About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

maanantai 13. elokuuta 2012

Rapujuhlakatujuhlat


Koska meidän lyhyellä, 6-vuotiaalla kadulla asuu vain mukavia ihmisiä, järjestämme joka kesä itsellemme katujuhlat. Lisäksi olemme adoptoineet mukaan yhden perheen seuraavalta (paljon pitemmältä) kadulta. Välillä on pystytetty iso katos kääntöpaikalle ja suljettu koko katu, toisinaan linnoittauduttu jonkun terassille tai pihamaalle. Ohjelmassa on aina monenlaisia leikkejä ja pelejä sekä aikuisille, että lapsille, mm. mölkkymestaruus, sekä tietenkin hyvää ruokaa ja juomaa. Tai no jos ei hyvää juomaa ( joskus on joku tullut kipeäksi) aina välttämättä, niin ainakin paljon juomaa.  Ajankohdaksi on nyttemmin vakinaistunut ensimmäinen lauantai koulujen alettua, eli siis viime lauantai meilläpäin.

Jo viime vuoden juhlissa päätimme, että tänä vuonna pidetään rapujuhlat. Ihan kaikki eivät olleet rapuja koskaan syöneet, mutta ennakkoluulottomasti kaikki lähtivät mukaan. Koska asumme Velkavuorella, kuten asuinaluettamme niin leikkisästi kaupungilla kutsutaan, tyydyimme järjestämään köyhän miehen rapujuhlat, eli saalis löytyi marketin pakastealtaasta. Minun takaa löytyi riittävä määrä rapuveitsiä, joten päädyin organisoimaan juhlien syömäosuuden ja listasin muille heidän tuomisensa. Paikalla oli  12 aikuista ja 8 + 3 lasta, nuo 3 peräänkattottavia eli Maitotyttö & kumppanit muut  9- 4 vuotiaita. Paikkana meidän katettu terassi jonka 12 hengen pöydän ääreen saimme aikuisille rapupöydän ja naapureista tuotiin lapsille sitten pari samanlaista pöytää, jotta hekin saivat oman pitkän pöytänsä.


Katoimme rapupöytään valkoisen paperiliinan, -kaitaliinan  ja -servetit, mutta muuten käytimme oikeita astioita, eli lautaset, keittokulhot, lusikat, rapuveitset, leipälautaset, sormienpesukupit, viini/olutlasit, vesilasit, jalalliset snapsilasit ovat kuvanottovaiheessa vielä pakkasessa.. Lisäksi voita, tilliä, sitruunalohkoja, luostarijuustoa (ruotsalaiseen rapupöytään kuuluu juusto, ja tämä on juuri se oikea maukas kermajuusto, maistuu ihanalta rapuleipien välissä, siis syömiskertojen, ei kerrosleipänä...) Paahtoleivät löytyivät apupöydältä 3 paahtimen vierestä. Katosta oli ripustettu paperilyhtyjä.


Pesukuppiin tietenkin sitruunanlohko ja mustaherukanlehti.


Ja snapsipulloon jääkaulus. Eikö olekin kaunis, ja snapsit pysyvät jääkylminä. Ainut etikettivirhe taitaa olla, että kyllähän tässä Ilmajoen naapurissa pitäisi pullossa lukea Koskenkorva! Sen verran kotiseuturakkaita. Mutta toisaalta, mehän ollaan myös hirrrrrrveen kansainvälisiä...

Pakasterapujen käsittely ja tuoreutus

Ota pakasteravut sulamaan 2 vuorokautta ennen suunniteltua syöntihetkeä.  Vuorokauden jälkeen keitä ravuille tuoreliemi:

Tuoreliemi

6 litraa vettä
2 dl merisuolaa
10 rkl sokeriA
pari punttia tilliä, mielellään kruununtilliä

Kiehautu vesi isosssa kattilassaja keitä n. 10 minuuttia suolan ja sokerin  ja tillin kanssa. Jäähdytä. Kaada liemi kohmeisille ravuille tai sulaneille ravuille, joista olet kaatanut nesteen pois ja anna tuoreutua vielä vuorokausi.

