SYÖKÄÄ KALAA!

 

Syökää kalaa ja sitten ensimmäinen kuva on leivästä?
No, se on tietenkin täytetty kalaleipä. Ja kiva kuva. Kalaleivän täytteessä on käytetty Luonnonkala-säilykettä, joka on suomalainen tonnikalan korvaaja, samalla hyllyllä myynnissä, samankokoisessa säilykepurkissa. Kalasäilyke on valmistettu suomalaisesta luonnonkalasta (lahna, säyne, pasuri), ilman säilöntäaineita. Kotimaisen luonnonkalan/villikalan syönti on aivan mahtava ekoteko, koska kalan kasvattamiseen ei kulu energiaa ja niiden pyydystys-, käsittely- ja kuljetuskustannukset ja samalla myös hiilijalanjäki jäävät tuontikalaa pienemmiksi.

Me kaikki tiedämme, että kalaa tulisi syödä ainakin 2 x viikossa jo terveytemme kannalta. Kotimaisen kalan (villikala tai Itämeren rehulla kasvatettu) syönti on myös ympäristö- ja ilmastoteko, se kun on lähes ainut keino puhdistaa Itämeri rehevöittävistä ravinteista.

Tänään ilmestyneellä torstain ruoka-aukeamalla (Lännen Median sis. julkaisevat sanomalehdet) jaan muutamia herkkureseptejä inspiraatioksi. Tässä pientä teaseria.

Onnellisia kalastajan läheiset, me muut käydään kalatiskillä!

Ja kerran vielä, Grillattu luonnonkalaleipä:

Mähän oon hiukan (lue "täysin") lääpälläni silakkaan. Kokonaisia, itse perattuja silakoita pannulla paistettuna ei voita mikään.

Jos haluaa vaihtelua niin kokeilkaa Silakka- ja juurespeltiä. Siinä maistuu perunan lisäksi paahdettu palsternakka ja juuripesilja ja juustoiset silakkapihvit.

Itse rakastuin  eritoten tähän Savukalajuuresvuokaan.. Se on helppotekoinen ja tuo pinnalla oleva rouhea juuresmuusi oli mahtavan makuista. Mukulasellerin ja porkkanan lisäksi siinä on kukkakaalia ja vuohenjuustoa. Olipa mahtavan makuista savukalan kera! Näiden kalareseptien yhteinen nimittäjä on myös runsas kasvisten käyttö. Tekee sulle vaan hyvää!

Useammin voisi laittaa itsekin ihan kokonaista kalaa. Tulee hyvää, eikä sen laitto ja maustaminen ole vaikeaa, eikä syöminenkään. Ensin pintapuoli, nostetaan ruoto pois ja sitten alapuoli. Aika hyvin jää ruodottomaksi. Uunisiika sai kaverikseen uuniin ruusukaalisipsit.

Extrajutun aiheeksi otin kiivihedelmän. Se on niin herkullisen värinen ja oikeasti pursuaa energiaa ja hyvää oloa. Yks hedelmä (tai tämähän on oikeasti marja) riittää tyydyttämään päivän C-vitamiinitarpeen.

Ihan vahingossa valmistin vegaanisen Kiivi-chiavanukkaan. Kun illalla pistää jääkaappiin, niin aamu alkaa hyvin tätä lusikoidessa.

Ja sitten mun lemppari. Tämä Kiivi-passionrahkakin sopii sekä aamuun, että jälkkäriksi, meillä tällainen maistui (ihanalta!) myös treenin jälkeen. 

Ja tuli niin nätti, että ihan itteäkin ihmetytti.

Jos ei itte tai suku asu lehtien levikkialueella, niin poiketkaa kirjastossa tai R-kioskilla. Jos tuli reseptinnälkä!

HELPPO & HERKKU: SAVULOHISPAGETTI

Savulohispagetti.

Tai ihan vaan savulohipasta, niin voit halutessasi käyttää minkä muotoista ja pituista pastaa haluat. Meillä useimmin vaan on spagettia kaapissa, kun lapset on sitä mieltä, että muut pastat  maistuu eriltä.

Savulohi on muuten parasta meal preppausruokaa, isosta lohiviipaleesta saa monenlaista ja keskenään erilaista ruokaa. Tietenkin sellaisenaan, vaikka uuniperunan kera, erinomainen ateria. Mutta jos sitä jää, niin savulohilaatikko perunalla tai riisillä, savulohikeitto, kedgeree, savukalasaatti, savulohimunakas tai savulohi kokkelin kanssa, savulohitahna leivän tai uuniperunan kanssa... ja tietenkin savulohipasta. Ja siinäkin löytyy vaikka mitä variaatioita. Pienestäkin määrästä lohta riittää isoon satsiin pastaa.

Omani lähti siitä, että mulla oli ylijäämäpala lämminsavulohta, päätin, että siitä tulee pasta ja sitten katsoin mitä mulla on kaapissa. Pöydälle nousi fenkolin ja purjon jämäpalat, kermapurkki, parmesan, sitruuna ja juusto.

Siitähän oli hyvät asetelmat lähteä.

 Savulohispagetti

4:lle

spagettia 3:lle, n. 225 g

2 rkl öljyä 

1 dl purjon valkoista osaa hienonnettuna

1 dl fenkolia hienonnetuna

1 dl raastettua parmesania

1 dl kermaa

1 dl pastan keitinlientä

1 dl valkoviiniä

200 g savulohta pieninä paloina

1/2 sitruunan raastettu kuori ja mehu

mustapippuria myllystä ja suolaa, maun mukaan

1 rkl kaprista

Keitä kuivaspagetit runsaassa suolalla maustetussa vedessä al dente, napakka purutuntuma siis,  8-11 min.

