ROPA VIEJA

Ropa vieja. Vanhat, revityt vaatteet. Ruokalaji on tuttu useimmista espanjankielisistä maista, mutta minä kokkaan nyt kuubalaista versiota. Ropa vieja on nimittäin Kuuban kansallisruoka.

Ropa vieja tarkoittaa vanhoja vaatteita. Tarina kertoo miehestä joka oli niin köyhä ettei hänellä ollut varaa ruokkia perhettään. Niinpä hän repi vaatteensa riekaleiksi, pisti pataan, keitti ja keitti ja rukoili ja keitti ja kuinka ollakkaan, pata muuttui lihamuhennokseksi ja perhe sai vatsansa täyteen.

Ropa vieja on ainakin 500 vuotta vanha resepti Iberian niemimaalta, jossa sefardijuutalaiset keittelivät tätä pitkään ja hartaasti ja ovelasti koko sapattia edeltävän yön, että heillä oli sapattinakin hyvää syötävää, silloin nimittäin ruuanlaitto oli kielletty.

Espanjalaiset konkistadorit toivat ruuan sitten mukanaan Kuubaan ja Karibian maihin, jossa se tänä päiväkin on voimissaan ja suosittua. Ja miksei olisi? Se on nimittäin tosi hyvää.

Minä pääsin maistamaan ropa viejaa Kuuban matkan ensimmäisenä iltana ravintolassa.Siellä missä kokkina toimi eläinlääkäriksi lukenut hemmo ja missä Maitotyttö tilasi alkuun Capuccinon, hän oli puhunut siitä jo vuorokauden, Moskovan kentältä alkaen, mistä lie oli saanut päähänsä, että sitä nyt kuuluu saada näin matkalla. No eihän se sitä juonut, nukahti sohvapenkille pää mun sylissä- tai taisi olla jalat, pää kuulostaa kyllä romanttisemmalta- räävittyään muutaman lusikallisen meidän yhteisestä annoksesta. En muista mitä se meidän annos oli, ihan hyvää kyllä mutta ei niin mahtavan maukasta kuin pöytätoverin ropa vieja. Klassinen keissi annoskateutta heti ensimmäisenä iltana.

Se oli kuitenkin mielettömän hyvää. Suussa sulavaa lihaa ja sellainen mahtava vihreän paprikan maku, tai en oikein osaa analysoida, enhän voinut syödä koko annosta kun se ei ollut minun. Ravintolassa se oli tehty naudasta. Aika jännä juttu, että jos googlaatte kuubalaisia ropa vieja reseptejä, lähes kaikissa se tehdään naudasta, oikeasti Kuubassa nautaa saa lähinnä ravintoloissa, normi ihminen ei saa käsiinsä kuin possua ja kanaa. Mutta hyväähän se on noistakin.

Lihaksi soveltuu siis varsin hyvin myös possun kassler mutta minullapa oli Lakeuden Highlandin luomua briskettiä eli naudanrintaa, tuollaista pitkän haudutuksen jälkeen erinomaisen herkullista lihaa, josta lähdin tekemään tätä. Kaikki pitkään haudutettavat palat ovat tähän hyviä.

Ja oli mulla pari muutakin ässää hihassa. Ostin kadun kasvismyyntikärrystä ennen Havannasta lähtöäni noita ihania pieniä paprikoita. joita siellä käytetään, varsin samanlaisia ei löydy täältä,. Niiden maku on erilainen, omanlainen verrattuna tavalliseen paprikaan, eivätkä ne chilejäkään ole, vaikka oikeasti näyttävätkin pikku habanero- chileiltä (habanero = havannalainen espanjaksi). Mutta eivät nämä tulisiakaan ole. Kotiin päästyäni laitoin ne kokonaisina pakkaseen, sieltä niitä on aika kiva käyttää, kun leikkaa ne vielä kohmeisina ja lisää ruokaan ei tiedä onko käyttänyt tuoretta vai pakastettua.

Nuo isommat vihreä paprikat ovat noin kananmunan kokoisia.

Toinen aseeni on vino secco, siskoni toi minulle jo aikaisemmin pullon, koska sitä laitetaan useimpiin ruokiin Kuubassa. Se on ruuanlaittoviiniä, tai melkein etikkaa, jotain siltä väliltä. Mutta periaattessa sen kai voi korvata kuivalla valkoviinillä1:1 tai lisätä ruokaan 1-2 rkl valkoviinietikkaa.

Älkää siis jääkö itkemään kuubalaisten pikkupaprikoiden perään, pärjäätte kyllä paprikallakin (kunhan muistatte käyttää myös vihreää) ja sama juttu tuon vino seccon kanssa.

Ropa vieja

n. 1 kg lihaa naudanrintaa tai muuta pitkään rauhalliseen kypsennykseen sopivaa lihaa

suolaa, pippuria lihan maustamiseen

2-3 rkl öljyä

1 iso sipuli hienonnettuna

3 valkosipulinkynttä hienonnettuna

1 vihreä paprika suikaleina

1 punainen paprika suikaleina

1 tlk tomaattimurskaa

1 rkl tomaattipyreetä

1, 5 dl vino secoa

1 lihaliemikuutio

1 rkl oreganoa

2 tl juustokuminaa

2 laakerinlehteä

vettä

pinnalle tuoretta, hienonnettua persiljaa

Suolaa ja pippuroi liha ja ruskista se padassa. Lisää pataan sipuli, valkosipuli, paprikat, tomaattimurska ja -pyre, vino seco (tai vastaava määrä kuivaa valkoviiniä tai 2 rkl valkoviinietikkaa). lihaliemikuutio,oregano, juustokumina, laakerinlehdet ja sen verran vettä, että liha juuri ja juuri peittyy.

Kansi päälle ja 150 asteeseen uuniin 4-5 h eli tarpeeksi kauaksi, että liha hajoa riekaleiksi jo haarukan hipaisusta.  Tämän voi valmistaa myös vielä miedommalla yön yli (tai miten olisi haudutuspata). Tarkista aina välillä, ettei meste haihdu kokonaan ja lisää vettä tarvittaessa. Kun liha on kypsää, nyhdä se kahdella haarukalla pitkiksi säikeiksi. Nyhtöliha on kosteaa vaan ei kastikemaista.

Tarjoile valkoisen riisin ja salaatin kanssa, tai riisin ja papujen tai congrin kanssa. Paistettu keittobanaani sopii hyvin myös samalle lautaselle.

