About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

torstai 18. huhtikuuta 2019

BROILERIRESEPTIT PÄÄSIÄISEEN



Muitta mutkitta on sanottava, että pääsiäinen on mun suosikki juhla ruuan suhteen. Joo, joo, on se joulukin, mutta se on jotenkin niin ennalta määrätty, minä kun olen näköjään näissä jutuissa perinteiden vanki (enkä ole pahoillani siitäkään). Ai niin, ja joulupöydässä on sitäpaitsi maksalaatikkoa, jota en voi sietää...and the points go to EASTER!!!

Pääsiäisen syömingeissä ainut mikä on varmaa on mämmiroppoonen pöydässä, eikä sekään taida kaikille maistua. Muuten sitä voi ilolla keskittyä kaikkeen mistä tykkää: lampaaseen (ja linkki parhaaseen lampaaseen ikuna), kalaan, tuoreeseen parsaan ja on me mattimyöhäiset syöty pääsiäisenä blinejäkin. Näyttäisi myös siltä, että tänä myöhäiskeväisenä pääsiäisenä on viimeistään aika avata  grillaussesonki.

Edessä on siis mahtava pätkä lomaa, yhdessäoloa perheen kanssa ja ihania aterioita.

Tokikaan tämä ei nyt koske tänä pääsiäisenä minua, olen lupautunut Ypäjälle pyörittämään Hevosopisto Horse Shown yleisökahvilaa. Tiedossa siis ympäripyöreitä päiviä keittokauhan varressa ja hiukan surullisena perheen hylkääminen, trullittelut ja kokko mukaan luettuna. Luulen, että kuitenkin ehdin kerran päivässä vessaan ja ehkä vedän jonkun sämpylän jossain välissä. IsoHoo saa jäädä kotiin heiluttelemaan tahtipuikkoa.



Mutta se ei estä teitä riemuitsemasta pääsiäisestä täysin rinnoin. Jos saat tänään käsiisi Lännen Median lehtiä, löydät sieltä pääsiäisen kunniaksi heille laatimiani tipureseptejä.

Kana kun on sellainen arjen sankari, nopea, herkullinen ja helppo, niin välillä aina unohtaa, että siitä saa myös erittäin hyvää juhlapöytään. Siinäkään ei ole pahitteeksi, että on nopea, herkullinen ja helppo! Ei mene yhden ihmisen päivä keittiössä. Vaikka mua haittaas, on se niin ihana paikka.

No nyt unohdin, että broileri on myös edullista tarjottavaa: Broileri on siis paikallaan myös tiukemmalla budjetilla.

Biryani on meidän perheen makumuisto Bangladeshista. Siellä se oli huomattavasti rasvaisempi ja tahmaisempi, pisteltiinhän ruoka käsin suuhun. Biryania syödään laajalla alueella ja tekotavatkin vaihtelevat. Tässä biryaniriisi höyrystyy kypsäksi ja keveäksi alta tulevissa curryhöyryissä. Ja iskä sanoi, että maistui siltä kuin pitääkin. Ja iskä on aina oikeassa.

Eikö ole muuten kivan pääsiäistunnelmaista väriltään tuo sahramin pilkuttama riisi?


Ahaa-elämys mehevään kypsään kanaan on ollut sen muhittaminen rautapadassa. Tällä kertaa sielä kypsyivät myös perunat ja porkkanat, ihanaksi maustuen, kanasta valuvassa rasvassa ja yrttivoissa. Pääsiäisen tunnusmerkkinä rosmariini.


Ihan itekseen valmistui. Melkein.




Kauniimpaa ja helpompaa kuin tämä kanalauta tuskin löytyy. Voisin tarjota brunssilla, lounaaksi tai iltapalaksi. Ja vois tämä olla myös lohilauta, tai kolmen juuston lauta, tai tacolauta, antipasti tai vegelauta. Saat ihan itte päättää. Tähän nyt tuli paistettujen broilerin sisäfileiden seuraksi sopivaa tarjottavaa.


Aamiaisihmisenä piti vielä liittää juttuun aamiaisvinkki. Juuri sopivan kermaisen löysiksi keitetyt kananmunat joihin dippaillaan paahdettuja leipätikkuja tai extra-spessu-hetkinä pekoniin kääräistyjä paahdettuja parsoja. Harrastetaanko teillä näitä? Jos ei, niin ehkä pitäisi!

(Terveisiä Kepalle!)






torstai 4. huhtikuuta 2019

MEKSIKOLAISIA RESEPTEJÄ



Olet saattanut huomata, että mulla on erityinen lämmin sopukka sydämessä meksikolaiselle ruualle. Altistuin 80-luvun puolivälissä vaihto-oppilasvuotenani texmexille ja rakastuin (ruokaan siis)! Sittemmin olen ymmärtänyt, ettei texmex ja mexmex  ole ollenkaan, EI OLLENKAAN sama asia. En ole hylännyt texmexiä, koska sekin on ihanaa, mutta olen aloittanut ihanan ja pitkän, yhä jatkuvan matkan tutustuessani syvällisemmin meksikolaiseen ruokaan.

Parhaimmat opastajat matkalla ovat olleet Nata-siskoni, joka on asunut Meksikossa useaan otteeseen (eikä tunne kompromisseja ruuan suhteen) ja hänen perheeseemme tuomansa, nykyisin jo aivan suomalaistunut tekopoika  Ulises (tekopoika tarvinnee selityksen. Kyseessä on Ulin oma termi, jonka hän on niin söpösti kääntänyt espanjasta suomeksi. Sanakirja luultavasti ehdottaisi termille hijo postizo suomalaista vastinetta ottopoika, mutta koska esim tekohampaat ovat dentatura postiza ( sama myös esim tekorinnat) niin loogisestihan silloin hijo postizo on tekopoika. Claro!) ja Ulin ihana perhe, varsinkin hänen äitinsä Mirna, joka aina Suomessa vieraillessaan opastaa mua eteenpäin meksikolaisessa kokkailuissa.

