Korvapuustia ja muutakin pullaa

Meillä asuu pullantuoksuinen äiti aina silloin kun kaapista löytyy vanhaa maitoa. Harvoin pullaa tulee leivottua tuoreeseen maitoon. Toisaalta meillä on kyllä aika usein vanhaa maitoa, siitä saatetaan kyllä tehdä myös lättyjä, ressua aka kropsua aka uunipannaria, tai vaikka sämpylöitä. Syntiähän on vain sen pois kaataminen, mutta välillä tällä äidillä on pitkiä syntisiäkin jaksoja.

Ihanan pullantuoksun lisäksi parasta leivonnassa on  "yleisön" reaktio; pulla pelastaa päivän kuin päivän yhdeltä sun toiselta. Ja kehut tietysti pelastavat oman päiväni. Viimeksi NaapurinUlla meinasi, että korvapuustini ovat jopa parempia kuin hänen anoppinsa leipomat, joka ilmeisesti piti kärkisijaa pullanleivontarankinglistallaan...

Korvapuustit ovat pullasta se muoto, jota useimmiten harrastan ja mielestäni alan saada aikaan jo kelpo otoksia. Tuollaisia kotoisen pikkuisia, pehmeitä, mutta reunakiekuroiltaan hiukan rapsakoita. Sitäpaitsi kotona tehtyjä korvapuusteja voi syödä useampana päivänä, ei vain supertuoreeltaan, kuten joitakin pullalajeja.

Taikinani on sormituntumalla tehtyä, melkoisen löysää ja pehmeää. Yleensä katselen kulloisenkin jauhopussin kyljestä vielä, että kuinkas paljon sokeria ja rasvaa laitetaankaan.

Koti ja keittiö 1-2/2012 antoi reseptin mantelipullasarviin, ja tein yhden satsin niitä samasta  taikinasta.

Mantelipullat

pullataikinaa
voita, mantelimassaa

Kaulitse pullataikinasta ison ruokalautasen kokoinen ympyrä ja ajele se taikinapyörällä 12 kolmionmalliseen osaan. Laita kunkin palan leveämpään päähän pala mantelimassaa ja pikku kimpale voita. Pyöritä rullalle leveästä kapeaan päähän ja anna kohota liinan alla, voitele munalla ja ripottele päälle mantelilastuja tai raesokeria. Paista 220 asteessa n. 10 minuuttia. Siivilöi tomusokeria pinnalle jäähtyneisiin pulliin ennen tarjoilua.

Sitäpaitsi, kuka sanoo , ettei pullalla pääse pitkälle?

Urho 7v. ainakin hiihti sunnuntaina pullan voimalla voittoon Kuperkeikkahiihdoissa, joihin osallistui yli 700 lasta, kaikki saivat mitalin kaulaan ja iloisen mielen.

Tänään ilmestyi sitten paikallislehti, jossa oli kaikkien hiihtäjien ajat, 2004 poikien sarjassa oli 45 osallistujaa ja meillä pompittiin kattoon ja takaisin kun listan ykkösenä komeili Urhon nimi.

Mietaan sukua... (paitsi väärä pitäjä ja huomattavasti lyhyemmät pituusgeenit. mutta noin niinkun kollektiivisesti suomalaisena...).

Hauska tutustua, Herra Hirssi!

En ole niitä kovimpia puuronkeittelijöitä. Jotenkin se leipä huutaa minulle aamuisin aina pussista ja päälliset säestää jääkaapissa siihen tahtiin, ettei puurolla ole mitään mahdollisuuksia. Maitotyttö saa kyllä aamu- ja iltapuuronsa (apua, jauheista) ja Urho7v useimpina aamuina annoksen 4 viljan puuroa mikrossa tehtynä. Iso-Hoo ei puuroon koske, paitsi valkoisiin puuroihin kuten riisipuuro tai mannapuuro, joka maistuu tietysti myös vispipuuron punaisena. Välillä haaveilen ohra- tai ruis(puolukka)puurosta, mutta eivätpä nuo unelmoimalla pöutään ilmesty.

