About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Pekingin ankkaa matalan aidan taktiikalla


Alussa oli ankka pakasteessa ja lopussa hirviän tyytyväinen emäntä/kokki ja onnelliset vieraat.

En ole koskaan laittanut ankkaa millään tavalla, ja aika harvoin syönytkään. Ravintolassa syömäni ankat ovat olleet tasaisen onnettomia, joten mitään himoa ankan tekemiseen ei ole päässyt syntymään. Tarjontakin on täälläpäin melko onnetonta, raaka-aineen siis, joten sieltäkään ei ole inspiraatiota tullut. Nyt inspiraatio kuitenkin ilmaantui saksalaisen tarjousankan muodossa (jonka kävi kotiinsa hairaamassa samana päivänä myös blogikaverini Campasimpukka).

Ja jostakin se tuli, pakkomielteisen kiihkeä ajatus valmistaa Pekingin ankkaa. Minulla ei ollut operaatiosta minkäänlaista hajuakaan, mutta nyt voin kertoa tutkimusteni perusteella, että hommasta on tehty sitten mielenkiintoisen hankala. Näin tiivistettynä valmistukseen voit varata noin vuorokauden: välillä ankanruhoa roikutetaan katosta narun päässä, kaltataan nahkaa upottamalla kuumaan veteen ja ellet asu tuulisella ja kuivalla arolla, jossa roikotat ankkaa, tulee sinun laittaa sen viereen puhallin, tai sen puutteessa hoitaa homma käsiföönillä.  Nahalle keitetään myös dippaus lientä jne... monenlaista, reseptistä riippuen. Olin jo lannistua, mutta onneksi eksyin myös vanhojen kunnon Nigella Lawsonin ja Jamie Oliverin sivuille. (linkeissä ko reseptit) Jamien ohjeessa oli hiukan enemmän variaatiota, mutta Nigella oli taas yksinkertaistanut homman äärimmilleen, tuikkasi ankan sellaisenaan maustamatta uuniin huomattavan pitkällä paistoajalla 4-5h. Ja se oli siinä.

Ääripäitten ohjeissa oli ristiriitaa enemmän kuin laki sallii, mutta koska rakastan Nigellan lampaanvalmistustapaa, joka sekin on suuri yksinkertaistus ja saa aikaan paremman lopputuotteen kuin konsanaan (olen saanut) millään valkosipulinkynnenupotuksilla ja kermakahvilla valeluilla, valinta oli lopulta selvä. Eli vaihtoehtojen edessä päätin empimättä kiivetä yli matalammasta aidasta ja soveltaa tv-kokkien reseptejä, voihan sitä kiipeilykokemuksen karttuessa myöhemmin kiivetä vaikka sen Kiinanmuurin yli.

Pekingin ankka (superhelppo)

1 ankka (omani noin 2,5 kg, unohdin katsoa, mutta vaklasin Campasimpukan ankan painon)
suolaa, pippuria, viismaustetta
inkiväärin juurakon palanen

vapaaehtoinen valeluliemi loppuhuipennukseen:
siirappia 1/2 dl
soijaa 2 rkl
2rkl vodkaa tai kossua


tarjoiluun: 
pekingin ankka- lettuja/leipiä (ohje alempana)
kurkkua
kevätsipulia
Hoi Sin -kastiketta (löytyy marketin eksotiikkahyllystä lasipurkissa, esim Blue Dragon)

Sulata ankka hitaasti jääkaapissa. (vuorokausi) Kuivaa ankka huolellisesti talouspaperilla kaikkialta, sisältä ja ulkoa. Hiero ankan nahkaan suolaa ja pippuria, myös sisälle. Raasta inkivääri ja hiero sitä ankan sisälle ja jätä raaste sinne. Jos sinulla on viismaustetta( sis. kiinanpippuri, tähtianis, inkiväärí, kaneli fenkoli, muistaakseni), hiero myös sitä ankan pintaan.