Ihminen saattaa tulla hulluksi (olen vakuuttunut,  ja sen voi merkata diagnoosiksi papereihini "sekosi googlatessaan autenttista reseptiä") yrittäessään löytää autenttisen reseptin jollekin tietylle ruualle. Ohan se nyt selvä, että kaikille ruuille, kaikissa kulttuureissa, löytyy aina tuhat ja yksi oikeaa tekotapaa riippuen kylästä ja suvusta ja kokista ja tuulen suunnasta ja mitäs niitä muuttujia onkaan. 

Vaikka googlailin sekä espanjaksi, että englanniksi on näinkin vähäaineksisessa reseptissä paljon muuttujia. On kuubalaiset ja sitten on amerikan kuubalaiset, joiden hevonen on lähtenyt vuosikymmenten kuluessa aivan eri suuntiin. 

Minä päädyin tällaiseen tekotapaan, toinen on, että liha kypsennetään ensin yksin nyhdöksi, kastike tehdään erikseen ja lopussa vasta sekoitetaan. Siinä on puolensa, paprikat ainakin jäävät kauniimmin näkyväksi (muistan että siinä parhaassa annoskateusannoksessa vihreä paprika näyttäytyi kauniina). Yritimme Natasiskon kanssa kysellä kuubalaisilta ystäviltämme (Luen siis siskoni ystävätkin omikseni... mi casa, su casa-tyyliin... minä tunnen tasan yhden), että miten he tekevät ja kyllä sitten kuulemma tekevät myös tähän kaikki pataan -tyyliin myös.  
  

Lopuksi on pakko vielä sanoa, että jälkkäriksi oli mämmiä, koska oli pääsiäislauantai.

Mämmiini kuuluu sokeri ja rasvaton maito. Ja mämmi mämminä, en minä siitä tuulihattuja halua tehdä!

HEI ME LEIVOTAAN!

 Ja kyllä me on leivottukin! Ihania vanhoja klassikkoja, joita ei ole tullut tehtyä pitkään aikaan,  kuten mokkapaloja ja unelmatorttua. Toisena pääsiäispäivänä leipaisin pupumaisen porkkanakakun, josta rakas Natasisko, suuri porkkanakakun ystävä, tuumas ja ihan kysymättä, että se oli TODELLA hyvää. Kelpaa siinä sitten leipoa.

Mullakin odottelee jääkaapissa tumma ja vaalea juuri ja niiden lisäksi  yksi tosi mielenkiintoinen leipäresepti (johon ei kaapissani ollut kuitenkaan tarvittavia jauhoja) sitä oikein paneutuvaa ja pikkutarkkaa ja pitkää leivontaprojektia. mutta parhaiten leivontahimoa sammutetaan hyvin yksinkertaisin reseptein. Niitä olen testaillut ja kehitellyt teidän iloksenne Lännen Median tänään ilmestyville ruokasivuille. 

PERUNARIESKA

Jos helpoimmista helpoimmasta aloitetaan niin se täytyy olla kyllä perunarieska. Itselläni homma lähti siitä, että valmistin ison kattilallisen muusia, kahden päivän tarpeiksi, mutta suunnitelmat vähän muuttuivat ja sitä jäi yli. 
Perunarieskat on niin ylihyviä lämpöisinä syötynä ja niin yksinkertaisia, ettei kai näissä voi epäonnistua, ihmettelen miksi teen näitä näin harvoin. Tästä lähtien mä teen aina liikaa muusia. Ihan vaan perunarieskoja varten.

SIEMENLEIPÄ

Siemenleipä on nerokkuuden huippu. Ainekset vaan kevyesti sekaisin ja paistetaan vuuassa. Eikä näihin tuu lainkaan minkäänlaisia jauhoja. Tässä mun versiossa on aika reilusti kaurahiutaleita (niitähän löytyy gluteenittomana), mutta reseptejä löytyy ihan pelkillä siemenillä ja pähkinöilläkin. 

Vastapaahdetut siivut jollakin levitteellä on kyllä eksoottisen rapea herkku!

AMERIKAN TÄDIN VOISÄMPYLÄT

Nämä pehmoiset ja aah niin vehnäisen valkoiset sämpylät tunnistaa noista hiukan revityn näköisistä reunoistaan, sämpylät paistetaan vierekkäin ja toisistaan irroittaessa syntyy tuo reuna. Näiden kuori on ohut ja pehmeä, uunista ottamisen jälkeen voilla voideltu.

Dinner-rolls sämpylät on mulle kotoisen tuttuja USA:sta, siellä nämä katetaan aina perusamerikkalaisella family-dinnerille.

Ovathan ne ihan melkein kuin pullaa, mutta vastaleivottuina aika jumalaisen hyviä.

Ja yksinkertaisia tekotavaltaan.

MARJANUPOTUSPIIRAKKA

Tiedän, että tiedätte, että nyt on juuri se aika jolloin on luotava kriittinen katsaus pakastimessa mahdollisesta majailevaan marjojen kotivaraan. Jos siellä marjoja on, niin keitä kiisseliä, marjapuuroa, tee smoothieta,mehua ja hilloakin voi tehdä, ellei sinullakin ole niitä jo muuten, ja maistuvat ne ihan sellaisenaankin ja puuron ja jugurtin kanssa.

Mutta kaikkein parasta on tietysti marjapiirakka. Varsinkin jos se on sellainen, ettei erillisiä vaahdotuksia ja vatkauksia tarvita. Aineet vaan sekaisin marjojen kanssa ja uuniin. Tämä piirakka on tosi kostea, käytetyistä marjoistakin riippuen ja sopiikin lusikan kanssa syötäväksi. Älä unohda vaniljakastiketta!

PIKAISET VIINERIT

Ja jos mietit, ettei tämän helpommaksi voi mennä, niin ehkä voi. Jos ostat nimittäin valmista lehtitaikinalevyä ja tuunaat siitä viinerit vaniljakreemin ja vadelmahillon kera. Ihan mielettömän hyviä.

Mutta näitäkin kannattaa tehdä suoraan uunista suuhun, ei säilytykseen, sillä parhaimmillaan nämä ovat parin tunnin sisällä leivonnasta.

Nämä reseptit löytyvät tänään siis sanomalehdistä, joihin  Lännen Media tuottaa sisältöä (lista lehdissä täällä). Olkaapa hyvä. 

Leivotaan!

PAISTETTU PELTIRIISI KAIKILLA KASVIKSILLA

Paistettu riisi onnistuu muutenkin kuin wokissa tai pannussa hellalla. Se on nimittäin nerokas ehdokas vuoden peltiruuaksi eli uunissa uunipellillä paistettavalle aterialle. Just sellaiselle missä tulee koko ateria yhtä aikaa  samalla pellillä. Mikä taas on kätevää, nopeaa ja vaivatonta kaikin puolin.

