Rapujuhlakatujuhlat

Koska meidän lyhyellä, 6-vuotiaalla kadulla asuu vain mukavia ihmisiä, järjestämme joka kesä itsellemme katujuhlat. Lisäksi olemme adoptoineet mukaan yhden perheen seuraavalta (paljon pitemmältä) kadulta. Välillä on pystytetty iso katos kääntöpaikalle ja suljettu koko katu, toisinaan linnoittauduttu jonkun terassille tai pihamaalle. Ohjelmassa on aina monenlaisia leikkejä ja pelejä sekä aikuisille, että lapsille, mm. mölkkymestaruus, sekä tietenkin hyvää ruokaa ja juomaa. Tai no jos ei hyvää juomaa ( joskus on joku tullut kipeäksi) aina välttämättä, niin ainakin paljon juomaa.  Ajankohdaksi on nyttemmin vakinaistunut ensimmäinen lauantai koulujen alettua, eli siis viime lauantai meilläpäin.

Jo viime vuoden juhlissa päätimme, että tänä vuonna pidetään rapujuhlat. Ihan kaikki eivät olleet rapuja koskaan syöneet, mutta ennakkoluulottomasti kaikki lähtivät mukaan. Koska asumme Velkavuorella, kuten asuinaluettamme niin leikkisästi kaupungilla kutsutaan, tyydyimme järjestämään köyhän miehen rapujuhlat, eli saalis löytyi marketin pakastealtaasta. Minun takaa löytyi riittävä määrä rapuveitsiä, joten päädyin organisoimaan juhlien syömäosuuden ja listasin muille heidän tuomisensa. Paikalla oli  12 aikuista ja 8 + 3 lasta, nuo 3 peräänkattottavia eli Maitotyttö & kumppanit muut  9- 4 vuotiaita. Paikkana meidän katettu terassi jonka 12 hengen pöydän ääreen saimme aikuisille rapupöydän ja naapureista tuotiin lapsille sitten pari samanlaista pöytää, jotta hekin saivat oman pitkän pöytänsä.

Katoimme rapupöytään valkoisen paperiliinan, -kaitaliinan  ja -servetit, mutta muuten käytimme oikeita astioita, eli lautaset, keittokulhot, lusikat, rapuveitset, leipälautaset, sormienpesukupit, viini/olutlasit, vesilasit, jalalliset snapsilasit ovat kuvanottovaiheessa vielä pakkasessa.. Lisäksi voita, tilliä, sitruunalohkoja, luostarijuustoa (ruotsalaiseen rapupöytään kuuluu juusto, ja tämä on juuri se oikea maukas kermajuusto, maistuu ihanalta rapuleipien välissä, siis syömiskertojen, ei kerrosleipänä...) Paahtoleivät löytyivät apupöydältä 3 paahtimen vierestä. Katosta oli ripustettu paperilyhtyjä.

Pesukuppiin tietenkin sitruunanlohko ja mustaherukanlehti.

Ja snapsipulloon jääkaulus. Eikö olekin kaunis, ja snapsit pysyvät jääkylminä. Ainut etikettivirhe taitaa olla, että kyllähän tässä Ilmajoen naapurissa pitäisi pullossa lukea Koskenkorva! Sen verran kotiseuturakkaita. Mutta toisaalta, mehän ollaan myös hirrrrrrveen kansainvälisiä...

Pakasterapujen käsittely ja tuoreutus

Ota pakasteravut sulamaan 2 vuorokautta ennen suunniteltua syöntihetkeä.  Vuorokauden jälkeen keitä ravuille tuoreliemi:

Tuoreliemi

6 litraa vettä
2 dl merisuolaa
10 rkl sokeriA
pari punttia tilliä, mielellään kruununtilliä

Kiehautu vesi isosssa kattilassaja keitä n. 10 minuuttia suolan ja sokerin  ja tillin kanssa. Jäähdytä. Kaada liemi kohmeisille ravuille tai sulaneille ravuille, joista olet kaatanut nesteen pois ja anna tuoreutua vielä vuorokausi.

