SAVULOHIBRANDADE

Lämminsavulohi on herkullista ja juuri sellainen ruoka-aine, mitä saa jatkojalostettua vaikka minkämoiseksi herkuksi. Parastahan lohi on itse savustettuna, meillä se hoituu sähkösavustimessa todella kätevästi ja pakko sanoa, että siitä ei tahdo kyllä jatkojalostettavaa jäädä, kun se savustuksen jälkeen kannetaan ruokapöytään. Mutta jos jää, niin osan voi käyttää keittoon, pastaan, lohilaatikkoon, munakkaaseen, salaatteihin ja savulohitahnaan. Ja kyllä minä innostun välillä ostamaan valmiiksi savustetun fileenkin, kun edullisesti tarjolla, varsinkin jos meidän yhteiskäyttösavustin sattuu olemaan mummolassa. Lämminsavulohifileestä saa monenlaista seuraavien päivien aterioille ilman, että tuntuu kuin söisi koko ajan samaa.  Ja tässä vielä yksi vinkki:

Onko brandade teille tuttu? Se on alunperin ranskalainen tai pohjoisespanjalainen turskasta valmistettu muhennos. Suomalaisessa versiossa käytetään valmiiksi kypsää lämminsavulohta, ja siihen sekoitettava peruna ja sipuli keitetään kypsiksi maidossa.

Mahtava aloitus vaikka viikonlopun aterialle!

 

SAVULOHIBRANDADE

200 g lämminsavulohta

100 g jauhoista perunaa

2 dl maitoa

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

pieni timjaminoksa

1/2 tl suolaa

1/2 rkl oliiviöljyä
1/2 sitruunan mehu ja raaste

Kuori ja paloittele perunat, kuori ja hienonna valkosipuli ja sipuli. Pane peruna ja sipulit sekä maito samaan kattilaan ja hauduta  miedolla lämpötilalla kunnes perunat kypsiä. Mausta suolalla.

Survo perunasurvimella jos tykkäät vähän krouvimmasta (minä tykkään!) tai soseuta pamixilla.

Paloittele lämminsavulohi ja sekoita se haarukalla survomalla perunaseoksen kanssa. Lisää myös oliiviöljy, sitruunan mehu ja raaste ja sekoita. Tarkista suola ja mausteet. Levitä koko seos laakeaan astiaan. Voit syödä heti lämpinäkin ja jos teet isomman annoksen voit myös kuorruttaa sen uunissa.

Parhaimmalta savulohibrandade maistuu kuitenkin minun mielestäni kylmänä kun tarjoilet sen paahdettujen patonkiviipaleiden kanssa. Näin pohjoismaiseen hengeen se maistuu ihanalta myös hapankorpun tai jälkiuunilastujen kanssa.

Tarjoile brandade kirsikkatomaateilla ja basilikalla koristettuna.

ESPANJALAINEN TOMAATTILEIPÄ

Pan con tomate. Tai katalaaniksi Pa amb tomàquet, tarkoittaa yksinkertaisesti leipää tomaatin kera. Se on Espanjassa suosittu tapas tai muuten vaan aterian aloittaja.

Vähän päässyt multa unohtumaan vaikka leipäfriikki olenkin. Mutta kuvattuani annoksen, kun vetelin siinä keittiönpöydän kulmalla puolikkaan patonkia tykötarpeineen, päätin, että en koskaan enää ikinä unohda, miten näin yksinkertainen voi olla näin julmetun hyvää.

Ja myös nerokasta sillä tavalla, että tämän alkupalan ainekset voi kantaa pöytään suurella yhteisellä vadilla kaikkien käsille (kirjaimellisesti), tai jokaisen lautaselle voi kattaa valmiiksi muutaman paahdetun leipäviipaleen, halkaistun kypsän tomaatin ja puolikkaan pullean valkosipulinkynnen, sekä ripauksen sormisuolaa. Ja voi sen toki tehdä kokonaan valmiiksikin (juuri ennen tarjoilua, sillä tomaatti kastelee leivän nopeasti). Ihan niin kuin tyyliin kulloinkin sopii.

Minä tietysti olen tuon version kannalla, jossa itse säädetään leivän kanssa. Uunissa tai paahtimessa rapeaksi paahdettuun leipään hierotaan ensin valkosipulia (halkaise valkosipulinkynsi kuoret päällä, kuori suojaa sormia), sitten halkaistua kypsää tomaattia hinkataan ja puristetaan siihen päälle. Kaadetaan loraus jotain jättehyvää oliiviöljyä ja lopuksi sormi/hienoa merisuolaa. Oi nam!

Tässä se resepti melkein tulikin, mutta laitetaan virallisesti vielä tuohon alle. Tunnustan, että ostin espanjalaisia luumutomaatteja tätä varten, ne olivat erittäin kypsiä ja siksi varmaan tarjouksessa alle kahden euron/kg, mutta niissä on myös jytysti makua.

Kesällähän tämä onkin sitten varsinaista sesonkiruokaa.  

Basilika on kuvassa ihan vaan värin takia!

Espanjalainen tomaattileipä - Pan con tomate

4:lle (tai kahdelle...)

1 patonki tai ciapatta

4 valkosipulinkynttä (kaksikin kyllä voi riittää)

4 tomaattia

oliiviöljyä

sormisuolaa tai hienoa merisuolaa

Leikkaa ciapatta halki ja puoliskot sopiviksi paloiksi tai siivuta patonki vinottain ohuehkoiksi viipaleiksi.

Paahda uunissa, paistinpannulla tai paahtimessa kauniin värinen, rapea pinta.

Halkaise tomaatit ja valkosipulinkynnet kuorineen. Kuori suojaa sormia hiukan valkosipulintuoksulta.

Hiero valkosipulin leikkuupintaa leivän rapeutuneeseen leikkauspintaan. Ole varovainen, raaka valkosipuli on lopultakin melko tykkyä tavaraa ja se on aika polttavaa jos laitat sitä liikaa.

Hiero sitten tomaatin leikkauspintaa leipään puristellen, että saat hedelmälihan irtoamaan. Jos teet leivät valmiiksi syöjille, voit toki leikata tomaatin hakkelukseksi tai raastaa sen ja nostella sitten lusikalla leivän pinnalle (mutta kun jokainen tekee itse, on siinä vasta tunnelmaa). Ja viimeinen leipä saa paksun tomaatinriekaleen peitokseen)

Viimeistele reippaalla oliiviöljylorautuksella ja reilulla suolalla.