Tämä mun versio on kasvis, mutta mielikuvitushan tässä on rajana, tänne uppoaa kyllä kana ja vaikka pääsiäisen nyhtölammas. Varioi rohkeasti myös kasviksia. Tässä ruuassa tykkään pilkkoa kaikki melko pieniksi ja samankokoisiksi, näin mikään ei jyrää ja esimerkiksi raaka porkkana ehtii sopivan kypsyiseksi. 

Mieluusti olisin laittanut sipuliakin, sekin sopisi pohjaan, mutta yritin välttää sipuli-gate'iä perheen syödessä ekaa kertaa uutta ruokaa. Onneksi nuo pintasipulit korvaa puutetta.

Tähän sopii oikein hyvin tähteeksi jäänyt eilinen riisi. Tiesitkö muuten, että keitetty riisi on kohtuullisen nopeasti pilaantuva elintarvike koska siinä on niin paljon pinta-alaa? Siksi kannattaakin ylijäänyt riisi laittaa pakastepussiin ja pakkaseen heti sen jäähdyttyä, ellei ole heti huomenissa sitä syömässä. Mulla oli juuri tälläistä riisiä 1/2 l pussillinen ja jääkaapista löytyi vaikka jos mitä vihanneksia.

Niistä valmistui tämä iloinen ja värikäs ja hyvänmakuinen paistettu riisi. 

Oikea ruokalöytö tämä! Googlaillessani löysin nämä paistettu riisi uunipellillä- reseptit, niitä löytyy runsaasti erimoisia versioita tuolta Atlantin takaa, tässä nyt omani.

PAISTETTU PELTIRIISI
4-:lle
4-5 dl keitettyä riisiä
100 g pakasteherneitä
2 porkkanaa pieninä kuutioina
1/2 paprika pieninä kuutioina
nyrkinkokoinen pala parsakaalia pieninä paloina
3 rkl seesamiöljyä
4 rkl soijakastiketta
(2 rkl seesaminsiemeniä)
4 munaa

Pinnalle silputtua ruohosipulia tai kevätsipulia ja tuoreita yrttejä
Pöytään kannattaa kattaa myös soijapullo ja srirachaa tai jotain mieluista sweet and sour-kastiketta.

Levitä riisi ja pieneksi kuutioidut vihannekset uunipellille leivinpaperin päälle. Ripsauttele päälle seesamiöljy ja soija ja seesaminsiemenet. Paista 15-20 min 175 asteessa.

Nosta uunipelti pois uunista ja kääntele lastalla aineksia. Tee riisipetiin neljä kuoppaa ja riko kuhunkin kananmuna (voit ripauttaa hiukan suolaa ja pippuria pintaan) ka paista vielä 5-7 minuuttia, kunnes valkuaiset on hyytyneet (itsellä oli ehkä minuutin kaks liian kauan).

Ripottele lopuksi pinnalle ruohosipulia tai kevätsipulia, tuore korianterikin on poikaa.

Meillä oli muuten Rekosta todella isoja luomukananmunia, ja jos katsotte kuvia tarkkaan niin 3/4 munassa oli kaksi keltuaista!

Innostukaa kokeilemaan tätä koko perheen peltiruokaa! Isot peukut!

RUOKAA KORONAN AIKAAN VOL III

Maitotytön hirvitaco-ilta

Tästä tuli oikeasti aika kiva korona-jatkosarja, tai ainakin itselle mielekäs. On kiva katsella taaksepäin ja miettiä mikä onnistui, mikä meni pieleen. Pääsiäinen vie ajatukset vähän kauemmas ehkä arkiruuasta, mutta lopultakin aika simppelisti ollaan menty kulunut viikko.Pahoittelen näitä kännykkäkuvia, ne ovat merkillisen kokoisia.

Tällaiselta näyttää lista siitä mihin viimeksi jäätiin:

LA
Amerikkalainen pannukakku ja pekoni aamiainen
Hapankorppulohi, parsaa ja tomaatteja

SU
Karjalanpiirakoita suoraan leivinuunista + munavoi
Nachovuoka salaatin kera

MA
lounas
Paistettu riisi (ohje)
illallinen
Mäkkäriii! Piti mennä jo ihan eka koronapostauksen pe-iltana, muttei sitten mentykään. IsoHoo ei halunnu mitään, koska Mäkkäri. Aina joku tinttailee.

TI
lounas
Äitille ja isälle Lohisalaatti hapankorppulohenjämistä ja keitetyistä kananmunista. Lapset söi ilolla mumman perjantaista hirvikäristystä.
illallinen
Maitotytön kokkausvuoro: Hirvenjauhelihatacot

KE
lounas
Avokadopasta, versio: Maitotytön tacoista jäi itsetehtyä guacamolea, silputtua sipulia ja tomaattia, limen lohkoa, korianteria. Kaikki sekasin (no lohkoista mehu vaan), ja sekoitettiin vastakeitettyyn pastaan.
illallinen

Mantelikalaa

TO
lounas
Maitotytölle nuudelikeitto, me vanhemmat skipattiin tai syötiin jotain banaania, jugurttia tms. Urho söi vissiin aamiaista puolilta päivin...ilmeisesti nukkuma-aamu koulussa. Niitä on usein.
illallinen
Urhon kokkausvuoro: Legendaarinen tonnikala-makaronimössö. Urho ihastunut tähän ruokaan kaverinsa Samuelin kotona niin, että mun on pitänyt soittaa resepti hänen äidiltään.

PE - pitkäperjantai
Lasketaan viikonlopuksi. joten vain yksi ruoka:
Kukkakaalibolognese spaghetti

LA
Lounaaksi lapsille pinaattilättyjä, meille aikuisille pastasalaatti.
Illallinen
Ropa Vieja, riisi ja salaatti.
Jälkiruuaksi mämmiä.

Uunista ulos

Ja kylpyyn

JÄLKIPOHDISKELU

Viime viikolla olin kauhuissani kasvisaterioiden ja kalan puutteesta. Korjausliike, Check! Tuntuu niin hyvältä.

Laitoin oikein sinisellä kaikki kalaruuat eli 3kpl, meillä aikuisilla lisäksi tuo lohisalaatti. Kai se tonnikala makaranimössökin on kalaruokaa, niin kuin periaatteessa?

Hapankorppulohesta, jonka reseptin ennätin jo julkaista sain monelta suunnalta hyvää palautetta. Yksikin porukka oli vedellyt 900 g fileen kolmeen pekkaan siltä istumalta, eli ei voi ihan huono olla!



Myös äidiltäni tuli palautetta, he valmistivat hapankorppulohta kai pitkäperjantaina... että oli aika mautonta, kukaan kolmesta syöjästä ei erikoisemmin ihastunut: "En kyllä tehnyt sillä sun reseptillä (!!!!!!!), kun löysin toisen netistä, joka vaikutti terveellisemmältä, siinä ei ollut esimerkiksi parmesania...". Olen hyvin järkyttynyt, et varmaan laittanut sitten suolaakaan?

Äiti, äiti, lama sabaktani?

Mantelikalaa, en ole tehnyt ehkä ikinä ja se osoittautuikin mainioksi, nopeasksi ja maukkaaksi arkiruokaklassikoksi. Me aikuiset tykättiin, lapset ei. Olen alkanut uhkailla heitä ensi viikolla alkavalla kouluruokailulla. Sitten saatte mantelikalaa, saatana!

Kiroilu ei ole uusi ilmiö.

Lasten ruuanlaittopäivät menivät putkeen taas, he myös syövät omia ruokiaan ilolla. Laitanpa Tonnikala- makaronimössön oheen tähän, tämä on vähän mukailtu siitä Samuelin äidin ohjeesta, siinä oli muistaakseni curryä mausteena ja kermaviiilipurkki kostukkeena.

Urhon tonnikala-makaronimössö

5 dl makaronia
2 prk tonnikalapaloja öljyssä
suolaa
jauhettua paprikaa
sipulijauhetta
1 dl kermaa

pinnalle jotain ruoretta yrttiä ja raastettua

Keitä makaronit kypsiksi ohjeen mukaan. Kuumenna pannulla tonnikalat ja toisen purkin öljy, mausta, lisää kerma. Lisää valutetut makaronit, sekoita, jos liian kuivaa, lisää vettä, kuumenna ja tarjoile.

Lapsilla menee alas myös toiveruuat. Sellainen oli tämä nachovuoka. Valitettavasti niitä toivomuksia (muita kuin Mäkkärii!) on hankala kaivella. Vaikka muuten pelkän nimen, näkemättä maistamatta perusteella usein ruoka luetellaan pahaksi.

Ja toki olen superonnellinen kasvisruuista. Paistettu riisi ja kukkakaali-bolognese ovat tulossa myös blogiin,oli hauskaa, että kukkakaalibolognese ei saanut yhtään moitetta, en mainostanut sen kasvisperäisyyttä. Mutta tavallaan sekin meni vähän pieleen. Lipsahti vähän chiliä ja lapset moittivat jälkipoltetta... mutta hei, hennommalla otteella ens kerralla.

Ihan kaikesta ei ole kuvaa, mutta jämälohisalaatista kumminkin!

Avokadopasta oli täysin hävikistä herkuksi ja onnistunut sarjassaan!

Näin nämä ruokaviikot elää omaa elämäänsä. Tällä viikolla ei ollut näköjään ainuttakaan kanaruokaa. Ja yksi lounas meni vähän kuin pörinäksi. Ensi viikolla alkaakin sitten lapsille noudetut koululounaat. Saas nähdä. 

Sunnuntain karjalanpiirakka projekti leivinuunin lämmityksineen oli hauska mutta pitkällinen prosessi. Karjalanpiirakoita riittikin ihanasti vielä melkein joka arkiaamuksi. Vein maistiaiset myös vanhemmille ja veljen perheelle, rappusille tietenkin.

Olin jo sanomassa, että leivonta jäikin vähän vähemmälle piirakoiden lisäksi, kunnes tajusin, että teinhän minä siemenleipää, sämpylöitä, marjapiirakkaa ja vaniljavadelmaviinereitä.

Jaa että mitenkä voi unohtaa? 

Eilinen lauantai sisälsi myös merkittävän määrän suklaamunia ja muuta karkkendaalia. Maitotyttö löyti niitä naapurien pihamailta. Vaihtoehto trullittelua!

AMERIKKALAISET PANNUKAKUT JA PEKONI

Nyt justiin mä ristin käteni ja otan piänen aikalisän etätöihin, etäkouluun, sosiaaliseen etäistämiseen (arvatkaa keksinkö ihan itte?) ja jopa siivoamiseen, joka olis nyt ihan pakollista, mutta ei ehkä jaksahuvita.

Pääsiäislomalla täytyy nauttia pääsiäisestä, niinkun voi. Täytyy kattella vanhoja kuvia vaikka. Ja sallikaa mun nauttia aamiaisesta. Joka päivä kaikessa rauhassa ja ihanasti (luin äsken läpi mitä olin kirjoittanut ja luin, että ihan alasti; se tuskin toteutuu. Mutta ehkä pyjamassa).

Minä en kuittaile aamiaisia, en kahvilla enkä muullakaan olemattomalla. Päivä alkaa aamiaisella ja se on vähintään teetä ja pari hyvin päällystettyä leipää. Tällä viikolla on tehty myös usein smoothieta ja silloin kun ei, niin puristettu tuoretta appelsiinimehua. Munia on keitelty, nämä siis kuuluu mulla usein aivan arki aamuunkiin. Tämä viikko on menny myös niitä viime sunnuntaina leivottuja täysrukiisia karjalanpiirakoita tuhotessa.

Mutta sitten kun päästään erikoisaamiaisiin ja viikonloppuihin niin taivas repee ja pöydänjalat notkuu. Usein aamiainen onkin tavallaan brunssi eikä sen lisäksi tehdä kuin yksi ruoka. 

Amerikkalaiset pannukakut pekonilla ja vaahterasiirapilla
12-16 kpl

2,5 dl vehnäjauhoja
2 rkl sokeria
2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
2, 5 dl maitoa
2 rkl öljyä/sulatettua voita
1 iso muna (tai kaksi pientä)
öljyä ja voita paistamiseen
1 paketti pekonia
vaahterasiirappia

Sekoita kaikki ainekset kulhossa paakuttomaksi taikinaksi.
Paista medium+ lämmöllä voin ja öljyn seoksessa nostamaal pannulle kauhalla aina taikinaa tuollaisen nätin kokoisen lätyn verran. Kun pannukakun reunat alkavat näyttää "kuivilta", käännä ja paista pannukakun toinenkin puoli kkauniin kullanväriseksi. Älä painele pannukakkua lastalla, sillä nämä kohovat kauniisti meheviksi ja paksuiksi.

Meillä tarjoillaan amerikkalainen pannukakku pekonin ja vaahterasiirapin kera. Saattaa kuulostaa oudolta, mutta on niin hyvää! Ihan olen tämän tavan USAssa oppinut. Toki pannukakkujen kanssa voi tarjoilla myös tuoreita marjoja, hedelmiä, hilloa, kermavaahtoa ja sellaista. Kukin makunsa mukaan.

Pekonit tein tällä kertaa uunissa. Levitä leivinpaperin  päälle irroittelemasi pekonit vieri viereen. Pellille sopii kaksi 170 g pakettia, niin vieri viereen voit laittaa. 175 astetta paistaa pekonit käryttä sopivan rapsakaksi n. 20 minuutissa. Voi kyllä laittaa kylmään uuniin, silloin ehkä kestää reilu 5 min. kauemmin. Halutessasi voit kääntää pekonit loppupuolella.

Ja sitten vaan tosiaan kasa pannukakkuja, prapsakoita pekonisiivuja ja REILUSTI vaahterasiirappia lautaselle ja ääntä kohti.

Vaahterasiirapin riittävyydestä täytyy sanoa, että amerikkalaissuomalainen  viisihenkinen ystäväperheemme Brownit, joka aina  vieraili  meillä kerran vuodessa ja silloin tehtiin pannukakkuja aamiaiseksi, varasi aina kaksi täyttä pulloa  vaahterasiirappia 4 aikuiselle ja 4:lle lapselle!

Aamiaisista ja erikois-sellaisista puheen ollen, tässä vielä muutama fiilistely vaihtoehto, vaikka pääsiäisen pyhiin:

Dominikaanilainen aamiainen
Egg MacMuffins
Texmex munakas eli Migas
Huevos Rancheros
Ihana rukiinen avokado-uppomunaleipä
Chilaquiles

TOIVETORTILLA, I LOVE YOU!

Unelmatorttuhan se siinä! Voi olla, että googleoptimointi ei koskaan tätä ihanan unelmatortun reseptiä löydä tällä otsikolla. Mutta eihän mulla ole muuta vaihtoehtoa, kun kuulette tämän suloisen tarinan, joka minulta on jäänyt vallan kertomatta siitä, miksi Maitotyttö9v. istui pöydän ääressä syömässä tätä, aivan liian pitkästa aikaa leipomaani unelmatorttua ja huokasi syvään sanoen: "Toivetortilla. I love you!".

Siitä on aikaa. Sanoisin, että viisi vuotta ainakin. Mikä tarkoittaa, että Maitotyttö oli silloin neljän ikäinen, saattoipa olla kyllä vasta kolmevuotias, hän kun oli hyvin selväsanainen tyttö pienestä pitäen toisin kuin isoveljensä, joka puhui kaks-

kolmevuotiaana lähinnä vain tiikerien, leopardien ja muiden kissaeläinten kielellä (ja näköjään on nyt murkkuiässä tavoittanut tuon saman  murinan ja karjahtelun kombinaation...).

Minä olin leiponut unelmatorttua varmaan ensimmäisen kerran Maitotytön elinaikana ja annas olla, että se unelmatorttu oli Maitotytönkin mielestä parasta ikinä. No eihän sitä nyt passaa koko torttua kerralla syödä, oli vaikka kuinka hyvää. Käärin unelmatortun takaisin käärinliinoihinsa (mikä hieno aasinsilta pääsiäiseen) ja lupasin, että saa lisää seuraavana päivänä kun iskä on hakenut päiväkodista.

Minä taisin tulla illalla Tampereelta luennolta ja kotona laskeutui portaita itkuinen tyttö ja turhautunut isä.

"Mitä sä oot luvannu tälle lapselle? Se on päiväkodista tulosta asti itkeny, että äiti lupas, äiti lupas, enkä minä ymmärrä mitä se haluaa?"

" Äiti, äiti, mä haluan, että sä teet sitä toivetortillaa!"

" Toivetortillaa?... Toivetortillaa?". Muistan, että pääni löi ihan tyhjää. Mitä ihmeen toivetortillaa?

"Sä sanoit, että kun mä tuun päiväkodista, niin sä annat mulle taas sitä toivetortillaa!"

Tästä yhteydestä lamppu syttyi vihdoin päässäni ja tajusin itkun ja pahan olon aiheuttajan (tai sen puutehan sen aiheutti).

Siis TOIVETORTILLA eli UNELMATORTTU.

Same same.

Tällä kertaa unelmatortun leivonnan laukaisi ihanat kuvat Facessa ja niinpä nappasin reseptin syyllisen blogista eli Terhin keittiössä.

Unelmatorttu aka toivetortilla

4 kananmunaa
1 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
1/2 dl perunajauhoja
1/2 dl tummaa kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria

täyte
150 g voita
2 dl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria
1 kananmunan keltuainen

Vaahdota kananmunat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet ja lisää siivilän läpi varovasti taikinaan.
Levitä leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paista noin 200 asteessa viisi minuuttia.

Sokeroi leivinpaperi ja kumoa uunista tullut pohja sille. Irrota varovasti päällimmäiseksi jäävä paperi.

Vaahdota huoneen lämpöinen voi ja sokeri kunnes sinulla on valkoista kremeä. Lisää joukkoon keltuainen sekä vaniljasokeri voimakkaasti vatkaten.

Levitä täyte torttulevyn pinnalle. Kääri torttu rullalle käyttäen leivinpaperia apuna. Kääri torttu lopuksi leivinpaperiin ja sanomalehteen (perinne Oravan mummolasta) tai keittiöliinaan. Anna tekeytyä viileässä muutamia tunteja.

Herkuttele toivetortillalla leikkamalla se sopivan paksuihin paloihin ja syömällä ne.

KUORRUTETTU LOHIFILEE

Ja mikö kuorrute! Hapankorppu-parmesan-persilja maustaa lohifileen aivan uudella lailla. Kuorrutuksen maku ja rapeus ja kutsuva ulkonäkö muuntaa uunissa paistetun lohifileen pyhäruuaksi tuosta nuan vaan.

Lisäksi lisukkeet valmistuvat samalla pellillä uunissa lohen kanssa. Se jos mikä on ihanaa.

Pääsiäisloma alkaa olla lähellä.Tänä vuonna pääsiäinen on pakostakin vähän erilainen kuin muulloin. Meillä pääsiäinen on ollut voimakkaasti perinteiden juhla. Trullittelu ja pääsiäisvalakiat on osa eteläpohjalaista perinnettä vahvasti ja tottakai rairuohot laitetaan tulemaan, askarrellaan pääsiäismunia ja mitä nyt keksitään. En oo ikinä malttanut lasten aikana lähteä edes perhelomalle pääsiäisen tienoolla, kun oon halunnut, että lapsille jää muisto trullittelusta. Itse asiassa, tänä vuonna olis menty ensimmäistä kertaa, viime lauantaina olis ollut lähtö ystäväperheen kans Leville (lapset valitsi tämän trullittelun sijaan) ja paluu lankalauantaina, olisi vielä ehditty kokolle...

