KELLO VIIDEN TEE

Pidettiin pienet teekutsut. Oli NataSiskon syntymäpäivät ja kello oli tasan viisi.

Kun aloimme tutkia Afternoon tea -käsitettä tarkemmin, tajusimme, että asiasta on monenmoista tulkintaa. Kello viiden tee ei olekaan ihan yksiselitteinen konsepti.

Totta puhuen, mitä enemmän asiaa tutkittiin, sitä sekavammaksi meni. Mutta jotenkin se meni näin, ja erityisesti sekoittaa se juttu, että Tea-nimitys, varsinkin perinteisen työväenluokan parissa, tarkoittaa ihan kunnollista iltaruokaa. Mutta Afternoon Tea on siis yleensä ennen kello viittä, kevyt teehetki, jossa on vähän kakkuja, skonsseja ja ehkä sormileipiä, High Tea on sitten kello 5 ja siitä eteenpäin ja siinä on lisäksi jotain lämmintä piirakkaa tai nakkipiiloja tms.

Mutta pidimme sitten omanlaisemme. Ja tämänlaiset niistä tuli:

Kello viiden tee 

menu

Kurkkusandwich

Mansikka-basilika-tuorejuusto sandwich

Juusto-pekoni-pinaatti miniquiche

Karamellisoitu sipuli- ja vuohenjuustopiiras

Skonssit, kirsikkahillo ja kermavaahto

Vadelma-manteli pikkuleivät

Äidin Britakakku

Juomat: samppanjaa Möet & Chandon, teetä Teeleidin valikoimista, Mango Madness ja Puerh-teetä, lapsille Fanta hedelmälimpsoja

Teekekkerit oli kiva tapa viettää synttäreitä vähän eri teemalla. Natasisko toi kukkia ja isot numerofoliopallot rekvisiitaksi, muttei me muistettu ostaa lautasliinojakaan. Mietimme kuumeisesti, mistä löytäisimme hopeanvärisenkannun teelle, sellaisen arvokkaan korkean, muisteltiin, että äidilläkin sellainen on, mutta kukaan ei jaksanut alkaa purkaa autotallia, jonka kätköissä se ilmeisimmin lymyää. Kuvan kaksikerroksinen tarjoiluvati on myös äitiltä lainassa. Itseasiassa löysin kolmikerroksisen kaupasta, ostin sen, mutta kun pääsin kotiin alin lautanen oli halki kiinnityskohdasta.Reckless woman!

Tarjoiluja suunnittelimme viikko tolkulla. Kun pikkutarkka ja leväperäinen suunnittelevat, siinä on välillä haastetta.  Jouduin luopumaan ehdottamistani peribrittiläisistä fairycakes'eistä tai sellaisista pienistä perhosmuffineista. Sisko ei innostunut kyllä noista pikkuleivistäkään, mutta pidin niistä kiinni kynsin hampain ja lopulta ne olivat siskonikin mielestä parhaimman makuisia tarjottavia. Quicheissä ja vuohenjuustopiirakoissa oli joku informaatiokatkos, kumpikin puhuimme eri asioista ja lopputuloksena poltin uunissa piiraan päällä olevat punasipulit. Tuunattiin niitä sitten jotenkin, hauskinta oli, että nekin olivat lopulta kahden maistajan suosikkeja!

Petyimme kurkkuvoileipiin, joissa maistui liikaa voi ja jäimme miettimään mikä olis parempi tyyli (voita oli ihan ohuelti), Mansikkabasilikaleivät olivat tosi hyviä.

Skonssit olivat tuoreeltaan myös todella hyviä ja oman puun kirsikoista (tai saattaa olla naapurinkin) äitin tekemä kirsikkahillo kermavaahdon kanssa sai ne maistumaan vielä paremmilta.

Muutamat reseptit siis kehiin:

Tuoreet skonssit hillolla ja kemavaahdolla

12 kpl (alkup. ohje Valion)

3 1/2 dl vehnäjauhoja 

3 tl eivinjauhetta

1/2 tl suolaa

1 rkl sokeria

3/4 dl sulatettua voita

1 prk (200g) kermaviiliä

Yhdistä kuiva-aineet ja lisää kermaviili ja voisula. Sekoita sen verran, että taikina on tasaista.

Nostele lusikalla pellille kokkareita, ja muotoile ne pyöreiksi korkeiksi pulliksi jauhotetuin käsin. Nämä vois paistaa myös muffinssivuossa.

Kypsennä 200 asteessa uunin keskiosassa 15-17 min.

Tarjoile tuoreeltaan hillon ja kermavaahdon kera.

Vadelma-mantelipikkuleivät (Thumbprint cookies)

230 g huoneenlämpöistä voita

1,5 dl sokeria

 5 dl vehnäjauhoja

1/2 tl karvasmanteliaromia

paistonkestävää vadelmamarmeladia

Vatkaa sokeri ja voi vaahdoksi. Lisää karvasmanteliaromi ja jauhot, sekoita. Laita taikina kelmun alle lepäämään puoleksi tunniksi jääkaappiin.

Muotoile  jähmeästä taikinasta pieniä palloja (coctaillihapullan kokoisia) leivinpaperin päälle uunipellille. Litistä pallot sitten painamalla  peukalolle keskelle, kolo. Peukalotekniikka toimii vähän huonosti ja mä oonkin painanut kolon käyttämällä jotain pienen maustepullon korkillista päätä. Jos taikina murtuilee reunoista voit reunoja muotoilla samalla takaisin ehjiksi. Vinkki on myös, että painaa kolon heti kun on pyörittänyt pallon, eikä tee sarjatyönä jolloin pallot vähän kuivahtavat ja murtuvat herkemmin.

Sekoita marmeladi ja pursota sitten pursotinpussilla kolot täyteen hilloa. Helpompi näin, mutta toki kahdella pikkulusikallakin onnistuu nostaa hillonökeröt. 