Oi autuutta! 

Kuka tulee syömään?

HELPPO & HERKKU: SAVULOHISPAGETTI

Savulohispagetti.

Tai ihan vaan savulohipasta, niin voit halutessasi käyttää minkä muotoista ja pituista pastaa haluat. Meillä useimmin vaan on spagettia kaapissa, kun lapset on sitä mieltä, että muut pastat  maistuu eriltä.

Savulohi on muuten parasta meal preppausruokaa, isosta lohiviipaleesta saa monenlaista ja keskenään erilaista ruokaa. Tietenkin sellaisenaan, vaikka uuniperunan kera, erinomainen ateria. Mutta jos sitä jää, niin savulohilaatikko perunalla tai riisillä, savulohikeitto, kedgeree, savukalasaatti, savulohimunakas tai savulohi kokkelin kanssa, savulohitahna leivän tai uuniperunan kanssa... ja tietenkin savulohipasta. Ja siinäkin löytyy vaikka mitä variaatioita. Pienestäkin määrästä lohta riittää isoon satsiin pastaa.

Omani lähti siitä, että mulla oli ylijäämäpala lämminsavulohta, päätin, että siitä tulee pasta ja sitten katsoin mitä mulla on kaapissa. Pöydälle nousi fenkolin ja purjon jämäpalat, kermapurkki, parmesan, sitruuna ja juusto.

Siitähän oli hyvät asetelmat lähteä.

 Savulohispagetti

4:lle

spagettia 3:lle, n. 225 g

2 rkl öljyä 

1 dl purjon valkoista osaa hienonnettuna

1 dl fenkolia hienonnetuna

1 dl raastettua parmesania

1 dl kermaa

1 dl pastan keitinlientä

1 dl valkoviiniä

200 g savulohta pieninä paloina

1/2 sitruunan raastettu kuori ja mehu

mustapippuria myllystä ja suolaa, maun mukaan

1 rkl kaprista

Keitä kuivaspagetit runsaassa suolalla maustetussa vedessä al dente, napakka purutuntuma siis,  8-11 min.

Kuullota purjo ja fenkoli öljyssä 5 min. Lisää parmesan kerma, pastavesi (voit ottaa kattilasta vaikkei pasta olisikaan vielä valmis) ja viini (jonka voit korvata jommalla kummalla nesteellä, mulla sattui olla pullonjämät). Anna porista muutamia minuutteja.

Lisää valutettu spagetti, lohi, sitruunankuori ja mehu (maistellen) ja kapris, sekoita hyvin ja mausta. Suolaa ei kyllä välttämättä tarvitse lisätä.

Siinä se, savukalaspagetti. Tällä kertaa ei kotona ollut mitään tuoretta yrttiä, mutta oon vähän in love with kapris, joten se ei haitannut.

PINAATTILÄTYT JA JAUHELIHAKASTIKE FROM SEINÄJOKI

 

Se on varmaan niin, että jos olet aito seinäjokinen, tämä yhdistelmä on sinulle rakas ja turvallinen. Jos et ole, jauhelihakastikkeen tarjoaminen pinaattilättyjen kanssa tuntuu varmasti perin kummalliselta, jopa syömäkelvottumuuteen asti.

Minähän olen Kauhavalta (vain 42 km täältä), jossa kyllä syötiin pinaattilättyjä, mutta varmaankin jonkun hillon kanssa. En ole vieläkään oikein toipunut siitä kun aikoinaan 90-luvun alussa kuulin, Janskun koulunkäynnin myötä, että pinaattilättyjen tarjoamistapa on tässä kaupungissa ehkä maailman 7. ihmeeseen verrattava erikoisuus.

Tämä Seinäjoen jokaiselle lapselle 12-18 vuotta (päiväkodin ja koulun puolesta) syötetty ruoka on sisäistetty ja rakastettu osaksi seinäjokista identiteettiä. Seinäjoen Museot järjesti vastikään kilpailun, jossa etsittiin seinäjokisinta ilmiötä ja ykköseksi äänestettiin 49% äänivyöryllä jauhelihakastike ja pinaattilätyt.

Annoksen "keksijä" on emäntä ja ruokapalvelukeskuksen päällikkö Mervi Röyskö, joka nykyään on jo eläkkeellä. Kun 70-luvulla siirryttiin kansakoululaitoksesta peruskouluun tuli tärkeäksi myös se, että kouluruokailu vastasi uusiin ravintosuosituksiin. Pinaatti lisättiin raaka-ainelistalle ja sen myötä pinaattilätyt. Ne kaipasivat kupeeseensa jotain ja Seinäjoella ilmeisesti ajateltiin, että eläinproteiini on se juttu, lisukkeena oli vielä kurpitsapikkelsi tai sillä höystetty porkkanaraaste. Mielestäni Ilmajoellakin päädyttiin jauhelihakastikkeeseen. Nurmossa  syötiin karviaishilloa ja salaattia. Muualla Suomessa on lautaselta löytynyt ainakin puolukkahillo, makaronisalaatti, maksapasteija (Ähtäri!), valkokastike(munalla). En millään kyllä muista mitä Kauhavalla tarjoiltiin. Ympäri Suomen pinaattilätyt ovat aina olleet ilmeisesti suosituimpien kouluruokien joukossa.

Kun 10 vuotta sitten Nurmo(o) yhdistyi Seinäjokeen, jauhelihakastike pinaattilättyjen kanssa aiheutti jopa pienimuotoisen rypyn kuntaliitoksessa kun Nurmon lukiolaiset kieltäytyivät syömästä yhdistelmää. Päädyttiin sopuratkaisuun, jossa nurmoolaaset saivat pitää lukiossa jauhelihakastikkeen rinnakkaisvaihtoehtona karviaishillonsa (mikä diplomatian riemuvoitto!).