(Tämän liemen suhteet otin talteen SoupOpera-blogista) Liemen tulisi riittää 50 ravulle, meillä oli 6 kg, eli 6 pakettia  ja tein liemen puolitoistakertaisena.

Rapujuhlakatujuhlien Menu 2012

Juustoinen suppilovahverokeitto

Bataattikookoskeitto

ruisleipä

xxxx

Ravut

Paahtoleipä, voi, tilli, sitruuna

Luostari-juusto

xxx

Luumu.nektariini, raparperi.crumble ja vaniljakastike

Kahvi ja tee

Lapsille grillattiin hodareita heti alkuun sipseineen ja tykötarpeineen. Jälkkäriksi ihana jälkiruokavastaava Kiuru oli leiponut heille kuppikakut.

 Lapsille oli myös tarjolla chilitöntä bataattikeittoa, taisi sitä yksi syödäkin. Lisäksi kaikki lapset olisivat halutessaan saaneet rapuja, siinä vaiheessa vain 10 tikkua laudalla kiinnosti ravunsyöntiä enemmän. Vanhat kunnon pihaleikit! Meidän perheen tämän kesän hitti on ollut juuri tuo mainittu. En itsekään muistanut, että se oli niin hauskaa.

Alkuruuaksi tekaisin suuresta määrästä suppilovahveroita (joita siis oli vielä sopivasti pakkasessa)keiton jonka salaisuuselementit olivat Kipparikalle- ruokakerma, sulatejuusto, sherry ja sokeri. Onnistuin jopa saamaan sen kitkerän takapotkun pois, joka joskus pakastesuppiskeittoihin ilmestyy, ja maistui siis omassanikin ennen kuin aloin tuunauksen. Keitto meni ihan viimeiseen tippaan, vaikka olin tehnyt myös varakeiton, mikäli jollakulla olisi jotakin henkilökohtaista sienien kanssa.

Varakeitto toi vähän väriä elämään. Taisivat sitäkin ottaa kaikki vielä sienikeiton päälle. Oli hyvää. (Kuka sitä nyt omia keittojaan haukkumaan....)

Yhdessä tuumin vihkiydyimme siis ravunsyönnin saloihin. Ja pyrstöt keräsimme  ihaniksi leiviksi. Joille sitten täräytettiin aina snapsit ja ennenkaikkea snapsilaulut, joita olin kopioinut kaikille. Kivoja veisuja löytyi mm. täältä Kannat Kattoon-blogin kautta.
Suosituimmaksi taisi nousta yksinkertainen Jaakko Kullan - melodialla laulettava

Lapin Kulta, Lapin Kulta

Karjala, Karjala

Sininen ja Olvi

Sininen ja Olvi

Koff, Koff, Koff

Koff, Koff,Koff

Se meni niin hienosti jopa kaanonissa, että pahoin pelkään tänään on muutama lapsi lauleskellut sitä koulussa....

Ihana leipä

Harmittaa vietävästi, että illan jälkiruuasta (Kiitos taas ihana Kiuru) ei ole minkäänlaista kuvaa... se maistuu niin ihanalta illan pimetessä.....

Saas nähdä, mitä me ensi vuonna keksitään?

Mutta ystävällisenä kehoituksena, jos ette ole koskaan vielä pitäneet rapujuhlia, niin kannattaa ryhtyä toimeen, ihan vaikka näiden pakasterapujen voimin, niillä meikäläinenkin on juhlinut jo vuosikymmenen. Etiketistä eikä syöntityylistä kannata olla huolissaan, tämä on niin sotkuista puuhaa, johon kuuluu kaikenmoinen imeminen ja ryystäminen, ettei tyylistä kannata kantaa huolta. Etikettiin kuuluu pikkuisen sekin, että kokeneemmat syöjät neuvovat uudempia ja uudemmat rohkeasti ihmettelevät.

En tosin pahastuisi, mikäli joku kutsuisi minut tuoreiden rapujen ääreen. Ihmisellä täytyy olla unelmia. Note to self.: Syödä joskus tuoreita rapuja.

