta sitten paistit uuniin 200 asteeseen n. 15 minuutiksi. Mielellään käytä lämpömittaria. Otin omani pois kun asteita oli 58 ja se oli kyllä himpun verran turhan kypsää. Jälkeenpäin (!) löysinkin ohjeistuksen ottaa paistit uunista 52-55 asteessa. Paahtopaisti on siitä kuitenkin otollinen, että se säilyy hyvänä ja mehevänä myös kypsänä, kunhan et ylitä 65 (62) astetta.

Saavutettuasi lämpötilan, ota paistit uunista ja kääräise tiukasti folioon, anna vetäytyä rauhassa n. 10 minuuttia.

Leikkaa paahtopaistit tarjolle poikkisyin viipaleiksi.


Kaikki maustevoit ja kylmät kastikkeet ovat mun mieleen, mutta nyt yritin tehdä kerrankin jotakin muuta. Ja niin syntyi, Valion ohjetta mukaillen

Mustaherukkakastike

2 dl pakastemustaherukoita
1 rkl vettä
1rkl sokeria
1 rkl konjakkia
1 rkl punaviinietikkaa
2 dl lihalientä
2 dl kermaa
suolaa
valkopippuria
1 rkl voita

Laita mustaherukat ja vesi kattilaan ja keitä 5 minuuttia kunnes marjat mehusteneet. Lisää sokeri, konjakki, etikka, lihaliemi ja kerma ja keittele hiljoikseen, minulla oli kattila liedellä koko paahtopaistioperaation ajan. Lopuksi siivilöi kastike ja kuumenna sileä versio vielä kerran, sekoita sekaan voi ja mausta suolalla ja pippurilla.


Yksi lampaan-, samoin kuin hirvenlihankin kanssa tarjottavista ikisuosikkilisukkeistani on valkosipuliperunat. Mutta,  yllätys, yllätys, oma suosikkini ei olekaan se kermainen versio vaan lemppareitani on joko pannulla raakapaistetut, joita ei kyllä oikein viitsi tehdä kuin kahdelle, tai lihaliemessä haudutetut valkosipuli-rosmariiniperunat.




Valkosipuli-rosmariiniperunat
4:lle

Jauhoisia perunoita n. 2 /syöjä
2 rkl öljyä
2rkl voita
6-8 valkosipulinkynttä (tai maun mukaan enemmänkin)
rosmariinia, tuoretta tai kuivattukin käy tähän hyvin
suolaa
mustapippuria
3 dl lihalientä (voit valmistaa fondikuutiostakin)

Kuori ja siivuta perunat terävällä veitsellä.

Kuumenna 1/2 öljy ja voi hyvällä paistinpannulla, lisää sekaan muutama karkeasti pilkottu valkosipulinkynsi ja rosmariinia. Freesaile 1/2 perunasiivuista, niin, että saavat osaksi vähän väriä ja rapeutta. Suolaa ja pippuroi. Siirrä uunivuokaan ja toista sama loppujen perunoiden kanssa. Lisää vuokaan myös loputkin hienonnetut valkosipulit.

Kaada perunoiden päälle kuuma lihaliemi. Lisää halutessasi hiukan rosmariinia ja paista 200 uunissa 45 minuuttia.


pannulla paistumassa

uuniin menossa
Sitten piti vielä keksiä se lisuke. Olin ostanut punajuuria, savufetaa ja rucolanversoja. 




Punajuurta ja savufetaa

punajuurta
savufetaa
pinjansiemeniä
rucolanversoja
öljyä
mustapippuria 
suolaa 
Za'atar mausteseosta (tai jotakin yrttiä)
hunajaa
sitruunanmehua

Kuori punajuuret, kuutioi reiluiksi kuutioiksi, pirskottele öljyllä ja lisää päälle suolaa, mustapippuria ja za'ataria. Laita uunivuokaan ja kypsennä 45 minuuttia 200 asteessa.

Ota punajuuret pois uunista ja sekoita sekaan reilunkokoiseksi lohkottu savufeta. Mausta hunajalla.

Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla. mausta rucolaversot pirskottelmalla päälle sitruunanmehua ja oliiviöljyä sekä suolaa ja pippuria. Sekoita pinjansiemenet mukaan.

Kokoa lämmin juuressalaatti (vaikka kakkuvadille!) laittamalla punajuuret alle ja nostelemalla rucola käsin keoksi sen päälle.



