About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

torstai 20. helmikuuta 2020

LASKIAISPULLAA MONELLA LAILLA


Laskiaispullakausi on jotenkin armelias: vaikka laskiaissunnuntai on vasta viikonloppuna ja laskiaistiistai sen jälkeen sopivasti meidän hiihtolomalla, ei tunnu mitenkään epäsopivalta, että laskiaispullalla herkuttelun aloittaa jo tammikuussa. Venyttää vielä laskiaisen yli vaikka pääsiäiseen asti. Kahvilassa  valitsee testiin sen mehevimmän näköisen ja kotona leipoo pyöreitä pullia satsin pakkaseen, mistä niitä sitten hiljakseen täyttelee.

Jaa niin millä täyttelee? Sain enemmän kuin haastavan  toimeksiannon kirjoitta näistä sydäntalven klassikoista reseptiaukeamallisen tämän päivänsanomalehtiin, joihin Lännen Media tuottaa sisältöä.Näet luettelon lehdistä tästä linkistä.

Olen itte aika perinteisen ystävä näissä laskiaispulla-asioissa, valintani on mantelimassa, mutta kyllä hyvä hillokin maistuu. Silti olen  aika tyytyväinen näihin pikkutwisteihin, joita esittelen.


En ole myöskään kummoinen Tiramisu -tuunaaja, koska, no, originaali vain on parasta. Siirsin tiramisun makumaailmaa himppusen kuitenkin laskiaispullan sisään ja arvaa nappasko? Mantelimassan seuraksi kunnon kahvinen kreemi ja sopivasti mantelilikööriä. 

Tähän tikkataulu-emoji, etten paremmin sanoisi!




Enkä pysty vastustamaan mitään minikokoista! Latasin minimuffinsitelineen täyteen muutaman suupalan kokoisia laskiaisherkkuja. Tässä on kyllä laskiaispullaperinteen paras sovellus. Vielä kun käyttää kolmea eri täytettä, mantelimassaa, hilloa ja viime vuosien hittitäytettä nutellaa, pääsee kokeilemaan kaikkia makuja, tai vaikka pelamaan laskiaispullarulettia. 

Ja ihan teknisesti ottaen, nämä ovat kyllä hitsin paljon helpompia syödä. Täyte ei koskaan yllä nenään asti!



Entä mitä sanot raikkaan rahkaisesta puolukka-kinuskitäytteestä?
No niinpä, samaa sanoin minäkin!


Ruotsalaiset innovoivat  muutama vuosi takaperin varsinaisen Heja Sverige-hybridin. Menivät ja yhdistivät prinsessakakun ja laskiaispullan.



Ruotsalaiset jättivät tuotekehityksen vähän kesken, koska heidän kaikki kyseiset versiot toistavat prinsessakakun koristeluteemaa eli pulla on kääriytynyt omenanvihreään marsipaaniin ja laella löytyy pinkki nuppuruusu, tai villeimmissä versioissa vadelma.

Leivotaan FB-ryhmässä törmäsin käsittämättömän kauniiseen toteutukseen tällä teemalla,  oransseihin kettuihin, joiden kaulaa reunusti valkoinen kermakaulus. Ne olivat supersöpöjä (valitettavasti en löydä enää linkkiä) ja aloin miettiä mitä muuta söpistelyä aiheesta saisi aikaan.

Frozen II sai heräteltyä lumihiutaleteeman, jonka varsin yksinkertainen toteutus on myös aika herttainen.




 Ja koska ei makeaa mahan täydeltä, ujutin aukeaman alaosaan  aivan mainion suolaisen piirakan, josta kannoin paloja työlounaaksi useampana päivänä. Kyseessä on muhevan mehevä kasvipiirakka, jonka täyte pursuaa kukkakaalia ja aurajuustoa (ihana yhdistelmä) ja pohja leivotaan raastetusta perunasta ja sipulista. Ja sehän tarkoittaa, ladies and gentleman, että piirakka on myös gluteeniton.



Jotta hyviä laskiaispullahetkiä kaikille ja maistuvia piirakoita!
Vähän mustalta näyttää tämä alapuoli Suomea, noin niin kuin laskiaismäkeä ajatellen. Onneksi lapaset voi vetää käsiinsä , oli lunta tai ei ja tehdä vaikka metsäretken lähilaavulle makkaran, kuuman kaakaon ja rasiallisen niitä ihania laskiaisminipullia kanssa.

Minä ajattelin nauttia viikonlopusta iloisessa ulkoilmatapahtumassa, 4 maan Ikäkausimaaottelussa, Country Match'issä täälä Seinäjoella.
Saimme sen pika-aikataululla järjestettäväksi, koska järjestysvuorossa olevat Falunilaiset eivät saaneet jääolosuhteita mallilleen.

Lajina tietenkin pikaluistelu!

