About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

lauantai 11. tammikuuta 2014

Hummeri Thermidor


Hummeri Thermidor Taittingerin kera nautittuna on ateria, jonka makumuistot hellivät minua varmaan hautuumaalle asti (tai krematorioon). Miten olisi siis kotitoisinto, valkoviinin kera?

Minulla on meneillään pakastimentyhjennysisku, ja siellä herukoiden, häränhäntien, raparperimehujen ja suppisten (ja pakastepizzojen-kääk!) keskellä köllötteli tämä valmiiksi kypsä herra Hummeri. Rouva Raadelma oli juurikin valmistanut omansa ihan tainnutuksesta asti, hyvä kun meilläpäin löytyy edes pakasteesta.

Koska en ollut hummeria koskaan käsitellyt ja koska myös eräs ikäni muistamani suuri ateriapettymys on ollut hummeriannos, tarvitsin hyvät ohjeet ja hyvän reseptin. Googlailin ensiksi kansainvälisesti ja reseptien kirjo oli sekoittaa pään. Vaihdettuani suomenkielelle tuli ensimmäiseksi Herkkusuun resepti ja tiesin heti, että sillä onnistuu.

En ollut varautunut tuorein yrtein tms. joten rakuunat tulivat esimerkiksi ihan kuivana purkista, samoin juustona ei ollut gruyere vaan ihan västerbotten. Ajattelin, että näilläkin tämä harjoituskerta pärjäillään. Koska hummereita oli vain yksi, ajattelin tarjota sen alkupalana. 

Hummerin käsittelyä ei tarvitse pelätä, vaikka en itsekään tainnut siitä ihan oikeaoppisesti suoriutua. H sai sulaa jääkaapissa vuorokauden, valutin sitten sulaneen suolaliemen pois. Hummeri tukevasti leikkuulautaa vasten selälleen ja hyvällä tukevalla veitsellä halkaisin sen päästä  pyrstöön kahteen palaan. Kas noin:



Kaiva kuorenpuolikkaista lihat talteen ja kaikki harmaat mössöt pois. Muista poistaa myös suoli. Huuhtele kuorenpuolikkaat. Irrota  sakset ja kaivele niistäkin lihat pois, rapujen tapaan. Saksiosassa on hirmuisot lihat, mutta saksipanssari uskomattoman kovaa. Minulla ei ole pähkinänsärjintä, joka kuulemma toimii tässä, joten lopulta hain vasaran, verhosin sen keittiöpyyhkeeseen ja smäsh!  Johan lähti, tuli vähän sirpaleita, mutta huuhdoin ne pois lihan päältä.

Sitten vaan hummerilahakastike kuoriin, päälle raastettu juusto ja uuniin garatinoitumaan.




Hummeri Thermidor

1 hummeri
2 salottisipulia
nokare voita
2 dl valkoviiniä
50 g Gruyerejuustoa (korvasin Västerbottenilla)
3 oksaa tuoretta rakuunaa (1 tl kuivattua rakuunaa
ripaus cayennepippuria
suolaa
mustaa pippuria

Bechamelkastike:
2 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
2½ dl kermaa tai kermamaitoa
suolaa
valkopippuria

Hienonna sipuli ja pehmittele sitä voinokareessa pannulla kymmenisen minuuttia.Älä ruskista! Lisää valkoviini ja anna kiehua hiljalleen kokoon, kunnes kastiketta on jäljellä vain neljännes.

Valmista toisessa kasarissa bechamel, eli valkokastike. Sulata voi miedolla lämmöllä ruskistamatta. Lisää jauhot ja sekoita hyvin pari minuuttia, mutta älä anna ruskistua. Lisää kerma vähitellen koko ajan sekoittaen niin, että saat kauniin kiiltävää sileää soosia. Anna kastikkeen kypsyä miedolla lämmöllä vielä 5 minuuttia. Mausta.

Lisää  sipulivalkoviinireduktio valkokastikkeen joukkoon, hienonnettu rakuuna, puolet juustosta  sekä paloiteltu hummerinliha ja mausta sitten makusi mukaan. Kuumenna vielä kuumaksi, mutta älä keittele enää.

Lusikoi sitten hummerikastike kuoriin ja ripottele loppu juustoraaste päälle. Gratinoi 225-250 asteessa, niin että hummerikuorrute saa hiukan väriä.

Tarjoiluun vielä lohko sitruunaa. Sen puutteessa hapokkuusosan hoitelee myös lempisamppanjasi. Lasista siis.



Oli todella hyvää, eikä oikeastaan lainkaan työlästä. Suosittelen kaikille. Aion seuraavalla kerralla tavatesssani vähän kuitenkin konsultoida tuttuja laivakokkeja, heillä lienee parhaat vinkit hummerin käsittelyyn.

Hyvin suuri mahdollisuus, että seuraavat illallisvieraamme joutuvat hummerihemmotelluiksi.

Ja sitten vielä hiukan hummerihuumoria. Kuuntele tarkasti.