Paista 180 asteessa 12-14 min. Koristele halutessasi pursottamalla tomusokeritahnaa pinnalle (sekoita suhteessa 1 dl tomusokeria, 1 rkl vettä).

Kurkkusandwich 

12 kpl
8 tuoretta paahtoleipäviipaletta
oivariinia 
kurkkua
suolaa
valkopippuria

Viipaloi kurkku ohuiksi viipaleiksi ja suolaa kevyesti. Maista kurkkuja, että ne eivät ole liian suolaisia  (tässä vaiheessa voi niitä huuhtoa ja taputella kuiviksi) ja mauta vielä aavistuksella valkopippuria.
Levitä siivut peittämään 4 leipäsiivua. Kurkut saa asetella limittäin. Nosta joka leivälle kansi päälle. Paina kämmenellä leipää lyttyyn/tiiviimmäksi samalla kun leikkaa reunat pois. Leikkaa sitten leipä kolmeen suorakaiteen muotoiseen palaan. HOX: Peitä leivät kostealla talouspaperilla ja laita kannelliseen rasiaan tai kelmun alla, sillä niiden pinta kuivuu ikävästi hirveän helposti. Disclaimer: Päädyttiin kurkkuleivissä tähän yksinkertaiseen toteutukseen aikamme eri mahdollisuuksia googlailtuamme. Levitettiin oivariinia mahdollisimman ohut kerros, mutta meidän mielestämme se maistui kuitenkin vähän inhottavalta, ei raikkaan kurkkuiselta kuten oletin. Tuorejuustoa ja majoneesia löytyy vaihtoehtoina. Ensi kerralla taidetaan yhdistää kuitenkin kurkku ja kylmäsavulohi samaan leipään.

Mansikka-basilika-tuorejuusto sandwich

12 kpl

12 paahtoleivän palaa

200g maustamatonta tuorejuustoa

3 rkl majoneesia

1/4 tl suolaa

250 g mansikoita

tuoretta basilikaa

Sekoita tuorejuusto, majoneesi ja suola ja voitele sillä leivät.

Viipaloi mansikat. Asettele  puolelle leivistä mansikat limittäin, basilikan lehtiä ja toinen leipä kanneksi. Paina kämmenellä reilusti  kerrosleipää matalaksi ja leikkaa reunat pois. Leikkaa leivät sitten kolmioiksi.

Huom! Tätä en kokeillut, mutta toinen varmasti kokeilemisen arvoinen tekniikka on se, että kaulimella kaulitaan leivät ensin litteiksi, poistetaan kuoret ja sitten voidellaan jne.

Mini quicheet (tai minimunakkaat tai frittatat) valmistuivat tällä perusohjeella, täytteiksi muutettiin vain pekoni, pinaatti ja voimakas juustoraaste. Nämä on yks mun suosikkitarjottavia. Valmistuvat niin näppärästi minimuffinssipellillä ja maistuvat erinomaisesti huoneenlämpöisinä.

En ala selostaa noita piiraita, joihon tuli karamellisoitua punasipulia ja vuohenjuustoa, tehtiin valmiille lehtitaikinapohjalle ja resepti eli niin kovasti tekovaiheessa ja lopulta tuli kaksi versiota, joista kumpikaan ei ollut sitä mitä haettiin, mutta osan mielestä kuitenkin erinomaisia vahinkoja (paitsi niiden mielestä, jotka hakivat jotain muuta).

Ja äidin britakakku, kyllähän te tiedätte, ettei sitä mikään voita.

Vaikka välillä naljailen pikkusiskoni erikoisista erilaisista luonteen piirteistä, harvoin me oikeasti mistään riidellään. Natasisko osaa nimittäin hoitaa senkin homman ihan itsekseen.

Meillä on ollut erikoisen mukava vuosi, kun siskoni on asunut tämän lukuvuoden Seinäjoella tehden espanjanopettajan sijaisuutta. Minä olen saanut nauttia siskon seurasta ja vertaistuesta, herkutella yhdessä ja Urho ja Maitotyttö ovat saaneet varsinkin nauttia tädin seurasta. Monet elokuva-illat ovat Maitotyttö ja Natasisko yhdessä viettäneet. Harrastuksiin on löytynyt aina kuskausapua jne. Vaikka siskoni kyllä väittää, että aina kun hän tulee meille niin Urho kysyy, että 
- Koska sä lähdet?
 ja Maitotyttö
- Miksi sä tänne tulit?

Mutta ehkä sieltä rivien välistä on luettavissa se rakkaus.

Nyt on aika siskon muuttaa takaisin kotiinsa Turkuun ja kyllä mulla on haikea mieli. Vaikka siskoa on mukava morjestaa Turussakin, on se silti vähän kaukana tästä arjesta. Tulee olemaan paljon yksinäisempää ilman siskoa.

Rakastan sua, Nata Emilia! Oot mulle tärkee!

RUOKAA KORONAN AIKAAN IX

Tervetuloa viimeisteltyjen ruokakuvien ja kiehtovien tarinoiden pariin koronaviikolle IX! Luulen, että tämä sarja tullee päätökseen viikolla X kesälaidunten avautuessa.

En meinannut tähän "kansikuvaksi" löytää enää minkään sortin säällistä sisäänheittokuvaa, mutta koska viime viikolla 21 saatiin tuntumaa ensimmäisiin kesäisiin päiviin, kuvakunnian saakoon Kolmen kaveria - jätskit, herkullisen värikkäine kääreineen ja sisältönä, joka lunastaa lupauksen vähän kuin mun blogi. 

Sillä jäätelöä pitää ihmisen kesällä syömän! Ja sunnuntaina nämä testattiin.

Lapset ovat siis ensimmäistä kokonaista viikkoa koulussa, eikä lounaksista tarvitse murehtia. 