Mikäs sen mukavampaa!







perjantai 14. helmikuuta 2020

SYDÄMEN SURUJEN KAKKU



Sydämen surujen kakku, sydänsurujen kakku, särkyneen sydämen kakku. Näillä kaikilla nimityksillä löytyy ihanasti suklainen ja mehevä kahvikakkuresepti, joka on tainnut periytyä äidiltä tyttärelle jo useammassa perheessä. Minulle se oli aivan uusi ja päädyin leipomaan sitä kun päivittelin tuolla FB:n leivotaan ryhmässä mitä leipoisin kun käsissäni oli kolmisen kiloa rahkaa, jonka päiväys meni juuri. KakkuKatri ehdotti tätä kakkua ja koska se kuulosti helpolta tehdä (ei vaahdotuksia, vain sekoitus) niin, pökkäsin edes yhden neljänneskilon tähän kakkuun.



Tänään on ystävänpäivä ja muualla maailmassa rakastavaisten päivä ja somekuvatulva kääntyy aikalailla tuonne vaaleanpunaisen hötön ja sydämenmallisten asioiden äärelle. Ajattelin olisko lainkaan soveliasta postata sydänsurujen kakku kun neonvalot hehkuttaa kaikkialla rakkautta.

Elämässä on kuitenkin se kääntöpuolikin, rakkaus ei aina pääty onnellisesti. Joskus rakkaus vaan loppuu tai se päättyy julmasti. Monta yksinäistä ihmistä ilman ystävää on joukossamme ystävänpäivänäkin, lapsia, nuoria, työikäisiä,vanhuksia. Kun minä saan ystävältä hyvän ystävänpäivän toivotuksen, ehkä jolle kulle  päivä muistuttaa sydämen suruista tai särkyneestä sydämestä.

Minä en ole kuivakakkujen leipoja.
Vedän viivan kuivakakun yli kaikissa juhlatarjoiluissa, vaikka ne perinteistä tarjottavaa ovatkin. Mulla kun on kaikki kaapit täynnä mitä erilaisimpia keittiöhärpäkkeitä ja astioita aina keittobanaanin litistäjästä kirsikankiven poistajaan ja irtopohjavuokia taitaa olla 7, niin tuollaisia torvimallisia kakkuvuokia minulla on tasan 1. Sekään ei käytännöllisesti katsoen ole minun vaan IsoHoon mukanaan tuoma, eli mahtaako tuo olla exvaimon, enpä ainakaan ole IsoHoon koskaan nähnyt kakkuvuoan kanssa hääräilevän.

Sydämen surujen kakku on kyllä niin helppo, että onnistuu kokemattomaltakin.


SYDÄMEN SURUJEN KAKKU

5 dl vehnäjauhoja
4 dl sokeria
3/4 dl kaakaojauhetta
1 tl soodaa
1 tl suolaa
1 tl vaniljasokeria
150 g  sulatettua voita
250 g maitorahkaa
1/2 dl maitoa
2 munaa

Sekoita kuivat aineet kulhossa. Lisää kananmunat, maito, rahka ja voisula. Sekoita tasaiseksi, taikina on  tosi paksua.
Voitele ja jauhota kahvikakkuvuoka kaakaojauheella, kaada taikina vuokaan, tasoita pinta. Paista 180 asteessa 50 min -1h.


tiistai 11. helmikuuta 2020

KALAKEITTORESEPTIT




Oon minä ehkä vähän hämmentynyt. Tänään on kansallinen kalakeittopäivä, minkä kunniaksi ajattelin kerätä tänne parhaat kalakeittoreseptini.

No minä löysin niitä tasan 6. Kaikki nämä vuodet, kuukaudet ja postaukset ja vain 6 kalakeittoa. Tyyppihavahtuminen oikeen siihen, että ne ihan normaalit arkiruuat jäävät usein postaamatta. Vielä kun meidän lapsetkin ovat yleensä kalakeitolle suopeita. Asia on korjattava, ehkä joku joskus etsii aivan sitä peruskalakeittoa, sitä pakasteseitistä tehtyä. Ihanaa ruisleivän kanssa. Tai peruslohikeitto, kirkas tahi kermainen, tai se Kainuun lohikeitto, jota käyn aina syömässä Musiikkiopiston lounaalla. Tai Seljanka ja kaikki aasialaiset viritykset. Mihin ihmeeseen olen kalakeittoni kadottanut?

Tuossa yläkuvassa on hyvinkin peruskalakeiton näköinen kuva. Se on kuitenkin madekeitto, joka on juuri nyt sesongin herkkua, hyvin makuisa kala.

Madekeitosta löytyy myös fiinimpi versio. Aurajuustossa on sen salaisuus. Se sopii uskomattoman ihanasti kalakeittoon.


Rikas, rakas lohikeitto on oikein luksus versio lohikeitosta, siinä on mukana leipäjuustoa ja ai että se on hyvää. 


Unohtunut lohikeitto

Unohtunut lohikeitto on taas tyypillistä mua, unohdin kirjoittaa reseptin heti ylös ja sitten en enää muistanutkaan. "Ohjeessa" kuitenkin kerrotaan mitä siihen tulee, joten pääset soveltamaan oman version. 


Eikä tämä olisi mun blogini, ellei siellä olisi ollut testattavana vähän kansainvälisempääkin keittoa.  Klassikothan täytyy olla hallussa.

Bouillabaisse ja rouille 


Ranskaa vielä vähän etelämmäksi mentäessä siirrytään Kataloniaan, äyriäiset ovat tässäkin keitossa vahvasti mukana. Oletteko muuten koskaan syöneet kreikkalaista kalakeittoa? No en minäkään. Täytyypä tutkia...