Kuullota purjo ja fenkoli öljyssä 5 min. Lisää parmesan kerma, pastavesi (voit ottaa kattilasta vaikkei pasta olisikaan vielä valmis) ja viini (jonka voit korvata jommalla kummalla nesteellä, mulla sattui olla pullonjämät). Anna porista muutamia minuutteja.

Lisää valutettu spagetti, lohi, sitruunankuori ja mehu (maistellen) ja kapris, sekoita hyvin ja mausta. Suolaa ei kyllä välttämättä tarvitse lisätä.

Siinä se, savukalaspagetti. Tällä kertaa ei kotona ollut mitään tuoretta yrttiä, mutta oon vähän in love with kapris, joten se ei haitannut.

PINAATTILÄTYT JA JAUHELIHAKASTIKE FROM SEINÄJOKI

 

Se on varmaan niin, että jos olet aito seinäjokinen, tämä yhdistelmä on sinulle rakas ja turvallinen. Jos et ole, jauhelihakastikkeen tarjoaminen pinaattilättyjen kanssa tuntuu varmasti perin kummalliselta, jopa syömäkelvottumuuteen asti.

Minähän olen Kauhavalta (vain 42 km täältä), jossa kyllä syötiin pinaattilättyjä, mutta varmaankin jonkun hillon kanssa. En ole vieläkään oikein toipunut siitä kun aikoinaan 90-luvun alussa kuulin, Janskun koulunkäynnin myötä, että pinaattilättyjen tarjoamistapa on tässä kaupungissa ehkä maailman 7. ihmeeseen verrattava erikoisuus.

Tämä Seinäjoen jokaiselle lapselle 12-18 vuotta (päiväkodin ja koulun puolesta) syötetty ruoka on sisäistetty ja rakastettu osaksi seinäjokista identiteettiä. Seinäjoen Museot järjesti vastikään kilpailun, jossa etsittiin seinäjokisinta ilmiötä ja ykköseksi äänestettiin 49% äänivyöryllä jauhelihakastike ja pinaattilätyt.

Annoksen "keksijä" on emäntä ja ruokapalvelukeskuksen päällikkö Mervi Röyskö, joka nykyään on jo eläkkeellä. Kun 70-luvulla siirryttiin kansakoululaitoksesta peruskouluun tuli tärkeäksi myös se, että kouluruokailu vastasi uusiin ravintosuosituksiin. Pinaatti lisättiin raaka-ainelistalle ja sen myötä pinaattilätyt. Ne kaipasivat kupeeseensa jotain ja Seinäjoella ilmeisesti ajateltiin, että eläinproteiini on se juttu, lisukkeena oli vielä kurpitsapikkelsi tai sillä höystetty porkkanaraaste. Mielestäni Ilmajoellakin päädyttiin jauhelihakastikkeeseen. Nurmossa  syötiin karviaishilloa ja salaattia. Muualla Suomessa on lautaselta löytynyt ainakin puolukkahillo, makaronisalaatti, maksapasteija (Ähtäri!), valkokastike(munalla). En millään kyllä muista mitä Kauhavalla tarjoiltiin. Ympäri Suomen pinaattilätyt ovat aina olleet ilmeisesti suosituimpien kouluruokien joukossa.

Kun 10 vuotta sitten Nurmo(o) yhdistyi Seinäjokeen, jauhelihakastike pinaattilättyjen kanssa aiheutti jopa pienimuotoisen rypyn kuntaliitoksessa kun Nurmon lukiolaiset kieltäytyivät syömästä yhdistelmää. Päädyttiin sopuratkaisuun, jossa nurmoolaaset saivat pitää lukiossa jauhelihakastikkeen rinnakkaisvaihtoehtona karviaishillonsa (mikä diplomatian riemuvoitto!).

Eilen tein elämäni ensimmäistä kertaa tätä ruokaa kotona. Koska näin koulussakin, niin valitsin kotoannokseenkin Atrian valmiit pinaattilätyt, joka on muutenkin meidän perheen lempieinesvara. Ne vaan pitää paistaa pannulla voissa tai öljyssä. Lapset kieltäytyy syömästä mikrotettuja. Jauhelihakastikkeen tekisin mieluiten aidolla sipulilla, mutta konfliktien välttämiseksi mennään sipulijauheella.

Pinaattilätyt ja jauhelihakastike

4:lle

2 pkt Atrian pinaattilättyjä

voita pannulle

400g jauhelihaa

2 rkl voita

2 rkl vehnäjauhoja

kuumaa vettä

1 rkl sipulijauhetta

lihaliemikuutio

1/2 tl maustepippuria

pikku töräykset ketsuppia ja sinappia

Paista pinaattilätyt voissa keskilämmöllä hiukan pirteämmän näköisiksi. Mutta tee ensin jauhelihakastike.

Ruskista jauheliha  2 rkl voita, lisää lopussa vehnäjauhot.

Parin minuutin päästä voit lisätä sopivasti vettä. Lisää kaikki mausteet ja keitä kunnes kastike sakenee. Tämän jälkeen kastikkeelle tekee vain hyvää hiljalleen porista hellalla. Lisää vettä jos meinaa tulla liian sakiaa. 

Tarkista maku.

Täältä löydät perusteellisemman jauhelihakastikkeen reseptin.