Maanantai
Mulla oli koko päivän aivan armoton nälkä. Söin eineshampurilaisen (ja kiitos riitti taas hetkeksi) ja banaanin ja jugurtin lounasaikaan ja koko ajan oli nälkä.

Viiden ruuaksi tein meidän perheen luottoreseptiä, Saudikanaa. Sitä tehdään aina kun koipireidet ovat jossakin puoli-ilmaisessa tarjouksessa. Noissa on usein se marinadi, mutta suit sait huuhtelen sen kylmällä vedellä, taputtelen palat kuiviksi ja maustan kanan molemmin puolin suolalla ja runsaalla curryllä.

Kanojen alle laitetaan riisipeti (riisiä ja vettä), joka saa mausteekseen kokonaisia neilikoita, kardemummaa, kanelitangon ja roimasti rusinoita, koipireidet päälle ja uuniin puoleksitoista tunniksi kunnes nahka on supermaistuvaa ja rapeaa ja kanaa ei enää luistaan pysty nostamaan lihan irtoamatta. Ihanat tuoksut tulee kaupan päälle. Tämä resepti taitaa oikeasti olla äitini kehittämä, saudimakuja mukaillen.

Tiistai
Tiistaina tein kunnon lounasruuan meille kotona oleville aikuisille. Mulla oli nimittäin itse savustettua lohta jäljellä viime sunnuntailta ja siitä tulikin aivan ihana lohikeitto. Pieni vaiva ja hyvä ruoka, toisin kuin eilinen koko ajan kaapilla naahiminen.

Minä poistuin kello viideksi SU:n kokoukseen joten kello viiden ruoka jäi IsoHoon harteille.

Tunnetustu hänen bravuurinsa on ollut viime vuoden porilainen ja semmoiset eväät hän sitten laittoi itselleen ja lapsilleen.

Meillä oli sikäli poikkeava kokous, että grillasimme makkaraa ja söimme Katin tekemän ihanan juustokakun. Mutta  neljä tuntia siinä taisi sitten kyllä vierähtääkin. Paljon oli asiaakin.

Keskiviikko
Lounailin ihan yksin, joten tein itselleni samanlaisen porilaisen kuin muut söivät illalla.
Kello viiden ruuaksi meillä oli sitten jonkinlaista kananuudelihässäkkää. "Jonkinlainen" sanan negatiivisimmassa merkityksessä. Tais mausteet unohtua tai jotain.Tuo oli jotain Maggin ostamaani pikanuudelia, jonka piti saada käytettyä ja se oli ihan mössöä.

Torstai
Ihana helatorstai, vapaa keskellä viikkoa. Sen kunniaksi myöhäinen pekoni muna aamiainen.

Ootteko huomanneet, että kun syö kunnon aamiaisen niin on lounaalla jo hirmu nälkä? Onneksi oli tähteitä kaapissa. Osa söi lohikeiton loppuun ja parantelin eilisen vokin syömäkuntoon.

Ihana lämmin päivä päättyi perus grilliburgereihin. Laidun Herefordin ihanat raakapihvit sujahti kaupan sämpylöiden väliin peruslisukkeiden kera. Oli kyllä hyvää taas. Teenkö mä jotenkin usein hampurilaisia? No niitä lapset ainakin takuuvarmasti syö.

Perjantai
Paluu arkeen. Mä korvasin lounaan  amerikkalaistyylisellä kinkkukerrosvoileivällä.
IsoHoo teki purkista neljän aikaan itselle ja Maitotytölle hernekeittoa, Urho oli teillä tietämättömillä.
Kun tulin viiden maissa Reko-jaosta, mulla oli tietysti hirveä nälkä ja oli pakko päästä heti paistamaan niitä superkomeita osterivinokkaita. Pastan kanssa ihana ruoka! Hernekeitto jäi alkukeitoksi kun IsoHookin pisteli kaksi lautasellista. 

Lauantai
Taisin reilu viikko sitten tehdä bolognesekastikkeen Lakeuden Highlandin karitsan jauhelihasta. Kun se oli niin hyvää ja hirvenjauheliha on loppu, tein sitä taas. 

Mutta jos lounaalla syötiin hyvin, niin niin syötiin illallakin.
Päätin yhtäkkiä kuumentaa kamadoni pizzakiven ja tein 6 kpl ehkä elämäni parhaita pizzoja, vaikka hyviä olen tehnyt ennenkin. Täytyy ottaa toisinto ja jakaa postauksessa grillipizzaniksit.

Sunnuntai

Sunnuntain herkkuateriaksi paistoin Lappajärven hyvän makuista kuhaa (Rekosta). Paistoin loput osterivinokkaat ja tein hyvän salaatin. Kiitos, sunnuntai. 

Illalla vielä tuoreet mansikat ja köyhät ritarit.

Viikot kuluvat siis normitöissä, josta tietysti täytyy olla onnellinen, että niitä on, extratöistä ja blogista, ruuanlaitosta. Lähes jokapäiväisistä lenkeistä koiran kanssa (nyt kun mieheni on kotona lomautettuna, hän kantaa päävastuun koiran lenkityksestä, minulla kun on kuitenkin ruoka, pyykki ja siivous töiden lisäksi. Ei meillä ehditä kyllä siivota!  Meimin kanssa tehdyt lenkit ovat tällä hetkellä enemmän terapiaa - ja vähän juoksukoulua- kuin velvoite). Rapakuntoisten juoksikoulua takana 1/3 osa eli 4 viikkoa! Juoksukoulua on 3 x viikossa, muuten useimmiten pitkiä lenkkejä metsäpoluilla 6-9 km.

Metsässä mieli lepää. Niin todella.

Toinen henkireikä - nyt ja aina- on ehdottomasti talli. Sunnuntaina sain mukaani myös Maitotytön joka heti testasi Bella-ponille kevään uutta harjamuotia.

Näistä hevosentuoksuisista hetkistä tyttöni kanssa olen aina haaveillut.