Zarzuela eli katalonialainen kala-äyriäissoppa


Tiistai on huono päivä logistisesti ruuanlaitolle kun  lasten harjoitukset  alkavat jo  16.30 ja 16.45. Omat työt loppuvat16:00. Eli kotona en tänään kalakeittoa lupaa koska en ole ollut taaskaan kaukaa viisas. Vaikka nopea ruokahan se useimmiten on, kalakeitto.

Mutta hetimmiten kun kerkiän kokeilen Merituulen  savusärkisoppaa, siinä oli niin houkuttelevan näköisesti myös (uudet) perunat. Sillä- arvatkaapa mitä- nyt on myös kansallinen perunaviikko!

lauantai 8. helmikuuta 2020

KAIKKI ÄITINI RESEPTIT 10 VUOTTA


Olisinko arvannut, että tämäkin päivä vielä tulee? Päivälleen tänään, nimittäin, helmikuun kahdeksantena, 2010, julkaisin ilman suuria odotuksia ja varsinaisesti tietämättä millaiseen maailmaan olin astumassa, ensimmäisen blogipostaukseni.

Olen saanut lisää rakkaita ystäviä, kokeillut rajojani, kehittänyt taitojani ja osaamistani, löytänyt itseni mitä kummallisimmista paikoista, saanut elantoa ja löytänyt jopa uuden työn.

Tämän 10 vuoden aikana blogimaailma ja vaikuttajamarkkinointi on kehittynyt ja muuttunut niin, että välillä tuntuu jäävän haukkomaan henkeä. Harrastuksen muuttuminen työn suuntaan tuo myös paineita pärjäämisestä, epävarmuutta omista kyvyistä, riittämättömyyden tunteita.

Miksi sitä jaksaa kuitenkin jatkaa?  Koska pohjimmiltaan syyt blogin pitämiseen ovat ne samaiset, jotka saivat minut pauloihinsa jo ensimmäisen vuoden aikana. Rakkaus ruokaan, reseptien kokeileminen, kehittäminen ja jakaminen, kirjoittaminen, valokuvaus. Kaikkein suurinta ja ehkä yllättävintä ovat olleet kuitenkin ihmissuhteet, jotka ovat tulleet tässä kylkiäisenä. Kymmenen vuotta sitten vuorovaikutus oli erittäin vahvaa ja onneksi nuo samat silloin luodut siteet kantavat tähän päivään. Yksi blogimaailmassa tapahtunut muutos on kommentoinnin siirtyminen muihin somekanaviin ja blogikommentointia muistelen joskus haikeudella. Siksi jokainen saatu kommentti on tärkeämpi kuin koskaan ja välillä kun tapaan ventovieraan ihmisen, joka kertoo olevansa blogini seuraaja... silloin olen onneni kukkuloilla.

Välillä mietin, kuinka paljon olen muuttunut ihmisenäkin näiden vuosien aikana. Ja vaikkei sitä tämän prologin perusteella uskoisi, niin mähän olen oikiasti tosi hauska ja huumoritajuinen kirjoittaja, sitä tyyliäni ja jonkinlaista suorasukaista aitouttani olen pitänyt aina oman blogini valttikorttina. Nyt tämäkin postaus kuulostaa lähinnä huonolta Emma-gaala puheelta (pitääköhän kukaan näin huonoa tänään?).

Muutama highlight ja kehityskaari menneeltä vuosikymmeneltä:
(Kuvat ovat ihan sikin sokin, kuvia vaan)



 2010
Sain vihdoin edellisjouluna digikameran, keksin blogilleni nimen ja ryhdyin aloittamaan. Muistan vielä kuinka seurasin kävijälaskuria ja olin hurjan onnellinen  100 lukemassa käyneen rajasta (nyt niitä on yli 4 500 000). Ensimmäinen vuosi oli muutenkin jotenkin ihana, pääsin jakamaan  kaikkia siihen astisen elämäni suosikkireseptejä: Kolmen juuston porokeitto, blinit, nyhtölammas, aitoja meksikolaisia reseptejä ja paljon muita. Ekan vuoden reseptit kannattaakin selata läpi, siellä on monta ikisuosikkia. Ja myös tosi hauska juttu epäonnistumisista keittiössä.


2011
Urho 6v. sai pikkusiskon ja minusta tuli toistamiseen äiti, nyt ihanalle Maitotytölle. Obelix the Great Rottweiler lähti parempiin hakumaastoihin. Minä  elin vauvavuotta ja bloggailin. Tuollain taidettiin elää kakunkoristeluiden kulta-aikaa, niitäkin löytyy paljon.

2012
Hain eka kertaa lisäoppia valokuvaukseen Liemessä Jennin kurssilta. Voitin Happy Joen siiderikokkauskisan ja sain ihanimman palkinnon, kokkauspäivän 10:lle ystävälle.


2013
Mun pastakastike valittiin pohjoismaiden parhaimmaksi, wau! Emännöinpä myös ihan parasta blogimiittiä, muistelen lämmöllä vieläkin tuota päivää ja seuraavan päivän terassitiskaussessiota. Jossain vaiheessa minua oli alettu pyytää tekemään keitrauskeikkojakin.



