Se on varmaan niin, että jos olet aito seinäjokinen, tämä yhdistelmä on sinulle rakas ja turvallinen. Jos et ole, jauhelihakastikkeen tarjoaminen pinaattilättyjen kanssa tuntuu varmasti perin kummalliselta, jopa syömäkelvottumuuteen asti.
Minähän olen Kauhavalta (vain 42 km täältä), jossa kyllä syötiin pinaattilättyjä, mutta varmaankin jonkun hillon kanssa. En ole vieläkään oikein toipunut siitä kun aikoinaan 90-luvun alussa kuulin, Janskun koulunkäynnin myötä, että pinaattilättyjen tarjoamistapa on tässä kaupungissa ehkä maailman 7. ihmeeseen verrattava erikoisuus.
Tämä Seinäjoen jokaiselle lapselle 12-18 vuotta (päiväkodin ja koulun puolesta) syötetty ruoka on sisäistetty ja rakastettu osaksi seinäjokista identiteettiä. Seinäjoen Museot järjesti vastikään kilpailun, jossa etsittiin seinäjokisinta ilmiötä ja ykköseksi äänestettiin 49% äänivyöryllä jauhelihakastike ja pinaattilätyt.
Annoksen "keksijä" on emäntä ja ruokapalvelukeskuksen päällikkö Mervi Röyskö, joka nykyään on jo eläkkeellä. Kun 70-luvulla siirryttiin kansakoululaitoksesta peruskouluun tuli tärkeäksi myös se, että kouluruokailu vastasi uusiin ravintosuosituksiin. Pinaatti lisättiin raaka-ainelistalle ja sen myötä pinaattilätyt. Ne kaipasivat kupeeseensa jotain ja Seinäjoella ilmeisesti ajateltiin, että eläinproteiini on se juttu, lisukkeena oli vielä kurpitsapikkelsi tai sillä höystetty porkkanaraaste. Mielestäni Ilmajoellakin päädyttiin jauhelihakastikkeeseen. Nurmossa syötiin karviaishilloa ja salaattia. Muualla Suomessa on lautaselta löytynyt ainakin puolukkahillo, makaronisalaatti, maksapasteija (Ähtäri!), valkokastike(munalla). En millään kyllä muista mitä Kauhavalla tarjoiltiin. Ympäri Suomen pinaattilätyt ovat aina olleet ilmeisesti suosituimpien kouluruokien joukossa.
Kun 10 vuotta sitten Nurmo(o) yhdistyi Seinäjokeen, jauhelihakastike pinaattilättyjen kanssa aiheutti jopa pienimuotoisen rypyn kuntaliitoksessa kun Nurmon lukiolaiset kieltäytyivät syömästä yhdistelmää. Päädyttiin sopuratkaisuun, jossa nurmoolaaset saivat pitää lukiossa jauhelihakastikkeen rinnakkaisvaihtoehtona karviaishillonsa (mikä diplomatian riemuvoitto!).
Eilen tein elämäni ensimmäistä kertaa tätä ruokaa kotona. Koska näin koulussakin, niin valitsin kotoannokseenkin Atrian valmiit pinaattilätyt, joka on muutenkin meidän perheen lempieinesvara. Ne vaan pitää paistaa pannulla voissa tai öljyssä. Lapset kieltäytyy syömästä mikrotettuja. Jauhelihakastikkeen tekisin mieluiten aidolla sipulilla, mutta konfliktien välttämiseksi mennään sipulijauheella.
Pinaattilätyt ja jauhelihakastike
4:lle
2 pkt Atrian pinaattilättyjä
voita pannulle
400g jauhelihaa
2 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
kuumaa vettä
1 rkl sipulijauhetta
lihaliemikuutio
1/2 tl maustepippuria
pikku töräykset ketsuppia ja sinappia
Paista pinaattilätyt voissa keskilämmöllä hiukan pirteämmän näköisiksi. Mutta tee ensin jauhelihakastike.
Ruskista jauheliha 2 rkl voita, lisää lopussa vehnäjauhot.
Parin minuutin päästä voit lisätä sopivasti vettä. Lisää kaikki mausteet ja keitä kunnes kastike sakenee. Tämän jälkeen kastikkeelle tekee vain hyvää hiljalleen porista hellalla. Lisää vettä jos meinaa tulla liian sakiaa.
Tarkista maku.
Miksei pinaattilätyt voisi tehdä myös vegaanisti, ja kastikkeen jostain jauhelihan tyyppisestä kasvisproteiinista.
Tavallisia itse tehtyjä pinskuja ei näytäkään blogistani löytyvän, vaikka olen minä niitä tehnyt. Lapset vaan valitsee jostakin syystä nuo Atrian valmiit yli mun rakkaudella paistamien...