Punaiset enchiladat on täytetty kanalla. Kuivatuista chileistä valmistetaan voimakas kastike johon tortillat kastetaan ennen rullausta

Rakastan meksikolaista ruokaa, koska se yksinkertaisesti maistuu tavattoman hyvältä. Ruokakulttuuri on uskomattoman vivahteikas ja joku chilin käyttö saa heikäläisillä aivan uuden merkityksen, jokaisella lajikkeella on juuri ne omat ruokansa johon niitä käytetään. Meksikolainen ruoka ei missään nimessä ole välttämättä tulista, vaan hyvinkin pehmeän makuista. Tämä vertaus saattaa tuntua hullulta mutta miettikääs itse saatteko ajatuksestani kiinni: Tehdäänpä perinteistä suomalaista ruokaa, vaikkapa keitettyjä perunoita ja tavallista ruskeaa jauhelihakastiketta. Hyvää, eikö olekin? Mutta annappa sitä jollekin muusta ruokakulttuurista tulevalle, niin voi kuvitella, että hän ensi maistelulla saattaa mieltä ruuan peräti mauttomaksia. Samalla lailla moni yllättyy ensi kertaa meksikolaista kotiruokaa syödessään tai vaikkapa meksikolaisen juhlaruoan tamales'ten ääreellä, että ai jaa, nämähän on aika hmm...mauttomia? Tämä maistuu maissilta ja pavulta...

Meksikolainen keittiö on oikea kastikkeiden eli salsojen aarre-aitta. Guacamole ja Pico de gallo valmistuvat pilkkomalla ainekset,

Saattoi olla huono vertaus ja kenties ette saaneet ajatuksestani kiinni, kunpa osaisin selittää sen paremmin. Meksikolaista keittiöitä ei missään nimessä voi syyttää mauttomuudesta, mutta kaikki ei välttämättä ole aina habaneron tulista. Salsoilla pelataan ja tuodaan miedompiinkiin ruokaan sitten makua syöjän mukaan.

Maissitortillat, sipuli, korianteri, tuoreet ja kuivatut chilit, pavut, lime, avokado, valkosipuli, tomaatti, queso fresco, meksikolainen oregano epazote, kaakao; siinäpä tärkeitä rakennusaineita ruokaa laittaessa. Eläimistä käytetään jokainen ruhon osa. Suosittua streetfoodia on esimerkiksi naudanpäätacot, joissa kokonaisesta, kypsennetystä naudanpäästä leikataan tacon väliin juuri se sun himoitsema kohta. Ja uskokaa vaan, silmät on himoituimmat.

Suomalaisten ei tarvitse hävetä ananaksen laittoa pizzaan ja hampurilaiseen, laittavathan meksikolaisetkin sitä tacoihin. Tacos al Pastor on suosittu streetfood annos, lehdessä kerron kuinka sen valmistus onnistuu kotona.

Streetfoodista puheenollen, se jos mikään on Meksikoa parhaimmillaan. Paikalle kärrätyistä kojuista saa yleensä yhtä asiaa kerralla; tietynlaisia tacoja tai vaikkapa maustettuja grillattuja maissintähkiä. Ja niinkuin hyvin tiedetään, sormin syötynä kaikki maistuu vielä herkullisemmalta.



Rakastan meksikolaista ruokaa myös koska AAMIAISET. Meksikossa ei aamiaista skippailla vaan tarjoillaa yleensä jonkun sortin tortillaa eri lailla täytettynä tai valmistettuna. Kananmunat kuuluvat osaksi aamiaista ehdottomasti, ja reseptejä on varmaan sata erilaista.

Kyllä chilaquiles maistuu lounaaksikin. 

Licuadora eli tehosekoitin  ja painekattila ovat ahkerassa käytössä meksikolaisessa keittiössä. Tehosekoittimella surautetaan lähes joka ruuan pohjaksi jonkinmoinen maustekastike ja painekattilalla liha valmistuu nopeasti nyhdettävän pehmeäksi.


Oi luoja, että mun tulee nälkä tätä kirjoitellessa. Juttua aiheesta olisi loputtomiin ja lupaan edelleen tuoda kokeiltavaksenne meksikolaisia reseptejä ja ehkä siinä sivussa jonkun tiedonmurusenkin. 

Pääsin tekemään reseptiaukeaman aiheesta tämän päivän Lännen Median ruokaliitteeseen, tämän jutun kuvitus on noista julkaisemistani resepteistä, suosittelen tutustumista (Ilkka- lehdessä ei kyllä tänään näkynyt, mutta muissa ilmeisimmin?)

Jälkkäriksi löytyy vielä resepti Torta Del Cieloon, joka nyt ehkä ei ole varsinaisesti tai ainoastaan meksikolainen resepti, mutta ihastuttavan makuista. Se muistuttaa minua aina Mirnasta joka tapaa huudahtaa: "Oo, Cielo!" eli Taivas! kun jotain oikein liikuttavaa tapahtuu (esimerkiksi onnistun tekemään täydellisen maissitortillan).

Torta del cielo

Linkkaan tähän loppuun vielä tässä blogissa julkaistuja meksikolaisia reseptejä. Jotkut saattavat nojata vähän tex-mexiinkiin tai olla suomalaisille raaka-aineille sovellettuja, mutta eihän tässä nyt ole tarkoitus fanaattiseksi ryhtyä!(itseasiassa allaolevat reseptit on kyllä aika vahvasti autenttisia, jätin ne texmexit suosista pois, kun näitä oli niin reilusti...).

