Za'atar ja sillä sumakki!

Jo vuosien ajan (miten vetoavat ja mukaansa tempaavat aloitussanat) on perheeni Saudi-Arabian aikoja muistellessa haikaillut tietynlaisen leivän perään. Saudeissa leipä oli aina littanaa, vastaleivottua arabileipäliuskaa ja leipää tarjoiltiin mm. sittemmin Suomeenkin levinneiden tahini- ja hummustahnojen kanssa. Mutta yksi maku on puuttunut. Leivän päälle oli toisinaan hulautettu hiukan öljyä ja sen pintaan oli ripoteltu reilusti tummanpuhuvaa, vihertävää mausteseosta, jolla oli ainutlaatuinen ominaishaju ja jännä, hiukan hapankin maku. Mausteseosta on jäänyt kaipaamaan myös useampi muu 80-luvun Saudeissa asuja. Kukaan vaan ei tiennyt MITÄ se oli.

Johan nyt on pirskele, jonsei tälläiseen kysymykseen löydy neljännesvuosisadan kestäneen jahkailun jälkeen vastausta. Asia selvisi niinkin yksinkertaisesti, että kysäisin naamakirjassa libanonilaisyntyiseltä top-cheffissäkin kilpailleelta sympaattiselta Joselta, josko hän tunnistaa aineen.

Vastaukseksi tuli Za'taar. Ja Bingo!

Za'atar on ikivanha mausteseos, jota syödään läpi koko Arabian niemimaan ja lähialueiden. Sen reseptit vaihtelevat maasta toiseen, mutta yleensä sisältävät kuivattua timjamia, oreganoa, ja/tai meiramia, sumakkia, sesaminsiemeniä ja suolaa, eri variaatiossa löytyy myös jeeraa, kuminaa, korianterinsiementä ja fenkolinsiementä. Za'taar tarkoittaa myös oreganon ja timjaminsukuista yrttiä, mutta nyt puhun siis maustesekoituksesta.

Voit valmistaa za'atarin myös valmiiksi kuivatuista yrteistä, mutta vihertävimmän värin ja tuoreimman maun takaa uunissa tehty tuoreiden yrttien pikakuivatus.

Za'atar

1 puntti tuoretta timjamia tai 2 rkl kuivaa
1 puntti tuoretta oreganoa tai 2 rkl kuivaa
2rkl sumakkijauhetta (hiukan vaikeasti saatava, löytyy ainakin lähi-idän tarpeita (ei rynnäkkökiväärejä) myyvistä erikoiskaupoista
2 rkl sesaminsiemeniä (voit paahtaa kuivalla pannulla)
laadukasta suolaa

Kuivata tuoreet yrtit n. 10-15 min 150 asteisessa uunissa, jätä vielä sammutettuun uuniin vartiksi jälkilämpöihin. Riivi yrttilehdet varsistaan ja heitä roskiin. Siis varret, ne varret roskiin! Sekoita kaikki aineet morttelissa tai ihan vaan sekoittamallakin. Tarkista makusi ja säätele mausteiden määrää saadaksesi tyydyttävän lopputuloksen.

Säilyy tiiviissä lasipurkissa jääkaapissa aromikkaana ehkä pari viikkoa.  Ripottele ohuen öjyllä sivellyn leivän tai pitan päälle, hummuksen päälle koristeeksi, labnehiin, lihojen mausteeksi, tai koita maustaa aamiaisjugurtti tai viili vaihteeksi suolaisella.

Minä päätin päräyttää  Kivistössä-blogimiitissä Biggreenegg-grillissä libanonilaistyyppistä pizzaa vai sanoisinko nyt kuitenkin arabileipää kaikilla mausteilla. Sanon. Ohje tämän päällysteisiin tuli Read.Me kustantamon tämänkeväiseen käännökseen  Rachel Lanen Suuri Grillikirja-kirjasta (arvostelukappale: mielenkiintoinen järkäle!), joka oli ihan inpiraatiota täynnä muutenkin.

Arabileipää Za'taar grillissä

leivän pohjataikina
2,5 dl lämmintä vettä
2,5 dl täysvehnäjauhoja
5 dl durumvehnäjauhoja
1/2 tuorehiivanpala
2 tl suolaa ja sokeria, molempia
2rkl öljyä

Sekoita hiiva ja mausteet lämpimään veteen. Vaivaa joukkoon jauhot vähitellen ja lopuksi lisää öljy. Vaivaa taikina kimmoisaksi palloksi ja anna nousta vähintään tunnin verran, tahi esim. junamatkan Seinäjoelta Hämeenlinnaan.

Jaa taikina 4 osaan ja painele tai kaulitse kukin pala jauhotetulla leivinalustalla pyöreäksi ohueksi leiväksi

Leivän päälle mausteeksi

Za'taar maustesosta tuo edellinen annos
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
0,5 dl neitsytoliiviöljyä
1 sitruunan kuoriosa raasteena
150g halloumjuustoa raastettuna

Kuumenna pizzakivi grillissä. Sekoita za'atar, valkosipuli ja öljy keskenään ja jaa 4 leivänpohjan päälle. Raasta päälle lopuksi sitruunankuori ja halloumi. Paista kypsäksi grillissä kannen alla n. 250 asteessa. Biggreenegg oli tähän aivan hullun hyvä. Ihan kuin olisi tehnyt leivinuunissa.

Ainoa mikä tässä voi mennä pieleen, on se, että leivästä tulee liian suolaista, että tehkääs sillä silmällä. Mulla meni hiukan överiksi, silti 4 leipää katosi parempiin suihin ennätysajassa.

Ja sitten ihan sisäpiirintietoa. Za'atar on nyt SE juttu. Ja sumakki. Ottakaa koppi ja haltuun, edelläkävijät!

The Ruislimppu

In the leivinuuni. Toteutunut unelma.

Jos olisin varsinainen mestarileipuri, olisi ihaninta kun minut tunnettaisiin  ruislimpustani. Kovakuorisesta, ruskeaksi paahtuneesta, happaman aromikkaasta kaunokaisesta. Rakkaudella vaalittuun juureen leivotusta. 

Oven takana jono leivontapäivänä.

Hiukan oioin mutkia. Koska on meneillään Myllärin Luomun kisapuolivuotiskauden viimeinen leivontakuukausi, teemana mestarileipomus, kaivoin Ruisleipäaines pussin kaapista samaan aikaan kun pistin tulet leivinuuniin. Ruisleipäainekseen tarvitsee lisätä vain pala hiivaa ja lämmintä vettä ja sitten antaa lämmintä kättä tai tässä tapauksessa yleiskonetta.

Ruisleipäaineksessa on valmiina ruisleipäjuurta, jonka kyllä haistaa taikinaa vaivatessa. Ruisleipätaikinalla on aivan omanlaisensa sielu. Se on koostumukseltaan tahmeaa, silti erittäin muokattavaa, sen aromi kiidättää minut muistossani aikaan, jolloin ripustauduin kiinni vielä mumman kaatiin (*=esiliina).

Vaivattu taikina saa levätä ja nousta lämpimässä peitettynä, tunnin tai kaksi. Ja sitten siitä leivotaan limput.

Jaoin taikinan ohjeen mukaisesti kolmeen osaan ja pyörittelin palloiksi. Runsaasti jauhoja mukana tässäkin vaiheessa. Itse limppu pyöritellään hauskasti  kättä vasten niin, että saat tavallaan kartion jossa pohja on kämmentäsi vasten, ja jonka käännät sitten pöydälle niin, että kärki osoittaa kattoon. Pitäisi tehdä tästä emoksen pyörityksestä kai video...

