About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Ensin syödään!


Ennen illallisjuhliin tai muunlaisiin syöminkeihin lähtöä on tärkeä muistaa syödä.

Niin allekirjoitan tämä KokkiPottilan Hannelen lausuman elämänviisauden. Päinvastoin yleistä olettamusta, että pieni paasto takaa herkkuja vetävän vatsan, se johtaakin yleensä, varsinkin notkuvien pöytien äärellä, hillittömään ylensyöntiin ja ns. ähkytilaan, kun taas täydemmällä mahalla aterioidessa tulee nautinnosta huomattavasti pitkäkestoisempi ja nautinnollisempi.

Ettäs nyt tiedätte!

Minä kun pääsin osallistumaan elämäni ensimmäiseen ruokabloggarimiittiin, varustelin itseni iltaa varten tottakai. Soppaa&Silmukoita Marja oli kutsunut minut yöpymään luokseen ja siellä  sitten evästin itseni ennen lähtöä, näillä herkullisilla (ylijäämä)lohileivillä. Vettä ja leipää? No ei sentään, mutta kun kieltäydyin tarjotusta valkoviinilasillisesti vedoten lohivoiruisleivän suomalais-ugrilaisen olemuksen ja viinin yhteensopimattomuuteen, tokaisi Marjan mies, että no ota taskulämmintä kossua sitten. No sitten otin.

Illan kääntyessä pikkuhiljaa hämärän puolelle saavuimme sitten jonnekin Kirkkonummelaiseen korpeen, jossa valkoiseen vaippaan kääriytyneen pihapiirin keskellä loistivat kutsuvasti keltaisen mansardikattoisen hirsitalon valot.

Tuo saapumisen ensitunnelman lämpö jatkuikin koko illan kun isäntäpari, Suomen parhaan ruokablogin Chez Jasun Jasu ja vaimonsa Akvamariini pitivät huolta meistä vieraista sydämellisen vaatimattomaan, mutta ensiluokkaiseen tyyliinsä.

Muut olivat saapuneet paikalle jo hiukan aiemmin, mutta mekin ehdimme Marjan kanssa onneksi alkupalapöytään, jossa kuohuvan juoman kera tarjoiltiin ihania alkupaloja, joista ei nyt tullut otettua kuvia, kun keskustelut tempaisivat heti mukaansa. Mutta Siskot kokkaa Nelle oli valmistanut pikkuherkkuja, salviakesäkurpitsa tuulihattuja ja uskomatonta kielipateeta sinappijäätelön kera. Että heti tälläinen aloitus! Isäntäparin näkkileipä ja savukalatahna sekä brie-kirsikkahillo-rosmariinipalaset ja Sillä Sipulien ihanan rapsakat maa-artisokkasipsit täydensivät tarjonnan. (Kiitin luojaani, että olin ymmärtänyt syödä lähtiessäni, muuten olisi tieni saattanut tyssätä jo tähän ylenpalttisuuteen.


Illan aivan huikeinta antia oli isäntäväen 2 päivää sitruunajugurttimarinoitu grillattu lammas.

 Masutoaitemun Riitta oli leiponut heti ensikerrasta ensiluokkaista-mentaliteetillä upean makuista ja rakenteista saaristolaisleipää, jota nautittiin siianmädin ja tarpeelisten tilpehöörien kera. Sulaa&Hunajaa Jonnan skagenröra natsasi myös samalle leivälle mainiosti.  Soppaa ja silmukoita Marja oli tekaissut rapsahtelevan raikkaan vietnamilaisen kanakaalisalaatin.


Tuossa Skagen röran etupuolella on Soul Kitchenin Annan pitsakka Couscous, sen alla Jonnan tapastyylinen salainen ase; paahdettua paprikaa ja Chorizoa, alanurkassa Jukan paikan päällä grillaamat possunripsit, todella onnistuneella B-B-Q kastikkeella.

Minäkin noudatin periaatteitani ja tein jotakin, mitä en ollut aikaisemmin tehnyt; Cajun pintamaustettua lohta. Söin sitä-ja se oli sairaan hyvää- joulukuussa ja nyt lähdin sitten reseptittä ihmettelemään kuinka se tehdäänkään. Marja kävi miehensä kera ostamassa lohifileen edellisiltana, posti nahan ja laittoi kevyen suolauksen, ettei minun tarvinnut täältä Pohjanmaalta kävellä paikalle sen lohen kanssa. Maria haki mut kahden junalta, tehtiin lohet ja salaatit (ja syötiin leivät ja juomat) ja lähdettiin paikan päälle.