Siksi olikin kivaa, että kaupan poistuvien tuotteiden valikoimasta (-30%) hyppäsi kärryyni pussillinen hirssipuuroa. Kun se oli aikansa huilannut kaapissa, sain puuroa jopa valmistettua aamiaispöytään itselleni ja lapsille. Hirssisuurimot olivat minulle ennestään tuttuja vain Yrjölän puurosta, jota joskus hauduttelin viikottain kymmenen  litran kattilallisen uunissa parinkin vuoden ajan. Koiraihmisille kyseinen puuro lieneekin tuttu, sen on lanseerannut jo edesmennyt, arvostettu koiravaikuttaja, rottweilerharrastaja ja elintarvikealan lehtori J.A.U Yrjölä, edellisestä linkistä voitte lukea hänen ajatuksiaan koirien ruokinnasta, puuronkin resepti sieltä löytyy.

Mutta nyt ensimmäistä kertaa omaan suuhun; ja onpahan muuten pikainen puuro!

Hirssipuuro

2dl hirssihiutaleita
4dl vettä
ripaus suolaa

Keittele hiutaleita, vettä ja suolaa 3 minuutin ajan

Tarjoile esim. perinteiseen puurotyyliin marjojen tai hillon kanssa. Pussin tarjoiluehdotus ehdotti kuitenkin,kaveriksi pilkottuja banaania ja pähkinöitä, ja kun molempia löytyi, tein oman annokseni niistä.

Ja kyllä meinasin ihan pyllylleni pyllähtää, olipahan sen verran maullaan. Ja se hirssipuuro itsessään, sehän maistuu ihan pähkinältä, jopa ilman pähkinää. Ihastuttava ja yllättävä maku.

Että kiitos kun kävit aamiaispöydässämme ja tervetuloa toistekkin, Herra Hirssi (päädyin maskuliiniin googlattuani hirssiä ja opittuani että niitä on monenmoisia lajikkeita, useimmiten kyllä hyvin pieniä viljakasveja, mutta on olemassa myös maissinkokoista neekerihirssiä, mikä minua suuresti huvitti, koska olen koko ikäni syönyt myös neekerinpusuja, anteeksi nyt vain poliittis-lingvistisesti epäkorrekti lähestymistapani).

Näitä voi myös heitellä hiutaleina paljaaltaan jugurtin tai viilin päälle. Paitsi että viilin päälle ei voi, koska siihen kuuluu laittaa suolaa, sanon minä.

Jiaozi, Dim Sum, Won Ton, Chinese Dumplings vai mitä nyyttejä?

Jotakin noista  yritin tehdä ja tätä juttua voisikin pitää varoittavana esimerkkinä perin juurin säälittävästä kokkaamisesta, jossa kaikki mikä voi mennä vikaan, menee vikaan.

Olen kyllä tietoinen, että otsikkoni sujuva kiina ei ole synonyymiluettelo, vaan nuo ovat kaikki jokseenkin eri asioita, paitsi Jiaozi on kyllä kiinalainen nyytti elikkä sopii Chinese Dumplingin alle.
Ihailen aina noita nyssykkä reseptejä ja kaikki alkoikin tästä. Mutta nuo Won Ton kuoret eivät ole kauhean saatavilla olevaa tavaraa täälä lakeuksilla ja myös siksi koska yllytyshulluus aina vetoa minuun, takerruin lauseeseen  can attempt your own withChinese Jiaozi dough , eli voit YRITTÄÄ (luen niin paljon rivien välistä...)kokeilla tehdä kuoritaikinankin itse.  Ja niin hän yrittää sitten.

