Seitsemän ja kuuskytviis -heinäkuun juhlakatsaus

Urho6v on tästedes siis Urho7v. Ja äitini on nyt sitten 65v. Nämä tärkeät perhepiirin juhlat olivat heinäkuun kohokohtamme, joten seuraavaksi pieni katsaus juhliin. Kaikkea ei ehtinyt kuvata ja moni resepti on vanha tuttu, joten otetaan reseptiikan sijaan pieni kuvakavalkaadi parilla kommentilla höystettynä. Ehkä joku inspiroituu.

Iso-hoo, joka siis on aviomieheni ja lasteni isä, ellette ole sattuneet tätä yhteyttä hoksaamaan, oli merillä leivän perässä, isovanhemmista toiset Jenkkilä-Meksiko-turneella, toiset viihdyttämässä Kuhina-vieraita (kuhinat on markkinat heidän pitäjässään), kun Urho7v syntymäpäivän aika tuli, mutta aina niin optimistisesti taas ajattelin kyllä homman hoitavani. Onneksi Natasisko uhrautui avuksi ja myös Nuutinminna eli veljeni vaimo. Olihan sentään hoidettava niin tarjoilut, ohjelma kuin Maitotytön hoito.( Ja kun on kyse meidän huushollista, myös siivoukseen saa varata aikaa...)

Piece of cake, mutta päätin, että perinteistä kakkua en tee, kun ne lopuksi aika harvalle lapselle maistuu. Mutta siitä myöhemmin, ensin laitettiin kutsut tietenkin.

Lapsia taisi olla tulossa paikalle 14 jos alle 3-vuotiaita ei lasketa, ja onneksi niitä vanhempiakin, kuten toivoin. Heinäkuun synttärit ovat siitä ihanat, että ne voi levittää terassille ja puutarhaan niinkuin nytkin, vain noutotarjoilupöytä katettiin sisään.

Tarjoiluista halusin tehdä sellaiset mitkä Urho7v:llekin  maistuvat. (voi kuinka kiltti äiti, että ihan lapselle mieluista tarjottavaa, sen omilla synttäreillä...) ja sitten sellaiset äitiystävälliset eli helpot ja nopsat. Siispä suolaiseksi tarjoiluksi tuli karjalanpiirakat, joihin Urho7v ihastui kevään YO-juhlissa ja munavoi.

Moilasen raakapaistettaviahan nuo olivat ja sitä pienempää kokoa. Myös popcornia Natasisko poltti useamman pussin, mutta jäipä tuota tarjollekin. Sehän on hitti ja sitä on vieläkin tuolla terassilaudoitusten välissä.

Aikuisille oli pakko tehdä vielä jotakin ja näihin pikkutulisiin kanatäytteisiin tortillakuppeihin palaan vielä joskus reseptin kera. Olivat juuri niin hyviä kuin niihin ihastuessani kummipoikani synttäreillä, jossa niitä tensikertaa maistoin.

Pöydässä oli myös kaupan valmiita Domino-keksejä ja Urho itse toivoi samanmoisia minikuppikakkuja kuin tein keväällä päiväkotiinkin, ja Tiimarissa sattui olemaan Wiltonin teline alennuksessa, niin löinpä siihen sitten kakunkynttilätkin puhallettavaksi. Kun ei ollut sitä normi kakkua.

Ja arvannette, että kakuksi kakun paikalle sain tietenkin kuningasajatuksen. On ollut ehkä puhetta, että Urho7v herkku numero 1 on Frödingen mutakakku. Rakastaapa hän myös vaahtokarkkeja. Ostin siis kolme mutakakkua, ladoin ne päällekkäin ja väleihin heitin kermavaahtoa ja oman maan mansikoita. Reunoille kermispursotukset ja päälle reilusti vaahtokarkkeja.

Not a good idea!

Kallellaanhan se törötti, eivätkä pursotuksetkaan pysyneet reunoilla ja sitten  se oli kuulkaas niin äkkimakeaa, ettei edes Urho7v pystynyt sitä kamalasti syömään. "En mä äiti oikein tykänny." Kiitos ja piste. Ei voi tietää jos ei kokeile. ( ja tästä tulikin mieleen, että se kakun loppu on vielä tupperkulhossa jääkaapissa, kantsis ehkä käydä nakkaamassa jo pois...)



Onhan se ihan hellyttävä...