Pääsiäinen on myös tärkeä ruokajuhla. Tavataan kokoontua ison pöydän ääreen useampanakin päivänä. Vähän orvolta tuntuu nyt nautiskella pelkän oman perheen kanssa, lapsetkin tulevat kaipaamaan serkkujaan. 4 päivää aikaa fiilistellä ruuanlaittoa ... ja sitten, jos vanhat merkit paikkansa pitää, lapset ei suostu syömään...

menossa uuniin vasta

Pääsiäisen menua värittää  lammas (ei ole tämän nyhtölampaan voittanutta), kananmunat, parsa ja tietenkin mämmi. Yhtenä päivänä pöytään saapuu varmasti lohi. Se on kaikille maistuva helppo ja nopea ruoka ja silti siihen saa helposti juhlafiilistä. 

Otin vähän varaslähtöä ja tarjoilin perheelle lohta jo menneenä viikonloppuna, halusin testata uutta valmistustapaa ja siitä tuli mainio.

Tässä siis suositus pääsiäisen kalaruuaksi. Alkuruuaksi sopisi hienosti vaikka sosekeitto bataatista tai porkkanasta, ihania kevään värejä pöytään. Tämän päälle jaksaa syödä vielä jälkiruuankin, oli se sitten mämmiä tai vaikka lemonposset, upea pääsiäisen menu on koossa minimaalisella vaivannäöllä.

Hapankorpulla ja parmesanilla kuorrutettu lohifilee
4-6:lle
1 kg lohifilee ( varaa aikuisille n. 200 g lohta)
2 tl suolaa
25 g sulatettua voita (tai oliiviöljyä
4 hapankorppua
4 rkl  hienonnettua persiljaa (tuoretta tai pakastettua)
2 valkosipulinkynttä puristettuna
2 dl raastettua parmesania
2 rkl sitruunanmehua

pellille kylkeen
nippu vihreää parsaa
erivärisiä pikkutomaatteja
oliiviöjyä, suolaa, mustapippuria
ehkä hiukan raastettua parmesania

tarjoiluun 
sitruunaa lohkoina tai siivuina

Aloita siistimällä lohi. Jos sulla on D-leikkuu, tsekkaa vain isot ruodot vetämällä sormenpäällä vastaruotoon  korkeimman harjanteen kohdalla ja nappaa ruodot pinseteillä irti. Minulla oli tällä kertaa A-leikkuu, siinä piti trimmata myös vähän vatsarasvaa ja muutama evä ruotojen lisäksi, mutta siisti tuli.

Aseta lohifilee uunipellille leivinpaperin päälle ja ripottele suola kalan pinnalle.

Valmista kuorrute murskaamalla hapankorput (laita pussiin ja kaulitse) ja sekoita muruun  sulatettu voi, persilja, valkosipuli, parmesan ja sitruunamehu. Painele kuorrute tasaisesti lohen pinnalle.

Huuhdo parsat ja katkaise puiset varret pois. Levitä parsat lohen molemmin puolin. Puolita tomaatit ja ripottele nekin pannulle leikkauspinnat ylöspäin. Ripsauttele öljyä pintaan, suolaa ja mustapippuria. Halutessasi myös parmesania.

Laita uuniin 200 asteeseen. Paistoaika on 15 min. Lohifilee oli sen jälkeen  sisälämpötilaltaan 50 astetta. Ja tämän näköistä, kypsää mutta oikein mehevää.

Lohen saa nostettua nätisti rikkomatta tarjoiluvadille sen alla olevan leivinpaperin avulla ( leikkasin sen lohen  muodon mukaan pienemmäksi, nostin sitten molemmista päistä ja jätin sen sinne lohen alle tarjottimelle). Asettele parsat ja tomaatit ympärille. Tähän sopis ihanasti myös kananmunanpuolikkaat.

Minä tein vielä uuniperunoita kylkeen, koska uuniperuna on mun perunarakkaus. Ruohosipulilla maustettu ranskankerma kruunaa uuniperunan, tällä kertaa me mentiin ihan voilla ja sehän on tunnetusti myös hyvää. Uuniperunat laitoin uuniin tunti ennen arvioitua lohen valmistumisaikaa, eli viimeisen vartin ajan olivat samalla pellillä lohen kanssa.

Onko tämä resepti näppärä vai mitä, hä?

Mikään ei tietenkään voita papan savulohta, sain lapsiltani kuulla.Terveisiä papalle siis! Sähkösavustin on kyllä huikean näppärä vekotin.

Sulla on varmasti oma takuuvarma valmistus lohelle, olisi ihana kuulla millainen se on.
Listasin vielä muutamia blogistani löytyviä lohireseptejä, jos vaihtelu kiinnostaa. 

Tänä pääsiäisenä olen kyllä varsin innostunut tästä hapankorppu-parmesankuorruteusta lohesta. 

• Lohta Artesan - hiukan enemmän näpräämistä, mutta ihana
• Viherpippurilohi - Ehkä piirun verran arkisempi, mutta hyvä kun mikä. Lohi uitetaan viherpippurisulatejuustossa.
• Balsamico-lohi - Tämä on kans upea ruoka kokonaisesta lohesta
• Savulohilauta - Superkutsuva tapa tarjoilla savulohi. Kaikille jotakin.
• Grillattu lankkulohi 
• Lasinuudelisalaatti, mangoa ja seesamlohta - jos tämmä ei oo keväisen houkuttava, niin eis sitten mikään
• Sriracha- lohi - Tässä annospaloina, mutta tämän voi yhtä hyvin tehdä kokonaisesta fileestä.
• Ohjeet savulohelle sähkösavustimeen
• Lohimedaljongit

RUOKAA KORONAN AIKAAN VOL II

Tämä  helppo kanatortillavuoka oli mun (ja ainoastaan mun) lemppari meidän perheen ruuista tällä viikolla. Se oli myös hävikistä herkuksi, se nimittäin nielaisi loput avatun tortillapaketin tortilloista, sunnuntain grillikanan jämät ja vielä pakkasesta sain poistoon yhden kotitekoisen salsa verde -kastikkeen. 

Reilu 2 viikko etätöitä ja etäkoulua takana. Olen edelleen kiireinen, vaikka ylimääräiset harrastukset ja kokoukset ovatkin kaikki karsiutuneet pois. Istun päivät tietokoneella ja iltaisin olen aivan puhki. Kotitoimistossa työ - kun vauhtiin pääsee - on nimittäin tosi intensiivistä. Opin tällä viikolla uuden käsitteen, työn huokoistaminen, mikä tarkoittaa sitä, että työhön pitäisi saada luotua  luonnollisia katkoja, työpaikallahan sitä aina  vaihtaa sanasen työkaverin kanssa tai hakee jotakin jostakin. Keskeytykset työflowssa kotona (Äiti, mä en saa auki tätä Arttu-sovellusta, Äiti onko mulla yhtään puhtaita sukkia, Missä koiran remmi on?, Voinko mä syödä nuudeleita (aamiaisen ja lounaan VÄLISSÄ)?, Mun puhelimesta loppuu aika, Koska on ruoka?, Mikä päivä tänään on?Mä tartten askartelutarvikkeita...) on tavallaan vähän kuin samaa, mutta silti ihan eri, enemmänkin verenpainetta nostattava breikki, silloin kun pitäisi keskittyä. 