Eilen tein elämäni ensimmäistä kertaa tätä ruokaa kotona. Koska näin koulussakin, niin valitsin kotoannokseenkin Atrian valmiit pinaattilätyt, joka on muutenkin meidän perheen lempieinesvara. Ne vaan pitää paistaa pannulla voissa tai öljyssä. Lapset kieltäytyy syömästä mikrotettuja. Jauhelihakastikkeen tekisin mieluiten aidolla sipulilla, mutta konfliktien välttämiseksi mennään sipulijauheella.

Pinaattilätyt ja jauhelihakastike

4:lle

2 pkt Atrian pinaattilättyjä

voita pannulle

400g jauhelihaa

2 rkl voita

2 rkl vehnäjauhoja

kuumaa vettä

1 rkl sipulijauhetta

lihaliemikuutio

1/2 tl maustepippuria

pikku töräykset ketsuppia ja sinappia

Paista pinaattilätyt voissa keskilämmöllä hiukan pirteämmän näköisiksi. Mutta tee ensin jauhelihakastike.

Ruskista jauheliha  2 rkl voita, lisää lopussa vehnäjauhot.

Parin minuutin päästä voit lisätä sopivasti vettä. Lisää kaikki mausteet ja keitä kunnes kastike sakenee. Tämän jälkeen kastikkeelle tekee vain hyvää hiljalleen porista hellalla. Lisää vettä jos meinaa tulla liian sakiaa. 

Tarkista maku.

Täältä löydät perusteellisemman jauhelihakastikkeen reseptin.

Miksei pinaattilätyt voisi tehdä myös vegaanisti, ja kastikkeen jostain jauhelihan tyyppisestä kasvisproteiinista.

Tavallisia itse tehtyjä pinskuja ei näytäkään blogistani löytyvän, vaikka olen minä niitä tehnyt. Lapset vaan valitsee jostakin syystä nuo Atrian valmiit yli mun rakkaudella paistamien...

En ollut muuten koskaan tähän ikään itse maistanut tai halunnut maistaa itse tätä annosta. Sen verran kauhavalaanen. Nytkin lämmitin itselleni eilistä perunamuusia jauhelihakastikkeen kaveriksi.  Tökkäsin Maitotytölle tuon kuvausannoksen, joka oli sille kuitenkin tietenkin aivan liian suuri. Kun tyttö poistui maha kylläisenä, päätin yhtäkkiä olla ennakkoluuloton ja rohkea (kun muita aina moitin tästä), syödä annoksen ja arvatkaapa mitä? Yhdistelmähän oli tosi hyvä! Varsinkin kun voissa paistetut pinskut olivat saaneet pientä rapeutta reunoihin.Mä olin porkkanaraasteen sijaan asetellut lautaselle tuollaisen porkkanatikkuhäsän juuri sen takia, että ajattelin annoksen kaipaavan hiukan purutuntumaa. Mutta sitä rapeutta löytyikin.

Loppuun on aivan pakko jakaa tämä Eparista löytynyt listaus (2015) :

Mistä tiedät olevasi seinäjokinen? 

Tämä on niin hyvä. Mut voi jo ilmeisesti lukea paikalliseksi. Toimin tai ainakin olen tietoinen näistä kaikista. 4 ja 6 kohta ovat kyllä myös vahvoja kauhavalaasen tunnusmerkkiä...Ehkä se onkin meidän yhteinen nimittäjä.

Hihihii...paras!

1. Kun joku sekoilee liikenteessä toteat: ”taas on tultu maakunnasta”.

2. Et ole käynyt Lakeuden Ristin huipulla (muuta kuin turistien kanssa).

3. Syöt pinaattilätyt jauhelihakastikkeen kanssa.

4. Inhoat lapualaisia..todennäköisesti yhtä paljon kuin he inhoavat sinua.

5. Tunnet Vierin Ekin.

6. Juustohampurilainen sulatejuustolla. Milläs muulla?

7. Et missään nimessä kannata vepsua ja Sporttia.

8. Haukut kaikki paikkakuntasi tapahtumat (Provinssirock, Tangomarkkinat, Vauhtiajot, Solar-Sound, Seinäjoki Hiphop Festival), mutta käy niissä ja kehuskelet niillä ulkopaikkakuntalaisille.

9. Tiedät neuvoa kaikki japanilaiset turistit Aalto-keskukseen.

10. Kun porukka on suuntaamassa minariin tai minibaariin, tiedät mennä Still Standingiin.

11. Tiedät, mistä Vekseliaukio on saanut nimensä.

12. Tunnet sanonnan ”väkeä oli kuin sepsin pelis”.

13. Tiedät missä ollaan, kun ollaan ringillä.

14. Olet ylittänyt ratapihan ja tiedät mistä ”se” polku kulkee.

15. Se on seinäjokinen eikä seinäjokelainen.

16. Et leikkaa Provinssiranneketta irti useaan kuukauteen (jos koskaan) tai ainakin sinulta löytyy kaapeistasi niitä lukuisia, kuten myös menneiden vuosien Provinssi t-paitoja.

17. Kutsut laskettelukeskusta, jonka korkeus merenpinnasta on 118 metriä, nimellä ”vuori”.

18. Jos joku kertoo ilta-aikaan olevansa Palaverissa, se ei yleensä tarkoita työasioita.

19. Uit pääasiassa vain joissa ja tekojärvissä.

20. Kun kaveri soittelee olevansa tulossa Itikan-risteyksessä, tiedät tarkalleen missä hän pyörii.

DIPPI VIIKONVAIHTEEKSI

 

Oon itse mielessäni nimennyt tämän dipin Ystävän dipiksi. Vaikka nyt otsikoin tämän Dippi viikonvaihteeksi, ei tämä nyt ainakaan tämän viikonlopun suosikki sipsi-dippi-illoille ehtinyt (sanoisin, että ne ovat varmaan pe ja la), mikä pikkasen harmittaa. En vain ehtinyt koneelle ennen kuin nyt klo 22.00 lauantaina.

Meillä on nimittäin ollut klo15 asti meneillään Maitotytön 10v- yökyläsynttärit ja kas kummaa, sillä on ollut ihmeen työllistävä vaikutus meikäläiselle. Olen saanut ihan kirjalliset ohjeet mm. tarjoilusta...

