About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Chana dal -keittoa pakistanilaisittain ja rapsakat leipäset


Huonona linssin käyttäjänä ja vielä huonompana pakistanilaisen ruuan tuntijana tartuin Tastespottingissa tähän kyseiset asiat yhdistävään reseptiin Spicy Spoon blogissa.

Tätä on sitten yh-äiti syönyt koko viikon. Pisteitä mulle kasvisruuasta! Makujensa puolesta se toinen tekemäni linssikeitto oli ehkä herkumpaa, mutta siinähän olikin kaikki keitot pelastavaa sulatejuustoa. Toisaalta tämä oli herkullisen poikkeavaa suomalaisesta arkikokkailusta ja mikäli olet suomalainen arkikokkailija, haluat luultavasti laittaa tähän tuhdimpaa chiliä, nyt maku oli chilistä ja inkivääristä huolimatta lempeää kuin hernekeitto. Luulenpa myös että kana-tai kasvisliemi pohjana olisi terävöittänyt makua.


Chana Dal keittona
6:lle

2 rkl rypsiöljyä
1 sipuli hienonnettuna
1 tlk tomaattimurskaa
1pikkupurkki tomaattipyrettä
1/2 tl turmerikkiä eli kurkumaa
 1 tl suolaa (tai enemmän)
1 chili pilkottuna tai maun mukaan kuivattuja hiutaleita
1 1/2 l kiehuvaa vettä
 400g vihreitä linssejä (tai chana -linssejä, en tiedä edes mitä ne on)
pari  sentin paksuista siivua tuoretta inkivääriä kuorittuna

tarjoiluun: tuoretta korianteria, sitruunn lohkoja, oliiviöljyn ripottelua

Mausteetkin tuntuu eksoottisimmilta elleivät ne ole lähi Salesta

Laita öljy suuren kattilan tai kasarin pohjalle miedolle lämmölle.
Lisää sipulit ja anna muhia puoli tuntia, kurkkaa 10 minuutin välein ja pyöräytä kauhalla. Sipulit sulavat kullanruseaksi mössöksi.

Lisää tomaattimurska, -pyre, ja mausteet ja korota vähän lämpötilaa ja freesaile muutama minuutti.

Lisää kiehuva vesi, linssit sekä inkiväärin palat. käännä liesi takaisin miedolle lämmölle ja laita kansi päälle. Keittele hiljalleen n. 11/2 h kunnes linssit kypsyneet.. Poista inkiväärin palat.

Mikäli haluat syödä perinteistä Chana Dalia vaikka riisin kanssa, lisää pataan tarvittaessa vettä ja  tarjoile korianterin , sitruunan ja öljyn kanssa. Tää tosiaan kaipaa tuota sitruunaa.

Ensimmäinen päivä - näyttää ihan chililtä

 Jos taas olet kiinnostuneempi keittomaisesta konsistenssista, niin soseuta keittoa puolihuolimattomasti sauvasekoittimella. Tämä ei tarkoita, että räiskyttelet pitkin seiniä, vaan että puolet linsseistä saa jäädä kokonaisiksi, lisää sitten vettä halutun paksuuden (siis konsistenssin!) aikaansaamiseksi.

Ja sitten edelleen sitä sitruunaa ja korianteria!

Siinä keittoa toisena päivänä valmistaessani harmittelin, että minulla ei ollut mitään keitolle sopivaa leipää. Yhtäkkiä muistin  Viini 1/2012 lehdessä olleen saunaruoka-artikkelin , jossa tarjoiltiin mini-Naannin näköisiä rapeita valkosipulileipiä eri dippien kera. Äkkiä etsimään lehti käsiin ja todella: nämähän tekaisisin tuossa tuokiossa!

Paitsi että joko olen suunnattoman huono kokki tai sitten reseptissä oli jotakin häröä. Ensinnäkin siinä oli minusta mielettömän vähän nestettä, ripauttelin lisää sekä maitoa, että vettä kun en meinannut saada taikinasta taikinaa ja mielestäni se oli vieläkin liian tiukkaa. Toiseksi paistolämpötila 140? WTF? Eihän tässä mitään revittyä possua valmisteta vaan ohuita leipäsiä.
Mutta tässä Arto Rastaan resepti, ehkä te saatte sen toimimaan:



Rapeat valkosipulileivät
n. 10 kpl

1 tl kuivahiivaa
1 tl vettä
1 tl sokeria
1/2 dl jogurttia
4 tl maitoa
1 tl rypsiöljyä
4 dl vehnöjauhoja
 1/4 tl suolaa

Pinnalle: sulatettua voita, hienonnettua valkosipulia ja persiljaa (paitsi, että laitoin tietysti korianteria1
!)

Kuumenna uuni 140 asteeseen.
Sekoita hiiva, teelusikallinen lämmintä vettä ja sokeri
Lisää jugurtti, maito ja öljy.
Lisää jauhot ja suola ja vaivaa taikinaa käsin pari minuuttia. (tässä kohdin piti alkaa lisätä nestettä kun eihän siitä mitään taikinaa tullu, jauhot vaan pöläji)
Anna taikinan kohota 10 minuuttia.
Leivo taikinasta ohuita pyöreita leipiä. (Mulla oli pastakone vielä ajalehtimas tusossa pöydällä niin sukaisin ne pallukat sen läpi 1:llä.
Voitele leivät sulatetulla voilla valkosipulilla ja persiljalla.
Paista uunissa 10-15 minuuttia.

