About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

torstai 26. joulukuuta 2019

JOULURUOKAA TARJOO KUNNON VÄKI




Eli meidän perheen perinteinen aaton joulumenu vuonna 2019.

JOULU 2019
Muikun- ja siianmäti, sipuli ja smetana
Sinappisilakka
Valkosipulisilakka
Glögisilli
Appelsiinisilli
Rosepippurigraavilohi
Kylmäsavulohi
Isän savustama lämminsavulohi
Keitetty peruna
Savuhovin viherpippuripatee
Waldorfinsalaatti
Rosolli ja kastike
Metsäsienisalaatti
xxx
Joulukinkku 
Sinappivalikoima
Lanttulaatikko
Porkkanalaatikko
Imelletty perunalaatikko
Punajuurilaatikko
Maksalaatikko ja puolukka
Kinkunrasva
xxx
Saaristolaisleipä
Joululimppu
Hapankorppu
voi
xxx
Kotikalja, vesi, maito



Oikeasti olen kovin tyytyväinen meidän perinteiseen joulupöytään. se on loppujen lopuksi juuri sopiva, sisältää kaiken oleellisen mutta ei silti lähde rönsyilemään liikaa. Tänä aattona ei syöty jälkiruokaa, veljen perhe unohti puolukkajäädykkeen kotiin, se nautittiin sitten joulupäivänä.

Pöydässä meitä oli vähemmän kuin pitkään aikaan. Nikoveljen perhe viettti joulun kotonaan Porvoossa, IsoHoo töissä merillä, tekopoika oli Berliinissä, eli jäljelle jäi 11kpl: Vanhempani, Natasisko, pikkuveliNuutin perhe (12, 7 ja 5veet) sekä minä ja lapset (8 ja 15 v).

Minun pyynnöstäni äiti levitti pöytään valkoisen liinan, pidän sen raikkaudesta, vaikka todellinen syy oli se, että ruokakuvat näyttävät hirveältä punaisella liinalla, joka meillä yleensä on. Äiti oli kyllä ommellut punaiset kangasservetit, ne olivat ihanaa luksusta.


Joulupöydän ruuat nautitaan kaikki istuen ja vadit kiertäen, ensin kylmät alkupalat  ja sen jälkeen kinkku ja laatikot. Alkoholia harvoin tarjoillaan aaton pöydässä, eikä siis nytkään. Joulupäivän aterian aloitimme sitten kuohuvilla glögimaljoilla ja viiniäkin oli tarjolla halukkaille (paitsi Urholle).

 
Kaikki ruuat olivat omatekoisia, paitsi kylmäsavulohi, maksapatee, voi , hapankorppu, Lassen sinappi ja maito. Sienisalaatin värkit olivat keränneet seurueen pienimmät Eino 7 ja Eemi 5 äitinsä kanssa syksyllä. Minä paistoin joulukinkun leivinuunissa ruiskuoressa. Varsinaisia huteja ei ollut, kinkku oli juuri sopivaksi paistunut meidän makuumme. Tein uuden satsin perunalaatikkoa aattopöytään eivätkä amylaasin valtiaat olleet taaskaan minulle suosiolliset, imeltymättä jäi. Ensi vuonna teen kyllä vihoviimeisen kerran, ellei imelly.










Ihania ruokamuistoja  kertyi taas ja oman perheen perinteitä. Omien lasteni valikoivuudessa on kyllä vähän sanomista. Se on vähän että kolmea en vaihda: peruna, lämminsavulohi ja kinkku ja näitäkin niukkuudella. Pitäiskö lainata pöytään ensi vuonna vaikka hirvenlihapullat?

Parhaat terveiset tulevat tietysti Korvatunturilta:


Maitotyttö ei kertaakaan sanonut aattona, eikä sen jälkeen, että hänen mielestään pukki on kyllä naapurin Olli. Hyvä, että tuli järkiinsä. Ja ihanaa, että meillä käy oikea joulupukki!

4 kommenttia:

  1. Kyllä on upea joulukattaus! Vähän kuin meillä (no sillejä ja silakoita meillä on vaan yhtä sorttia), mutta minä olen jakanut saman kahdelle päivälle, että jaksaa syödä kaikkea kunnolla ;) Tästä johtuen meidän lapsilla on yhtenä päivänä sitä perunaa ja savulohta, ja toisena päivänä perunaa ja kinkkua. Paitsi kuopus ei syö perunaakaan. Rosolli upposi pienempänä hulluna, mutta eipä vaan enää, koska siinä on punajuurta ja porkkanaa (minun rosolliin tuon jälkeen jää omena).

    Ja ihana että teitä on paljon koolla joulupöydässä. Minä kaipaan lapsuuteni joulupöytiä, jolloin aattona oli aina n. 20 ihmistä saman pöydän ääressä. 4-5 tuntuu niin erilaiselta, mutta tietysti mukava että on näinkin.

    Meilläkin oli tänä vuonna poikkeuksellinen jälkkäri, kun luumusoppa ei onnistunut ihan nappiin. Tein nopean hedelmäsalaatin kermavaahdon kaveriksi, se olikin juuri sopivasti.

    ps. mitkä laautaset teillä on katelautasina?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei itseasiassa oo katelautasta, vaan vaan "tuplalautaset", eli päällimmäisestä syödään alkupalat/ alla pieni paperiservetti ettei keiku ja kolise ja sitten kinkkuun siirryttäessä kerätään nuo lautaset ja toiset aterimet pois ja on taas puhtaat astiat. Äitini astiasto on ihan Arcticaa, mutta sellaista todella kaunista, jossa on reunoilla valkoinen ornamenttikuviorinki. Astiastoa on jouduttu täydentämään sittemmin ihan normaalilla arcticalla.
      Hedelmäsalaatti on kyllä kans♥️
      Ja teidän lapset❤️. Ihanaa, etten oo ainoa.
      Pitkä pöytä ja läheiset sen ympärillä istumassa on ihanaa! Arvostan erityisesti sitä, että kaikki on katettu pöytään, vadit kiertävät, eikä kukaan sinkoile minnekään. Siitä tulee todellinen juhlan tuntu!

      Poista
  2. Näin minä vähän epäilinkin lautasten kanssa... Hienosti sopii tuo Arctica Lumin kanssa! Minua vähän "harmittaa" ettei juhla-astiani ja arkiastiani mätsää mitenkään yhteen, mutta ei se tainnut juhlissa toivottavasti haitata kuitenkaan.

    Meillä on muutamana viime vuotena ruuat olleet aattona erillisellä pöydällä kun väliaikainen (jo 15 v) ruokapöytämme on niin kapea. Nyt esikoinen esitti toiveen, että kaikki ruuat pitäisi olla pöydässä, olkoonkin ahdasta. Ja näin oli lapsuudessakin, kaikki oli pöydässä, niin ihmiset kuin ruuatkin. Meillä ei tainnut silloin olla muuta kalaa kuin lipeäkalaa, silliä, silakoita ja graavilohta (jos oli lohta, tästä en ole ihan varma), toisaalta oli lihaton makaronilaatikko ja karjalanpaisti laatikoiden ja kinkun lisäksi. Minä olin se vähän poikkeava lapsi, joka nautti kaikista jouluruuista jo silloin (parin serkun kanssa). Siksi tämä omien lasten valikoivuus tuntuu oudolta, sisko tosin taisi elää joulun kinkulla ja rosollilla. Ja minä vetelin lipeäkalasta ja lanttulaatikosta lähtien kaikkea ihan pienestä pitäen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle ei kylläl pienenö maistunu. Taisin olla ittekkin peruna ja kinkku puolueen edustaja.

      Poista