Meillä asuu pullantuoksuinen äiti aina silloin kun kaapista löytyy vanhaa maitoa. Harvoin pullaa tulee leivottua tuoreeseen maitoon. Toisaalta meillä on kyllä aika usein vanhaa maitoa, siitä saatetaan kyllä tehdä myös lättyjä, ressua aka kropsua aka uunipannaria, tai vaikka sämpylöitä. Syntiähän on vain sen pois kaataminen, mutta välillä tällä äidillä on pitkiä syntisiäkin jaksoja.
Ihanan pullantuoksun lisäksi parasta leivonnassa on "yleisön" reaktio; pulla pelastaa päivän kuin päivän yhdeltä sun toiselta. Ja kehut tietysti pelastavat oman päiväni. Viimeksi NaapurinUlla meinasi, että korvapuustini ovat jopa parempia kuin hänen anoppinsa leipomat, joka ilmeisesti piti kärkisijaa pullanleivontarankinglistallaan...
Korvapuustit ovat pullasta se muoto, jota useimmiten harrastan ja mielestäni alan saada aikaan jo kelpo otoksia. Tuollaisia kotoisen pikkuisia, pehmeitä, mutta reunakiekuroiltaan hiukan rapsakoita. Sitäpaitsi kotona tehtyjä korvapuusteja voi syödä useampana päivänä, ei vain supertuoreeltaan, kuten joitakin pullalajeja.
Taikinani on sormituntumalla tehtyä, melkoisen löysää ja pehmeää. Yleensä katselen kulloisenkin jauhopussin kyljestä vielä, että kuinkas paljon sokeria ja rasvaa laitetaankaan.
Koti ja keittiö 1-2/2012 antoi reseptin mantelipullasarviin, ja tein yhden satsin niitä samasta taikinasta.
Mantelipullat
pullataikinaa
voita, mantelimassaa
Kaulitse pullataikinasta ison ruokalautasen kokoinen ympyrä ja ajele se taikinapyörällä 12 kolmionmalliseen osaan. Laita kunkin palan leveämpään päähän pala mantelimassaa ja pikku kimpale voita. Pyöritä rullalle leveästä kapeaan päähän ja anna kohota liinan alla, voitele munalla ja ripottele päälle mantelilastuja tai raesokeria. Paista 220 asteessa n. 10 minuuttia. Siivilöi tomusokeria pinnalle jäähtyneisiin pulliin ennen tarjoilua.
Sitäpaitsi, kuka sanoo , ettei pullalla pääse pitkälle?
Urho 7v. ainakin hiihti sunnuntaina pullan voimalla voittoon Kuperkeikkahiihdoissa, joihin osallistui yli 700 lasta, kaikki saivat mitalin kaulaan ja iloisen mielen.
Tänään ilmestyi sitten paikallislehti, jossa oli kaikkien hiihtäjien ajat, 2004 poikien sarjassa oli 45 osallistujaa ja meillä pompittiin kattoon ja takaisin kun listan ykkösenä komeili Urhon nimi.
Hyvä Urho, mikä päättäväinen ote.
VastaaPoistaYllättäen olin paikalla ensimmäisenä, kun kyse on pullasta ja nimenomaan korvapuusteista. Ja olet taas niin oikeassa, taikinan pitää olla löysä. Olin muuten repäissyt samaisen ohjeen mantelipulliin.
Hei, kiva nähdä, että joku muukin paistaa korvarit kypsiksi. Aivan liian usein näkee "kuutamolla paistettuja" pullia. Pinnalta rapea, sisältä pehmeä, juuri niin sen pitää olla. Mantelimassa sopii mielestäni kivasti korvapuustienkin täytteeksi, laitan sen kaveriksi usein kookoslastuja.
VastaaPoistaAPUA!!! Haluan heti ison kasan kumpiakin. Ne näyttää ihan älyttömän hyviltä! NAM!!!
VastaaPoistaMie just eilen haaveilin kanelikorvapuusteista, mut vyötäröä ajatellen jätin tekemättä. Tänään on kai pakko. Nam mitä kuvia!
VastaaPoistaIhana postaus, ihania kuvia, pakko saada pullaa.
VastaaPoistaJonna: Urho on urho!
VastaaPoistaLuimupupu: Nuyään kun monet kahvilat esim paistaa raakapakastettuja tms paikan päällä, saan aina näppylöitä kun mäen esim. niitä kalpeita, täysin värittömiä patongeja vitriinissä. Kyllä paistetussa väriä pitää olla! Ja se hyvin vaalea korvapuusti on sisältä usein tahmean taikinainen, mikä ei mun mielstä kuulu korvapuustiin.
Laura: Kotimaan korvapuusti on kyllä parhautta.... taitavat teilläpäin tehdä vaan niitä amerikkalaistyylisiä ylimakeita cinnamon rollsia?
Tytti: No mutta jos herkutella pitää -ja pitäähän sitä- niin on ne puustit kuitenkin sieltä kevyemmästä päästä... tai no...
Veera: Kattoin äskenken sun korvapuustin tekoa (vuodelta 2009?) Oli muuten just yhtä komeita! :)