About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

perjantai 14. syyskuuta 2012

Punajuurietanat


Tässä kun on itse kukin pitänyt pienempää tai suurta kasvisviljelmää mennä kesänä, on ollut hauska havaita yksi yhteinen aloittelevan (?) puutarhurin piirre. Koska sato - ja varsinkin se pieni- tulee jotenkin erityisen rakkaaksi, se mihinkä lopulta sen käyttää, muodostuu kynnyskysymykseksi. Mikä resepti on tomaattini arvoinen? Kuinka maltan syödä perunani? Asialla on tietysti kääntöpuolensa, sillä joitakin tuotteita, ainakin joinakin vuosina, pursuaa ovista ja ikkunoista, ja silloin keksitään mitä mielikuvituksellisempia käyttötarkoituksia.

No, asiahan oli siis niin, että edelleenkään en saanut kovin mainittavaa punajuurisatoa. Yksi parin litran kulhollinen pieniä punajuuria. En aio kuitenkaan lannistua, koska punajuuret ovat niin herkullisia ja kuulemma helppoja kasvattaa. (En vain tiedä kuinka.) Punajuurethan on ihan ykkösherkkua uunipaahtona, mutta omani olivat niin eri kokoisia, suurimmat munan, pienimmät kirsikkatomaatin, ja lisäksi ne puskivat puolittain kummasti maasta ylös ja se yläosa oli ruman ruskea, että ajattelin höyryttää ne puolikypsiksi ja sitten kuoria ja sitten keksiä niistä jotain.

Koska punajuuret siis ovat vähäisyydessään erityisrakkaita, tarvitsivat ne erityisrakkaan kumppanin. Ja mistäs minä erityisesti pidänkään? No etanoista!

Nurmi/Vahtera kaksikon ihanasta sekametelisoppaa-kirjasta olinkin jo aiemmin kesällä pongannut oivan, kokeiltavan reseptin. Vähän jouduin muuttamaan, kerma vaihtui ranskankermassa ja esikuvani valmistivat punajuuret kuorimalla ensin raat, omani olivat siis höyrytettyjä. Reseptissä kiehtoi etanoiden erilainen valmistustapa, niihin paistettiin rapea pinta, ja voin kertoa, että ei ollenkaan paha!


Punajuurietanat
2-3:lle

6-8 pientä punajuurta
4rkl voita
tilkka vettä
2 dl kermaa tai ranskankermaa
suolaa
valkopippuria myllystä
1 purkki isoja etanoita 1 1/4 tusinaa eli 15...
basilikaa
parmesaania


Kuori punajuuret ja leikkaa ne pieniksi kuutioiksi. Kuullota kuutiot kasarissa puolessa voin määrästä. lisää tilkka vettä ja kiehauta kunnes vesi haihtuu. lisää kerma, suola ja pippuri. Muhita punajuuret sopivan kypsiksi. (koska tein höyryttämistäni, skippasin tuon vesivaiheen ja muunkin muhittelun, että säilyivät vielä napakoina.)

Huuhtele etanat haaleassa vedessä ja kuivaa hyvin talouspaperilla. Laita paistinpannulle 2 rkl voita ja paista siinä etanoihin kaunis väri ja rapsakka pinta.

Asettele etanat punajuurien päälle lautaselle. Maut viimeistellään basilikan lehdillä ja parmesaanilastuilla.


Ihan menivät punajuuret tässä hyvään tarkoitukseen! Etanoita voisi useamminkin paistaa rapsakammiksi, eikä aina jättää sinne valkosipulivoihin killumaan rasvakylkisenä. Melko tuhti annos oli kyllä alkuruuaksi, vielä kun palan painikkeena oli paahdettu maaalaisleivän siivu.

Nyt te kyllä kuolette nauruun kun kerron minkälaiselle aterialla nämä syötiin. Suoraan ruokabloggerin/kotiäidin arkielämästä (no, oli sentään perjantai): Alkuun siis punajuurietanat ja pääruuaksi KINKKUKIUSAUS! Tehtynä tietenkin oman maan perunoista ja sipuleista, kylmäsavustetusta possunkyljestä, luomukermasta ja Gryerestä.