Lomalla töissä

Juuri niin. Miten kukin asian haluaa ymmärtää. Vietin heinakuun töissä keskellä kesälomaa/hoitovapaata/"pakkolomaa". Ei ollut helppoa lähteä urakoimaan leppoisista kesätunnelmista, ennenkaikkea lasten jättäminen kirpaisi pitkän kotona olon jälkeen. Kyseessähän oli nimittäin laivatyö, eli olin kokonaan poissa 10 päivää kerralla ja välissä vain poikkeuksellisesti viikon kotona.

Itse työ, vaikkakin kiireistä, oli silti pitkästä aikaa tervetullutta, nautin asiakaspalvelusta. Laivalle omanlaisensa työrytmi, työkaverit ja ylipäätään kaikki rutiinit laivan päällä tuntuivat heti tutuilta ja ennenkaikkea ruuan parissa työskentely pitkästä aikaa on inspiroivaa. Sitä täytyy imeä vaikutteita silloin kun niitä on mahdollisuus saada. Ja ettei nyt kenellekään jää epäselväksi toimenkuvani, olin tarjoilemassa siis 250 paikkaisessa Bistro Maximessa. Näin kesäisin lomakuukausina asiakaskunta on aika erilaista kuin muulloin. Lapsiperheitä hyvin, hyvin paljon ja meno joskus sen mukaista. Maximessa on kuitenkin upea lasten Buffet, josta löytyy alku- ja jälkiruokineen kaikki mahdollinen lapsille ( siis tyyliin grillattu kana, paistettu lohi, häräpihvi, ranskikset, spagetti, .. no on siellä ne lihapullat ja ranskiksetkin), helpottaa ja nopeuttaa muuten monen perheen syömärumbaa - sillä osalla perheistä sitä sallittakkoon rumbaksi kutsuman ja ihan luen omani tähän mukaan haaveillessani upeasti käyttäytyvistä ja kaikkiruokaisista lapsista. Saa lapset toki listaltakin syödä.

Välillä onmyös tilauksia, ensimmäinen kuva onkin japanilaisryhmien suosimasta Neptunus-menusta, jonka kuvassa näkyvä äyriäisvati aloittaa. Ja allaoleva valkosuklaajälkiruoka mustikoineen lopettaa. Nämä taisivat olla muuten  ainoat kuvat, jotka ehdin työaikana napata. Että uskokaa nyt, haipakkaa riitti.

Otsikko on siis myös ymmärrettävissä toisin. Etten aivan olisi riutunut ikävään, päätin, että kun töissä on kerran käytävä, otetaan kaikki irti. Helsinki Tukholma reitillä on nimittäin omassa toimessani mahdollisuus käydä päivittäin myös satamassa. Välillä satama-aikaan on turvallisuusharjoitukisa, viikkopalavereita tai sitten ihan vaan univelkaa, joka on nukuttava pois, mutta periaatteessa päivittäin on mahdollisus päästä kaupungille. Siispä äiti voisi viettää pientä minikaupunkilomaa, vuoroin Tukholmassa ja Helsingissä. Helsingissä innostuin koluamaan kahviloita, kesän parhaimmisto onkin esitelty dellisissä postauksissa.

Äidin minilomat töissä koostuivat siis erilaisesta haahuilusta erilaisissa kohteissa, suunnattomasti nauttien vain omasta seurasta kesäisissä pääkaupungeissa. Muutaman kerran tapasin toki Helsingin puolella ystävääni Virpiä ja kummityttöä, Tukholmassa oli muutaman kerran työkaveri mukana. Mutta ihaninta on vain olla yksin kaikkien ihmisten keskellä. Ihanat lomaviikot!

Yhtenä päivänä suunnistin Östermalmin kauppahalliin. Mikä ihana paikka ja mikä valikoima. Kauppahallissa on myös todella paljon houkuttelevan näköisiä ravintoloita, ensi kerralla "oikealla" Tukholman-reissulla lunastan muuten täällä. Ihania äyriäipaikkoja esimerkiksi. Minä poloinen olin kuitenki täyttänyt vatsani lähtiessä messin hernekeitolla (sen täytyi siis olla torstai-päivä), joten nappasin mukaani vain herkullisen paahdetun pitan Beirut Expressistä. Vai oliko se Libanon Express? Muutenkin kiva kaupunginosa kierrellä.

