Meksikolainen sveitsiläinen enchiladalaatikko

Pimeä, nihkeän lämpöinen marraskuumme  on saanut kanssabloggajat aivan villiintymään, kun Kulinaarimurula pukkasi kuukauden ruokahaasteen aiheeksi "lohturuuan". Kilpailuun on ilmoittautunut toinen toistaan lohduttavampia, ihanan täyttäviä, rasvaisen suolaisia tai syntisen makeita, suloisia makumuistoja palauttelevia annoksia. Seura ja kisa näyttää niin tiukalta, ettei ole muuta vaihtoehtoa kun änketä mukaan. Tästä sakista ei kai pois voi jäädä kukaan...


Suomiruoka on varmaan tulvillaan lohturuokaa.(olisiko omalla syntyperälläni asian kanssa jotain tekemistä? Koitappa kysyä asiaa vaikka kiinalaiselta?) Oma ikisuosikkini on tietysti paistetut perunat. Lämmin ruisleipä ja voi, vispipuuro tai köyhät ritarit. Läskisoosi, mämmi, lätyt ja mitä kaikkea tämän vyötärölle nyt onkaan lohduksi lyöttäytynyt (valitettavasti).


Mutta omassa empiirisessä, hyvin tyhjentävässä tutkimuksessani lohturuuan syvimmästä olemuksesta olen tullut siihen tulokseen,että heti vahvana kakkosena Suomiruuan jälkeen mahtavimman valikoiman todellista lohturuokaa tarjoaa Meksiko. Tässä ei liene edes selittelyt tarpeen.

Oman panokseni lohturuokaa janoaville massoille on siis seuraava tortillavuoka jonka innoittajana toimivat Valion maitopurkki; siinä oli kai joku tortillavuokaohje kyljessä ennen tätä tämänhetkistä taidepläjäystä (ne on muuten ihania purkkeja, se rasvaton maito kissakin!!), erittäin autenttinen meksikolainen ohje Enchiladas Suizas (sveitsiläiset enchiladat), ja telkkarista noin kuukausi sitten näkemäni Rachel Rayn kokkaus Roast Chicken Enchilada Suizas Stacked Casserole. Ihan tuota nimihirviötä kunnioittaakseni ja väläyttääkseni upeata huumorintajuani ristinkin tämän loota-tyyppisen lohturuuan  Meksikolaiseksi sveitsiläisten  enchiladojen laatikoksi. Noin ei varmaan voi sanoa, mutta sanonpa kumminkin.. Hyvin lohdullista..

tekovaiheen havainnollistus; saat kuvan määristä ja ladontatyylistä, juustoraaste laitettu vasta puoleen väliin

Meksikolainen sveitsiläinen enchiladalaatikko

12 pientä maissitortillaa (tai muita haluamiasi, maissitortillojen maku kuitenkin erityinen)
300g  kanaliemessä keitettuä kananrintaleikettä  (Anna porista ainakin tunnin) revittynä
1 purkki Salsa verde tomatillo kastiketta (Santa Maria)
purkki  suikaloituja jalapenoja
2 prk ranskan kermaa
3dl juustoraastetta (seos gouda ja mozzarella, ei taida löytyä valmiina)
öljyä vuokaan

Lado 4 tortillaa öljytyn vuoan pohjalle, Levitä päälle kerros kanaa ja singauttele lusikalla vihreää kastiketta sinne tänne, samoin ranskankeraa. Ripottele jalapenoja myös sinne tääne, mutta jos sinulla on pikkulapsia, jotka eivät saa lohtua tulisesta ruuasta, niin jalapenot voi tarjota myös erikseen,.  Minä lisäsin Poblano Chilejä säilykepurkista vielä tuohon kastikkeeseen kuten  Enchiladas Suizas ohjeessa, mutta en tiedä löytyykö niitä Suomesta, ei ainakaan normi marketista. Voisn kuvitella myös, että vihreä paprikaa vois pilpota tänne mausteeksi..

