Hirvenjauhemaksapihvit vai hirvenmaksajauhepihvit?

Samanlaisia nimihirviöitä kuin supikoirankarvanahkalakki....

No oikiasti varmaan hirven jauhemaksapihvit. Vai ...?

Pikanttina  yksityiskohtana lisättäköön, että pekoniset jauhemaksapihvit, yksi alkuaikojen postauksistani, on yksi eniten kävijöitä googlen kautta blogiini tuonut. Tai siis hakusana "jauhemaksapihvit". Jos siis cyberavaruudessa surffailee tälläinen määrä maksapihvireseptin etsijöitä, ansaitsevat he taatusti myös toisen reseptin.

Nyt menette varmaan siis aivan sekaisin. Kaksi ERILAISTA (vaikkakin tavallista) jauhemaksapihvireseptiä.

Toteutus tällä kertaa vasanmaksasta, (ha-haa..siis hirvenvasanjauhemaksapihvit...) mutta aivan mainiosti tämän voi tehdä tietenkin naudanmaksasta. Aina on hyvvee!

Ihana äitini toi minulle kilon jauhettua hirvenmaksaa, ja puolet uhrasin näihin herkkupihveihin. Toinen puoli meni, johonkin aivan muuhun, jota en aio koskaan, koskaan, KOSKAAN postata.

No voin laittaa aivan pienen pienen kuvan:

Kyseessä ei ole rosmariinilla koristeltu betonitiilikivi vaan jotakin ihan muuta. Mutta luulenpa ettei Pote the rottweilerkaan (R:I:P) olisi syönyt tätä vaikka olisin koristellut sen piparkakkutalolla....

Mutta asiaan: Äitini oli tehnyt näitä ensin ja vinkkasi minulle tuon rakuunan, joka toi raikkaan maun pihveihin. Ei ainaista meiramia tai kirveliä

Jauhemaksapihvit hirvenvasan maksasta

500g jauhettua vasanmaksaa
2 jauhoista raakaa perunaa raastettuna
2 raakaa porkkanaa raastettuna
1 iso sipuli hienonnettuna
2 munaa
2 dl kermaa
reilusti (tuoretta) rakuunaa
suolaa(ainakin 1 tl), mustapippuria ja valkopippuria maun mukaan
paistamiseen voin ja öljyn sekoitusta

Sekoita kaikkia inekset tasaiseksi taikinaksi. Paista lettupannulla keskilämmöllä kauniita paksuja pihvejä.
Bataattisurvos maistui näiden kanssa kuin nenä päähän ja ilman puolukkaa näitä ei voi tietenkään nauttia.
Perinteinen perunamuusi ja haudutettu sipuli.... tai pekonimuusi....

Paistetut silakat

Rakastan silakoita. Levitän sanomaa aina tilaisuuden tullen ja sainkin herra Vipusen kyselemään kommettiloorassaan, että mitä mä niistä sitten oikein teen? Blogissani on nimittäin kokonaista kaksi reseptiä, niin suuri silakan ystävä kuin olenkin. No, blogissani ei muuten ole ainokaisen ainoata etanareseptiäkään vaikka niitäkin mainostan rakastavani oikein blogini esittelyssä. Ja to do-listalla on edelleen Merituulen  etanapannussa valmistetut silakat, jos nyt nämä kaksi rakkautta vois näin yhdistää.

Mutta vastauksena kysymykseen, silakasta saa niin monenlaista:  miljoonaa kalapöydän silakkaa liemessä ja kypsänä, silakkalaatikkoa, erilaisia silakkapihvejä ja rullia, savusilakkaa, aina syön kun käsiini saan. Siis en välttämättä itse tee, mutta herkuttelen aina kun jossakin tarjotaan.

Itse taidan tehdä useimmiten aivan perus paistettuja silakoita. Niistä tykkää meillä kaikki. Ja sopivasti tein just viime viikolla, eli nyt kaikille muistinvirkistykseksi tämä ihana suomalainen ruoka, joka ei paljon reseptiä tartte.