Tosin taikina onnistui itse asiassa loistavasti. Katsokaa kuinka se suhahtaa pastakoneeni läpi. Mikäli taikina (nämä on pastataikinan määreitä, mutta oletan, että pätevät tässäkin) on liian kuivaa, reunat repeilevät ja mikäli liian löysää alkavat reunat aaltoilla. Oli ihanan silkkistä ja helppo käsitellä. Mutta virhe numero yksi oli, ettät taisin kaulia sen liian ohueksi, ykköselle asti, luulen, että kaikki olisi ollut paljon helpompaa millin paksummalla taikinalla.

Jiaozi taikina

5 dl vehnäjauhoja
2 dl vettä, hiukan vajaa
1/4 tl suolaa

Sekoita jauhot ja suola ja lisää vesi pikkuhiljaa ja vaivaa käsin kimmoisaksi taikinapalloksi. Anna taikinan levätä kelmuun käärittynä 20 min. viileässä. Voit  leipoa sen  taikinan pötköksi ja jakaa sen 40 pieneen palleroon, jotka kaulit pyöreiksi, tai ajella taikinaa pastakoneen läpi ja ottaa muotilla taikinasta ympyröitä.

Virhe numero 2: En omista hyvää muottia ja ympyröiden teko oli vaikeaa, kun muotti ei leikannut reunoja irti kunnolla.

Jiaozi täytteet

Katkarapu

300g katkarapuja (virhe 3? mulla oli kypsiä, ohje kysyi raakoja)
nippu ruohosipulia
2 rkl kalakastiketta
2 rkl riisiviinietikkaa
1 limen mehu

Silppua ensin ruohosipuli, aja sitten täyte massaksi tehosekoittimessa tai jossakin silppurissa. Virhe 4: täytemassa on aivan liian nestemäistä. Puristelen sitä kuivemmaksi kun nostelen täytettä taikinalle.

Poro

100 g kylmäsavupororouhetta
1 dl silputtua kiinankaalta
 1 sipuli aivan pienenä hakkeena
2 siivua inkivääriä silputtuna
Ja hei - tänne olis pitäny olla BAMBUN VERSOJA
 1 valkosipulin kynsi puristettuna
1 tl soijakastiketta

Yhdistä aineet massaksi. Virhe 5: ei kannata alkaa keksiä itte mitään Reindeer goes China - täytteitä vaikka jääkaapis kuinka olis kylmäsavupororouhetta, joka sinänsä on herkkua... mutta inkiväärin kanssa..? Nou, nou.

Asettele taikinaympyrälle kullekin pallukka täytettä.

 Virhe 6: Ei pingispallon kokoista vaan hyvin mini.

Ja sitten nykäisemään nyyttejä. Virhe 7 tulee yllättävän nopeasti: olisi kannattanut tutustua tekniikkaan paremmin. Nyt seitinohut taikina, suuri määrä joko märkää täytettä tai melko rouheaa tekevät hommasta kuin Samuli Edelmanin uusimman elokuvan (ja onhan siinä se Cruisekin).
No joka tapauksessa, jos pääset tähän asti, niin kastele reunat, painele tiiviisti yhteen, niin, että ilmaa ei jäisi nyytin sisään.

Seuraava kuva kertoo karun kohtalon revenneistä ja paikatuista ja muuten vaan susirumista nyyteistä.

Kierretään puukkoa haavassa, eli sama väreissä.

Keitä nyssyköitä kiehuvassa vedessä 3-4 minuuttia. Tähän on olemassa myös sellainen veikeä, lisää kylmää vettä 3 kertaa ja aina nosta kiehumispisteeseen- metodi, mutta aloin olla jo vähän väsynyt tässä vaiheessa. Nostele valmiit reikäkauhalla kuivumaan. Ei päällekkäin, tarttuvat kiinni. Virhe 8.


Tarjoile höyryävän kuumat dumplingit dipin kanssa.

Kiinalainen dippi dumplingeille

5cm pätkä inkivääriä hienonnettuna
 1 rkl soijakastiketta
2 rkl riisiviiniä tai kuivaa sherryä
 1tl sesamöljyä

Koska Jiaozit olivat tässä vaiheessa niin hirveän näköisiä päätin vielä paistaa niihin rapean pinnan kuumassa öljyssä pannulla. Niinkin voi tehdä.

