About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Macaron kynnys ylitetty



Nyt voin sitten minäkin sanoa valmistaneeni Macaroneja. Vai pitääkö sanoa Macaronsseja? Tiedä tuota, mutta tietänettä mitä minä tarkoitan. Noita  pastillisateenkaarenvärisiä herkkuleivonnaisia, joissa 2 marenkimaista (mutta parempaa) kuorenpuoliskoa kiinnitetään toisiinsa jollakin suussasulavaisen ihanalla täytteellä. Macaroneja tuntuu putkahtavan esille nykyään kaikkialta, lehtien sivuilta, televisio-ohjelmista, blogeissakin niitä on tehty runsaasti.

Macaronit ovat todella vanha leivonnainen, sen juuret juontavat ainakin 1500-luvun Ranskaan, minä en ollut kyllä niistä vielä 5 vuotta sitten koskaan kuullutkaan. Mutta nyt olen! Jotenkin liitän ne ylellisen elämän makeisiin hetkiin,

Ylellistä elämää Etelä-Pohjanmaalla....

...toisaalta on mieleeni jäänyt, että macaronien teossa jos missä voi helposti epäonnistua. Ne lätsähtää, halkeilee,  kuori ei nouse pitsimäisen jalkaosan päälle, kuori on kiilloton tai röpöläinen tai spruuttauksen jälki on näkyvissä, tai... no en oikein tiedä kaikkia tapoja epäonnistua, kun olen itse vasta kerran kokeillut valmistamista. Voisivatkohan ne olla myös pahoja?

Sopivasti haastellinen tehtävä siis tuomaan jännitystä perheenäidin arkeen, varsinkin kun ensimmäinen valmistuskerta tähtää tuotoksen tarjoamisiin ristiäisissä. No, sen verran on sanottava, että en kyllä kenellekään kertonut tekeväni niitä, eli uunipellilliset olisi voinut kenenkään kaipaamatta liuttaa roskiksiin jos pahin scenario olisi toteutunut. Sitäpaitsi äitini olisi tainnut saada slaagin, jos olisi tiennyt mun vielä näitä kokeilevan.

Reseptejä löytyy sitten vähän googlettamalla joka lähtöön. On lähes ydinfysiikkaa (ainakin mulle) lähenteleviä ohjeita, jossa keitellään sokerilientä lämpömittarin kanssa, mutta yllätys yllätys, tartuin otsikkoon Macarons  (Helppo Ohje!). 

Macarons


100g mantelijauhetta

110g kananmunan valkuaista (n. 3 kpl)

200g tomusokeria

4 rkl sokeria

väriainetta ja makuaineita tarvittaessa (vaniljasokeri, erilaiset aromit)

Luojan kiitos, joulupukki oli tuonut mulle vihdoin keittiövaa'an, jonka nyt valjastin vaativaan mittaustehtävään. Jostain muualta olin lukenut, että munanvalkuaisia kannattaa paremman lopputuloksen saamiseksi "vanhentaa"! 1/2 - 1 vrk. Niinpä valkuaiset aamulla varhain kuppiin odottamaan iltamyöhällä tapahtuvaa salamyhkäistä leivonta-operaatiota.


Mantelijauheen pitäisi olla kai jotakin superhienojakoista. Kysyin sitä eräästä leivontaliikkeestä, heillä ei kuulemma ollut, käski ajamaan hienommaksi tehosekoittimella. No, älä tee niin, se vain  pakkuuntui ja "massautuu". Terässiivilän tai paremminkin sihdin läpi sitten painelin sitä, ja siinä oli kyllä urakkaa, ei meinannut läpi mennä. En tiedä oliko tämä ollenkaan tarpeellista vai kenties onnistumisen avain?