2014
Urhon 10-vuotissynttärit. Lapseni ja perheeni ovat aina olleet osa blogiani, koska usein parhaimmat ruokahetketkin oon vietetty perheen ja lähipiirin kanssa.


2015
Olin kesän -10 ja sen jälkeen useamman kesän  töissä  Tallink Siljan Serenade laivalla, extrailin myös talvella. Yritin myös tehdä opiskelujani loppuun, mutta vieläkään en saanut rusatettua niitä maaliin. Kävin myös tekemässä vuoroja Juurella-ravintolassa ja jossain vaiheessa pääsin myös nimikkoillassani suunnittelemaan ja valmistamaan teema-illan. Mikä hauska kokemus tuokin. Tänä vuonna aloitin myös kansainvälisen yhteistyön Apetina-brändin kanssa. Olin tiimin pitkäaikaisin bloggari aina v. 2018, jolloin konseptia vähän muutettiin, reseptit löytyvät sieltä vieläkin, puolaksi ja hollanniksi, vaikkapa. Myös K-ruoan kanssa oli pitkä  (3 vuotta?)yhteistyö, reseptejä löytyi niin blogista, Pirkka-lehdestä, K- ruokalehdestä ja -sivuilta.


2016
Aloitin työt täyspäiväisesti Turun Yliopiston Funktionaalisen elintarvikekehityksen  Seinäjoen etäpisteessä  professori Anu Hopian ryhmässä erilaisissa ruoka-alan projekteissa. Työ jatkuu edelleen. Ja oikeastaan blogi tutustutti minut myös Anuun. 
Enkä nyt oikein muista enää minä vuotena aloin tehdä ruokatorstai aukeamia sanomalehtiin.


2017 -
 Sitten musta tuli Tv-kokki.  Sen muistan kyllä. Ainakin 8 kuukaudeksi!

Ja just nyt tämä kymppivuotispostaus alkoi tuntua kerrassaan epätoivoiselta listaukselta. Oon tehny niin kymmeniä yhteistöitä tänä aikana, tutustunut asioihin ja ihmisiin, tehnyt kökkäkeittiöhommia koiraleireillä, Miljoonahevosessa, Kalevan kierroksella, luistelutapahtumissa ja seuran estekisoissa, heittänyt keikkaa Raviradan keittiössä ja suunnitellut  ja toteuttanut ravintolatoimintaa  Finland Horse shown leivissä Ypäjällä, leiponut Habitaressa, messuemännöinyt  Kauhajoen Ruokamessuilla ja Maistuva-messuilla. Esmes.

Ja nyt, juuri nyt olen Helsingissä hotellissa kahden kisapäivän välissä (Hopealuistinfinaali pikaluistelussa), poskeni punoittavat pitkän ulkonaolon jäljiltä ja takapuoli puutuu tässä tuolilla. Päivä on ollut pitkä ja nyt kyllä lopetan. Sama se mitä 10 vuoteen on sisältynyt, ihan liian pitkä aika raportoitavaksi!

Ja ihmiset, en nyt voi mainita teitä nimeltä koska teitä on liikaa, mutta olette tärkeitä. Hieno jubileelahja olisi pieni kommentti meistä, mitä muistoja sinulla on minusta tai ruuistani?

ARVONTA: Arvon 16. 2. 2020 mennessä Atrian Jauhelihakirjan ja Atrian 30€ lahjakortin, jonka tämä mun lähiruokayhtiöni lahjoitti tätä tarkoitusta varten kommentoineiden kesken.

Rakastan teitä! Jatketaan, eiks je?

Jippii! Ehdin vielä oikean päivän puolella!

maanantai 3. helmikuuta 2020

PELTILIHAPIIRAKKA HIRVESTÄ


Tämän peltilihiksen voi toki tehdä myös mistä muusta jauhelihasta tahansa kuin hirvestä: naudasta, possusta, lampaasta, miksei broileristakin. Mutta hirvestä tulee kyllä hirveän herkullinen. Hirven luontaisesti kuiva liha tasapainoittaa rasvaista rahkataikinaa just sopivasti.

En muista muuten aikuisiällä tehneeni kertaakaan tälläista levylihapiirakkaa. Siispä muinaisen kotitalouskirjan lisäksi googlailin eri versioita ja päädyin sitten tähän versioon. Yksi inspiraation lähde oli Kulinaari-blogi, jossa muistellaan niin kaunopuheisesti kupillista kuumaa teetä ja kylmää lihapiirakka. Useissa muissakin ohjeissa innostuttiin kylmästä lihapiirakasta, mutta kyllä se omaan suuhuni meni oikein mukavasti myös lämpinä. Moni ylisti myös pullamaiseen hiivataikinaan tehtyä. Se jääköön toiseen kertaan, sillä minulla oli tuhottavana aimo annos rahkaa,  rahkavoitaikinalle ei etsitty vaihtoehtoja. 

Olisko ollut  aloittelijan tuuria, mutta tulipa siitä hyvä! Normivoitaikinaan verrattuna vältin sen pahimman karikon, eli puoliraa'an, liuskaisen voitaikinapohjan tai -kannen. Todistusaineisto kuvissa.