Mutta ostakaa ehdottomasti kokonaisia silakoita ja peratkaa ne. (perkuuohje täällä) Se on helpompaa kuin omenankuorinta. Lisäksi tunnet itsesi todella juurevaksi alusta-asti-kaikki-itse emännäksi. Ja syödessä kiität.
Ne ruodot kuuluu paistaa rapeksi ja niiden pitää rouskua ja rapista suussa. Kun pää on poistettu perkuu vaiheessa, ei silakasta jää mitään lautaselle syöntivaheessa. Ja maku on just se oikia.

Paistetut silakat

silakoita syöjämäärän mukaan
voita ja öljyä paistamiseen
ruisjauhoja suolaa ja valkopippuria jauhotukseen

Perkaa silakat. Laita ruisjauhot syvälle lautaselle ja mausta reilusti suolalla ja valkopippurilla. kierittele silakat jauhoissa. Kuumenna paistinpannulla kuumaksi vähän öljyä ja paljon voita. Käytän aina pikkuisen myös öljyä, niin se ei niin pala pohjaan herkästi kuin pelkkä voi.

Laita silakat vieri viereen paistumaan. Pidä liesi keskilämmöllä ja paista silakoita pitkään , käännä paiston puolivälissä. Rapea pinta tulee myös miedolla lämmöllä kun voita on tarpeeksi ja paistat tarpeeksi pitkään. Samalla selkäranka kypsyy syötävän rapsakaksi. Ja pyrstö.Nam. Kovalla lämmöllä vain käraytät silakat.

Että kerta viikkoon näitä niin tulee myös kuukauden voikiintiö täyteen...

(Täs ei varmahan oo niitä hiilihydraattia...?)

Jos paistat useita pannullisia (ja paista, samalla käryllä menee), niin pannua voi joutua huuhtomaan välillä, ettei uuteen satsiin tartu vanhat palaneen voijauhokarstat.

Nautitaan perinteisesti kylmän maidon tai piimän, ruisleivän ja perunamuusin (voisilmä, jos kiintiössä vielä tilaa)kera.

Käsi pystyyn kuka tykkää!!

Ei ehkä paras koskaan ottamani ruokakuva, mutta ajatus kai välittyy...

Lopuksi vielä pakko mainita, koska luulen että tuo "sokien" syönti jakaa hiukan mielipiteitä, että vaikka silakat pistelenkin ehdottomasti ruotoineen päivineen, olin lähellä etten oksentanu kun tässä taannoin katsoin Ruotsin miljonääriäitejä ja silloin vielä rouva Anka meni johonkin hotelliin, tilas kanaa huonepalvelusta ja söi kaikki rustot niin, että narskuna vaan kävi. Kuulemma aivan addiktoitunut niihin ja hirveän terveellistäkin.

Joo, kiitos ei.

Flunssantappokeitto

Kirjallisuus, elokuvat, televisio ja pikkuisen oma kokemuskin ovat saaneet minut uskomaan, että suuret kansanjoukot (stereotyyppisesti ainakin angloamerikkalaiset ja juutalaiset) uskovat Kanakeiton parantavaan voimaan flunssa-aallon iskiessä. Sitä ei liene löytyvän terveysvaikutteisten ruokien listoilta, mutta sen lämmön, maun ja koostumuksen uskotaan silti parantavan vuodepotilaita aina masennuksesta lähtien.

Suomen perinteisiin ei taida moinen kanakeitto kuulua? Eipä kanakeitto tai kanaruuat yleensäkään taida olla meillä mitään perinneruokaa, vaikka ne tänään ovatkin perheiden illallispöydät valloittaneet. Itse asiassa en saa mieleeni oikein mitään suomalaista "parantavaa" ruokaa, vaikka yritän miettiä. Lapsena sairastettaessa avun toi pullo keltaista jaffaa ja meillä äiti ainakin haki kaupasta aina kuivattuja sekahedelmiä pussillisen potilaalle. Mummani tapasi aina paistaa lättyjä jos mahani oli kipeä...muistan että ne auttoivat aina....