Anna limppujen kohota ja repeillä liinan alla vielä 40 min. Paista sitten 250 asteisessa uunissa puolisen tuntia, kunnes limppu kumisee pohjaan koputtaessa.

Tuli niin hyviä, vaikkakin pieniä, että en millään raaskinut rikkoa illuusiota mestarileipurista ja kertoa syöjille käyttäneeni ruisleipäaineksia.

Jauhot toimittanut käyttööni Myllärin luomu. Muita kilpailupostauksia aiheesta:

Suklaapähkinäpikkuleivät

Hummusta ja täysjyväpitaa

Poron pökäleet

Luomuleipää ja porkkanavoita

omenaressua

Kuuleeko San Francisco?

Pari viikkoa sitten oli aivan pakko napata (=ostaa) rautatieasemalta junaan Anna-lehti kun kannessa mainostettiin kahta tuttua bloggaajaa, Hanna Gullichsenia ja Kira Åkerströmiä. Tai eihän ne nyt varsinaisesti mitään tuttuja ole, mutta molempien vaiheita olen seurannut suurella kiinnostuksella. Hannan kanssa ei vielä koskaan ole osuttu saman pöydän ääreen, Kiran kanssa kyllä, viimeksi juttelimme Gloria Blog Awardseissa, jossa Truly Kira valittiin parhaaksi ruokablogiksi. Kira oli seuraavana päivänä muuttamassa San Franciscoon ja kerroin innolla odottavani kuulumisia sieltä päin. Kira on paitsi jumalattoman kaunis ja lahjakas,myös ihanan vaatimaton ja lämmin ihminen.

Annan artikkelissa Kira mainitsi yhden suosikki-munaruuistaan: Tummaksi paahdettu ruisleipä, paksu kerros voita, avokadoa korianteria, täydellisen valuva uppomuna ja sriracha- chilikastiketta. Tuskin jaksoin odottaa viikonloppua ja lauantai-aamua kun pääsisin leivän pariin.

Tuo sriracha on minulle juttu, joka on jostain syystä mennyt hiukan ohi. Yhtäkkiä sitä alkoi näkyä resepteissä siellä täällä ja pullon ulkonäkökin alkoi tulla tutuksi. En todellakaan ollut tässä suhteessa etujoukoissa, kun kastike löytyi rakkaan cittarinikin hyllystä ennenkuin minä aloin edes kaivata sitä. Lähemmät tutkimukset toki  osoittivat, että kyseessähän on thaimaalainen chilikastike, onhan tuota joskus tehty itsekin suuressa kivimorttelissa. Tämä kukkopullo taas on ameriikan brändäystä, jossa on maailmanlaajuisesti onnistunut Huy Fong Foods. Mutta aivan sama, hyvä on soossi.

Ja kuin nappi tässä aamiais/lounas/iltapalaleivässä. 

Kiran ihana aamiaisleipä

pari ruisleivän palaa paahdettuna
voita leiville levitettynä
1 avokado viipaloituna
1 valuva uppomuna
paljon paljon silputtua tuoretta korianteria
sriracha- chilikastiketta

Kokoa ainekset leipien päälle ja ruiskaise päälle niin paljon srirachaa kuin uskallat.

Uppomunat ovat mulle pieni mysteeri, niistä tapaa tulla pyrstötähtiä, mutta ehkä josks onnistun minäkin vielä. 

Uppomuna
1 l vettä
1 rkl väkiviinetikkaa
ripaus suolaa
1 muna (tähän leipään)

Kumenna vesi kiehuvaksi ja laske lämpöä niin, että se poreilee hiljaa. Lisää etikka ja suola. Riko muna ensin varovasti pieneen kuppiin. Kiepauta vesi pyörteelle jollakin kapustalla ja kumoa muna sitten kupista varovasti pyörteen silmään. Anna kypsyä 3 minuuttia (Kira sanoi 4, mutta minun pikkumunilleni se oli kyllä liikaa, seuraa siis tilannetta.) Nosta vedestä reikäkauhalla ja tarjoile.

Leipä oli parasta pitkään pitkään aikaan. Minulla oli jopa suuria kuvausvaikeuksia, kun paahdetun ruisleivän, korianterin ja srirachan aromit hiipivät nenääni. Taisin haistaa munan ja avokadonkin.

Kiitos, ihana Kira ja tervyysiä San Franciscoon!

Ei rumia, vain erilaisia...

Näin joku viisas äiti, jolta minäkin voisin ottaa opikseni, kasvatti lapsiaan suvaitsevuuteen. Olisi hienoa jos pystyisi juurruttamaan lapseensa ajattelutavan, että kukaan/mikaan ei ole ruma, korkeintaan vain erilainen.

Pätee, niin pätee ainakin näihin sämpylöihin. Innoissani lähdin leipomaan täysjyväruisjauhoista sämpylöitä (ja korjatkaa jos olen väärässä; ruisjauho on AINA täysjyvää). Hiukan iski uskonpuute loppusuoralla ja lisäsin vajaan kolmanneksen jauhomäärästä lopulta sämpyläjauhoa. Silti melko rukiista tuli. (=hyvä!) Ja kuten kuvasta näkyy ihan sämpylän näköistä. 

Pellillä lepäilevien sisarsämpylöiden juju oli tällä kertaa muotoilla kustakin hiukan erinäköinen ja dippailla  munalla voidellut sämpylät ennen uuniin laittoa erilaisissa siemensekoituksissa ja muissa päällysteissä. Se käy tosi kätevästi jos sinulla on iso muffinipelti, kaada syvennyksiin eri päällysteitä ja sitten aina dippaat leipäsen sinne. Minulla oli valikoimissa sesaminsiemeniä, auringonkukan- ja kurpitsansiemeniä, raastettua cheddaria ja paahdettua sipulirouhetta.

The erilainen leipä

5 dl maitoa

50g voita

50g tuorehiivaa

1 tl suolaa

1/2 dl leipäsiirappia

10 dl Myllärin Ruisjauhoja

5-6 dl Myllärin Luomu Hurjan viljainen sämpyläjauhoja

2rkl voita

päälle erilaisia siemeniä, juustoa, sipulirouhetta, leseitä

muna voiteluun

Kuumenna maito ja voi kädenlämpöiseksi, lisää joukkoon murennettu hiiva, suola ja siirappi. Alusta sitten pikkuhilja jauhot joukkoon kunnes saat kulhon reunoista ja toivottavasti myös sormistasi irtoavan taikinan. Yleiskone helpompi...

Anna taikinan kohota puolituntia peitettynä vedottomassa, lämpimässä paikassa. Kumoa taikina  jauhotetulle leivinlaudalle ja vaivaa  vielä hiukan. Jaa taikina 4 osaan. Painele (ruisjauhon ansiosta taikina on niin pehmeää, ettei tässä  kaulinta tarvitse) suorakaiteen muotoiseksi levyksi, voitele pehmeällä voilla ja kääri kääretortun tapaan rullalle. Leikkaa rulla sopiviin paloihin. Leivo muista ko,mesta tainan osasta samankokoisia palleroita, kustakin eri tyylisiä. Yhdestä vaikka puöreitä, yhdestä solmuja ja jostain kieppejä. Sitten vaan voitelet munalla ja dippaat kunkin leipuskan johonkin päällysteeseen (ei nonparelleihin) ja asettelet sitten pellille kevyesti vieri viereen, niin, että erilaiset ovat aina vierekkäin. Annoksesta saat kaksi tälläistä pellillistä. Koko leipäkin saa olla epäsymmetrisen muotoinen. 

Tähän varmaan tulee lisätä, että paista n. 25 minuuttia 200 asteessa. Minä en kohottanut enää pellillä, mutta ei se varmaan huonoa tee. 