Tähän tekisi mieli kirjoittaa kaikki latteudet, joista eniten vihaamani on Elämä on tässä ja nyt (Vai oliko se toisinpäin?).

Mutta koska olen vannonut, että moisia imelyyksiä ei blogistani tule koskaan löytymän (keskityn vain käyttämään hienoja ja harvinaisempia suomen kielen muotoja, joiden nimiä en muista enää, kuten tässäkin postauksessa vaikka tullee, syömän ja löytymän) en niitä nytkään tähän kirjaa. Mutta jos siis en vihaisi, voisin kirjoittaa.

Toisina päivinä olen pikkuisen onnellinen.

Enkä ole vielä ehtinyt edes aloittaa puuhastelua puutarhassa.

MIKÄ HERKKU, OSTERIVINOKAS

Tein niin herkullista pastaa osterivinokkaista, että oksat pois. Juuri sellaista yksinkertaista, vain muutama raaka-aine, mutta silti lähtee jalat alta kun on niin hyvää.

Kaikki lähtee tietysti ensiluokkaisesta raaka-aineista. Tykkään todella paljon sienistä ja vaikkei minulla olekaan mitään koordinaatit piilossa pidettävää kantarellipaikkaa, niin käytän ja kerään ilolla niitä mitä löydän, suppilovahveroita, rouskuja ja kehnäsieniä. Nyt tänä keväänä on kantautunut huhuja, että huhtasientä olisi taas ja siihen olisi ihana törmätä. Sen sukulainen (morel ja false morel englanniksi) korvasieni olisi meilläpäin ehkä viikon päästä kuosissa, kertoo luotettava korvasienitahoni Soinista. Toivon pääseväni itse noukkimaan niitäkin.

Kun suomalaiset metsäsienet ovat niin hurmaavan aromikkaita, en ihan kauhean usein osta kaupasta sieniä. Paistetut ja grillatut herkkusienet ovat kyllä itse asiassa myös hirveän herkullisia, että niitä tulee ostettua silloin tällöin. Purkkiherkkusienten osto on kärsinyt meillä inflaation. Joskus niitä oli aina, mutta nykyään ei yleensä ollenkaan ruokakomerossani, jossa saattaa olla kyllä 4 pakkausta perunajauhoa, tai kolme purkkia aurinkokuivattuja tomaatteja. Olen nimittäin pantrynä suhteen hyvin varusteltu, korona tai ei.

Viime viikolla luin sanomalehdestä jälleen kerran yhden koronatarinan. Österhankmolainen Gourmet- sienien kasvattamo Näckrosgården kertoi kuinka yhtäkkiä vuorokaudessa heidän sientensä menekki romahti, he nimittäin kasvattivat
sieniä nimenomaan suoramyyntinä ravintoloille.

Olikohan seuraavana päivänä, kun luin, että he tarjoavat sieniään nyt myös rekossa, perjantain jakoon oli tarjolla 4 kilon laatikkoa kuningasvinokasta ja 30 kilon laatikkoa osterivinokasta. Kuningasvinokas tilaukseen en ehtinyt mutta osterivinokalaatikon sain.

Ja voi mitä sieniä! Kotona kurkistin laatikkoon, mitä kaunottaria! Puhtaita komeita silkinhohtavan harmaanruskeita, isoja kämmenen kokoisia lakkeja ja pienempiä ryppäissä. Nämä sienet poimitaan käsin ja ilman mitään ylimääräisiä aineita, eivätkä ne kasva mullassa, joten ne ovat heti käyttövalmiita. Tälläisia kaunottaria ei ole koskaan tarjolla meidän kaupassa, jos siellä joskus on osterivinokkaita ollut.

Sieni on siis kaunis, kuiva, hyvin miedosti tuoksuva. Paistettaessa sen lakista tulee lihaisa, vieläkin mieto mutta hurmaavan makuinen mietoisuudessaankin. Mauton se ei ole missään tapauksessa, vaan hienovarainen. Olen ymmärtänyt, että tuo nimi tulee hiukan osteria muistuttavasta ulkonäöstä, mutta kun leikkasin sienet reiluiksi suupaloiksi ja paistoin voissa, suolasin ja pippuroin, minulle tuli varsinkin lanteiksi leikkaamistani jaloista ihan kampasimpukkafiilis, niin maultaan kuin purutuntumaltaankin. Ja tehän tiedätte millaista herkkua on kampasimpukka! Ohjaako tuo nimi alitajuisesti merellisiin fiiliksiin, mutta tällainen elämys minulle tuli vahvasti.

Sienet olisi voinut vaan paistaa koko kilon ja pistellä poskeensa sellaisenaan. En halunnut käyttää heti kaikkea, joten tein sienispaghetin. Huomenna paistan loput kuhan kaveriksi.

Osterivinokkaat spaghetin kera
nippa nappa 3:lle
400 g tuoreita osterivinokkaita
voita 
suolaa
pippuria
1 valkosipulinkynsi
3 kevätsipulia
210 g spaghettia 
tuoretta lehtipersiljaa
tarjoiluun parmesaania

Leikkaa sienet reiluiksi suupaloiksi. Koska jalat voivat olla sitkaampia, ne kannattaa siivuttaa pienemmiksi. (Kiekot toimivat hyvin, tuli se kampasimpukkafiilis).

Laita pari ruokalusikallista voita pannulle ja kun voi alkaa sihistä ja suhista heitä sienet mukaan ja paistele rauhassa niihin kaunis väri. Keskilämpö riittää. Tämä sieni saa kypsyä hetken. Lisää voita jos siltä tuntuu.

Raasta puolikypsien sienten pinnalle muhkea valkosipulinkynsi. Hienonna kevätsipuli varsineen päivineen ja lisää se joukkoon viime minuuteilla ja mausta lopuksi mustapippurilla ja suolalla.