Inspiroitukaa ja nauttikaa meksikolaisesta ruuasta!

Tacoja ja muuta
Tacos de Costilla siankylkitacot
Tacos Dorados de Papa uppopaistetut perunatacot
Tacos de Lengua kielitacot
Maissitortillat
Quesadillas de chorizo chorizo-quesadillat

Sopa Conde mustapapukeitto
Tamales
Enchiladas Suizas Kana-juustoenchiladat
Lisukkeita ja pikkuruokia
Frijoles refritos paistettuja papuja
Chiles Toreados paistetut pikkuchilit
Sikil Pak kurpitsasiementahna
Elotes maissintähkät meksikolaisittain
Queso Fundido juustodippi

Aamiaisaika!
Molletes kuorrutetut papusämpylät
Huevos Rancheros tortillaa ja kananmunaa
Chilaquiles tortillalastit kanan kera

Salsoja
Salsa Roja Punainen salsa
Salsa Bandera tuoresalsa
Guacamole
Guacamole con piña y pepino ananksella ja kurkulla
Salsa verde fresca tuore vihreä salsa

Leivottavaa ja jälkkäriä
Churros munkkitangot
Pan de Muerto vainajan leipä
Flan vanukas

Juotavaa
Horchata makea riisi-kanelijuoma
Michelada de fresa mansikkainen olutdrinkki
Limonada limestä valmistettu juoma
Aqua de pepino kurkkuvesi


perjantai 29. maaliskuuta 2019

JYRKISUKULAA ja ANNIHAUTALAA JA NANNARINTALAA



Viikonloppuna on tiedossa mukavan hauskaa äksöniä! Suositut ja perinteikkäät eteläpohjalaiset rakentamisen ja sisustamisen erikoismessut Pytinki avaa sisartapahtuman viereiseen uudenkarhiaan b-halliin, jossa järjestetään ensimmäistä kertaa maistuva-ruokatapahtuma.

Paikalla on eteläpohjalaista (ja vähän kauempaakin) ruokaosaamista kojuineen, keittiömestareiden maisteluannoksia , kiinnostavia kokkausnäytöksiä, Jyrki kertoo myös elämästään pohjoisitalialaisena viiniviljelijänä.

Takuulla mielenkiintoista ohjelmaa luvassa. Yleisölle ei paljon ystävällisemmiksi messut muutu, nyt kun pääsee samalla edullisella messulipulla molemmille messuille!

Tottakai hiukan perhosia mahassa, että kuinkas kokopäiväinen mikinheiluttelu sujuu, suuri yleisömäärä saa aina syttymään, että tulkaapas paikalle kannustamaan. Viimeisin messuesiintymiseni päättyi nimittäin siihen, että minä lauloin ja Janne Kataja seisoi päällään. Ihan niin paljon ei tartte tällä kertaa kannustaa...

Nyt on onneksi asiallisempaa väkeä paikalle, kuten nyt vaikka Jyrki Sukula ja Aamulypsyn Anni Hautala. Anni on viereisessä Pytinki-hallissa emännöimässä, yritetäänpä saada Annikin poikkeamaan maistuva-puolella, onhan siltäkin ilmestynyt jo toinen keittokirja.

En malta oikein odottaa. Edessä on vielä normi esiintymisongelmat; #eioomitäänpäällepantavaa ja #mitämäteentukalleni.

Muuten normimeininki. Kokkauskeittiössä tarjolla omalla vuorollani perunankuoria!

Lämpimästi tervetuloa messuilemaan viikonloppuna Seinäjoen Areenaan!

Nähdään maistuvissa merkeissä!

maanantai 25. maaliskuuta 2019

TULPPAANI KÄY MULLE

Kaupallinen yhteistyö: K-Ruoka


Luin juuri jostain artikkelin kukkakaupan murroksesta. Siinä sanallistettiin kuinka kukat ovat viime aikoina hiipineet instagrammin ruokakuviin, tuokiokuviin ja ihan vaan omiksi kukkakuvikseen. Persoonalliset kukkakaupat sitovat entistä persoonallisimpia kimppuja ja varsinkin nuoret aikuiset ovat löytäneet kukista itselleen palan ostettavaa kauneutta ja onnea. 

Aivan mahtavaa, tämä uusi kukkakulttuuribuumi. Ja mahtavaa on myös se mikä on osaltaan saanut kukkakaupat miettimään ja uudistamaan omaa rooliaan: Nykyään kukkakimppu tarttuu helpoiten ja erittäin kohtuuhintaisesti mukaan ihan kauppareissulla.  Buumi se on tämäkin, kauppojen tulppaani-, ruusu- ja vaikka neilikkakimppujen valikoima on runsas, edullinen ja vaivaton valinta. 



Maailman helpoin viikonlopun aloitus  ja merkkaus on itseasiassa napata se pirteä kukkakimppu kotiin ruokaostoksia tehdessä. En nyt kyllä voi kehua, että siivottuun kotiin omalta osaltani. Jos olisi tapahtunut niin hassusti, että olisin ehtinyt siivota, niin kyllä se kukkakimppu pöydällä on piste iin päälle.



Oma valintani on usein tulppaani. Tykkään sen rentoudesta ja huolettomuudesta ja runsaudesta. Ison kimpun saa pikkusummalla ja se asettuu maljakkoon kuin maljakkoon ihan puolihuolimattomasti. Meiltäkin löytyy klassikko pari Aallon maljakko ja kimppu tulppaaneja yllättävän usein.