PELTILIHAPIIRAKKA HIRVENJAUHELIHASTA

Rahkavoitaikina

300 g maitorahkaa
250 g huoneenlämpöistä voita
5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Sekoita rahka ja voi hyvin kulhossa. Lisää vehnäjauho, johon olet sekoittanut leivinjauhon. Sekoita taikina nopeasti sekaisin, vältä turhaa sekoittamista.  Muotoile taikina köntiksi ja laita  tuorekelmulla peiteltynä jääkaappiin kovettumaan (mielellään tunti, mutta myös yön yli käy).

Täyte
1 rkl öljyä
500 g hirvenjauhelihaa
2 sipulia
1 tl maustepippuria
2 tl paprikaa
1tl valkosipulijauhetta
1 tl mustapippuria
1/2 tl cayenneä
suolaa maun mukaan
2 dl puuroriisiä
5 dl vettä
kanaliemikuutio
3 keitettyä kananmunaa (6 min)
voiteluun vielä 1 muna

Paista jauheliha öljyssä sipulin kanssa niin lempeästi, ettei sipuli pala. Mausta mausteilla.
Keitä riisi kypsäksi kanaliemessä.
Kuori ja hienonna munat.
Lisää riisi ja kananmuna.

Jaa kylmä taikina kahteen ja kaulitse (käytä reilusti lisää vehnäjauhoja jos taikina tarttuu kaulimeen) kahdeksi pellille sopivaksi suorakaiteen malliseksi palaksi leivinpaperin päällä. Itse painelin pohjaa muotoon myös sormin, se kun on mielestäni kaulimista helpompaa. 

Levitä täyte taikinalevyn päälle ja kippaa sitten toinen levy kanneksi sen päälle, irrota leivinpaperi varovasti piirakan pinnalta. Pistele haarukalla piirakkaan reikiä ja voitele vatkatulla kananmunalla.

Paista uunin alatasossa 200 asteessa 40 min.

Nauti lämpinä tai kylmänä, salaatin kanssa lounaaksi, kahvipöydässä, tai sen teemukillisen kanssa, saunan päälle oluen kanssa ja talvisella hiihtoretkellä  voipaperiin käärittynä rasiasta. Tai menojen välissä kiireellä seisoen tai juosten.

Hirven hyvää jauhelihapiirakkaa!





torstai 30. tammikuuta 2020

LÄMMIN KEITTO JA SÄMPYLÄ. JA VERIAPPELSIINI



Pakko aloittaa veriappelsiinilla. Se on nimittäin lyhyen sesonkinsa ajan suosikki sitrukseni, mehevän mehuisa, raikas ja sopivan makea. Älä pelästy, jos ei avaamasi appelsiini olekaan punainen, vaihtelu yksittäisissä hedelmissä on suuri, värin saavat aikaa välimeren kylmät yöt tähän aikaan vuodesta. Jos olen oikein ymmärtänyt, värin muodostus jatkuu säilytyksessä, jääkaappi on siis oikea paikka veriappelsiinille.

Parasta mielestäni itse mehuksi puristettuna. Ihanaa salaateissa, risotoissa, jälkiruuissa.

Veriappelsiinista tulee myös maailmasta parhain aamiaishillo. TODELLA hyvä.



Just näitä pirteitä hetkiä ottaa mielellään vastaan talvisena päivänä. Pimein aika on kyllä selvästi taittunut, varsinkin kun meilläkin on ollut jo viikon kauniin valkoinen lumipeite ja lisää satelee.

Talvipäivän piristys, lämmitys ja lohtu on myös vastaleivottu sämpylä kaverinaan kevyt, kuuma keitto. Niiden resepteihin voit veriappelsiinihillon lisäksi tutustua tänään  Lännen Median tuottamaa sisältöä julkaisevissa maakuntalehdissä. Täällä Pohjanmaalla päivä on historiallinen; tänään ilmestyy ensimmäinen Ilkka-Pohjalainen, kahden perinteikkään ja vahvan maakuntalehden yhteensulautuma. Ajat muuttuvat. 

Onneksi sämpylät ja keitot pysyy.
Sämpylöihin löytyy kaksi reseptiä, piimäpohjainen vehnäsämpylä, jossa on rapea kuori ja  ilmava sisus. 
Toisen satsin leivoin tomaattimurskaan ja lisäsin eri jauhoja ja auringonkukansiemeniä. Vahvoja makupommeja, mutta ihanan pehmeitä. Olen oppinut, että parhaimmat ja pehmeimmät sämpylät saan niin löysästä taikinasta, että helpoin on vain leikata paloja taikinasta pellille ja unohtaa pyörittely.



Suomen lahja kulinarismin maailmalle voisi aivan hyvin olla meidän arkikeittorepertuaarimme. Meillä on todella suuri määrä pääruuaksi kelpaavia keittoja, joista valita (liha-, lohi-, nakki-, makkara- jauheliha-, pinaatti-, kesä-, kasviskeitto...).

Tänään etsiskelin, jotain vähän erilaista omien perinteisten suosikkien lisäksi. Juustoinen perunakeitto hellii perunoita ja makunystyröitä hyvän kasvispohjan ansiosta.