Pasta kannattaa keittää suolavedessä sienten paistuessa. Valuta se ja lisää sinnekin mukaan vähän voita. Kumoa pannullinen sieniä päälle ja hienonnettu lehtipersilja pintaan.

Lisäksi parmesania.

Hitsi miten hyvää! Jos saatte käsiinne näitä kaunottaria, niin nauttikaa!

PIENEN PORUKAN JUHLAT

Koronakevät muutti monet, monet juhlasuunnitelmat tänä vuonna. Itse olen onnekas, Urhon rippijuhlat vietettiin viime kesänä, eikä muita isompia juhlia ole näköpiirissä normaalia syntymäpäivätoimintaa enemmän.

Tykkään järjestää ja olla mukana järjestämässä juhlia. Hetki on aina ainutkertainen, sekä sankarille, että kutsutuille vieraille. Muistan yhä omien rippijuhlieni tunnelman ja sen kuinka maailman tärkeimmät juuri silloin olivat omat ylioppilasjuhlani tai häittemme suunnittelun. Juhlia on monenlaisia, pääasia, että ne kuvastavat juhlakalun toiveita. Paljon on traditioita, vaikka yo-lakitus koululla tai konfirmaatio kirkossa, jotka kuuluu "pakettiin", mutta paljon on myös sellaisia asioita ja yksituiskohtia, jonka avulla juhlista tulee juuri sinun näköisesi.

Minä olen vähän suurien juhlien ihminen. 100 vierasta menee isossa suvussa (ja laajassa sydämessä?)  rikki tuosta nuavvaan. Jotenkin nautin siitä maharottomuudesta ja siitä haasteesta, että saa juhlat onnistumaan. Mutta aivan yhtä tärkeät ovat pienet, intiimit juhlat lähipiirin kesken. Jokainen valitkoon juhlansa ja tehköön niistä juuri sen kokoiset kuin hyvältä tuntuu.

Paitsi nyt. Jokin ulkopuolinen rajoittaa toimintaamme ja suunnitelmiamme vahvasti. Ainoa lohtu kevään ylioppilaille (ja muille valmistuneille), lienee, että joka ikinen on samassa tilanteessa. Kaikki retket ja matkat ja juhlallisuudet on muutettu, eikä perinteisenä lakkiaispäivänä ole  annettu mahdollisuutta avata juhlapaikan ovia kaikille. Se on vaan käsittämätöntä. 

Entä kesän hääparit? En pysty edes kuvittelemaan tuntoja ja tuntemuksia. Rippileirit ja nuoret. Kaikki isot, kauan suunnitellut tasavuotissynttärit, hautajaiset...

Mutta tässä tilanteessa me olemme, eikä tarkoitus ollut lietsoa epätoivon mielialaa. Juhlat vuonna 2020 tullaan muistamaan aina ainutkertaisina ja spesiaaleina koronavuoden juhlina. Juhlien luonne ei muuta saavutusten ja merkkipaalujen ainutkertaisuutta tai vähennä rakkauden määrää. Nyt täytyy heittää paskaviittaharteilta ja ottaa tilanteesta irti kaikki mahdollinen.

Koska vierasmäärät  ovat rajoitetut, voi hyvillä mielin panostaa kokonaiseen ja tyylikkääseen juhla-ateriaan koko väelle voileipäkakkujen ja pikkuleipien sijaan. Kerrankin kattaa jokaiselle istumapaikka pöydän ääreen, panostaa kattaukseen ja kukkiin. Saada jokainen vieras tuntemaan olonsa erityisen tervetulleeksi.

Ruuan voi kattaa myös noutopöytään, jos sillä lailla on helpompi levittäytyä istumaan turvavälit huomioiden.

Minä olen aina panostanut kaikissa järjestämissäni juhlissa ruokatarjoilun nimiin, oli se sitten keitto, kokonainen palvattu sika, kylmä buffetpöytä tai jokin näiden sekoituksista. Erilaista niksiä ja juttua on tullut opeteltua kantapään kautta ja ruokalistalle on noussut monta kestosuosikkia, joiden ympärille useimmiten tarjoiluni perustuvat.

Juhlamenu, joka sopii niin pienemmälle porukalle, mutta on laajennettavissa vaikka sadan hengen noutopöydäksi voi olla vaikka tällainen.

Juhlamenu

Vihreä salaatti

Toast skagen

Marinoitu kirsikkatomaatti- ja mozzarellasalaatti 

Paahdettu parsa ja aioli

Marinoidut uudet perunat

Possu Tonnato

xxx

Juustoja, keksejä, hilloa ja pähkinöitä

xxx

Mansikka-raparperi Pavlova

Omasta mielestäni tämä menu on loistava. Keveä mutta runsas. Ohjeet ruokiin löytyvät tänään Lännen Median sanomalehdistä.

Salaattina käytän nykyään aina pelkkää vihreää vihersalaattia, useita lajeja, vähän kuivattua karpaloa, ehkä pähkinää tai siemensekoitusta ja kastikkeeksi vadelmavinaigrette.

Possu tonnato, voi olla myös kanasta tai kalkkunasta tai kasvisversio jopa paprikasta, kuten Urhon rippijulissa.(edit; lehteen painetusta reseptistä oli puuttunut kastikkeen raaka-aineista  2 dl majoneesia, mikä moka!) Toast skagen on juuri sellaista näpertelyä, jota tekee pienelle porukalle vielä, isommassa pöytäseuruessa massan voi tarjota kulhosta ja leivät tai ruisnapit tai patonginsiivut erikseen. Marinoituja uusia perunoita löytyy aina kesän juhlista.

Tähän  menuuseen sopii hyvin lisättäväksi myös savukala (tai graavi) ja meidän pöydästä löytyy kyllä aina myös hirven routapaistia.

