AMERIKKALAISET PANNUKAKUT JA PEKONI

Nyt justiin mä ristin käteni ja otan piänen aikalisän etätöihin, etäkouluun, sosiaaliseen etäistämiseen (arvatkaa keksinkö ihan itte?) ja jopa siivoamiseen, joka olis nyt ihan pakollista, mutta ei ehkä jaksahuvita.

Pääsiäislomalla täytyy nauttia pääsiäisestä, niinkun voi. Täytyy kattella vanhoja kuvia vaikka. Ja sallikaa mun nauttia aamiaisesta. Joka päivä kaikessa rauhassa ja ihanasti (luin äsken läpi mitä olin kirjoittanut ja luin, että ihan alasti; se tuskin toteutuu. Mutta ehkä pyjamassa).

Minä en kuittaile aamiaisia, en kahvilla enkä muullakaan olemattomalla. Päivä alkaa aamiaisella ja se on vähintään teetä ja pari hyvin päällystettyä leipää. Tällä viikolla on tehty myös usein smoothieta ja silloin kun ei, niin puristettu tuoretta appelsiinimehua. Munia on keitelty, nämä siis kuuluu mulla usein aivan arki aamuunkiin. Tämä viikko on menny myös niitä viime sunnuntaina leivottuja täysrukiisia karjalanpiirakoita tuhotessa.

Mutta sitten kun päästään erikoisaamiaisiin ja viikonloppuihin niin taivas repee ja pöydänjalat notkuu. Usein aamiainen onkin tavallaan brunssi eikä sen lisäksi tehdä kuin yksi ruoka. 

Amerikkalaiset pannukakut pekonilla ja vaahterasiirapilla
12-16 kpl

2,5 dl vehnäjauhoja
2 rkl sokeria
2 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa
2, 5 dl maitoa
2 rkl öljyä/sulatettua voita
1 iso muna (tai kaksi pientä)
öljyä ja voita paistamiseen
1 paketti pekonia
vaahterasiirappia

Sekoita kaikki ainekset kulhossa paakuttomaksi taikinaksi.
Paista medium+ lämmöllä voin ja öljyn seoksessa nostamaal pannulle kauhalla aina taikinaa tuollaisen nätin kokoisen lätyn verran. Kun pannukakun reunat alkavat näyttää "kuivilta", käännä ja paista pannukakun toinenkin puoli kkauniin kullanväriseksi. Älä painele pannukakkua lastalla, sillä nämä kohovat kauniisti meheviksi ja paksuiksi.

Meillä tarjoillaan amerikkalainen pannukakku pekonin ja vaahterasiirapin kera. Saattaa kuulostaa oudolta, mutta on niin hyvää! Ihan olen tämän tavan USAssa oppinut. Toki pannukakkujen kanssa voi tarjoilla myös tuoreita marjoja, hedelmiä, hilloa, kermavaahtoa ja sellaista. Kukin makunsa mukaan.

Pekonit tein tällä kertaa uunissa. Levitä leivinpaperin  päälle irroittelemasi pekonit vieri viereen. Pellille sopii kaksi 170 g pakettia, niin vieri viereen voit laittaa. 175 astetta paistaa pekonit käryttä sopivan rapsakaksi n. 20 minuutissa. Voi kyllä laittaa kylmään uuniin, silloin ehkä kestää reilu 5 min. kauemmin. Halutessasi voit kääntää pekonit loppupuolella.

Ja sitten vaan tosiaan kasa pannukakkuja, prapsakoita pekonisiivuja ja REILUSTI vaahterasiirappia lautaselle ja ääntä kohti.

Vaahterasiirapin riittävyydestä täytyy sanoa, että amerikkalaissuomalainen  viisihenkinen ystäväperheemme Brownit, joka aina  vieraili  meillä kerran vuodessa ja silloin tehtiin pannukakkuja aamiaiseksi, varasi aina kaksi täyttä pulloa  vaahterasiirappia 4 aikuiselle ja 4:lle lapselle!

Aamiaisista ja erikois-sellaisista puheen ollen, tässä vielä muutama fiilistely vaihtoehto, vaikka pääsiäisen pyhiin:

Dominikaanilainen aamiainen
Egg MacMuffins
Texmex munakas eli Migas
Huevos Rancheros
Ihana rukiinen avokado-uppomunaleipä
Chilaquiles

TOIVETORTILLA, I LOVE YOU!

Unelmatorttuhan se siinä! Voi olla, että googleoptimointi ei koskaan tätä ihanan unelmatortun reseptiä löydä tällä otsikolla. Mutta eihän mulla ole muuta vaihtoehtoa, kun kuulette tämän suloisen tarinan, joka minulta on jäänyt vallan kertomatta siitä, miksi Maitotyttö9v. istui pöydän ääressä syömässä tätä, aivan liian pitkästa aikaa leipomaani unelmatorttua ja huokasi syvään sanoen: "Toivetortilla. I love you!".