Mutta ehkä kuitenkin molemmilta puolin. Virhe 9.

Olis kiva tähän loppuun laittaa, että ulkonäöstään huolimatta maistuivat herkullisilta, mutta eihän se niin mennyt. Katkistäyte oli hyvänmakuista joo, mutta ihme rakeista. Ja se poro, no sanotaanko näin, että pitäkää ne porot kaukana Kiinasta! Eikä tua dippikään mitään pelastanut.

Ja jotta saadaan tästäkin täyden kympin suoritus: Älä sekoita mustavalko- ja värikuvia samaan postaukseen. Ei niin hirmu tyylikästä. Virhe 10.

Kevättä kohti affenella ja katkiksilla

Yhden vuuan kätevä tekniikka sai taas uuden muodon kun superaurinkoinen lauantai laittoi hanget hohtamaan ja sai kokin ihanasti iloiseksi. Tämänkin reseptin syntyä on  hauska itsekseen haarukoida. Toki siihen vaikutti vahvasti jääkaapissa olevat sen hetkiset tykötarpeet, mutta esim. Vatsasekaisin Kilinkolin Riikan  herättävä kalakirjoitus piirroksineen sai aamun pikaisella maidonhakureissulla pikku lähikaupasta takertumaan myös pussilliseen kotimaisia ahvenfileitä, pakastettuja kylläkin. Toisaalta joskus tuoreena pakastettu on parempi kuin se sameasilmäinen, limainen kala, joka esim lohena löytyy usein marketista pussitettuna. No pikku lähikaupassa ei ole palvelutiskiä, että se siitä.Toki tuore on aina tuore, mutta kaloissa se tuore on niin hetken aikaa...

Edellisellä viikolla olin nähnyt myös Nigellan valmistavan herkullisen näköistä äyriäispannua perunoilla ja  mieleni sopukoista tuli kuva myös ainakin reilun vuoden takaisesta GRW:n reseptistä. jossa kokattiin siikaa ja chorizoa. Meidän keittiössä tuloksesta muodostui siis tälläinen. Ruuan määrät on summittaiset, tässä ehkä noin neljälle hengelle, yleisesti tee ruokailijoiden lukumäärän ja perunoiden ja ahvenfileiden koon mukaisesti.

Pepperoniahventa, katkarapuja ja perunoita uunissa

6-8 jauhoista perunaa
1l kuorellisia katkarapuja (kypsiä)
1-2 sitruunaa
suolaa, pippuria, kuivattua rosmariinia
oliiviöljyä
n. 5cm pino pepperonimakkaransiivuja
päälle korianteria

Puolita pestyt mutta kuorelliset perunat, puolita puoliskot, ja vielä kerran puolta, eli perunasta saat aina 8 palaa. Tee samoin huolellisesti pestylle sitruunalle, ellet saa käsiisi luomusitruunaa(senkin saa kyllä pestä, muttei tartte jynssätä). Levitä perunat ja sitruunat uunivuokaan(sitruunoita voit kevyesti puristella perunoiden päälle) ,pirskota päälle  oliiviöljyä ja mausta suolalla, pippurilla ja rosmariinilla tai muulla lempiyrtilläsi.

Paahda uunissa  tunti 220 asteessa.

Ota vuoka uunista, perunat ovat toivottavasti saaneet kivasti väriä ja rapeutta tässä vaiheessa. Kaada perunoitten päälle sulaneet katkaravut ja niiden päälle asettele ahvenfileet. Suolaa kala kevyesti ja aseta kunkin fileen päälle vieri viereen pepperonin siivuja.

Anna paistua 7-10 minuuttia uunissa. Ripottele päälle korianteria tai lemppari silolehtipersiljaasi.

Not bad. Not bad at all.

Ja tässähän on vain kokin mielikuvitusrajana. Puolitetut kirsikkatimaatit ja paprikanlohkot sopisivat varmasti myös tähän hiukan espanjalaisfiiliksiseen ruokaan. Pepperoni maustaa kalan ihanasti ja sitruuna komppaa altapäin. Jos oikein muistan, niin Nigella taisi lirauttaa joukkoon valkkariakin äyriäisten lisäysvaiheessa.

Mikroaamiainen

Kuka sanoo, että maanantaiaamuna ei voisi ilahduttaa itseään erikoisaamiaisella? Turha kaikkea on sinne viikonloppuun säästää, ehkä päinvastoin, maanantai ansaitsee jotakin spesiaalia.

Mikroaamiaisessa on se kiva, että se valmistuu nopsaan -yllätys, yllätys- mikrossa. Sen takia se on helppo valmistaa aivan ihan yksin myös  pelkästään itselleen. Mulle tämä oli oikeastaan melkein lounas, koska odotettavahan oli, että saan Maitotytön tainnutettua ensin päiväunilleen. Sitten 5 minsaa kokkausta ja kymmenen minuuttia herkuttelua... tai taisi siinäkin mennä vaan 5 kun oli lapattava suuhun niin nopsaa, kun tuntui maistuvan.

Oma inspiraatio löytyi täältä.  Minulla ei ollut persiljaa, mutta olipa korianteria (tiedän ei sama -vaan parempaa!) Tähän voi käyttää siis  tomaattikastikkeen jämiä, tälläistä ei minulla ollut, mutta olin tätä silmälläpitäen ostanut kaappiin jo säilyketölkin Barillan Tomato and Basil -valmiskastiketta. Jos kerran niihin sortuu, kannattaa mielestäni valita italialainen merkki, jos se on alkuperäisesti tarkoitettu italialaisille, on se varmaan parasta mahdollista, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Tomaattinen aamiaismuna mikrossa

Pikkuinen laakea vuoka, ja vuuan koon mukaisesti:
tomaattikastiketta
1-2 munaa
persiljaa tai korianteria
mustapippuria
hiukan juustoraastetta (tässä parmesania )
kastikkeesta riippuen hiukan suolaa

Kaada vuuan pohjalle kastiketta, ja riko keskelle muna(t). Täytä reunatkin tomaattikastikkeella. Poksauta keltuaiseen terävällä veitsellä muutama reikä rikkomatta sitä. Ilman reikiä se räjähtää mikrossa (ainakin legenda kertoo näin), päälle mustapippuria ja muutama veto juustoa raastimesta.

Mikrota n. 600 Watilla   vajaa minuutti kerrallaan n 2min. niin, että keltuainen jää vielä juoksevaksi. Kannattaa käyttää mikrokupua, koska myös tomaattikastike tykkää räiskyä pitkin seiniä. Ja mikäli sinulla on suurperhe, niin valmistat nämä tietenkin uunissa.

Päälle korianterisilppu ja paahdettua leipää, ehkä tikuiksi leikattuna, millä kaavit herkun suuhusi. Viereen lasi vastapuristettua appelsiinimehua. Sanomalehti ja ikkunasta tulviva maaliskuun aurinko.
Tälläisiä maanantaiaamuja kestää vaikka kuinka monta....

 Liemessä Jenni oli kokannut juuri kanssa lounaaksi vähän  samahenkistä, mutta ruokaisempaa; kikherneitä tomaatttia, fetaa ja munia. Vaikuttaa kokeiltavalta herkulta Lähi-idän keittiöstä.

Maanantaiaamuna pääsi päivänvaloon myös pieni "sivublogi" työnimellä Keittiöhöyryjä. Kommentoin tyylilleni uskollisesti (=tyylittömästi?) ruuanlaittoa ja ruokamaailman ilmiöitä kuukausittain Rasvatieto- sivustolla. 
Hassua, ihan jänskätti.

Suomen Leijonan I luokan ritarimerkki

Edellisen Tasavallan Presidenttimme  Tarja Halosen viimeisiä merkittäviä tekoja oli Suomen Leijonan Ritariskunnan Suurmestarin ominaisuudessa myöntää isälleni Suomen Leijonan I luokan ritarimerkki viime itsenäisyyspäivänä.

