ELÄMÄN SUOLA

Postaus toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Maldonin ja Tabascon kanssa.

Alussa oli tyhjä pöytä kortteliterassilla. 

Ja paljastan heti mitä oli lopussa: Oli joukko varhaiskesäillan juovuttamia nauravaisia ihmisiä, jotka olivat juuri nauttineet pitkän kaavan mukaan hyvästä ruuasta ja juomasta, pistäneet itsensä likoon niin aterianvalmistuksessa kuin drinkkitehtailussa, nauraneet ja jutelleet ja voimaantuneet ylikäyneestä uuden ja vanhan ystävyyden aallosta.

Täydellisimmät ja mieleenpainuvimmat juhlat syntyvät usein lähes sattumalta, silloin kun sattuma yhdistää juuri oikeat ainesosat iloiseksi happeningiksi. Tällä kertaa kokoontumisesta (ja kylläkin viimeiseen pisaraan onnistuneesta ja huolellisesta tapahtumasuunnittelusta) sai kiittää Maldonin ja Tabascon kokkikoulua.

Ilta alkaa drinkkiopastuksella ja upealla Bloody Maryllä (joka muuten sattuu olemaan yksi lempirinksuistani) Red Snapperillä. Oliko Baarimestari Juri Kauton itse keittelemä Tabascolla maustettu tomaattimehu niin ylivertainen, että vasta nyt tätä kirjoittaessani tajuan, että mehän valmistimme sen giniin! Mitä ihmettä? Minä vouhkasin koko ajan Bloody Marystä, mutta ginillähän siitä tulee superdrinkki nimeltä Red Snapper.

Mutta niin hyvää se oli ja oli mukava tarttua  ainakin yli 20 vuoden jälkeen boston shakeriin. Edellisestä kerrasta on aikaa, niin baarimestarin vaimo kuin olenkin (tai toisaalta, tarviiko baarimestarin vaimon ylipäätään KOSKAAN tarttua boston shakeriin?).

Tomaattimehu

1 l kaupan tomattimehua

1,5 dl soijaa

1,5 dl punaviinietikkaa (luomu)

1,5 dl Luomusokeria

3 kpl fermentoitua valkosipulinkynttä

2 kpl fermentoitua chiliä

Suola

Pippuri

Tabasco Chipotlea 8-10 topakkaa tippaa

Punaista Tabascoa oman fiiliksen mukaan maistaen

Keitä 20 välillä sekoittaen

Anna jäähtyä, siivilöi ja mehu on valmis tarjottavaksi

Ennen sormien amputointia tulee sormet mahdollisuuksien mukaan jäädyttää tuntohermon lamaannuttamiseksi...vitsi vitsi...Ihailin kuitenkin suuria jääpaloja, jotka eivät laimentaneet juomaa.

Laitetaanpas kuva myös Kulinaari-Kimmon tyylikkäästä tyylinäytteestä...Kulinaari-blogissa kun taitaa vastaavasti löytyä oma hetkeni baaritiskin tuolla puolen. (Siellä kannattaa muutenkin vierailla, varsinkin kun voit sieltä käsin osallistua trendikkään Tabasco- grillitynnyrin arvontaan 10.7 asti?)

Maldon & Tabasco kokkikoulun pitopaikaksi oli valikoitunut tosi keskeiseltä paikalta, Sofiankatu 3:sta löytyvä melko tuore ravintolamaailman tulokas,  Gohan Wine Bar. Syynä ei liene pelkästään trendikäs habitus tai tuo erinomainen sijainti tai sopivan intiimi tila vaan se, että paikan omistaja, Marcos Gois on toiminut jo useamman vuoden Tabascon lähettiläänä Suomessa. 

Tykkään, kun ravintolassa on ajateltu pienimpiäkin yksyiskohtia. Leena Kouhian Raaka Rå - astiat on mielettömiä ja natsaavat hyvin yhteen Arabian vanhan kunnon Ruskan kanssa, joka myös käytössä.

Marcos tulee olemaan mulle aina merkityksellinen ihminen, me kun kokkailimme pari vuotta sitten Makuja - televisiosarjassa yhdessä. On aina mahtava nähdä ja vaihtaa kuulumiset. Hän on myös superlahjakas ja ahkera ja mukava nuori mies.

Siispä pakollinen selfie. Gohan Wine Bar on muuten ehdottomasti mun bucket-listalla tänä kesänä, koska edellä tekstissä mainittujen attribuuttien lisäksi olen vakuuttunut, että myös erinomainen ruoka.

Tällä kertaa Marcos oli suunitellut meille upean menun. 