Miksei pinaattilätyt voisi tehdä myös vegaanisti, ja kastikkeen jostain jauhelihan tyyppisestä kasvisproteiinista.

Tavallisia itse tehtyjä pinskuja ei näytäkään blogistani löytyvän, vaikka olen minä niitä tehnyt. Lapset vaan valitsee jostakin syystä nuo Atrian valmiit yli mun rakkaudella paistamien...

En ollut muuten koskaan tähän ikään itse maistanut tai halunnut maistaa itse tätä annosta. Sen verran kauhavalaanen. Nytkin lämmitin itselleni eilistä perunamuusia jauhelihakastikkeen kaveriksi.  Tökkäsin Maitotytölle tuon kuvausannoksen, joka oli sille kuitenkin tietenkin aivan liian suuri. Kun tyttö poistui maha kylläisenä, päätin yhtäkkiä olla ennakkoluuloton ja rohkea (kun muita aina moitin tästä), syödä annoksen ja arvatkaapa mitä? Yhdistelmähän oli tosi hyvä! Varsinkin kun voissa paistetut pinskut olivat saaneet pientä rapeutta reunoihin.Mä olin porkkanaraasteen sijaan asetellut lautaselle tuollaisen porkkanatikkuhäsän juuri sen takia, että ajattelin annoksen kaipaavan hiukan purutuntumaa. Mutta sitä rapeutta löytyikin.

Loppuun on aivan pakko jakaa tämä Eparista löytynyt listaus (2015) :

Mistä tiedät olevasi seinäjokinen? 

Tämä on niin hyvä. Mut voi jo ilmeisesti lukea paikalliseksi. Toimin tai ainakin olen tietoinen näistä kaikista. 4 ja 6 kohta ovat kyllä myös vahvoja kauhavalaasen tunnusmerkkiä...Ehkä se onkin meidän yhteinen nimittäjä.

Hihihii...paras!

1. Kun joku sekoilee liikenteessä toteat: ”taas on tultu maakunnasta”.

2. Et ole käynyt Lakeuden Ristin huipulla (muuta kuin turistien kanssa).

3. Syöt pinaattilätyt jauhelihakastikkeen kanssa.

4. Inhoat lapualaisia..todennäköisesti yhtä paljon kuin he inhoavat sinua.

5. Tunnet Vierin Ekin.

6. Juustohampurilainen sulatejuustolla. Milläs muulla?

7. Et missään nimessä kannata vepsua ja Sporttia.

8. Haukut kaikki paikkakuntasi tapahtumat (Provinssirock, Tangomarkkinat, Vauhtiajot, Solar-Sound, Seinäjoki Hiphop Festival), mutta käy niissä ja kehuskelet niillä ulkopaikkakuntalaisille.

9. Tiedät neuvoa kaikki japanilaiset turistit Aalto-keskukseen.

10. Kun porukka on suuntaamassa minariin tai minibaariin, tiedät mennä Still Standingiin.

11. Tiedät, mistä Vekseliaukio on saanut nimensä.

12. Tunnet sanonnan ”väkeä oli kuin sepsin pelis”.

13. Tiedät missä ollaan, kun ollaan ringillä.

14. Olet ylittänyt ratapihan ja tiedät mistä ”se” polku kulkee.

15. Se on seinäjokinen eikä seinäjokelainen.

16. Et leikkaa Provinssiranneketta irti useaan kuukauteen (jos koskaan) tai ainakin sinulta löytyy kaapeistasi niitä lukuisia, kuten myös menneiden vuosien Provinssi t-paitoja.

17. Kutsut laskettelukeskusta, jonka korkeus merenpinnasta on 118 metriä, nimellä ”vuori”.

18. Jos joku kertoo ilta-aikaan olevansa Palaverissa, se ei yleensä tarkoita työasioita.

19. Uit pääasiassa vain joissa ja tekojärvissä.

20. Kun kaveri soittelee olevansa tulossa Itikan-risteyksessä, tiedät tarkalleen missä hän pyörii.

DIPPI VIIKONVAIHTEEKSI

 

Oon itse mielessäni nimennyt tämän dipin Ystävän dipiksi. Vaikka nyt otsikoin tämän Dippi viikonvaihteeksi, ei tämä nyt ainakaan tämän viikonlopun suosikki sipsi-dippi-illoille ehtinyt (sanoisin, että ne ovat varmaan pe ja la), mikä pikkasen harmittaa. En vain ehtinyt koneelle ennen kuin nyt klo 22.00 lauantaina.

Meillä on nimittäin ollut klo15 asti meneillään Maitotytön 10v- yökyläsynttärit ja kas kummaa, sillä on ollut ihmeen työllistävä vaikutus meikäläiselle. Olen saanut ihan kirjalliset ohjeet mm. tarjoilusta...

Toivottavasti näistä hetkistä ystävien kanssa jää Likalle ihania muistoja, nämä on sellaisia asioita kuitenkin, joiden toteuttamiseen ei vaivannäön lisäksi  muuta tarvita.

 si+

Tämä dippi ei kuitenkaan ollut listalla, mutta kun tiesin, että tänään sipsit virtaa, niin tein itselleni tätä Ystävän dippiä, jonka erikoisuus on se, että se tulee nauttia nimenomaan Sour cream & onion - sipsien kanssa.

Opin tämän reseptin joululomalla Natasiskoltani, joka on perinyt reseptin ystäviltään Leyla&Petteriltä. He taas ovat saaneet reseptin enlanninkielisiltä ystäviltään, muistan, että siskoni olisi sanonut, että austaralialaisilta (mutta ei nyt enää muista niin sanoneensa).