Siitä on aikaa. Sanoisin, että viisi vuotta ainakin. Mikä tarkoittaa, että Maitotyttö oli silloin neljän ikäinen, saattoipa olla kyllä vasta kolmevuotias, hän kun oli hyvin selväsanainen tyttö pienestä pitäen toisin kuin isoveljensä, joka puhui kaks-

kolmevuotiaana lähinnä vain tiikerien, leopardien ja muiden kissaeläinten kielellä (ja näköjään on nyt murkkuiässä tavoittanut tuon saman  murinan ja karjahtelun kombinaation...).

Minä olin leiponut unelmatorttua varmaan ensimmäisen kerran Maitotytön elinaikana ja annas olla, että se unelmatorttu oli Maitotytönkin mielestä parasta ikinä. No eihän sitä nyt passaa koko torttua kerralla syödä, oli vaikka kuinka hyvää. Käärin unelmatortun takaisin käärinliinoihinsa (mikä hieno aasinsilta pääsiäiseen) ja lupasin, että saa lisää seuraavana päivänä kun iskä on hakenut päiväkodista.

Minä taisin tulla illalla Tampereelta luennolta ja kotona laskeutui portaita itkuinen tyttö ja turhautunut isä.

"Mitä sä oot luvannu tälle lapselle? Se on päiväkodista tulosta asti itkeny, että äiti lupas, äiti lupas, enkä minä ymmärrä mitä se haluaa?"

" Äiti, äiti, mä haluan, että sä teet sitä toivetortillaa!"

" Toivetortillaa?... Toivetortillaa?". Muistan, että pääni löi ihan tyhjää. Mitä ihmeen toivetortillaa?

"Sä sanoit, että kun mä tuun päiväkodista, niin sä annat mulle taas sitä toivetortillaa!"

Tästä yhteydestä lamppu syttyi vihdoin päässäni ja tajusin itkun ja pahan olon aiheuttajan (tai sen puutehan sen aiheutti).

Siis TOIVETORTILLA eli UNELMATORTTU.

Same same.

Tällä kertaa unelmatortun leivonnan laukaisi ihanat kuvat Facessa ja niinpä nappasin reseptin syyllisen blogista eli Terhin keittiössä.

Unelmatorttu aka toivetortilla

4 kananmunaa
1 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
1/2 dl perunajauhoja
1/2 dl tummaa kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria

täyte
150 g voita
2 dl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria
1 kananmunan keltuainen

Vaahdota kananmunat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet ja lisää siivilän läpi varovasti taikinaan.
Levitä leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paista noin 200 asteessa viisi minuuttia.

Sokeroi leivinpaperi ja kumoa uunista tullut pohja sille. Irrota varovasti päällimmäiseksi jäävä paperi.

Vaahdota huoneen lämpöinen voi ja sokeri kunnes sinulla on valkoista kremeä. Lisää joukkoon keltuainen sekä vaniljasokeri voimakkaasti vatkaten.

Levitä täyte torttulevyn pinnalle. Kääri torttu rullalle käyttäen leivinpaperia apuna. Kääri torttu lopuksi leivinpaperiin ja sanomalehteen (perinne Oravan mummolasta) tai keittiöliinaan. Anna tekeytyä viileässä muutamia tunteja.

Herkuttele toivetortillalla leikkamalla se sopivan paksuihin paloihin ja syömällä ne.

KUORRUTETTU LOHIFILEE

Ja mikö kuorrute! Hapankorppu-parmesan-persilja maustaa lohifileen aivan uudella lailla. Kuorrutuksen maku ja rapeus ja kutsuva ulkonäkö muuntaa uunissa paistetun lohifileen pyhäruuaksi tuosta nuan vaan.

Lisäksi lisukkeet valmistuvat samalla pellillä uunissa lohen kanssa. Se jos mikä on ihanaa.

Pääsiäisloma alkaa olla lähellä.Tänä vuonna pääsiäinen on pakostakin vähän erilainen kuin muulloin. Meillä pääsiäinen on ollut voimakkaasti perinteiden juhla. Trullittelu ja pääsiäisvalakiat on osa eteläpohjalaista perinnettä vahvasti ja tottakai rairuohot laitetaan tulemaan, askarrellaan pääsiäismunia ja mitä nyt keksitään. En oo ikinä malttanut lasten aikana lähteä edes perhelomalle pääsiäisen tienoolla, kun oon halunnut, että lapsille jää muisto trullittelusta. Itse asiassa, tänä vuonna olis menty ensimmäistä kertaa, viime lauantaina olis ollut lähtö ystäväperheen kans Leville (lapset valitsi tämän trullittelun sijaan) ja paluu lankalauantaina, olisi vielä ehditty kokolle...