Muotopulien veljeskunta vasta menossa uuniin reseptin kaunokaisten kuvien vieressä.

Oops, nyt muuten huomasin, että tein just väärin päin, laitoin  kuivat leivät uuniin ja voitelin vasta kypsät! Olisko se voinut olla tuhon syy? Joka tapauksessa 15 minuutissa leivät ei saanu YHTÄÄN väriä, heitin ne sitten grillivastusten alle, jolloin ne sai lopuksi liikaa väriä, mutta kätkin sen alapuolelle. Pehmittelin niitä sitten karjalanpiirakkamaisesti valkosipulivoisulassa.

Mutta oli se taikina hemmetin kuivaa!

Voilla, valkosipulilla ja korianterilla on kyllä sellainen vaikutus, että tuoreena nämä suorataan sujahti keiton kanssa kurkusta alas. Toisaalta kengänpohjakin olis sujahtanut.

Vielä yhteiskuvaan:

Tarjoilija, keitostani puuttuu korianteri....


10 kommenttia:

  1. Joo, hauska tuo Viini-lehden resepti. Maitoakin peräti 4 tl! Dal on herkun näköinen. Tuli varmaan kaikki kivat Bangladeshin reissun muistot mieleen, kun tuota söi.

    VastaaPoista
  2. Herkulliset kuvat leipäreseptin puutteista huolimatta!
    Onko keittoastia jostain matkoilta vai löysitkö ihan Suomesta?

    VastaaPoista
  3. Ankerias Vipunen: Tuli kyllä. Se on ollut ruokailullisesti yksi antoisimmista reissuista. Ja niin hullulta kun se ehkä kuulostaakin, siellä sain ensi kosketuksen esim. korealaiseen ruokaan.

    Kaikki muu oli siellä hyvää paitsi ehkä länsimainen ruoka. Erityisen ihanaa oli myös ateriat kotona kun vanhempieni apulainen Shadona valmisti paikallista ruokaa. Tai iskän grillaamat torilta haetut tuoreet äyriäiset...kerrankin ei ollut hinnasta kiinni!

    Jokihaka: Kiitos. Varmaan tunnistatkin, että astia on balti eli juuri se kokkausastia, josta useat ruuat tuolla suunnalla saavat nimensä. Eli ei todellakaan tarkoitettu keitolle, mutta ehkäs itä ei kaikki tiedä ;). Baltini on Bangladeshista, tuollainen kuparinen minibalti, ehdottomasti kaunein omistamistani. Loput on sellaisia "valualumiinisia" erikokoisia, mutta kivoja kattauksessa esim. intialaista kokatessa.

    VastaaPoista
  4. Haluaisin olla paljon monipuolisempi kasvisruokien kokkaaja, tällä voisi varmaan aloittaa harjoittelun, vaikka et nyt suorastaan tätä ylistänyt. Onko kuitenkin kokeilemisen arvoinen?

    VastaaPoista
  5. Jonna: Kyllä ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Mutta intialainen (puhutaan nyt vaikka tällä yleisnimikkeellä), kun se ei tokikn IN oo tulista, niin musta tuntuu, että saattaa joskus joku joka harvemmin syö lihatonta ruokaa pettyä tälläisen keiton, todella pehmeään ja hienovaraiseen makumaailmaan. Kyllähän mäkin vähän juksasin ittiäni kun piti saada tokana päivänä jo tuallaisia vahvan makuisia korianteri-valkosipulileipiä mukaan. Toisaalta, tässä ne muodosti paremmanyhtälön kun jos olisi ollut joku tulinen vindaloo vaikka.

    VastaaPoista
  6. AINA piti olla tuo lihavoitu sana

    VastaaPoista
  7. Taas uusi linssisoppa mulle kokeiltavaksi, mä meinaan rakastan linssejä! Ja tuo sinun baltisi on todella kaunis.

    VastaaPoista
  8. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  9. Hienoja kuvia! Itse asiassa täällä Intiassa channa dalia näkee harvemmin dal-kastikkeessa, ehkä useammin chutneyssä tai erilaisten kasvisruokien mausteena. Channa dalia kuvailisin myös ehkä ennemmin keltaiseksi kuin vihreäksi linssiksi - ne ovat siis puolitettuja paahdettuja kikherneitä. Muuten resepti vaikuttaa melko intialaisvaikutteiselta - dal keitetään tosiaan aina kurkumavedessä.

    Leipäset näyttävät ainakin kuvissa herkullisilta. Tällä reseptillä naanit onnistuvat aina:
    http://annagaram.vuodatus.net/blog/1546914

    Hienoa, että olet uskaltautunut kokkaamaan jotakin näinkin intialaista!

    VastaaPoista
  10. Anna; siitä vaan sitten, kokkaamaan.

    Ana: Poistin sun toisen kommentin kun ne oli kahteen kertaan sama.

    No hyvä jos meni edes sinnepäin. Vihreät linssit korvasivat nua chana dalit, koska niitä oli mulla kaapissa ja niitä aitoja ei tosiaan varmaan ainakaan meidän cittarista saa!
    Kyllä mä yritän usein tehdä jotain autenttista eri maista, joskus se on vaan haasteellista jos ei ole itse syönyt koskaan kyseistä ruokaa.... Onneksi sinänsä intialainen ruoka ja makumaailma on aika tuttua, kylläkin Kenian ja Bangladeshin kautta, Intiassa en ole koskaan käynyt paikan päällä. Ja Saudeissa asuessa sielä oli pilvin pimein pakistanilaisia...

    VastaaPoista