Pieni etäkoululainen

Tilanne on poikkeuksellinen. IsoHoolle  lankeaa päivittäiset koiran ulkoilutukset, koska hänellä ei etätöitä ole. Olen myös yrittänyt koordinoida lasten etäkoulusta huolehtimisen hänelle, mutta, no sanotaan nyt näin... ei se mene ainakaan niinkuin minä tahtoisin. Viikonloppuisin olen tehnyt piitkät lenkit Meimitherottweilerin kanssa, mutta arkena olen jäänyt kotiin makaamaan ja lihomaan leipomaan työpäivän päätteeksi, ollut paljon koneella vapaa-aikanakin, tehnyt blogia yms. (Ja lukenut yhden kirjan tällä viikolla, sitä en ole tehnyt aikoihin! Jee!) Tähän on ehkä tultava muutos ja ulkoiltava joka päivä. IsoHoon lisäksi myös Maitotyttö on kunnostautunut ulkoilussa. Kadun  3 muun tytön kanssa ulkona on leikitty JOKA päivä 2-5 h: kirkkistä, potkulaudoilla, keppareilla... tämä on ehkä paras juttu kaikista, koska kyllä tänä talvena ulkoleikkeihin on ollut vaikea saada tyttöä. Ehkä kun ei ole ollut talvea, eihän tuo pimeä ja märkä ole häävi. Onneksi pikaluisteluharkoissa ja -kisoissa ulkoillaan paljon.

ja  raitista ulkoilmaa

Äidin pään nollausta

Elämme siis täällä vähän omassa perhekuplassa aivan tyytyväisenä, yksinäistähän ei 4 hengen ja koiran perheessä ole. En ole ahdistunut, enkä masentunut, välillä kylläkin hermostunut.  Käyn tallilla  kolmisen kertaa viikossa tyhjäämässä pään hevosen kanssa. Ei olla ehditty mitään peli-iltoja järjestää, eikä siivota ylimääräisiä, no, ensimmäisenä viikonloppuna varasto sentään. 15v:een koulunkäynti repii hermoja, ei tahdo auttaa keppi ei kannustus. Mutta onneksi 15v. tietää jo kaiken tarvittavan!

Yksi palapeli on tehty Maitotytön ja siskon kanssa. 200 palaa oli ihan riittävästi.

Ruokaa koronan aikaan 
Viikko sitten keräsin joukon perinteisiä arkiruokia blogiin inspiraatioksi ja kerroin mitä viikon aikana meillä oli syöty.  Periaatteessa perhe tarvitsee aamiaisen lisäksi 5 lounasta ja 5 klo 5:n ruokaa. Ruuat ovat muuten paras rytmittäjä päivälle!

Aamiaiseksi meillä on aina leipää ja leikkeleitä, hyvin usein marja/hedelmäsmoothie (ehkä 4x tämän viikon aikana) ja keitettyjä tai paistettuja munia. Maitotyttä syö välillä puuroa.

lauantai 
Lähinautaburgerit takapihalla grillattuna ja itsetehdyt uuniranskalaiset

sunnuntai  
Grillikanat vartaassa ja paahdettu fetasalaatti

maanantai 
lounas makkarakeitto/makaronilaatikko eli edellisviikon jämiä
illallinen Lampaanmaksakastike (lampaanmaksa Rekosta) ja peruunamuusi

tiistai
lounas edelleen jämiä: myös maksakastiketta, mulla kreikkalainen kerrosleipä paahdetun fetasalaatin jämistä
illallinen Maitotytön lihapullat, nugetit ja kihararanskalaiset, kasvistikut

keskiviikko
lounas pinaattilätyt/verilätyt
illallinen kanatortillavuoka (hyödynnettiin edellisviikon ylijääneet tortillat ja sunnuntain kananjämät)

Torstain jauheliha-perunasosevuoka syntyi ylijääneestä perunamuusista. Väikerrokseksi pilkottiin Maitotytön mainiot lihapullat (ylijäämä, koska IsoHoo osti niin ison paketin jauhelihaa...) Mummon muusi, kuten me tätä ruokaa kutsutaan, on Maitotytön suosikki, ostan sitä usein eineksenä kiireisesä harrastuarjessa.

torstai
lounas Jauheliha-perunamuusilaatikko: hyödynnettiin maanantain muusin loppu ja pilkottiin Maitotytön lihapullat jauhelihaksi
illallinen Urhon riisiä ja hunajamarinoitubroilersuikalekastike, tein ruuan kylkeen vielä perunarieskoja, kun sitä helvatan muusia riitti ja riitti!
Illalla leivoin vielä unelmatortun.

perjantai
lounas  jääkaapin syöntiä tyhjäksi: lätyt, tortillavuoka, riisi ja broileri...huokaus, mutta kaikille maistui, IsoHoo paistoi verilättyja, molemmat lapset valitsivat riisin ja kanan, minä tortillavuoan.
illallinen hirvikäristys: tämä ruoka on tulossa Mumman tekemänä viideksi (tuodaan kotiportaille). Kaikkien herkkua!

Nam. Kaikkien herkkua eli hirvikäristystä tulossa tänään. Sori vuodeanaika kuva. Juuri nythän tämä ikuinen syksy on loppunut ja pihalla on talvi...

Todisteena kännykkäkuva tänään lounasaikaan

Analyysi

• Minulla on ongelma. Joka ruuasta jää tähteitä. Joko pohjaksi uusiin ruokiin(no tämä on ihan ok, tällä viikolla esim. muusi, kana, lihapullat) tai sitten pitäisi syödä sitä samaa toisena ja jonkun vielä jopa kolmantena päivänä.Siinäkään ei ongelmaa, mutta perheeni jäsenet ovat tosi huonoja tässä. Toisaalta se on positiivista, että lounaan saa koottua nopeasti edellispäivien ruuista (mutta katso edellinen lause...). Ja miksi sitä ruokaa jää?
• teen yksinkertaisesti liian isoja annoksia
• IsoHoo ostaa liian suuria pakkauksia, kun pyydän 600g, hän tuo kilon
• 15v. tekee ohareita, ei saavu ruokapöytään tai käy katsomassa, että aha, en tykkää, tai syö minimaalisesti
• Ja kauheammaksi käy: Missäs on mun kasvisruuat? Paahdettu fetasalaatti ei paljon broilerin kyljessä lämmitä. Olen syvästi kauhistunut. Ehkä jämäruokailun suuresta määrästä johtuen ei mukaan ole vaan sopinut kasviskeittoja tai- pastoja, jotka molemmat on ylihelppoja vaihtoehtoja kasvisruuan lisäämiseksi. 
• Lisää järkytyksen aihetta: Ei kalanpalaa! Tätä ei kehtaa edes kommentoida. Viikonloppuna on kyllä tulossa, se on varma
• Jos nyt jotain hyvää, niin kylläisinä on kävelty koko viikko ja kanatortillavuoka ja perunasoselaatikko tehtiin molemmat hyödyntämällä pääasiassa  edellisten ruokien ylijäämää, hävikistä herkuksi siis, hienoa!