Pääsiäinen on myös tärkeä ruokajuhla. Tavataan kokoontua ison pöydän ääreen useampanakin päivänä. Vähän orvolta tuntuu nyt nautiskella pelkän oman perheen kanssa, lapsetkin tulevat kaipaamaan serkkujaan. 4 päivää aikaa fiilistellä ruuanlaittoa ... ja sitten, jos vanhat merkit paikkansa pitää, lapset ei suostu syömään...

menossa uuniin vasta

Pääsiäisen menua värittää  lammas (ei ole tämän nyhtölampaan voittanutta), kananmunat, parsa ja tietenkin mämmi. Yhtenä päivänä pöytään saapuu varmasti lohi. Se on kaikille maistuva helppo ja nopea ruoka ja silti siihen saa helposti juhlafiilistä. 

Otin vähän varaslähtöä ja tarjoilin perheelle lohta jo menneenä viikonloppuna, halusin testata uutta valmistustapaa ja siitä tuli mainio.

Tässä siis suositus pääsiäisen kalaruuaksi. Alkuruuaksi sopisi hienosti vaikka sosekeitto bataatista tai porkkanasta, ihania kevään värejä pöytään. Tämän päälle jaksaa syödä vielä jälkiruuankin, oli se sitten mämmiä tai vaikka lemonposset, upea pääsiäisen menu on koossa minimaalisella vaivannäöllä.

Hapankorpulla ja parmesanilla kuorrutettu lohifilee
4-6:lle
1 kg lohifilee ( varaa aikuisille n. 200 g lohta)
2 tl suolaa
25 g sulatettua voita (tai oliiviöljyä
4 hapankorppua
4 rkl  hienonnettua persiljaa (tuoretta tai pakastettua)
2 valkosipulinkynttä puristettuna
2 dl raastettua parmesania
2 rkl sitruunanmehua

pellille kylkeen
nippu vihreää parsaa
erivärisiä pikkutomaatteja
oliiviöjyä, suolaa, mustapippuria
ehkä hiukan raastettua parmesania

tarjoiluun 
sitruunaa lohkoina tai siivuina

Aloita siistimällä lohi. Jos sulla on D-leikkuu, tsekkaa vain isot ruodot vetämällä sormenpäällä vastaruotoon  korkeimman harjanteen kohdalla ja nappaa ruodot pinseteillä irti. Minulla oli tällä kertaa A-leikkuu, siinä piti trimmata myös vähän vatsarasvaa ja muutama evä ruotojen lisäksi, mutta siisti tuli.

Aseta lohifilee uunipellille leivinpaperin päälle ja ripottele suola kalan pinnalle.

Valmista kuorrute murskaamalla hapankorput (laita pussiin ja kaulitse) ja sekoita muruun  sulatettu voi, persilja, valkosipuli, parmesan ja sitruunamehu. Painele kuorrute tasaisesti lohen pinnalle.

Huuhdo parsat ja katkaise puiset varret pois. Levitä parsat lohen molemmin puolin. Puolita tomaatit ja ripottele nekin pannulle leikkauspinnat ylöspäin. Ripsauttele öljyä pintaan, suolaa ja mustapippuria. Halutessasi myös parmesania.

Laita uuniin 200 asteeseen. Paistoaika on 15 min. Lohifilee oli sen jälkeen  sisälämpötilaltaan 50 astetta. Ja tämän näköistä, kypsää mutta oikein mehevää.

Lohen saa nostettua nätisti rikkomatta tarjoiluvadille sen alla olevan leivinpaperin avulla ( leikkasin sen lohen  muodon mukaan pienemmäksi, nostin sitten molemmista päistä ja jätin sen sinne lohen alle tarjottimelle). Asettele parsat ja tomaatit ympärille. Tähän sopis ihanasti myös kananmunanpuolikkaat.

Minä tein vielä uuniperunoita kylkeen, koska uuniperuna on mun perunarakkaus. Ruohosipulilla maustettu ranskankerma kruunaa uuniperunan, tällä kertaa me mentiin ihan voilla ja sehän on tunnetusti myös hyvää. Uuniperunat laitoin uuniin tunti ennen arvioitua lohen valmistumisaikaa, eli viimeisen vartin ajan olivat samalla pellillä lohen kanssa.

Onko tämä resepti näppärä vai mitä, hä?

Mikään ei tietenkään voita papan savulohta, sain lapsiltani kuulla.Terveisiä papalle siis! Sähkösavustin on kyllä huikean näppärä vekotin.

Sulla on varmasti oma takuuvarma valmistus lohelle, olisi ihana kuulla millainen se on.
Listasin vielä muutamia blogistani löytyviä lohireseptejä, jos vaihtelu kiinnostaa. 

Tänä pääsiäisenä olen kyllä varsin innostunut tästä hapankorppu-parmesankuorruteusta lohesta. 

• Lohta Artesan - hiukan enemmän näpräämistä, mutta ihana
• Viherpippurilohi - Ehkä piirun verran arkisempi, mutta hyvä kun mikä. Lohi uitetaan viherpippurisulatejuustossa.
• Balsamico-lohi - Tämä on kans upea ruoka kokonaisesta lohesta
• Savulohilauta - Superkutsuva tapa tarjoilla savulohi. Kaikille jotakin.
• Grillattu lankkulohi 
• Lasinuudelisalaatti, mangoa ja seesamlohta - jos tämmä ei oo keväisen houkuttava, niin eis sitten mikään
• Sriracha- lohi - Tässä annospaloina, mutta tämän voi yhtä hyvin tehdä kokonaisesta fileestä.
• Ohjeet savulohelle sähkösavustimeen
• Lohimedaljongit

RUOKAA KORONAN AIKAAN VOL II

Tämä  helppo kanatortillavuoka oli mun (ja ainoastaan mun) lemppari meidän perheen ruuista tällä viikolla. Se oli myös hävikistä herkuksi, se nimittäin nielaisi loput avatun tortillapaketin tortilloista, sunnuntain grillikanan jämät ja vielä pakkasesta sain poistoon yhden kotitekoisen salsa verde -kastikkeen. 

Reilu 2 viikko etätöitä ja etäkoulua takana. Olen edelleen kiireinen, vaikka ylimääräiset harrastukset ja kokoukset ovatkin kaikki karsiutuneet pois. Istun päivät tietokoneella ja iltaisin olen aivan puhki. Kotitoimistossa työ - kun vauhtiin pääsee - on nimittäin tosi intensiivistä. Opin tällä viikolla uuden käsitteen, työn huokoistaminen, mikä tarkoittaa sitä, että työhön pitäisi saada luotua  luonnollisia katkoja, työpaikallahan sitä aina  vaihtaa sanasen työkaverin kanssa tai hakee jotakin jostakin. Keskeytykset työflowssa kotona (Äiti, mä en saa auki tätä Arttu-sovellusta, Äiti onko mulla yhtään puhtaita sukkia, Missä koiran remmi on?, Voinko mä syödä nuudeleita (aamiaisen ja lounaan VÄLISSÄ)?, Mun puhelimesta loppuu aika, Koska on ruoka?, Mikä päivä tänään on?Mä tartten askartelutarvikkeita...) on tavallaan vähän kuin samaa, mutta silti ihan eri, enemmänkin verenpainetta nostattava breikki, silloin kun pitäisi keskittyä. 

Pieni etäkoululainen

Tilanne on poikkeuksellinen. IsoHoolle  lankeaa päivittäiset koiran ulkoilutukset, koska hänellä ei etätöitä ole. Olen myös yrittänyt koordinoida lasten etäkoulusta huolehtimisen hänelle, mutta, no sanotaan nyt näin... ei se mene ainakaan niinkuin minä tahtoisin. Viikonloppuisin olen tehnyt piitkät lenkit Meimitherottweilerin kanssa, mutta arkena olen jäänyt kotiin makaamaan ja lihomaan leipomaan työpäivän päätteeksi, ollut paljon koneella vapaa-aikanakin, tehnyt blogia yms. (Ja lukenut yhden kirjan tällä viikolla, sitä en ole tehnyt aikoihin! Jee!) Tähän on ehkä tultava muutos ja ulkoiltava joka päivä. IsoHoon lisäksi myös Maitotyttö on kunnostautunut ulkoilussa. Kadun  3 muun tytön kanssa ulkona on leikitty JOKA päivä 2-5 h: kirkkistä, potkulaudoilla, keppareilla... tämä on ehkä paras juttu kaikista, koska kyllä tänä talvena ulkoleikkeihin on ollut vaikea saada tyttöä. Ehkä kun ei ole ollut talvea, eihän tuo pimeä ja märkä ole häävi. Onneksi pikaluisteluharkoissa ja -kisoissa ulkoillaan paljon.

ja  raitista ulkoilmaa

Äidin pään nollausta

Elämme siis täällä vähän omassa perhekuplassa aivan tyytyväisenä, yksinäistähän ei 4 hengen ja koiran perheessä ole. En ole ahdistunut, enkä masentunut, välillä kylläkin hermostunut.  Käyn tallilla  kolmisen kertaa viikossa tyhjäämässä pään hevosen kanssa. Ei olla ehditty mitään peli-iltoja järjestää, eikä siivota ylimääräisiä, no, ensimmäisenä viikonloppuna varasto sentään. 15v:een koulunkäynti repii hermoja, ei tahdo auttaa keppi ei kannustus. Mutta onneksi 15v. tietää jo kaiken tarvittavan!

Yksi palapeli on tehty Maitotytön ja siskon kanssa. 200 palaa oli ihan riittävästi.

Ruokaa koronan aikaan 
Viikko sitten keräsin joukon perinteisiä arkiruokia blogiin inspiraatioksi ja kerroin mitä viikon aikana meillä oli syöty.  Periaatteessa perhe tarvitsee aamiaisen lisäksi 5 lounasta ja 5 klo 5:n ruokaa. Ruuat ovat muuten paras rytmittäjä päivälle!