Jokainen tuntee väkensä ja heidän ruokavalionsa parhaiten ja voit miettiä minkätyyppistä ruokaa laitat eniten tarjolle. Tässä ikään kuin "yleismenu". Laktoosittomuus ja gluteenittomuus eivät tänä päivänä tuota ongelmia ja mielelläni rakennan koko menun, niin, että kaikki sopii kaikille ainakin ruuan osalta.

Juustotarjoilu on aina menestys. Muista rajoittaa valikoima vaan kolmeen, oikeasti enempää et tarvitse. Tai pelkkä briekiekko koristeltuna hedelmin ja pähinöin ja ja hunajavirralla on upea.

Kaiken kruunaa tietysti jälkiruoka. pavlovaa suosittelen aina kaikkiin juhliin. (Gluteenittomat!) pohjat saa valmistettua helposti etukäteen, maultaan se on keveä ja raikas ja ulkonäöltään aina kaunis vaikka periatteessa vain paiskit marjat pohjan kerma-rahka seoksen päälle, jotain vihreää tai kukkia ja lopuksi tomusokeri.

Suosittu nykyään on myös kakkubuffa... koska tiedän...ei sitä vain pysty valita. Juustokakku, suklaakakku, perinteinen täytekakku (ja se Pavlova ja se on siinä. Yksi lajia pikkuleipiä ja ehkä kotijuusto (paisti jos on jo juustotarjotin).

Älä unohda juhlavia juomia, samppanjaa, kuohuviiniä, lehtikuohua, raparperi- tai vadelmasimaa tai mehua...

Ooo... ollapa juhlat joita suunnitella.
Jos haluat vinkkiä, ihan mihin juhla-asiaan tahansa: Kysy, mä kyllä vastaan ja mielipiteitä riittää.

Mutta muista, että ne on sun juhlat, eikä kenenkään muun!

Ihania ja ikimuistoisia juhlia rakkaiden parissa!

PARAS IKINÄ SAVULOHIKEITTO

Väitän, että paras ikinä lohikeitto, tai paras ikinä mikä tahansa ruoka, ei ole välttämättä kiinni reseptistä.

Kyllä, kyllä, hyvä resepti ohjaa ja tukee epävarmuuden hetkellä ja auttaa taatusti lopputuloksen onnistumisessa, mutta kun tiedät syöneesi parasta ikinä -lohikeittoa, tai mitä tahansa muuta supersuperherkullista on kyse kyllä monen muunkin palasen napsahtamisesta kohdalleen. Nälän laatu, seura, miljöö, onnistumisen tunne, raaka-aineiden laatu tai vaikka tyytyväisyys siihen, että on keksinyt jalostaa jääkaapin sisällöstä, jotain, mitä ei edes olllut suunnitelmissa.

Mun ruuanlaiton kaksi tärkeintä ohjenuoraa on rakkaus ja rohkeus. Rakasta sitä, mitä teet, käsittele raaka-aineita rakkaudella ja rakasta heitä joille ruokaa teet. 

Ole rohkea. Maista, kokeile, muuntele, sovella. Jos sulla sattuu olemaan kukkakaalia, niin laita siihen keittoon sitä kukkakaalia, äläkä ala itkemään reseptissä pyydetyn purjon perään. Tee erilainen.

Etätyön lomassa lounaaksi tehty  lämminsavulohikeitto maistui yllättäin ihan parhaalta ikinä. Viikonlopun savustuksesta oli jäänyt pala lohta, oli tietenkin perunaa ja porkkanaa ja sitä kukkakaaliakin ja olisi ollut jopa sitä purjoa, mutta koska meillä asuu mielensäpahoittaja, joka ei tykkää minkäänlaisista keittosipuleista (voi miten minä rakastaisinkaan maitopohjaisessa keitossa sipulinpalasia...) tyydyin laittamaan soppaan sipulijauhetta. Oli pieni pala aurajuustoa, kermapurkkia en viitsinyt avata vaan lurautin mukaan täysmaitoa.

Täydellinen on näin helppoa. 

Mutta tee rohkeasti toisenlainen, jos haluat. Saattaa tulla parasta ikinä.

LÄMMINSAVULOHIKEITTO
4:lle
4- 6 perunaa 
2 porkkanaa
kourallinen kukkakaalin kukintoja
kala- tai kasvisliemikuutio
1 rkl sipulijauhetta (tai pieni oikea sipuli tai pala purjoa)
vettä
n. 300 g lämminsavulohta
50 g aurajuustoa (ei pakollinen)
2 dl maitoa 
valkopippuria
suolaa
tilliä reilusti

Kuori ja lohko perunat ja laita kattilaan kiehuvaan veteen(ehlä n. 5 dl vettä). Kuori (jos porkkana vaatii kuorimista) ja leikkaa porkkanat lanteiksi, lissää kattilaan ja lopuksi lisää sinne myös kukkakaalit. Mikäli käytä sipulia, suikaloi se ja lisää perunan kanssa. (Oikein viitseliäs kuullottaisi kaikkia edellisiä hiukan voissa, mutta en alkanut moiseen mahottomuuten.) Lisää liemikuutio ja tarkista, että vettä on sopivasti, eli niin, että kasvikset reilusti peittyvät.

Kun perunat ovat napakan kypsiä lisää paloiteltu lämminsavulohi, aurajuusto muruina ja maito (minulla oli sopivasti täysmaitoa). Kuumenna keitto kuumaksi.

Tarkista maku ja mausta valkopippurilla ja suolalla. Lisää mukaan silputtu tilli.

Sillä hetkellä, höyryävän kuumana lautasellani, voilla ja kurkulla päällystetyn ruileivän kanssa, paras lohikeitto ikinä. 

RUOKAA KOIRONAN AIKAAN VIII

Välillä tuntuu, että pää pehmenee. Kuvan ruuastakin unohtui yksi todella tärkeä elementti.