Mutta tyypillisestihän parhaat reseptit kulkevat eteenpäin ystävältä toiselle.  Resepteissä parasta syömisen jälkeen on jakaminen! 

Ensi sunnuntainahan on ystävänpäivä, joten tähdätkää tällä reseptillä vaikka ensi viikonloppuun.

Ystävän dippi

100 g  ranskankermaa

100 g maustamatonta tuorejuustoa (eli molempia yhtä paljon)

2  tomaattia

1 punasipuli

sweet&sour -kastiketta

Sekoita ranskankerma ja tuorejuusto.

Poista tomaateista kannat ja kuutioi tomaatit pieneksi kuutioksi.

Kuori ja hienonna sipuli mahdollisimman pieneksi. Sekoita molemmat  ja 1 rkl sweet&sour- kastiketta juusto-ranskankerma seokseen.

Levitä dippi laakealle vadille ja tiputtele pinnalle sweet&sour-kastiketta.

Tämä dippi tulee kauhoa Sour cream&onion  makuisilla sipseillä 

sweet&sour sattumien läpi.

SE OIKEA RUNEBERGINTORTTU

 

Nooo...eipäs nyt liiotella! Tämä runebergintorttu ei ole sen oikeampi tai aidoimpi kuin muutkaan, sanotaan nyt vaikka, että se kuitenkin osallistuu sarjaan klassinen runebergintorttu (olen hymyillyt itsekseni jo muutaman päivän runebergintortun oikeinkirjoituksen muistisäännölle: runebergintorttu on herkullinen leivonnainen, Runebergin torttuun en sen sijaan hevillä koskisi).

Mahtavaa postata kerrankin oikeana päivänä, vaikka tietysti olette kaikki jo tehneet omat ruuneperinne, mutta jos, ette niin tämä resepti on toimiva. Nappasin sen taikinaosuuden Otavan Kotiruoka- kirjasta, josta on otettu tie kuinka monia kymmeniä (ainakin yli 50) painosta ja jonka yksi tekijä on muuten Urhon yläasteajan rehtori Kaisa Isotalo.

Mulla on nyt pari vuotta ollut 12 runebergintortun pelti ja annos pitää tuplata sen täyttämiseksi. Vähän onnistuin näistäkin tekemään eri korkuisisa ja eri suuntaan kallellaan olevia aivan kuten ennen. Mutta taikina oli hyvä!

Runebergintorttu

6 kpl

150 g voita

1 1/2 dl sokeria

2 munaa

1 dl jauhettua mantelia

1 1/2 dl vehnäjauhoja

1 1/2 dl piparkakunmuruja ja korppujauhoja

1 tl leivinjauhetta

1/2 dl kermaa

kostutus:

1 dl kuumaa vettä

2 rkl sokeria

2 rkl punssia tai mantelilikööriä

tai

1/4 tl karvasmanteliaromia

(voit käyttää myös pelkkää omenamehua, jos haluat neutraalit, lapsille maistuvat tortut)

koristeluun:

1 dl tomusokeria

n.1/2 rkl vettä

vadelmahilloa tai marmeladia

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri valkoiseksi vaahdoksi. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten.Lisää kerma.

Yhdistä loput kuivat aineet ja sekoita nopeasti seokseen.

Lusikoi voideltuihin runebergintorttumuotteihin, tai muffinssivuokaan. Myös muumimukilla saa aikaan erinomaisen tortun.

Paista 15 min 200 asteessa.

Anna jäähtyä. Sekoita kostutusaineet. Dippaa nopeasti jokainen torttu liemeen (molemmista päistä). Tämäkin onnistuu hyvin muumimukissa.

Sekoita tomusokeri veden kanssa tahnaksi ja pistä pursotuspussiin. Pursota rinkulat tahnaa torttujen pinnalle (muffinipellillä pohjasta tulee yläpuoli) ja täytä rinkulat vadelmamarmeladilla tai -hillolla.

Koska en ole Strömsöstä kotoisin (vaikka moniin teihin lukijoihin verrattuna toki verrattain lähellä, olisko vajaa 100 km?), niin nytkin yksi tortuistani otti ja jumittui kiinni syvään  peltiin ja sitä irrottaessa repeytyi. Kostutin kuitenkin senkin ja se holaisi aikalailla kostuketta, kun pinta oli rikki ja se aivan meinas hajota käsiin kun aloin syödä sitä (toki koristelin kuitenkin) niin löin sen siihen vadelmahillopurkkiin, josta olin viimeiset hillot lusikoinut tortun pinnalle. Tuosta purkista se oli mainion helppo syödä! Maistui niin hyvälle.

Eli vuoden päästä saatan kehitellä jonkun söpiksen purkkiversion tai triflen, runebergintortun syöminen kun on aina ollut pikkasen ongelmallista. Muuten meen näillä klassisilla, vaikka netissä on ollut kaikkia kivoja versiota. Mutta jonkunhan täytyy nämä perinteiset syödä!

Vähän kutkuttaa runeberginkakku tai juustokakku, Runebergin keksit, Runebergin kääretorttu jossa pitkät palat nostetaan torttumaisesti pystyyn koristeltaviksi leivoksiksi tai minimuffinipellillä tehdyt pienet Runebergin suupalat.

Ja yksi on myös kokematta, nimittäin punssilla maustettu runebergintorttu, kun ei tänäkään vuonna viinakaappiimme ollut punssipulloa eksynyt.

