Macaron kynnys ylitetty

Nyt voin sitten minäkin sanoa valmistaneeni Macaroneja. Vai pitääkö sanoa Macaronsseja? Tiedä tuota, mutta tietänettä mitä minä tarkoitan. Noita  pastillisateenkaarenvärisiä herkkuleivonnaisia, joissa 2 marenkimaista (mutta parempaa) kuorenpuoliskoa kiinnitetään toisiinsa jollakin suussasulavaisen ihanalla täytteellä. Macaroneja tuntuu putkahtavan esille nykyään kaikkialta, lehtien sivuilta, televisio-ohjelmista, blogeissakin niitä on tehty runsaasti.

Macaronit ovat todella vanha leivonnainen, sen juuret juontavat ainakin 1500-luvun Ranskaan, minä en ollut kyllä niistä vielä 5 vuotta sitten koskaan kuullutkaan. Mutta nyt olen! Jotenkin liitän ne ylellisen elämän makeisiin hetkiin,

Ylellistä elämää Etelä-Pohjanmaalla....

...toisaalta on mieleeni jäänyt, että macaronien teossa jos missä voi helposti epäonnistua. Ne lätsähtää, halkeilee,  kuori ei nouse pitsimäisen jalkaosan päälle, kuori on kiilloton tai röpöläinen tai spruuttauksen jälki on näkyvissä, tai... no en oikein tiedä kaikkia tapoja epäonnistua, kun olen itse vasta kerran kokeillut valmistamista. Voisivatkohan ne olla myös pahoja?

Sopivasti haastellinen tehtävä siis tuomaan jännitystä perheenäidin arkeen, varsinkin kun ensimmäinen valmistuskerta tähtää tuotoksen tarjoamisiin ristiäisissä. No, sen verran on sanottava, että en kyllä kenellekään kertonut tekeväni niitä, eli uunipellilliset olisi voinut kenenkään kaipaamatta liuttaa roskiksiin jos pahin scenario olisi toteutunut. Sitäpaitsi äitini olisi tainnut saada slaagin, jos olisi tiennyt mun vielä näitä kokeilevan.

Reseptejä löytyy sitten vähän googlettamalla joka lähtöön. On lähes ydinfysiikkaa (ainakin mulle) lähenteleviä ohjeita, jossa keitellään sokerilientä lämpömittarin kanssa, mutta yllätys yllätys, tartuin otsikkoon Macarons  (Helppo Ohje!). 

Macarons

100g mantelijauhetta

110g kananmunan valkuaista (n. 3 kpl)

200g tomusokeria

4 rkl sokeria

väriainetta ja makuaineita tarvittaessa (vaniljasokeri, erilaiset aromit)

Luojan kiitos, joulupukki oli tuonut mulle vihdoin keittiövaa'an, jonka nyt valjastin vaativaan mittaustehtävään. Jostain muualta olin lukenut, että munanvalkuaisia kannattaa paremman lopputuloksen saamiseksi "vanhentaa"! 1/2 - 1 vrk. Niinpä valkuaiset aamulla varhain kuppiin odottamaan iltamyöhällä tapahtuvaa salamyhkäistä leivonta-operaatiota.


Mantelijauheen pitäisi olla kai jotakin superhienojakoista. Kysyin sitä eräästä leivontaliikkeestä, heillä ei kuulemma ollut, käski ajamaan hienommaksi tehosekoittimella. No, älä tee niin, se vain  pakkuuntui ja "massautuu". Terässiivilän tai paremminkin sihdin läpi sitten painelin sitä, ja siinä oli kyllä urakkaa, ei meinannut läpi mennä. En tiedä oliko tämä ollenkaan tarpeellista vai kenties onnistumisen avain?

Mutta siis sekoita keskenään mantelijauhe sekä tomusokeri. Vatkaa sähkövatkaimella valkuaisia kunnes ne alkavat vaahtoutua. Lisää sokeri ruokalusikallinen kerrallaan. Vatkaa vaahto on paksuksi, kiinteäksi ja kiiltäväksi. Nyt voit lisätä väriaineen. Minä aion tehdä oikein hennon vaaleapunaisia, mutta kun minulla ei -näköjään- ollut hajuakaan kuinka paljon pinkkiä pastaväriä pitäisi lisätä (no todella vähän;kai joku riisinjyvän kokoinen määrä) niin sitten laitoin muka vähän ja se olikin aivan liikaa, eli Maitotytön juhlissa syötiin sitten melko sähäkän pinkkejä macaroneja.

Sekoita manteli- ja tomusokeriseos nuolijalla valkuaisvaahdon joukkoon. Taikina ei saisi olla liian kovaa, muttei myöskään liian löysää. Kokeile koostumusta laittamalla pieni nokare leivinpaperille, tuloksena pitäisi olla tasainen pinta eikä siihen saisi jäädä huippuja. Jos jää, on taikina liian paksua ja sitä tulisi vielä hetki sekoitella.

Taikina ohjeistettiin laittamaan pursotinpussiin jossa on iso pyöreäpäinen tylla ja  pursottamaan halkaisijaltaan noin 2cm kokoisia nappeja leivinpaperilla vuoratulle pellille. Ei onnistunut mun (uudella) tyllalla ollenkaan, laitoin lopuksi  kertakäyttöpursotinpussiin ilman tyllaa, leikkasin siihen reiän ja pursotin siitä. Leivinpapru pitää olla muuten sitten  just pellin kokoinen, muuten reunoilla oleva paperi vääristää noustessaan kuorten muodon. Kopauta peltiä pari kertaa pöytää vasten (kyse ei ole taikauskosta, vaan ehkä ilmakuplien tasauksesta?), ja anna sen jälkeen niiden levätä noin tunnin verran.

Lämmitä uuni 150 asteeseen, ja paista macaroneja keskitasolla noin 10 minuuttia. Anna jäähtyä ja täytä pursottamalla.Pariuta ennen täyttöä samankokoiset kuoret, koska ne on kumminkin kaikki erikokoisia. Niin saat sopusuhtaisia lopputuloksia. Kuoret voi hyvin pakastaa ja täyttää myöhemminkin. Parhaimmillaan macaronit ovat päivän parin päästä.

Ai niin, se suussasulava täyte.

Vadelmamarmeladi ja valkosuklaa-ganache

Spruuttasin aina puolikkaan reunoille valkosuklaa rinkulan ja laitoin lusikalla keskelle vadelmaa. Pursotus olisi kyllä tainnut käydä helpommin myös marmeladille. Ganache tarkoittaa yksinkertaisesti sulatettua (valko)suklaata, jota lievennetöön kermalla, siihen mulla ei ollut reseptiä tai ohjetta ja siksi eka satsi menikin roskikseen.

Mutta näin, kun ei oo liian kriittinen, voi olla tyytyväinen. Ei nua nyt täydellisiä oo, mutta kyllä ne nyt mielestäni onnistuivat sen verran hyvin, jotta tarjolle kehtasi panna. Seikkailut Macaronien kanssa varmasti jatkuvat, James Bondillakaan ei oo tainnu olla näin jänskää koskaan. Unohda siis koe-erät ja tarjoudu sinäkin vaikka valmistamaan näitä ystävättäresi häihin 100 hengelle. Pitää adrenaalitason korkealla!

Ja jollei olisi ollut niin kiire, olisin asetellut nämä niin ettei kuvassa olisi näkynyt ainoatakaan nyppypintasta...