About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

sunnuntai 14. elokuuta 2016

ENSIMMÄINEN KYYHKYNEN


Miltä kuulostaa timjami-valkosipulivoissa paistettu kyyhkysenrinta vuohenjuustorisoton ja balsamico-punajuurten kanssa? No kyllä! Se myös maistui juuri yhtä herkulliselta. Sanoisin napakymppi vaikka itse sanomassa olenkin.

99% varma olen siitä, että en ole tainnut koskaan kyyhkyä aikaisemmin syödä saati sitten valmistaa. Isäni, my partner in culinarism, kävi hakemassa metsästyskavereiltaan, jotka heti ensimmäisenä jahtipäivänä pamauttivat alas 50 kyyhkyä, muutaman meillekin. Kyyhkyset tulivat meille DeLuxe mallina eli sain 4 kpl kyyhkyn rintafileitä, ilman nahkaa ja 4 miniatyyristä sisäfilettä. Niistä oli helppo ruoka valmistaa, mutta koska olen niin paljon lukenut blogiystäväni Sauvajyväsen kyyhkysreseptejä (taatusti Suomen kattavin kokoelma), en olis toki pannut pahakseni sydämiä, kivipiiraita ja rankaa ylipäätään. Isäni lähetti myös melkoisen reseptikokoelman sähköpostilla. Itse hän onnistui erinomaisesti kääriessään rintafileet  pekoniin salvianlehden kera.

Kyyhkysen liha on hyvin tummaa ja rintafileet vetäytyvät paistamisen aikana vähän pulleammiksi. On aika hauskaa, että ohjeita löytyy minuuttien paistosta tuntikausien haudutukseen. Päätin mennä rohkeasti eteenpäin nopealla paistolla ja punertavalla lihalla, joka sitten kirjaimellisesti sulikin suuhun.

Nuo sisäfileet ovat hiukan sellainen kuriositeetti. Ensiksikin kuulun siihen joukkoon jonka mielestä linnuilla ei nyt varsinaisesti ole sisäfilettä, vaikka ovathan ne iät ajat myineet jo kanankin sisäfilettä kaupoissa. Ja mitä tuolla mitättömällä lirpakkeella sitten tekee?
Korkeintaan keittiön tervehdyksen.



Taas kerran aika oli vähän kortilla ja vaikka kyyhkyset olisivat ansainneet rauhallisen, erityisen illallishetken tarkkaan mietittyine viineineen, päädyin lopulta valmistamaan tämän superihanan aterian lauantai-iltapäivällä ennen katujuhlien aloitusta sen jälkeen kun olimme juuri syöneet lounaaksi makaroonilaatikkoa.

Muistan sen huippu-onnistuneen fasaaninrinnan valmistukseni Henkka Alénin opastuksessa Murun keittiössä ja päätin ohittaa kaikki reseptit. Kokkien salainen pyhä kolminaisuus minkä tahansa lihan paistossa lienee timjami, valkosipuli ja voi ja sille saivat antautua omatkin kyyhkyseni.



KYYHKYNRINTAA TIMJAMI-VALKOSIPULIVOISSA
2:lle

4 kyyhkysen rintafilettä
hiukan rypsiöljyä
50 g voita
2 valkosipulinkynttä
reilu oksa timjamia
suolaa ja pippuria

Laita öljyä kuumenemaan pannulle loraus ja lisää voi. Heitä sekaan reilu tukko timjamia ja pari isoa valkosipulinkynttä, joita ei tarvitse kuoria, mutta voit vähän painaa niitä rikki veitsen lappeella, jotta maut pääsevät irtoamaan.

Kun voi on saanut hetken vaahdota laita kuumalle pannulle myös rintafileet. Paista 2 minuuttia kummaltakin puolelta. Paiston aikana kallista pannua ja ota lusikka käteen, jolla voit lusikoida paiston aikana ihanalla voilla fileitä. Kyyhkysen rinnan kypsyyden tuntee parhaiten sormella painamalla, jätä se aavistuksen pehmeän löysäksi, niin kypsyys on hyvä. Nosta fileet sitten folion päälle, suolaa ja pippuroi ja kääri vetäytymään hetkeksi. Puolita fileet nostaessasi ne tarjolle.