Olis jo ens vuosi...

VERIAPPELSIINIRIISI

Miten herkullisen retroa! Siitä on kuulkaa kulunut pitkä aika kun olen viimeksi syönyt appelsiiniriisiä. Muistot yltävät jonnekin yläasteen köksäntunnille, joilla appelsiiniriisi esitti ylevän hienostunutta, arkipäivän yläpuolelle nousevaa jälkiruokaa, jotenkin monimutkaistakin.Ehkä se oli vastaisku iänikuisille kiisseleille.

Totuuden nimissä, appelsiiniriisiä helpompaa jälkiruokaa tuskin löytyy. Kun pallottelin kädessäni veriappelsiinia, appelsiiniriisi nousi mieleen. Ja eikös veriappelsiiniriisi nyt olisi jotakin ylevän hienostunutta ja arkipäivän yläpuolelle nousevaa jälkiruokaa?

Ylevää tai ei, keittelin edellisiltana jo riisipuuron valmiiksi ja ilahdutin tällä toimella ainakin perheen riisipuurofriikkiä, kun sai riisipuuroa myös syödäkseen. Ihan arkipäivänä tätä  jälkkäriä syötiin, pääruuaksi oli säilykehirvikeittoa (tai hirvisäilykekeittoa...).

Ja niin oli hyvää.

Lapset ei edes suostuneet maistamaan. Että oikein kiva. Mikä piru niitä vaivaa?

Muu kuin äiti, joka tekee niin "erikoista" ruokaa?

Veriappelsiiniriisi

ainakin 6:lle tai vaikka kymmenelle jos ne ei suostu maistamaan

6 dl riisipuuroa

2 dl kuohukermaa

5 veriappelsiinia (tai enemmänkin voi laittaa)

2 rkl sokeria (tai enemmänkin voi laittaa)

Vatkaa kuohukerma vaahdoksi ja mausta sokerilla. Sekoita hyvin kylmään riisipuuroon.

Leikkaa veriappelsiinit kuorittomaksi ja sitten kalvottomiksi

paloiksi, joita voit vielä paloitella. Sekoita riisikerman joukkoon.

Kun kuorenpaloihin väkisinkin jää hedelmälihaa, purista niistä mehut jälkiruokaan. 

Ja mainio hävikistä herkkua - niksi on, että jos sulla on sähköinen sitruspuserrin, jolla olet tehnyt aamulla mehua, niin säästä se jäljelle jäävä appelsiinikuitu ja sekoita tähän jälkkäriin.

...omituinen äiti...

WONTON-KEITTO

Se on kuulkaas yks ihana asia maailmassa, että vaikka joka päivä kokkaa, aina löytyy itselle ennenkokkaamattomia reseptejä. Löysin itseni yks päivä katselemasta Merituuli Lindströmin IG-TV:tä , jossa hän valmisti suursuosikkiaan wonton-keittoa. Tajusin heti, että nyt olen jäänyt jostain paitsi ja otin heti paketin wontonkuoria sulamaan.

Näitä ohuen ohuita kuoria saa ostettua aasialaisten kauppojen pakastealtaista, näitä oli tässä sellaiset 40 kpl. valmiista taikinakuorista wontonit valmistuvat näppärästi. Olen minä tuota taikinaa tehnyt itsekin, mutta se on työlästä ja vaikea saada niin ihanan tasalaatuista kuin nämä valmiit, että suosittelen kyllä niitä.

Wontonit ovat siis kiinalaisia nyyttinyssyköitä jotka tarjoillaan mausteisessa liemessä (tai Merituuli sanoi kyllä, että hyvin laimeassa vrt. tiskivesi). Valmiskuorista valmistuvat siis näppärästi, tästä saa ihanan alkukeiton tai meillä syötiin kyllä ihan lounasruokana. 

IsoHoo rankkasi wontonit luokkaan "pirun hyviä". Niin minäkin. Tällaista yksimielisyyttä kohtaa perheessämme vain äärimmäisen harvoin.

Merituulen ohjeita löytyi myös googlaamalla, omani perustuu niihin pienillä säädöillä.

Wontonien teossa ei kannata olla turhan tarkka (ellei ole insinööri tai 20 vuotta näitä vääntänyt kiinalainen), hyviltä maistuvat myös hiukan muotopuolet. Kaksi tärkeintä juttua on kuoren reunojen kastelu vedellä, jotta saat liimattua ne kunnolla kiinni ja ilman poistaminen täytteen ympäriltä. Kun kasassa pysyvät niin se on pääasia, silmät menee kiinni näitä syödessä kumminkin.

Meidän perheen lapset sai wonton-keittopäivänä myös makaronilaatikkoa (sinänsä tämä on ihan koko perheen ruoka kyllä), tuli joku verenkiertohäiriö (aivopieru kuulostaa niin ikävältä ruuanlaiton yhteydessä) ja aloin ruskistaa ensi töikseni täytteen jauhelihoja, kunnes tajusin, että hitsi, täyte laitetaan sisään raakana. Ei kun jauhelihakauppaan uudestaan ja rinnakkaisruokalajin makaronit kiehumaan...