Tykkään ostaa kimppuja myös kattauksissa käytettäväksi. Kukat voi käyttää pöydässä yksittäinkin ja levitellä niitä pikku maljakoihin ja astioihin, tulppaanit kestävät hyvin  yhden illallisen esimerkiksi ihan vaan pöydälle ripoteltuna (ehkä ne kuitenkin saavat pidemmän ja paremman elämän vesitilkassa). Ajattele laatikon ulkopuolelta ja toteuta oma persoonallinen asetelma.



Mua miellyttää tällä hetkellä ehkä eniten rauhallisen seesteinen kattaus. Ei pöytäliinoja, ei turhia krumeluureja. Aidot asiat: Raffi keramiikka, lautasten ja lasien säihke, aito pellavainen ruokaliina ja vielä nupullaan oleva tulppaani. Tämän valitsen juuri nyt.


Moni saattaa ohittaa K-Kaupojen kukkameren huomaamatta paria erittäin tärkeää seikkaa ja parannusta; 

Kun saat tai hankit kotiisi kimpun tulppaaneita, älä riennä avaamaan käärettä. Leikkaa varsista 1-2 cm palat pois suoraan, ei viistosti, kerralla koko nipusta, aseta maljakon pohjalle muutama sentti viileää vettä ja anna varsien imaista itsensä jämäköiksi ennen kääreen poistamista. Pirkka niksit opastaa laittamaan mukaan myös pari teelusikallista perunajauhoja, tätä en ole vielä muistanutkaan itse testata.

Tulppaanit ovat melkoisia varren kasvattelijoita, joten pidä vesi minimissä, mutta vaihda se päivittäin. Tulppaanikin tykkää mieluummin viileästä kuin suorasta auringonpaahteesta, eikä maljakkoa kannata laittaa etyleeniä tuottavan hedelmäkorin viereen myöskään.

Niin, kyllä se tulppaani on ehdottomasti yksi mun lempikukista. Se on kaunis, reilu, rehti, mutkaton, runsas, moneen taipuva. Se käy arkeen ja juhlaan yhtä lailla. Nauti siis tuppaaneista NYT, sesonki jatkuu vielä pääsiäiseen saakka.

Miten leikkokukat kuuluvat sun elämään?





tiistai 19. maaliskuuta 2019

ARKIPÄIVÄN PORILAINEN

Kaupallinen yhteistyö Atria: Sanotaan nyt näin läpinäkyvyyden maksimoimiseksi, koska tässä ruuassa käyttämäni makkarapihvi on saatu Atrialta uutustuotteiden  näytepakkauksessa ilmaiseksi. Minulla ei ole kuitenkaan mitään velvotteita kirjoittaa ko. makkarapihvistä, enkä koe tätä kaupallisena yhteistyönä, mutta jos olen oikein ymmärtänyt, näin laki velvoittaa. Mielelläni mainitsisin vain, että postauksessa inspiraationa ja raaka-aineena käytetty makkarapihvi on saatu tuotenäytteenä Atrialta. Tulipahan nyt tämäkin sanottua.


Nyt on oikein arkipäivän realismia -postaus kuvia (ja niiden laatua) myöten. Ja kääk, Maitotyttö ekaluokkalainen  käytti tuota sanaa tänään aamiaisella kertoessaan unestaan (jossa kohtasi jonkun tubettajan), että ei ollut kovin REALISTINEN uni. Mistä ne oppii?

Minä kuulun siihen sukupolveen, että lapsena ja nuorenakin vielä ulkona syöminen ja spesiaaliherkuttelu tarkoitti grillillä käyntiä. Ja kyllä niitä grillejä olikin, pienelläkin kirkonkylällä useita. Omat vakiotilattavat suosikit pitivät pintansa, ja siksikö lie en koskaan oikein tutustunut porilaiseen. Tiesin nimen, mutta en varmaan syönyt koskaan, kun en ole mikään suuri makkaran syöjä.

Itseasiassa kävin myös helmikuussa elämäni ensimmäistä kertaa Porissa, Hopealuistinfinaaleissa. Luulin Poria paljon pienemmäksi paikaksi ja ihan hätkähdin kun googlasin asukasluvun. Aika moneen mukavaan porilaiseen olen tutustunut pikaluistelun kautta (ja ruokabloggauksen kautta tietysti Hellan ja viinilasin välissä - blogin Johannaan ja hänen perheeseensä) ja vaikka Urho14v. onkin siellä kulkenut kisoissa vuosittain, ovat ne olleet aina juuri ne kisat, joissa itse en ole ollut mukana. Itseasiassa Porissa oli  aikoinaan Urho14v:n ensimmäiset kisat Seinäjoen ulkopuolella. Tapahtumasta on jäänyt elämään Urho8v:n legendaarinen lausahdus:"Äiti, nää on mun ensimmäiset ULKOMAANKISAT!"



Mutta minulla oli siis sattuneesta syystä näitä Atria Artesaani Makkarapihvejä (niiden pinta on loimutettu aidolla liekillä ja näistä on myös toinen cheddarilla maustettu versio, lihapitoisuus 92%), joista sitten päätin kokeilla tehdä porilaisia. Olin jo aloittamassa  sämpylätaikina tekoa, kun googlatessa viisastuin niin paljon, että aito porilainen tehdäänkin paahtoleipäsiivujen väliin. No sehän sopii. Makkarana käytetään perinteisesti sipulimakkaraa ja sekin kyllä sopisi sipulinystävälle, mutta nyt oli siis toiset makkarat tarjolla. Sitten vaan sinappi ja ketsuppi ja kurkkusalaatti sekä hienonnettu sipuli. 