En ollut muuten koskaan tähän ikään itse maistanut tai halunnut maistaa itse tätä annosta. Sen verran kauhavalaanen. Nytkin lämmitin itselleni eilistä perunamuusia jauhelihakastikkeen kaveriksi. Tökkäsin Maitotytölle tuon kuvausannoksen, joka oli sille kuitenkin tietenkin aivan liian suuri. Kun tyttö poistui maha kylläisenä, päätin yhtäkkiä olla ennakkoluuloton ja rohkea (kun muita aina moitin tästä), syödä annoksen ja arvatkaapa mitä? Yhdistelmähän oli tosi hyvä! Varsinkin kun voissa paistetut pinskut olivat saaneet pientä rapeutta reunoihin.Mä olin porkkanaraasteen sijaan asetellut lautaselle tuollaisen porkkanatikkuhäsän juuri sen takia, että ajattelin annoksen kaipaavan hiukan purutuntumaa. Mutta sitä rapeutta löytyikin.
Mistä tiedät olevasi seinäjokinen?
Tämä on niin hyvä. Mut voi jo ilmeisesti lukea paikalliseksi. Toimin tai ainakin olen tietoinen näistä kaikista. 4 ja 6 kohta ovat kyllä myös vahvoja kauhavalaasen tunnusmerkkiä...Ehkä se onkin meidän yhteinen nimittäjä.
Hihihii...paras!
1. Kun joku sekoilee liikenteessä toteat: ”taas on tultu maakunnasta”.
2. Et ole käynyt Lakeuden Ristin huipulla (muuta kuin turistien kanssa).
3. Syöt pinaattilätyt jauhelihakastikkeen kanssa.
4. Inhoat lapualaisia..todennäköisesti yhtä paljon kuin he inhoavat sinua.
5. Tunnet Vierin Ekin.
6. Juustohampurilainen sulatejuustolla. Milläs muulla?
7. Et missään nimessä kannata vepsua ja Sporttia.
8. Haukut kaikki paikkakuntasi tapahtumat (Provinssirock, Tangomarkkinat, Vauhtiajot, Solar-Sound, Seinäjoki Hiphop Festival), mutta käy niissä ja kehuskelet niillä ulkopaikkakuntalaisille.
9. Tiedät neuvoa kaikki japanilaiset turistit Aalto-keskukseen.
10. Kun porukka on suuntaamassa minariin tai minibaariin, tiedät mennä Still Standingiin.
11. Tiedät, mistä Vekseliaukio on saanut nimensä.
12. Tunnet sanonnan ”väkeä oli kuin sepsin pelis”.
13. Tiedät missä ollaan, kun ollaan ringillä.
14. Olet ylittänyt ratapihan ja tiedät mistä ”se” polku kulkee.
15. Se on seinäjokinen eikä seinäjokelainen.
16. Et leikkaa Provinssiranneketta irti useaan kuukauteen (jos koskaan) tai ainakin sinulta löytyy kaapeistasi niitä lukuisia, kuten myös menneiden vuosien Provinssi t-paitoja.
17. Kutsut laskettelukeskusta, jonka korkeus merenpinnasta on 118 metriä, nimellä ”vuori”.
18. Jos joku kertoo ilta-aikaan olevansa Palaverissa, se ei yleensä tarkoita työasioita.
19. Uit pääasiassa vain joissa ja tekojärvissä.
20. Kun kaveri soittelee olevansa tulossa Itikan-risteyksessä, tiedät tarkalleen missä hän pyörii.
Eipä noista "seinäjokinen" kohdista juuri mikään sovi meikäläiseen, mutta jos pinaattilettuja syödään, niin ehdottomasti mieluummin jauhelihakastikkeen kuin karviaishillon kanssa :)
VastaaPoistaBo multa on nyt tuo karviaishillo kokematta, toki luulen, että se voisi olla hyvää...
PoistaOlipas osuva kirjoitus. Historiikkia en tuntenut noin pitkälle. Just viikolla kysyin mieheltä, että suostusko syömään pinaattilättyjä jauhelihakastikkeella? Lupas yrittää. Minä teen pinaattilätyt ite oman maan pinaatista, mutta muutenhan tämä yhdistelmä ei ole täällä pohjois-pohjanmaalla mitenkään tunnettu. Minä tykkää yhdistelmästä, vaikkei olekkaan koskaan ollut minkäänlaisia maakunnallisia siteitä sinne teille päin.
VastaaPoistaMistäs sä olet tämän napannut repertuaariisi?
PoistaItsetehdyt lätyt on kyllä 10+, niihin tulee se reunojen rapeus automaattisesti, josta suuntuntumassa tässä annoksessa erityisesti pidin ja yllätyin.