Aika hauska nostaa pöytään, kukin saa murtaa mieluisensa palan. Urho9v söi kaikki sesamit, koska muut siemenet olivat niin epäilyttävän näköisiä. Itse harmittelin kun en löytänytkään unikonsiemeniä, jotka ostin tätä varten.  No säästetään ne jotakin syntistä vehnäleipää varten. Sillä tämä on terveellistä!

Osallistun tälläkin reseptillä pitkäkestoiseen MyllärinLuomu blogihaasteeseen, kiitos vaan leivontaa varten saamistani jauhoista.

Myllärin Luomun jauhoista on tullut leivottua myös;

Hummusta ja täysjyväpitaa

Poron pökäleet

Luomuleipää ja porkkanavoita

omenaressua

Hummus kotitekoisesta tahinista ja täysjyväpita

Miksi tehdä tahini itse kun sitä saa purkista niin helposti?
 - Vaikka siksi, että sulla on kaapissa useampi paketti sesaminsiemeniä, eikä nekään kyllä ikuisesti säily. 
- Puhtaasta kokeilunhalusta. 
- Tekee mieli hifistellä. 
- Jos ei justiin oo tahinia kaapissa 
- Näet ihanan reseptin, jota on ihan pakko kokeilla kotona (ymmärrettävästi teillä kaikilla syy on tämä, luettuanne postauksen...)
- Se maku, se maku!

No miksi sitten alkaa sotkea täysjyvävehnäjauhoja kunnon vanhaan täysvalkoiseen pitaleipään?
- Se terveys, se terveys! Katso vaikka juuri julkaistuja uusia ravintosuosituksia. (Tää on niin sen mukainen resepti: On palkokasvia, sesaminsiementä, täysjyvää, oliiviöljyä, sipulia, ei miitään huonoa)
- No kun se Myllärin Luomun kisa jatkuua aina vaan, tässä kuussa teemana terveyttä täysjyvästä. Niin on kun nenä päähän! 
- Koska terveellisyydeestään huolimatta täysjyvävehnäjauhot passasivat tähän aivan mainiosti, jotenkin ennakkoluuloisesti tämä vehnäleipuri odotti saavansa uunista jotakin näkkileivän tyylistä korpukkaa, mutta niin vaan uunista putkahti ulos mitä pehmeimpiä, kohonneita pitoja.
-Se maku, se maku!

Hummus kotona alusta asti,  Tahini myös!

Kotitekoinen tahini
5dl kuorittuja sesaminsiemeniä
1 3/4 dl hyvää oliiviöljyä
1/2 tl suolaa

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Kaada sesaminsiemenet  leivinpaperin päälle uuninpellille ja lämmitä uunissa 5-10 minuuttia, sekoita välillä. Älä ota väriä! Anna jäähtyä 20 minuuttia.

Laita tehosekoittimeen (tai käytä sauvasekoitinta kuten minä, kun en löytänyt sekoittimen terää) siemenet ja puolet öljystä ja anna käydä minuutin niin, että koostumus muuttuu tahnamaiseksi. Lisää sitten loppu öljy pikkuhiljaa kunnes koostumus on mieluinen, tahnamainen mutta silti notkea. Mausta suolalla.

Hummus
1/2 dl hienonnettua salottisipulia
 1/2-1 tuoreen sitruunan mehu
2 rkl itsetehtyä tahinia
1/2 tl oreganoa
1/2 tl suolaa
1/2 tl jeeraa
1/2 tl mustapippuria
1 tölkki kikherneitä (onneksi kotona sattui olemaan Bonduelle-merkkisiä....koska kaupastahan ne saattavat olla loppu kiitos Henkka Alenin)
1 hienonnettu valkosipulinkynsi

Ja kaikki sitten vaan tehosekoittimeen tai sauvalla murskaksi. Voit vielä löysätä oliiviöljyllä jos liian paksua. Aseta tarjolle mielellään laakealle vadille, koristele oliiviöljyllä ja vaikka savupaprikajauheella. Minä hienonsin tällä kertaa nuupahtaneen korianterin ja mintun ja ripottelin päälle. 

Kuvaaminen oli muuten tosi hankalaa kun sormeni haisivat sitruunalle, korianterille ja mintulle. Siitä ei tuoksu parane.

Täysjyväpita
3 dl vettä 
20g tuorehiivaa
3rkl öljyä
2 tl sokeria
1 tl suolaa
6-7 dl Myllärin  luomu täysjyvavehnäjauhoa
Hiukan  Myllärin erikoisvehnäjauhoa leipomiseen

Sekoita kädenlämpöiseen veteen hiiva, suola, sokeri ja öljy. Alusta mukaan jauhot, kunnes taikina irtautuu kulhon reunoista ja mukavan kimmoisaa. Laitoin itse 6 dl täysjyvävehnäjauhoja ja jatkoin sitten tavallisilla kunnes taikina oli sopivaa, saattoi mennä vähän yli 7 dl yhteensä.

Kohota taikina peitettynä 30 minuuttia ja leivo siitä sitten 6 pyöreää pitaleipää. Minä tapaan jättää kaulimen laatikkoon ja painelen vain käsin.

Paista 5 minuuttia tulikuumassa uunissa eli 250 asteessa. Leivät nousevat pusseiksi.

Paloittele leivät ja tarjoile hummuksen kanssa.  Jos leipää jää yli tai valmistat ne paljon tarjoilua aikaisemmin, on hauska idea tehdä myös pitaleipäsipsejä, eli voitele  leivät öljyllä, ripottele päälle hiukan sormisuolaa ja paahda rapeiksi uunissa.

(Alkuperäinen Tahini/Hummus resepti Ellen Mat&Vin 6/2013. Leipä osallistuu Myllärin luomukisaan, joka sponsoroi jauhot valmistusta varten)

Tapenade ja tomaattikakko

 

 

Jääkaapissani on varmaan litra tapenade-oliivitahnaa. Yritän keksiä sille kuumeisesti käyttötarkoituksia, sääli hyvää on hukatakaan. Omassa elementissään tapenade on tietenkin leivän päällä. Tutustuin pari viikkoa sitten  lähileipomo Pirjon Pakarin (ei, he eivät lähestyneet minua tuotenäyttein) oivallisen makuiseen tomaattikakkoon, sen tomaattinen maku aivan huutaa ylleen oliivihuntua. Kovasti ollaan Välimeren tunnelmissa näin ensimmäisenä adventtina, mutta miksei nämä sovi mainiosti jonnekin glögikokkareillekin pikkusuolaiseksi. Ja väristäkin tuli joltensakin punertava, kun käytin kalamata-oliiveja.
Anjovista en tällä kertaa käyttänyt reseptissä, käy siksi vegestäkin.

Tapenade
200g kivettömiä kalamata oliiveja
3-4 rkl neitsytoliiviöljyä
2 rkl kapriksia
2 tl sitruunanmehua
1 valkosipulinkynsi
hiukan tuoretta timjamia
hiukan mustapippuria myllystä

Kaikki ainekset kulhoon ja survo pamixilla survoksiin tai käytä tehosekoitinta, oma sauvasekoittimeni on kyllä blenderiäni tehokkaampi tässä hommassa. Maistele ja lisää öljyä tai sitruunaa, jos siltä tuntuu. Nauti tuoreen vaalean leivän kanssa, paahdettuna tai ilman.

Reseptin määriä saa tosiaan muunnella maun mukaan, kunhan nyt kuitenkin oliivit ovat pääosassa. Minä tein sattuneesta syystä (mikä ei ole mielenterveyteni menetys) satsin 2 kg:sta oliiveja.