Aamiaiseksi meillä on aina leipää ja leikkeleitä, hyvin usein marja/hedelmäsmoothie (ehkä 4x tämän viikon aikana) ja keitettyjä tai paistettuja munia. Maitotyttä syö välillä puuroa.

lauantai 
Lähinautaburgerit takapihalla grillattuna ja itsetehdyt uuniranskalaiset

sunnuntai  
Grillikanat vartaassa ja paahdettu fetasalaatti

maanantai 
lounas makkarakeitto/makaronilaatikko eli edellisviikon jämiä
illallinen Lampaanmaksakastike (lampaanmaksa Rekosta) ja peruunamuusi

tiistai
lounas edelleen jämiä: myös maksakastiketta, mulla kreikkalainen kerrosleipä paahdetun fetasalaatin jämistä
illallinen Maitotytön lihapullat, nugetit ja kihararanskalaiset, kasvistikut

keskiviikko
lounas pinaattilätyt/verilätyt
illallinen kanatortillavuoka (hyödynnettiin edellisviikon ylijääneet tortillat ja sunnuntain kananjämät)

Torstain jauheliha-perunasosevuoka syntyi ylijääneestä perunamuusista. Väikerrokseksi pilkottiin Maitotytön mainiot lihapullat (ylijäämä, koska IsoHoo osti niin ison paketin jauhelihaa...) Mummon muusi, kuten me tätä ruokaa kutsutaan, on Maitotytön suosikki, ostan sitä usein eineksenä kiireisesä harrastuarjessa.

torstai
lounas Jauheliha-perunamuusilaatikko: hyödynnettiin maanantain muusin loppu ja pilkottiin Maitotytön lihapullat jauhelihaksi
illallinen Urhon riisiä ja hunajamarinoitubroilersuikalekastike, tein ruuan kylkeen vielä perunarieskoja, kun sitä helvatan muusia riitti ja riitti!
Illalla leivoin vielä unelmatortun.

perjantai
lounas  jääkaapin syöntiä tyhjäksi: lätyt, tortillavuoka, riisi ja broileri...huokaus, mutta kaikille maistui, IsoHoo paistoi verilättyja, molemmat lapset valitsivat riisin ja kanan, minä tortillavuoan.
illallinen hirvikäristys: tämä ruoka on tulossa Mumman tekemänä viideksi (tuodaan kotiportaille). Kaikkien herkkua!

Nam. Kaikkien herkkua eli hirvikäristystä tulossa tänään. Sori vuodeanaika kuva. Juuri nythän tämä ikuinen syksy on loppunut ja pihalla on talvi...

Todisteena kännykkäkuva tänään lounasaikaan

Analyysi

• Minulla on ongelma. Joka ruuasta jää tähteitä. Joko pohjaksi uusiin ruokiin(no tämä on ihan ok, tällä viikolla esim. muusi, kana, lihapullat) tai sitten pitäisi syödä sitä samaa toisena ja jonkun vielä jopa kolmantena päivänä.Siinäkään ei ongelmaa, mutta perheeni jäsenet ovat tosi huonoja tässä. Toisaalta se on positiivista, että lounaan saa koottua nopeasti edellispäivien ruuista (mutta katso edellinen lause...). Ja miksi sitä ruokaa jää?
• teen yksinkertaisesti liian isoja annoksia
• IsoHoo ostaa liian suuria pakkauksia, kun pyydän 600g, hän tuo kilon
• 15v. tekee ohareita, ei saavu ruokapöytään tai käy katsomassa, että aha, en tykkää, tai syö minimaalisesti
• Ja kauheammaksi käy: Missäs on mun kasvisruuat? Paahdettu fetasalaatti ei paljon broilerin kyljessä lämmitä. Olen syvästi kauhistunut. Ehkä jämäruokailun suuresta määrästä johtuen ei mukaan ole vaan sopinut kasviskeittoja tai- pastoja, jotka molemmat on ylihelppoja vaihtoehtoja kasvisruuan lisäämiseksi. 
• Lisää järkytyksen aihetta: Ei kalanpalaa! Tätä ei kehtaa edes kommentoida. Viikonloppuna on kyllä tulossa, se on varma
• Jos nyt jotain hyvää, niin kylläisinä on kävelty koko viikko ja kanatortillavuoka ja perunasoselaatikko tehtiin molemmat hyödyntämällä pääasiassa  edellisten ruokien ylijäämää, hävikistä herkuksi siis, hienoa!