Viimeisimpiä merkittäviä tekojani leivonnan saralla oli valmistaa näköispatsas (merkistä) äitini tekemään kakkuun. Ihan perhepiirin käyttöön onneksi vaan. Ritarimerkin muotoiluun käytettiin valkoista sokerimassaa, punaista marsipaania, punaista ja kultaista elintarvikeväriä. Merkki muotoiltiin kuvasta mallaten, vapaalla kädellä ja silmällä, ilman kaavoja tai mittasuhteiden mittausta. Vai pitäiskö sanoa ilman suunnitelmaa....

Vaikka merkki vaikuttaa ehkä yksinkertaiselta, kyllä siihen sain 3 tuntia kulumaan. Saatan olla myös hidas, kuten käyttämäni tekniikka "yrityksen ja erehdyksen kautta".

Anteeksi Suomen Leijona, mutta sinua on jotensakin haastava muotoilla 2cm kokoisena miniatyyrinä.

Lopultakin merkki oli liian kookas kakkuun ja jouduimme kikkailla vähän tuon "kiinnitysrenkaan" kanssa.

Onnittelut iskä vielä hienosta tunnustuksesta. Olemme kaikki susta ylpeitä, kuten aina.

...jos oltais brittejä niin oliskohan mulla nyt Sir Isä?

Chana dal -keittoa pakistanilaisittain ja rapsakat leipäset

Huonona linssin käyttäjänä ja vielä huonompana pakistanilaisen ruuan tuntijana tartuin Tastespottingissa tähän kyseiset asiat yhdistävään reseptiin Spicy Spoon blogissa.

Tätä on sitten yh-äiti syönyt koko viikon. Pisteitä mulle kasvisruuasta! Makujensa puolesta se toinen tekemäni linssikeitto oli ehkä herkumpaa, mutta siinähän olikin kaikki keitot pelastavaa sulatejuustoa. Toisaalta tämä oli herkullisen poikkeavaa suomalaisesta arkikokkailusta ja mikäli olet suomalainen arkikokkailija, haluat luultavasti laittaa tähän tuhdimpaa chiliä, nyt maku oli chilistä ja inkivääristä huolimatta lempeää kuin hernekeitto. Luulenpa myös että kana-tai kasvisliemi pohjana olisi terävöittänyt makua.

Chana Dal keittona
6:lle

2 rkl rypsiöljyä
1 sipuli hienonnettuna
1 tlk tomaattimurskaa
1pikkupurkki tomaattipyrettä
1/2 tl turmerikkiä eli kurkumaa
 1 tl suolaa (tai enemmän)
1 chili pilkottuna tai maun mukaan kuivattuja hiutaleita
1 1/2 l kiehuvaa vettä
 400g vihreitä linssejä (tai chana -linssejä, en tiedä edes mitä ne on)
pari  sentin paksuista siivua tuoretta inkivääriä kuorittuna

tarjoiluun: tuoretta korianteria, sitruunn lohkoja, oliiviöljyn ripottelua

Mausteetkin tuntuu eksoottisimmilta elleivät ne ole lähi Salesta

Laita öljy suuren kattilan tai kasarin pohjalle miedolle lämmölle.
Lisää sipulit ja anna muhia puoli tuntia, kurkkaa 10 minuutin välein ja pyöräytä kauhalla. Sipulit sulavat kullanruseaksi mössöksi.

Lisää tomaattimurska, -pyre, ja mausteet ja korota vähän lämpötilaa ja freesaile muutama minuutti.

Lisää kiehuva vesi, linssit sekä inkiväärin palat. käännä liesi takaisin miedolle lämmölle ja laita kansi päälle. Keittele hiljalleen n. 11/2 h kunnes linssit kypsyneet.. Poista inkiväärin palat.