Ripottele myös juustoraastetta. Tee sitten vielä kaksi kerrosta samalla lailla. Älä hämmästele kastikkeen vähäistä määrää, kyllä sitä on tarpeeksi vaikkei se kjoka kohtaa peitäkkään.  Paista puolisen tuntia 200 asteessa, kunnes juusto saa kauniin värin.

On maistuvaa, juustoista, meksikolaisen makuista, täyttävää, lohduttavaa, ihanaa. Tarjoile jonkun salaatintyngän tai vaikka tomaattien ja sipulirenkaiden kera niin tuntuu vähän terveellisemmältä.

Emmehän toki halua morkkista kunnon lohdutusruuasta?

Äänestysaika on 24-29.11, käypä silloin tutkimassa Kulinaarimuruja-blogissa lähemmin lohtuvalikoima. Jospa sieltä löytyisi sinulekin jotain kaamoksesta nostavaa. Ja sitten tietenkin äänestät.

Olisko se sitten läskisoosi?

Tämä ei ole sitten mikään puolivuosikymmentä suvussa varjeltu läskisoosi-resepti. Eikä myöskään se Ainoa Oikea läskisoosi. Ei tässä ole myöskään tehty mitään modernisaatiota, eikä kastikkeessa ole mitään twistiä.

Kylkisiivupaketti vain hyppäs marketissa kärryille ja sai minut nostalgoimaan läskisoosilla. Pitäähän sitäkin tehdä aina välillä. Onhan Suomi varmaan  ennen enemmän tai vähemmän ruokittu ruskealla kastikkeella ja sen variaatioilla, ainakin 3 minua edeltävä sukupolvea. Ja kyllä olen minäkin osani saanut ruskeista soosseista.

Tämä versio ei ole mikään esimerkki myöskään ruskeasta kastikkeesta, mutta tällä kertaa tämä ruoka syntyi näin tai ainakin vähän sinnepäin.

läsät grilliin...

Läskisoosi

300-400g  possun kylkisiivuja tai onko ne kastikelihankin nimellä joskus?
1 sipuli
1porkkana
2rkl vehnäjauhoja
vettä
2dl purkki kermaa tai jotakin rypsikermaa (5%) niin on vähän köykääsempää
1lihafondikuutio
röpsäys sinappia
polenkymmentä kokonaista MAUSTEpippuria (tai enemmän
suolaa, paprikaa, valkopippuria

Tarjoillaan kuorineen keitettyjen perunoiden kera.

Paista läskisiivut erissä rapsakoiksi pannulla, mausta lihat aina paistoerän lopussa. Lisää viimeisen erän mukaan myös pilkottu sipuli ja porkkana ja palojen ruskistuttua ja sipulin pehmettyä, ripottele jauhot päälle. Sekoita ja anna jauhojenkin vähän kypsyä rasvan imeytyessä niihin. Sekoita pannun pohjan peiton verran vettä mukaan ja sekoita tasaiseksi. Lisää pannulla lihat ja kerma,fondi ja mausteet., anna hautua liedellä puolisen tuntia. Säätele kastikkeen paksuus lisäämällä tarvittaessa vettä.
 Kurikannatoni kertoi joskus, että hänen edesmennyt anoppinsa laittoi aina kaikki ruskeatkastikkeet (lihapulla, makkara, nakki, liha, läski, maksa yms) uuniin hautumaan pariksi tunniksi miedolle lämmöllä. Silloin niiden maut muokkaantuvat niin hyviksi, ettei parrempaa voi olla.

Kyllä oli hyvät läskissoosit ihan hellaltakin. Vaikka ette tiedä tykkäävänne läskisoosista, niin luulenpa vaan, että on se teidänkin geeneissä. Suomalaiset. Medborgare.

Viikon eksoottisin annos

Glorian R&V 7/2011 tarjosi niin eksoottista reseptiikkaa, että oli aivan pakko kokeilla. Nakkipizzaa sinappikastikkeella!