Toivottavasti näistä hetkistä ystävien kanssa jää Likalle ihania muistoja, nämä on sellaisia asioita kuitenkin, joiden toteuttamiseen ei vaivannäön lisäksi  muuta tarvita.

 si+

Tämä dippi ei kuitenkaan ollut listalla, mutta kun tiesin, että tänään sipsit virtaa, niin tein itselleni tätä Ystävän dippiä, jonka erikoisuus on se, että se tulee nauttia nimenomaan Sour cream & onion - sipsien kanssa.

Opin tämän reseptin joululomalla Natasiskoltani, joka on perinyt reseptin ystäviltään Leyla&Petteriltä. He taas ovat saaneet reseptin enlanninkielisiltä ystäviltään, muistan, että siskoni olisi sanonut, että austaralialaisilta (mutta ei nyt enää muista niin sanoneensa).

Mutta tyypillisestihän parhaat reseptit kulkevat eteenpäin ystävältä toiselle.  Resepteissä parasta syömisen jälkeen on jakaminen! 

Ensi sunnuntainahan on ystävänpäivä, joten tähdätkää tällä reseptillä vaikka ensi viikonloppuun.

Ystävän dippi

100 g  ranskankermaa

100 g maustamatonta tuorejuustoa (eli molempia yhtä paljon)

2  tomaattia

1 punasipuli

sweet&sour -kastiketta

Sekoita ranskankerma ja tuorejuusto.

Poista tomaateista kannat ja kuutioi tomaatit pieneksi kuutioksi.

Kuori ja hienonna sipuli mahdollisimman pieneksi. Sekoita molemmat  ja 1 rkl sweet&sour- kastiketta juusto-ranskankerma seokseen.

Levitä dippi laakealle vadille ja tiputtele pinnalle sweet&sour-kastiketta.

Tämä dippi tulee kauhoa Sour cream&onion  makuisilla sipseillä 

sweet&sour sattumien läpi.

VERIAPPELSIINIRIISI

Miten herkullisen retroa! Siitä on kuulkaa kulunut pitkä aika kun olen viimeksi syönyt appelsiiniriisiä. Muistot yltävät jonnekin yläasteen köksäntunnille, joilla appelsiiniriisi esitti ylevän hienostunutta, arkipäivän yläpuolelle nousevaa jälkiruokaa, jotenkin monimutkaistakin.Ehkä se oli vastaisku iänikuisille kiisseleille.

Totuuden nimissä, appelsiiniriisiä helpompaa jälkiruokaa tuskin löytyy. Kun pallottelin kädessäni veriappelsiinia, appelsiiniriisi nousi mieleen. Ja eikös veriappelsiiniriisi nyt olisi jotakin ylevän hienostunutta ja arkipäivän yläpuolelle nousevaa jälkiruokaa?

Ylevää tai ei, keittelin edellisiltana jo riisipuuron valmiiksi ja ilahdutin tällä toimella ainakin perheen riisipuurofriikkiä, kun sai riisipuuroa myös syödäkseen. Ihan arkipäivänä tätä  jälkkäriä syötiin, pääruuaksi oli säilykehirvikeittoa (tai hirvisäilykekeittoa...).

Ja niin oli hyvää.

Lapset ei edes suostuneet maistamaan. Että oikein kiva. Mikä piru niitä vaivaa?

Muu kuin äiti, joka tekee niin "erikoista" ruokaa?

Veriappelsiiniriisi

ainakin 6:lle tai vaikka kymmenelle jos ne ei suostu maistamaan

6 dl riisipuuroa

2 dl kuohukermaa

5 veriappelsiinia (tai enemmänkin voi laittaa)

2 rkl sokeria (tai enemmänkin voi laittaa)

Vatkaa kuohukerma vaahdoksi ja mausta sokerilla. Sekoita hyvin kylmään riisipuuroon.

Leikkaa veriappelsiinit kuorittomaksi ja sitten kalvottomiksi

paloiksi, joita voit vielä paloitella. Sekoita riisikerman joukkoon.

Kun kuorenpaloihin väkisinkin jää hedelmälihaa, purista niistä mehut jälkiruokaan. 

Ja mainio hävikistä herkkua - niksi on, että jos sulla on sähköinen sitruspuserrin, jolla olet tehnyt aamulla mehua, niin säästä se jäljelle jäävä appelsiinikuitu ja sekoita tähän jälkkäriin.

...omituinen äiti...

PORKKANA-LINSSIKEITTO UUDENVUODEN TILITYKSEN KERA

Arki. Talvi. Lumi. 

Kaikki nämä asiat ovat mulle positiivisia, silti reilun kahden viikon joululoman jälkeen laskeutuminen arkeen on ottanut yllättävän lujille. Sain kyllä lomalla nukuttua monta kertaa pitkään ja nauttia perheen seurasta leppoisissa merkeissä, mutta en ole aivan varma lataantuivatko akut silti aivan täyteen.

Vuotta 2021 on odotettu kuin kuuta nousevaa, eikä siitä puhuta samaan sävyyn kuin 2020:sta, josta tehdyt meemit huutavat: I hope we never meet again!

Kyllä, mullekin 2020 on ollut erilainen vuosi monella lailla, mutta en koe, että se olisi ryöstänyt lopultakaan mitään olennaista (jos ei nyt lasketa matkustelun vapautta, fyysistä työyhteisöä ja - ympäristöä, kokoontumisia perheen, ystävien ja harrastusyhteisöjen välillä...) Sopeutumaan on joutunut, mutta meidän ihmisten superpowerhan on nimenomaan soputumiskyky (luin sen jostakin, ja se oli mielestäni hyvin sanottu). Saan toki olla kiitollinen päivätyöstäni, jonka onni on se, että se on säilynyt, mutta ei ole myöskään muuttunut liian kuormittavaksi. En aio olla katkera vuodelle 2021 vaan katsoa eteenpäin. Uudenvuoden lupauksia en tehnyt, mutta ajattelin, että haluan siivota elämästäni pois turhaa negatiivisuutta, niin ympäriltäni kuin varsinkin itsestäni.Toivon, että löytäisin vielä sen hymyilevän, iloisen ja innostuvan itseni, joka joskus ainakin olen ollut.

Ja jos olisin tehnyt uudenvuoden lupauksia, niin varmaan olisi pitänyt luvata keventää ja järkevöittää ruokavaliota. Ehkä se on tuolla jossain takaraivossa.