Mikäli haluat syödä perinteistä Chana Dalia vaikka riisin kanssa, lisää pataan tarvittaessa vettä ja  tarjoile korianterin , sitruunan ja öljyn kanssa. Tää tosiaan kaipaa tuota sitruunaa.

Ensimmäinen päivä - näyttää ihan chililtä

 Jos taas olet kiinnostuneempi keittomaisesta konsistenssista, niin soseuta keittoa puolihuolimattomasti sauvasekoittimella. Tämä ei tarkoita, että räiskyttelet pitkin seiniä, vaan että puolet linsseistä saa jäädä kokonaisiksi, lisää sitten vettä halutun paksuuden (siis konsistenssin!) aikaansaamiseksi.

Ja sitten edelleen sitä sitruunaa ja korianteria!

Siinä keittoa toisena päivänä valmistaessani harmittelin, että minulla ei ollut mitään keitolle sopivaa leipää. Yhtäkkiä muistin  Viini 1/2012 lehdessä olleen saunaruoka-artikkelin , jossa tarjoiltiin mini-Naannin näköisiä rapeita valkosipulileipiä eri dippien kera. Äkkiä etsimään lehti käsiin ja todella: nämähän tekaisisin tuossa tuokiossa!

Paitsi että joko olen suunnattoman huono kokki tai sitten reseptissä oli jotakin häröä. Ensinnäkin siinä oli minusta mielettömän vähän nestettä, ripauttelin lisää sekä maitoa, että vettä kun en meinannut saada taikinasta taikinaa ja mielestäni se oli vieläkin liian tiukkaa. Toiseksi paistolämpötila 140? WTF? Eihän tässä mitään revittyä possua valmisteta vaan ohuita leipäsiä.
Mutta tässä Arto Rastaan resepti, ehkä te saatte sen toimimaan:

Rapeat valkosipulileivät
n. 10 kpl

1 tl kuivahiivaa
1 tl vettä
1 tl sokeria
1/2 dl jogurttia
4 tl maitoa
1 tl rypsiöljyä
4 dl vehnöjauhoja
 1/4 tl suolaa

Pinnalle: sulatettua voita, hienonnettua valkosipulia ja persiljaa (paitsi, että laitoin tietysti korianteria1
!)

Kuumenna uuni 140 asteeseen.
Sekoita hiiva, teelusikallinen lämmintä vettä ja sokeri
Lisää jugurtti, maito ja öljy.
Lisää jauhot ja suola ja vaivaa taikinaa käsin pari minuuttia. (tässä kohdin piti alkaa lisätä nestettä kun eihän siitä mitään taikinaa tullu, jauhot vaan pöläji)
Anna taikinan kohota 10 minuuttia.
Leivo taikinasta ohuita pyöreita leipiä. (Mulla oli pastakone vielä ajalehtimas tusossa pöydällä niin sukaisin ne pallukat sen läpi 1:llä.
Voitele leivät sulatetulla voilla valkosipulilla ja persiljalla.
Paista uunissa 10-15 minuuttia.

Muotopulien veljeskunta vasta menossa uuniin reseptin kaunokaisten kuvien vieressä.

Oops, nyt muuten huomasin, että tein just väärin päin, laitoin  kuivat leivät uuniin ja voitelin vasta kypsät! Olisko se voinut olla tuhon syy? Joka tapauksessa 15 minuutissa leivät ei saanu YHTÄÄN väriä, heitin ne sitten grillivastusten alle, jolloin ne sai lopuksi liikaa väriä, mutta kätkin sen alapuolelle. Pehmittelin niitä sitten karjalanpiirakkamaisesti valkosipulivoisulassa.

Mutta oli se taikina hemmetin kuivaa!

Voilla, valkosipulilla ja korianterilla on kyllä sellainen vaikutus, että tuoreena nämä suorataan sujahti keiton kanssa kurkusta alas. Toisaalta kengänpohjakin olis sujahtanut.

Vielä yhteiskuvaan:

Tarjoilija, keitostani puuttuu korianteri....