 Flunssantappokeittoa valmistin jo aikaisemmin syksyllä kun sain kasan tomaatteja ystävältäni . Keiton resepti on mukaeltu Clare Gordon-Smithin kirjasta "Mausteena valkosipuli, inkivääri, chili". Keitosta tuli tujun makuista mutta koostumukseltaan niin laihaa ja vetistä, että se jotenkin tuntui ravinnoksi täysin riittämättömältä. Inkivääri ja valkosipuli ovat kuitenkin monen luonnonlääke flunssaa vastaan (ja chilikin saa tukkoisen nenän juoksemaan, jonsei muuta, tähänkin sitä voisi laittaa), niin ristin keiton mielessäni flunssakeitoksi. Sillä jos ei kulho tätä poltetta paranna (eikä sauna, terva tai viina), niin tiedättehän kuinka siinä sitten käy....

Mutta reseptin aika on tänään.On nimittäin vuoden ensimmäisen flunssan aika!(minulla)

(tomaattinen) Flunssantappokeitto
parantaa 4 potilasta

500g  kypsiä tomaatteja (talvella makua löytyy terttu- tai luumutomaateista)
1 tlk tomaattimurskaa
2rkl oliiviöljyä
1 sipuli hienoksi hakattuna
1 iso valkosipulinkynsi murskana
2 1/2 cm tuoretta inkivääriä raasteena
6dl kasvis-tai kanalientä (hahaa, siis kanalientä...!!!)
ripaus fariinisokeria
hyppysellinen cayennepippuria
merisuolaa ja mustapippuria myllystä
rosmariinia koristeeksi

Kalttaa tomaatit. Upota ne minuutiksi kiehuvaan veteen, vedä kuoret irti ja posita siemenet. Tämä oli ihan hirveä työvaihe ja tuntui, että tomaateista ei jäänyt kyllä paljoa jäljelle. Te varmaan olette taitavampia.

Lohko tomaatit. Kuumenna öljy kasarissa, lisää sipuli ja kuullota pehmeäksi. Sekaan loput ainesosat, kiehauta ja anna hautua kypsäksi 20 minuuttia.
Vetäise halutessasi valmis keitto sileäksi sauvasekoittimella.

Koristele rosmariinilla  ja tarjoa.

Pikaista paranemista!

Pan de muerto - Vainajan leipä

Marraskuun 1-2 vietetään Meksikossa suurta juhlaa, Dia de los muertos eli kuolleitten päivää, aika lailla siis samoihin aikoihin kuin meillä Pyhäinmiestenpäivää.

Meidän hillittyyn luterilaisuuteemme verrattuna juhlat saattavat tuntua jopa hieman makaabereilta. Perhe ja suku kokoontuvat vainajan haudalle syömään vainajan lempiruokia ja muistelemaan vainajaa. Kotiin rakennetaan pieniä alttareita, jotka koristellaan lukuisin kynnttilöin, vainajan kuvin ja esim. pienin värikkäin pääkalloin, joiden otsaan on raapustettu kuolleen nimi. Alttarille tuodaan myös lempiruokia tai jos vainaja on ollut vaikka kova tupakkamies (kuollut syöpään...?) savukkeita, tai ehkä pullo tequilaa. Los angelitos - pikku enkelit - saavat alttarilleen leluja .

Meksiko-videon ruokia kuvatessa kyselin Ulisekselta, olisiko mitään erikoisruokaa, jota voisin valmistaa blogiakin silmälläpitäen päivän kunniaksi. Uli mainitsi Pan de muerton eli vainajan leivän, joka on tyypillinen tuon päivän leivonnainen. Se on siis hiivalla kohotettu makea leipä, joka on usein maustettu aniksella ja appelsiinivedellä.

Leipä koristellaan usein taikinasta muotoilluilla luilla ja esimerkiksi värikkäällä sokerilla. Leivän pintaan saatetaan tehdä erilaisia glazeja (ennen, jälkeen sekä myös paiston välissä...), kaiken kaikkiaan reseptejä taitaa olla yhtä monta kuin tekijäänsäkin.  Tekotavat vaihtelivat myös, toisissa taikinanosia tehtiin ennen yhdistelyä kolmeenkin eri kippoon. Koska taikina kuitenkin muistuttaa suomalaista pullataikinaa tyydyin aika suoraviivaiseen taikinantekoon.