Kannattaa katsoa lisäksi tuosta oikeanpuoleisesta tunnisteet-pilvestä ainakin tagit lammas ja pääsiäinen, mikäli herkut pääsiäiselle ovat vielä kateissa.

Saan ehkä* kokata 1. pääsiäispäivä sisaruksilleni ja silloin luultavammin tehdään vaihteeksi jotain aasialaista, perjantaina kun on paahtopaistia ja 2. pääsiäispäivä herkutellaan vielä nyhtölampaalla.

*äitini kanssa käymäni keskustelu (lapseni olivat juuri olleet pari yötä hoidossa töitteni takia ja mumma oli vähän väsynyt):

-...aika raskasta, koko ens viikonloppukin saan olla koko ajan keittiössä...
- no meille vois ainakin tulla kaikki syömään yhtenä päivänä...
- no mitä sä sitten laittaasit? Mikä päivä, perjantaina laitan ainakin paahhtopaistia ja jompana kumpana pyhänä sitä sun revittyälammasta...



"....NO MITÄ SÄ SITTEN LAITTAASIT?" 
- en tiärä, ehkä mä jotakin keksin?

Mutta emmä sitä äänehen uskaltanu sanua.


Viini on saatu testattavaksi maahantuojalta.



tiistai 27. tammikuuta 2015

Paahdettu vuohenjuusto-salaatti


Jotenkin en ollut ajatellut postata tätä vuohenjuustosalaattia ollenkaan, se tuntui niin itsestäänselvältä. Meneillään olevan Swiss Diamond-paistinpannuarvonnan  (1.2.2015 saakka) kommenteissa niin moni mainitsi yhdessä kuvissa olleet,  pannulla paistamani vuohenjuustokiekot (ja juuri nyt kun minulla ei oikein ole aikaa valmistaa mitään to do- listani ruokia), että tulin toisiin ajatuksiin. 

Arkistojen suojista löytyi tälläisiä paahdettuja vuohenjuustosalaatteja (ja minä kun ajattelin, että NÄMÄ kuvat ovat huonoja!) sekä kylmä vuohenjuustosalaatti, joka on oikein mainio sekin. Mikään ei voita kuitenkaan kunnon siivua sopivasti pinnasta ruskistettua ja sisältä lämmintä, paksua ja isoa vuohenjuustokiekkoa. 

Ei sitten mikään.

Vuohenjuuston pariutuu ihanasti monen kasviksen kanssa (mieti vaikka munakoisoa!), mutta jotenkin päädyn ymppäämään sen aina samalle lautaselle joka tomaattien (mutta niidenkin tulee olla maukkaita) tai punajuurten kanssa. Punajuuret voi keittää, paahtaa uunissa tai pannulla. Tällä kertaa minulla oli nättejä pieniä, sellaisia munankokoisia punajuuria, kuorin ne ja hauduttelin paistinpannulla voissa, lopuksi suolaa ja pippuria ja hiukan balsamicoa päälle.


Vuohenjuusto on toisinaan tuottanut vaikeuksia siinä, että kuinka siihen saisi  kauniin ja maukkaan pinnan, ilman että se hajoaa käännettäessä tai tarttuu/ sulaa / leviää kiinni alustaansa. Luulen, että alan pikkuhiljaa päästä juonesta kiinni. Tarpeeksi paksu kiekko ja tarpeeksi nopea lämmitys tarpeeksi tehokkaasti. Ravintoloissa se tapahtuu salamanterissa, joka on siis eräänlainen avoin grillivastus, mutta kotona on osoittautunut parhaaksi kunnon ruskistava paistinpannu (Swiss Diamond hoiti homman). Siihen vielä mä lisäisin viime kesäisen herätyksen siitä, että leivinpaperin läpi voi myös ruskistaa, eli leivinpaperinpala pannun pohjalle, pannu melko kuumalle ( nyt sun täytyy tuntea pannus, sveitsiläisen kanssa pärjää kohtuullisella keskilämmöllä) ja sitten  vaan annat kiekkojen ruskistua ensin toiselta ja sitten toiselta puolen.


Paahdettu vuohenjuustosalaatti

1-2 erilaista salaattialajia revittynä pohjalle
paahdettuja punajuurilohkoja,( suolaa, mustapippuria, voita, balsamicoa tai uunissa paahdettuna öljyä)
paahdettuja pecanpähkinöitä
"grillattuja" vuohenjuustokiekkoja, päälle valutettuna hunajaa
kastikkeeksi pirskottelet hiukan  hyvää oliiviöljyä ja balsamicoa.