Vihervoimakeittoon taas lisätään kaikki kaupasta ja kaapista löytyvä vihreä ja sitten vaan nautitaan kaikista antioksidanteista ja antosyaaneista ja mitä niitä nyt onkaan, kun ne vaan kohisten virtaavat kehoon buustaamaan lisäenergiaa. Kuvan keitto voisi olla vihreämpää, ellei kokki kolmonen olisi jättänyt sitä muhimaan hellalla liian kauaksi aikaa.


Paahdettu paprikakeitto on aivan omaa luokkaansa makujen intensiivisyydessä. Siihen kun lisää vielä sattumiksi paketin ravioleja (tai tortellineja), ja sen tuoreen sämpylän niin pakko on taas peukuttaa.


Innostukaa keitoista, nautiskelkaa veriappelsiineista kaikella lailla ja purkakaa stressi sämpylätaikinan käsittelyyn (sori, näitä kahta sämpylätaikinaa ei tarvitse kyllä hirveästi vaivata).

Nautitaan talvesta! Heitän lumipallolla sitä, joka ensimmäisenä alkaa valittaa lumitöistä.


tiistai 28. tammikuuta 2020

LÄNSIAFRIKKALAINEN KANAPATA


Luulen, että löysin juuri oman Igorin kanani. Tiedättekö, sellaisen jumalaisen herkullisen patareseptin, joka on yksinkertainen ja nopea valmistaa, joka kestää lämmitystä, maistuu kaikenikäisille. Toimii  vaikka juhlatarjoiluna, mutta ihan hyvin myös arkiruokana.

Jos kerron vielä, että tähän tulee broilerin lisäksi maapähkinävoita, reilusti, ja korianteria, sitäkin reilusti, niin pari ystävääni siellä jo pyörtyilee onnesta. Bataattia, pinaattia/lehtikaaltakin tulee, sen sijaan tähän ei tule voita, ei kermaa, eli taitaa olla olla myös rasvakoostumus melkoisen bueno.

Näin ajattelin minä kun löysin reseptin googlaillessani, versioita löytyy monia, pääasiassa amerikkalaisilta sivuilta, että en ota kantaa kuinka autenttisen länsiafrikkalainen resepti on. Tästä saa myös helposti erittäin hyvän vegaanisen padan jättämällä kanan pois.

Soisin jokaisen löytävän tässä elämässä oman Igorin kana -reseptinsä. Mikäli sinulla on vielä hakuaika meneillään kokeile minun versiotani länsiafrikkalaisesta maapähkinä-kanapadasta.


Länsiafrikkalainen maapähkinä-kanapata
6:lle
2 rkl öljyä
1 iso sipuli hienonnettuna
3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
2 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna
750 g broilerin paistipaloja
1 rkl kuivattuja punaisia chilihiutaleita
suolaa, mustapippuria
1,25 l kanalientä (fondista)
2 bataattia kuorittuna ja lohkottuna
1 tlk tomaattimurskaa
250g tuoretta pinaattia ja/tai lehtikaalta revittynä
3 dl rouheista maapähkinävoita
pinnalle:
Kuorittuja, suolaamattomia maapähkinöitä ja reilusti korianteria

Pehmittele sipuli, valkosipuli ja inkivääri miedolla lämmöllä öljyssä pannulla. Paloittele paistipalat 2-3 osaan ja heitä pannulle ruskistumaan.

Kun kanapalat ovat saaneet väriä, suolaa ja pippuroi ne ja ripottele pinnalle chilihiutaleet.

Kaada päälle kanaliemi. Lisää keitokseen lohkotut bataatit ja tomaattimurska ja anna kiehua miesdolla lämmöllä n. 15 min. Lisää vihreät ja maapähkinävoi ja anna kiehua vielä 20 min.

Laita pinnalle kuivalla pannulla paahdettuja maapähkinöitä ja runsaasti korianteria. Tarjoile riisin kera.

Huomioita:

  • Voit käyttää mitä tahansa kanapaloja, nuijia, rintafileitä, yms. Itse nuo luuttomat paistipalat ovat mielestäni aivan ylivoimaisia tähän ja moneen muuhunkin kanaruokaan. Ne saattavat näyttää vähän niljakkailta raakoina. kun niissä on paljon rasvaa, mutta se sulaa kyllä keitokseen ja maku ja suutuntuma on erinomainen.
  • Chilihiutaleet voit korvata myös tuoreella chilillä, tottakai. Hauduttele niitä silloin sipulien ja inkiväärin kanssa.
  • Ole vähän varovainen keittämisen kanssa, varsinkin maapähkinävoin lisäämisen jälkeen. Maapähkinävoistako johtuen vai siitä, että tein tätä 20 hengelle isossa kattilassa ja raskas tavara painuu alaspäin, pata saattaa ottaa helposti pohjakosketusta. Uunissa hauduttaminen voisi olla lempeämpi tapa valmistaa ruoka.
  • Siskoni kanssa aloimme kaivata heti viereen banaania. Tähän sopisivat nyt mainiosti pannulla paistetut keittobanaanin siivut, niiden puutteessa viipaloimme seuraavan päivän uudelleen lämmityksessä ihan tavallista kylmää banaania lautasen reunalle. Sopii!
  • Valmistin tätä Maitotytän 9v suku- ja kummisynttäreille.Vihreäsalaatti, riisiä ja valkoista vastapaistettua ciapattaa, eikä muuta tarvittu. Naan-leipä sopisi myös hyvin.
  • Koska synttärit ja pimeä ja kiire,  lämmitin ja kuvasin nämä annokset vasta seuraavana päivänä. Ruoka on oikeasti vielä kauniimpaa, hurmaava väri ja vihreät tulevat sieltä hienosti esiin. Samoin mulla oli jäänyt lehtikaalipussi kauppaan, joten mentiin vaan 125 g pinaattia.