Kun ainainen kiire seuraa kintereillä, vaikka kuinka yritän ottaa rauhallisesti, saa se miettimään prioriteettaja. Kun omatunto soimaa, kun lapsi on ollut tuntikausia kännykällä,etkä itse ole ehtinyt edes ehdottaa mitään järkevämpää tekemistä, saati, että olisit ottanut aikaa tehdä jotakin yhdessä. Kun päivät vain täyttyvät (myös lomapäivät, pois lukien työt) kaikesta; ruuanlaitosta, siivouksesta, pyykinpesusta, lemmikeistä ja silti meillä on aina joko puhtaitten tai likaisten pyykkien vuori, tasaisen sekaista ja muutama katastrofi (tällä hetkellä viittaan työhuoneeseen ja makuuhuoneeseen, joissa käynnissä "operaatiot" sekä keittiöön, jota vaan en tunnu koskaan saavan täysin siistin kuntoon), ei ne ainakaan positiivista energiaa säteile.

Laskin yks päivä esimerkkipäivän (kun mies on merillä), jossa siis minullakin on vain 24 h käytössä. 

• Uni 8 h (se on pakollinen, muuten saan fyysisiä oireita, vaikka joskus tästäkin tingitään, ei niinkään valvomalla vaan  klo 3-5 aamuherätyksillä, ja itse asiassa tarvitsisin unta ehkä tunnin pari reilummin) ja 
• työpäivä 8 h (se on siis 7,25, mutta orientoitumiseen, nyt etätöissä puleerausaika ja työmatka jää toki pois). Ollaan siis 16 tunnissa, 1/3 osa jäljellä. Eikä oo vielä trehty kun töitä ja nukuttu.
• Aamiainen ja Hiljan laittaminen kouluun 1h 
• muut ateriat 1h
• koiralenkit 2h
• hevonen 3h
• jäljelle jää harrastuskuskauksiin, kaupassa käyntiin, bloggaamiseen, muihin töihin, asioiden hoitoon, pikaluistelujuttuihin, hengittämiseen 1 h

Aika masentava yhtälö, joka ei vaan toimi. Tuo nyt oli päivä kiireisintä laatua, mutta tuollaisiakin on. Äitini auttaa silloin paljon. Tuossakin on aika minimiajat, selviänkö mä nyt ruuanlaitosta ja syömisestä yhdessä tunnissa vuorokaudessa? Ehkä en. Tällä hetkellä IsoHoo on suurimman ajan kotona, joten hän hoitaa pääsääntöisesti Meimitherottweilerin lenkitykset, eikä nyt juuri alkavasta lumentulostakaan tarvitse murehtia lumitöiden osalta. Tallilla en käy ihan joka päivä, ainakaan 3 h, joka menee helposti ratsastuspäivinä, toisina päivinä saatan selvitä tunnillakin jos liikutan hevosen kävelemällä (Hanski on laihiksella, joten sitä ratsastetaan ja kävelytetään lisäksi joka päivä, urakan, tai tämän mielenterveyttä ja fysiikkaakin ylläpitävän harrastukseni jaan toisen omistajan, Anumarian kanssa).

Joku voi ajatella, että meneepä sillä paljon aikaa noihin eläimiin, että oma valinta. Ja niin onkin ja näin on hyvä.

Ai niin, se resepti. Unohdan ihan itseni kun alan jaaritella kuinka jyrän alla olen. Ehkä nämä on kuitenkin kolmannen maailman ongelmia ja myös omia valintoja, ja enemmän täytyy olla kiitollinen.

Yritän olla. Mutta tsemppiä muillekin asioiden kanssa painiville. Omat asiat ovat kuitenkin jokaiselle tärkeitä jo terveydenkin kannalta.

Mutta se resepti: olen niin iloinen, että Maitotyttö tykkää ylikovaa kasviskeitosta. Linssejä lisäämällä siihen saa sopivasti myös proteiinia, ja olen Urho16v: llekin yrittänyt asiaa mainostaa. Aina auttaa jos kylkeen leipoo sämpylöitä, niin tein nytkin Mikan klassikko-ohjeella.

Mutta keitto on siis hyvä, helppo, nopea ja ravitseva eli täydellistä arkiruokaa.

(ja apua, "pikkupoikani" tuumas mulle eilen, että "Äiti, ens vuonna mä täytän 18!")

Porkkana-linssikeitto

4 :lle

1 rkl öljyä

1/2 kg porkkanoita paloiteltuna

1 sipuli, hienonnettuna

1 valkosipulinkynsi hienonnettuna

1 rkl inkivääriä

(1/2 chilipalko hienonnettuna tai 1/4 tl chilihiutaleita)

1 tl jauhettua korianteria

1 tl kurkumaa

7,5 dl l kasvislientä

1 dl punaisia linssejä

1 prk kookosmaitoa

pinnalle tuoretta , hienonnettua korianteria

Freesaa porkkanoita ja sipuleita pannulla öljyssä kolmisen minuuttia. Lisää muut mausteet ja freesaa vielä pari minuuttia.

Lisää kasvisliemi ja linssit ja keitä hiljaa poreillen kunnes porkkanat pehmenevät eli vartin verran.

Soseuta.

Lisää kookosmaito ja kuumenna. Ripsauttele tuoretta korianteria reilusti pintaan ja nauti hyvän leivän kera. (Vinkki: Mikan maailman parhaat porkkanasämpylät)

 
Arki. talvi. Lumi.

Ihanaa!

HERKULLINEN JOULU: EGG NOG ELI MUNATOTI BLENDERISSÄ

Luukku 22

Kaikki äitini reseptiT

Herkullinen joulu

Alkaa olla nyt ne Pyhien lupausten - päivät juuri kuumimmillaan. Ne kun lupaan, että ENSI VUONNA meillä on siistiä hyvissä ajoin ennen joulua. Saa vaan levitellä koko joulukuun koristeita pitkin taloa ja fiilistellä (Toisaalta IsoHoo on jo viikon verran mainnut useita kertoja päivässä; että kyllä meillä on niin jouluusta...). 

Lahjat on ostettuna ja paketoituna kauniisti, on muistettu kummilapset, lasten opettajat ja valmentajat.