Nakkipizza; aivan oikeasti, löysin itsestäni taas suvaitsemattomuuden siemenen. Koskaan kuuna päivänä ei ole mieleeni tullut tehdä pitsaa pää(tai edes sivu-)raakaaineena HK:n nakit. Itseasiassa ajatus on melkein oksettavuuteen asti luotaantyöntävä, tai kuinka sen nyt hienommin sanoisi...

Artikkeli nakkipitsan jokaperjantaiseksi rituaaliksi  20 vuotta sitten ottaneen Pluténin perheen nakkipitsailusta oli kuitenkin niin viihdyttävä, että kokeiltavahan sitä oli. Ja kun googlailin sitten vähän nakkipitsaa, niin ylläri pylläri, kyllähän sitä on näköjään harrastettu muissakin kodeissa. Anteeksi nyt vaan kaikki nakkipitsan ystävät (te kieroutuneet kulinaristit...)!

No pizzan tein ja se oli syötävää. Sinappikastike oli hurmaava, tämän jutun juttu ja olen sitä kaatanut aamiasleivillenikin vaikka 2dl sokeria hirvitti....ajatuksen tasolla, ei sitä makeaksi maista. En tainnut aivan onnistua yhtä täydellisesti kuin Pluténien kantaäiti ja hänen tyttärensä, syy saattaa olla toki taitamattomuudessani, tai Glorian reseptin epätarkkuuksissa.

Nakit kehotettiin kuutiomaan ja tomaatit lohkomaan. Kuvissa molemmat oli kuitenkin viipaloitu ja tämä on mielestäni kolme täysin eri asiaa!!! Minä viipaloin omani.

Pohjalle käskettiin levittää tölkki tomaattimurskaa. Mielestäni sitä olisi pitänyt kyllä jotenkin vähän valuttaa tai keittää kasaan koska Muttin murska sai pohjan "vedenpaisumuksen valtaan" mikä varmaa vaikutti siihen, että 10-12 minuutin paistoaika venyi noin 40 minuuttiin, loppuaika alatasossa alalämmöllä pohjaa kuivatellen.
Pohjataikina oli muutenkin aika vetelän oloinen, omani tapavat olla hiukan kimmoisampia.

Sinappikastike - nakkipitsan kruunu

Mutta siis parhaani minä yritin . Ja resepti meni siis näin:

Pluténien nakkipizza


1 tlk tommaatimurskaa
1pkt Hk:n nakkeja
1 purjo
1 paprika
3 tomaattia
1pss emmentaaliraastetta
oreganoa
paprikajauhetta
ripaus aromisuolaa

Tee taikina edellisenä iltana jääkaappiin.

3dl haaleaa vettä
25 g tuorehiivaa
(suolaa)
6 dl jauhoja
3-4 rkl öljyä

Liuota hiiva ja suola haaaleaan veteen. Lisää jauhot ja vaivaa kimmoisaksi 5-10 min.. lisää lopuksi öljy. Kohota kannen alla jääkaapissa yön yli.

laita uuni 225 asteeseen  ja tyhjä pelti uuniin. Kauli pitsapohja pellin kokoiseksi leivinpaperin päälle.
Levitä tomaattimurska pitsapohjalle. Viipaloi nakit, purjo ja paprikakulhoon, sekoita ja levitä pohjan päälle. Lisää viipaloidut tomaatit ja juusto. vedä pitsa leivinpaperineen kuumalle pellille ja paista n. 10-12 minuuttia. Mausta oreganolla, paprikalla ja aromisuolalla. Tarjoa sinappikastikkeen kanssa.

Äidin (rva Plutén) sinappikastike

1 dl vettä
2dl sokeria
1 dl Coleman´s sinappijauhetta

Kuumenna vesi kiehuvaksi ja lisää sokeri. Ota kasari levyltä. Vatkaa sinappijauhe sokeriliemeen. anna jäähtyä; vatkaa aina välillä. Kastikkeesta tulee ketsuppimaisen juoksevaa.
Pullota ja säilytä huoneenlämmössä.

Toivoin vähän, että Urho7v innostuisi tästä edes vähän niin saisin itselleni pitsansyöntikaverin, mutta eipä innostunut.

Nyt tässä testaan vielä jääkappikylmää palaa, tietenkin sinappikastikkeella.... ja ei tämä nyt hullumpaa ole...nakkipiirakkaa!

Meidän perheen isänpäivä

Isänpäivän ihaninta antia...

Isänpäivä vetelee viimeisiään. Lapset ovat unten mailla. Isi sohvalla telkkarin ääressä ja äiti tietsikalla. Suomalainen idylli mallia 2011! :)

Päivä meni kutakuinkin tiiviisti keittiössä. Äitillä siis. Saimme vieraaksemme Isänpäivä aterialle Iso-Hoon isän ja äidin, eli Kuortaneen papan ja mummon sekä Naton perheineen Kurikasta,  ruokapöydän ääreen sulloutui siis10 henkeä.

Aamulla keiteltiin isille kahvit, munat ja pekonit ja uunituoreet sämpylät ihan omassa seurassa. Urho7v. laati isille hienon kolmeosaisen aarrekartan, jonka ensimmäinen osa luovutettiin isille sängyssä onnittelulaulun ja Urhon hienosti piirtämien korttien jälkeen. Viimeisen kartan ruksikohdasta löytyi tuo Urhon askartelema Marsipaaniotusisänpäivälahja. Kakkua ei aamiaispöydässä näkynyt koska Nato oli luvannut tuoda isänpäiväkakun.

Pakko oli kuitenkin tekaista edes banaaninen unelmatorttu. (Huom, ei sisällä kermaa vaan VOITA!)

Isänpäiväksi olin suunnitellut karitsan paahtopaistia, mutta kun perjantaina ruokaostoksia tehdessä myytiin ei-oota oli pakko tehdä suunnitelmiin muutos.

Mentiin sitten hirvikäristyksellä, se on niin hyvää että sopii myös juhlaan. Menu ei taaskaa ole mikään teemallisesti yhtenäinen, mutta kyllä se silti maistui.

Isänpäivämenu 2011

Mozzarellaa ja avokadoa jugurttikastikkeessa 

Kattilaleipää

Hirvikäristys ja perunamuusi puolukkasurvokseen kera

Uunipunajuuret

Sitrussalaatti

ja myöhemmin

Suklainen unelmakakku ja kahvi

Naton kakusta, joka oli tehty marraskuisen RuokaPirkan ohjeella, en näemmä ottanut kuvaa, mutta se oli herkullista, kylläkin niin suuritöistä kuulemma,  ettei uusintaa luvassa aivan hetkeen.

Alkuruokahan oli taattua herkkua, pääruuan tapaan. Punajuuret olivat pienoinen pettymys, olisivat saaneet paahtua ihanan makeiksi uunissa, mutta ohjeessa ne kääritiin folionyyttiin ja jotenkin ne vaan keittyivät... olisivat saaneet olla myös kypsempiä...Kattilaleipä valmistettiin tälläkertaa naapurinUllan pyrexvuuassa,kun rautapatani oli käristyksessä. Nyt on siis testattu, että silläkin onnistuu.

Vaikka kakkua oli tulossa halusin tarjota jonkun makuja puhdistavan freshin  jälkkärin. Tämä sitrussalaatti, jossa jääkaappikylmät appelsiinit ja verigreippi viipaloitiin laakealle vadille ja päälle ripoteltiin huhmareessa hierottua sitruunamelissan ja sokerin kombinaatiota ja päälle ripsuteltiin vielä granaattiomenan siemenet ja mehut, oli just sitä mitä tilasinkin.

Tiskikone on pessyt jo 3 koneellista ja isot astiat ja rautapadat on MELKEIN kaikki tiskattu ja loput varmaan oottaa huomenaamua... tai iltapäivää...

Äitillä oli kiva päivä. Toivottavasti jokaisella kolmesta meillä olleesta isästäkin oli. Sekä muilla vierailla..

Maitotyttö muisti isiä myös kortilla.

Hillittömän hyviä nämä miljonäärin muropalat!