Balsamico-punajuuret jatkoivat yksinkertaista linjaa.

BALSAMICO-PUNAJUURI

pieniä punajuuria lohkottuina, ei kuorittuna
voita
loraus balsamico-etikkaa
suola, pippuri ja hiukan tuoretta timjamia

Kuumenna voi ja freesaile siinä punajuuren lohkoja n. 10 min. Lorauta sekaan balsamicoa ja mausteet ja jätä punajuurilohkot herkun napsakoiksi.


Olen sitä mieltä, että mulla on jonkinmoinen tyyli-  ja kauneudentaju (kukapa ei olisi?) ja ronskin rohkealla ja runsaalla tyylilläni saan vatiannoksistani ja leivonnaisista yleensä lopulta kutsuvan kauniita. Mutta taito, johon en tunne, en sitten millään, taipuvani on lautasannoksen asettelu. Koska tästä postauksesta on nyt tulossa pienimuotoinen namedropping, niin laitetaanko tähän nyt sekin kauhun tunne kun sain kunnian kokata 18:lle Sinne- ravintolan taitavan Kai Kallion kanssa 5 ruokalajin menuun. Se tunne kun hän tuumas pleittausta aloittaessamme, että laita nyt niinkuin SÄ parhaaksi näet. Mutta kun mä en näe mitään! Osaan ihailla ja arvostella, mutten tehdä itse.

Minkä todistaa nyt myös tämä lautaselle aseteltu 2 hengen kyyhkysannos. Ei mitään linjaa. Ei ...tana kuten yksi bloggaajakollegani varmaan asian ilmaisisi habaneromaiseen tyyliinsä.


Mutta älkää antako sen häiritä, koska ruoka oli yksinkertaisuudessaan varmasti parasta mitä olen tänä vuonna aikaan saanut. Ja sen kruunas ihan huippuonnistunut puhtaan valkoinen risotto, jonka aineksia en mittaillut, eli en ala tähän reseptiä sen kummemmin kirjaamaan. Siihen tuli kuitenkin salottisipulia, arborioriisiä, valkoviintä ja kasvislientä, lopuksi mukaan sekoitin pehmeää vuohenjuustoa, parmesaania ja puristus sitruunaa. Voilla piti viimeistelemän kiilto, mutta sen kyllä onnistuin unohtaa.

Risotossa noudatan Top Chef- Naughty Burger Akseli Herlevin opastuksia: mahdollisimman laakeassa astiassa valmistus, eli paistinpannussa, sekoitus pehmeästi silikonispatulalla ja tietenkin liemi porisee kuumana vieressä. Kiitos nyt näistäkin opeista.


Ne fileet lykkäsin minitikkuihin ja sananmukaisesti näytin niille pannua fileiden jälkeen.

Kyllä on hienoa työskennellä upeiden raaka-aineiden kanssa! Ja se kun onnistuu kypsyydessä ja makujen yhdistelemisessä, olen mä kuulkaa eräänkin hevosen pihvin kuivattanu pannulle ja jäyhäny lampaan paahtopaistista valmistamaani purkkaa, että täytyy hehkuttaa kun joskus onnistuu täydellisesti.

Lihan ylistyksen lisäksi naapurin Samikin sanoi, että jumalaisin risotto ikinä. Miksi naapurin Sami tämän tiesi oli se, että pikakuvattuani annoksen kannoin sen ulos kadulle missä miehet pystyttivät katujuhliin telttaa ja sanoin, että täältä tulis ihan pikku alkupalaa.

Siinä sitten miesten kanssa söimme annoksen viimeiseen suupalaan (tai lähinnä minä, IsoHoo ja Sami).

Tässä vielä kuva viimeisestä suupalasta...