Joulukorttikuvat on otettu ilman riitoja (no se kyllä onnistui riidatta tänäkin vuonna, luulen että hevonen rauhoitti tilanteen)ja lähetetty ajoissa siinä PUNAISESSA KUORESSA (ei ole tapahtunut vielä koskaan). Osoitelista on päivitetty ajan tasalle, ei viime hetken paniikki viestejä.

Piparit on leivottu. Ja piparitalo.

Joulukalenterin upeat ja houkuttelevat kuvat on kuvattu kesän pitkinä päivinä, reseptit kirjattu ja kaikki AJASTETTU.

Jos rivien välistä nyt sitten luette, että siivot on kesken, muistamiset unohdettu, joulukortit lähetetty eilen, lahjat paketoimatta, koska niitä ei ole, soitetut osoitteet kirjoitettu suoraan kuoreen, joten niitä ei vuorenvarmasti ole ensi vuonnakaan. Koristeet on laittamatta ja lupasin Maitotytölle, että tehdään Pipsa Possu piparitalo, öööö ... ehkä joulupäivänä.

Ymmärrätte, että tässä alkaa rauhallistakin naista ahdistaa tämä jokavuotinen itseaiheutettu kaaos.

Enkä oo syöny mun lääkkeitä. Tosin mulle ei ole koskaan määrätty mitään mielialaan vaikuttavia.

No tein kuitenkin  Egg Nog' ia eli munatotin. Blenderissä nopeasti. ei siitä tullut nyt mitenkään paksu, hyvänmakuinen tosin. Ohje on tarkoitettu Vitamix ja Blendtech tyyppisille voimakkaille blendereille, jotka aiheuttaa niin paljon kitkaa, että neste kuumenee. Voi tän kyllä pyörittää vaan kylmänä juomanakin. On ainakin yhtä laihaa.

 EGG NOG

4:lle

4 kananmunaa (tai vain keltuaista)

1 1/4 dl ruokosokeria

1 dl tummaa rommia

1 l maitoa

1 tl muskottipähkinää

Blendaa munat sokeri ja rommi vähintään 4 min kunnes seos paksuuntuu ja kuumenee. Tämä ei tapahdu ihan perusblenderillä, mutta tulee sekin hyvää.

Lisää maito ja muskotti ja blendaa vielä 2 min.

Jäähdytä kylmäksi kannussa. Koristele tarjottaessa kanelilla.

Nauttikaa!

Nyt en ehdi etsiä reseptiä bloggaajakollegoilta. Pus! Te ymmärrätte!

HERKULLINEN JOULU : PISTAASIPIPARIT

 

Luukku 20

Kaikki äitini reseptiT

Herkullinen joulu

Tänään taas ollaan joulun herkkujen ytimessä. Näiden pistaasipiparien valmistukseen et tarvitse kaulinta tai uunia. Paistinpannun  sokerin sulattamiseen ja pussin suklaan sulatukseen (katso niksi). Supernättejä ovat ja kaikki joulun maut kohdillaan, piparkakku, suklaa ja vähän suolainen pistaasipähkinä ja sulatettu nekkusokeri.

Kuvien piparit kohtasin tänään ekaa kertaa, ne ovat naapurini ja ystäväni Kiurun valmistamat. Kiuru oli kattanut ne glögin kaveriksi ja ihastuin välittömästi. Lainasin piparit kotiin valokuvattavaksi, kyselin ohjeen ja sain luvan tehdä näistä joulukalenterin 20. luukun.

Tässä joulun alla kaipaa juuri tällaisia reseptejä. Saa tekemisen meiningin pienellä vaivalla. Tässä on nimittäin pohjalla valmiit piparit, luulisin, että nämä on Anna's pepparkakor, ohuita, rapeita ja mausteisia.

Pistaasipiparit

• valmiita pipareita, omia tai kaupan
• tummaa suklaata
• paahdettuja,suolattuja pistaasipähkinöitä (kevyesti rouhittuna)
• sokeria

Levitä piparit tarjottimelle tai uuninpellille (kannattaa käyttää alla leivinpaperia, niin et sotke sokerilla.

Sulata suklaa. Voit tehdä sen mikrossa tai vesihauteessa, mutta tässä helppo vinkki, jolla onnistuu aina: Laita suklaa paloina puhtaaseen muovipussiin tai muoviseen pursotinpussiin. Nosta pussi pieneen kulhoon ja kaada kuumaa vettä (vedenkeitin kätsy) päälle. Pussiin ei saa mennä vettä tietenkään sisälle. Odottele muutama minuutti  kunnes suklaa sulaa, leikkaa kulma/kärki auki ja pursota.

Pursota keskelle piparia suklaata ja ripottele sen pinnalle pistaasit. Viimeistele kiinnitys sulattamalla sokeria pannulla ja valuttamalla sitä lusikalla piparien pinnalle ohuena nauhana.

Kiitos ihana Kiuru, tämä oli aivan mahtava piparituunaus! Pelastit samalla 20. luukun.

Herkullista joulua bloggaajakollegoilta

Kuva Sokerivaltakunta, Sanja Alisic

Sokerivaltakunnan Sanja on taitava leipuri, minkä tämä jumalaisen näköinen kakkukin todistaa. Suklaakastanja talviunelma sopii hienosti tuleviin juhlapyhiin.

Kuva Terhin keittiössä, Terhi Tuomela

Meitä on kahdenlaisia ihmisiä: ne jotka vannoo itsetehdyn joulutorttutaikinan nimeen ja niitä jotka tyytyväisinä käyttävät kaupan valmistaikinaa. Itse kuulun tuohon jälkimäiseen, koska jossakin täytyy helpottaa itseään. Terhin keittiössä blogi ei tällä hetkellä päivity, vaikka instassa seikkaillaankin tiiviisti. Terhi on joulutorttutaikina ihminen, siispä linkataan Terhin resepti teille.

Ja oman blogini terveiset tänään ovat riisipuuro ja luumukiisseli.

HERKULLINEN JOULU: ITALIANSALAATTI

 

Luukku 14

Kaikki äitini reseptiT

Herkullinen joulu

Italiansalaatti on melkoinen klassikko. Se on ilmeisesti Suomen eniten ostettu einessalaatti ja tuttu näky ihan arjen pöydässä. Sillä on monen mielestä erityinen paikka myös joulupöydässä. Itse en kuulu oikein kumpaankaan käyttäjäkuntaan, mutta nyt kun tein sen itse, niin täytyy sanoa, että tulipa maukasta ja oli myös helppotekoista. Siinä on vähän sellaista  kivaa retroa henkeä kaiken kaikkiaan.