Liemessä Jenni oli  tehnyt itselleni ihan uusia Lavash-leipiä, joita oli kiva dippailla Annan Baba Ganoush ja hummus -tahnana.
Ja toisen kerran kuva näköjään kanasalaatista. Kuvaamatta ainakin on  jäänyt Jonnan ihkun vihreä härkäpaputahna.

Mutta mitäpä ruokabloggareiden miitissä sitten puhutaan? Kyllä kyllä, siellä puhutaan ruokaa ja ruoditaan ravintoloita, muistellaan makukokemuksia.

Uskokaa tai älkää, mutta itse asiassa siellä puhuttiin ihan muista asioista vielä enemmän. Puhuttiin uskonnosta, uskovaisista, Japanista, Libanonista, Ranskasta, Köpiksestä, tosi-TV:stä, avioliiton sakramentista, erilaisista kosintatavoista, lasten käsittelystä, poikki-ja pystyhuilusta, synnyttämisestä, taksijonoista, siellä puhuttiin jopa Turusta. Jos paikalla olisi ollut useampi mies, olisi luultavasti puhuttu myös armeijakokemuksista tai naisista. Ja yli kaiken kiiri nauru, pienestä hihityksestä helkkarinmoiseen käkätykseen, tilanteen mukaan aaltoillen.

Meitä oli aika monta paikalla, joille miitti oli ensimmäinen, mutta usea oli myös tavannut samoissa merkeissä ennenkin. Upean ja runsaan ruokatarjoilun ja ihanien ihmisten lisäksi parasta oli kuitenkin se, että vaikka meitä istui viitisentoista saman pitkän pöydän ääressä, keskustelu soljui pääsääntöisesti koko seurueen kattavana. ( Ainakin jos huuti väliin  "Kaikki hiljaa, nyt puhun minä!"). Ja se jos mikä on taidokasta, suvaitsevaista ja sivistynyttä. Ja harvinaista.

Niin, siellä miitissä vierähti uskomattomasti aika kellon ympäri, jopa meillä kotia lähtevillä. Sen täytyi olla ne jälkkärit, sen sokerihumalan voimin jaksoi juhlia.

 Jose oli tehnyt valtavat satsit ihan autenttisia libanonilaisia herkkujälkiruokia, pari vanukastyyppistä sekä nuo ilman uunia valmistuvat suklaakeksit. Oli kuulkaa pistaasia ja appelsiininkukkavettä, kypsentämätöntä vehnäjauhoa, ja me suu auki kuuntelimme kuika meille eksoottiset herkut oli valmistettu.Nyt muuten tiedetään mitä on se lähes kaikkien Lähi-Idän jälkkäreiden pinnassa kiertävä rihmasto. Se on eräänlaista jälkkärimakaroonia, tai verkkomakaroonia.  Keksien takana Haylee's Cusinen Heidin  söpöt unikko-kurkumamuffinit. Kyllä se vanhakin osaa...;) Merituulin mesiangervotäytteiset Bebet , aivan suloisia. Kivistön Mari toi suurta ylistystä saaneen japanilaisen juustokakun hapankirsikoiden kera.

Tässä vaiheessa oli   tajun lähtö lähellä. Onneksi tarjoiltuiin myös kahvia, haudutettua teetä ja Hannelen omatekoista kermalikööriä.

Ja missä sitä tonka-papua oli?

Samat kuvat ja jutut löytyvät jo ainakin Sipulasta, SuolaaHunajasta, SoulKitchenistä ja Siskot kokkaa. Jossei nimittäin tämä mässäily riittänyt teille!

24 kommenttia:

  1. Mua saattoi IHAN aavistuksen harmittaa, etten jäänyt yöksi, koska jäin paitsi poikkihuilukeskustelusta ja tietysti noista herkuista. Mutta; koska iltapäivä/iltavapaa meni ihan hyvin niin ehkä kohta uskaltaa olla jo sitten poissa pidempäänkin :) Ja kyllä - kivaa oli!

    VastaaPoista
  2. Ihanan näköisiä ruokia..ois jospa oisin saanut olla muuukaaanaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onneksi näihin nyt löytyy sieltä sun täältä reseptejä, jos intaantuu kokeilemaan. Ja muuten kaveripiirissä kannattaa kans pitää vaikka nyyttäribrunssit, varmasti on hauskaa sielläkin.