Ratkaisuja

• Jatkan ruokalistan suunnittelua, jotta saan ujutettua sinne myös kasvis- ja kalaruuat, ensi viikolla on kaavailtuna esimerkiksi paistettu riisi kasviksilla ja joku kasvispasta, ehkä pinaattikeitto tai minestrone. Ja vispipuuroa. Myös pakkasen tyhjennys hengessä. Mantelikala voisi olla helppo kalaruoka ja lohiburgerit maistua jossain kohtaa.
• Teen pienempiä annoksia. Mutta niin olen yrittänyt tälläkin viikolla...
• Lasten ruuanlaittopäivät. Viime viikonloppuna  päätin ja ilmoitin (ei kannata kysellä), että tiistaisin ruuan suunnittelee ja tekee Maitotyttö, torstaisin Urho. Lapset ei tätä yhtään kakistelleet ja Maitotyttö aloitti heti suunnittelun. Kihararanskalaiset, valmisnugetit ja lihapullat oli neidin mättömäinen illallissuunnitelma, teimme sentään lihapullat tytön kanssa itse. Totean vaan, että kyllä oli kauheeta kananugetteja. Ja tottakai niitä oli ostettu heti 2 rasiaa, toinen on syömättä, onneksi eri merkkinen, ehkä siis parempia. Urhon pelkistetty kastike riisille, hunajamarinoidut suikaleet, pieni ruokakerma ja ripaus jauhettua paprikaa maistui myös kaikille. 

Kukkakaali mac´n cheese, resepti alla olevasta linkistä

Jotta ei postausta ilman reseptiä, laitan vielä linkiksi tähän vanhan ruokakassipostauksen, siellä on kiva viikon ruokalista. Monethan on nyt löytäneet tämän hienon palvelun. Me ollaan vielä käyty itse kaupassa.

Pääsiäisen jälkeen Seinäjoen kouluilla alkaa lounasruokapalvelu, eli peruskoululaisen koululounaan saa (ja jos haluaa niin on sitouduttava) hakemaan päivittäin koululta. Otimme tietysti palvelun vastaan, IsoHoo pääsee ruuat hyvin hakemaan ja pitäähän tuo omalta osaltaan yhteiskunnan rattaita pyörimässä. Meille aikuisille on varmasti tuttuun tyyliin noita edellisten iltojen jämiä syötäväksi lounaalla. Hieno järjestely Seinäjoelta. Laissa oikein kai onkin määritelty, että ilmainen kouluruokailu kuuluu peruskouluun. Tiedän, että joissakin pitäjissä se on järjestetty niin, että perheen on ruuan  lapsilleen halutessaan ilmoittauduttava sosiaalihuoltoon tai mikähän hieno nimi sillä nykyään on. Se kyllä varmasti nostaa kynnystä tämän jokaisella kuuluvan etuoikeuden käyttämiseen. Hyvä, ettei Seinäjoella näin.

Vielä mä vinkkaan fanittamani Sauvajyväsen koronaruokakirjoituksia. Hän on ihan käsittämättömästi saanut hävikin minimoitua nollaan. Itselleni se kuulostaa vielä harmaalta haaveelta (kyllä, menen nyt heittämään viime viikon torstaina tekemäni makkarakeiton jämän helvettiin, oon jo syönyt sitä kahdesti tälläkin viikolla, mutta vannon että se monistuu itsekseen sielä rasiassa).

Syömisiin!

PAAHDETTU FETASALAATTI

Paahdettu fetasalaatti kelpaa yhtä hyvin lisukkeeksi tai lounaaksi. Valmistus ei ole yhtään sen kummempaa kuin tuorefetasalaatin, sillä pilkkomisen jälkeen uuni hoitaa homman itsekseen.

Hauskaa on se, että tuo uuni tekee samoista aineksista kokonaan erimakuisen, tämä on mahtavaa vaihtelua. Lämpö, maut tiivistyvät, esiin nousee makeus ja karamellimaisuus, jota hienosti komppaa fetan suolaisuus ja sopivasti pehmenevä rakenne. Ihan huippu!

Tähän sopii siis hyvin perinteiset fetasalaatin eli horiatikin ainekset, tomaatti, oliivi, sipuli, paprika ja feta. Kurkun olen jättänyt pois, se ei ehkä anna mitään lisää paahdettuna. Kurkun sijaan tähän sopisi hienosti varmaan kesäkurpitsa.

Me syötiin tätä viikonloppuna grillattun kanan kanssa. Pakko laittaa kuvat, vaikka reseptin olenkin jakanut aikaisemmin.

Paahdettua fetasalaattia jäi hieman yli (koska lapset, huokaus) ja nyt alkuviikosta söin yhdeksi lounaaksi kreikkalaisen kerrosleivän, elikkä pahdoin paahtoleivät ja tungin sinne väliin aavistuksen mikrottamaani paahdettua  fetasalaattia. Olipas sekin yksinkertaisen hyvä lounas tällaiselle leipähiirelle.

Paahdettu fetasalaatti

 pari kourallista kirsikkatomaatteja
1 paprika
1 punasipuli
1 kourallinen mustia kivettömiä kalamataoliiveja
200 g Fetajuustoa palana (käytin Patros)
2 rkl oliiviöljyä
mustapippuria
suolaa 
oreganoa
basilikaa
ripaus balsamicoa tai punaviinietikkaa 

Halkaise tomaatit, paloittele paprikat ja ja sipuli lohkoihin. Kuutio feta. Laita kaikki edeltävät ja oliivit uunipellille, lisää öljy, sekoita ja lisää päälle  mausteet. Suolaa ei välttämättä tarvitse lainkaan, oliivit ja feta ovat kovin suolaisia.

Paahda 200  asteisessa uunissa n. 20 min.
Ripsauta päälle vielä balsamicoa tai punaviinietikkaa ja nauti.