 Koska Natasisko kerkesi myös niitä ihania mansikoita keräämään ylpeydestäni omasta mansikkamaasta, polkaisin vielä Siskot kokkaa- marenkirullan. Tai oikiasti kaksi, koska kun ensimmäinen pohja oli uunissa, huomasin että puolet valkuaisista oli kupissa pöydällä.(...ja tästä tulikin mieleeni, että ne keltuaiset ovat vielä pakasterasiassa jääkaapissa, kantsis ehkä käydä nakkaamassa pois...). Täytteeksi laitoin mansikoita, kermavaahtoa ja appelsiinituorejuustoa.

Aika rustiikki ulkonäkö, mutta herkullista.

Ja ei kai mulla muuta tainnut ollakaan, paitsi juomaa/kahvit. Perinteisesti mulla on ollut aina paloiteltuja hedelmiä ja kasvistikkuja dipin kera, mutta niitä ei nyt ollut, koska ei me kukaan keritty niitä ruveta pilkkomaan.

Lapset juoksi villinä nurmikolla omiin nimiinsä, mutta kahvittelun jälkeen oli sitten vielä ohjelmana kolme leikkiä. Ensimmäisessä jokaisen lapsen korvaan kuiskattiin joku eläin, niin että samaa eläintä tuli vähintään aina kaksi. Yhteisen lähtökäskyn jälkeen lapset sitten saivat eläintä esittäen lähteä liikkeelle etsimään muita saman lajin edustajia. Äännellä sai, muttei puhua. Ja ääntä riitti.

Toisessa leikissä sidottiin vanhoilla sukkahousuilla kahden lapsen toiset jalat toisiinsa ja nämä kolmijalkaiset parit sitten juoksivat iän mukaisen lenkin nopeudesta kilpaillen.

Kolmanneksi oli sitten aarteenmetsästys. Monenmoisia aarrekarttoja olen piirrellyt, tänä vuonna mentiin valokuvasuunnistuksella. Olin jokaiselle lapselle printannut puutarhan jostain yksityiskohdasta nappaamani valokuvan. Paikassa odotti sitten pieni pussi jossa oli vähän karkkia, lyijykynä koulun alkamisen kunniaksi ja tarroja.

Ja ettei kitch maailmasta loppuisi...

Huh huh. Ja sitten olikin aika lähteä kotia.

65 kakku

Äitini 65 ansaitsisi sisältönsä vuoksi ehdottomasti oman postauksen, mutta koska kuvasatoa on vain tämä täytekakku, ymppään menun tähän jatkoksi.

Juhlimme taas perhepiirissä, joka tällä kertaa oli siis lapset perheineen, sekä äidin 9 elossa olevaa sisarusta puolisoineen, yhteensä 31 henkeä.

Me lapset hoidimme tarjoilun ja ruuanlaiton, josta äiti kyllä teki osan, mm. 2 kpl noita täytekakkuja. Äiti tekee kun äiti osaa.

Juhla-aamuna me lapset jakauduimme niin, että lapsenlapset menivät kaikki meille, lisäksi toinen vanhemmista ja toinen vanhemmista oli kokkailemassa sitten mummolassa. Minä sain olla vanhimpana pääkoordinaattori, ja olinkin tehnyt erityisvalmisteluja välttääkseni kaikki perheenjäsenten väliset konfliktit kokkauspaikalla, eli määräsin, että ainoastaan minä kommunikoin järjestelyistä äitini kanssa ja toisinpäin.

Kyllä kuulkaa meni hyvin!

Äti oli toivonut lahjaksi ohjelmaa ja muisteloita lapsuusajaoistaan sisaruksiltaan, ja niitähän riitti, väki viihtyi pitkän pöydän ääressä ulkona puoliteltassa nauraen ja jutellen. Eikä satanutkaan kuin pariin otteeseen kaatamalla.

Menu

Bataatikookoskeitto ja Ciapatta

Vihersalaatti kirsikkatomaateilla

Meksikolainen avokado-maissisalaatti

Sahramikurkut

Sitruunaiset persilja-valkosipuliperunat

Balsamicolohi

Tacchino Tonnata

Hirvenpaisti ja pihlajanmarja hyytelö

Mustikkainen mansikkakakku

Äidin kotitilan kotijuusto

Karpalokauralastut

Keiton tarjoilimme pöytiin, muuten noutopöytä oli katettu sisään. Kuohuvat alkujuomat, virvokkeet, olut ja viini, kahvi avec ja lopuksi pirtubooli irrottelivat kielenkantoja. Ja meidän metsämansikkainen pirtubooli on sitten aina hyvin mietoa. ;)

(Ja terveisiä Las Vegasiin tai Ensenadaan, missä lienettekin lukiessanne tätä isi ja äiti!)