Pan de muerto

 2 dl kuumaa maitoa
100g voita
1 dl sokeria
1/2 tl suolaa
1 pussi kuivahiivaa
2 munaa
n.8dl vehnäjauhoja
1tl aniksen siemeniä

päälle: värillistä sokeria ja voiteluun munaa

Pistä voi kuumaan maitoon sulamaan, lisää sinne myös sokeri, suola, hiiva, anis ja kaksi kananmunaa. lisää jouukkoon jauhot vähän kerrallaan ja vaivaa (tai anna mielellään yleiskoneen vaivata) taikina palloksi.
Kohota peitettynä 1,5 h.
Vaivaa taikinasta ilmat pois jauhotetulla pöydällä ka leikkaa taikinasta 1/4 syrjään. Muotoile taikinan pääosa pyöreäksi limpuksi ja jäljellä olevasta neljänneksestä muotoile yksi pallukka ja neljä "luuta" eli tankoa, joissa pallukat päässä. asettele luut leivän päälle ristiin ja pikkupallo keskelle. Se esittää kyyneltä, ellet ole sitä vielä hoksannut! Anna kohota liinan alla 1/2 h.

 Voitele leipä munalla ja koristele värikkäällä sokerilla. Älä sirottele sokeria kuitenkaan luiden päälle (en tiedä miksi?). Paista 200 asteessa 35 min.

Suomalaisittain pehmeä, makea leipä nautittiin iltapalana maidon kera. Tuskin on meksikolainen tapa. Mutta maassa maan tavalla ja niin pois päin.

Leipäkuvauksen uskomattoman hieno stailaus on muuten Urho7v:n käsialaa. Onneksi naapurin pojat Jesse ja Jerry (jotain 5 ja 3v) toivat yksi ilta Urho7v:lle Halloween tervehdyksenä 3 pientä luurankoa, niin oli edes jotain rekvisiittaa. (Toinen vaihtoehto olisi ollut nostaa pullan viereen Urhon pääkallokuvioiset kalsarit...)

Mulla ei ollut nyt appelsiininkukkavettä (vai mitä se oli) tai edes appelsiinin kuorta, mutta ihan maistoin suussani kuinka se olisi maistunut hyvin yhdessä aniksen kanssa.

Ei tätä nyt kannata lähteä ehkä leipomaan ihan itsensä takia, mutta tässäpä nyt ihan kaikille ohje, mikäli jostain syystä haluaa hommaan ryhtyä. Ei ne taida kukaan tehdä Meksikossa mämmiäkään...

(En ole mikään meksikologi, enkä muukaan asiantuntija, joten kaikki tekstin sisällössä olevat Dia de los muertos -perinnettä koskevat mahdolliset virheet ovat osaltani silkkaa hyväuskoisen väärinymmärrystä eivätkä tahallista harhaanjohtamista.)

Kahden sortin lihapullat

GR&V 7/2011 Kansiresepti oli pakko laittaa kokeiluun ja pitää kahden lihapullan illalliset. Paitsi että lihapullia sai kyllä syödä useamman kappaleen. Isot ja lempeät oli tehty naudan paistijauhelihasta ja kiinnittävät huomiota myös sillä, ettei perinteisiä lihapulla-aineksia, sipulia, munaa, leipää tai korppujauhoja käytetty lainkaan. Omani saivat vielä oman makulisänsä kun korvasin naudan hirvellä. Pienet ja pippuriset taas tehtiin raagamaggarasta, mikä oli sinänsä kiva idea.

Pullat kehotettiin paistamaan pannulla voissa ja yritinkin 1 satsin, mutta jostakin syystä mun pannupullista ei tule koskaan pyöreitä eikä ne tahdo pysyä edes koossakaan (edes sellaiset joisssa ON munaa), joten laitoin loput tuttuun tapaan uuniin kypsymään. Koska hirvipullat ovat niin rasvattomia, ei niihin tahdo saada kovin herkullista paistopintaakaan, niin keksin sitten ruskistaa valmiit lihapullat vielä pannussa voissa. Hyvä minä! Makkarapullat onnistuivat kokonaan pannulla.