Oikeasti niin yksinkertaista. Ja niin herkullista.


sunnuntai 7. syyskuuta 2014

FLÄSKIPANNU


Tulin juuri Turkista.  Lomalla - kuten kuuluukin - söin hyvin (ja usein) ja nautiskellen Anatolian kukkuloiden keittiön herkuista.

Sattuneesta syystä on nyt sitten hiukan possuvaje, joten mikäpä ihanampaa kuin julkaista tämä Lihaa parhaimmillaan -reseptikilpailuun osallistuva sikamaisen yksinkertainen ja mehevä possuresepti. Minulla oli Kotitila.fi lähettämä possun luullinen paahtokylki pakkasessa ja yhdistin sen syksyn kotimaisten juuresten kärkikaksikkoon, punajuureen ja kyssäkaaliin sekä metsästä hakaistuihin voitatteihin tällä lailla pyttipannumaisesti. Sieninä voit toki käyttää mitä tahansa tattia tai vaikka suppilovahveroita.



Sianliha pääsee oikeuksiinsa kun se sivellään hunajan ja sinapin sekoituksella ja paahdetaan uunissa. Leikkasin palasta siivuja jotka sitten vielä rapeutin pannulla. Ihanan muhevan juureva annos!



FLÄSKIPANNU
4:lle

n. 800g pala Leppälän tilan luomupossun paahtokylkeä (luulla)
2 rkl hunajaa
2rkl dijon-sinappia
suolaa, pippuria

1 kyssäkaali
2 punajuurta
1 sipuli
5dl puhdistettuja, pilkottuja tuoreita tatteja
2 valkosipulinkynttä
suolaa, pippuria
voita,
timjamia. lehtipersiljaa
4x 1 keltuainen tarjoiluun

Ota (sulanut) paahtokylki huoneenlämpöön tasaantumaan pari tuntia ennen aloittamista.

Suolaa ja pippuroi lihan pinta ja paista pinnat kiinni kuumalla pannulla. Sekoita hunaja ja sinappia ja sivele possun päällypuoli tahnalla. Anna paahtua 200 uunissa n. 25 minuuttia.

Valmista sillä aikaa juurekset ja sienet. Kuori ja kuutioi kyssäkaali ja punajuuret sekä pilko sipuli. Kuumenna  reilu nokare voita kahdella paistinpannulla, lisää mukaan pari timjaminoksaa sekä pilkotut valkosipulinkynnet. Paista keskilämmöllä toisella pannulla punajuuret ja toisella kyssäkaali, sienet ja sipuli, niin että juurekset jäävät mukavan napakoiksi. Mausta suolalla ja pippurilla ja yhdistä samalle pannulle. Kun paistat punajuuret omalla pannulla, vältyt vaaleanpunaiselta annokselta.

Leikkaa levänneestä paahtokyljestä siivuja ja paista niihin rapeat paistopinnat pikaisesti. Kokoa annokset vaikka pieniin valurautapannuihin munankeltuaisen ja persiljasilpun kera.



Postauksen lihan sponsoroi kotitila.fi


sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Kas, kasviscouscous


Nyt minulla on sitten ruoka, jota kehtaan hyvillä mielin valmistaa kasvissyöjälle, jos sellainen joskus tuosta ovesta sisään kävelee. Ja mikä ehkä tärkeämpää, syöttää myös lihansyöjälle, silmääkään räpäyttämättä ja selittelemättä. Tuli muhevaa, aromikasta tuhannen ja yhden yön couscousia kauden kasviksilla. Rash el hanout- mausteseos maistoi couscousin, uunissa paahdetut hunajakasvikset ja savustetut punajuuret loivat lempeästi lämmittävän aterian.


Tämä resepti osallistuu Pernod Ricard Finlandin Kasvisruokaresepti- kilpailuun, jossa bloggaajia pyydettiin valmistamaan herkullinen kasvisruoka, joka parhaiten toisi esille Jacob's Creekin Earth.Vine.Grape Organic Chardonnayn ominaisen luonteen.