Italiansalaatin alkuperällä on aika mielenkiintoinen  ja vähän sekava tarina taustalla, ainakin mitä nimeen tulee,  josta lapsuudenystäväni Teresa minulle joskus vinkkasi. Ollaan ilmeisesti ainoa maa, jossa tätä salaattia kutsutaan italiansalaatiksi, johtuneeko meidän käyttämästä pastasta vai mistä. Salaatti on alkuperältään venäläinen ja se tunnetaan yleisesti  maailmalla  nimellä Salade Russe, venäläinen salaatti. Paitsi Venäjällä, jossa se tunnetaan nimellä Olivje, ranskalais- belgialaistaustaisen keittiömestarin, Lucien Olivierin mukaan, joka valmisti sitä Ermitage - ravintolassaanMoskovassa 1860. Ensimmäisessä salaatissa oli lihana peltopyytä ja naudankieltä (ravunpyrstöjä yms). Salaatista tuli jättihitti ja Olivierin piti reseptin omanan tietonaan kuolemaansa asti. Yksi hänen kokeistaan, Ivan Ivanov urkki resptin  ja varsinkin salaisen kastikkeen viekkaudella  tietoonsa, tai ainakin sinne päin ja lähti cheffiksi toiseen ravintolaan, jossa hän alkoi tehdä samaa salaattia stolichny (pääkaupunki) nimellä.

Salaattia valmistetaan nykyisin monin eri versioin ja venäjän ja Itä-Euroopan lisäksi se on levinnyt aina Etelä- Amerikkaan asti, Iraniin, Israeliin, Mongoliaan...

Moderni versiomme on aika kaukana alkuperäisestä Olivierin salaatista, lähempänä Ivanovilaista. Kalliit raaka-aineet on aikojen kuluessa korvattu huokeammilla. Meidän pastallinen versiomme ei ole se suosituin, useimmiten salaatissa on perunaa ja porkkanaa, suolakurkkua, munaa, sipulia, selleriä (täytyykin lisätä varsiselleriä seuraavan kerran) ja sen kruunaa ihanan kermainen majoneesikasti (se mitä einesversiossa on aina ihan liikaa).

Italiansalaatti on suosittu zakuska-pöydässä ja erityisesti uutena vuotena. Taidankin kokeilla perunaisempaa versiota vuoden vaihtuessa. Joka tapauksessa, Italiansalaatin teko kotona kannattaa ehdottomasti. On nimittäin herkullista.

Italiansalaatti

iso annos

200 g rakettispagettia 

2 porkkanaa
200 g pakasteherneitä
200 g palvikinkkua

1 hapan omena

1 iso suolakurkku

kastike:

1 prk kermaviiliä

1 dl majoneesia

1 tl sokeria

1/4 tl suolaa

muutamia pyöräytyksiä mustapippurimyllystä

1 tl valkoviinietikkaa

(1 tl dijonsinappia)

Laita spagetit ja pätkiksi leikatut porkkanasuikaleet/tikut/jiuliennet kiehuvaan veteen  6 minuutiksi. Siivilöi vesi pois ja jäädytä kylmällä vedellä, anna valua siivilässä. 

Lisää pastan ja porkkanan sekaan pakasteherneet, suikaloitu palvikinkku ja pieneksi kuutioidut omena ja suolakurkku. 

Sekoita kaikki kastikkeen ainekset yhteen ja sekoita se sitten salaattiin.

Anna tekeytyä viileässä hetken.

Herkullista joulua bloggaajakollegoilta

Kuva: Sauvajyvänen

Sauvajyvänen on minulle tärkeä blogi ja sellainen, joka on usein muistuttanut tästä Italiansalaatista. Sauvajyväsessä ei murustella mausteita pöydälle ruokastailauksen nimissä vaan keskitytään olennaiseen, ruokaan ja elämään. Riistan ystävälle blogi on melkoinen aarreaitta. Ja vaikka blogista huokuu arvostus raaka-aineita ja yksinkertaista mutta juurevaa ruanlaittoa kohtaan, maistuu perheenjäsenille myös mäkkäri. Ihanan aitoa ja rehellistä elämää.

Omien lapsuuteni joulujen yllättäjäsalaatti on retro (no hei, silloin elettiin sitä mitä tänään kutsutaan retroksi) tonnikalariisisalaatti. Äitini ei ole sitä joulupöytään koskaan kelpuuttanut, mutta mummolassa se oli kinkun (rasvan) jälkeen mun lempisyötävää joulupöydässä.

Joulupöydässä meillä ovat nykyään Waldorffin salaatti ja rosolli.

HERKULLINEN JOULU: PAHOLAISEN MUNAT

Luukku 9

Kaikki äitini reseptiT

Herkullinen joulu

Paholaisen munat on helppotekoinen klassikko. Kun niitä kattaa tarjottimellisen vaikka noutopöytään, on se yksi ensimmäisenä tyhjenevistä tarjottavista. Aina. Ajattelisi, että kananmuna on niin arkinen ainesosa, helposti saatava ja edullinen, että se kalpenisi muiden herkkujen rinnalla. Mutta ei, tarjotin tyhjenee ensimmäisenä.

Näiden jouluisten paholaisten munien resepti on tosi perus, mutta silti maistuva. Munien täyte kannattaa pursottaa tähtityllalla, niin siitä saa kauniin. Muista, että täyte täytyy hienontaa tosi hyvin, että se menee notkeasti läpi tyllasta. Jos haluat lisämakua, voisi tuohon pinnalle laittaa vaikka kymäsavulohen palan tai palan silliä, tai tahnaa voisi maustaa myös Kallen mätitahnalla tai tonnikala- tai lohitahnalla.

Joulufiilis paholaisenmuniin tulee niinkin yksinkertaisesti kuin yrtin lehdellä ja pienillä paprikanpaloilla, jotka mallaavat siis orjanlaakeria (opin tämän nimen viime vuonna Sauvajyväseltä) eli mistelinoksaa, joka taas on tuttu joulusymboli ainakin angloamerikkalaisesta kulttuurista.