Tuplalihapullat

Isot ja lempeät

400g hirven jauhelihaa (tai naudan)
1/2 ruukkua timjamia
120 g ranskankermaa
1 tl suolaa
1/4 tl valkopippuria

Pienet ja pippuriset

200-400 g raakamakkaraa (esim Saarioisten yrttibraatvursti)
2 rkl roseepippuria

Paistamiseen  1 rkl voita ja 1rkl rypsiöljyä (tai uuni)

Hienonna timjami. Sekoita isojen pullien ainekset tasaiseksi. Pyöritä massa kostutetuin käsin pulliksi.

Makkarapulliin purista makkara kuoresta peukalonpäänkokoisiksi nokareiksi ja pyörittele pulliksi.

Jauha roseepippuri morttelissa ja siirrä kulhoon.

Laita isot pullat uunniin 225 astetta ja paita kypsiksi . Kypsiin pulliin voi  sitten ottaa vielä pintaa ja väriä paistinpannulta. Voit myös kokeilla paistaa isot pullat kokonaan pannulla. Ruskista ne ensin jokapuolelta ja lisää sitten pikkupullat joukkoon ja laske lämpöä, kypsytä sitten n. 5 minuuttia. Nosta pikkupullat roseepippurin joukkoon kulhoon ja kierittele ne pippurissa.

Meillä oli tarkoitus syödä nämä muussin kanssa, mutta en jaksanut tehdä (?), niinpä tein uunilohkoja. kaapista löytyi vielä purkki hapankaalia ja etikkakasviksia, tarjoiltiin siis niitten kanssa. Ja kastikkeeksi sopii myös kylmä kermaviili- tai jugurttikastike, ainakin näin kun ei ole muusia.

Laitetaanpas kuva vielä perunoista kun lihapullista ei ollut kuin tuo yksi

Kaiken kaikkiaan aika vänkä idea tarjota samalla ruoalla kahden makuisia ja kokoisia lihapullia!

Meksikolaiset janonsammuttajat

Mulla oli aika hauska (=lue hermoja raasteleva...) viikonloppu. Ei kun oikiasti hauska. Jos kyseessä on hyvä seura rakkaiden ihmisten parissa ja ruuanlaitto, niin mikä voi mennä vikaan? (Let me count the ways...).

Oikeasti kyseessä ei ollut illalliskutsut vaikka ruokapöytään lopulta päädyttiinkiin, vaan SUURI VIDEONTEKO-OPERAATIO.

Olenko koskaan kertonut, että jos joku kaipaa tukanleikkuuta, sisustusneuvoja tai diagnoosia vaivoihinsa MINÄ olen aina valmis auttamaan, vaikken noistakaan edellämainituista asioista ymmärrä hölkäsen pöläystä.
Nyt tähän listaan voi liittää myös videokuvauksen = ruokavideon teon.

Natasisko pitää ensi lauantaina Auralan Kansalaisopistossa Turussa ja myöhemmin marraskuussa Salon Kansalaisopistossa päivän kestävän  kurssin "Espanjaa meksikolaisessa keittiössä". Kurssi on pieni espanjankielen kielikylpy ja meksiloiseen kulttuuriin  tutustumismatka musiikin, tapojen ja varsinkin RUUAN kautta. Kurssilla kokataan siis kokonainen menu, joka sitten myös nautitaan,

Menussa mukana esim. alkuruokana kielen vievä Sopa de Conde,

jota on aiemminkin laiteltu tässä blogissa.

Ideoin vähän tuota kurssia siskoni kanssa ja yksi kuningasideoistani  (ehkä tuo edllinen sana kuuluisi olla lainausmerkeissä) oli, että kuvataan video menun ruokalajien valmistuksesta, joka katsotaan ennenkuin kurssilla aloitetaan niiden valmistus. Videolla kokkaamassa siskoni kanssa aito meksikolainen Ulises (perheemme "tekopoika").