Veitseni leikkaujälkeä ei voi kehua, mitenkään hillittömän kauniita näistä murotaikinaneliöistäei tullut. Onneksi maku on sitten kyllä sellainen, että syödessä menee vaistomaisesti silmät kiinni, eli ihan sama miltä nämä oikeastaan näyttävät näin kotioloissa. Nämä kolmikerroksiset leivonnaiset kootaan muropohjalle, välissä on ihanainen kerros tiivistetystä purkkimaidosta pikakeitettyä (vain 5 min) paksua toffeeta ja kaiken kruunaa suklaapäällyste. Nämä ovat aivan kuin söis niitä Twix/Raider patukoita, mikä niiden nimi nyt tällä hetkellä Suomessa onkaan? Palaset saa olla tosi pieniä, noin 4 cm kanttiinsa, niin makoisia ovat. Silti huomaat hamuavasi hetken päästä uutta palaa, jostain syystä näistä ei tuu sellainen ällötysmakea olo.

Muropalat taitavat olla alkuperältään brittiläisiä (Millionaire's shortbread), mutta en ollut näitä koskaan syönyt ennenkuin näin nämä tänä syksynä NonparEllin blogissa. Mutta on näitä tehnyt moni, moni muukin. Osa on tehnyt  uuninpellillisen(tietenkin noin 3x resepti, osa pyöreän piirakan ja jotkut kuten minä, pikku brownie vuuassa 23 x 23 cm..

Ai niin ja siis EIVÄT ole työläitä, eivätkä sisällä kriittisiä työvaiheita.

No näin tehtiin meillä.

Miljonäärin muropalat

125g pehmeää voita

3 dl vehnäjauhoja

4rkl fariinisokeria

Päällys:

55g voita ( 

4 rkl fariinisokeria

1 tölkki maitotiivistettä (pari grammaa alta 400)

150g taloussuklaata tai tummaa suklaata

Vuokana 23 x 23 cm vuoka jota en edes voidellut, kun tuossa taikinassakin on niin paljon voita.

Nypi sormella pehmeä voi jauhojen kanssa nokareiseksi. lisää fariini ja vaivaa taikinaksi.

Painele vuoan pohjalle ja pistele täyteen reikiä haarukalla. paista uunissa 190 asteessa 20 minuuttia.Anna jäähtyä vuoassa.

Pane voi, sokeri ja maitotiiviste, teflonpintaiseen pikku kasariin ja kuumenna varovasti hämmentäen kiehumispisteeseen. Vähennä lämpöä ja keitä hiljalleen n. 5 min sekoitellen kunnes tofee on paksua, jämäkkää tavaraa. Se alkaa irtoamaan sieltä kattilankin reunoista, huomaat kyllä.

Kaada päällyste pohjan päälle ja anna jäähtyä.

Sulata suklaa vesihauteessa tai mikrossa varovasti. Jotkut ovat lisänneet pari rkl öljyä tai voita suklaaseen, mutta minä halusin pitää suklaan rapsakkaana, leikkaamisenkin hinnalla.  Levitä sulanut suklaa  jäähtyneen toffeen päälle. Leikkaa paloiksi ja laita sitten viileään kiinetytymään. Ei tarvitse mitään 4 tunnin hyytymisiä, sen aikaa vaan, että suklaa taas viileässä jähmettyy.

Ja kaikki menehtyy tähän makuun! (En viittaa mahd. ruokamyrkytykseen, Eteläpohjammaalla nyt vaan sanotaan, että menehtyy jos on oikein ihastuksissaan.)

Pikkutuliset kana-tortillakupit

Koirakokoustimme tänään meillä ja tein taas näitä kana-tortillakuppeja suolapalaksi. Lupasinkin reseptin jo  Urho7v:n synttäripostauksen yhteydessä, mutta kuten aviopuolisoni mielestä lempisanontani kuuluu: "en oo keriinny" sitä vielä tänne laittaa. Nytkin kerkesi jo iltahämärä iskeä, joten kuvissakin taas tuo huumaava keltasävy. Mutta antakaa kuvien sijaan mielikuvitukselle siivet.