Osallistujille lähetettiin tonkallinen tuotekehittelyä varten. Luomuviini yllätti, en ole aikoihin tarttunut valintatilanteessa chardonnayhin (suositellut kyllä muille), mutta tämä  viini paljastui raikkaan rapsakaksi, eikä chardonnaylle usein ominainen tammisuuskaan jyrää.

Vaikka couscousini  ei olekaan kermaisen tai juustoisen raskas, on se kuitenkin jotenkin juurevan muheva ja täyttävä, silti tämä chardonnay jaksaa kantaa sen hyvin. Savupunajuuret ja kaikki. En tiedä mitä viinintuntija sanoo moisesta yhdistelmästä, omalla paletillani toimi.

Koska kyseessä oli luomuviini, oli luontevaa hakea raaka-aineita myös omasta puutarhasta, ovathan palstani mangoldi, punajuuret, porkkana, lehtipersilja ja minttukin epävirallisesti luomuna kasvatettu. Reseptin muutkin ainekset on helposti löydettävissä luomutuotteina halutessasi.


Kauden kasviscouscous
4:lle

2 dl kirsikkatomaatteja
4-6 pientä porkkanaa
4-6 pientä punajuurta
2 punasipulia
0.5l mangoldin pienempiä lehtiä
2rkl hunajaa
2 rkl oliiviöljyä
1 dl Earth. Vine. Grape Organic Chardonnay

4 dl vettä
4 dl couscous-suurimoita
1 tomaatti-yrttifondikuutio
 2 tl Rash el Hanout- mausteseosta
1 dl kuivattuja aprikooseja

tuoretta lehtipersiljaa ja minttua maun mukaan, suolaa

Kasvikset

Pese porkkanat ja punajuuret huolellisesti, jos mahdollista jätä osa porkkanan naattia paikalleen. Älä myöskään kuori punajuurta, leikkaa vain pois naatin kasvukohdan ruskettunut osa. Kuori ja halkaise punasipulit, halkaise kirsikkatomaatit.

Voitele punajuuret öljyhunajaseoksella ja aseta punajuuret sähkösavustimeen, n 40 minuutiksi tai kunnes kypsyneet al dente. Voit käyttää myös savustuspussia.

Levitä muut vihannekset uuninpellille ja voitele myös hunajaöljyllä. Lisää myös ripaus suolaa. Paahda 30 minuuttia uunissa 200 asteessa.


Couscous

Kuumenna vesi kiehuvaksi. Lisää siihen tommattiyrttifondi, rash el hanout- maustesos, ja pilkottu aprikoosi, sekoita. Siirrä sitten kattila syrjään (ja sammuta liesi). Lisää couscous-suurimot, laita kansi päälle ja anna hautua 5 minuuttia. Sekoita kypsä couscous haarukalla irtonaiseksi.

Laita paistinpannulle tilkka öljyä, kuumenna ja heitä mangoldin lehdet pannulle. Perään desi viiniä, sekoita muutaman kerran ja siirrä syrjään.

Sekoita kaikki ainekset, uunikasvikset, punajuuret, couscous sekä hienonnettu lehtipersilja ja minttu. Tarkista suola. Asettele ruoka kauniisti tarjoiluvadille, jonka voit vuorata nätisti vaikka punajuuren naateilla.

Täytä viinilasi.


Kaunis syksyinen lauantaipäivä kului kokkaillessa ja sitten etupihalla kuvatessa ja "stailatessa". Lopulta päädyin muutaman naapurin kanssa istumaan etuportaillemme viinitonkan ja couscousin kera körttiläisten lenkkeilijöiden paheksuttavaksi. Raskaana oleva tyytyi nauttimaan savupunajuurista, mutta kuten kuvasta näkyy osalle kaadettiin reilumminkin lasiin. Oli nimittäin oikein suuhunsopivaa, siinä syyskuisena lauantaina couscousin kera, etuportailla, maitolasista,  seurassa ystävät ja iltapäivän syysaurinko.






maanantai 9. syyskuuta 2013

Oma maa punajuuri, peruna ja porkkana


Voi juures, siellä sinä kasvat mullan alla kauniiksi ja maistuvaksi, vaikka punajuuria ei paljon harvennettu ja koko kasvimaa oli puolet ajasta vesiheinän peitossa.