Mutta siis sekoita keskenään mantelijauhe sekä tomusokeri. Vatkaa sähkövatkaimella valkuaisia kunnes ne alkavat vaahtoutua. Lisää sokeri ruokalusikallinen kerrallaan. Vatkaa vaahto on paksuksi, kiinteäksi ja kiiltäväksi. Nyt voit lisätä väriaineen. Minä aion tehdä oikein hennon vaaleapunaisia, mutta kun minulla ei -näköjään- ollut hajuakaan kuinka paljon pinkkiä pastaväriä pitäisi lisätä (no todella vähän;kai joku riisinjyvän kokoinen määrä) niin sitten laitoin muka vähän ja se olikin aivan liikaa, eli Maitotytön juhlissa syötiin sitten melko sähäkän pinkkejä macaroneja.

Sekoita manteli- ja tomusokeriseos nuolijalla valkuaisvaahdon joukkoon. Taikina ei saisi olla liian kovaa, muttei myöskään liian löysää. Kokeile koostumusta laittamalla pieni nokare leivinpaperille, tuloksena pitäisi olla tasainen pinta eikä siihen saisi jäädä huippuja. Jos jää, on taikina liian paksua ja sitä tulisi vielä hetki sekoitella.

Taikina ohjeistettiin laittamaan pursotinpussiin jossa on iso pyöreäpäinen tylla ja  pursottamaan halkaisijaltaan noin 2cm kokoisia nappeja leivinpaperilla vuoratulle pellille. Ei onnistunut mun (uudella) tyllalla ollenkaan, laitoin lopuksi  kertakäyttöpursotinpussiin ilman tyllaa, leikkasin siihen reiän ja pursotin siitä. Leivinpapru pitää olla muuten sitten  just pellin kokoinen, muuten reunoilla oleva paperi vääristää noustessaan kuorten muodon. Kopauta peltiä pari kertaa pöytää vasten (kyse ei ole taikauskosta, vaan ehkä ilmakuplien tasauksesta?), ja anna sen jälkeen niiden levätä noin tunnin verran.

Lämmitä uuni 150 asteeseen, ja paista macaroneja keskitasolla noin 10 minuuttia. Anna jäähtyä ja täytä pursottamalla.Pariuta ennen täyttöä samankokoiset kuoret, koska ne on kumminkin kaikki erikokoisia. Niin saat sopusuhtaisia lopputuloksia. Kuoret voi hyvin pakastaa ja täyttää myöhemminkin. Parhaimmillaan macaronit ovat päivän parin päästä.

Ai niin, se suussasulava täyte.

Vadelmamarmeladi ja valkosuklaa-ganache

Spruuttasin aina puolikkaan reunoille valkosuklaa rinkulan ja laitoin lusikalla keskelle vadelmaa. Pursotus olisi kyllä tainnut käydä helpommin myös marmeladille. Ganache tarkoittaa yksinkertaisesti sulatettua (valko)suklaata, jota lievennetöön kermalla, siihen mulla ei ollut reseptiä tai ohjetta ja siksi eka satsi menikin roskikseen.

Mutta näin, kun ei oo liian kriittinen, voi olla tyytyväinen. Ei nua nyt täydellisiä oo, mutta kyllä ne nyt mielestäni onnistuivat sen verran hyvin, jotta tarjolle kehtasi panna. Seikkailut Macaronien kanssa varmasti jatkuvat, James Bondillakaan ei oo tainnu olla näin jänskää koskaan. Unohda siis koe-erät ja tarjoudu sinäkin vaikka valmistamaan näitä ystävättäresi häihin 100 hengelle. Pitää adrenaalitason korkealla!


Ja jollei olisi ollut niin kiire, olisin asetellut nämä niin ettei kuvassa olisi näkynyt ainoatakaan nyppypintasta...



23 kommenttia:

  1. Oooh, ihanan näköisiä! Macaroneihin tuntuu törmäävän tosiaan yhtenään: Hesarissakin oli tovi sitten juttu. Ja muutama macaron-keittokirjakin oli ilmestynyt taannoin... Mietin tuossa jokunen päivä sitten, että mahtaisko macaronien värjääminen onnistua esim. punajuurella, jotta ei tarvitsisi keinovärejä käyttää. Jotenkin vain en tykkää elintarvikeväreistä, vaikka eipä kai niistä mitään haittaa ole. Tiedä sitten, mistä esim. mansikkatomusokerin väri tulee...