Vanhassa kaupungissa oli käytävä kaffeella yksi päivä, jotenkin hädissäni syösyin ensimmäiseen mitäänsanomattomaan kahvilaan, jota sitten harmittelin kävellessäni kohti keskustaa ihanien paikkojen ohi.

Toisena päivänä taas aamiaista siivotessamme ihanat työkaverini saivat idean mennä lounaspiknikille kanavanrantaan ja sinne sitten pyöräiltiin. Oikein hyvin eväin. En kerro, ettette tule kateellisiksi.

Kiitos kaverit mukavasta heinäkuusta.

Niin monta kahvilaa, niin vähän aikaa...

Jos mahdollista, vielä  Brooklyn Cafeeta pienempi ja intiimimpi kahvila löytyy ihan Espan kupeesta Unionin-kadulta. Cafe du Coin on tuttu jo parin vuoden takaa, oven edessä ulkona on kaksi piikkiriikkistä pöytää ja sisällä muutama. Paikka onkin lounas aikaan varattu lounasasiakkaille, kahvinjuojat saavat napata kahvinsa mukaan. Paikan lounasta en ole koskaan kokeillut, mutta mikäli ne ovat yhtään niin maistuvaisia kuin esim. rouvan  munakoisoleivät, en emmi suositella.

Kahvilassa on hyvin hyvin ainutlaatuinen sekasotkun vaikutelma. Lähes kuin omasta keittiöstäni. Rouva palvelee asiakkaat suurella sydämellä, täälläkään ei asiakkaan tarvitse jäädä notkumaan tiskille kahviaan odottelemaan, palvelu pöytiin ja pöydistä pois pelaa.

Jostakin kuvakulmasta löytyi näinkin rauhallisen näköinen nurkka.

Ystäväni Virpi ja minä istahdimme tällä kertaa pelkille latte kupposille, niiden kanssa tarjotut sokerihippuset
kruunasivat nautintomme.

Oikeasti ihan ensimmäinen, mainittava Helsingin kahvilatuttavuuteni on Kalevankadun Gran Delicato. Edellä mainittu ystäväni Virpi on osallisena läheisessä Kampagalleriassa ja monet monituiset kerrat olemme hakeneet Kostakselta Ciapattat mukaamme tai istahtaneet kahvin ääreen niitä nauttimaan. Ja mitkä Ciapattat! Luulen, että kaupungin parhaat!  Maukas, rapea leipä ja upeat täutevaihtoehdot; kannattaa kokeilla myös täällä munakoisoa ja artisokkaa, ihania juustoja, ja laadukkaita leikkeleitä.

Tunnelmaltaa Kalevankadun  (2001 asti toiminut)  kahvila on  sopivan kivinen, rosoinen ja ilmava, pikantisti vanha.

Kostas-herra on avannut toimipisteen myös aivan ydinkeskustaan, keskelle Kämp Galleriaa. Jos pyörit aivan keskustassa, käy testaamassa upeat salaatit ja leivät siellä. Myyntipiste on keskellä salia, mutta näet myös sivussa olevaan avoimeen keittiöön. Niin, mistä tunnistaa hyvän kahvilan?  Yksi kriteeri voisi olla, että suolaiset tuotteet eivät löydy tunti(päivä)kausia seisoneina vitriinistä vaan ne valmistetaan tilauksesta superfresseinä.

Kuvani ovat tällä kertaa kaikki Kämpistä, paikka on kiva ja kaunis, mutta osa Kalevankadun Charmikkaasta ilmapiiristä jää uupuumaan. Kävin minä silti täällä  kahdesti helsinkipäivinäni...koska ne ciapattat vaan ovat niin hurjan hyviä.

Lisäksi pöydässä oli paljon Iltasanomia parempaa luettavaa asiakkaille!

