About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

torstai 25. marraskuuta 2021

LEIVONTAOHJEITA JOULUN ALLA

 

Siitä tuli kyllä kaunis, mun paistetusta sinihomejuustokakusta. 

Rakastan kaikkia jouluperinteitä ja perinneleivonnaisia, mutta on ihanaa myös tehdä välissä jotakin itselle uutta. Joulun alla on yleensä monenmoista pikkujoulua ja kookoontumista, joihin on kiva viedä jotain jouluista, itseleivottua, joskus ehkä muutakin kuin joulutorttuja ja pipareita.

Sillä ajatuksella testailin ja kehittelin näitäkin reseptejä Lännen Medialle (Turun Sanomat (Turku), Kaleva (Oulu), Ilkka-Pohjalainen (Seinäjoki/Vaasa), Lapin Kansa (Rovaniemi), Hämeen Sanomat (Hämeenlinna), Keskipohjanmaa (Kokkola), Kainuun Sanomat (Kajaani), Länsi-Suomi (Rauma) ja Forssan Lehti (Forssa). Voitte pongailla tänään sanomalehdistä ja niiden verkkosivuilta. Tai ihan vaan inspiroitua näiden kuvien kautta.

Paistettu sinihomejuustokakku oli kyllä napakymppi. Siinä yhdistyy suomalaisten nerokkain makuyhdistelmäp piparit ja homejuusto. Paistettuna versiona maku jotenkin tiivistyy ihanasti. Täytteeseen upotetut viikunahillosilmäkkeet muodostaa ihania sattumia. 

Ja rumaahan tästä on vaikia saada vaikka kuinka yrittäisi.



Nyhtöleipä nousee pöytään kun kyseessä on on rentoa yhdessäoloa rentojen tyyppien kanssa. Kun puhutaan niitä näitä, nautitaan glögistä, oluesta, kaakaosta tai teestä ja mussutetaan samalla ihanaa tuoretta, valkosipulista ja juustoista leipää, josta saa repästyä itselleen aina sopivan palan.

Joulujutuksi se nousee kun se on leivottu kauniin kranssin muotoon. Niin yksinkertaista se on.

 


Kranssin ympyräinen piiri viehättä mua erityisen paljon näin jouluna. Sillä saa moneen leivonnaiseen, salaattiin, antipastovatiin, kalalautaseen aivan uuden twistin, kun asettelee leivonnaisen tai tarjottavan kranssin muotoon. Ihan paras joulukattausvinkki.

Voitaikinakransseja en ollut tehnytkään, mutta nyt tein. Ja taas tuli yjsinkertaista herkkua. Pienesti sotkuista tehdessä, silti lopputulos vaikuttaa minusta ihan huolelliselta. Kehtaa tarjota. Piristeenä joulunpunainen väri.

Ai mitäkö on makuna? Punajuuri ja vuohenjuustoraaste.

Nämä maistuivat myös kotitontulle (tai koiralle), koska olivat kadonneet sillä aikaa kun olimme luistelukisoissa...



Cantuccineja aina unohdan hehkuttaa, vaikka mikään ei ole niin hyvä kaveri glögille kuin tuo italialainen korppu.
Tekotapa kaksine paistoineen saattaa kuulostaa työläältä, mutta ei sitä kertakaikkiaan ole. Tässä ei tarvitse tapella taikinan kanssa kunhan muoilee pellille pötkyläksi, paistaa, leikkaa välillä ja paistaa taas.

Jouluversioon tuli pistaasipähkinää, vähän harmittaa, että unohdin ostaa myös kuivattuja karpaloita, mutta laittakaa te niitä.

Pakkaa lahjarasiaan ja sulla on ihana (pikku)joulutuliainen!



Viimeinen ässä hihassa ei ole varsinainen leivottava, mutta kiva tarjottava kuitenkin. Se on dippijuusto, en sille parempaakaan nimeä keksi. Ei ole niin vetelä kuin olisi juustodippi, mutta kuitenkin muotissa tehtävä (siis mikä tahansa kulho) ja siitä saa helposti kaapaistua  veitsien keksien kaveriksi omalle lautaselle tai lähipiirissä suoraan keksillä kauhoen. 