WONTON-KEITTO

4:lle

liemi

1,5 l vettä

2 rkl soijaa

1 kanaliemikuutio

3 valkosipulinkynttä

peukalonpituinen pätkä inkivääriä

1/2 punainen chili ilman siemeniä

1 rkl seesamiöljyä

2-3 kevätsipulinvartta

(paksoita tai jäävuorisalaattia)

wontonit

1 pkt eli n.40 wontonkuorta (pakasteena aasialaisista kaupoista)

400 g possun jauhelihaa (maun takia pitäis olla possu)

1 dl sulatettuja ja valutettuja katkarapuja

2-3 kevätsipulinvartta

2 rkl inkivääriä raastettuna

2 rkl soijaa

2 rkl kiinalaista shanxi etikkaa, tai kuivaa sherryä

valkopippuria ja suolaa

Ota wontonkuoret sulamaan jo edellisenä päivänä, ne on ohuita ja hauraita, pitää sulaa kunnolla, niin irtoavat kyllä hyvin toisistaan.

Laita liemi porisemaan kattilaan: lisää veteen soija ja kanaliemikuutio, viipaloi kuorimaton (pesty) inkivääri muutamaksi palaksi mukaan ja samoin leikkaa valkosipulinkynnet muutamaan osaan. Lisää myös chili. Kiehauta ja käännä sitten miedolle lämmölle ja anna porista hiljalleen. Ennen käyttöä siivilöi mausteet pois.Mausta seesamiöljyllä.

Jos sulla on vaikka paksoita niin voit hiukan ryöpätä sitä liemessä viimeisillä minuuteilla.

Valmista wontonien täyte sekoittamalla jauheliha ja hienonnetut katkaravut, hienonnettu kevätsipuli, kuorittu ja raastettu inkivääri, soija, kiinalainen etikka ja mausteet tahnamaiseksi seokseksi.

Sitten wontonkoulu pystyyn. Niitä kannattaa tehdä sarjatyönä pienissä erissä.

Levitä esim 16 kuorta työpöydälle ja jokaiselle pieni teelusikallinen täytettä. Ota viereen vesikippo ja suti ja sudi aina esim 3 wontonkuoren reunat vedellä ( jos teet kaikki, ne ehtivät vain kuivua tarttumattomiksi) ja painele kiinni kolmioiksi.Yritä saada ilmat täytteen ympäriltä pois.

Käännä sitten kolmion alaosan nurkat taakse ja nistä yhteen. ikään kuin tekisit tortellineja. 

Luultavasti tämä ei ole oikea tapa tehdä niitäkään.

Ehkä kuva havainnollistaa:

Laita nyytit kostean keittiöpyyhkeen alle odottamaan. Kun olet tehnyt 1/2 kuorista voit alkaa halutessasi multitaskata eli laita isoon kattilaan paljon vettä ja vähän suolaa ja kun vesi kiehuu, heittele nostele wontonit varovasti  veteen ja keitä n. 4 minuuttia kunnes wontonit nousevat pinnalle. Nosta reikäkauhalla pois.

Jatka toisaalla kuorien täyttöhommia ja ennen kuin huomaatkaan, sulla on kaikki tehtynä. Jos täytettä jää yli (voi jäädä ihan pikkuisen) niin pyörittele muutama lihapulla ja keitä nekin.

Nostele nyt  kypsennetyt wontonnyytit annoskulhoihin (ja liemessä ollut +paksoi, mutta hyvää oli ilmankin) kaada liemi päälle ja viimeistele runsaalla silputulla kevätsipulilla. 

 

IHAN VAAN KAALIKEITTO

 

Tai ei suinkaan mikä-vaan-ihan-vaan kaalikeitto vaan herkullinen ja perinteikäs arkiruokasoppa. Jos kaaliruuista puhutaan tai ainakin perinteisistä, kaalilaatikosta, -kääryleistä ja -keitosta, niin omat pisteeni menevät juurikin keitolle. Laatikon ja kääryleiden siirappimaisuus on aina näyttäytynyt minulle jotenkin tunkkaisena, mutta kevyesti lusikoitava keitto solahtaa alas lämmittäen ja energisoiden. 

Se iänikuinen kaalisoppa-laihdutuskuuri puhe lienee tehnyt tehtävänsä ja tuntuu aina, että kovinkin keveästä keitosta puhutaan, mutta onhan tässä nyt jauhelihaa ja perunaakin, kyllä tällä pärjää.

Ja omaani tykkään tosiaan laittaa perunaa, mutta sen voi poiskin jättää. Kasvisversioon vois jauhelihan tilalle laittaa vaikka paprikaa, fenkolia tai enemmän juureksia. Tai papuja! Kaali-linssikeittokin kuulostaa toteutettavalta idealta. Ja hapankaalikeitto on kokonaan kokeilematta. Täytyy heittää se kaali nyt edes kerta viikkoon ostoskärryyn. Koska keittojen lisäksi se on upeaa salaateissa ja paistettuna siitä tulee hieno lisuke vaikka mille, sopii myös kaikkiin wokkeihin... 

On myös edullinen raaka-aine.Tämän postauksen kaali oli vissiin 0,63€ kilo ja kun tuo jauheliha oli 2.99 tarjouspaketti niin kyllä jää maukkaalle annokselle edullinen hinta.

KAALIKEITTO

reilusti kuudelle

1 rkl öljyä

400 g jauhelihaa

1 sipuli

2 porkkanaa

800 g kaalia

6 perunaa

1-1,5 l vettä

kasvis- tai lihaliemikuutio

6 maustepippuria

2 laakerinlehteä

Ruskista jauheliha öljyssä kattilassa tai padassa. Lisää loppuvaiheessa kuorittu ja pilkottu sipuli mukaan pehmenemään. Poista kaalista kova kanta ja paloittele/suikaloi. Lisää silputtu kaali ja kuoritut, pilkotut porkkanat ja vesi sekä mausteet. Anna kiehua hiljalleen 20 min, lisää sitten kuoritut ja lohkotut perunat ja keitä kunnes ne kypsyvät.