Vielä on mainittava yksi kahvilalöytö. Alekanterinkadun kahvilapaahtimo La Torrefazione, jossa on  siis oma paahtimokin. En tiedä mikä sai minut kesällä kiipeämään toiseen kerrokseen  sisätiloihin, mutta onneksi kiipesin. Jälleen aivan järjettömän hyvät tuotteet paikanpäällä tilauksesta valmistettuna,  huomaavainen ja ilmeisen baristainen palvelu, nyt kesällä asiakkaita ei ollut liikaa, mutta kesäkauden ulkopuolella paikka on kuulemma joskus liiankin täynnä.

Hyvännäköinen paikka (hyvännäköisille asiakkaille...)! Kamera kotona, anteeksi laivassa.

Vielä jäi kokematta esimerkiksi Marin ja Laurin vinkkaama Sävy Kalliosta, ja Jonnan Mattolaituri. Ja alan kyllä uskoa, että vielä monta monituista ihanuutta löytyy. Saapi suositella. Jos vielä joskus tulee piipahdettua isoolla kirkolla.

Hauskinta tässä kahvila bongaamisessa on se, että minä en edes juo kahvia. En ole koskaan juonut,
Lattea/cappuccinoa ja muita machiaattoja ei lasketa.

The Day I went to Brooklyn....

Never been to New York.

Silti luulen, että muutama neliö aitoa Brooklyniläistä tunnelmaa on saatu juurrutettua keskelle Helsinkiä. Fredalla (19), aivan Designmuseon takana, viiskulman kupeessa (pakko laittaa nämä koordinaatit tänne, kun itsekin  ne juuri vasta maalainen  oppi...) on 14-paikkainen pikkiriikkinen kahvila nimeltä Brooklyn Cafe. Se avasi ovensa viime joulukuussa ja tiskin takana hääräävät aidot sisarukset New Yorkista. Palvelu on mutkatonta ja sydämellisen hymyilevää kuin konsanaan rapakon tuolla puolen, Suomen kamaralle tuotunahan moinen voisi myös kääntyä itseään vastaan, mutta liekö kulttuurien yhteentörmäyksen ansiota, palvelusta on kaukana iloinen pinnallisuus, koko paikka henkii aitoutta ja sydämellisyyttä.

Kahvila aukeaa jo 6.30, mikä lie tervetullutta töihin matkaavalla. Lista on seinällä liitutaululla ja se on lyhyt ja ytimekäs koostuen  enimmikseen kahveista, baageleista ja brownies'eista. Annoin tiskillä vapaat kädet baagelini suhteen ja siitä löytyi ainakin prosciuttoa, sipulia ja mozzarellaa, itse rinkeli oli myös maukkaan sitkeä, kotitekoisen makuinen. Myös kotitekoisen näköinen, mutta tässä tapauksessa asia on siis ainoastaan plussaa. Latte oli myös todella hyvä.

Siinä istuskellessani oli pakko vielä saada maistaa myös brownie, seuraava kerta kun voi olla hamassa tulevaisuudessa. Kieltäydyin paikan erikoisesta kermavaahdolla ja jäätelöllä, mutta simppeli suklaaruutukin toimi loistavasti; syntisen suklainen, muttei liian makea.

Viihdyin. Ensin ajattelin , että en kyllä istu tähän huolellisen huolimattomaan trendikkyyteen. Asiakkaana oli juuri sellaisia huolimattoman huolellisia trendi-ihmisiä, kuin suoraan maailman metropoleilta, ja hetken tunsin legginsseissäni itseni keski-ikäiseksi maatalouslomittajaksi (mikä on kyllä sinänsä arvostamani ammatti!), mutta kun  esimerkiksi viereisen pöydän tyylikkään pariskunnan toinen osapuoli kuului haastavan savoa ja toinen ilmeisesti oli oululainen, niin muistin, että Helsinkihän on lopulta meitä maalaisia pullollaan ja nielaisin alemmuuskompleksini latteni huuhtomana ja jatkoin viihtymistä.

