About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Meidän perheen isänpäivä

Isänpäivän ihaninta antia...
Isänpäivä vetelee viimeisiään. Lapset ovat unten mailla. Isi sohvalla telkkarin ääressä ja äiti tietsikalla. Suomalainen idylli mallia 2011! :)

Päivä meni kutakuinkin tiiviisti keittiössä. Äitillä siis. Saimme vieraaksemme Isänpäivä aterialle Iso-Hoon isän ja äidin, eli Kuortaneen papan ja mummon sekä Naton perheineen Kurikasta,  ruokapöydän ääreen sulloutui siis10 henkeä.



Aamulla keiteltiin isille kahvit, munat ja pekonit ja uunituoreet sämpylät ihan omassa seurassa. Urho7v. laati isille hienon kolmeosaisen aarrekartan, jonka ensimmäinen osa luovutettiin isille sängyssä onnittelulaulun ja Urhon hienosti piirtämien korttien jälkeen. Viimeisen kartan ruksikohdasta löytyi tuo Urhon askartelema Marsipaaniotusisänpäivälahja. Kakkua ei aamiaispöydässä näkynyt koska Nato oli luvannut tuoda isänpäiväkakun.

Pakko oli kuitenkin tekaista edes banaaninen unelmatorttu. (Huom, ei sisällä kermaa vaan VOITA!)



Isänpäiväksi olin suunnitellut karitsan paahtopaistia, mutta kun perjantaina ruokaostoksia tehdessä myytiin ei-oota oli pakko tehdä suunnitelmiin muutos.

Mentiin sitten hirvikäristyksellä, se on niin hyvää että sopii myös juhlaan. Menu ei taaskaa ole mikään teemallisesti yhtenäinen, mutta kyllä se silti maistui.

Isänpäivämenu 2011



Hirvikäristys ja perunamuusi puolukkasurvokseen kera
Uunipunajuuret

Sitrussalaatti

ja myöhemmin

Suklainen unelmakakku ja kahvi



Naton kakusta, joka oli tehty marraskuisen RuokaPirkan ohjeella, en näemmä ottanut kuvaa, mutta se oli herkullista, kylläkin niin suuritöistä kuulemma,  ettei uusintaa luvassa aivan hetkeen.

Alkuruokahan oli taattua herkkua, pääruuan tapaan. Punajuuret olivat pienoinen pettymys, olisivat saaneet paahtua ihanan makeiksi uunissa, mutta ohjeessa ne kääritiin folionyyttiin ja jotenkin ne vaan keittyivät... olisivat saaneet olla myös kypsempiä...Kattilaleipä valmistettiin tälläkertaa naapurinUllan pyrexvuuassa,kun rautapatani oli käristyksessä. Nyt on siis testattu, että silläkin onnistuu.

Vaikka kakkua oli tulossa halusin tarjota jonkun makuja puhdistavan freshin  jälkkärin. Tämä sitrussalaatti, jossa jääkaappikylmät appelsiinit ja verigreippi viipaloitiin laakealle vadille ja päälle ripoteltiin huhmareessa hierottua sitruunamelissan ja sokerin kombinaatiota ja päälle ripsuteltiin vielä granaattiomenan siemenet ja mehut, oli just sitä mitä tilasinkin.

Tiskikone on pessyt jo 3 koneellista ja isot astiat ja rautapadat on MELKEIN kaikki tiskattu ja loput varmaan oottaa huomenaamua... tai iltapäivää...

Äitillä oli kiva päivä. Toivottavasti jokaisella kolmesta meillä olleesta isästäkin oli. Sekä muilla vierailla..

Maitotyttö muisti isiä myös kortilla.


3 kommenttia:

  1. Mahtava tuo Urhon askarrus! Ja Maitotytön katseessa on kyllä syvyyttä:)

    VastaaPoista
  2. Komia on torttu eli onpa sinulla taitava Urho-poika.

    VastaaPoista
  3. arvatkaapa vaan onko Urho äitin mielestä ehkä maailman taitavin...;D

    (äitihinsä tullu.... ;D... NOT!)

    VastaaPoista