Nämä on kivaa tarjottavaa, helppoja ja näppäriä tehdä ja pikkuisen eroavat piirakkaa/pasteija linjalta. Resepti on aivan Yhteishyvän arkistoista sellaisenaan muuten, mutta alkuperäisessä kehotettiin maustamaan kana grillimaustella, minä käytin suolaa, paprikaa ja Santa Marian BBQ Mesquite maustemyllyä sen sijaan. Laitoin täytteeseen myös purkin ranskankermaa, ettei maistu niin majoneesilta.Lisäksi suositteken, että käytätte jotakin mausteisia tortilla lättyjä, ehkä niitä vähän punertavia toomaattisia tai niitä joissa on cornsprouts'eja, niin saatte vähän enemmän väriä kuoreen.

Ai niin, ja tekoa helpottaa kummasti jos omistat muffinssipellin.

Kana-tortillakupit
24 kpl

6 vehnätortillaa
500-600g kanasuikaleita tai rintafileitä suikaloituna pieneksi
2 rkl öljyä
suolaa, paprikaa ja Santa Marian BBQ Mesquite lihan maustamiseen
1rkl Sambal Oelek -maustetahnaa tai enemmän jos haluat tulisempaa
1/2 limen mehu
3 rkl majoneesia
1 prk creme fraichea
ruukku ruohosipilia silppuna

lisäksi ruukku jääsalaattia tai jäävuorisalaattia vastaava määrä

Lämmitä tortilloja ensin 30 s. talouspaperiin kiedottuna mikrossa, niin ne pehmenevät käsittelyyn. Leikkaa tortillat neljään osaan ja painele neljännekset muffinssivuoan reikiin. Paista 8 min  175-asteessa. Nosta kupit varovasti jäähtymään.

Saattoi kuulostaa vaativalta, mutta tämä on ihan helppoa, noin se toimii, mokkapalojen leikkaaminenkin on paljon vaikeampaa. Tortillakupit on piece of cake!

Täytteeseen ruskista (ja kypsennä) broiskut parissa erässä pannulla öljyssä ja mausta. Lisää loput ainekset jäähtyneisiin broileripaloihin tai siis toisinpäin.

Silppua salaatti pieneksi, laita sitä joka kupin pohjalle ja päälle ruokalusikallinen täytettä.

Tortillakupit voit tehdä hyvissä ajoin valmiiksi. Nämä sopivat oivasti kaikenlaisiin pikkusuolaistarjoilupöytiin.
Muistakaa kevään juhla-aallokossa!

Ai niin. Sain sapiskaa Natasiskolta, kun olin käyttänyt Vietnamilaisessa kanasalaatissa limepuristinta väärinpäin.
Siis näin:

Oikeenpäin kuuluu näin (nurinpäin...).

So sorry.

Perunalle kastetta

Olen vähän heikkona perunaan. Pekoniin. Ja piimään. Vesi herahti siis välittömästi kielelle kun  törmäsin tähän peruna/kastike reseptiin.

Ja kyllä olikin hyvää. Vesi herahtaa taas kielelle.

Eka päivänä kaadoin tätä kylmää kastiketta uunilohkojen päälle ja toisena päivänä paistelin pannulla perunoiden kanssa porkkanoita, kukka-ja parsakaalia. Kaikelle passas.

Piimäkastike perunoille

2dl piimää
1dl ranskankermaa
3 rkl majoneesia
2rkl tuoreuta silputtuja yrttejä. minulla ruohosipuli ja persilja (timjami, basilika yms. käy)
hyppysellinen valkosipulijauhetta
suolaa ja pippuria
5 pekoninviipaletta

Paista pekonit rapeiksi ja valuta kuiviksi rasvasta talouspaperin päällä. Murenna paloiksi.

Sekoita kaikki  muut aineet kulhossa ja anna makujen tekeytyä edes puolisen tuntia jääkaapissa. Lisää pekoninmurut  ja nauti  uunilohkojen, paahdettujen perunoiden tai uuniperunan kanssa..

Niin ameriiikkaa!!