Tartar luomukaritsasta tai punajuuresta Tabascolla, isomaksaruohoa, samettikukkamajoneesia ja rapeaa lehtikaalia

xxx

Hiillostettua makrillia ja uutta sipulia 

Mätimajoneesia

Villiyrttisalaattia

sekä

Jalotofutortelliineja

Pecorino-lientä,

Fermentoitua tomaattia ja karhunlaukkaa

xxx

Crack-Buns - tuulihattuja ja Raparperi-Tabasco "froyo" & ketunleipää ja keto-orvokkia

Pääsin bloggaajatoverieni kanssa pääruoan valmistus ryhmään.
Tinskun keittiössä Tinsku paljastui uskomattoman näppäräksi fileoijaksi, makrillit fileoituivat tuosta nuavvaan, on kuulkaa takana satoja (vai tuhansia?) fileoituja ahvenia mökiltä.

Oli muuten hienoa päästä käsittelemään ihan uutta kalaa. Tai siis, seuraamaan vierestä... 

Makrillit suolattiin tekeytymään hetkeksi. Sitten ne leikattiin fileesoiroiksi ja lopuksi grillattiin yksinkertaisessa japanilaisessa hiiligrillissä.

Mätimajoneesi ja villiyrttisalaatti kruunasivat kesäisen villin ruokalajin.

Sain itse tutustua ravintoloitsijan salaiseen aseeseen, Thermomixin ihmeelliseen maailmaan ja hurautin sillä niin tortelliinitäytteen kuin pecorinoliemenkin. Se oli muuten mahtava maun antaja tortellini-annokseen.

Pecorinoliemi

Ainekset:

500ml vesi
250g pecorino
1tl Maldon suolaa

Valmistus Thermomixissä

Pilko pecorino pieniksi n. 3cm x 3cm paloiksi, lisää veden kanssa Thermoon ja sekoita 5min /60c, siivilöi ja mausta suolalla. Tee ”kakkosvesi”, lisää pecorinomassa thermoon ja 100ml vettä

Valmistus kattilassa

Raasta pecorino hienoksi, kiehauta vesikattilassa. Ota kattila pois liedeltä ja sekoita pecorino ja suola joukkoon. Anna tekeytyä 5min ja siivilöi. Keitä tortelliinit "al dente" ja keitä loppuun toisessa kattilassa pecorinoveden kanssa.

Tarjoile tortellinit fermentoitujen tomaattien ja karhunlaukkaöljyn kanssa. Raasta päälle vielä hiukan pecorinoa.

Ehdin mukaan pyöräyttelemään myös itse tortelliineja.

Alkuun tarjoiltu Karitsantartar oli upea, enkä vieläkään ole oikein päässyt yli tuosta huikeasta samettikukkamajoneesista: erityisen vivahteikas maku ja  kaunis väri. Sekä toimi loistokkaasti annoksessa!

Samettikukkamajoneesi
pari samettikukan vartta
2,5dl öljyä
1 luomu kananmuna
2 dl isomaksaruohoa
1/2 sitruunan mehu
2 rkl Maldon suolaa
3 rkl Tabasco original -kastiketta

Sekoita samettikukan varret/vihreät rypsiöljyn kanssa (2dl) hienoksi öljyksi ja valuta siivilän läpi.
Riko kananmuna sauvasekoittimen mentävään lasiin, lisää 1tl Maldon -suolaa, ja 2dl samettikukkaöljyä. Sekoita sauvasekoittimella, kunnes seos on emulgoitunut majoneesiksi. 

Jälkiruokaryhmäkin pani parastaan ja tuloksena oli upea Crack bun -tuulihattu viileällä täytteellä. Mikä aterian lopetus!

Ihan pakko mainita vielä illan ihanan emännän, Idan, karitsalle mätsäämä punkku, Humo Blanco Grand Cuveé Pinot Noir Organic 2015 -luomupunaviini.  Tykästyin todella tähän helposti lähestyttävään, mutkattomaan mutta laadukkaaseen chileläiseen Pinot Noiriin! 

Mietin pitkää otsikkoa tälle  jutulle. Elämän suola siitä sitten tuli. 
Illassa yhdistyi niin paljon asioita, juuri sellaisia jotka tuovat maustetta elämään: Hyvät ystävät, yhdessäolo, iloinen puheensorina ja raikuva nauru,  ruoka ja juoma, jotka tarjosivat uusia makuelämyksiä ja inspiraatiota tulevaakin kokkailuun.

Lienee paikallaan vielä mainita illan sponsorien huikeat tuotteet. Maldon suola on mulla jokapäiväinen luottotuttu ja tuo savustettu suola tuo ihanista lisäboforttia kesän grillailuihin.

Maldon 

Maldon-suolaa on valmistettu  jo  vuodesta  1882  ja  se  valmistetaan  Englannin  Maldonissa  edelleen samoin perinteisin käsityömenetelmin, joita on vaalittu jo sukupolvien ajan. Maldon-suola on peräisin Blackwater-joesta, joka  virtaa  Maldonin  kaupungin  läpi.  Maldonin keveys  piilee  suolakiteiden muodossa; jokainen suolakristalli on pyramidin mallinen. 