Ja peruna, niin vain sikisit sinäkin, vaikka 4 vuoden perunanviljelykokemuksesta huolimatta saat minut yhä uudelleen hämmennyksiin. Yhtenä vuonna kaikki perunat räjähtelivät kattilassa keitettäessä. Seuraavana vuonna ne olivat ankaran rupisia. Tämän vuoden kiintoisin pointti on, että yksi varsi on tehnyt suurinpiirtein yhden, kylläkin uuniperunan kokoisen mukulan. Ei kyllä tällä meiningillä olisi jäänyt ensi vuodeksi siemenperunaa, jos omavaraisia oltaisiin sen suhteen.

Ehkä kaikkein monipuolisin maan antimista valmistuva ruoka on paahdetut uunikasvikset.  Ne kun ovat jumalaisen hyviä, uuni karamellisoi ne tavalla, joka päihittää keittelyn mennen tullen. Syö sellaisenaan, lämpimässä salaatissa, liharuuan lisukkeena, kalan kaverina ja  grillailujen kruununa.

Eikä tähän oikeasti tarvitse edes reseptiä.



Paahdetut uunijuurekset

Pese ja tarvittaessa kuori, sekä lohko reiluihin paloihin lempijuureksiasi. Tässä esimerkiksi peruna, punajuuri, punasipuli ja porkkana. Muutamasta yksilöstä per lajike tulee yhdessä jo suuri määrä. 

Laita kasvikset leivinpaperin päälle uuninpellille ja lorauttele päälle öljyä, sekoittele hiukan kaksin käsin. Jos haluat, ettei punajuuri tahraa muita, varaa niille oma tontti pellin nurkasta. Ripottele suolaa ja mustapippuria sekä yrttejä, esim timjami ja rosmariini, tuoreena tai kuivana.

Paahda 200 asteessa, kunnes kriittisimmät, eli ne jotka eivät kovina maistu, tässä tapauksessa peruna, ovat sopevan kypsiä. Vie n. puoli tuntia tai enemmän.

Jotta ateriastamme ei olisi tullut vallan kasviruoka, laitoin lopussa pellille vielä kuumenemaan pakastimesta sulattamani loput juustoiset minihampurilaispihvit.  Turkkilaiseen jugurttiin murentelin mukaan fetaa ja silppusin hiukan lehtipersiljaa ja minttua ja kas yht'äkkiä ateriassamme oli lähes lähi-itämainen vivahde. 

Sillä lailla kotoosesti!

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Onnellinen punajuuri


Onnellinen punajuuri on sopivan pikkuinen uuden sadon punajuuri omasta maasta tai torin leppoisimmalta myyjältä. Se saa kypsyä kaikessa rauhassa merisuolapedillä parissa sadassa asteessa läheisimpien tovereidensa kanssa kunnes sen puutikulla voi napakasti lävistää.

Uunista tullessaan se saa pintaansa ristiviillot ja noihin ristiviiltoihin asetellaan raskaalla lusikalla kimpale pekaanipähkinä-sinihomejuustovoita. Sitten punajuuri napsaistaan parempiin suihin.


Pekaani-sinihomejuustovoi

150g voita
100g sinihomejuustoa
50g pekaanipähkinöitä

Rouhi pähkinät karkeaksi veitsellä ja sekoita tahnaksi yhdessä huoneenlämpöisen voin ja sinihomejuuston kanssa. Muotoile joko maustevoin tapaan tangoksi voipaperin sisään, tai laita vain mieluisaan kulhoon ja anna viilentyä jääkaapissa. Tarjoile vastauunitettujen punajuurien kanssa.

Olin yksin kotona kokeillessani tätä ja kuinka ollakkaan napsaisin kaikki valmistamani 5 punajuurta kitusiini siltä seisomalta, heti kun olin laskenut kameran käsistäni. En siis lounaaksi, illalliseksi tai iltapalaksi, vaan ihan muuten vaan. Olivat niin suuhunsopivaisia.

Seuraavana aamuna pissasin punajuurta.

Too much information?

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Punajuuri-halloumi salaattia ja vähän savulohesta


Punajuuri ja halloumi, oi nam! Jossakin reseptilehdykässä oli juuri tälläinen salaatti, mutta en nyt kuolemaksenikään löytänyt sitä mistään, joten tein tämän lukumuistini perusteella ja hyvää tuli.