torstai 23. tammikuuta 2020

KUUBALAISIA RESEPTEJÄ KOKEILTAVAKSI


Jostain muistan lukeneeni, että kuubalaiset ovat sitä mieltä, että taivaassa kaikki kokit ovat kuubalaisia. Jollen nyt aivan sille tielle lähde, niin sanottava on, että Kuuba on aukeamassa myös hyvästä ruuasta nauttimiselle. Takavuosien ongelmat, ruuan saatavuus ja säännöstelty  ammattinharjoittaminen ovat kohta muistoja vaan ja avaavat  kadotessaan myös aivan uusia ovia ruokaa rakastavalle matkailijalle.

Sillä ruokaa on aina  valmistettu  rakkaudella kuubalaisissa kodeissa. Kuubalainen ruuanlaitto lainaa vaikutteita niin karibialaisesta, latinalaisesta, eurooppalaisesta ja afrikkalaisesta keittiöstä. Tulista ei ruoka ole ja mausteet ovat usein samoja; paprikaa, sipulia, valkosipulia, tomaattia, sitrusta, raaka-aineina papuja, riisiä ja lihaa. 
Sekä keittobanaaneja. Niitä ei voi sivuuttaa.

Tässä kun odotellaan koska Kuuba trilogiani huipentuu osiin II (vinkit Kuuban matkaan) ja III (kuubalainen ruoka), testailin vähän rakastetuimpia reseptejä ja sovelsin niistä osaa helpommin toteuttavaksi Suomen oloissa. Kun harvemmin pystyy sitä pikkuporsasta pyörittää takapihalla. Reseptit on julkaistu tänään tuttuun tapaan sanomalehdissä, joihin teemasisällön tuottaa Lännen media.


Riisiä ja papuja, yhdessä tai erikseen, löytyy aterialta kuin aterialta. Congri, likainen riisi on uskomattoman hyvää ja täyteläistä, eikä hassumpaa sellaisenaankaan.


Tästä reseptistä olen erityisen ylpeä, koska jouduin soveltaa, että sain ne varraspossun maut helposti omalle lautaselle. Tuloksena on todella herkullinen nyhtöpossu mojokastikkeella. Paljon sitruksia ja hirveesti valkosipulia. Tätä on varmasti listalla siellä yläkerrassa.


Hauska on myös arkiruokalöytö picadillo.Helposti lempeän erilaista jauheliharuokaa koko perheelle.



Keittobanaaneja paistetaan melkein joka aterialle, mutta nämä täytetyt  plantaanikupit, tostones rellenos, kaipaavat hiukan kärsivällisyyttä ja näppäryyttä. Ja ehkä hermojakim (Nimimerkki 12 kupista 3 kelvollista). Että älä nyt valmista kokeilematta illalliselle.

Mutta herkkuja ovat sitten kyllä toisaalta! 



Aterian päätteeksi mitäpä muutakaan kuin flan eli paahtovanukas joka on koko latinalaisen maailman yhteinen lohtujälkkäri.

Nämä reseptit nappaat siis tämän torsta 23.1 sanomalehdistä. Jonkin verran kuuba-aiheisia reseptejä löytyy myös blogistani täältä. 
Lisää on epäilemättä tulossa.








tiistai 14. tammikuuta 2020

PAAHDETUT PUNAISET PERUNAT



Punaisia perunoita on näkynyt loppuvuodesta kaupoissa, ainakin S-ryhmässä ne ovat olleet näkyvästi tyrkyllä. Minä tutustuin näihin kaunottariin elo-syyskuun vaihteessa kun emännöin kalastaja Tom Blomin kanssa Kauhajoen Ruokamessujen keittiötä, jonne saimme vieraaksemme Myllymäen Virpin Myllymäen Perunasta.

Pitää fiilistellä vielä tällä  viime syksyn messujulisteella, kun se on niin söpö!
Virpi toi mukanaan käsittämättömän kauniita punaisia perunoita, lajikkeen nimi on osuvasti Lipstick. Näissä perunoissa siis myös malto on kauniin violetinpunainen.


Lipstick on vasta koeviljelyssä ja ässän perunat näyttivät olevan jotain toista lajiketta.

Minä en koskaan innostunut niistä sinisistä perunoista, onhan se nyt tutkittu, ettei sininen väri ole kovin ruokahoukutteleva (no,  paitsi mustikka) ja itseasiassa en ole koskaan elämässäni tuntenut tarvetta ostaa tai valmistaa Blue Kongoa.