Kotiin muutti myös täydellinen Tabasco-perhe. Olen aika merkkiuskollinen tietyissä asioissa ja Tabasco edustaa mulle  perinteitä ja laatuvarmuutta vaikka se vastaan tuleekin myös joka huoltoaseman maustekorissa. Hyvä niin, sillä ei ole yks eikä kaks kertaa kun Tabascolla on pelastettu vaikka mauton pizza!

Sormet syyhyä kokeilla tuota Buffalokastiketta wingseihin.

...oli muuten ihana luvan kanssa kehdata anastaa käsilaukku täyteen noita ihania miniatyyritabascopulloja ja peltisiä pikkusuolarasioita (lentokoneruokafriikki herää eloon). Voitte vaan kuvitella.

Tabasco

TABASCO® valmistaa McIlhenny Company,  joka  perustettiin  vuonna  1868  Louisianan  Avery  Islandille.  Tehdas on edelleen samalla paikalla.  Perhelegendan mukaan yrityksen perustaja Edmund McIlhenny sai tulisia chilinsiemeniä Keski-Amerikassa käyneeltä matkailijalta, joka oli vastikään tullut Louisianaan.  McIlhenny istutti siemenet Avery Islandille ja testasi chilikastikkeita, kunnes keksi reseptin, johon oli tyytyväinen. 

Kannattaa käydä hakemassa inspiraatiota myös omaan kokkailuun Maldonin ja Tabascon yhteisiltä sivuilta Helposti maukkaampaa.

 Kiitos ystävät, kiitos Gohan, kiitos Foodlover, kiitos Ida, Marcos ja Juri. Ennen kaikkea kiitos Maldon &Tabasco: Ihana ilta ja tunnelma! Elämän suola!

PAKOLLINEN RAPARPERIPIIRAKKA

Erittäin herkullinenkin tästä tuli. Saattaapi olla, etten hyvästä tiedä mitään, en nimittäin koskaan ole tehnyt sitä  Maisemakahvilan raparperipiirakkaa, josta kaikki vouhkaavat, en edes tietääkseni maistanut. Asia on tietenkin pienellä korjattavissa ja aion sen tehdäkin, mutta sitä ennen otin lähteeksi tämän  amerikkalaisen  "vanhanaikaisen raparperipiirakan" vähän muunnellen.

Piirakassa viehätti erityisesti ainesluettelo, kauppaan ei tarvinnut todellakaan lähteä, sokeria, voita, jauhoja, maitoa ja munia kun meillä on aina.  

Takapihalla odottivat missä-välissä-metrin-mittaisiksi kasvaneet raparperin varret, joista kolme jo kukki, ne pääsivät maljakkoon, muiden osalta täytyy nyt keskittyä raparperikokkailuun. Ajattelin tehdä ainakin murupaistosta ja kiisseliä,  eli ihan perusjuttuja. Nekin vähän niinkuin pakollisia. Ja mitä en ehdi käyttää, laitan pakkaseen, Urho14v. rippijuhlissa haluan tarjota  raikasta raparperisimaa tai -mehua.

Piirakka on todella mehevä. Täytteen ainekset, maito, munat ja jauhot kypsyvät vähän niinkuin kiisseliksi, se pehmentää ihanasta raparperin hapokkuutta. Mulle tämä oli vähän uutta, jotenkin oon aina ajatellut, että pitää olla jotan paksua, kermaviiliä, ranskankermaa, tai edes kunnon kermaa, mutta nuan vaan kevytmaidosta muuntui hieno piirakantäyte.

Tähän piirakkaan vois helposti ostaa kaupan valmista murotakinaa, tai piirakkataikinaa, minä kun en sinne kauppaan lähtenyt niin tein itse murotaikinan. Käyttämäni vuoka on aika pieni, sanoisin 20 cm halkaisijaltaan ja murotaikinasta taisi jäädä puolet käyttämättä (paista siitä pikkuleipiä!). Täytemäärät ovat kuitenkin sopivat tähän pienempään vuokaan. Jos käytät murotaikinaa, niin oma kokemukseni on, että se kannattaa painella melko ohueksi  ja kiinnittää homiota tähän varsinkin pohjan ja reunan yhtymäkohdassa, ettei piirakkaan tule sellasia kovia paksuja reunoja taitekohtiin.

Kuvasta huomaa kuinka todella epätasisesti mun uuni paistaa

Raparperipiirakka
n 20 cm vuokaan

muropohja (tai käytä valmista pakastepohjaa)
1dl sokeria
4 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
200 g voita
1 kananmuna

Sekoita kuivat aineet kulhossa. Lisää jääkaappikylmä, pieniksi kuutioksi leikattu, juustohöylällä siivutettu tai raastettu voi ja nypi se jauhoseoksen sekaan, niin, että saat murumaisen seoksen. Sekoita mukaan lopuksi kananmuna ja muotoile taikinasta pallo. Kietaise se muovikelmuun ja laita kylmään odottamaan 1/2 tunniksi.