Äiti toi minulle jonkun eksoottisemman pussin, jonka jauhoin Iso-Hoon kahvimyllyssä (anteeksi, mutta et ole käyttänyt sitä vuosiin...)Siinä oli lisäksi esim kuivattua appelsiinia. Tuoteseloste sanoi myös, että kuminaa, mutta vannon, että se oli kyllä fenkolia, jota ei taas mainittu (...kiinalainen käännösvirhe?)

Aseta ankka ritilän päälle  rinta ylöspäin ja ankan alle uuninpelti, jonne rasva voi valua. Nahka ei rapeudu, mikäli kaveri lilluu rasvassa vuuan pohjalla, ja nahkan rapeus onkin kaiken a ja o.

Paista ankkaa 170 asteessa 4 tuntia, mikäli nahka ei vaikuta kyllin rapealta, sudi vielä valelulientä ankan pintaan ja nosta lämpö vartiksi 220 asteeseen. (oi joi, ja tämä oli vaaran paikka, Ankkani oli aivan ihanan näköinen, kunnes tein tämän, mutta olin vääntänytkin uunin 250 ? ja palaneen haju ei vielä ehtinyt tulla, mutta menetin nahasta ehkä neljänneksen karrelle palamisena, oma vika.)

Kun ankka on valmis, nosta se leikkuukaudalle ja avaa rintakehä ja kaivale haarukalla repien hajoava liha tarjoilulautaselle. Ota myös kaikki ihana nahka tarkasti talteen ja suikaloi se  tarjoiluvadille. Liha on ihanaa, eikä yhtään kuivaa, mutta voit vielä lusikoida hiukan ankanrasvaa siihen päälle.


Tässä kohti näyttää himpun verran pahalta, mutta karstat vaan veks...

Vasemmalla nahkasuikaleet, oikealla liha

 Tarjoile siis ankka kiinalaisten lettusten,  pitkittäin suikaloidun kurkun ja kevätsipulin kanssa. Lätty lautaselle. Päälle lihaa JA NAHKAA!, kurkkua ja kevätsipulia sekä teelusikallinen Hoi sin -kastiketta (Jamiella myös itsetehdyn luumukastikkeen ohje - kiinnostavaa...)



Sitten vielä operaatio lätyt tai kiinalaiset pannukakut. Löysin 2 hyvin toisistaan poikkeavaa ohjetta, ja tein varmuudeksi molemmat.



Ohje 1 Pekingin Ankan kuoriletut
28 kpl (jos kaikki onnistuvat)

440g vehnäjauhoja
3dl kiehuvaa vettä
1 tl suolaa
sesamöljyä

Sekoita kiehuva vesi jauhosuolaseokseen ensin haarukalla, sitten käsin vaivaten pöydällä ainakin 10 minuuttia. Taikina on ensin todella kuivaa murua, mutta kyllä siitä lopuksi taikinapallo tulee. Anna levätä 20 min. kostean keittiöpyyhkeen alla. Ja sitten se mielenkiintoinen tekniikka, jonka takia minun oli aivan pakko tehdä näitä.


Jaa taikina kahtia ja leivo pötköksi, leikkaa pötkö 14 osaan.

Muotoile pötkö palloksi, minä kyllä päädyin käyttämään leikattua palaa sellaisenaan. Tarvitset aina kaksi palaa kerralla, pidä muut kostean liinan alla, etteivät kuivu. Aseta toinen pala työpöydälle ja dippaa toisen palan toinen puoli sesamöljyyn.

Aseta toinen pala pöydällä olevan päälle niin, että öljy jää väliin.

Paina taikinapaloja ensin sormin vähän litteämmäksi ja sitten kaulinta apuna käyttäen  kauli noin kahvikupin aluslautasen kokoinen läpyskä. Pulikka on tässä hyvä, sillä on tärkeää, ettet paina  kaulitessasi lätyn reunoja "kiinni". Paista kuivalla pannulla, mediumkuumalla, molemmin puolin muutamat ruskeat pilkut. Anna jäähtyä minuutti, ja sitten - ever so gently- etsi reunasta liitoskohta ja revi lettuset varovatsi irti toisistaan, nyt sinulla on niitä kaksi. Toimii! Melkein aina ainakin.
 Nämä voi tehdä jo edellisenä päivänä jääkaappiin , kunhan höyrytät ne sitten enne tarjoilua. Juu, tähän hommaan on just se bambukori. Mutta sen puutteessa, keinot keksitään:

Paistinpannu, roiskesuoja ja syvä kattilankansi = höyrytin a'la Nanna

Ohje 2 Pekingin Ankka letut
20 kpl

1, 25 dl jauhoja
2 rkl maissijauhoja (no maizenaa...)
3/4 dl vettä
3/4 dl maitoa
2 munaa
1 rkl sesamöljyä
voita

Vispilöi kaikki ainekset tasaiseksi ja anna seistä 15 min. Paista teflonpannulla, josssa aavistus voita/rasvaa, taas niitä asetinkokoisia lettuja. Eli pienellä kauhalla taikina pannulle ja samantien levität taikinan mahdollisimman ohueksi ympyräksi käyttäen apuna kauhasi alapuolta. Paista molemmin puolin kalpeahkoja lettuja.


Nuo ekat maistuivat freshinä hyviltä, mutta sain ne aika sitkeiksi höyryttämällä, en ole varma mikä meni vikaan. Nämä lättytaikinatyyppiset olivat helppoja ja hyviä ja tällä kokemuksella suosittelenkin niitä, vaikka tuo ekojen tekotapa on vinkeä. Mutta ellet ole kiinalainen kokenut lätyntekijä, nämä toiset saattavat olla parempi valinta. Tulipahan testattua.

Kutsuin syömään oman väen lisäksi lisää omaa väkeä, eli isäni (äiti oli AFS meetingissä), pikkuveliNuutin, Nuutinminnan ja Elli4v:n.

Ai, että me tykättiin kaikki!



Juomana olut, maito, CC Zero ja Gewurtstraminer.



Kun tarjoilulautanen tyhjeni, haettiin keittiön puolelta vielä useaan otteeseen lihoja "runkopaloista".


Oli todella herkullista sorminsyötävää taas.Kaikki meni. Seuraavalla kerralla kun ankkoja on tarjolla ostan 2, nehän sopii vierekkäin uuniin. Ja teen kiinalaisen alkukeiton.


Jällkkärin tein omasta päästä. Rapeat siansiivut ovat kiehtova yhdistelmä vaniljajäätelön kanssa.


Ei vaiskaan, on ne banaaneja.

Mutta minultahan voi odottaa mitä tahansa... Isäkin tuumas kotia lätiessään, että, no, luetaan sitten blogista mitä tuli syötyä....

Kaiken huippu oli kuitenkin pikkuveliNuutti, josta vaimonsa kertoi seuraavasti:

Heille on tulossa vieraita ja siskon blogiakin oli käytetty inspiraation lähteenä, NuutinMinna oli ehdottanut täytettyjä chilejä. Johon Nuutti: " No eihön noita voi IHMISILLE tarjota...!"

Perhe on paras. Ja rakkain.

31 kommenttia:

  1. Hyvältä näyttää! Joskus on tullut tehtyä, maalla, jossa ankan sai roikkumaan puuhellan päälle; kiehuvalla vedellä valelu kutistaa nahkan ja tekee siitä entistäkin rapeamman, kuivi kyllä ihan itsestään. Taidettiin tehdä muunnos ja maustettiin nahka mm. 5-mausteella. Paisto onnistui hyvin leivinuunissa, eikä tarvinnut alkaa uunia pesemään. Kylläpä alkoi tehdä mieli...

    VastaaPoista
  2. Herkullista! Taidan lähteä kohti saksalaismarketin pakasteallasta...

    VastaaPoista
  3. Meillä köllöttelee samanmoinen ankka pakastimessa (eli superhyvään saumaan tuli tämä postaus) ja vielä muutama koipikin. Eilen tehtiin eka satsi koipia, ja ai että niistä tuli ihan loistavia!

    VastaaPoista
  4. Näytti paljon paremmalta, kuin minun kokeiluni!