Nyt jäi siis hiukan ylimääräistä. Eilen tein illalla pizzaa ja levittelin tahnaa tomaattikastikkeen päälle. Olis varmaan yksinkin riittänyt päälliseksi juuston kera, tyhjentelin kuitenkin jääkaapistani unohtuneet artisokan sydämet, vihreän paprikan ja ilmakuivatun chorizon jämät samalle pellille. Ei paha.

Mielessä on joku tapenadella kuorrutettu uunilohi, tai kenties broileri. Ehdotuksia käyttöön otetaan pikaisesti vastaan.

Käykäähän katselemassa ihanaisia joulukalenteriblogeja Vatsasekaisin Kilinkolin ja Pumkin Jam sekä serkkuni Meerin kuvittamaa, omaperäistä joulukalenteria Facebookissa. Naamakirjasta löytyy nimellä Meerin joulukalenteri. Nauttikaa ja tykätkää.

Ihanaa. Nuo kalenterit aivan villaavat joulunodotukseen!

Luomua leipää ja porkkanavoita

Minulla oli muistikirjansivunmittainen luettelo leivontaideoita lokakuun MyllärinLuomun  Lumoudu Luomusta - teemaan. Jostakin syystä jauhopussin suu ei ole kuitenkaan pöllähtänyt auki ja eilen huomasin lokakuun olevan loppusuoralla. Pakko on paras pakote.

Illan hämärissä  nostelin sitten ainekset pöydälle, nyt mentäisiin taas simppelin kautta.   Luomuporkkanoita, -piimää ja voita ja Myllärin kuituinen talonleipäaines, jonka olin valinnut testattavaksi jauuhoseokseksi ja jonka sitten vasta leivonnan jälkeen tajusin olevan ei-luomua. Voi hyvää päivää! No tämän lähemmäksi en nyt sitten luomua tässä kuussa ehdi. Jauhoseos on kuitenkin joutsenlippumerkillä varustettu, eli varmasti toiseksi parasta heti luomun jälkeen. Anteeksi tämä sekaannus.

Kuituinen talonleipäaines kuulosti kuitenki taikinajuurineen niin hyvältä, että sitä oli pakko päästä kokeilemaan. Varmuuden vuoksi käytin nesteenä luomupiimää, ajatteli sen vielä komppaavaan juuren makua. Ja tosi makuisia pikku leipäsiä tulikin. Tein pikkuannoksen, 10 pientä leipää, oheen pyöräytin luomuporkkanoista ja luomuvoista makean aromikkaan levitteen.

10 pientä talonleipästä ja porkkanavoita

3,5 dl kädenlämpöiseksi lämmitettyä luomupiimää
500g Myllärin Kuituista Talonleipäainesta (eli 1/2 pussia)
 1 tl kuivahiivaa
2rkl siirappia
1 tl suolaa

Liuota hiiva lämpöiseen piimään ja sekoita mukaan muut ainekset. Vaivaa taikinaksi.  Anna nousta liinalla peitettynä puoli tuntia. Leivo taikinasta jauhotetulla pöydällä ensin pötkö, jonka leikkaat 10 osaan. Taputtele kukin pala sitten leivinpaperille lituskaiseksi pikku pyöryläksi. Kohota vielä liinan alla toiset puoli tuntia, pistele haarukalla ja paista 225 asteessa n. 15-20 minuuttia.

Porkkanavoi

3 keskikokoista luomuporkkanaa
50g luomuvoita
Keitä porkkanat vähässä suolalla maustetussa vedessä kypsäksi ja soseuta ne sauvasekoittimella. Kun sose on hetken jäähtynyt, sauvo mukaan myös huoneenlämpöinen voi. Levitä halkaistulle leivänpuolikkaalle, syö ja hymyile

Loppukaneettina eteläpohajalaanen sanoo, että kylloli nättyjä teherä!

Ja marraskuussa päästetään sitten mun sisäinen jauhopeukalo villisti valloilleen! Tämä on lupaus! (..watch me break it!)

 

Postauksessa käytetyt jauhot lahjoitti Myllärin.

Minihampurilaiset - vähänkö spesiaalit!

Saatte ihan itte päättää, mikä se näistä minihamppareista sitten tekikään niin erikoisia. Olisko ollut tarjoilutapa? Tein minihampurilaisia (joita amerikkalaisen "sliders" esikuvansa hengessä tekisi mieleni kutsua "liukkareiksi", mikä nyt olisi varmasti maailman älyvapain käännös, joten -uskokaa tai älkää- pidättäydyn....) Urhon, nyt 9v., syntymäpäiville jonne oli saapumassa melkoinen porukka serkkua, naapuria, kummia ja kaveria ja päätin tarjoiluvastaavan roolissa tehdä asian mahdollisimman yksinkertaisesti. Mikä tarkoitti, että jätän kaikki ihanat lisukkeet pois, pihvi saa vain truutauksen ketsuppia ja maustettua majoneesia. Tämä siksi, että hampurilaisen nouto pöydästä kävisi mahdollisimman vaivattomasti, kenenkään lapsen ei tarvitsisi nirsoilla täytteiden kanssa, eikä mun liioin hukata aikaa hampurilaisten kokoamiseen. Koska piti myös järjestää aarteenetsintää.

Päädyn siis ratkaisuun, että tässä tapauksessa pihvin tulee olla erityisen maukas ja sämpylä pehmoisen maistuvainen. Yritykseen lähdin sitten löytämälläni Lady and Pups/ an angry food blog -blogin ohjeella Ameriikan malliin. Rouva oli tehnyt lähes tieteellistä tutkimusta sliders-hampurilaisten parhaasta pihvistä ja päätynyt taikinaan johon lisättiin jauhelihamassaan juustoa. Ja paljon! Kiloon jauhelihaa epäinhimilliset puoli kiloa juustoa, mikä ei tuo pihviin vain mielettömästi makua ja mehevyyttä, vaan pannulla paistettaessa muodostaa pihvin ympärille myös rapsakan kuoren.( Mutta onhan tämä nyt kyllä ihan suuruudenhulluutta tälläinen määrä!) Kun tälläinen pihvi sitten asettuu  tuoreeseen minisämpylään, jonka leipomisessa on mukana bataattisosetta ja ruskistettua voita, ovat nämä näin pelkistetyssä asussakin aikamoisen herkkuja. 

...No en kyllä laittanut ihan yhtä paljon juustoa.... Seuraavasta ohjeesta tuli ainakin 40 minihampurilaista, en jaksanut laskea pitemmälle. Kuviahan en oikein siinä kerinnyt ottamaan, joten hirveän hyvä minihamppari joutuu tyytymään nyt tälläisiin pikaotoksiin, valitan.

Väliin kuva Happy Joe-pullojen uusio käytöstä. Pirun pillit olivat aavistuksen liian lyhyitä ollakseen täydellisen trendikkään näköisiä. Aamulla keittämäni satsi vadelma-mansikkamehua riitti lapsivieraille hyvin, syy oli luultavasti lisäämättä unohtuneen sokerin...

Juustoiset minihampurilaispihvit

2 kg naudan jauhelihaa, vähemmistöosa voi olla possuakin

750 g oikein ison karkeaksi raastettua tai pieneksi kuutioitua (molempi parempi) juustoa, minulla gouda ja gruyere, aromikas cheddar myös hyvä

6 rkl Worcestershiren kastiketta

2 rkl sipulijauhetta

2 tl jauhettua mustapippuria

1 1/2 tl suolaa

2 tl tabascoa

paistamiseen voita, öljyä, pari- kolme  valkosipulinkynttä ja hiukan timjamia

Vaivaa juusto ja mausteet jauhelihan joukkoon käsin huolellisesti työstäen, että saat massasta mahdollisimman, no, massamaisen.