Ihanat juustot ja ihania sattumia. Siinäpä oivuuden resepti!













torstai 11. marraskuuta 2021

DOMINOKEKSIKAKKU



Keskisen Kyläkaupan näytöskeittiössä kokkailemani pizzakakku pääsi jo Iltalehden uutisiin , mutta tulihan siellä kokkailtua myös toinen kakku, joka yhtä lailla passaa isänpäivän tunnelmaan, nimittäin jättimäistä keksiä muistuttava Dominokeksikakku! 

Dominokeksikakussa on monta hyvää puolta.  Se on vähän kuin kakun ja keksin hybridi. Maku on ihanan täyteläisen suklainen, vaikkei siihen suklaata tarvitse sulattaakkaan vaan maku tulee suuresta määrästä tummaa kaakaojauhetta. Tavallaan tämäkin kakku on aika vitsikäs, onhan se jättimäinen keksi. Taikinakin on ihanasti sitkas sieltä keskeltä.

Itse tein tämän kahteen Heirolin 20 cm vuokaan, jotka sopivat uuniin yhtäaikaa. Se on aika kiva koko jättikeksille. Kahteen siksi, että tämä keksimäinen kakku ei ole oikein täytekakkumaisesti halkaistavissa, enkä tiedä kuinka se kypsyisikään paksuna versiona. Jos sulla on vain yksi vuoka, niin laita puolet taikinasta jääkaappiin odottamaan ja paista ensin toinen, se ei siitä odottelusta ota nokkiinsa.

Koristelussa vähän kipuilin, kuten kuvatkin kertovat. Dominokeksissähän on domino kirjoitus ja kaikkia ihania kiekuroita. Tämä kakkutaikina ottaa vastaan muotoilua, eli voit laittaa taikinan vuokaan ja sitten muotoilla siihen esim haarukalla tai lusikavarrella reunakuviota  ja pyöristyvää reunaa,  ja antaa mielikuvituksen loihtia loput kiemurat.

Voit ottaa myös pienen määrän taikinasta sivuun ja rullata siitä pötköä jota leikkaamalla saat aseteltua kirjaimet ja kuviot pintaan ennen paistoa. Jos jaksat olla pikkutarkka tässä saat upeaa jälkeä aikaan. 
Minen jaksanut.

Klmas mitä koitin oli kuvioiden ja kiemuroiden pursotus sulatetulla suklaalla jo paistetun kakun pintaan, ok tämäkin.

Paitsi jos aattelet laittaa pinnalle vielä vähän tummaa kaakaojauhetta ja sitä humahtaa jotenkin toispuoleisesti liikaa.

Voit sitten sanoa, että joo tämä on meidän lasten leipoma...


DOMINOKEKSIKAKKU halkaisija 20 cm

taikina
110 g huoneenlämpöistä voita

5 dl sokeria

2 munaa

1 tl vaniljauutetta

3, 5 dl vehnäjauhoa

3,5 dl tummaa kaakaojauhetta

½ tl suolaa

täyte

2 dl vispikermaa

200 g vaniljatuorejuusto

1 dl tomusokeria

1 tl vaniljauutetta

(koristelu 100 g tummaa suklaata)

Tarvikkeet:

2 x 20 cm irtopohjavuoka

Kuumenna uuni 180 C.

Vaahdota voi ja sokeri yleiskoneella tai vatkaimella. Lisää munat yksi kerrallaan, välillä hyvin vatkaten. Lisää vanilja. sekoita kuivat aineet ja siivilöi ja sekoita taikinaan.

Vuoraa irtopohjavuokien pohjat leivinpaperilla ja voitele reunat. Jaa taikina vuokiin ja paista 15-20 min. Anna jäähtyä kunnolla ennen irrotusta.

Vaahdota vispikerma jämäkäksi ja lisää mukaan tuorejuusto, tomusokeri ja maun vaatiessa vanilja. 

Laita toinen pohja tarjoilulautaselle ja levitä täyte sen päälle. Nosta toinen pohja kanneksi.