Painele pohja sitten voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille tasaisesti ja ehkä 5 mm paksuudelle. (Tämä taikina on vähän iso määrä tuohon vuokaan. Paista ylijääämä taikinasta muropikkuleipiä tai tee  tartaletteja).

täyte
1 l pilkottuja raparperin varsia
2 dl sokeria
2 munaa
2 dl maitoa
3/4 dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa

Sekoita sokeri ja raparperinvarret. Levitä piirakkapohjan päälle.
Vispaa käsin muna, maito ja jauhot ja suola, kaada raprperien päälle.

Paista 175 asteessa uunin alatasossa n. 50-55 min eli kunnes täyte ei enää hylly.

Anna jäähtyä huoneenlämpöön ja tarjoile vaniljakastikkeen tai jätskin kanssa.

Blogin arkistoista löytyy myös aivan ihastuttava gluteeniton raparperigalette.

NOKKOS-GOMAAE ON KYLLÄ PARASTA IKINÄ

Nokkosia siellä ja täällä, myös meidän omalla takapihalla, siellä aroniapuskien siimeksessä. Keräsin eilen niitä ison saavillisen, koska nokkonenhan on terveyspommi jos mikä.

"Nokkonen sisältää enemmän C-vitamiinia kuin appelsiini, enemmän rautaa kuin pinaatti, enemmän kalsiumia kuin maito ja enemmän piitä kuin lehtikaali. Lisäksi siinä on mangaania, sinkkiä, seleeniä kaliumia ja magnesiumia, A, E, K1 ja B-vitamiineja sekä runsaasti lehtivihreää ja aminohappoja. Näiden lisäksi nokkosen siemenet sisältävät kaikkia ihmisen tarvitsemia rasvahappoja sekä runsaasti E-vitamiinia. Nokkonen onkin kaikista Suomessa kasvavista vihanneskasveista ravintopitoisin ja terveellisin." 
(lähde: Arctic Warriors)

Mutta mitäpä valmistaa nokkosesta? Keväämmällä tein jo lehteen ihastuttavan piirakan nokkosista, vuohenjuustosta ja tomaateista. Ihanat makumuistot on myös telkkarista kun Marcos teki tätä huippua korvasieni-nokkospiirakkaa. Järkyttävän hyvää!

Keitot on, lätyt on, mutta mitäs muuta?
Törmäsin netissä gomaae tai gomae (tai 胡麻和え ) ohjeisiin, ja jos ette ole vielä kokeillut niin todellakin herkullista ja vaivatonta.

Gomaae on siis japanilainen, sesaaminsiemenillä ja -öljyllä  höystetty lisukesalaatti, joka valmistetaan yleensä pinaatista.  Logiikkahan menee niin, että sen mitä voit tehdä pinaatista voit tehdä myös nokkosesta.

Opin googlaillessani, että gomaae on tosi suosittu ruoka Japanissa, melkein ruuan kuin ruuan viereen ja jopa bentoboxiin.

Eikun toimeen.

Nokkosgomaae
lisukesalaatti 4-6:lle
2 l tuoreita nokkosia

2 rkl japanilaista soijakastiketta
1 rkl kylmäpuristettua rypsiöljyä
1 rkl seesamiöljyä
1 rkl miriniä (riisiviinietikkaa)
1 rkl seesaminsiemeniä paahdettuna 

Kerää nokkoset saastumattomasta paikasta, ei autoteiden viereisistä  ojista tai tunkion kupeesta. Käytä saksia ja kumihanskoja, etsi mielellään nuoria kasvuja, ennen kukintaa ja pieniä maukkaita lehtiä. Meidän aroniapuskien  alla täyttyi kaikki kriteerit.

Huuhtele nokkoset isossa siivilässä ja ryöppää sitten isossa kattilassa (n.5 l) kiehuvassa vedessä, n. 30 sek- 1 min. Sillä lailla, että veltostuu. Siivilöi nokkoset vedestä, mutta säästä ihmeessä neste, minä join sitä koko illan nokkosteenä, tälläiselle mustan teen ystävälle se ainakin maistui. Ja sopiihan se myös tukanhuuhtelun, tai kasviskeiton pohjaksi, näin muutamia esimerkkejä tässä luetellakseni.

Huuhtele nokkoset sen jälkeen jääkylmällä vedellä, ettei kaunis vihreä väri sammu ja purista kuivaksi palloksi. Tämä salaatti on muuten tosi kauniin vihreä!

Hienonna nokkonen. Jos haluat voit ottaa paksumpia varsia pois, jätin ne paikalleen maistamisen jälkeen, koska eivät olleet mitenkään puisevia tai karvaita.

Sekoita kastikkeen aineet ja paahda sesaminsiemenet kuivalla pannulla. Sekoita kaikki yhteen ja aseta gomaae tarjolle kulhoon.