Taputtele pihvit kostutetuin käsin ensin isoiksi lihapulliksi, mistä sitten taputtelet ne pihvin malliin, muista että ne paistettaessa vetäytyvät hiukan kokoon. Tästä taikinasta tulee siis 40+ pihviä

Kuumenna pinnoitetulla paistinpannulla1 rkl voita ja toinen öljyä, Kun voi alkaa vaahtoamaan, lisää maun antajaksi veitsen lappeella hiukan murskatut valkosipulinkynnet ja timjamin oksat. Sitten vaan paistamaan pihvejä.Paista yhtä puolta kunnes se saa kauniin ruskean värin ja huomaat pinnan hiukan rapsakoituvan, käännä ja paista valmiiksi.

Aioin kyllä tehdä pihvit huolettomasti ja rasvattomasti uunissa, mutta pannulla paistetun koe-erän jälkeen oli pakko jatkaa pannulla paistoa, paistopinnasta tuli niin upea. Aika sutjakkaasti se kävi kahden pannun tekniikalla.

Bataatti- sämpylät ruskistetulla voilla

200g voita

5 dl maitoa

1 pussi kuivahiivaa

1 iso bataatti, kuorittuna, lohkottuna keitettynä ja soseutettuna

n 13 dl vaikkapa hiivaleipäjauhoja (tai vehnä)

0,5 dl sokeria

 2 tl suolaa

Voiteluun kananmunaa ja päälle ripoteltavaksi vaikka pellavansiemeniä (tai unikon-, sesaminsiemenet, merisuolahiutaleet)

Sulata voi pinnoitetussa kattilassa ja lämmitä sitä keskilämmöllä. Voi vaahtoa ja sihisee pari minuuttia, sitten sihinä alkaa hiljalleen vaimeta ja ruskistuvat maitohiukkaset erottua. Ota liesi pois päältä. Lisää ruskistettu voi kylmään maitoon ja sekoita ja varmista, että neste on kädenlämpöistä (alle 42) ettei hiiva pala. Lisää kuivahiiva ja anna sen sulaa nesteeseen kymmenisen minuuttia.

Vaivaa taikina, helpoiten yleiskoneella. Lisää nesteeseen bataattisose, suola ja sokeri, sitten jauhot vähitellen, anna pyöriä seitsemisen minuuttia. Tarkkaile jauhojen määrää, Taikinan tulee olla pehmeä, kimmoisa ja elastinen, ei siis liikaa jauhoja. Mutta ei myöskään saa olla tarttuvaa.

Peitä kulho muovikelmulla ja leivinliinalla, anna kohota puolestatunnista kahteen.

Kumoa taikina leivinlaudalle ja vaivaa ilmat pihalle. Jaa taikina 4 osaan, kustakin osasta leivo tanko, josta leikkaat 12 osaa ja pyöritä ne  sitten pulliksi. Anna kohota leivinliinan alla lähes kaksinkertaisiksi.

Voitele kananmunalla, sirottele siemenet päälle ja paista 200 asteessa  kullanruskeiksi, eli n. 20 minuuttia.

Leikkaa sämpylät halki, sujauta pihvi väliin lempilisukkeittesi kanssa. Jotka meillä olivat siis vaihtoehtoisesti vain ketsuppi tai maustettu majoneesi.

 Tällä postauksella oli muuten valtavat synnytystuskat. Olen koko viikon yrittänyt saada sitä maailmalle laivalta käsin, mutta koneeni on vain herjannut "virhettä" sivulla. Toivottavasti reseptit ovat nyt niistä vapaat. Huomasin kyllä nyt, että jauhelihataikinan maustamisessa olin huolettomasti sekoittanut ruoka- ja teelusikat, ylläolevan sovelluksen mukaan kuitenkin tein ja kohdillaan tuntuivat olevan.

Ja seuraavana päivänä pistettiinkin jo puku päälle häävieraana

Oli meillä sitten tarjolla ihan kaupan hodarisämpylöitäkin, niitä minejä, ja tavallisia norminakkeja. Urho nimittäin ilmoitti, hyvin varovasti, pari päivää ennen juhlia kertoessani suunnitelluista tarjoilusta, että " Moni varmaan pettyy, jos ei oo hodareita..."

Kuinkas se Hallikainen lauloikaan?

Karu ja herkkä kantarellileipä

Joskus parhaaseen makuelämykseen ei paljoa tarvita. Muutama ystävän koirametsälenkiltä tuoma kantarelli. Toinen (?) niistä 5 kurpitsataimeni tänä kesänä tuottamasta kesäkurpitsasta, joka oli malliltaan kuin miniatyyri munakoiso, ja johon todellakin tiivistyi koko kurpitsapenkkini maut. Täydellinen. Muutama siivu  eilistä maalaisleipää. Vanhat kunnon maut; oliiviöljy, basilika, parmesaani. Oih, mikä  lounas.

Karuus tulee ehkä kantarellien vähäisestä määrästä, mutta voi kuinka intensiivisen herkästi se silti yhdistyi pariloituun kesäkurpitsaan.

Toivottavasti teilläkin on eilistä leipää. Soveltakaa päälliset tai tehkää niinkuin minä tein. Herkkuustakuu!

Bruschettamainen Kantarellileipä 
2:lle

Kourallinen kantarelleja
2 isoa siivua maalaisleipää
pieni kesäkurpitsa
voita ja öljyä paistoon
suolaa ja mustapippuria myllystä
basilikaa
parmesania

Paista kantarellit rapeiksi öljyvoi seoksessa.lisää lopuksi tuoretta hienonnettua basilikaa ja myllystä suolaa ja pippuria. Siivuta kesäkurpitsa pituussuuntaan  vajaan sentin siivuiksi, voitele öljyllä ja paista molemmin puolin, mielellään parilapannulla niin saat mukavat raidat. Paahda limpunsiivut rapeiksi vaikka leivänpaahtimessa (tai uunissa) ja drisottele sitten hyvää oliiviöljyä päälle. Kokoa leipä asettelemalla seuraavaksi päälle kesäkurpitsasiivut, sitten sienet ja raasta tai siivuttele parmesaanilastuja päälle loppusilaukseksi.

Muutama kanssabloggaaja kehuu olevansa ruokalehtifriikkejä. Ja eikö me kaikki nautita ruokalehtien tuomasta ispiraatiosta, uusista resepteistä ja jumalaisista kuvista? Vaikka nämä samat asiat ajavat myös mallikkaasti ruokablogit, aina ei ole mahdollisuutta notkua netissä vaan joskus se lehti on paljon  kivempi napata mukaan aivan konkreettisesti. Onneksi meidän muutamat suomalaiset ruokalehdet ovat tosi laadukkaita (GRW, Maku ja Viini) ja ruotsalaiset komppaavat tarjontaa omilla erinomaislla luomuksillaan. Valikoima täälä peräkylän kaupoissa on vaan aika suppea ja tällä hetkellä niin harvoin matkustelenkin, että lehtiä on joskus vaikea saada käsiinsä. Ja esim Helsingin rautatueasemankin valikoima tässä suhteessa on todella suppea. Viimeksi taisin löytää jokun Jamien kuin oikeinn haeskelin!

Seuraavan kerran kun vaikka sisarukset kysyy mulle kimppalahjaa (sillä synttärithän on kerran vuodessa!) niin mä vinkkaan ja linkkaan ne tänne Lehtitorille. Oon nyt viikon kuolannut näitä lehtiä. Eli lukeneemmat, mitkä on teidän suosikkeja?