    VastaaPoista
  5. Heleen: No teillä on ollut kunnon meininki! Olishan se mullakin tuossa tuo leivinuuni, että sikäli vois tehdä vaikka ravintolapäivänä 10 ankkaa uunissa...mutta kuka ne lätyt paistais?

    jokihaka: Pelkään pahoin, että ankkaa ei ole siellä jatkuvasti vaan 2-4 kertaa vuodessa kampanjana, eli katso tarkasti tästä lähtien mainokset... Hinta oli muuten 9,90!!!

    Riikka : Niin jos silkkitielle lähdet sen kanssa (suosittelen) niin ihana, odotan sun kuvia ja stailausta. Sama muuten Antille!

    Campasimpukka: Vihjaatko nyt mun tummahkoon paistopintaan? :D Sitäpaitsi meillä oli eri "ruokalajit".

    VastaaPoista
  6. En ole oikein ikinä ollut vakuuttunut ankan ja minun välisestä ystävyydestä. Aina jokin menee pieleen, oltiinpa meillä tai ravintolassa. Mutta tätä pitää kokeilla! Kuulostaa herkulliselta!

    VastaaPoista
  7. Heidi:Tää tuntuis olevan aika vaikia pilata, mäkin kuitenkin yritin. :)

    ja koska tämä on ylikypsää, ei kypsyyskään voi eponnistua, näköjään myös ankanrasvaa niin riittoisasti, ettei pääse kuivamaan.

    eli saattaa olla your new best friend...

    VastaaPoista
  8. Nostan kyllä hattua. Vakuutit, että on menty yli sieltä, mistä aita on matalin ja silti hengästyin pelkästään lukiessa.

    Pekingin ankka on kyllä tosi hyvää ja koko sun setti näytti mahtavan autenttiselta. Ja ilmeisesti maistui myös ihan ihmisille ;-)Sisarusrakkaus on ehtymätön luonnonvara.

    VastaaPoista
  9. Mää olen syönyt tällaista kiinaravintolassa, ja nams, tykännyt. Ja että ihan kotikokkaajakin voi itse tehdä, vau! Mutta sinähän teetkin mitä haluat ja toiset mitä osaa :)

    VastaaPoista
  10. Jonna: välillä näistä jutuista tuloo vähän pitkiä, kun on paljon asiaa, mutta jotenkin, pakkohan se on samaan laittaa, eikä niin, että tänään ankan paisto ja huomenna lätyt ... toisin sanoen nyt kun tämä on testattu, niin ens kerralla voin tehdä tätä ihmisillekkin...;D

    VastaaPoista
  11. Kotiharmi:

    :)
    Usein kyllä se mitä teen on sellaista mitä en osaa :D

    ...mutta tämä nyt vielä kerran vakuutettakoon, että tässä ei ollut mitään vaikeata, ja hyvää oli.

    VastaaPoista
  12. Siis juttuhan ei ollut pitkä, vaan valmistusprosessi niin monivaiheinen, että tällaista laiskempaa ihmistä alkaa jo hikoiluttaa tekemistä ajatellessa

    Se on hyvä harjoitella ensin sukulaisilla ;-)

    VastaaPoista
  13. Minun on kyllä pakko mennä heti huomenna penkomaan Lidlin pakastealtaat josko sinne ois jäänyt ankka minullekin vaikka tarjous ei enää olekaan voimassa. Tätä herkkua on pakko päästä maistamaan!

    VastaaPoista
  14. A.V: Pahoin pelkään, että kyllä noin halvat ankat on menneet samantien, eli nyt täytyy vaan odotella uutta tarjousta. Äitini just sanoi, että sillä on pakkasessa yksi...ehkä pääsen syömään taas pekingiläistä ennemmin kuin myöhemmin.

    VastaaPoista
  15. Herkullisen näköistä! Nyt harmittaa vielä enemmän, että kaikki kokonaiset ankan oli jo mennyt kun pääsin kauppaan ja jouduin tyytymään koipiin.

    VastaaPoista
  16. Minna: No mutta VatsasekaisinkilinkolinRiikka oli ainakin saanut hirmurapsakan herkullisen näköisiä koivistaan, (siis ankan).