(Kuumenna suklaa vesihauteessa ja pursota pyöreäaukkoisella tyllalla pintakuviota dominokeksin mallin mukaan.Tai koristele teksti mukaan taikinalla ennen paistoa, tai anna olla luonnontilassa)

Ai niin, kakussa on yksi vähän huono puoli. Koska se on puoliksi keksi, voi leikkuu tuottaa ongelmia. Paras apuväline on pieni sahalaitainen tomaattiveitsi, jolla ikään kuin sahaa palan kakusta ilman, että painaa niin lujaa, että täyte pursuaa välistä. Pohja puoli leikkauttuukin jos sitten paremmin, kun se ottaa täytteestä vähän kosteutta.

Että ei täydellinen tämäkään. Maku kuitenkin huippu!


kertakaikkisen mahtavia nämä kännykkäräpsyt, anteeksi...







sunnuntai 7. marraskuuta 2021

MAKEA PIZZAKAKKU VITSIKKÄÄLLE ISÄLLE

 



Sehän on isänpäivä viikon päästä ja sillä livulla kävin kuumentamassa vähän uuneja tuolla Kyläkaupan näytöskeittiössä.

Pizzakakku on hauskan näköinen ja pizzalaatikosta tarjottuna hyvinkin vitsikäs vaihtoehto isänpäivän kakuksi. Juuri sellainen, jonka leipomisesta voivat lapset ottaa kopin, enemmän tai vähemmän avusteisesti. Tämän kakun kohdalla voit vaikka skipata pohjan teon kokonaan ja osta valmiin matalan torttupohjan, makuelämys ei siitä ota nokkiinsa.

Pizza kyllä viehättää lapsia ja lapsenmielisiä, joten ei oo pöliä vaihtoehto lasten synttäreillekään.

Tässä mun pizzassa on täytteenä pepperoni, oliivi ja vihreä paprika.



PIZZAKAKKU

Pohja
3 kananmunaa
1 dl sokeria
½ dl vehnäjauhoja
½ dl perunajauhoja
½ tl leivinjauhetta

Koristelu
250 g mansikkamarmeladia
100 g valkosuklaata
vihreitä marmeladikarkkeja
4 mansikkaremmiä
mustia karkkeja oliiveiksi

Kreemikuorrutus
125 g huoneenlämpöistä voita
3,5 dl tomusokeria
½ tl vaniljauutetta
Geeliväri, keltainen ja ruskea
 
Laita kuuni kuumenemaan 175 C. Ota 28cm irtopohjavuoka. Vuoraa pohja leivinpaperilla ja voitele reunat.

Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi.
Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää varovasti taikinaan. Kaada vuokaan ja paista uunissa 175 asteessa n. 15 min tai kunnes kakkupohja on kypsä. 
Irrota vuuasta hiukan jäähtyneenä.

Valmista voikreemi. Vaahdota voi, vatkaamalla (koneella) n. 8-10 min. Lisää sokeri erissä välillä hyvin vatkaten ja lopuksi vaniljauute. Värjää pizzapohjan väriseksi käyttämällä keltaista ja ruskeaa elintarvikeväriä(muutama tippa!).

Anna pohjan jäähtyä ja nosta se sitten pizzalautaselle/tarjoilualustalle/ pizzalaatikkoon. Levitä kuorrute pintaan ja reunoille.

Pizzakastike: Levitä mansikkamarmelaadi/hillo pizzan päälle, jätä 1 cm vara reunoille.

Juusto: Ota vihanneskuorijalla runsaasti valkosuklaasta lastuja marmeladin päälle.

Täytteet: Leikkaa mansikkaremmistä ympyröitä pepperoniksi, leikkaa vihreästä marmeladikarkista vihreän paprikan paloja ja ripottele oliiveita mallaavat karkit pinnalle.

keskiviikko 3. marraskuuta 2021

SOPA DE TROMPETAS DE LA MUERTE


Ihastuin tämän sienen dramaattiseen nimeen niin, että oli pakko tehdä sitä eiliselle dia de muertos(kuolleitten päivä 2.11 Meksikossa) - päivälle. Mustatorvisienikeitto siis, sama ruattiksi (svart trumpetsvamp) ja englanniksi  Horn of plenty (britit on aina niin postiivisia!) mutta romaanisissa kielissä se ihana draama vasta tulee. Trompetta dei morti italiaksi ja trompetta de la mort ranskaksi, ja no, saksaksikin ovat intaantuneet nimeämään Die Toten Trompete, vaikka siinä on kyllä hienoinen ero espanjan  trompetas de la muerte, koska saksaversio taitaa olla kuolleet torvet kun romaanisten kielten versio kääntyy suomeksisiis kuoleman torviksi. Mustatorvisieni kuulostaa melko lällyltä sen jälkeen.

Törmäsin italialaiseen nimeen tuolla sieniryhmässä ja siitä se ajatus sitten lähti. 

Mustatorvisienihän on aivan mahdottoman herkullinen pannuvalmis sieni. Tänä syksynä sitä on ollut tarjolla runsain esiintymin, olen nähnyt kuvia ihmisten löydöksistä, mutta tokikaan itse en ole törmännyt. Niitä etsiessä pitää ikään kuin etsiä mustia aukkoja maasta ja sitten niitä alkaa näkemään. Kerran olen Lapualta löytänyt.

Mutta onneksi on sieniystäviä, vaikka Jari Lahdesta (sain tämän kuulostamaan aivan tinderikytkökseltä, mutta Jari on siis rakkaan ystäväni Merjan aviomies), jolta olen saanut ison rasian kuivattuja mustatorvisieniä pari vuotta sitten, mutta eipä nuo miksikään mee. Olen huono käyttämään kuivattuja sieniä, omani useimmiten pakastan, ja unohdan kuinka käteviä kuivatut ovat. 

Kun ne ennallistaa vedellä, niin nehän ovat kuin tuoreita (no vähän veltompia). Huomasin sen siitäkin, että liotin ensin vahingossa kuivattuja suppiksia ja huomasin siis liotuksen jälkeen, että nämä tosiaan on suppiksia ja menin kaappiin etsimään toista purkkia, josta löytyi sitten mustat torvet.

Ylipäätään purkkien, pakasteiden jne. nimikoiminenhan on niin turhaa..

 


Mustatorvisienikeitto kuivatuista mustatorvisienistä

4:lle

3-4 dl kuivattuja mustatorvisieniä
1 rkl voita
1rkl öljyä
1 keltasipuli hienonnettuna
1 l vettä
1 kana- tai kasvisfondi
100g sulatejuustoa
1 dl kermaa
0,5 dl marsalaa, sherryä tai konjakkia
1 rkl vehnäjauhoja
1 dl sienten liotusvettä (ja loputkin, ellei sitä nyt ihan mahdottomasti ole)
hienonnettua persiljaa
suolaa tarpeen mukaan

Laita kuivatut sienet pieneen kulhoon ja vettä sen verran, että peittyvät. Ennallistaminen kestää vajaa 30 min.

Nosta sienet vedestä, purista kuivemmiksi (säästä vesi) ja pilko pienemmiksi.

Kuumenna voi ja öljy kattilassa ja kuullottele sipulia ja sieniä miedolla lämmöllä viitisen minuuttia.

Lisää vesi ja fondikuutio, anna kiehua hiljaa 10 min. Lisää kuutioitu sulatejuusto ja sekoita kunnes juusto sulaa mukaan. Lisää kerma ja sekoita. Lisää alkoholi. 
Sekoita jauho hyvin n. desiin sienten liotusvettä ja kaada ohuena nauhana keittoon. Keittele vielä 5 min, jotta keitto hiukan suurustuu ja jauhot kypsyvät.

Maista tarvitseeko lisää suolaa, tai ripauksen sokeria.

Lisää pinnalle persilja. Keittonne on valmis tarjoiltavaksi.

Innostuin tässä näköjään rikkomaan kaikki omat sääntöni sienikeittojen suhteen. Ei sulatejuustoa, ei jauhoja... mutta hyvää kyllä tuli!