Todella mahtavat maut. Piti ihan vetää omiin suihin tuosta kulhosta päin. Kannattaa tehdä. 

Ja niin ihanan helppoa!

Koska ihana nokkonen!

Toukokuun ruokahaasteen aiheena on nokkonen. Ruokahaaste on kaikille avoin haaste jakaa yhteiseksi iloksi parhaimmat sesonkireseptit tai vaan kuvat aina kunkin kuukauden teeman mukaisesti. Tägää reseptikuva IG:ssä #kuukaudenruokahaaste. elyyn ja jakamiseen, tägää nokkosruokasi esim. IG:ssä tägillä #kuukaudenruokahaaste 

Nokkosaihe on kirvoittanut  esim. seuraavanlaisia reseptejä blogeihin:
Villiyrttipasta
Nokkosletut
Nokkosrisotto
Choriso-nokkospasta
Hummus
Nokkossämpylät
Chimichurri
Nokkospestopasta

ÄITIENPÄIVÄN SUOLAISET HERKUT

Minä olen sellainen suolaisen ystävä. Makeaa voi maistua joskus lusikallinen tai toinenkin, mutta mitä makeampaa, sitä nopeampaa on yliannostus taattu ja hyväolo vaihtuu helposti äklötykseen. Kakkuja syönkin ennemmin silmilläni, sillä upeitahan ne on.

Tein siis muutaman piirakan ohjeen ja pari salaattia äitienpäivä mielessä tämän päivän sanomalehtiin. Ajattelin vähän niin, että gourmet iskät löytävät kyllä korkealentoisempia reseptejä googlaamalla, nyt tehdään sellaisia, jotka onnistuvat varmasti kaikilta, lapsiltakin, pienemmiltä ainakin avustettuna. Siksi piirakoiden pohjat haetaan pakastealtaasta, musta ne ovat aika huikean helppo vaihtoehto, enkä ole kyllä koskaan kuullut kenenkään sanovan, että huomaa, ettei ole itsetehty pohja...

Sesongin mukaan ja hortoilua villisti aloitellen/odottaen täytyi ensimmäisenä valmistaa nokkospiirakkaa. Sekin on ihan mahtava juttu käydä hanskoin ja saksin varustettuna keräämässä luonnosta lasten kanssa. Nokkosten kaverina on ihanaa Kolatun vuohenjuustoa ja Närpiön tomaatteja. Laaturuokaa!

Parsa maistuu itseoikeutetusti myös Äitienpäivän herkkuna. Parsa-hollandaisepiirakkaa voi vielä tehdä ruokaisemmaksi tarjoilemalla sen kylmäsavulohen tai -kinkun kanssa.

Salaateissa ihastuin jo joitakin vuosia sitten amerikkalaiseen wedge-tarjoilutyyliin, eli itse salaatti ei ole pilkottuna salaatin seassa vaan lohkona, päälle ripotellaan sitten muut ainekset ja oikein hyvä kastike. Tässä kastike on maustettu tahinilla, mutta tykkään kovasti myös piimä(aurajuustokastikkeesta). 

Toinen salaattini ihan pursuaa tummanvihreää terveyttä ja makua: varsaparsakaali, rucola ja herneenversot antavat ihanan pehmeän pedin kotimaisille mansikoille.

Ja kyllä kai sitä nyt kumminkin jotakin makiaksi lopuksi. Miten olis jätskikakku?

Nämä reseptit löytyvät tänään siis sanomalehdistä, joihin Lännen Media tuottaa sisältöä, aikalailla kattavasti Lapin Kansasta Turun Sanomiin.

Viime viikonloppuna lapset, minä ja koira kyläilimme Lahdessa katsomassa Sound of Musicia, jossa kummityttöni Helmi soitti orkesterissa ja tänä viikonloppuna pe-su koko perhe suunnistaa Ähtäriin perinteiselle luistelijoiden kevätleirille. 

Minä käyn siitä sitten lauantaina Keskisen kyläkaupalla. Keskisellä on nimittäin kevään juhlateema-päivä ja olen koekeittiössä leipomassa suolaisia tarjottavia kesän juhliin klo 11, 13 ja 15. Noin. 

Mukana on myös mielettömän taitava kakkutaikuri ja -taitelija Emma Ivane ja Sliik- sisustus/lifestyle/muotiblogin  hurmaava Sini, joka antaa kattausvinkkejä ja toimii vaikka makutuomarina kevään juhlavaateosastolla.

Tervetuloa siis Veljekset Keskisen Kyläkauppaan lauantaina, siellä me ollaan!

BROILERIRESEPTIT PÄÄSIÄISEEN

Muitta mutkitta on sanottava, että pääsiäinen on mun suosikki juhla ruuan suhteen. Joo, joo, on se joulukin, mutta se on jotenkin niin ennalta määrätty, minä kun olen näköjään näissä jutuissa perinteiden vanki (enkä ole pahoillani siitäkään). Ai niin, ja joulupöydässä on sitäpaitsi maksalaatikkoa, jota en voi sietää...and the points go to EASTER!!!