Siis ja kyllä mäkin oon aika lehtifriikki. Rakastan jopa niitä naistenlehtien reseptisivuja, Pirkkaa ja Yhteishyvän reseptiliitettä ja kaikkia ihme reseptivihkosia mitä tarjotaan jonkun tuotteen yhteydessä. Maitopurkin kylkireseptejä. Anything goes!

Hävettävää hävikkiä...mutta onneksi on lämppärit....

Ensin leipä, sitten sirkushuvit.

Campasimpukka , tuo nainen, joka kävi hiljattain väistelemässä fasaaneja Pohjanmaalla asti, teki  herkullisen kuuloisia kanaleipiä (ja leivänkin itte, melekeen kun pohojalaanen) ja sain heti inspiksen. Oli Iso-Hoonkin mukava tulla golf-kierrokselta, saunan kautta kanaleipien ääreen.Olivat kuulemma erityishyviä, toki tuon tiesin itsekin, kun kolme söin.

Hävikistä herkuksi-kampanjan aikana on osallistuneissa blogeissa tehty monenmoista herkkua, mutta kyllä se suomalaisen helpoin herkku taitaa olla vanha kunnon lämppäri lämmin voileipä. Ja vaikka sitäkin on nyt veistelty monellakin taholla, niin mitä sitten? Aina mukaan yksi mahtuu! Pikkasen  omani kallistuu sinne bruchettankin suuntaan, onpahan vaan täytteiltään runsaampi. Niin se piti vielä sanoa, että käykää vierailemassa viimeistään nyt facebook-sivustolla ja kertomassa mikä on ollut kampanjan aikana mielestänne paras resepti tai vinkki niin voit voittaa viiden ruokalajin illallisen Hotelli Kämp Signessä kahdelle ja Sami Tallbergin villiyrttikirjan. Palkinnon arvo 275€. Äkkiä osallistumaan! Voin lähtiä kaveriksi syömään... :)

Herkulliset kanalämppärit siitä mitä kaapissa sattui olemaan

Grillikanan jämät
iso tomaatti
 2 valkosipulinkynttä
paprikatäytteisiä oliiveja
juustoraastetta
ruohosipulia
olliviöljyä
(ohra)leivän siivuja (6 kpl)

Pilko kana, oliivit ja tomaatti  pieneksi kuutioiksi ja sekoita hienonnettujen valkosipulinkynsien ja juustoraasteen (juuston voi myös kuutioida, ellet jaksa kaivella raastinta esiin) sekä hienonnetun ruohosipulin kanssa .Mulla oli ehkä +/- desi/kourallinen kaikkea Valuta leivänsiivuille (jo kuivahtaneemmatkin käyvät) reilusti hyvää oliiviöljyä ja päälle ainesmassaa. 200 asteeseen uuniin kunnes juusto sulaa ja leivät näyttävät hyviltä.

Ja loppuun vielä häpiä-teema: Luulitte varmaan saavanne sirkushuvia, eli taas kuvan jääkaapistani...No ei tällä kertaa, saitte jo huvinne. Mutta lupasin päivittää, jopa mahdollisesti listata hävikkiäni. Kuten arvelinkin, listat ei ole oikein mun juttu... mutta sen voin sanoa, että tässä valveutuneessa hävikinkyttäystilanteessa alan tunteas todella omantunnontuskia.... Olen nimittäin näidenkin kolmen viikon aikana joutunut heittämään ihan hirveästi pois... Se kyllä osittain johtui siitää hirveästä alkutilanteesta, johon olin ajautunut, ei kaikki kuut ole tälläisiä.

Oma ongelmani ei mielestäni ole enää se, että ostan liikaa tai mitä sattuu, suunnittelua voisi paljon vielä toki parantaa. ja aika hyvin käytänkin niitä hävikkiuhanalaisia tuotteita. Mutta kun kerran viikossa olen nyt yrittänyt invistellä jääkaappiani, se mitä joudun heittämään pois, on tähteet tai leftoverit, eli valmiiden ruokien jämät, joita meillä ei kukaan syö. ja niitä ei tietenkään voi määräänsä enempää jatkojalostaa. Tarkoitan, että jos jää muussia, siitä voi tehdä vaikka muussijauhelihavuokaa seuraavana päivänä, mutta ei siitä nyt enää lähdetä kolmatta kertaa tuunaamaan mitään. Vai pitäiskö? Kun nyt edes muistais syödä sen. Ja pakkaseenkin mulla pakkaa jäädä nuo valmiit ruuat, jotenkin käytän mieluummin pakkasta sillä lailla, että jos on paketti kanafileitä, teen osan ruuaksi ja pakastan osan raakana.

No mitä tätä miettimään. Kylmä totuus on, että parannettavaa riittää vaikka välillä esitänkin ehtoista emäntää.
Mutta kampanjan parasta antia onkin, että olen kiinnittänyt huomiota asiaan.

Hei ja nyt kun ootte päässyt äänestyksen makuun, miin toukokuun ruokahaasteessakin on äänestys meneillään. Ihanat inkiväärivaalit!   Ja joudut äänestämään ihan huvin vuoksi ja ilahduttaaksesi vaivaa nähneitä bloggaajia.

Lammaspita

Valmistin jo näin pre-pääsiäislammasta kun pääsiäisenä revittyä lammasta valmistaa äitini, joten se jää itseltä väliin. Katsoin tuossa juuri Nellen miljoonaa ihanaa lammasreseptiä, nauratti kun minulla on aina vaan tämä yksi ja sama. Mutta koska se on niin ruokafilosofiani vaivattomasti herkullista (filosofiat muuten vaihtuvat aina vähän tuulen suunnan tapaan) kantavia voimia, päädyn siihen uudelleen ja uudelleen. Ja koska varsinaisen reseptin olen postannut aivan ensimmäisinä blogikuukausinani, halusin uudelleen lanseerata sen sivupersoonani Keittiöhöyryjä-blogissa.

Eli siellä makaa resepti ja jääkaapissani makaa reiluhko annos revittyä lammasta, onhan meitä arkisin vain kaksi aikuista syöjää. Maitotytön kunniaksi täytyy kyllä sanoa, että lammas maistui perunamuusiin ja rakuunaporkkanoiden kanssa hälle vallan mahdottoman hyvin.

Siispä ensimmäisenä mieleen tuli pitaleivät.Kuvani ei kyllä tällä kertaa tee maulle oikeutta.

Lammaspita:

kukin syöjä rakensi oman componsa seuraavista saatavilla olleista aineista.

revittyä lampaanlihaa
tomaattia
limeä
korianteria
tsatsikia
jalapenoja
paprikaa
grillattua munakoisoa

Jos olisin käynyt kaupassa buffettiin olisi liitetty myös

punasipuli
hummus

Pitaleipiä kaupasta tai itse tehtynä. Eilen oli kaupan, tänään tein itse. Yllättävän hyviä saa kauoan omistakin, paahtimessa lämmitän, en uunissa.

Pitaleivät

2 1/2 dl vettä
25 g hiivaa
1 tl suolaa
2 rkl öljyä
5 dl vehnäjauhoja

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää loput aineet ja alusta hyvin taikinaksi. anna kohota kaksinkertaiseksi liinalla peitettynä. Jaa taikina 8 osaan ja kauli pitaleiviksi. Kohota vielä 1/2 tuntia
Uuni 250 astetta ja pelli esilämpiämään, sitten vedät leivät leivinpaperilla pellille ja paistat 7-8 minuuttia. Pitojen pitäisi kohota potkupalloiksi uunissa.
Aina ei näin käy ja sekös harmittaa, mutta siis yleensä onnistuu....