(Tämän liemen suhteet otin talteen SoupOpera-blogista) Liemen tulisi riittää 50 ravulle, meillä oli 6 kg, eli 6 pakettia  ja tein liemen puolitoistakertaisena.

Rapujuhlakatujuhlien Menu 2012

Juustoinen suppilovahverokeitto
Bataattikookoskeitto
ruisleipä

xxxx

Ravut
Paahtoleipä, voi, tilli, sitruuna
Luostari-juusto

xxx
Luumu.nektariini, raparperi.crumble ja vaniljakastike
Kahvi ja tee

Lapsille grillattiin hodareita heti alkuun sipseineen ja tykötarpeineen. Jälkkäriksi ihana jälkiruokavastaava Kiuru oli leiponut heille kuppikakut.


 Lapsille oli myös tarjolla chilitöntä bataattikeittoa, taisi sitä yksi syödäkin. Lisäksi kaikki lapset olisivat halutessaan saaneet rapuja, siinä vaiheessa vain 10 tikkua laudalla kiinnosti ravunsyöntiä enemmän. Vanhat kunnon pihaleikit! Meidän perheen tämän kesän hitti on ollut juuri tuo mainittu. En itsekään muistanut, että se oli niin hauskaa.


Alkuruuaksi tekaisin suuresta määrästä suppilovahveroita (joita siis oli vielä sopivasti pakkasessa)keiton jonka salaisuuselementit olivat Kipparikalle- ruokakerma, sulatejuusto, sherry ja sokeri. Onnistuin jopa saamaan sen kitkerän takapotkun pois, joka joskus pakastesuppiskeittoihin ilmestyy, ja maistui siis omassanikin ennen kuin aloin tuunauksen. Keitto meni ihan viimeiseen tippaan, vaikka olin tehnyt myös varakeiton, mikäli jollakulla olisi jotakin henkilökohtaista sienien kanssa.


Varakeitto toi vähän väriä elämään. Taisivat sitäkin ottaa kaikki vielä sienikeiton päälle. Oli hyvää. (Kuka sitä nyt omia keittojaan haukkumaan....)



Yhdessä tuumin vihkiydyimme siis ravunsyönnin saloihin. Ja pyrstöt keräsimme  ihaniksi leiviksi. Joille sitten täräytettiin aina snapsit ja ennenkaikkea snapsilaulut, joita olin kopioinut kaikille. Kivoja veisuja löytyi mm. täältä Kannat Kattoon-blogin kautta.
Suosituimmaksi taisi nousta yksinkertainen Jaakko Kullan - melodialla laulettava

Lapin Kulta, Lapin Kulta
Karjala, Karjala
Sininen ja Olvi
Sininen ja Olvi
Koff, Koff, Koff
Koff, Koff,Koff

Se meni niin hienosti jopa kaanonissa, että pahoin pelkään tänään on muutama lapsi lauleskellut sitä koulussa....

Ihana leipä

Harmittaa vietävästi, että illan jälkiruuasta (Kiitos taas ihana Kiuru) ei ole minkäänlaista kuvaa... se maistuu niin ihanalta illan pimetessä.....

Saas nähdä, mitä me ensi vuonna keksitään?

Mutta ystävällisenä kehoituksena, jos ette ole koskaan vielä pitäneet rapujuhlia, niin kannattaa ryhtyä toimeen, ihan vaikka näiden pakasterapujen voimin, niillä meikäläinenkin on juhlinut jo vuosikymmenen. Etiketistä eikä syöntityylistä kannata olla huolissaan, tämä on niin sotkuista puuhaa, johon kuuluu kaikenmoinen imeminen ja ryystäminen, ettei tyylistä kannata kantaa huolta. Etikettiin kuuluu pikkuisen sekin, että kokeneemmat syöjät neuvovat uudempia ja uudemmat rohkeasti ihmettelevät.