Pääsiäisen syömingeissä ainut mikä on varmaa on mämmiroppoonen pöydässä, eikä sekään taida kaikille maistua. Muuten sitä voi ilolla keskittyä kaikkeen mistä tykkää: lampaaseen (ja linkki parhaaseen lampaaseen ikuna), kalaan, tuoreeseen parsaan ja on me mattimyöhäiset syöty pääsiäisenä blinejäkin. Näyttäisi myös siltä, että tänä myöhäiskeväisenä pääsiäisenä on viimeistään aika avata  grillaussesonki.

Edessä on siis mahtava pätkä lomaa, yhdessäoloa perheen kanssa ja ihania aterioita.

Tokikaan tämä ei nyt koske tänä pääsiäisenä minua, olen lupautunut Ypäjälle pyörittämään Hevosopisto Horse Shown yleisökahvilaa. Tiedossa siis ympäripyöreitä päiviä keittokauhan varressa ja hiukan surullisena perheen hylkääminen, trullittelut ja kokko mukaan luettuna. Luulen, että kuitenkin ehdin kerran päivässä vessaan ja ehkä vedän jonkun sämpylän jossain välissä. IsoHoo saa jäädä kotiin heiluttelemaan tahtipuikkoa.

Mutta se ei estä teitä riemuitsemasta pääsiäisestä täysin rinnoin. Jos saat tänään käsiisi Lännen Median lehtiä, löydät sieltä pääsiäisen kunniaksi heille laatimiani tipureseptejä.

Kana kun on sellainen arjen sankari, nopea, herkullinen ja helppo, niin välillä aina unohtaa, että siitä saa myös erittäin hyvää juhlapöytään. Siinäkään ei ole pahitteeksi, että on nopea, herkullinen ja helppo! Ei mene yhden ihmisen päivä keittiössä. Vaikka mua haittaas, on se niin ihana paikka.

No nyt unohdin, että broileri on myös edullista tarjottavaa: Broileri on siis paikallaan myös tiukemmalla budjetilla.

Biryani on meidän perheen makumuisto Bangladeshista. Siellä se oli huomattavasti rasvaisempi ja tahmaisempi, pisteltiinhän ruoka käsin suuhun. Biryania syödään laajalla alueella ja tekotavatkin vaihtelevat. Tässä biryaniriisi höyrystyy kypsäksi ja keveäksi alta tulevissa curryhöyryissä. Ja iskä sanoi, että maistui siltä kuin pitääkin. Ja iskä on aina oikeassa.

Eikö ole muuten kivan pääsiäistunnelmaista väriltään tuo sahramin pilkuttama riisi?

Ahaa-elämys mehevään kypsään kanaan on ollut sen muhittaminen rautapadassa. Tällä kertaa sielä kypsyivät myös perunat ja porkkanat, ihanaksi maustuen, kanasta valuvassa rasvassa ja yrttivoissa. Pääsiäisen tunnusmerkkinä rosmariini.

Ihan itekseen valmistui. Melkein.

Kauniimpaa ja helpompaa kuin tämä kanalauta tuskin löytyy. Voisin tarjota brunssilla, lounaaksi tai iltapalaksi. Ja vois tämä olla myös lohilauta, tai kolmen juuston lauta, tai tacolauta, antipasti tai vegelauta. Saat ihan itte päättää. Tähän nyt tuli paistettujen broilerin sisäfileiden seuraksi sopivaa tarjottavaa.

Aamiaisihmisenä piti vielä liittää juttuun aamiaisvinkki. Juuri sopivan kermaisen löysiksi keitetyt kananmunat joihin dippaillaan paahdettuja leipätikkuja tai extra-spessu-hetkinä pekoniin kääräistyjä paahdettuja parsoja. Harrastetaanko teillä näitä? Jos ei, niin ehkä pitäisi!

(Terveisiä Kepalle!)

MEKSIKOLAISIA RESEPTEJÄ

Olet saattanut huomata, että mulla on erityinen lämmin sopukka sydämessä meksikolaiselle ruualle. Altistuin 80-luvun puolivälissä vaihto-oppilasvuotenani texmexille ja rakastuin (ruokaan siis)! Sittemmin olen ymmärtänyt, ettei texmex ja mexmex  ole ollenkaan, EI OLLENKAAN sama asia. En ole hylännyt texmexiä, koska sekin on ihanaa, mutta olen aloittanut ihanan ja pitkän, yhä jatkuvan matkan tutustuessani syvällisemmin meksikolaiseen ruokaan.