    VastaaPoista
  2. Satunnainen vierailija29. maaliskuuta 2011 klo 7.55

    Jos haluat hienontaa mantelijauhetta tehosekoittimella, niin lisää sinne sekaan osa tomusokerista (1/3-1/2), niin se estää mäntelijauheen paakkuntumisen. Vinkki napattu Annan mehukas keittiö-ohjelmasta ;). Ekakertalaiselta hieno suoritus !
    Ps. Vanhenna kuitenkin vain kananmunaVALKUAISIA älä keltuaisia, se ei tässä auta;).

    VastaaPoista
  3. Huh, oot kyllä aika pro kun oot tämmösiä kaunottaria saanut aikaan! Macaronit eivät käsitykseni mukaan oo mitään maailman helpoimpia leivonnaisia.

    VastaaPoista
  4. Ompa hienoja - siis niin kauniita ja hyvin onnistuneita ettei voi kun ihmetellä! Siis.. mielettömät tarjoilut on tuore äiti saanut väsättyä .. ei voi ymmärtää..:D itse ostin kaiken paitsi muutama sukulainen leipoi mulle jotakin keksiä siihen kylkeen. Kiitos Krulla-konditorialle... :D

    VastaaPoista
  5. Hei satunnainen vierailija: KIITOS!!!! Sekä vinkistä, että varsinkin siitä että olit jaksanut lukea sepustuksen niin tarkasti että löysit kirjoitusvirheen, jossa minä keltuaisia vanhentelen.... Korjaan sen nyt heti, jos joku ei lue kommentteihin saakka. Kiitos!!Äitin pää ainakin vielä näköjään pehmeä...

    Jaanaba: Niin, mikä sitten on helppoa ja mikä ei...Välillä tavallinen korvapuustikin on niin pirun vaikia. Sanotaanko näin yhden kerran kokemuksella, että tällä reseptillä ainakin (saletisti) natsaa...

    MM: Ehkä suurin syy on, että mulla on niin äitiystävällinen vauva =nukkuu, nukkuu, syö ja nukkuu milloin ei jokeltele tai hekottele. On nyt siis 2kk ja viikkon ja nukkuu esim toissayönä keskeytyksettä 20-4.30.

    Riikka: Hieno Blogiuutuus sulla, aion olla kuulolla! Niin miksipä ei joku luonnonmukainen väriaine kävisi myös? Pistetäänkö testiin?

    VastaaPoista
  6. Satunnainen vierailija29. maaliskuuta 2011 klo 12.46

    Oleppa hyvä ;). Sinulla on kiva blogi, jota on kiva lukea ja pidän erityisesti tekijän omista kommenteista, koska niistä saa yleensä eniten irti myös seuraavat..
    Itse olen kokeillut samaista macaron-reseptiä ja aika toimiva on. Itse sihtasin sihvilän läpi kahteen kertaan mantlijauhot ja tomusokerit yhdessä, luulisi riittävän.
    Sinua on "onnistanut", kun vauvasi antaa noin paljon aikaa touhuta muita, nauti siitä. Minulla vasta kolmas oli hyväuninen sekä päivällä ja yöllä. Mutta kukin voimillaan, vauvanhoito on kuitenkin josaain vaiheessa tärkeintä. Vauvantuoksuista kevättä ;)
    Nim. Mihin ne vuodet vierii...

    VastaaPoista
  7. Kiitos! Mä lupaan testata, kunhan vain pääsen omaan kyökkiini hääräilemään. Olen edelleen Wienissä ja sormet syyhyävät päästä kokkailemaan ja leipomaan. Lupaan raportoida toimiiko :)

    VastaaPoista
  8. Apua miten hienoja!
    Munkin on ehkä pakko näitä kohta testata kun kerran kaikki muutkin.

    VastaaPoista
  9. Postauksestasi on aikaa, mutta jätänpä ihailevan kommenttini silti;) upeita macaroneja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kehut kuule tuntuu hyvältä vähän myöhemminkin - ja tieto, että joku käy näitä lukemassa!