Silti joka päivä syötiin myös viikolla 20, paremmin tai huonommin. Lasten koulu alkoi torstaina ja jotenkin se tuntui suurelta helpotukselta. Eihän nuo lapset nyt varsinaisesti enää häiriköi tätä etätyöskentelyä, mutta heidän etäkoulunsa vahtiminen ja tsemppaus on ollu kyllä suuri tehtävä ainakin meillä. Ei jotenkin pysty keskittymään omaan työhönsä, kun koko ajan pitää miettiä saako ne nyt juttunsa tehtyä.

Helppoja lauseita etäkoulukäyttöön:

• Joo, joo = Äiti, sä häiritset mun pelaamista
• Mulla on teams kesken! = chättään kavereiden kanssa
• Kyllä mä tiedän mitä mun pitää tehdä = täytetään työkirjaa hulluna arvosanojen antoa edeltävän päivän iltana
• Se opettaja ei osaa etäopettaa = opettaja uskaltaa kysyä tehtävien perään
• Mulla alkaa just liikan etätunti! = makaa bokserit päällä peiton alla
• Sä et tajuu mitään! = Aiti, mä rakastan sua! (tai näin olen tulkinnut)

MA
lounas 
Son muusi ja olisko tuo sitruunakalaa koululaisille.
Kello kolmen ruoka
Lammasragu tai bolognese karitsasta
Mitähän mä oon pihtaillu tämän spaghetti bolognesen kanssa? Se on kuitenkin meidän kaikkien takuuvarma suosikki. Nyt mulla oli pakkasessa karitsanjauhelihaa, joten ensimmäistä kerta tein siitä. Ja voi jeevana kun oli hyvää! Niin täyteläiset maut, avasin oikein punaviinipullonkin tätä varten. Maustamaan lammasraguuta, siis, nyt huomaan, että en ole juonut (muistaakseni) ainuttakaan lasia viiniä koko korona-aikana, yhden oluen olen ottanut, ja olutpirtelön ja yhden viime kesästä asti jääkaapissa olleen siiderin. Pitäiskö tästä mun alkoholinkäytöstä jo huolestua?

Illalla paistoin vanhasta maidosta vielä upouudella pannulla lättyjä.

TI

lounas

Kasviskeitto

Tiistain kouluruokakuva ei näytä hirveän houkuttelevalta. Se on ehkä jonkun sortin kasviskeitto? Ainakin paksua. Minä kuittasin lounaan parilla hyvin päällystetyllä ruisleivällä.

Kello kolmen ruoka

Lammasragu uudelleen

Syötiin uudelleen eilistä lammasraguuta hyvällä halulla. Urkin treenien takia kaikki ruoka oli näin aikaisin,  mutta syötiin kaikki  kun nälkä oli jo kaikilla. 

Otin iltapalaksi sulamaan tekemiäni uunilihapiirakoita.

KE
lounas 
Perunat ja kastike
Mun ruuantunnistustaidot heikkenee heikkenemistään. Olisko kyseessä keitetyt perunat (no niistä olen varma) ja kanan jauhelihakastike? Koko noutoruoka-ajan odottelin pinaattilättyjä jauhelihakastikkeella tai hernekeittoa, joita en kumpaakaan uskaltanut tehdä kun ajattelin, että koulusta tulee kohta samaa. Ei niitä kumpaakaan sitten tullut ikinä. 
Illallinen
Katkarapuja kahdella tapaa ja riisiä
Urho ei ollut panostanut ruoanlaittovuoronsa suunnitteluun ollenkaan. Mutta onneksi äiti oli. Urho valmistikin meille todella hyvän aterian. Olin ostanut Lidlin pakkasesta katkaravut piri piri  ja valkosipulipersilja. Urho keitti lisukkeeksi riisin, pisti uuniin ciabattan ja kypsensi nuo rapupakasteet (ravut olivat raakoja, kuorittuja). Minä tein kylkeen vielä salaatin. Kyllä olikin hyvää.

Illalla oli vielä tarjolla kuvausherkkuja. On niin ihanaa kun kuvausaikaa on myöhäiseen iltaan!

TO
lounas
Toast skagen
Sain lapset kouluun ja tein meille aikuisille luxuslounaan korvaamaan kaikki edellisten päivien jämät ja lounaan kuittaukset. Vaikka tämäkin jäi kyllä edellisen illan kuvausherkuista. Lisäsin mukaan vähän keitettyä kananmunaa massaan, että sain kummallekkin kaksi leipää. Ei kun hitsi, teinköhän mä nämä vaan ittelleni? IsoHoo söi illalla näitä, mutta söikö enää tänään?

Pää pehmenee...

Kello viiden ruoka
Välimäen Teresan herkkupelti
Tämän Teresan tekaiseman somereseptin arvelin hyväksi ruuaksi Hiljan ruuanlaittovuorolle. Ja niinhän se olikin. Varsinkin pekonin asettelu ja munan rikkominen. Mulla oli myös pieniä ruotsalaisia uusiaperunoita keitettynä reseptikuvauksista ja ne Hilja littasi pellille. Minä pilkoin parsakaalia ja porkkanaa ja nostelin muutaman parsan siihen vielä ja vähän öljyä ja suolaa päälle. Tämä on ihanan nerokas resepti, helposti hyvää 20 minuutissa (200 astetta)! 
Mutta unohdettiin sitten se ihanin loppusilaus (joka korvaa suolankin). Päälle olis pitänyt ripotella fetaa, olin sitä ostanutkin.

Pää pehmenee.

Illalla Hilja kävi tädin kanssa Mäkkärillä ja sitten vedeltiin reseptikuvauksiin tekemäni mansikkaraparperipavlova parempiin suihin, osa lähetettiin mummalle ja papalle.