Parhaimmat opastajat matkalla ovat olleet Nata-siskoni, joka on asunut Meksikossa useaan otteeseen (eikä tunne kompromisseja ruuan suhteen) ja hänen perheeseemme tuomansa, nykyisin jo aivan suomalaistunut tekopoika  Ulises (tekopoika tarvinnee selityksen. Kyseessä on Ulin oma termi, jonka hän on niin söpösti kääntänyt espanjasta suomeksi. Sanakirja luultavasti ehdottaisi termille hijo postizo suomalaista vastinetta ottopoika, mutta koska esim tekohampaat ovat dentatura postiza ( sama myös esim tekorinnat) niin loogisestihan silloin hijo postizo on tekopoika. Claro!) ja Ulin ihana perhe, varsinkin hänen äitinsä Mirna, joka aina Suomessa vieraillessaan opastaa mua eteenpäin meksikolaisessa kokkailuissa.

Punaiset enchiladat on täytetty kanalla. Kuivatuista chileistä valmistetaan voimakas kastike johon tortillat kastetaan ennen rullausta

Rakastan meksikolaista ruokaa, koska se yksinkertaisesti maistuu tavattoman hyvältä. Ruokakulttuuri on uskomattoman vivahteikas ja joku chilin käyttö saa heikäläisillä aivan uuden merkityksen, jokaisella lajikkeella on juuri ne omat ruokansa johon niitä käytetään. Meksikolainen ruoka ei missään nimessä ole välttämättä tulista, vaan hyvinkin pehmeän makuista. Tämä vertaus saattaa tuntua hullulta mutta miettikääs itse saatteko ajatuksestani kiinni: Tehdäänpä perinteistä suomalaista ruokaa, vaikkapa keitettyjä perunoita ja tavallista ruskeaa jauhelihakastiketta. Hyvää, eikö olekin? Mutta annappa sitä jollekin muusta ruokakulttuurista tulevalle, niin voi kuvitella, että hän ensi maistelulla saattaa mieltä ruuan peräti mauttomaksia. Samalla lailla moni yllättyy ensi kertaa meksikolaista kotiruokaa syödessään tai vaikkapa meksikolaisen juhlaruoan tamales'ten ääreellä, että ai jaa, nämähän on aika hmm...mauttomia? Tämä maistuu maissilta ja pavulta...

Meksikolainen keittiö on oikea kastikkeiden eli salsojen aarre-aitta. Guacamole ja Pico de gallo valmistuvat pilkkomalla ainekset,

Saattoi olla huono vertaus ja kenties ette saaneet ajatuksestani kiinni, kunpa osaisin selittää sen paremmin. Meksikolaista keittiöitä ei missään nimessä voi syyttää mauttomuudesta, mutta kaikki ei välttämättä ole aina habaneron tulista. Salsoilla pelataan ja tuodaan miedompiinkiin ruokaan sitten makua syöjän mukaan.

Maissitortillat, sipuli, korianteri, tuoreet ja kuivatut chilit, pavut, lime, avokado, valkosipuli, tomaatti, queso fresco, meksikolainen oregano epazote, kaakao; siinäpä tärkeitä rakennusaineita ruokaa laittaessa. Eläimistä käytetään jokainen ruhon osa. Suosittua streetfoodia on esimerkiksi naudanpäätacot, joissa kokonaisesta, kypsennetystä naudanpäästä leikataan tacon väliin juuri se sun himoitsema kohta. Ja uskokaa vaan, silmät on himoituimmat.

Suomalaisten ei tarvitse hävetä ananaksen laittoa pizzaan ja hampurilaiseen, laittavathan meksikolaisetkin sitä tacoihin. Tacos al Pastor on suosittu streetfood annos, lehdessä kerron kuinka sen valmistus onnistuu kotona.

Streetfoodista puheenollen, se jos mikään on Meksikoa parhaimmillaan. Paikalle kärrätyistä kojuista saa yleensä yhtä asiaa kerralla; tietynlaisia tacoja tai vaikkapa maustettuja grillattuja maissintähkiä. Ja niinkuin hyvin tiedetään, sormin syötynä kaikki maistuu vielä herkullisemmalta.

Rakastan meksikolaista ruokaa myös koska AAMIAISET. Meksikossa ei aamiaista skippailla vaan tarjoillaa yleensä jonkun sortin tortillaa eri lailla täytettynä tai valmistettuna. Kananmunat kuuluvat osaksi aamiaista ehdottomasti, ja reseptejä on varmaan sata erilaista.

Kyllä chilaquiles maistuu lounaaksikin. 

Licuadora eli tehosekoitin  ja painekattila ovat ahkerassa käytössä meksikolaisessa keittiössä. Tehosekoittimella surautetaan lähes joka ruuan pohjaksi jonkinmoinen maustekastike ja painekattilalla liha valmistuu nopeasti nyhdettävän pehmeäksi.

Oi luoja, että mun tulee nälkä tätä kirjoitellessa. Juttua aiheesta olisi loputtomiin ja lupaan edelleen tuoda kokeiltavaksenne meksikolaisia reseptejä ja ehkä siinä sivussa jonkun tiedonmurusenkin. 