(Ei pidä uskoa kaikkea mitä netissä kirjoitetaan. Se oli kyllä perunasipulisekoituspussi marketin pakastealtaasta, oisko ollu Poutun kuinkkusuikalepussi ja kermankaltainen kipparikalleruokakerma. Juustoa ei ollut varaa laittaa päälle!)

17 kommenttia:

  1. Nyt olet kyllä onnistunut yhdistämään kaksi suurinta herkkuani samaan annokseen! :D

    Tänä vuonna itsellä ei punajuuret vielä kasvimaalla kasvaneet, ensi vuonna takuuvarmasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ai samoissa herkkusfääreissä siis liikutaan. Näiden kahden herkun yhdistäminen ei nyt varsinaisesti nostanut tätä enää kolmanteen, ylimaailmalliseen herkkusfääriin, mutta ei se kyllä näiden herkkujen tasoakaan pudottanut, eli herkuista tuli herkkua.

      Poista
  2. Rapsakat etanat kuulostavat hyvältä! Et sentään kerännyt niitäkin omalta kasvimaalta :) ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänä vuonna ei ollut oikein hyvä etanavuosi... ;)

      Poista
  3. Sinä se osaat nämä etanahommat. Varmasti hyvää ja kaunis värimaailma tuossa.

    VastaaPoista
  4. Olet niin oikeassa, omasta sadosta tulee todella erityisrakas, ihan mihin tahansa soppaan niitä ei työnnetä. Tämä oli varmasti omien punajuurten arvoinen. Minun on kyllä vaikea kuvitella, että isovanhempani, jotka kasvattivat isolla kasvimaalla potut ja porkkanat puolelle suvulle olisivat ajattelleet samoin, mutta ehkä se on se oman laarin rajallisuus (ja onnistumisprosentin alhaisuus), joka saa jokaisen vihanneksen tuntumaan erityiseltä.

    Olen niin höplästä vedettävä, olin jo taas uskomassa kaiken, mitä netissä kirjoitetaan ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se, en minäkään lipstikan kanssa hirveän sentimentaaliseksi ryhdy!

      Poista
    2. Komppaan kympillä! Kannan sadon melkein pumpulissa keittiöön ja pussaan puhki ennen kuin teen hellät ruoanvalmistustoimenpiteet. Se on kai sitä ruoan arvostamista!

      Poista
  5. Taas osui postauksesi hermoon. Meillä on nyt mietitty ankarasti mihin se yksi maissintähkä käytetään ja ne neljä omenaa, ne varmaan ehtivät pudota tai paleltua, ennen kuin ne raskitaan poimia. Salviaa sitten pitää kohta ruohonleikkurilla ajaa alas, se ei lopu millään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä niin ymmärrän sua. <3 maissintähkä <3 ...hyvänä kakkosena heti omien lasten syntymän jälkeen :)

      Poista
  6. Ihana päivitys! Etanat ovat meilläkin suosikkiruokaa, ja tätä täytyy kokeilla. Olen paistanut etanat ennen valkosipulivoikylpyä, ja se on kyllä tehnyt hyvää etanoiden rakenteelle. Rapeaksi asti en ole tohtinut, joten kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos rva. Tuo onkin hyvä vinkki tuo paistaminen valkosipulietanoissakin.
      Katoin sulle on tulossa hienot sivut!

      Poista
  7. Täällä olisi kyllä mennyt täysin läpi tuo huijausyrityksesi. Punajuuret ja etanat kuulostavat hassulta yhdistelmältä, mutta toisaalta hyvin taitavat tulla keskenään toimeen puutarhassakin. Mua jäi mietityttämään Kotiharmin tavoin, että olivatko etanaisetkin lähiruokaa omalta pihalta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassuudessa varmaankin oli se nerokkuus!

      ...minä juoksen kiljuen karkuun, jos näen etanan kasvimaallani....

      Poista
  8. Aivan meni täydestä mutta helpotti kun totuus tuli julki. Oletkin ihan oikea, et tavallinen, mutta ihminen.
    Ja minäkään en muuten elävään etanaan koske. Kuolleeseen ja varsinkin rapeaksi paistettuun kylläkin, valkosipulissa, juustossa tai punajuurenkin kanssa, kaikki käy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...just kävin tunnustamassa blogissasi myös rakkauteni kissoihin ;)...
      (tai siis pelkään niitäkin...)

      Poista