      Poista
  10. Juuri Pariisista kotiutuneena ja siellä macaronseja mutustaneena päätin kokeilla näitä kotona. Taisi olla ensimmäinen linkki, joka johdatti tänne sivulle ja niinpä tällä ohjeella olisi tarkoitus testata huomenna kuinka tämän madamen käy :-) Toivottavasti onnistuu edes suunnilleen, noin hyvästä onnistumisesta kuin mitä tässä sinun postauksessa en uskalla edes haaveilla :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvällä "tuurilla" onnistuvat kertaheitolla!

      Poista
  11. Oi kun täydellisiä! Itse aion kokella tänään!
    Säilytetäänkö jääkaapissa vai huoneenlämmössä?

    VastaaPoista
  12. Mun mielestä jossain on ollut, että jääkaapissa....

    VastaaPoista
  13. Jääkaapissa säilötään. Itse kokeilin tänään ja alivatkattuja tuli tehtyä.. Joten eivät kohonneet. Pelkäsin, että vatkaan liikaa :D. en taida viitsiä niitä täyttää.. sunnuntaina olisi tyttärien yhteissynttärit (2+7v), mutta ehkä joku toinen kerta. Kokeilen kyllä vielä jokin päivä uudelleen.

    Älyttömän hyvän näköisiä olet tehnyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä lannistu, mulla ekat onistu, tokat ei ja sen jälkeen on ollut noususuhdanne....

      Poista
  14. Ihana värisiä ja täysin uskottavan näköisiä! Ja täyte kuulostaa namille...

    VastaaPoista
  15. Ekaa kertaa tein näitä ja onnistui muuten ihan loistavasti paitsi että osasta jäi sisukset leivinpaperiin kun niitä kuoria irrottelin. Olisiko mitään ideaa mitä tein väärin? Olin kyllä jo valmiiksi asennoitunut niin, että ei varmana onnistu, joten ehkä sitten onnistuin juurikin sen takia ihan kivasti. Pääsiäispöytään ajattelin näitä seuraavan kerran pyöräyttää. Peukut pystyyn että onnistuu silloinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle on käynyt välillä samoin. En tiedä liioin miksi, mutta arvailen, että ehkä ovat olleet hiukan raakoja? Oon koittanut antaa jäähtyä kunnolla ennen irroitusta,ja sitten varovasti käyttänyt veistä kuoren irrotuksessa, jos tuntuu, että paperissa kiinni.

      Peukut on pystyssä!

      Poista
  16. Täytettyinä nämä säilytetään vissiin jääkapissa, mutta entä täyttämättöminä? Teen kuoret tänään valmiiksi ja täytän vasta huomenna, niin kannattaakohan ne säilyttää ihan huoneenlämmössä vai jääkaapissa?

    VastaaPoista
  17. Tästä on kyllä monta mielipidettä. Kuoret voi tehdä hyvissä ajoin ja pakastaa, säilyvät hyvin. Laita kuoret tiiviisiin rasioihin, leivinpaperi kerrosten väliin ja säilyvät kyllä huoneenlämmössäkin, joku sanoi , seuraavaan päivään. Useimmat suosittelevat kuiteskin jääkaappia. MACARONIT TULISI KUITENKIN TÄYTTÄÄ EDELLISENÄ PÄIVÄNÄ JO JA ANTAA TEKEYTYÄ TIIVIISSÄ RASIASSA JÄÄKAAPISSA PÄIVÄN. nÄIN TÄYTE TEKEE NIIHIN JUST OIKEANLAISEN KOOSTUMUKSEN, PEHMENTÄÄ HIUKAN KOOSTUMUSTA JA MAUT LEVIÄVÄT.MINÄ OLEN NYT TÄSSÄ USKOSSA.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ja sitten tunti ennen tarjoilua huoneenlämpöön.

      Poista
  18. Oo, kiitos! Täytteen tekoon siis :)

    VastaaPoista