Tarkista vielä suola. Hienonnettu persilja tekee aina terää keiton pinnalla.

KEVYESTI LEIPOEN

No nyt on Hasselbackan omenat! Niihin päädyin kun sain tehtäväkseni miettiä keveämpiä leivonnaisia Lännen Median torstaisiin ruokasivuihin, joka on tänään julkaistu sanomalehdissä (johon se tuottaa sisältöä, paitsi tietenkään ei omassa rakkaassa ILPO:ssa taaskaan). Tämä postaus ei siis sisällä noita lehtijutun reseptejä, mutta ihan omaksi ilokseni olen taltioinut tänne blogiini myös suurimman osan käsittelemistäni aiheista, joten teen se nytkin.

Se on vähän niin ja näin, voiko Hasselbackan omenoita kutsua leivonnaisiksi, mutta kyllä niistä saa aikamoisen omenapiirakkafiiliksen. Se on vähän niin ja näin, onko ne keveitäkään, oli ihan pakko laittaa vähän voita ja sokeriakin, mutta en laittanut paljon, sulanut voikin vain siveltiin ohuelti pinnalle.

Että hyvä avaus!

 

Tumman kaakaon avulla valmistetut suklaaruudut ovatkin sitten ihan toinen juttu. Olen näissä leivonnaisissa kiinnittänyt huomiota rasvan ja sokerin määrään. Ikävä kyllä ne ovat aika olennaisia maun lisäksi myös leivonnaisen rakenteen osalta, eli ei niille täysin goodbye´takään voi sanoa.

Suklaaruuduista tuli samalla lailla voimakkaan suklaista kuin tummasta suklaastakin, ilman makeuden häivää. Rakenne on hyvin fudgemainen. Vähän niinkuin supermakeiden överikakkujenkin kanssa, pieni pala tätä riittää.

Nuo vaaleanruskeat pilkut ovat maitosuklaachipsejä, joita en malttanut olla lisäämättä pari ruokalusikallista taikinaan.

Kaurakekseissäni on valkoinen sokeri korvattu tällä kertaa vaahterasiirapilla. Olipa sokeri missä muodossa tahansa, sen kalorimäärä on sama, jos nyt katsotaan vain sitä puolta leivonnaisessa, niinpä näissä repteissä sitä käytetään myös mahdollisimman vähän. Myös valkoiset jauhot olen vaihtanut spelttiin ja tottakai kauraan, kuten nimikin sanoo.

Leivonnaisten meheyttäjänä ja makeuttajana voidaan käyttää myös hedelmäsoseita. Banaani on suosikki niin kuivakakuissa kuin täytekakun täytteenäkin, niinpä näiden minimuffinien muheva olemus ja maku perustuvat kypsiin survottuihin banaaneihin.

Lopuksi pitää tehdä suolaista piirakkaakin vähän kevyemmin. Nyt on rasvaiseen piirakkapohjaan löytynyt muuten ässä, ja se on (täysjyvä)tortilla. Aivan ihana pohja tulee!  Ja katsokaa kuvasta, miten siisti se on. 

Täytteessä ei mässäillä niinkään juustoilla, vaan Järki Särki - säilykkeen parhaalla  ja uusimmalla maulla. Se on chili.

Keventääkkin voi niin monella lailla. Näissä ohjeissa keskityin aidosti pienentämään leivonnaisten kalorimäärää.

Joku toinen käyttää keittiössään surutta voita ja kermaa ja sokeria, mutta rajoittaakin herkuttelun määrää.

Itse taidan olla toivoton tapaus niin herkkujen rajoittamisessa kun niiden vähäkaloristen versioiden leivonnassa.

Mutta millä tiellä sitten oletkaan, tsemppiä!

KARITSANMAKSAKASTIKE JA KARAMELLISOITU SIPULI

Kunnon maksakastike maistuu ihanalta tämän lumisuuden keskellä. Löysin reseptin viime kevään luonnoksista, mutta viimeistellään se nyt kuntoon. Tämän voi aivan mainiosti valmistaa naudanmaksasta, mutta minä nyt olin ostanut Rekosta kovasti kehuttua karitsanmaksaa Lakeuden Highlandilta, ja se pääsi tähän kastikkeeseen. 

Olisi ihana aloittaa kastike ruskistamalla reilusti sipulia, mutta kun meillä asuu tuo yksi mutruhuuli, joka ei tykkää limaisista sipulinpaloista (WHAAAT?) kastikkeissa tai keitoissa, niin maustoin kastikkeen sipulijauheella (sehän on pelkkää sipulia) ja valmistelin kastikkeen hautuessa ison pannullisen karamellisoitua sipulia, jota sai nostaa annoksen pinnalle. Näin se kelpaa kyllä sille boikotoijallekkin.

KARITSANMAKSAKASTIKE JA KARAMELLISOITU SIPULI

n. 1/2 kg karitsanmaksaa 

1 rkl öljyä ruskistukseen

hiukan suolaa ja valkopippuria

2 rkl voita

2 rkl vehnäjauhoja

5 dl vettä

1 liemikuutio

4-5 maustepippuria

1 rkl sipulijauhetta

2 dl kermaa

pinnalle persiljaa ja karamellisoitua sipulia

Poista maksasta kalvot ja kuutioi se. 