36 kommenttia:

  1. Kyyhkyä muistan syöneeni laivan ala cartessa tyttöä odottaessa. Meillä oli harvinainen illallishetki kaksin kun isovanhemmat kaitsivat pikkupoitsua. Kyyhky oli niin huonosti kypsennetty ettei mitään rajaa. Osa oli todella kuivaksi, jopa palaneeksi kypsennetty ja osa löllöraakaa. Jännä miten tarkkaan sen muistaakin 9 vuoden takaisia asioita. Sinun kyyhkysi näyttävät (ja kuulostavat) hurjan hyviltä kavereineen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mulla ei oo aikaisempaa kokemusta. Veljeni lähetti pari vuotta sitten kuvan jostain Helzingin ravintelista, että kuuluuko kyyhkyn olla näin raakaa? (se näytti kyllä hurjalta. Täydellinen kypsyys on varmaan lähes sekuntipeliä. Mutta näissa mun omissa todella oli ihana mehevyys ja rakenne, liekö ollut ekakertalaisen vahinko.

      Poista
  2. Ooooh! laitapa tämän reseptin jakoon metsästäjäystävälle, jonka pakastimesta löytyy usein kyyhkyä. Heillä olen maistanut elämäni ensimmäisen kerran ko. lintua ja ai että oli hyvää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on varmaan sinppelein mahdollinen tekotapa, mutta mahtava tulos!

      Poista
  3. Oijoi! Täydellisen näköinen kypsyys tipussa! Epäilemättä suli suuhun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin teki. Ihan jäi harmittamaan, että siiinä pihalla seisoaltaan napsittiin. Mikähän viini ois ollu hyvä?

      Poista
  4. Varmaankin hyvää,vaikken lihaa syökään.Siis onko nuo kyyhkyt samoja lintuja kuin pulut?Mulla on nimittäin 2 sellaista kasvamassa keittiön ikkunan alla olevassa pyykinkuivaustasanteelle,jonne kyyhkyt itsepäisesti haluavat tehdä pesänsä.Yritän aina vierotella munat kadulle,ennenkuin niistä kehittyy kyyhkyksen poikasia,mutta nyt en ehtinyt.Ne on mulla ihan maavaiva,mutta varmaan niistä saisi hyvät sapuskat;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No periaatteessa nämä on kai sepelkyyhkyjä ja ne sun ikkunalaudalla luultavasti kesykyyhkyjä eli puluja...tähän vois joku metsäsätäjä osata paremmin vastata. Voi niitä sepelkyyhkyjäkin olla kaupungeissa.

      Poista
    2. Ne mun inhokkikyyhkyt ovat kyllä selvästi puluja;D

      Poista
  5. Voi huh, miten herkullisen näköinen yhdistelmä! Nuo fileet on kyllä niin ihastuttavan näköisiä. Todellakin minikokoisia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, aivan ei leikannut nyt nopialla aikataululla mitä niistä olis voinu tehdä.

      Poista
  6. Siis ihan oikeesti, mikä annos. Oisinpa päässyt samalle lautaselle haarukkani kanssa. Haluaisin oppia täydellisen risoton teon ja se tais olla just tässä vuohenjuustoineen. Onko sulla jossain kokonaisuudessaan resepti silikonipatukkejen ym. muiden vinkkien kera?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On mulla pari risottoreseptiä, mutta ehkä pitäis oikein tehdä sellainen perusresepti vaikka vuohenjuustolla. Mä rakastan risottoa! Nyt alat harjoitella. Valkoviini ja parmesan, niitä pitää olla, Kermaa ei.

      Poista
  7. Voi miten hieno annos, ihana kertakaikkiaan! Ja kiitos kommentista, selasin (ihan itse) tuon kasan läpi, ja huomasin että sieltä puuttuu kaikki nämä minun "gourmet"-kyyhkyt, juuri nämä yksinkertaisimmat ja tavallaan parhaat reseptit. Sitten kun niitä kyyhkyjä alkaa olla paljon, tai niitä unohtuu pakastimeen, ehkä on jauhelihan vuoro ;) Siitä olen tehnyt parhaat jauhelihapihvit mitä on.

    Tämä aika vuodesta on kyllä ihan uskomatonta. Taas on viikonloppu syöty sellaisista raaka-aineista tehtyä ruokaa, ettei oikein tiedä miten niin hyvää voi ollakaan. Ihana kyyhkykausi, ihana elokuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sauvajyvänen. Vihdoin sain kyyhkyä kokattavaksi!