Juusto ei porilaiseen kuulu, mutta enhän minä voi juustoa vastustaa, joten heittäydyin vallattomaksi ja lisäsin sitä. Jokainen kauhavalainen tietää, että juustohampurilaisen ainut oikea juusto on Koskenlaskija- sulatejuusto (ehkä palaan aiheeseen joskus myöhemmin...) ja nyt löysin kaupasta tuollaisia Koskenlaskija-sulatejuustoviipaleita (älkää nyt pillastuko, välillämme ei ole edes tämän makkaran veroista kaupallista yhteistyötä, mutta kyllähän asioista on puhuttava niiden oikeilla nimillä...). 

Ja siinä se porilainen sitten oli.



PORILAINEN JUUSTOLLA
1 kpl

2 viipaletta paahtoleipää
1 makkarapihvi (tässä Atria Artisaani Makkarapihvi, joka on ainakin erinomainen)
2 viipaletta Koskenlaskija sulatejuustosiivua (kun yksi ei riitä...)
maun mukaan:
kurkkusalaattia
hienonnettua sipulia
sinappia
ketsuppia

Paista makkara pannulla tai grillissä molemmin puolin, n. 5 min. Kun käännät makkaran, aseta juustoviipaleet paistetulle puolelle.
Paahda paahtoleivät paahtimessa. Nosta pihvi leivän päälle, annostele mausteet ja nosta toinen leipä kanneksi.



Tästä brutaalin nopeasta grillieväästä tuli heti koko perheen suosikki. Voitteko kuvitella, että IsoHoo on valmistanut näitä itselle ja lapsille jo 3 kertaa. Pilkkokaa viereen kurkkutikkuja, porkkanoita ja kirsikkatomaatteja, ettei ole niin syyllinen olo vihreän puutteesta. Ai mikä ihana äitiäijämättö!

Ikävä kyllä, paketissa on vain 4 makkaraa, eli joku makkarankipeä perheessämme jää ilman...
aina voi tuoksutella pakettia!







torstai 14. maaliskuuta 2019

HYVÄN MIELEN HERKKUJA



Erityisen hyvä olo tänään. Koska oon erityisen ylpeä tämänpäiväisestä ruoka-aukeamasta sanomalehdissä (Lännen Media), jossa  mun reseptejä ihaniin terveellisiin herkkuihin, jälkkäreiksi ja välipalaksi. Herkutteluun, koska sä oot sen ansainnut!

Nämä reseptit sopii tähän vielä hankihohtoiseen (ainakin meidän korkeudella) kevätauringon paisteeseen. Ei valkoista sokeria, ei vehnää tai viljoja, huomio rasvanlähteeseen, ei turhia kypsennyksiä...kaikkea mikä oikeasti kuulostaa  maistuvan mun suussa vähän puiselta, mutta joka oikeasti viettelee siinä kuin  vaikka täyskermainen leivos.

Näissä herkuissa on erona se, että ei tartte potea huonoa omatuntoa herkuttelusta!


Hyvän mielen suklaamousse valmistetaan avokadosta. Sitä voi (ja täytyy) makeuttaa, vaahterasiirappi tai hunaja sopii tähän hyvin. Se maistuu muuten ihanasti myös paahtoleivän päällä- siihen vielä marjoja tai banaaninsiivuja, niin on HYVÄ MIELI!


Banaani, maapähkinävoi ja tumma suklaa on mahtava trio. Nämä pienet pakkasessa valmistuvat palat on just sellaista herkkua, että tuo lautanen tyhjenee nanosekunnissa.



En oo oikein koskaan innostunut raakaleivonnaisista. Mutta hyvä kun nyt innostuin. Pohjassa on pekaanipähkinöitä ja täytteessä mustikkaa ja passionhedelmää. Ymmärrettähän, näistä söpiksistä tulee HYVÄ MIELI.


Nice cream jatkaa sydämien valloitusta.. on ehkä kyllä herkuista herkuin ja yksinkertaisin jäätelö.  Tuo vaalea pina colada oli parhaista parhain! Makuyhdistelmiä on loputtomasti. Oon tehny muuten bataatistakin!

Ja mitä hävikin estoa kun pilkot aina ylikypsät banaanit pakkaseen odottamaan nice cream- himohetkeä!



Hyvän mielen ruokaan liittyy paljon muutakin kuin terveysfaktat: hyvä seura ja hyvä ruokailuympäristö ja- tyyli vaikka.
Erityisen hyväähän on kaikki sorminsyötävä.
Siksi omppunachot. Vegaanilla karamellikastikkeella.

torstai 28. helmikuuta 2019

PAPUAAA!


Voiskohan tämän papu- ja linssijutun aloittaa lauseella:" Rakastan perunaa"?

Tietysti voi, koska se on totta ja myös sen takia, ettei se sulje pois ihastustani papuihin ja linsseihin. Lähinnä se ehkä peilaa sitä, kuinka paljon enemmän olisi mahdollisuus piristää ruoanlaittoa palkokasveilla, tai oikeasti rakentaa niiden ympärille ihania aterioita ja ruokahetkiä. Palkokasvien syömisen lisääminen on suosituksena myös viimeisimmässä ruokaympyrämallissamme, kuten kaikki tiedämme, ja kyllähän lisääntyvän kasvissyönnin perusta rakentuu tälle edulliselle ja ravintorikkaalle proteiininlähteelle.

Mutta jos unohdetaan kaikki järkisyyt ja puhutaan vaan mausta ja käyttöminaisuuksista, niin meillähän on käsissämme ihan loputon määrä herkkuja!

Tänään Lännen Median tuottama, valmistamani ruokasivusto on taas tarjolla sanomalehdissä. Ehdotin papuja ja linssejä aiheeksi, ajattelen, että se on raaka-aine, jota ei ihan täysin hyödynnetä keittiöissämme ja se on ihan supersääli.