Ja minä kuvaan. Harmi vaan, että olen aika amatööri. Harmi vaan, että digitaalisenkaan videokameran kasetille tallentuvaa matskua ei noin vain siirretä tietokoneelle editoitavaksi. Harmi vaan, että ainut osaamani ammattimainen asia oli huutaa "kuvaushiljaisuus-kamera käy". Se kuuluukin nauhalla kivasti muutaman minuutein välein...

Natasiskon sanoin " Niin vähällä vaivalla tästä olis saanut niin paljon paremman..."

Mutta siis koko lauantaipäivä kokattiin ja kuvattiin...

Ja nämä juomat oli niin ihanan ihanan raikkaita ja helppotekoisia. Mulla ei ole määristä tarkkaa käsitystä, kun olin siellä kameran toisella puolella, mutta varmaan jotenkin näin. Kannattaa kokeilla.
Tummempi on Kurkkuvesi ja vaaleampi LIMEnadi.

Kurkkuvesi

1 kurkku
2 limeä
2dl sokeria
2l vettä
jäitä

Kuori kurkku puolihuolettomasti, niin, että kotimaisen kurkun pestyä pintaa jää vielä jäljelle, siitä tulee nimittäin kaunis väri juomalle. Halkaise kurkku ja vedä lusikalla siemenet pois. Pilko tehosekoittimeen. Purista mukaan limen mehut ja sokeri sekä vettä niin paljon kuin sekoittimeen sopii toimiakseen. Sitten vaan surrur. Juoma kannuun  jäiden kera ja vielä voi sekoittaa vettä joukkoon ellei kaikki mahtunut sekoittimeen.

LIMEnadi

5 limeä tai enemmän
2dl sokeria
2l vettä
jäitä

Jynssää limet puhtaiksi , puolita leveyssuunnassa ja leikkaa vielä lohkoiksi. Pistä tehosekoittimeen limet, sokeri ja vesi. Sitten taas surrur. SIIVILÖI juoma kannuun ja sekoita joukkoon jäät ja loppuvesi.

Olen vakuuttunut, että juomat valmistaneet tahot korjaavat reseptini mikäli kovin (suomalaisessa) metsässä.

Evähiä hirvimettälle

Ahmijan blogista löytyy ohjeet lokakuun ruokahaasteeseen. Tehtävänannossa pyydettiin valmistamaan itselleen tai läheiselleen eväät seuraavalle päivälle.
Ahmija taisi kommenttilootassa peräänkuuluttaa uusia innovatiivisia eväitä, mutta kyllä nyt mennään niin perinteistä linjaa kuin mennä voi. Eli voipaperiin käärittyjä leipiä.

Evästykseni uhriksi joutui lauantai-aamulla aamutuimaan hirvimetsälle menevä isäni, joten valmistin eväät myöhään perjantai-iltana ja lavastin kuvauksen takkatulen ääreen. Kuvausrekvisiitana vanha kunnon Airam, isällä taitaa olla kyllä joku herkemmin ehjänä pysyvä termari metsällä mukana. Käskin nimittäin keittää kahvit aamulla ihan itte, että olis jotakin tuorettakin mettällä...

2 sortin eväsleivät

Iso leipä:
Iso reissumies
voita
keittokinkkua
Edamjuustoviipaleita
paistettu muna

Kokoa ainekset rukiiseksi kerrosleiväksi. Tähän malliin:

2 pientä leipää:
2 paria pienempiä ruisleipiä
voita
levitettävää koskenlaskijaa
siivuja keitetystä hirvenkielestä
suolakurkunsiivuja

Ja koska blogini on Kaikki äitini reseptit, hyväksikäytin äitini keittämän herkullisen tuoksuisen vasankielen ja yhdistin sen näihin leipiin.

Ja jotta suu jäisi makiaksi, täytin 2/3 kannellisesta muovimukista turkkilaisella jugurtilla jonka raidoitin hunajalla. Päälle kerros vadelmia suoraan pakkasesta ja toinen mustikoita. Pitkä lusikka kuminauhalla kippoon kiinni.

Liekö johtunut eväistäni, mutta saivat vain yhden hirven kaadettua.