Paikasssa taitaa olla myös jonkinlaista sisartaikaa (sisterly magic...); juttelin tänään Natasiskoni kanssa ja uskomattomasti myös hän oli vieraillut kyseisessä kahvilassa samana päivänä muutama tunti myöhemmin! (Siskoni asuu Turussa)

Oman kahvilavinkkini sain laivakollegoiltani Marilta ja Laurilta lukuisan muun hyvän vinkin kera, joista osaa en ehtinyt testata. Että kiitos!

Tätä  pienimuotoista Helsingin kahvilakulttuuriin tutustumista suoritin siis omaksi ilokseni heinäkuussa, laiva kun on joka toinen päivä Helsingin satamassa ja  tuhlattavaa vapaa-aikaa jää 3-4 tuntia. Viisaammasta päästä kai harrastukseni ei ollut välttämättä, työpäivan pituus kun on keskimäärin (tai pitäisikö sanoa ainakin)10 tuntia, jotka siis täyttyvät todella kiireisistä askeleista, vapaa-aikana kannattaa siis lähteä kesänlämpöön, kipittämään vielä pariksi tunniksi kuumalle ja kovalle asfaltille...

Tarkoituksena oli tehdä jonkinmoinen kahvilakatsaus tästä postauksesta, mutta koska jo ensimmäinen kahvila sai näinkin pitkän palan aikaiseksi, on parasta vetää tähän piste. Työväsymys painaa vielä, lapset vaativat läsnäoloa ja Picasa alkoi temppuilla kuvien synkronoinnin kanssa. Vihdoin tajusin, että voin ladata kuvat myös vanhanaikaisesti tiedostoistani. Mutta että saan jotakin edes blogistaniaan, nyt se piste.

Ja poiketkaa  Brooklynissä, paikalliset, ellette ole jo piipahtaneet ja kaikki maalaiset  Helsingin elämysten etsijät. Siinä on muuten ratikkapysäkkikin ihan hoodeilla, 3T vai onko se B?

Munkki-juttu!

Taivaallisen huono kuva....

 Koska tämän blogin pitäjä kärsii ankarista "harvoin päivitetty heinäkuu"- tuskista, on täältä lainakoneen kautta yritettävä pukata jonkinlaista viestiä. Kamera on täynnä kuvia, mutta eivät ne taida tänne koneelle telepaattisesti siirtyä, enkä jaksa alkaa perehtyä tarvittavaan tekniikkaa (joka luultavasti on pala kakkua, anyway), joten kaivelen Picasan kätköistä aiemmin kesällä valokuvattuja munkkeja.

Arvatkaa sitten onko minulla mukana käyttämäni taikinareseptiä (koska muistan se ei ollut aivan normi), mutta sovitaanko, että nämä onnituvat takuuvarmasti tavallisella löysähköllä pullataikinalla. Lupaan sen.

Eli nyt jakaan vain mutaman munkkikommentin, etten sanoisi munkkimietelmän.

Jos lapsesi rakastaa kaiken maailman suklaamunkkeja, miksi et sulattaisi munkkiesi päälle suklaata ja vähän strösseliä, onhan ne kotitekoiset aina parempia ( no, ei aina, jos esim olet polttanut hiivan :)) kuin ne ostetut hiivakuplat. (Joita välillä tulee kyllä himoittua niitäkin, ja syönnin jälkeen aina kauhea morkkis!)

Hyödynnä kesä! Rasvapaista ulkona terassilla, rautapadassa irtolevyllä tai grillin sivukeittimessä tai piuhan päässä olevassa rasvakeittimessä. Anna käryjen kadota keveästi kesäiseen iltaan naapurien iloksi tai kateudeksi (ihan naapurisuhteista riippuen, meidän katu kyllä tietää, että jos munkinhaju johtaa meidän terassille, ei sieltä tarvitse tyhjin masuin lähteä. Jaetut munkit ovat niin parhaat munkit!)

Tuli muten ihanan kaunis "nousuraita", tuo keveän munkin tunnusmerkki.