    VastaaPoista
  17. Eiköhän niistä tosissaan jotain herkullista keksi. Täytyy seuraavan kerran olla ankka -tarjouspäivänä heti aamusta oventakana ja hamstrata suomalaiseen tyyliin :D

    VastaaPoista
  18. Ankka on tosi ihanaa. :) Pitääpä ottaa tästä neuvosta vaarin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kun sä Nelle tunnut tykkävän monimutkaisestakin kokkailusta, niin tätä ankkaa voi tosin valmistaa hyvinkin mutkikkaasti. Toisaalta, lopputulos oli herkullinen vähemmälläkin itsensä ylittämisellä.

      Poista
  19. Ja taas minä nauroin täällä yksiössäni yksin ääneen... vesi kielellä kylläkin! Oot mainio kirjailija! :) <3

    VastaaPoista
  20. Oletko varma, että se maissijauho noissa lettusissa on TOSIAAN maizenaa, eikä "oikeaa" maissijauhoa? Jotenkin se tärkkelys kuulostaisi kummalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en tosiankaan ole varma! Minulla nyt ei kotona ollut muitalmaissijauhoja, niin laitoin niitä. Ei ne ainakaan onneksi lettusia pilanneet. Ja onhan se MAHDOLLISTA, että puhutaan tämäntyyppisestä jauhosta kun sitä on niin tosi vähän, samalla lailla kuin perunajauhoja laitetaan johonkin kakkutaikinaan.
      Mutta oikeasti EN TIEDÄ, mutta siis ainakin toimi näin.

      Poista
    2. Siis maizena on tuotemerkki, mutta siis täysin maissijauhoja. Eli maizena käy tai sitten toisen merkkinen maissijauho.

      Poista
  21. Hei!
    Tänään kokeiltu Pekingin ankkaa! Oli tosi herkullista sun ohjeella tehtynä. Katselin muidenkin ohjeita, mutta onneksi valitsin sun ohjeen.
    Löysin vasta perjantaina nää sun sivut. Taisit saada innokkaan fanin, etkä suotta...ihania ja selkokielisiä ohjeita! Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä Telle! Munkin mielestä tämä oli tosi hyvää, ja mikä tärkeintä myös yksinkertaista tällä ohjeella.
      "Fania " ei oo koskaan liikaa!! Parempi myöhään kun ei ollenkaan!

      Poista
  22. Loistava resepti, kiitos! Käytiin eilen Herberin tuoremarketissa Lörrachissa ja ostettiin pakasteankka ja tiistaina valmistetaan:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jäänyt kommentoimatta aikanaan, mutta sanotaan nyt vielä, että kiva jos resepti tuli tarpeeseen!Kiitos, kiitos!

      Poista
  23. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  24. Kiitos reseptistä, tulipa hyvää! Ensimmäistä kertaa sellaista, joka läheisesti muistutti Kiinassa syömäämme ankkaa :-) Pari kertaa on toiveikkaasti kokeiltu Suomessa sekä ravintolassa että kotona, mutta aina aiemmin "se oikea" ankan maku jäänyt puuttumaan.
    Luulenpa, että kuoren mausteet ja HoiSin-kastike olivat ratkaisevat tekijät, kuin myös rohkea paahtaminen ylikypsäksi asti. Kiitos, että kerroit myös, mitä viismauste pitää sisällään. Meiltä päin ei sellaista löytynyt, mutta heitin näppituntumalla mortteliin anista (ei ollut edes tähtianista), fenkolia, kanelia, inkivääriä, ihan tavallista mustapippuria ja merisuolaa (sitä reippaasti, varmaan 4 ruokalusikallista), ja hyvää tuli kuorestakin! En ehtinyt valella millään liemillä, mutta ei olisi ollut kyllä tarpeenkaan.
    Ja oli tosi helppoa. Suurin vaiva oli kaupassa käynnissä ja uunipellin pesussa ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, hieno kuulla onnistuneesta kokemuksesta. Mulla menossa ankka uuniin huomenna ja tuskin maltan odottaa....

      Poista
  25. Kiitos toimivasta ja ennen kaikkea mukavan yksinkertaisesta reseptistä! Tosin onnistuin noudattamaan ohjettasi vähän turhankin tarkkaan ja ankka sai pintaansa väriä vähän liiankin kanssa.. ;)

    VastaaPoista