About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Kaharen paistin pirot


Avataanpa  ristiäismenun lihatarjonta hirven routapaistin (tai jääpaistin, routa vain kuulostaa ihanammalta) kuvalla, koska se on näistä pikaisesti napsituista kuvista ehkä parempi. Tällä tavoin (jäinen paisti yöksi uuniin matalaan lämpöön ja sen jälkeen suola/mausteliemeen marinoitumaan) on meidän perheessä hirvipaistia valmistettu ehkä viitisen vuotta. Siitä tulee toisin kuin normi uunipaistista melko takuuvarmasti hyvää, ei koskaan kuivaa, ja valmistus on siis uskomattoman helppoa. Se sallii myös "syötäiskö huomenna hirvipaistia" kaltaiset inspiraatiot kun paistia ei tarvitse päiväkausia sulatella.

Hyvää paisti oli tälläkin kertaa. Näihin juhliin sen valmisti äitini. Tekovaiheessa oli vähän dramatiikkaa, kun vanhempani olivat lähteneet aamulla hautajaisiin, paisti oli uunissa ja siinä vieressä lappu "antakaa paistin olla uunissa", veljeni perheelle joka yöpyi mummolassa. No pikkuveliNuutti oli tullut sitten käymään ja vilkaissut paistin lämpömittaria joka näytti 75 ja reseptissä piti kai olla 60 kun valmis. Nikoveli sitten soittamaan minulle, että mitä nyt tehdään ja minä sitten kehotin että kai se nyt on pakko ottaa pois. Joten he ottivat ja löivät paistin valmiina odottavaan marinadiin. Minä en ole koskaan käyttänyt jääpaistissa lämpömittaria, kun nyt vasta sain digisellaisen ja myös siitä syystä, että EIHÄN SIIHEN JÄISEEN PAISTIIN SAA MITÄÄN MITTARIA TYÖNNETTYÄ! No tämä meni ohi siis meiltä kaikilta kolmelta fiksulta sisarukselta, paistomittari siis ei ollut lähelläkään paistin keskustaa....  eli paisti ei ollut kypsä. No äiti tuli kotio ja löi paistin takaisin uuniin. Kaikesta tästä konhotuksesta huolimatta emme siltikään saaneet paistia pilattua ja se maistui kaikille äitini valmistaman pihlajanmarjahyytelön kera. Ei se nyt mitään roseeta ollut, mutta mehevää kylläkin, ja juuri näin siitä pidänkin.




Vitello Tonnato- kuvan väritys on hieman ankea, mutta sen unohtaa popsiessaan herkkua. Saisipa annokseen visuaalisestikin näyttävyyttä, jos olisi vaikka lisännyt tarjottimen sivuille/päälle rucolaa mutta , believe me, juuri siinä kohdassa ei kertakaikkiaan (niin, meillä ei ollut sitä erillistä keittiöapua...) kerennyt kun heittää vadit pöytään. Tämä on mainio noutopöytäruoka, Perinteisesti siis vasikkaa mutta onnistuu mainiosti possusta tai kalkkunasta, niinkuin meillä nyt.

Ja valmistus meni näin:

Kalkkunaa Vitello Tonnaton tapaan

1,5 kg kalkkunan filettä (3 pakettia) (voisi olla myös sitä kalkkunarullaa, mistä saisi varmasti tosi nättejä siivuuja, mutta sen kilohinta oli tällä kertaa tuplasti fileen hinta, niin tämä äityli säästi)

tonnikalakastike:

2 purkkia tonnikalaa
4dl majoneesia
8rkl kapriksia
10 anjovisfilettä
loraus kermaa
1 sitruunan mehu

koristeeksi rucolaa, parmesanlastuja ja isoja kapriksia (tämä koristeluvaihe jäi siis valitettavasti hunningolle kun tuli kiire saada vadit pöytään)
Valmista sekä kalkkuna, että kastike valmiiksi jo edellisenä päivänä.

Kalkkunanfileet huoneenlämpöön tuntia ennen paistoa. Laita paistiin mittari. Kaada uunivuon pohjalle kanalientä, etteivät fileet kuiva uunissa. Lämmitin uunin ensin 200, laitoin kalkkunat sinne, käänsin uunin 150:iin ja  paistoin kunnes mittari hälytti 72 astetta. Kääräisin fileet ensin folioon vetäytymään ja laitoin yöksi jääkaappiin. Aamulla sitten leikkasin fileestä mahdollisimman ohuita siivuja. Tästä tuli kyllä aika paljon, mutta jätin päätypalat suosista leikkaamatta ja niistä tein viikolla sitten meille kalkkunakeittoa. Usein liha keitetään tähän ruokalajiin, mutta uunissakin kalkkuna jäi tosi meheväksi. Viime kesämä tein possua, ja se kyllä kuovahtaa tosi helposti uunissa.

Kastike: Sekoita tonnikala, majoneesi, pienet hienonnetut kaprikset, hienonnetut anjovisfileet, kerma loraus ja sitruunamehu, mausta suolalla jos tarpeen. Voit surauttaa kastikkeen tehosekoittimessa tai sauvalla. Tarkista maku. Jos seuraavana päivänä kastike tuntuu liian paksulta, sitä voi ohentaa vedellä.
Paras kastike syntyy laatuaineiksista, tonnikalasta oliiviöljyssä ja itsetekaistusta majoneesista. Mutta kyllä tämä hyvää tuli purkkimajoneesistakin. Kaikkea ei aina ehdi, eikä tarvi!

Asettele liha vadille ja sen päälle puolet kastikkeesta. Koristele rucolalla, parmesanilla ja isoilla varrellisilla kapriksilla. Tarjoile puolet kastikkeesta erikseen, niin vieraat voivat lisätä itse.

Tähän tulee himo! Ja kyllä reseptiä kyseltiin! Kannat kattoon - blogi oli keksinyt tarjota näitä myös coctailpalojen muodossa, olivat olleet kuulemma menestys.



Pöydässä oli tarjolla myös rosmariiniuunilohkoja, ruisnappeja ja kaupan esipaistetuista  aamulla paistettua ciapattaa. Ja näkyypä tuossa tuo savusiikamoussekin, josta luulin, ettei minulla ole edes kuvia.
Ensi kerralla vielä yksi noutopöytä -postaus, sitten päästään makeiden kimppuun. Jostain kumman syystä vaan ei meinaa ehtiä koneelle...ei edes öisin...nukkuakin pitää....

4 kommenttia:

  1. Haluaisin vain huomauttaa, että ei sitä paistia otettu pois uunista eikä pantu marinadiin, vaan Niko huomasi sen mittarihommelin ja tukki anturia syvemmälle ja löi luukun kiinni. Paisti oli uunissa varmaan tunnin vielä sen jälkeenkin kun emäntä tuli kotiin. Tosin uunin säädöt saattoi siinä tohinassa sun veljeltäs mennä vinksalleen, kun paistin sisälämpötila vaan laski koko ajan :) Mutta kypsää se oli, ja hyvää, kuten oli Tacchino tonnatakin. Ja kaikki muukin.

    VastaaPoista
  2. Tacchino tonnato, una gustosa variante del vitello tonnato... Mollu ikään kuullukkaan, joten kiitos taas sivistyksestä!

    ja mitä tarinaan tulee, näin kai ne jutut elää...Sitäpaitsi mä KÄSKIN Nikon ottamaan sen uunista ja laittamaan marinaadiin, kun se soitti...kele edes pikkuveli tottele mua! :)

    VastaaPoista
  3. Millä konstilla sä saat nuan ohkaasia nuasta lihavualuusta?

    VastaaPoista