      Poista
  3. Ensinsyöminen on kyllä mulle senkin takia tärkeää, kun muuten hulautan alkuskumpat aina suoraan päähän. Mua kyllä niin harmittaa, etten päässyt mukaan, mutta yritän lohduttautua sillä, että saan nauttia mahtavasta seurastasi ensi perjantaina.

    VastaaPoista
  4. Täydellisesti kuvattu tuo keskustelun kulku, hihityttää vieläkin. Puhuttiinko me muka ruuasta juur ollenkaan?
    Jos mää ny mittä muistan niin tonkapapua oli hapankirsikoiden joukossa.
    Kuolaan itsekin vielä noita kuvia vaikka kaikkea sain maistaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruokamiiteissä on yksi ratkaismaton epäkohta- mitään ei jaksa santsata!
      Että alköön kukaan meitä poloisia kadehtiko!

      Poista
  5. Ja minä niin menin toisiin naimisiin sun lohitarjonnan kanssa. Aivan täydellistä!!!

    Kiitos, Lakeuden Nanna, olit aivan hurmaavaa seuraa! Hersyvintä oli kommenttisi: "Yrittäkääpä estää minua esiintymästä!" Nähdään pian uudestaan, tervetuloa meille aina kun sivuat tätä rannikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietääkö Jasu? ;)

      Mutta rehellisesti, ilo oli kokonaan minun puolellani! Kiitos ihanasta emännöinnistä!

      Poista
  6. Hah, hörähdin ääneen meidän keskustelunaiheille - noinhan se meni! :-D Ja oot niin oikeassa siinä, että vatsa on huolellisesti venytettävä ennen bakkanaaleja.

    Oli hurjan ihana nähdä nuin hurjan kiva ihminen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä tuossa luettelossa ollu edes vielä kaikki ei-ruoka-aiheet...

      Mutts siis hurjat sinne takaisinpäin!

      Poista
  7. Oli aivan valloittavaa nähdä! Pistäthän ohjeistusta loheesi, ihastuin siihen kovasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yrittäkääpä estää minua pistämästä! :)

      Poista
  8. Kyllä teillä oli mukavaa tuolla,ja mahtavat herkut! Ja mahtavaa,että tulit sinne noin pitkän matkan päästä.Olispa saanut olla mukana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkein kolme vuotta oon halunnu osallistua johkun tälläiseen, niin jo oli aikakin. Ja meiltä kyllä juna tuo kätevästi 3,5 h, en kyllä autolla olisi lähtenyt talvikeleihin!

      Poista
  9. Tuo Jasun otsatukkakuva on huikea, mutta niin oli kyllä sitruunalammaskin ja ja ja... Oli kyllä niin hyvää ruokaa ja ihan käsittämättömän hauskaa. Ootte te kyllä kaikki uskomattomia tyyppejä, milloinhan olisin noin paljon nauranut. Ja minä tiedän kyllä, mitä sinusta tulee isona.

    Mun kävijämäärät varmaan nousisi ihan huikeasti, kun vaihtaisin blogin nimeksi ehdotuksesi Sulaa hunajaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. muahahaha...en pysty lakkaamaan hihitystä...tästä lähtien sä olet SulaaHunajaa Jonna...en varppina korjaa tuota tekstiosaa....

      Ja valokuvauksesta olen taas sitä mieltä, että jos jotakin on saanut kuvaan talletettua sitä ei missään nimessä tule rajata jälkikäteen pois millään muokkausohjelmalla!

      Ja SUN lampaanviulukuva oli oikiasti kaunis!

      Poista
  10. Aivan ihanasti kirjoitettu, Nanna! Ilta oli juurikin noin hauska. Ja kyllä: olet minunkin puolestani aina tervetullut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi ei tiedä Kirkkonummi mitä lupaa....luulette vaan että en minä ikinä täältä mihkään lähde....

      Mutta kuten sanottu olin oikein häikäistynyt vieraanvaraisuudestanne, kiitos.

      Poista
  11. Pysyn niin sanoissani! Tyhjään mahaan syöminen on melkein pahempaa kuin tyhjään mahaan juominen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tällä adressilla jo siis ainakin kaksi allekirjoittajaa!

      Poista
  12. Ilta oli kyllä ihan huippu! Ihania ihmisiä ja taivaallista ruokaa. Ja tällä kertaa osasin olla syömättä itteäni ähkyyn (toisin kuin oululaisten pikkujouluissa...) Kiitoksia vielä mukavalle yövieraalle, saa tulla toistekin :).

    VastaaPoista
  13. harmittaa niin etten mitenkään päässyt paikalle...

    VastaaPoista