Kohti Vorschmackia sitten seuraavaksi!!!!

Chana dal -keittoa pakistanilaisittain ja rapsakat leipäset

Huonona linssin käyttäjänä ja vielä huonompana pakistanilaisen ruuan tuntijana tartuin Tastespottingissa tähän kyseiset asiat yhdistävään reseptiin Spicy Spoon blogissa.

Tätä on sitten yh-äiti syönyt koko viikon. Pisteitä mulle kasvisruuasta! Makujensa puolesta se toinen tekemäni linssikeitto oli ehkä herkumpaa, mutta siinähän olikin kaikki keitot pelastavaa sulatejuustoa. Toisaalta tämä oli herkullisen poikkeavaa suomalaisesta arkikokkailusta ja mikäli olet suomalainen arkikokkailija, haluat luultavasti laittaa tähän tuhdimpaa chiliä, nyt maku oli chilistä ja inkivääristä huolimatta lempeää kuin hernekeitto. Luulenpa myös että kana-tai kasvisliemi pohjana olisi terävöittänyt makua.

Chana Dal keittona
6:lle

2 rkl rypsiöljyä
1 sipuli hienonnettuna
1 tlk tomaattimurskaa
1pikkupurkki tomaattipyrettä
1/2 tl turmerikkiä eli kurkumaa
 1 tl suolaa (tai enemmän)
1 chili pilkottuna tai maun mukaan kuivattuja hiutaleita
1 1/2 l kiehuvaa vettä
 400g vihreitä linssejä (tai chana -linssejä, en tiedä edes mitä ne on)
pari  sentin paksuista siivua tuoretta inkivääriä kuorittuna

tarjoiluun: tuoretta korianteria, sitruunn lohkoja, oliiviöljyn ripottelua

Mausteetkin tuntuu eksoottisimmilta elleivät ne ole lähi Salesta

Laita öljy suuren kattilan tai kasarin pohjalle miedolle lämmölle.
Lisää sipulit ja anna muhia puoli tuntia, kurkkaa 10 minuutin välein ja pyöräytä kauhalla. Sipulit sulavat kullanruseaksi mössöksi.

Lisää tomaattimurska, -pyre, ja mausteet ja korota vähän lämpötilaa ja freesaile muutama minuutti.

Lisää kiehuva vesi, linssit sekä inkiväärin palat. käännä liesi takaisin miedolle lämmölle ja laita kansi päälle. Keittele hiljalleen n. 11/2 h kunnes linssit kypsyneet.. Poista inkiväärin palat.

Mikäli haluat syödä perinteistä Chana Dalia vaikka riisin kanssa, lisää pataan tarvittaessa vettä ja  tarjoile korianterin , sitruunan ja öljyn kanssa. Tää tosiaan kaipaa tuota sitruunaa.

Ensimmäinen päivä - näyttää ihan chililtä

 Jos taas olet kiinnostuneempi keittomaisesta konsistenssista, niin soseuta keittoa puolihuolimattomasti sauvasekoittimella. Tämä ei tarkoita, että räiskyttelet pitkin seiniä, vaan että puolet linsseistä saa jäädä kokonaisiksi, lisää sitten vettä halutun paksuuden (siis konsistenssin!) aikaansaamiseksi.

Ja sitten edelleen sitä sitruunaa ja korianteria!

Siinä keittoa toisena päivänä valmistaessani harmittelin, että minulla ei ollut mitään keitolle sopivaa leipää. Yhtäkkiä muistin  Viini 1/2012 lehdessä olleen saunaruoka-artikkelin , jossa tarjoiltiin mini-Naannin näköisiä rapeita valkosipulileipiä eri dippien kera. Äkkiä etsimään lehti käsiin ja todella: nämähän tekaisisin tuossa tuokiossa!

Paitsi että joko olen suunnattoman huono kokki tai sitten reseptissä oli jotakin häröä. Ensinnäkin siinä oli minusta mielettömän vähän nestettä, ripauttelin lisää sekä maitoa, että vettä kun en meinannut saada taikinasta taikinaa ja mielestäni se oli vieläkin liian tiukkaa. Toiseksi paistolämpötila 140? WTF? Eihän tässä mitään revittyä possua valmisteta vaan ohuita leipäsiä.
Mutta tässä Arto Rastaan resepti, ehkä te saatte sen toimimaan:

Rapeat valkosipulileivät
n. 10 kpl

1 tl kuivahiivaa
1 tl vettä
1 tl sokeria
1/2 dl jogurttia
4 tl maitoa
1 tl rypsiöljyä
4 dl vehnöjauhoja
 1/4 tl suolaa

Pinnalle: sulatettua voita, hienonnettua valkosipulia ja persiljaa (paitsi, että laitoin tietysti korianteria1
!)

Kuumenna uuni 140 asteeseen.
Sekoita hiiva, teelusikallinen lämmintä vettä ja sokeri
Lisää jugurtti, maito ja öljy.
Lisää jauhot ja suola ja vaivaa taikinaa käsin pari minuuttia. (tässä kohdin piti alkaa lisätä nestettä kun eihän siitä mitään taikinaa tullu, jauhot vaan pöläji)
Anna taikinan kohota 10 minuuttia.
Leivo taikinasta ohuita pyöreita leipiä. (Mulla oli pastakone vielä ajalehtimas tusossa pöydällä niin sukaisin ne pallukat sen läpi 1:llä.
Voitele leivät sulatetulla voilla valkosipulilla ja persiljalla.
Paista uunissa 10-15 minuuttia.

Muotopulien veljeskunta vasta menossa uuniin reseptin kaunokaisten kuvien vieressä.

Oops, nyt muuten huomasin, että tein just väärin päin, laitoin  kuivat leivät uuniin ja voitelin vasta kypsät! Olisko se voinut olla tuhon syy? Joka tapauksessa 15 minuutissa leivät ei saanu YHTÄÄN väriä, heitin ne sitten grillivastusten alle, jolloin ne sai lopuksi liikaa väriä, mutta kätkin sen alapuolelle. Pehmittelin niitä sitten karjalanpiirakkamaisesti valkosipulivoisulassa.

Mutta oli se taikina hemmetin kuivaa!

Voilla, valkosipulilla ja korianterilla on kyllä sellainen vaikutus, että tuoreena nämä suorataan sujahti keiton kanssa kurkusta alas. Toisaalta kengänpohjakin olis sujahtanut.

Vielä yhteiskuvaan:

Tarjoilija, keitostani puuttuu korianteri....

Mummo-Ankan paahtoleipä

Nyt alkoi oikeasti epäilyttää, että ne Mummo-Ankan Paahtoleivät, tiedättehän  ne suuret ronskit kokinhatunmalliset viipaleet ovatkin vain satua, samalla tapaa kun lentävät porot ( Joulupukki ON totta!).
Sellaisia nimittäin lähdin tavoittelemaan, mutta eipä varsin tullut ei. Hyvää leipää kylläkin, syötyä tuli.

Ja aikuisten oikeesti tämä oli kyllä Viva Ciabattan Aleksin juustoinen paahtoleipä- resepti, jolle sitten kaikin tavoin onnistuin tekemään väkivaltaa.

Asia on nimittäin niin, että laitoin tuon lukemani reseptin heti korvan taakse sen luettuani, jos elämä on niin helppoa, että ainekset sekaisin ja 6 min vatkausta, niin miksipä en tekisi herkulliset paahtoleivät itse?. (Urho7v on paahtoleipämies, äitinsä kauhuksi).