      Niin siinä usein muuten käy, että tulee blogattua kaikenmaailman variaatoiden muunnelmia ja ne parhaat luottoreseptit huomaakin yhtäkkiä puuttuvan. Mutta oli sullakin kyllä muistaakseni yrttivoissa paistettua kyyhkysen rintaa.

      Ja todellakin: Ihana syksy.
      Tänä vuonna haluan savustaa hirven sydäntä!

      Poista
  8. Kyyhky on hyvää, vaikka muistan yhdenkin, jossa oli vielä haulitkin (eikös ne lyijymötikät jotain sellaisia ole?) jäljellä... Opittiinpa olemaan tarkkana.
    Itse emme metsästä, mutta jostain osui tuollainen käsiin. Tarina (muisti) ei enää kerro, oliko ostettua vai saatua.

    VastaaPoista
  9. Olipa sopiva ja herkullinen postaus, kiitos. Meidän nuoret miehet ovat riistaverisiä ja mielellään kantavat saalista kotiin. Olen luvannut osallistua lasteni harrastukseen taittelemalla lautasliinat kauniisti ja sillä on tähän asti menty. Tämän jälkeen voin harkita muutakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna ainakin tämä resepti heille käyttöön! :)

      Poista
  10. Oispa pääsy metsästysmiesten varastoihin! Jos olisi, tätä tekisin, vitsi miten herahti vesi kielelle!

    VastaaPoista
  11. Upea annos, kaikkinensa! Olen tainnut itse kerran pari syödä kyyhkyä, sun valmistamat näyttävät todella herkullisilta. Hetkeen en ole risottoa tehnyt, nyt tuli risottonälkä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, se on kumma kun pastaa voi syödä joka viikko, mutta risottoa tulee tehtyä harvemmin. Vaikka se on niin super.

      Poista
    2. Todella kummallista! Risotton tekoon siis hetimiten.

      Poista
  12. Nam, kun näyttää hyvälle! Mä en ole kyyhkystä tainnut muuten syödä kuin marokkolaisessa pastillassa, tosin tykkäsin siitä kyllä, vaikkei siinä varmasti kovin paljoa lihaa olekaan mukana.

    VastaaPoista
  13. Ohhoh. Nyt iski melkoinen kateus kaikkia kohtaan, joilla on metsästäjiä lähipiirissä! Olispa hienoa joskus päästä itsekin laittamaan riistaa - lintuja tai isompaakin. Paineet vois kyllä olla melkoiset. Saaristolammasta ja poroa oon ostellut pakastimeen erinäisistä lähteistä, mutta kyllä se olis kiva päästä käsiksi johonkin riekkoon tai sorsaankin joskus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon kyllä onnellinen kun isäni on aina käyny hirvimettällä. Nuorempana kävi myös jänis ja sorsamettällä, mutta enhän mä silloin ymmärtäny mitään niitteen päälle. En tykänny ku oli liikaa pieniä luita...
      Mutta hirveä on sujteellisen helppo ehkä saada käsiinsä ja on superhyvää, sitä suosittelen. En mäkään oo tehny ku fasaania linnuista. Linnut on kyllä helppo myös pilata. Mutta hei aattele kuinka ihanaa kun on ekakertoja vielä edes;sorsa. Teeri. Riekko....

      Poista
  14. Kyllä tuota annosta mielellään söisi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, seison kyllä tämän takana. Kiitos, Kermaruusu!

      Poista
  15. Miten upea annos, punajuuret ja risotot ja kaikki! En ole mikään ylin riistalintujen maun ystävä, mutta tuo näyttää ja kuulostaa niin mahtavalle, että varmasti saisit mut käännytettyä :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännittävä kysymys onkin, pystyisnkö tämän onnistumisen toistamaan, vaan oliko tämä vain satunnainen lipsahdus? :)

      Poista
  16. Se Muru-keikka on edelleen yksi "blogiurani"kohokohtia heittämällä. Seurakin oli ihan kohtalaista :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistatko kun saattelit ma asemalle ja meitä aivan tanssitti?

      Poista
  17. Susta Nanna on alkanut kuoriutua näiden vuosien saatossa ihan huippukokki. Oikeesti! Tälläistä annosta kelpaisi tarjota missä tahansa ravintolassa Suomessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Monessa ravintolassa on tarjottu huonompaakin!

      Poista