22 kommenttia:

  1. Eikös tuon kanssa olisi sopinut nötkötti ;)

    Aloin nieleskellä ahnaasti lukiessani reseptiä. Hummeri, valkoviini ja juusto -yhdistelmä on tajuttoman hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se oli aivan oikein sulle, koska itte kävin just kuolaamassa sun kuivamarinoitua paahtopaistia....

      Poista
  2. Ja nyt tuli taas iso amerikkaikävä. Jos itärannikolla oli jotain helposti saatavilla, niin hummereita. Ja etenkin kun kollegana oli Mainen kasvatti, niin sain upeita hummeri-illallisia moneen kertaan. Melkein toin tullessani hummerikattilan, mutta joku tolkku sentään päässä oli, että sinne jäi...

    VastaaPoista
  3. Mäkin unelmoin matkaavani joskus sille suunnalle, ihan vaan mässsäilemään hummeria....

    VastaaPoista
  4. Meillä ei isot pojanroikaleet suostuneet koskemaankaan hummeriin, kun sitä taannoin käsittelin. Ja sinun pikkutyttösi tuosta vaan nappaa hummerin kätösiinsä :D Jotain on mennyt mulla kasvatuspuolella pieleen... Liekö enää korjattavissa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katto noita silmiä: Jos koskaan on nähty ilkikurinen, mutta rohkea katse, kyllä Peppi-look kiteytyy noissa silmissä.

      Ja psykologiahan meni tietysti niin, että minä kielsin koskemasta.... :)

      Poista
    2. Hummeri thermidor näyttää olevan melkoinen uudenvuoden-/loppiaisen suosikkiruoka, kun meidänkin reseptissä kävi aikamoinen katsojavilske juuri noihin aikoihin
      http://epatrendikasruokablogi.blogspot.fi/2012/12/hummeria-uudenvuodenperinteena.html

      Poista
    3. Juu, muuten minäkin kävin lukemassa. Ja pääruokana tuo sitruunarisoton kera tarjoilu aivan nappi. Aion matkia.
      Ruotsissa kai tämä on oikein uuden vuoden ruokaa, niin tyrkyttivät joka ICAssa hummereita. Luulen, että mäkin voin aloittaa tästä jonkun Uuden vuoden perinteen. Paitsi, että meillä syödään silloin perinteisesti juustofondueta, eikä sitäkään viittisi heivata!

      Poista
  5. Voi perskules Nanna minkä teit. Mielöttömn herkullista. Tein nimittäin samaa mutta en hummerista :) hummerista en välitä,mutta jos tota eteen tuotais, niin nuolisin vadinkin! Huippua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulkonäössä vois kyllä varmaan hiukan viimeistellä, mutta herkullista oli.

      Poista
  6. Meillä on kaksi hummeria pakasteessa, odottamassa hummerikeittoon pääsyä. Minäkin ihailin rouva Raadelman elävien hummerien käsittelyä, kun itse en koskaan ole sellaisiin törmännyt. Pakasteisiin on tyydyttävä, mutta kun muutakaan ei ole saanut, niin hyrisen tyytyväisyyttäni thermidorin ja keiton äärellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja onhan se hyvä tietää, että ehkä pystyy vielä parantamaan, jos saa tuoreen käsittelyyn. Mutta se mun epäonnistunut hummerikokemukseni oli kyllä ihan tuoreena altaasta (Bangokissa) ja ihan pettymys.

      Että hyristään yhdessä....

      Poista
  7. Meillä mitään rakuunaa ollut...mutta olipahan sen verran herkullista, että uudelleen teen taas. Ihqu uusi käsite "hummerihemmottelu" vakiintuu satavarmaan :)! Ollaan muuten saamassa vävy sieltä Pohjanmaalta ja tuolle lupasin jo pääsiäiseksi hummeria...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pohjalaisilla nuorilla miehillä on hyvä maku ;)...

      Poista
  8. Hummeria JA Taittingeria, mitä muuta sitä osaisi kaivata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja jos noista olis pakko ottaa vain toinen niin se olis kyllä... <3

      Poista
  9. Suloinen pikku hummerinsyöjä;D
    Oi ihanuutta.Olen kerran syönyt hummeri Thermidoria ihan kamalan määrän...Caracasin Melia-hotellin sunnuntaibrunssilla oli niitä ja kun niitä (ja muitakin herkkuja) oli niin piti syödä niitä kunnolla.Those were the days....

    VastaaPoista
  10. Me saatiin Malagassa naapurin 90-vuotiaalta rouvalta kädestä pitäen ohjeet hummerin päiviltä päästämiseen ja keittämiseen. Meidän jäät olivat niin onnettomia jäähdytysvaiheeseen että rouva haki tohkeissaan kunnon kilon pussin jääkuutioita omasta pakkasestaan! Ja tiukka kuulustelu seuraavana päivänä onnistuiko homma ;)

    VastaaPoista
  11. no eioo kyllä yhtään huonot eväät teillä siellä pohojanmaallakaan :-)

    VastaaPoista