Paistoin leivän silikonivuoassa, ja niin ihanaa kun tuo voitelemattomuus/tarttumattomuus onkin,niin vuoka vähän kyllä antaa periksi raskaan leipätaikinan kanssa. Eli muoto ei säily ihan  suorakaiteena, josta se kokinhattu sitten kauniisti ponnistaisi ylöspäin...

Suurempia vaikeuksia tuotti kuitenkin ne kunnon leipurin grammat. Taidan olla tavallinen desimittamama.Sain kyllä vuosi sitten jouluna lahjaksi talousvaa'an, ja on sitä käytelty esim. macaronsien valmistuksessa, hyötylaite siis. Nyt ajattelin kuitenkin muokata reseptin ystävällisesti vetomittoihin, mutta eihän siitä mitään tullut. Alkuperäinen oli verraten pieni annos ilmeisesti, lähdin sitä tuplaamaan nesteen ja tietysti kaiken muunkin osalta, kun pääsin jauhoihin asti, menetin luottamukseni vaakaani ( voiko magneettinen desinmitta antaa häiriötä punnitukseen?) tai sitten päässälaskutaitooni, jokatapauksessa  minun olisi pitänyt lisätä 500g jauhoja ja oma desini painoi 40g, eli jauhoja olisi pitänyt olla semmoiset 12,5 desiä ja nestettä oli vain 3,5 dl.
Tuntui hurjalta määrältä, joten laitoin kylmästi vain 7.

En sitten lukenut reseptiä niin tarkkaan, että olisin vielä yleiskoneen jälkeen taitellut taikinan vuokaan, kaadoin sen vain sinne.

Samoin suolan ja sokerin ja hiivan (olen myös kuivahiivamama) määrä on päästä vedetty. Mutta niinkuin sanoin, kyllä siitä leipää tuli. maussa ei vikaa, mutta rakenteena oli jotenkin suuri muruista, kuinka sen osaisi selittää, kakkutaikinamaista, oikea paahtoleipähän on kevyttä, pehmyttä ja SILOISTA.

Tähän tuli vielä rapea kuorikin, kerrankin kun sitä ei varsinaisesti haettu.

Mummo-Ankan paahtoleipä

7dl jauhoja
3,5dl maitoa lämmitettynä kuivahiivan takia
1 dl cheddaria raasteena
30 g voita sulatettuna
2 tl kuivahiivaa
1 tl suolaa
2 tl  sokeria

Laita kaikki ainekset kulhoon ja anna yleiskoneen vaivata taikinaa n. 6 min. Siirrä taikina leipävuokaan (voideltuun ellei silikonia) ripottele päälle jauhoja, aseta liina peitoksi ja anna kohota n. 45 minuuttia.
paista 210 asteessa kypsäksi. Kuinka kauan se oli, en muista (30 min?), mutta eipä sitä kerro meidän Aleksikaan.

Ai niin, ja käytin myös sitä neon-oranssia cheddaria.

Jospa leipätohtori analysoisi?

Pan de muerto - Vainajan leipä

Marraskuun 1-2 vietetään Meksikossa suurta juhlaa, Dia de los muertos eli kuolleitten päivää, aika lailla siis samoihin aikoihin kuin meillä Pyhäinmiestenpäivää.

Meidän hillittyyn luterilaisuuteemme verrattuna juhlat saattavat tuntua jopa hieman makaabereilta. Perhe ja suku kokoontuvat vainajan haudalle syömään vainajan lempiruokia ja muistelemaan vainajaa. Kotiin rakennetaan pieniä alttareita, jotka koristellaan lukuisin kynnttilöin, vainajan kuvin ja esim. pienin värikkäin pääkalloin, joiden otsaan on raapustettu kuolleen nimi. Alttarille tuodaan myös lempiruokia tai jos vainaja on ollut vaikka kova tupakkamies (kuollut syöpään...?) savukkeita, tai ehkä pullo tequilaa. Los angelitos - pikku enkelit - saavat alttarilleen leluja .

Meksiko-videon ruokia kuvatessa kyselin Ulisekselta, olisiko mitään erikoisruokaa, jota voisin valmistaa blogiakin silmälläpitäen päivän kunniaksi. Uli mainitsi Pan de muerton eli vainajan leivän, joka on tyypillinen tuon päivän leivonnainen. Se on siis hiivalla kohotettu makea leipä, joka on usein maustettu aniksella ja appelsiinivedellä.

Leipä koristellaan usein taikinasta muotoilluilla luilla ja esimerkiksi värikkäällä sokerilla. Leivän pintaan saatetaan tehdä erilaisia glazeja (ennen, jälkeen sekä myös paiston välissä...), kaiken kaikkiaan reseptejä taitaa olla yhtä monta kuin tekijäänsäkin.  Tekotavat vaihtelivat myös, toisissa taikinanosia tehtiin ennen yhdistelyä kolmeenkin eri kippoon. Koska taikina kuitenkin muistuttaa suomalaista pullataikinaa tyydyin aika suoraviivaiseen taikinantekoon.

Pan de muerto

 2 dl kuumaa maitoa
100g voita
1 dl sokeria
1/2 tl suolaa
1 pussi kuivahiivaa
2 munaa
n.8dl vehnäjauhoja
1tl aniksen siemeniä

päälle: värillistä sokeria ja voiteluun munaa

Pistä voi kuumaan maitoon sulamaan, lisää sinne myös sokeri, suola, hiiva, anis ja kaksi kananmunaa. lisää jouukkoon jauhot vähän kerrallaan ja vaivaa (tai anna mielellään yleiskoneen vaivata) taikina palloksi.
Kohota peitettynä 1,5 h.
Vaivaa taikinasta ilmat pois jauhotetulla pöydällä ka leikkaa taikinasta 1/4 syrjään. Muotoile taikinan pääosa pyöreäksi limpuksi ja jäljellä olevasta neljänneksestä muotoile yksi pallukka ja neljä "luuta" eli tankoa, joissa pallukat päässä. asettele luut leivän päälle ristiin ja pikkupallo keskelle. Se esittää kyyneltä, ellet ole sitä vielä hoksannut! Anna kohota liinan alla 1/2 h.

 Voitele leipä munalla ja koristele värikkäällä sokerilla. Älä sirottele sokeria kuitenkaan luiden päälle (en tiedä miksi?). Paista 200 asteessa 35 min.

Suomalaisittain pehmeä, makea leipä nautittiin iltapalana maidon kera. Tuskin on meksikolainen tapa. Mutta maassa maan tavalla ja niin pois päin.

Leipäkuvauksen uskomattoman hieno stailaus on muuten Urho7v:n käsialaa. Onneksi naapurin pojat Jesse ja Jerry (jotain 5 ja 3v) toivat yksi ilta Urho7v:lle Halloween tervehdyksenä 3 pientä luurankoa, niin oli edes jotain rekvisiittaa. (Toinen vaihtoehto olisi ollut nostaa pullan viereen Urhon pääkallokuvioiset kalsarit...)

Mulla ei ollut nyt appelsiininkukkavettä (vai mitä se oli) tai edes appelsiinin kuorta, mutta ihan maistoin suussani kuinka se olisi maistunut hyvin yhdessä aniksen kanssa.

Ei tätä nyt kannata lähteä ehkä leipomaan ihan itsensä takia, mutta tässäpä nyt ihan kaikille ohje, mikäli jostain syystä haluaa hommaan ryhtyä. Ei ne taida kukaan tehdä Meksikossa mämmiäkään...

(En ole mikään meksikologi, enkä muukaan asiantuntija, joten kaikki tekstin sisällössä olevat Dia de los muertos -perinnettä koskevat mahdolliset virheet ovat osaltani silkkaa hyväuskoisen väärinymmärrystä eivätkä tahallista harhaanjohtamista.)