Munamies, munavoi ja karjalanpiirakat

Meillä asuu pieni munamies. Munakkaankin on vain 15km. Siellä on huomenna klo 12 nuorisoseuralla kansanjuhla munamiehen kunniaksi, kympin uutisten kevennyksessä kuulemma parhaita paloja.

No meidän huushollissa tehtiin myös parhaita paloja. Täytyyhän munamiehen herkkua olla munavoi (vai luetaanko se kannibalismiksi?), ja sen allehan mahtuu näppärästi karjalanpiirakka.

Erityiseksi herkuksi tämän tekee se, että ne tällä kertaa valmistettiin omin pikku kätösin ja paistettiin leivinuunissa.

En omaa karjalaisia sukujuuria ja vaikka mummolassakin piirakoita tehtiin niin tässä tapauksessa pulikointi (no sehän on kai pulikka se kaulin?) ja rypytystaidot ovat lähtöisin peruskoulun kotitaloustunnilta. Olikohan meidän köksänopettajalla karjalaiset sukujuuret?

Myönnettäköön, että taitoja on tullut harjoiteltua vain muutamia kertoja sen jälkeen eli luultavasti ainakaan kummoista kehitystä ei ole tapahtunut. Miellän aina piirakat niin työläiksi, mitä ne eivät itse asiassa edes ole. Lähinnä siinä on pitkäpiimäisen puuduttavaa tuo kaulinta osuus ja ensi kerralla värväänkin jonkun vapaaehtoisen puheliaan hommaan kaveriksi, niin saadaan hommaan sellainen karjalainen iloinen tekemisen meininki.

Mutta kun kerran leikkiin ryhdyttiin, niin väännetään sitten rautalangasta.

Karjalanpiirakat leivinuunissa
 44kpl

Riisitäyte
5dl vettä
2 1/2 dl puuroutuvaa riisiä
1 l maitoa
3/4 tl suolaa

Lisää riisi kiehuvaan veteen. Anna kiehua n. 10 min. niin, että vesi imeytyy. Lisää maito ja hauduta välillä sekoittaen kypsäksi reilu puoli tuntia. Parhaan tuloksen saat puurokattilalla tai vesihauteessa, maitopuuro kun palaa herkästi pohjaan. Mausta suolalla ja jäähdytä huoneenlämpöiseksi.


Kuoritaikina
3 dl vettä 
1 1/2 tl suolaa
8 dl ruissihtijauhoa

Hienointa kotona leipomisessa on, että voit käyttää 100% ruisjauhoja. Vehnäjauhojen sanotaan helpottavan leivontaa, mutta kun ei koskaan lankea kokeilemaan, niin ei helpommasta tiedä. Maun puolesta ruis on ehdoton. Inhoan niitä kaupan vehnäpullia!

Sekoita kylmään veteen suola ja jauhot. Vaivaa tasaiseksi.
Leivo taikinasta tanko ja jaa se 44 palaan, joista pyörittelet pallukat ja litistät ne. Pidä taikinapaloja aina muovin alla koska ne kuivuvat herkästi.

Kauli taikinasta henkäyksen ohuita  pyöreitä kuoria, noin oltermannijuuston kokoisia, sillä näistä tulee nättejä pikkupiirakoita. Jauhoja voit käyttää runsaasti kiinnitarttumisen estämiseksi. Piirakkapulikkaa liikutellaan niin, että sen alla oleva taikina liikkuu koko ajan pientä ympyrää, tätä on vaikea selittää enkä siitä kuvaakaan pysty ottamaan, mutta opetus oikeanlaisesta kaulintatekniikasta on elävästi mielessäni sieltä kotitaloustunnilta.

Peitä kuoret taas muovilla ja ripottele jauhoja väliin kun pinoat ne, etteivät tartu yhteen.

Levitä kuorelle täytettä.

Nosta reunat kohti keskustaa.

Ja sitten aloita rypytys. Yhtäaikaa molemmilla käsillä. Peukalot keskelle ja vedät keskisormella ylös asti ryppy kerrallaan kohti peukaloita, sitten alaosa vastaavasti peukalon nostaessa rypyt kohti etusormea joka odottaa keskellä. (Oheinen on ehkä maailmanhistorian epäselvin kirjallinen piirakoiden rypytysohje...)

Tästä lähtee, vain yksi käsi, toinen pitelee kameraa...

Kas näin.

Laita piirakat leivinpaperille ja paista 275 asteisessa sähköuunissa 15 minuuttia, kunnes piirakat saavat kauniin värin. Tai

Piirakat Leivinuunissa

Jokainen uuni on kai yksilönsä. Meillä poltin 2 pesällistä. Levitin hiilet arinalle hehkumaan loppuun ja pienensin vähän peltejä. Kolasin lähes sammuneet hiilet alas tuhkaluukkuun. Suljin pellit ja avasin sivusta sen hakäpellin. Harjasin arinan vielä puhtaaksi märällä uuniluudalla. Piirakat paistoin ihan pellin päällä, koska niitä olisi vaikea sieltä kerähkällä eli leipälapiolla yksitellen onkia. Arinan lämpömittarin olin pudottanut ja rikkonut, joten lämpötilasta ei tietoa. Mutta kuuma. Koska eka pellillinen valitettavasti paloi. Mutta sitten vaan vahdittiin seuraavat paremmin.

Voitelu

50 g voita ja pari desiä kuumaa vettä tai maitoa sekoitetaan ja piirakat kastetaan yksitellen siihen. Piirakat voi joko latoa pinoiksi 2 vierekkäin, seuraavat 2 niiden päälle toisensuuntaisesti jne. tai kuten minä, vuorata vuoka voi paperilla, latoa piirakat sinne epämääräisesti ja peittää voipaperilla ja pyyhkeellä, jättäen pehmentymään.

Työntuloksista nautitaan munavoin ja kylmän maidon kera. Järkyttävän hyvää suomalaista ruokaa!

Munamies ei sitten suostunut maistamaan... mutta epäili että Mikko Zetterbergille olisivat  kyllä maistuneet.