Ja viimeisenä vinkkinä se, että tahnan voi valmistaa etukäteen pursotinpussiin odottamaan, mutta pursota itse munat vasta hiukan ennen tarjoilua, etteivät ne ala kuorruttua ikävästi.

Jouluiset paholaisen munat

12 kpl

6 munaa

3 rkl majoneesiä

12 tl sinappia

hiukan suolaa ja paprikajauhetta

12 lehtiopersiljan tai korianterin lehteä

3x 12 punaisesta paprikasta pillillä painamalla leikattua pyörylää (myös rosepippurit käy)

Munankeittovinkki:

Täydelliset kovaksi keitetyt munat ilman tummia reunoja saat kun laitat munat kylmään veteen  kattilaan ja liedelle kunnes vesialkaa kiehua. Sammuta liesi ja anna munien seistä kuumassa 10 min. Jäähdytä ne sitten  kylmässä vedessä.

Jos voit valita, älä käytä tähän supertuoreita munia, niistä on vaikea irrottaa kuori.

Kuori siis keittämäsi munat ja halkaisen ne. Usein tämä tehdääm pituussuunnassa, tällä kertaa leikkasin ne halki keskeltä, jolloin valkuainen jää pyöreäksi. Ota keltuainen talteen toiseen kippoon. Leikkaa valkuaisten pohjista pienet palat, jotta saat ne seisomaan pystyssä.

Hienonna keltuaiset, majoneesi, sinappi ja suola notkeaksi tahnaksi ja pursota ennen tarjoilua valkuaiskuppiin.Ripottele hiukan paprikajauhetta pintaan.

Mistelin saat kun asetat munan reunaan yrtin lehden ja otat (metalli)pillillä paprikasta pieniä pyöryleitä, joita laitat aina kolme lehden viereen.

 

Herkullista joulua bloggaajakollegoilta

Tasty Travelissimo blogista löytyy ohje näihin suolaisiin joulutorttuihin. Otako poro- vai lohitäytteellä?

Pientä suolaista, erilaista alkupalapöytään löytyy myös vanhoista postauksistani eli jouluisat kasviskiekot.

HERKULLINEN JOULU: LUMIMARGARITA

 

Luukku 8

Kaikki äitini reseptiT

Herkullinen joulu

Kyllä joulu coctailinsa ansaitsee. Kaikkien niiden lämpöisten glögien jälkeen kylmä ja raikas cocktail maistuu freshiltä. Tämä juoma ei kulje suomalaisten makujen perässä, mutta puhtaan valkeana vaahtona se tuo mieleen Pohjolan lumimaisemat ja raikkaan pakkasilman.  Ja pääsihän pinnalle muutama puolukka! Cointreaun appelsiinin maku on ehdottomasti jouluun sopiva, ja tequila kuuluu taas margaritaan, joulu tai ei.

Mä olen löytänyt coctailit vasta tällä vuosikymmenellä. Kun minä olin nuori, ravintoloissa juotiin viina tai paukkuja, tämä keskikaljan ja siiderin litkiminen on vasta 90-luvun juttu. No. Minä en koskaan voinut sietää niitä drinkkejä. En ampiaista, sinistä enkeliä, Tequila sunriseä, hyi olkoon mitä makeita litkuja, ja jäissäkin varmaan säästeltiin. En liion tykännyt mistään viinasta colalla tai kossusta millään lantringilla. (Se oli sen lantringin vika, ei kossun).

Ravintolassa join ehkä vodkatuoremehua (jota yritin aina tilata Screwdriver nimellä leveällä amerikan äksentillä, eikä kukaan baarimikko ikinä ymmärtänyt mitä halusin, kunnes kerran eräs kysyi, että ai, vodkjuissii vai? Häpesin niin kun en osannut tilata.)

Sittemmin coctailit ja niiden rakentelu tuli hyvinkin tutuksi SeinäjoenVaakunan aulabaari LouLou´ssa ja legendaarisella Botton Clubilla. En edelleenkään tykännyt juoda niitä. IsoHoohonkin yritin aikoinaan tehdä vaikutuksen juomalla baaritiskillä monen monta Fernet Brancaa perä jälkeen. Sehän se varmasti tuokin parhaat puolet esille...

Mutta nykyään cocktailit ovat niin ihania ja eri tekniikoilla tehtyjä, että ne ovat todella juomisen arvoisia. Kun pääsen  syömään ravintolaan, jossa on mielenkiintoinen cocktaillista, takuulla tilaan ja nautin. Lapsetkin saavat tilata omansa mocktaillistalta, on vaan niin superia saada eteensä huolellisesti valmistettu drinkki.

Meni vähän epäjouluisan juomahakuiseksi tämä teksti, mutta loppukaneettina sanoisin, että jouluaattona nautin vain kotikaljasta, enkä muinakaan pyhinä tykkää mistään tissuttelusta. Mutta kyllä tälle lumimargaritalle varmasti paikka löytyy...

Lumimargarita

4-6 :lle

1 tlk kookosmaitoa 

paljon jäitä

24cointreau -likööriä

36cl vaalea tequilaa

1 dl limenmehua

Lasinreunukset: Kasta munanvalkuaisessa ja sitten sokerissa niin saat makean huurrereunuksen lasiin. Valkuaisen lopun voi heittää drinkin sekaan vaahtoutumaan!

Koristeeksi muutama jäinen puolukka ja limen siivu.

Valmista drinkki ajamalla kaikkia ainekset vaahdoksi blenderissä.

Jaa sokerireunustettuihin laseihin ja koristele.

Herkullista joulua bloggaajakollegoilta

Kuva: Sillä sipuli, Mr or Mrs Hemilä

Muistelin, että Sillä Sipuli- blogin Merituuli ja Jukka ovat suuria ginin ystäviä ja lähdin etsimään olisko heillä jotakin mukavaa jouluista drinksua ja siellähän se napakymppi löytyikin eli jouluinen GG aka Glögigini.

Ja täs se oma panokseni joulujuominkeihin, eli kotikalja. On takuulla suunmyötäinen niin sillin kuin kinkun kanssa. Ja joulurauhan.