Pääsin tekemään reseptiaukeaman aiheesta tämän päivän Lännen Median ruokaliitteeseen, tämän jutun kuvitus on noista julkaisemistani resepteistä, suosittelen tutustumista (Ilkka- lehdessä ei kyllä tänään näkynyt, mutta muissa ilmeisimmin?)

Jälkkäriksi löytyy vielä resepti Torta Del Cieloon, joka nyt ehkä ei ole varsinaisesti tai ainoastaan meksikolainen resepti, mutta ihastuttavan makuista. Se muistuttaa minua aina Mirnasta joka tapaa huudahtaa: "Oo, Cielo!" eli Taivas! kun jotain oikein liikuttavaa tapahtuu (esimerkiksi onnistun tekemään täydellisen maissitortillan).

Torta del cielo

Linkkaan tähän loppuun vielä tässä blogissa julkaistuja meksikolaisia reseptejä. Jotkut saattavat nojata vähän tex-mexiinkiin tai olla suomalaisille raaka-aineille sovellettuja, mutta eihän tässä nyt ole tarkoitus fanaattiseksi ryhtyä!(itseasiassa allaolevat reseptit on kyllä aika vahvasti autenttisia, jätin ne texmexit suosista pois, kun näitä oli niin reilusti...).

Inspiroitukaa ja nauttikaa meksikolaisesta ruuasta!

Tacoja ja muuta
Tacos de Costilla siankylkitacot
Tacos Dorados de Papa uppopaistetut perunatacot
Tacos de Lengua kielitacot
Maissitortillat
Quesadillas de chorizo chorizo-quesadillat

Sopa Conde mustapapukeitto
Tamales

Albondigas en Chipotle de Doña Blanca chipotle lihapullat

Enchiladas Suizas Kana-juustoenchiladat
Lisukkeita ja pikkuruokia
Frijoles refritos paistettuja papuja
Chiles Toreados paistetut pikkuchilit
Sikil Pak kurpitsasiementahna
Elotes maissintähkät meksikolaisittain
Queso Fundido juustodippi

Aamiaisaika!
Molletes kuorrutetut papusämpylät
Huevos Rancheros tortillaa ja kananmunaa
Chilaquiles tortillalastit kanan kera

Salsoja
Salsa Roja Punainen salsa
Salsa Bandera tuoresalsa
Guacamole
Guacamole con piña y pepino ananksella ja kurkulla
Salsa verde fresca tuore vihreä salsa

Leivottavaa ja jälkkäriä
Churros munkkitangot
Pan de Muerto vainajan leipä
Flan vanukas

Juotavaa
Horchata makea riisi-kanelijuoma
Michelada de fresa mansikkainen olutdrinkki
Limonada limestä valmistettu juoma
Aqua de pepino kurkkuvesi

JYRKISUKULAA ja ANNIHAUTALAA JA NANNARINTALAA

Viikonloppuna on tiedossa mukavan hauskaa äksöniä! Suositut ja perinteikkäät eteläpohjalaiset rakentamisen ja sisustamisen erikoismessut Pytinki avaa sisartapahtuman viereiseen uudenkarhiaan b-halliin, jossa järjestetään ensimmäistä kertaa maistuva-ruokatapahtuma.

Paikalla on eteläpohjalaista (ja vähän kauempaakin) ruokaosaamista kojuineen, keittiömestareiden maisteluannoksia , kiinnostavia kokkausnäytöksiä, Jyrki kertoo myös elämästään pohjoisitalialaisena viiniviljelijänä.

Takuulla mielenkiintoista ohjelmaa luvassa. Yleisölle ei paljon ystävällisemmiksi messut muutu, nyt kun pääsee samalla edullisella messulipulla molemmille messuille!

Tottakai hiukan perhosia mahassa, että kuinkas kokopäiväinen mikinheiluttelu sujuu, suuri yleisömäärä saa aina syttymään, että tulkaapas paikalle kannustamaan. Viimeisin messuesiintymiseni päättyi nimittäin siihen, että minä lauloin ja Janne Kataja seisoi päällään. Ihan niin paljon ei tartte tällä kertaa kannustaa...

Nyt on onneksi asiallisempaa väkeä paikalle, kuten nyt vaikka Jyrki Sukula ja Aamulypsyn Anni Hautala. Anni on viereisessä Pytinki-hallissa emännöimässä, yritetäänpä saada Annikin poikkeamaan maistuva-puolella, onhan siltäkin ilmestynyt jo toinen keittokirja.

En malta oikein odottaa. Edessä on vielä normi esiintymisongelmat; #eioomitäänpäällepantavaa ja #mitämäteentukalleni.

Muuten normimeininki. Kokkauskeittiössä tarjolla omalla vuorollani perunankuoria!

Lämpimästi tervetuloa messuilemaan viikonloppuna Seinäjoen Areenaan!

Nähdään maistuvissa merkeissä!