Älä innostu liikaa. Yllättäen 2,5 dl taikinasta saa melkoisen määrän munkkeja, munkit ovat kuitenkin parhaimmillaan noin välittömästi paistamisen jälkeen. Etkä ehdi leipääntyä taikinan tekoon tai paistopuuhiin.

Minä tykkään kaulita munkkitaikinan levyksi, josta sitten painelen ympyröitä erikoisvalmisteisella ananaspurkki muotillani. (Kahta lapsuudesta tuttua leivontahärpäkettä en suostu vaihtamaan; toinen on ananaspurkkimuotti ja toinen felixketsuppipullosta -siitä pullon mallisesta - leikattu jauhokauha...).Sitten vaan ensin sormi läpi keskeltä ympyrää ja toinen mukaan ja kierittelet sormien avulla reiän isommaksi. Myös yhden sormen hulahula-tekniikka on toimiva.

Ja sitten kun kyllästyt sotkemaan sen suklaan kanssa, sokeroi loput munkit ihan perinteiseen tapaan. Olet takuulla päivän suosikki äiti/ puoliso/ mumma/ ystävä / naapuri (tai iskä /pappa).

Huomenna äitin paras Urho7v täyttää 8v! Ensi viikolla sitten juhlitaan!

Mansikkamaitua

Minne tämä heinäkuu katoaa? Istun tässä Tukholman keskustan kahvilassa painimassa isältä lainatun läppärin kanssa. Kotona vietetyn viikon aikana internetyhteytemme oli jostakin syystä muutamaa tuntia lukuunottamatta solmussa ja muutenkin halusin toki viettää vapaa viikon perheeni kanssa enkä tietokoneen. Lapsia ehtii tulla kova ikävä kymmenessä päivässä.

Olen siis nyt "kesätöissä" heinäkuussa laivalla verestämässä vanhoja tarjoilijantaitojani. Vaikka päivät ovat pitkiä ja tahti rankka on oikeasti kiva välillä tehdä sitä mitä osaa. Olen aina tykännyt asiakaspalvelusta ja ruuan ja viinin parissa työskentely on aika inspiroivaa tälläiselle foodielle, varsinkin kun laivalla voi oikeasti ylpeänä kantaa asiakkaalle annokset. Ja aina oman mielen pohjallekin jää monta esillepanovinkkiä, makuyhdistelmää ja uutta ruokaideaa muhimaan.

Helsinki-Tukholma väli on myös kiva aikataulullisesti sen puolesta, että meillä on päivällä useita tunteja vapaa-aikaa. Sen sijaan, että kärvistelisin päivien hidasta kulkua lapsia ikävöiden, päätin lähtiessäni, että nyt äiti on vähän lomalla töissä. Eli kuljeskelen kaupungilla, yritän etsiä kivan kahvilan, nautin jonkun erikoiskahvin, hengittelen syvään ihan turistina. Helsingissä tapasin edellis-työpassissa rakkaan ystäväni Virpin ja piipahdimme lounaalla Bulevard Socialissa, huomenna Virpi tulee taas kummityttöni Miran kanssa kaupunkiin, käydään vähän tyttösin juhlistamassa Miran 11v. synttäreitä. Eli kivoja pieniä kohtaamisia, kamerakin kulkee mukana, joten ehkä julkaisen vielä postauksen "Minun kesä-Helsinkini" Helsinkihän on minulle lähes yhtä eksoottinen kuin Tukholma.

 Mutta sillä välin rakkaat ystävät tehkää vaikka mansikkamaitoa!

Mansikkamaito
Tehosekoittimellinen perattuja mansikoita (kylmiä...)
Kylmää rasvatonta maitoa haluamasi paksuuden saavuttamiseksi tarvittava määrä.

Surauta, tarkista makeus ja lisää hiukan sokeria tarvittaessa ja nauti.

Ylellisemmän version saat toki vaikka vaniljajäätelöllä, mutta oikeasti, et kyllä tämän parempaa tarvitse. Ja tähn uppoaa ne torilta ostetut jo vähän pehmenneetkin mansikat. Eiliset mansikat aamupalajuomaksi!

Kohta sitä paitsi tehdään mustikkamaitoa! On kuulemma tulossa todella hyvä sato!