Tämä punainen peruna sen sijaan on hauska, se säilyttää hyvin värinsä ja on hyvän makuinen. Sitä myös moni luulee äkkiseltään lihaksi lautasella juuri värin takia. Paahdoin messuilla punaisen perunan siivuja ja kuoria naposteltavaksi Alavuden Öljynpuristamon chilirypsiöljyllä silattuna (järjettömän hyviä!) ja kun kiertelin tarjottimen kanssa maistiaisia tarjoten, moni luuli tarttuvansa pekonilastuun. Nachoperunoihin tämä kävisi myös hyvin.


Paahdetuista punaisista perunoista tuli osa minun ja lasten no name-sunnuntairuokaa, kun ihmettelin, mitä sitä oikein tekisin, kun en ollut mitään suunnitellut. 
Jääkaapista löytyi rasia broilerinfileitä, yksi pieni kesäkurpitsa, parmesaania, nämä perunat ja sitruuna ja pöydällä kourallinen nahistuneita tomaatteja ja ihan huippukuntoinen avokado. Tässä oli siis vihannesten suhteen oikeastaan myös hävikkipelastuksen paikka. Paitsi avokadon. Koska kun se menee, niin se menee, kuten tiedätte.

Perunoitten kotisäilytyksen kanssa olen muuten taistellut pitkään, perunakellariton kun olen (kuten kai useimmat). Ihan sama ovatko ne komerossa pimeässä vai jääkaapin vihanneslaatikossa, saan ne idätettyä kyllä viikossa yleensä. Lempiperunani Rosamunda on kaikkein pahin, se tuntuu kasvattavan idut jo seuraavana päivänä kun olen sen ostanut.  Ja minähän ostan siis perunani ylensä 1-2 kg kirkkaissa muovipusseissa pestynä, koska laiska. Ostin Reko tuottajilta syksyllä muutamaa eri lajiketta paperipusseissa ja tajusin, että tässä saattaa olla ideaa. Eli nykyään vaihdan kotiin kantamani perunat säästämiini pieniin paperisiin perunapusseihin ja laitan sitten sinne jääkaapin lokeroon. Ja kas, ne säilyy ja säilyy ja säilyy...


Aika usein teen tällaisia nimettömiä ruokia, ja vaikka ne toisinaan menevät karmaisevalla tavalla pieleen (silloin, jopa minä sanon perheelle, että ei tarvitse syödä), on tiettyjä ruuanvalmistustapoja, jotka useimmiten tuottavat hyvän tuloksen. Kuten vaikka uunissa paahtaminen. Tämän ruuan olisi voinut valmistaa kokonaan uunipellillä, mutta kun olin epävarma mitä olinkaan tekemässä, paistoin kanat erikseen pannulla. Mutta ihan erinomainen ruoka tuli. Ja ihanat paahdetut perunat parmesanilla, rosmariinilla ja valkosipulilla. Maitotyttö muuten kysyi, että onks tää lihaa?


PAAHDETUT PUNAISET PERUNAT 
4:lle
8-10 punamaltoista perunaa
öljyä
suolaa
mustapippuria
kuivattua rosmariinia
1 lihava valkosipulinkynsi
raastettua parmesania

Lisäksi:
nahistuneita, erikokoisia ja -värisiä tomaatteja
1 aikansa elänyt kesäkurpitsa
1 voimansa tunnossa oleva avokado
1 rasia (480 g) broilerin ohutleikkeitä (lihansyöjän lisuke, nämä ihan päiväyksellä!)
1/2 sitruunan mehu
öljyä
suolaa
mustapippuria myllystä 
kuivattua basilikaa

Lohko pestyt perunat suupalan kokoisiksi, pyörittele haluamassasi öljyssä (tällä kertaa minulla käytössä oliiviöljy), mausta reilusti suolalla, sekä mustapippurilla ja rosmariinilla.
Lisää samalle pellille halkaistut tomaatit, pirskottele öljyllä, mausta suolalla ja basilikalla. Viipaloi samalla lailla kesäkurpitsat, omani jäivät vaaleiksi kun muistin laittaa ne vasta toisessa osiossa.

Paahda n. 20 min 220 uunissa. Lisää sitten perunoiden pintaan raastettu valkosipuli ja parmesaani, pyöräytä vähän (ja se kesäkurpitsa mukaan viimeistään tässä vaiheessa) ja paahda vielä 10 min. tai kunnes perunat kypsiä.

Paahdon aikana paista broilerit pannulla öljyssä, purista päälle sitruunamehu, mausta suolalla ja pippurilla.
Kuori ja pilko avokado.

Nosta kaikki ainekset tarjoiluvadille vähän lohkoittain. Paahtuneet tomaatit toimivat broiskun päällä "kastikkeena", lapseni kun eivät kastikkeista perusta. Eivät ne kyllä perustaneet näistä tomaateistakaan, mutta mulle jäi siten herkkuja enemmän.


Satu Koivisto on heittänyt #perunahaaste :en ilmoille ja siihenhän tämäkin postaus sopii. Olen nimittäin Satun kanssa samaa mieltä, että peruna on ihana ja monipuolinen raaka-aine, jota täytyy vaalia ja promota. Perunalla mennään!

Haasteeseen ovat lähteneet mielenkiintoisilla resepteillä ainakin Kulinaari (peruna-pastasalaatti)ja Hannan soppa (perunarisotto).