Kaiken kokoiset, makuiset, muotoiset ja väriset pavut ja linssit ovat nimittäin huikea lisä ja inspis ruuanlaittoon. Kasvisruuissa ihan must, mutta ihanaa yhdistettynä myös lihansyöjän aterioihin.

Sanomani siis on: Käyttäkää enemmän papuja! Keittäkää kuivattuja kerralla kunnon satsi, pakastakaa sopivissa annospusseissa tai käyttäkää huippukätsyjä käyttövalmiita säilykepapuja.



Kun tässä taannoin valmistin Liemessä Jennin ohjeella uunifetapastaa, sen hillittömän ihana tuoksu inspiroi mut loihtimaan hellalla valmistettavan nopean kikhernepannun, joka rakentuu samoille yksinkertaisille herkkuaineksille kuin uunifetapastakin. Ja on muuten sitten vartissa pöytään!



Linsseistä keittelin sakean maukkaan muhennoksen  uunissa paahdettujen kukkakaalien kaveriksi tacoihin. Versio on tosi herkullinen ja onnistunut. Just sitä HYVÄÄ RUOKAA, ei mitään kasvisruokaa vaan pelkästään hyvää ruokaa.



Pavut ja linssit kertakaikkiaan rakastavat upota patoihin ja keittoihin. Linssit on ihan upea, nopea pohja mausteiselle keitolle, se antaa vähän pamixilla survaistessa keitolle kuin keitoille ihanan täyteläisen, lähes kermaisen koostumuksen. 



Reseptejä miettiessäni en ehtinyt edes erilaisiin chilipatoihin, niissä pavut ovat tottakai kaiken sydän - sen chilin lisäksi. Mutta yksi keitto mahtui mukaan; Parsakaali, voipapu ja pekoni esittävät siinä pääosaa. Hiukan erilainen, mutta ah niin herkullinen! Siinä on muuten mukana perunaakin. Sekin tykkää pavuista!


Papusalaatista tykkään aina. Varsinkin sellaisesta kirpakkaan etikkaisesta, pavut kaipaa nimittäin hapokkuutta ylleen ja suolaakin, paitsi jos keität kuivia papuja, silloin pavut maustetaan vasta lähes kypsinä, suola nimittäin estää niitä kypsymästä. Mainio kaikkiin buffettarjoiluihin myös!



Viimeisenä papuna tulee sitten kaikki ihanat tahnat ja levitteet ja dipit. Hummus ei oo se ainoa, vaikka uberhyvää onkin. Kokeilkaa ja antakaa bamixin surrata!

Ylläolevat reseptit siis 28.2 maakuntalehdissä, joihin Lännen Media tuottaa sisältöä.

Täältä blogistakin löytyy papuista purtavaa. Tsekkaa esim.
Frijoles refritos
Arroz congri
Härkäpapu-quesadillat
Simppeli tuore härkäpapusalaatti
Feijoada
Sadonkorjuun beluga-salaatti
Chilaquiles
Linssi-juustokeitto
Paprikainen papukeitto
Korianterilla ryyditetty kikherne-fetasalaatti
Kikherne-feta-minttutahna
Hummus kotitekoisesta tahinista
Chana dahl

maanantai 25. helmikuuta 2019

FIININ MADEKEITON SALAISUUS ON AURA

Helmikuu on mateen sesonkia. Helmikuun 12. vietettiin myös kansallista kalakeittopäivää. Pois se minusta, että olisin silloin ehtinyt kalakeittopostauksen tekoon, kun en tunnu ehtivän yhtikäs minkäänlaiseen suunnitelmalliseen toimintaan näinä elämäni myöhempinä ruuhkavuosina. Että jos joku saa tästä nyt yhtään lohtua ja vertaistukea KUN EI EHDI MITÄÄN, niin vassoguu. Minä en ehdi mitään.

Ehdin kyllä sivuta teemaa kun keittelin yhden viikonlopun Ypäjällä ratsastajille ja kannustusjoukoille lohikeittoa kun me pohjalaiset lähdimme - jos ei nyt merta edemmäs - niin ainakin maakuntarajojen ulkopuolelle ratsastuskisojen pitoon. Ja kyllähän te tiedätte kun pohjalainen yrittää ihan tavallista tehdä...


Sivuraiteille luisuminen on helppoa meikäläiselle, mutta palataan takaisin madekeittoon. Olen tätä keittoa haudutellut päässäni jo vuoden päivät ja vihdoin sain sen kattilaan. Eräs pohjanmaan rannikon kalastaja heitti minulle vinkin maailman parhaasta madekeitosta. Aurajuustossa sen salaisuus, kuulemma. 

Aurajuustoa en olisi arvannut itse kyllä laittaa kalakeittoon, mutta juuripa sen takia ajatus jäi kummittelemaan takaraivoon.

Made on aika jännä kala. Rumilus on pohjamutien asukki, silti hyvänmakuinen. Lake ruotsiksi ja yllättävää kyllä, vaikka meillä mateesta puhutaan erikoisherkkuna ja sen mätikin luetaan parhaiden joukkoon, niin viime talvena järkytin ruotsalaisia projektikollegoita Vaasan kauppahallissa tarjolla olleille mateilla ja sen mädillä...että te siis suomessa oikein myitte nuita?

Yritän kerran vuoteen ottaa sen mateen kotimatkalle kalatiskiltä tähän aikaan vuodesta. Yhden kalakeittopostauksen olen siitä tehnyt, ja onhan se mielettömän hyvää. Nylkemistä ei kannata pelätä, olen sen todistettavasti tehnyt, mutta mateita myydään kyllä nyljettynä ja osaava kalamestari sen tietenkin asiakkaalle pyydettäessä tekee. Minä ilahduin siitä kun koko joukon madereseptejä julkaissut Sauvajyvänen kertoi, että mateen voi myös keittää nahkoineen. Tietysti perattuna ja kidukset poistettuna. Ihan vieno pyyntö Sauvajyvänen, en panisi ollenkaan pahitteeksi yksityiskohtaisesta selonteosta mateen kidusten poistamisesta. Mulla kun lopputulos on aina koko poistettu pää, kun en oikein tiedä kuinka ne kidukset nätisti poistetaan. 