Ratkaisuja

• Jatkan ruokalistan suunnittelua, jotta saan ujutettua sinne myös kasvis- ja kalaruuat, ensi viikolla on kaavailtuna esimerkiksi paistettu riisi kasviksilla ja joku kasvispasta, ehkä pinaattikeitto tai minestrone. Ja vispipuuroa. Myös pakkasen tyhjennys hengessä. Mantelikala voisi olla helppo kalaruoka ja lohiburgerit maistua jossain kohtaa.
• Teen pienempiä annoksia. Mutta niin olen yrittänyt tälläkin viikolla...
• Lasten ruuanlaittopäivät. Viime viikonloppuna  päätin ja ilmoitin (ei kannata kysellä), että tiistaisin ruuan suunnittelee ja tekee Maitotyttö, torstaisin Urho. Lapset ei tätä yhtään kakistelleet ja Maitotyttö aloitti heti suunnittelun. Kihararanskalaiset, valmisnugetit ja lihapullat oli neidin mättömäinen illallissuunnitelma, teimme sentään lihapullat tytön kanssa itse. Totean vaan, että kyllä oli kauheeta kananugetteja. Ja tottakai niitä oli ostettu heti 2 rasiaa, toinen on syömättä, onneksi eri merkkinen, ehkä siis parempia. Urhon pelkistetty kastike riisille, hunajamarinoidut suikaleet, pieni ruokakerma ja ripaus jauhettua paprikaa maistui myös kaikille. 

Kukkakaali mac´n cheese, resepti alla olevasta linkistä

Jotta ei postausta ilman reseptiä, laitan vielä linkiksi tähän vanhan ruokakassipostauksen, siellä on kiva viikon ruokalista. Monethan on nyt löytäneet tämän hienon palvelun. Me ollaan vielä käyty itse kaupassa.

Pääsiäisen jälkeen Seinäjoen kouluilla alkaa lounasruokapalvelu, eli peruskoululaisen koululounaan saa (ja jos haluaa niin on sitouduttava) hakemaan päivittäin koululta. Otimme tietysti palvelun vastaan, IsoHoo pääsee ruuat hyvin hakemaan ja pitäähän tuo omalta osaltaan yhteiskunnan rattaita pyörimässä. Meille aikuisille on varmasti tuttuun tyyliin noita edellisten iltojen jämiä syötäväksi lounaalla. Hieno järjestely Seinäjoelta. Laissa oikein kai onkin määritelty, että ilmainen kouluruokailu kuuluu peruskouluun. Tiedän, että joissakin pitäjissä se on järjestetty niin, että perheen on ruuan  lapsilleen halutessaan ilmoittauduttava sosiaalihuoltoon tai mikähän hieno nimi sillä nykyään on. Se kyllä varmasti nostaa kynnystä tämän jokaisella kuuluvan etuoikeuden käyttämiseen. Hyvä, ettei Seinäjoella näin.

Vielä mä vinkkaan fanittamani Sauvajyväsen koronaruokakirjoituksia. Hän on ihan käsittämättömästi saanut hävikin minimoitua nollaan. Itselleni se kuulostaa vielä harmaalta haaveelta (kyllä, menen nyt heittämään viime viikon torstaina tekemäni makkarakeiton jämän helvettiin, oon jo syönyt sitä kahdesti tälläkin viikolla, mutta vannon että se monistuu itsekseen sielä rasiassa).

Syömisiin!

PAAHDETTU FETASALAATTI

Paahdettu fetasalaatti kelpaa yhtä hyvin lisukkeeksi tai lounaaksi. Valmistus ei ole yhtään sen kummempaa kuin tuorefetasalaatin, sillä pilkkomisen jälkeen uuni hoitaa homman itsekseen.

Hauskaa on se, että tuo uuni tekee samoista aineksista kokonaan erimakuisen, tämä on mahtavaa vaihtelua. Lämpö, maut tiivistyvät, esiin nousee makeus ja karamellimaisuus, jota hienosti komppaa fetan suolaisuus ja sopivasti pehmenevä rakenne. Ihan huippu!

Tähän sopii siis hyvin perinteiset fetasalaatin eli horiatikin ainekset, tomaatti, oliivi, sipuli, paprika ja feta. Kurkun olen jättänyt pois, se ei ehkä anna mitään lisää paahdettuna. Kurkun sijaan tähän sopisi hienosti varmaan kesäkurpitsa.

Me syötiin tätä viikonloppuna grillattun kanan kanssa. Pakko laittaa kuvat, vaikka reseptin olenkin jakanut aikaisemmin.

Paahdettua fetasalaattia jäi hieman yli (koska lapset, huokaus) ja nyt alkuviikosta söin yhdeksi lounaaksi kreikkalaisen kerrosleivän, elikkä pahdoin paahtoleivät ja tungin sinne väliin aavistuksen mikrottamaani paahdettua  fetasalaattia. Olipas sekin yksinkertaisen hyvä lounas tällaiselle leipähiirelle.

Paahdettu fetasalaatti

 pari kourallista kirsikkatomaatteja
1 paprika
1 punasipuli
1 kourallinen mustia kivettömiä kalamataoliiveja
200 g Fetajuustoa palana (käytin Patros)
2 rkl oliiviöljyä
mustapippuria
suolaa 
oreganoa
basilikaa
ripaus balsamicoa tai punaviinietikkaa 

Halkaise tomaatit, paloittele paprikat ja ja sipuli lohkoihin. Kuutio feta. Laita kaikki edeltävät ja oliivit uunipellille, lisää öljy, sekoita ja lisää päälle  mausteet. Suolaa ei välttämättä tarvitse lainkaan, oliivit ja feta ovat kovin suolaisia.