En tosin pahastuisi, mikäli joku kutsuisi minut tuoreiden rapujen ääreen. Ihmisellä täytyy olla unelmia. Note to self.: Syödä joskus tuoreita rapuja.


9 kommenttia:

  1. Älyttömän hieno toi jääkaulus! Kuka voitti sen mölkkymestaruuden? Meillä oli kanssa rapujuhlat viime viikonloppuna. On se vaan kivaa puuhaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, viinat vaan pestyyn maitopurkkiin. Taskumattimalliset menee sellaiseen mehupurkkiin ja hienoja tulee, ja ennenkaikkea käytännöllisiä; mikään ei oo niin karmiaa kun lämmennyt napanteri.

      Itseasiassa, ENSIMMÄISTÄ kertaa jäi mölkkymestaruus väliin kun tuli niin pimeä, sillä aikaa kun me kolme äitiä nukutettiin niitä pienimpiä. Vähän niinkun arviointivirhe. Ravut maistu liian kauan ja sitten oli järjestetty muita ohjelmanumeroita ja sitten olikin hups säkkipimeää....vaikka tietysti kadullamme paloi tulet, kuten joka lauantai talven yli.

      Poista
  2. Mä asuisin kyllä mieluusti teidän naapurustossa. Mä oon luullut että tuollaisia Wisteria Laneja on vain televisioonissa. Oletteko kokeillut jo sitä, että käytte yhdessä huushollissa juomassa alkudrinksut, toisessa syömässä alkupalat, kolmannessa pääruoan jne. Tosin tais olla, että se jakso Täydellisissä Naisissa ei päättynyt kovinkaan hyvin...

    VastaaPoista
  3. Onpas teillä Velkavuorella kivat naapurit, voisin muuttaa sinne teidän mahtavalle vuorelle!

    Rapujuhlat on ihan lyömättömiä, odotan jo niitä meidän ensimmäisiä perinteisiä, joissa juuri kukaan ei osaa laulaa, mutta kaikki laulaa kuitenkin ja kovaa.

    Oletko käyttänyt kesätyötienestejä uuteen objektiiviin? Ihanat kuvat ja muistelen, että manailit niitä objektiiveja silloin kurssin tienoilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, Daddy sponssas jo keväällä normi 50mm linssin. Mutta just kun laitoin näitä kuvia tänne aattelin, että ihan hirveitä, tuskin edes kehtaa laittaa, mulla oli asetukset jotenkin pieles ja jouduin käsitellä kuvia rankasti, että sain edes jotakin näkyviin. Pokkarillakin olis saanu parempia. Tai kännykällä.

      Mutta kun ei kerkiä kuvata, räpsiä vaan jossain välis. Ehkä joku joku päivä tekee ruuat ja mä kuvaan. Kerkiääs vähän ajatellakin samalla.

      Mutta seli seli.

      Poista
  4. Onpa teillä ollut mukavan näköiset kekkerit, tuollaiset naapurit on kyllä elämän suola :). Ja kattaus oli aivan mahtava.

    Me vietettiin viime viikonloppuna myös rapujuhlia ystäväperheen mökillä ja ens viikonloppuna olis taloyhtiön pihajuhlat. Ei pääse tällä menolla laihtumaan ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä se elämä on juhlasta juhlaan...

      On hyvät naapurit, lähes kaikilla samanikäisiä lapsiakin. Ei me nyt koko ajan olla kylkimyyryä, mutta tuossa pihallahan sitä nähdään aina, elintarvikkeita ja puutarhavarusteita yms lainaillaan tarpeen mukaan ja talvella ystävänpäivän tienoilla on vietetty adults only keilailuiltaa, jonka jälkeen -yllätysyllätys- käyty syömässä.

      Poista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista