Ihmettelen suuresti kuinka kermainen graavisiika eli kermasiika ei ole vallannut kaikkien joulu- (ja juhannus)pöytiä, on se niin tolkuttoman hyvää ja tolkuttoman yksinkertaista.
Googlaamallakaan en löydä kuin yhden reseptin, ellei tällä ole sitten joku salainen nimi, jota en tiedä. En ole tätä aikaisemmin valmistanut, koska en ollut aivan varma tekotavasta. Aika kauan olen odottanut, siitä on nimittäin likimain 20 vuotta kun olen tätä syönyt.
Olin töissä Finnjetillä, seilattiin kesäisin Saksaan ja talvisin Tallinnaan, joskus jouluisin myös Riikaan. Silloin muinoin henksulla oli ihana tapa aina usein töiden päätteeksi istua ravintolasalin ison pyöreän pöydän ääreen nauttimaan herkuista, joita keittiö meille ystävällisesti välillä soi. Se tunnelma, vähän väsyneenä, mutta silti energianuppi niin korkealla, ettei unesta saisi heti kiinni, vaikka aamiaiselle olikin noustava aikaisin, oli parasta tykytoimintaa, istuttiin ja nauretttiin, käytiin läpi päivän kömmähdykset, puhuttiin mieleenjääneistä asiakkaista ja summattiin plussat ja miinukset. Herkuteltiin.
Joskus meillä oli juhliakin, jonkun synttärit,läksiäiset, juhannus tai joulu, jolloin keksittiin jotain ohjelmaakin. Muistan yhden joulun kun keittiön pojat pyysivät mua laulamaan taustalla uudelleen sanoitetun Petteri Punakuonon, kun he esittivät jonkinlaista joulukuvaelmaa/tanssia, muistaakseni aika vähissä vaatteissa. Taisi olla sama jouluristeily kun laivalla mukana ollut pappi ilahtui suuresti osoittamastani Christmas spiritistä, kun kävin hakemassa häneltä raamatun lainaan jouluevankeliumin lukua varten. En kyllä kertonut, että kirjoitin sen uudelleen pohojammaan murteella (en koko kirjaa, vain jouluevankeliumin).
Yhtä kaikki. Kerran meillä oli kokoontuminen kermasiian ympärillä. Rouva, jonka nimeä en muista, toiselta osastolta, oli luvannut tehdä meille tätä hänen bravuuriaan ja näin tapahtuikin. Voi että mitä herkkua se oli! Varmaan silloin hän kertoi kuinka sitä valmistettiin, mutta yksityiskohdat ovat unohtuneet. Mutta kuten näette, en ole koskaan ruokalajia unohtanut, niin hyvää se oli.
Tänä keväänä olin tuolla Raisiossa kalatyöpajassa, jossa meitä oli sekalainen seurakunta kalastajia, kalakauppiaita, pienjalostajia, kokkeja ja projekti-ihmisiä. Siellä tuli erään saaristolaisrouvan kanssa puhetta kermasiiasta ja hän kertasi minulle valmistustavan. Ymmärsin, että tämä on saaristossa ja rannikolla oikein yleinen herkku, se on vaan tahallaan tarkoin salattu meiltä sisämaan kasvateilta (#conspiracytheory).
Kermasiika saa luvan olla "uusi kala" meidän tämän vuotisessa joulupöydässä. Ja jos muut tykkää yhtä paljon kuin minä, siitä saattaa tulla vakituinen tarjottava. Kokeilkaapa tekin!
Kermasiika
500 g siikafilee jonka graavaat itse (ripottele pinnalle 2 rkl merisuolaa, 2 tl sokeria, paketoi voipaperiin ja kelmuun, laita painon alle jääkaappiin min 1-2 vrk, pyyhi suola pois ja siivuta)
tai osta valmiiksi graavattua
kuohukermaa
1 sipuli
Ota kannellinen lasipurkki ja laita sinne siivutettu graavisiika sekä viipaloitu tai hienonnettu sipuli. Kaada niin paljon kermaa, että kaikki peittyy. Hölskyttele purkkia niin että siika sekoittuu hyvin kermaan. Anna tekeytyä viileässä 1-2 vrk.
Herkullista joulua bloggaajakollegoilta
 |
| Kuva: Lyhyenä hetkenä, Pia Alapeteri |
Vaikkakaan ei varsinainen joulukalapostaus, silakka boquerones-tyyliin on ihana resepti ja varmasti vaihtelua myös joulupöytään. Itsehän peukutan aivan hulluna erilaisia maustesilakoita. Resepti löytyy Pian Lyhyenä hetkenä- blogista. Pialta on muuten ilmestymässä esikoiskirja aivan näinä päivinä. Ruokaystävät ei ole perinteinen keittokirja vaan jotakin vähän muuta. Mitä? Se selvinnee pian.
Omista resepteistä laitan tähän meidän joulupöydän perinteisen valkosipulisilakan. Ei niin komian kuvan kera.