Paahda 200  asteisessa uunissa n. 20 min.
Ripsauta päälle vielä balsamicoa tai punaviinietikkaa ja nauti.

LÄHINAUTABURGER

Koko perheen suosikki  kotigrillistä on hampurilainen.  Mikäs siis parempi valinta grillikauden avajaisiin kuin kunnon burger. Viime lauantaina keväinen sää hellitteli auringonpaisteisena ennen tätä tuoretta takatalvea. Oli aivan pakko grillata...

Takapihalla valmiudessa odottavat putsausta kamado ja kaasugrilli, aidon savumakuisen vivahteen  takia useimmiten valinta osuu nykyään kamadoon. Kamadon ylivertainen etu tavalliseen hiiligrilliin on ehdottomasti pitkä ja tasainen grillausaika.

Pääsin viime perjantaina pitkästa aikaa Rekoon. Tuntui hyvältä päästä ostamaan ja tukemaan tuottajia suoraan. Laidun Herefordilla oli tarjolla tuoreena uutta burgerlihaa, joka on kehitetty nimenomaan hampurilaisia varten. Hampurilaisjauhelihaksi sen tekee hyvin karkea jauhaminen ja korkea rasvapitoisuus (max 30%). Nämä molemmat edesauttavat burgerpihvin kypsymistä herkullisen meheväksi, ilmavaksi ja maukkaaksi.

Ihan pakko sanoa, että jauheliha oli kyllä hiukan hurjan näköistä, kun on tottunut teolliseen, hyvinkin sileäksi jauhettuun ja lähes rasvattomiinkin jauhelihoihin. Mutta lupauksensa se lunasti. Vältin ylimärääistä vaivausta, sen verran vain, että sain suolan ja pippurin sekoitettua mukaan. 

Käytän pihvien muotoilemiseen hampurilaisprässiä, se ei todellakaan oo mikään turhake. Sillä saa muotoiltua tasakokoiset ja kaunisreunaiset pihvit helpommin kuin käsin. Aion itseasiassa ostaa uuden ja isomman, se on ihan edullinen vehje, mulla on nimittäin vain sellainen muovinen Tupperware- prässi. Sekin toimii, mutta on kyllä suunniteltu paljon pienemmille pihveille. Sen takia painelin noita pihvejä vielä "vapaasti" käsin ja silloin ne reunat tahtoo aina "murtua auki".  

Grillasin reilunkokoisia, paksuja pihvejä (180 g?) niin, että ne olivat hintsusti medium. Kun ne olivat viittä vaille valmiit heitin päälle tuplajuustot sulamaan.

Testailin samalla kolmea juustoaakin. Tuossa on tuo ihan halpis cheddarmuoviläpyskä (jota useimmiten käytän) ja sitten mulla oli siivutettua Rainbow Hamburger-juustoa makuina Cheddar ja Red Chili. Kaikki toimivat ihan ok. Nyt alkoi tietysti omatuntoa kolkuttaa, että missäs kaikki kotimaiset hyvät juustot ovat, mutta nopealla käynnillä sitä tulee usein napattua jotain edullista ja kiinnostavan näköistä...paitsi kyllähän ne hollantilaisetkin osaa juustot tehdä.

Sämpylöotäkin löytyy oivallisia kaupasta, ei aina tarvitse itse tehdä alusta asti kaikkea. Suosikit on Vaasan ja Fazer tällähetkellä.

Lähinautaburger
Juustohampurilainen ilman turhia kikkailuja
6:lle
reilu kilo burgerjauhelihaa (karkeampi jauhatus ja suurempi rasvapitoisuus)
suolaa, mustapippuria
12 juustonsiivua (=tuplajuusto, tietenkin)

6 isoa hampurilaissämpylää
1/2 pussia jääsaalaattia 
2 tomaattia siivuina
1 punasipuli ohuina renkaina
suolakurkkuviipaleita
majoneesi
sinappi
ketsuppi

Mausta jauheliha suolalla ja pippurilla ja sekoita. Jaa liha kuuteen osaan ja muotoile niistä pihvit. Helpoiten onnistut hanpurilaisprässillä.

Grillaa pihvit. Käännä kun alapuoli on saanut kauniisti väriä ja grillaa sitten haluamaasi kypsyyteen. Laita lopussa pari juustosiivua sulamaan pihvin päälle,

Paahda hampurilaissämpylät (käytän paahdinta, grillissä poltan ne EVERY TIME).

Kokoa  hampurilaiset pöydällä tarjottavista aineksista. Eli kaikkea väliin pihvin kanssa.