Punajuuri-halloumisalaattia
4:lle

4 raakaa punajuurta
1 pkt halloumia
salaattia, rucolaa tai salanovaa, kestävät hiukan kuumuutta
tuoretta basilikaa
hunajaa 
balsamicoa
suolaa, mustapippuria
öljyä

Kuori punajuuret ja leikkaa noin 3mm siivuiksi. Paista öljytilkassa, kypsiksi, ehkä 10 minuuttia. Mausta suolalla ja pippurilla (ota huomioon halloumin suola).

Leikkaa halloumi tuhdeiksi siivuiksi (2 per syöjä?) ja paista niihinkin kiva paistopinta. Revi salaatti alle, asettele päälle punajuurisiivut ja halloumi, revi päälle vielä hiukan basilikanlehtiä ja lopuksi valuta päälle hiukan hunajaa ja balsamicoa.

Salaatin kanssa meillä nautittiin savulohta. Vuosi sitten isäni osti sähkösavustimen ja se on meillä tämän tästä lainassa. Olemme ihan hurahtaneita siihen, me kun ei olle mitään mökki/kalastussukua, niin olemme aina vaan nauttineet toisten savustuksista.

Varmaan sellainen himosavustaja vannoo kunnon savustusuunien nimeen, mutta tälläiselle kuin me, on tuo sähkösavustin aivan loistava. Omamme on sellainen pyöreä sylinteri, kuten Opalla ja Muurikalla, taitavat maksaa reilun satasen, tarjouksesta allekkin, mutta meidän savustin on tuollainen no name ja se taisi maksaa viitisenkymppiä viime keväänä Minimanissa. Ajaa loistavasti asiansa.


Kuva on vähän harhaanjohtava. Lohi tulee tietenkin ritilän päälle ja sen alle tämä folioitu pelti. (Ja sen alle savustuspelti) Ritilää voi hiukan öjytä, ettei kala tartu siihen pahasti kiinni.

Olemme savustaneet lähinnä lohta, joka on meidän lastemme lempiruokaa nykyään (vapise Lidlin ravioli!). Kaikenlaisia muita suunnitelmiakin on, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi, emmekä ole vielä kyllästyneet loheenkaan.

Ajattelin kertoa, kuinka meillä savustus sujuu, jos joku muu vaikka innostuisi asiasta. 

Pöntössä on siis kaksi peltiä ja siivouksen helpottamiseksi vuoraan ne foliolla. Ylimmälle pellille asetetaan savustettava, tällä kertaa siis lohifile (kokonainen onnistuu samalla reseptillä). Jos file on liia iso, voi pyrstön leikata poikki ja laittaa poikkipäin  pellin päätyyn.

Alemmalle pellille asetetaan reilu kourallinen savustuslastuja ja pari sokerinpalaa.

Sitten vaan kansi kiinni, pönttö pihalle, tepseli seinään ja ja savustamaan.



En ole edes suolannut kalaa ennen savustamista, lohesta on tullut aivan mainiota vaikka olen sirotellut suolan pintaan vasta savustuksen jälkeen. Siis kaikki mahdolliset käytännöt on taas oiottu, mutta lohduttaudun sillä, että näin Nigellakin varmaan tekisi....

Kypsymisen kestoon vaikuttaa kalan koko, mutta tuollaine juuri pönttöön mahtuva file tai kokonainen saa olla pöntössä tunnin. Viimeksi en kyllä pitänyt lohtani kuin 40min, se oli kypsää, mutta väri jäi ehkä hiukan valjuksi.

Suosittelen siis lämpimästi tälläistä mutkatonta savustusta kaikille, jos vain on paikka missä savustaa (ei siis sisällä). Voittaa satakertaisesti kaikki kalatiskin (ainakin marketin) valmissavustetut. (Toinen asia on jos kalakauppias myi vielä vähän lämmintä, supertuoretta savukalaa.)

Lohi muuten sopi ihanasti tuon punajuuri-halloumisalaatin kanssa. Lapsille oli keitetty perunaakin(voilla). Söimme tätä viikko sitten, ja olin niin iloinen kun Urho8v sanoi seuraavana päivänä, kun kerroin valmistavani spagettia (joka siis on ruokien top3:ssa), että eikö me voitais sitä samaa mitä eilenkin. Onneksi 1200g lohifileestä (syöjinä IsoHoo, minä, Maitotyttö ja Urho) oli jäänyt vielä ihan pikkuisen tähteeksi. Mutta ei paljoa.

Ai niin: sopii niin arkeen kuin juhlaan! Omalle väelle tai vieraille!