PE
Lounas
Tein itselleni ihanan salaatin, jossa oli paljon marinoituja tomaatteja, mozzarellaa, vihreää parsaa ja vierellä mun herkkua, possua tonnatokastikkeella. Nämä olivat tämän viikon iltatöiden, eli reseptikuvausten satoa kaikki.
Iltaruoka
Chicken wings ja sinihomejuustodippi
Perjantai-ilta. Kuka syö muusia ja jauhelihakastiketta tai nakkikeittoa? No ei kukaan. Eikä mekään. Heitin Hornetit ja hunajamarinoidut wingsit uuniin, tein oikeasta sinihomejuustosta ja kermaviilistä dipin, pilkoin varsiselleriä, kurkkua ja porkkanaa ja tarjosin loput marinoiduista kirsikkatomaateista.

Tuli ihan perjantaifiilis.

Harkoista tulevalla tein vielä jauhelihaburritoja ja laitoin osan pakkaseen pahan päivän varalle.

LA
aamiainen
Paistoin aamulla (no, kymmeneltä...) väelle munia ja pekonia. Omani löysivät kinkun ja ja chilicheddarin kanssa leipien päälle.

Hienossa säässä olin Meimin ja Siskon kanssa pitkällä lenkillä (juoksukoulua takana jo kolme viikkoa, eli 1/4. We can do it!)

Lauantairuoka
Savulohta
Haettiin kaupasta lohifilee ja mummolasta sähkösavustin. Helpompaa herkkua ei olekaan.
Pikkuisia rosamundia puolitettuna uunissa, parsaa ja viiriäisen munia wanna be-uppomunina (Viiriäisen munia on tosi vaikea rikkoa niin, että säilyvät ehjinä. Veitsellä napautin, niin hups, aina meni veitsi koko munan läpi)

Ja sitten oli vielä tämä maailman ihanin kaalisalaatti:

• ohueksi suikaloitua varhaiskaalta
• murusteltua pekonia
• kermaviiliä
• sinihomejuustoa

Ja tämä on niin jumalaisen hyvää. Ei ehkä laikkein kevyin salaatti, mutta niin hyvä. Voitte arvata, että kastike tuli eilisen kanadipistä ja pekoninjämät aamiaiselta.

Su
Ei kuvia. Vähän epäonnistunut ruokapäivä. 
Heräsin kahdeksalta, söin ja kävin ratsastamassa, olin puoliltapäivin kotona, jolloin oli tarkoitus lähteä Paukanevan pitkospuille makkaran ja lätynpaistoon ja keväisen luonnon ihailuun koko perheen voimin.

Suunitteleppa sinä pikku äiti ihan issekseen jotakin kivaa tekemistä koko perheen voimin niin KETÄÄN EI KIINNOSTA.

Olin niin vihainen ja pettynyt, että lähdin Paukanevalle sitten siskon ja koiran kanssa ilman eväitä. Mennessä jo laitoin sitten viestiä kotiin, että syökää näläkäänne kaupan eineshampurilaisia kun tiesin, että ruuan kerkiän laittaa vatsa viiden jälkeen. 

Sitten huomasin siellä pitkospuilla, että ittekkin oon jo ollu viis tuntia aamiaisen voimin ja sentään ratsastanut ja nyt siellä suolla tarpomassa (no, on siellä koko ajan ne pitkospuut, mutta tuo kuulostaa kyllä huomavasti paremmalta tarinalta), alkoi vähän heikottaa. Natasisko antoi ensiavuksi myslipatukkaa ja jotain pussismoothieta.

Kotona olin sen verran leppynyt, että sain grillin tulille. Mulla oli pekoni-aurajuusto-herkkusieniä, maksapekonivartaita ja sulamaan ottamaani naudan sisukkaa 500 g ja tein vielä uuniin sellaiset öljyiset valkosipuliperunat ja vanhoja siipiä torstailta lämmittelin. Kaikki paloi tai tuli liian kuivaa.

Parhaani yritin. Kai.

Pää pehmenee

NYT OTTI OHRAPIRTELÖ!

Niinhän sitä sanotaan, eikös? Vai oliko se ohraleipä? Mutta anyways, minä ainakin otan ohrapirtelön vastedes aina kun siihen on mahdollisuus. Ja nyt puhun oikeasti ohraPIRTELÖSTÄ, en muista lasissa kuohuvista olusista.

Maistoin ohrapirtelöä tai beer shakea eka kerran melkein kaksi vuotta sitten. Olin projektissa, jossa meillä oli kumppanin Uumajan yliopiston ravintolakoulu, kolmen vuoden aikana tuli tehtyä aika monta työmatkaa sinne. Uumaja on erittäin mukava kaupunki ja kun projektikin liittyi ruokaan, niin tuli syötyä myös kivoissa paikoissa, kun se oli kaikille tärkeää.

Meidän vakihotellin U&Me, vieressä oli heti erittäin kiva Tapas Bar Deli, jonka keittiömestari on Espanjasta kotoisin. Yksi meistä, Sandra on opiskellut Uumajassa ja hän osasi menusta suositella Beer shake´n jälkkäriksi. Ja olipas se hyvää. 


Tässä oma versio kaikessa yksinkertaisuudessaan. Olueksi sopii hyvin tumma stout. Tällä kertaa kaupan hyllyltä tarttui mukaan virolainen. Kävi niin kun Oil of Ulay´n kanssa (muistatteko?).

Beer shake eli ohrapirtelö
2 annosta
1 pullo stout-olutta
n. 7 dl vaniljajäätelöä
ripsaus kaakota pintaan...

Kaada jäätelö ja olut blenderiin ja aja pirtelöksi. Hyvältä suhteelta vaikutti 1 osa olutta, kaksi jäätelöä, mutta voit toki testata muitakin suhteita.

On kyllä hyvää. IsoHoo tykkäsi oikein erityisesti. Ainut miinus puoli oli, että tasapuolisuuden nimissä tämän jälkeen täytyy perheen alaikäisille valmistaa suklaapirtelöt.

Tai mikä miinus se ny on? Vähä vaan viittimistä!