Ja tästähän sitten vasta lähtee mielikuvutus liitoon. Vaihtele lisukkeita, juustoja ja kastikkeita niin paljon kuin halua ja tekointoa riittää, mutta ehdottomasti ihan näillä perusjutuilla tulee kyllä kotigrillissä erittäin erinomainen hampurilainen, jonka peittoajaa ei helpolla löydä!

Jos hampurilaiset on sydäntä lähellä lisää reseptejä löydät alla olevista linkeistä. Siinä on muutamakin ylihyvä sämpyläohje ja esimerkiksi nuo minicheddarhampurilaiset on oikeita herkkuja, taikinaan leivotaan sisään jo juusto! Ja ne voi tehdä isompanakin. Itseasiassa nuo reseptit on kaikki mahtavia. 

Taitaa olla hampurilaiset mun sydäntä lähellä!

Paras hampurilaissämpylä
chorizo-burger
Gochujang- hirvihampurilainen
Bulgurilainen
Minicheddarhampurilaiset
Perusburger grillissä
Nyhtöhirvipurilainen
Mun Kanajuustopurilainen  Apetina- sivuilla

HELPPO HERKKU: RIISISUKLAAPALAT KEKSIPOHJALLA

Riisisuklaapalat on taas yksi kiva leivottava lasten kanssa. Ei tartte uunia ja valmistus käy vikkelästi. Vaikeinta on odottaa tunnin verran riisisuklaan jähmettymistä. 

Meillä pääsi molemmat lapsoset osalliseksi tästä leipomuksesta. Maitotyttö9v. valmisti tämän mun kanssa ja Urho 15v. söi lähes kokonaan yksin. Jostain syystä Maitotyttö oli nimittäin sitä mieltä, että liian makeaa, mihin en nyt kyllä voi yhtyä, vaikka usein leivonnaisia liian makeiksi moitinkin. Mä olen riisisuklaan suuri ystävä ja Urho15v. kehui erityisesti oreo-pohjan herkullisuutta. Oreo-keksien sijaan voit käyttää myös normaaleja dominoja tai muita kaakaotäytekeksejä.

Raaka-aineita ei tarvita montaa. Mulle sattui samanaikaisesti intagramissa silmiin tämä Sweetest Menun resepti kun pähkäilin kuiva-ainekaapin puolittaisten pakkausten määrää. Siellä oli nimittäin sopivasti riisimuroja jäljellä, ne kun eivät tunnu enää puhuttelevan/puhuvan kulhosta omille lapsilleni. Mä aina yritän ostaa jotain ei sokerihuurrutettuja corn flakesejä (ne on mun oma lemppari murorintamalla) tai edes riisimuroja, mutta jälkikasvu haluaisi vain ostettavan tupla-suklaa-juusto-karamelli-nougatmuroja ja sellainen paketti haviääkin n. puolessatoista vuorokaudessa, koska niitä syödään sitten aamuisin, iltapalaksi ja snäckiksi vähän kuin kilpaa... Sama kun lapioisivat suuhunsa sokeria!

Mutta niitä ostetaan harvoin juuri siitä syystä. Paljon kivempia ne sokerittomat runsaskuituiset murot siellä kaapissa, jotka eivät kellekään kelpaa. Huokaus.

Tässä on myös maapähkinävoita! Siitäkin jää usein purkin pohjat kaappiin.

No, tämä resepti on sinänsä kyllä ihan puhdasta herkkua. Mutta välillä on syytä herkutellakin, eikös?

Riisisuklaapalat keksipohjalla

300g Oreo-keksejä
100 g voita
200 g maitosuklaata
200 g tummaa suklaata
1,5 dl maapähkinävoita
n. 7 dl riisimuroja

Tämä annos on täydellinen 20 x 20 cm kokoiseen kantikkaaseen vuokaan. Jos ei sellaista ole, voit tehdä pinta-alaltaan vastaavaan, vaikka keraamiseen tai lasiseen suorakulmaiseen vuokaan. Rypistä yksi leivinpaperiarkki (se helpottaa asettelua) ja laita se suojaamaan vuoan pohjaa ja reunoja. Saat valmiin riisisuklaalevyn nostettua helposti pois sen avulla.

Murskaa keksit muruksi. Sulata voi ja sekoita se keksimuruihin. Painele pohjaseos tasaisesti vuoan pohjalle.

Sulata suklaa vesihauteessa tai mikrossa (mikrossa miedolla lämmöllä aina parikymmentä sekuntia kerrallaan, sekoita ja repeat).  Mulla oli kaapissa just 2x 200g 52% tummaa leivontasuklaata, joten käytin nämä levyt kahden erilaisen suklaan sijaan. 52%  suklaa on ihan helppoa syötävää vielä. Lisää sulaneeseen suklaaseen maapähkinävoi ja sekoita tasaiseksi. Sekoita mukaan varovasti riisimurot. Levitä riisisuklaaseos keksipohjan pinnalle.

Anna jähmettyä jääkaapissa n. 1h.

Nosta riisisuklaalevy vuoasta ja paloittele.

Herkuttele!