Mateen mausta minulla ei ole pahaa sanaa, mutta niinkin pulleroiseksi lihaskimpuksi siinä on lopulta yllättävän vähän lihaa. Elopainosta jää syötävää vain neljäsosan verran. Ruotoja löytyy, siksi fileoijan tulee olla taitava ja itse ihastuin tähän tyyliin jossa kala keitettiin nahkoineen ja liha sitten irrotellaan sormin ruodoista. Aika hyvin lihanpalat tulee käydä läpi ruotojen varalta tässäkin, eli saatava liha on aika pientä palaa. Olen joskus syönyt ravintolassa ihania madekroketteja ja hauen tapaan made onkin varmasti oivallista jauhettuna, ei tarvitse stressata ruodoista.

Fenkoli on oma, lohikeittoon laitettava ässäni ja näköjään olin sitä edelliseen keittoonikin laittanut. Yritin googlailla löytyykö somesta madekeitto aurajuustolla ja törmäsin Ripaus tryffeliä- blogin madekeittoon, jossa uusi salainen ase: varsiselleri! Heti kokeiluun ja käyttöön jäi. Ihanaa hapokkuutta kermaiseen keittoon. 


FIINI MADEKEITTO AURAJUUSTOLLA

mateen keitto
1 made (alle tai yli kilon)
1 sipuli
2 porkkanaa
1laakerinlehti
5 valkopippuria 
2 tl tl suolaa
n. 2 l vettä

madekeitto
peratut mateen lihat edellisestä vaiheesta
1 rkl voita
1 keltasipuli
2 porkkanaa
3 varsisellerin vartta
6 perunaa
keitinliemi+vettä
1 dl kuohukermaa
100 g aurajuustoa
tuoretta tilliä
suolaa, mustapippuria

Putsaa made, eli leikkaa vatsa auki ja poista varovasti sisuskalut ja huuhtele vatsaontelo. Ota talteen mätipussit ja maksa, maksa on herkkua n. 5 min ajan keitossa kiehautettuna. Sitten seuraavaksi vois poistaa ne kidukset, jos osaa, tai sitten nirhata koko pää pois, jos ei osaa, niin sen osaa ainakin. Siinä kyllä jää keittämättä ne poskilihat sitten.

Laita made kattilaan kylmään veteen niin, että peittyy, kuumenna kiehumaan ja keitä 5 min. Kuori syntyvä vaahto pinnalta.  Lohko mukaan porkkana ja sipuli, lisää mausteet ja jatka keittämistä vartin verran, että made on kypsää. 

Nosta made  reikäkauhalla liemestä ja anna jäähtyä hiukan, poista sitten nahka ja erottele liha ruodoista ja laita sivuun odottamaan. Siivilöi keitinliemi. Maista, ettei se ole liian suolaista, siitä tulee nimittäin keiton pohja.

Keitto
Kuumenna emalipadan tai kattilan pohjalla voi ja pistä miedolla lämmöllä kuorittu, hienonnettu sipuli kuullottumaan. Kun sipuli pehmeää, lisää pilkotut porkkanat, varsisellerit ja perunat ja sitten lientä/vettä niin paljon, että kasvikset reilusti peittyvät. Keitä kunnes perunat ovat ihan viitä vaille kypsiä. Lisää silloin mateenliha ja kerma ja murustele sekaan aurajuusto ja anna muhia vielä se viisi perunoiden kypsymiseen saakka.

Maista ja mausta tarvittaessa. Lisää hienonnettu tilli keiton pinnalle ja tarjoile.



tiistai 19. helmikuuta 2019

WALTONEN: MIKÄ SE ON JA MITEN SE SYNTYI

Kuva Esko Keskioja Vizualis

Saatat luulla, että kuvassa on ihan tavallinen paistamaton  karjalanpiirakka juuri ennen uuniin menoa. Saattaisit lyödä jopa vetoa, mutta älä lyö, sillä sitä se ei ole.

E-hei. Kyseessä on Waltonen. Mato Waltonen, ollaksemme ihan tarkkoja.

Tarina Waltosen takana on pitkähkö, mutta yritän tiivistää sen olennaiseen. Senhän mä osaan...


Kuva Esko Keskioja Vizualis
Tässä yllä olevassa kuvassa olen päässyt suurimmaksi osaksi itseäni terävempien veitsien heiluttelijoiden joukkoon. Saatat tunnistaa sieltä muutamia ruokabloggaajia, keittiömestareita ja ruokamaailman asiantuntijoita. Kyseinen porukka oli nimittäin osallisena viime syksyisessä Turun yliopiston  Funktionaalisten elintarvikkeiden kehityskeskuksen FoodiEx-hankkeessa. 

Minkälaista on tulevaisuuden ruoka? Miten hyödyntää uusia raaka-aineita? Miten hyödyntää ja osallistaa tuotekehityksessä monialaista osaajajoukkoa? Siinäpä pohtimista noin niinkun aluksi.

Syksyn mittaan meillä oli kolme työpajaa Naantalissa Rasekon Food Laboratoryssä; asiantuntijaluentoja, aistinvaraisia testejä ja tietysti itse hands on -veitsenheiluttelua. Meidät jaettiin kolmeen työryhmään ja saimme jokainen työryhmä käsittelyyn yhden pääteemoista, jotka olivat hyödyntämättömät kasvinosat(mm. kukkakaalen lehdet, parsakaalen varret ja sipulin kuoret), hyönteiset (sirkat, jauhomadot, kuhnurintoukat) tai villiyrtit (kuusenkerkkä, maahumala, mustaherukanlehti, nokkonen).