Kuumenna öljy ja ruskista maksanpalat pannulla, nosta syrjään.

Lisää pannulle voi ja sen sulattua lisää jauhot. Sekoita ja ruskista.

Kun jauho-voiseoksessa on kaunis tummanruskea  väri, lisää vesi (laitan aina kuuma vettä vedenkeittimestä). Sekoita paakuttomaksi, lisää mausteet, maksanpalat ja kerma ja anna hautua miedolla lämmöllä n. 20-30 minuuttia.

Vinkki:Tujaus sinappia tai ketsuppia tekee aina hyvää kastikkeelle. 

Jos kastike paksunee liikaa, lisää vettä.

KARAMELLISOITU SIPULI

6 kelta- tai punasipulia tai molempia (kuvissa punasipuli)

3 rkl voita

1 dl vettä

1 tl suolaa

2 rkl balsamicoa

2 rkl ruokosokeria

Kuori ja viipaloi sipulit. Paista sipuleita hellästi voissa 10 minuuttia, pehmittele mutta älä ruskista. Lisää loput aineet ja hauduttele vielä 10 min, kunnes sipulit ihanan makeita ja pehmeitä.

Maksakastikkeen lisäkkeet karamellisoidun sipulin lisäksi ovat itseoikeutetusti perunamuusi ja puolukkasurvos. Pinnalle vielä hienonnettua persiljaa. 

TOP 10 RESEPTIT VUODELTA 2020

Jaa-a, olisinko tätä ennustanut? Kaikista vuonna 2021 julkaisemistani resepteistä YLIVOIMAISEKSI ykköseksi nousi, jos nyt näin sanoisin, tuikitavallinen Kinkkumakaronisalaatti. Ihan yllätti itsenikin, ottaen huomioon, että en ole itse suuri pastasalaattien ystävä. Mutta ilmeisesti teitä muita on paljon. Onhan pastasalaatit ruokaisia  ja käteviä myös vaikka lounaseväänä tai noutopöydässä. Ja hyvin tehtynä tosi hyvän makuisia (monta mautonta tapaustakin on tullut maisteltua). 

En ole ennen tälläistä vuoden top10 reseptijulkaisua, mutta Annin Uunissa oli tehnyt ja se oli minusta niin mielenkiintoinen, että tein omani.

Tässä postauksessa siis vuoden 2020  top10 reseptit. Jätin näiden ulkopuolelle kevään "koronapostaukseni", jossa ei niinkään jaettu reseptejä tai esim, perunakoostepostaukseni joka olisi sijoittunut lukijamäärissä suosituimpien postausteni sijalla 3.

Mutta yläkuvassa siis reseptien resepti 2020 eli

1. Kinkku-makaronisalaatti

Itseasiassa kirjoitus, sen äsken luettuani, on oikein hyvä lähtökohta ylipäätään pastasalaatin tekoon.

2. Mokkapalat

Olen niin superonnellinen, että vihdoin löysin täydellisen mokkapalareseptin. Monet mokkapalat olen leiponut, eikä ne aina onnistuneet. Se vaihe on nyt ohi, kiitos tämän kiertävän reseptin.

3. Sydämen surujen kakku

Niin siinä vain kävi, että minä, joka leivon hyvin harvoin, löydän tämän reseptin kärkikolmikosta. Kiitos teille kuivakakkujen ystävät!

4. Paras ikinä savulohikeitto

Luojan kiitos edes yksi kalaresepti. Maailmassa on vielä toivoa. Ensi viikolla muuten savulohisoppaa pakko tehdä.

5. Mahtavat kanacrunchwrapit

Tässä on sitä samaa herkkukerrointa kuin vaikka pizzassa tai hampurilaisessa. Siis, että koko ajan tekee mieli.

6. Länsi-Afrikkalainen kanapata

Taitaa mennä maapähkinävoinrakastajien piikkiin tämä. On kyllä kiva resepti! Oma Igorin kanani!

7. After Eight -suklaa

Tämä oli se mun joulun hitti, joka ylitti myös maikkarin uutiskynnyksen (kuten mokkapalatkin). Ehti katsella viime vuotta niin vähän aikaa mun blogissani, silti singahti heti listoille.

8. Osterivinokaspasta

Tämä listayllättäjä on ihan koronan ansiota. En olisi näitä todella laadukkaita osterivinokkaita saanut ostettua, ellei niitä olisi tullut rekoon kun he yleensä toimittavat vain ravintoloille ympäri Suomea.

Ehkä elämäni paras sienipasta.

9. Pozole Rojo

Hienoa, että myös meksikolainen ruoka on päässyt listalle. 

10. Jjapaguri

Parasite-elokuvan innoittamaa herkkua on tehty tänä vuonna jo monta kertaa. Juuri nyt on kaikki nuudelit loppu.

Sellainen vuosi 2020. Mahtavaa, että top10 nousi ruokia laidasta laitaan. Mun mielestä se juuri kuvastaa parhaiten mua.

Mutta kinkkumakaronisalaatti. Sitä en olisi uskonut.

Laitan vielä referenssiksi  kaikista postauksistani TOP 3 luetuimmat viime vuonna

1. Routapaisti

2. Paella

3.Vaaleaorakas 

 ja TOP 3 luetuimmat reseptit koko 11 vuoden ajalta

1. Paella

2. Routapaisti

3. Nyhtölammas


Olisi ihana kuulla, jos sulla on jäänyt joku mun resepti tai juttu erityisesti mieleen!