Viva la Mansikka! (juustokakkumansikat)

Jos rakastat juustokakkua etkä pane pahaksesi mansikansyöntiä tai toisinpäin, rakastat sormisyötäviä (sillä eikös kaikki sormin syötävä maistu aina herkulta?), on tämä resepti juuri sinulle, söpö tapa nauttia heinäkuun suosikkisadosta mikäli suoraan rasiasta napsiminen alkaa kyllästyttää. Itse törmäsin reseptiin Kokit ja Potit -blogissa, ihanat kuvat saivat vakuuttumaan, että juuri tätä meillä tehdään jussina. Ja varmasti nyt myös pitkin kesää. Jos mansikka-marenkikakku on helppoudessaan ollut jo usean kesän favoriitti mansikkatarjoilu, on tämä mulle varmaan tämän kesän hitti.

Äläkä säikädä, vaikka lopputulos on ihanan pikkuruinen, ei tässä reseptissä ole mansikanperkuuta kummempaa näpräämistä. Eli voittaa nopeudessa kaikki juustokakunteot ja soveltuu hyvin vaikka  mökkiolosuhteisiin.

Alkuperäisessä resptissä käytettiin kermalla notkistettua mascarponea, Itse minulla oli tavallista appelsiinilla maustettua tuorejuustoa ja ranskankermaa.Ensi kerralla taidan käyttää maustamatonta, jota ryyditän tuoreella sitruunalla tai limellä. Kekseinä käyvät kaikki kaurakeksit ym muut digestivet, mutta nämä Lulun Bastognet on kyllä aika upean makuisia  tähän.

Respti määrät ovat vähän sinnepäin, tämä ei ole niin tarkkaa.

Juustokakkumansikat

n. 1 l mansikoita

1/dl tuorejuustoa tai mascarponea

1 dl ranskankermaa

maun mukaan sitruunaa tai limeä, notkistukseen kermaa tai maitoa

2-3 Bastogne keksiä murskattuna

Käytä hyviä kiinteitä mansikoita. Pikku vihannesveitsellä kaiva jokaiseen mansikkaan kolo samalla kun poistat kannan. Aseta sisus ja ehkä liian pehmeät mansikat sivuun.

Valmista muista aineksista sekoittamalla tahna, jonka pistät pursotinpussiin. Pursota joka mansikan reikä täyteen ja kasta sitten kantapuoli keksimuruun. Valmis!

Keksimuruihin kannattaa dipata vasta juuri ennen tarjoilua, niin ne ovat ihanan rapsakoita, eivät toki pahoja pehmenneinäkään.

Ai niin, ja ota se lautanen missä on ne sisukset ja hylätyt mansikat, sekoita jäljelle jäänyt täyte niihin ja päälle keksimurut ja lusikoi suuhun nautiskellen, jäävätpä valioyksilöt sitten vieraspöytään!



Kuvatessa ilmeni hävikkiongelma, kuvattava tahtoi kadota lautaselta....

Heinäkuu on blogikirjoitusten taholta hiukan vaativaa aikaa itselleni, olen nimittäin paikassa,  jossa
tietokoneenkäyttö on rajoitettua. Sen sijaan päivät kuluvat aamuvarhaisesta iltamyöhään seuratessa valkotakkisten miesten (ja on siellä mukana naisiakin) hääräilyä. Ei, en ole kirjautunut sisään kotipaikkakuntani mielenterveyshuoltoinstituttiin eli Törnävälle vaan itse asiassa käväisen joka toinen päivä Tukholmassa. Ja kyllä, ruuastakin on vahvasti kysymys. Joko arvaatte missä olen ja mitä teen?

Taisi tulla liikaa vinkkejä, mutta kysynpä kumminkin. Vatausaikaa ensi maanantaihin 9.7 klo 24 saakka. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan jääpalamuotti, jonka avulla jäädytät jäiset snapsilasit elokuun rapujuhliin.

Ai niin, heinäkuun Keittiöhöyrytkin ovat olleet jo jonkin aikaa luettavissa.