Pääsin mukaan hyönteistiimiin yhdessä Hannan Sopan Hanna Hurtan, Fazerin Culinary Teamin kokkijoukkueenkin MM-kisoissa mitaleille luotsanneen kapteenin, keittiömestari Mika Pesosen ja ruokaa tutkineen kulttuurihistorioitsija Jukka Vornasen kanssa.

Huikea tiimimme valitsi työstettäväksi rapeaksi paahdetut, pähkinäaromiset jauhomadot.

Kuva Esko Keskioja Vizualis

Halusimme tuoda ne tutummaksi yhdistämällä ne johonkin supisuomalaiseen, ja siitä ajatus karjalanpiirakoista sitten lähti. Jauhoimme madot ja käytimme niitä kuoritaikinassa yhdessä ruisjauhojen kanssa ja kas kummaa lopputulos oli tosi herkullinen, kuoret olivat ihanan rapean sitkeitä, juuri sellaisia kuin karjalanpiirakassa parhaillaan, ei näkkäriä eikä pullaa vaan se sopivuus siitä väliltä, tiedättehän? Ihan tuntui siltä että jauhomadot toivat jopa lisäarvoa, ei pelkkää lisäproteiinia kuoritaikinaan. Tarkoitan siis, että Waltosista tuli erityisen hyviä.

Kuva Esko Keskioja Vizualis

Aloitimme työskentelyn ensimmäisessä työpajassa tutustumalla kaikki jokaiseen raaka-ainaiseen aistinvaraisesti. Toisessa työpajassa meidät jaettiin ryhmiin ja laitettiin miettimään mitä voisimme kehitellä raaka-aineestamme.

Me valitsimme aika yksimielisesti paahdetun jauhomadon. Jos et jää tuijottamaan kulhollista liian kauaksi aika ja ala kuvitelmissasi nähdä niiden liikkuvan, maku ja rapea suutuntuma ovat itse asiassa erittäin hyviä. Oma suhtautumiseni hyönteisiin on asteella kiinnostunut ja kokeilunhaluinen, vaikka minun on vähän vaikea kuvitella valmistavani sirkkacurryä perheelle illalliseksi. Ennakkoluuloinen kehittäjä joutui siis tekemään koko ajan painimatsia myös itsensä ja oman mielensä kanssa.

Työpajojen kiinnostavat ja inspiroivat luento-osuudet  ja sen lisäksi oman ryhmän jäsenten kesken jaettu tietotaito sai kaikki lamput syttymään. Tunsin itseni tasavertaiseksi toimijaksi porukassamme, vaikka kaikki muut ryhmässäni edustivatkin ammattilaistasoa. Ja kun tuntuu hyvältä niin tulosta syntyy.

Niin me sitten tehtiin ne karjalanpiirakat, joita ei brutaalin lisäyksemme jälkeen sovi enää karjalanpiirakoiksi kutsua. Ei ihan pystytty rajoittamaan luovuuttamme ja päädyttiin valmistamaan jauhomadoista vielä dukkahia, johon dippailtiin  hummuksella silattua paahdettua leipää.

Kuva Esko Keskioja Vizualis

Viimeisessä työpajassa meidän tuli kehittää ajatusta vielä pitemmälle. Se tuntui tosi haastavalta, koska leijuimme siellä ekan version onnistumisen hurmiossa ...
Lisäsimme taikinaan reilusti enemmän jauhomatoa, minkä taikina otti vastaan hyvin ja muutimme muodon enemmän ympyrämäiseksi ja koon parin suupalan kokoiseksi. Sisään valmistimme tattirisoton.

Waltonen oli kokenut aikamoisen kehityskaaren alun karjalanpiirakasta.

Dukkahistakaan emme luopuneet ja se maistui ihanasti tällä kertaa
paahdettujen bataattilohkojen kera.

Kuva Esko Keskioja Vizualis

Ja arvatkaa mitä vielä? Hanke jatkuu tämän meidän tuotekehityksen jälkeen ja parhaimmat palat viedään kansainväliseen levitykseen eli yleisömaistatuksiin Ruotsiin, Ranskaan ja Baskimaahan.
Kollegatiimit saivat aikaan mm. vegaania kukkakaalijäätelöä ja mustaherukan lehtien uutteesta valmistettua hyytelöä ja superihanaa mustaherukkasokeria.

Kuva Esko Keskioja Vizualis

Parasta oli toimiminen monialaisessa, tiiviissä työryhmässä, haastavat tehtävät ja niiden selättäminen, yhdessä toimiminen.
Yliopiston akateeminen työskentelytapa yhdistettynä, ammattimaiseen raaka-aineen käsittelykokemukseen ja hulluun luovuuteen kantaa hedelmää, josta saavat nauttia myös osallisena olevat yritykset. 


Marika Viitala Atrian tuotekehityksestä oli yksi FoodiEx hankkeen yritysedustajista. Kuva Esko Keskioja Vizualis

Samalla tuotimme myös tärkeää dataa tutkijoille.
Ja Waltonen. Se ansaitsi kyllä syntymänsä. Ehkäpä  Fazerilla valmistetaan joskus Waltosia... 



FoodiEx -hankkeeseen osallistuneiden vaikuttajamarkkinoijien kokemuksia vout käydä lukemassa blogeistamme

Terveelliset herkut  
Kulinaari 1 ja 2
Lyhyenä hetkenä
Hannan soppa

Voit käydä kuuntelemassa FoodiEx-projektin tunnelmia myös oheiselta videolta.