PERINTEINEN JOULU: PORKKANALAATIKKO

KAIKKI ÄITINI RESEPTIT JOULUKALENTERI

PERINTEINEN JOULU

2.LUUKKU

PORKKANALAATIKKO

Oletteko koskaan yrittäneet ottaa houkuttelevaa kuvaa porkkanalaatikosta? Onnea vaan matkaan! Taitaa olla mission impossible, vaikka kovan vastuksen antavat myös lanttu-

 ja perunalaatikko.

Mutta syötäväksihän ne loorat onkin tarkoitettu ja nämä laatikot kuuluvat ehdottomasti suomalaisena erikoisuutena joulupöytään.

Ei sillä, että olisin niitä lapsena suostunut edes maistamaan. Ja omat lapseni jatkavat perinteitä. Nykyään otan kylmaän viileästi lusikallisen kutakin laatikkoa lautaselleni ja jotenkin fiilistelen näitten ruokien ainutlaatuisuudella.

Sillä kyllä ne ehdottomasti kuuluvat joulupöytään. 

Olen kyllä kerran  Au Pair aikanani tehnyt suomalaisen ei joulu dinnerin perheen ystäville, jossa oli mm. Suomesta roudattua hirvipaistia ja porkkanalaatikkoa. Tykkäsivät!

Ennen laatikoitten tehtailu aloitettiin jo varhain, niitä oli tehtävä monta foliovuoallista pakkaseen odottamaan. Ja se juuresten kuoriminen ja keittäminen. Näin hullu ei enää tarvitse olla. Käytän valmiita kotimaisia juuressoseita, joten laatikoiden tekoon ei kulu oikeastaan energiaa lainkaan. Valmistan ne kauniiseen lasivuokaan, enkä yleensä pakkasen kautta kierrätä. Semmoinen on minun laatikkoshow nykyään (tai tällä hetkellä se on kyllä no show, koska saan nauttia äitini joulupöydästä, jonne joudun yleensä kinkkuvastaavaksi).

Äitini joululaatikoiden salaisuus on EI kananmunia. Tulee pehmoiset laatikot. Ja porkkanalaatikkoa emme tee riisipuuroon, tykätään mannapuuron hienommasta rakenteesta.

PORKKANALAATIKKO

1 kg valmista porkkanasosetta

1 dl kuohukermaa

3/4 dl mannasuurimoita

1/2 dl siirappia

1/2 tl maustepippuria

1/2 tl muskottipähkinää

1 tl suolaa

pinnalle korppujauhoja ja voita

Sekoita kaikki ainekset keskenään. Maista mausteet, onko niitä tarpeeksi ja lisää tarvittaessa.

Kaada voideltuun vuokaan. Tasoita ja painele pintaan lusikalla kuvioita, ripottele pinnalle korppujauhot ja höylää voista lastuja.

Paista 1 h 200 asteessa.

Ja lopuksi lukusuositus: Ihanat blogiystäväni Hanna ja Hannele julkaisevat myös joulukalenteria blogeissaan jo usean vuoden kokemuksella.

Ottakaapa jouluseurantaan. Taatusti muutakin kuin perinteitä.

Hannan Soppa

Kokit ja Potit

JUREKE-RESEPTI JA #SADONKORJUUHAASTE

Satokausi ja Atria kutsuivat minut paikalle kun #sadonkorjuuhaaste -kamppanja polkaistiin  käyntiin. Tilaisuuden inspiroimana syntyi tämä postaus; rakkaudesta kotimaiseen ruokaan.

Juures + mureke, siitä syntyy jureke!

Kasvisten ja juuresten lisääminen ruokavalioon on usein juurikin näin simppeliä. Lisätään kasvisten osuutta raaka-aineena liharuokienkin valmistuksessa ja ta-daa, lisäät kasvisten määrää aterialla!

kuva Jarno Jussila

Satokausikalenteri ja Atria kutsuivat minut #sadonkorjuuhaasteen lanseeraukseen tuossa syyskuun alussa. Illallinen oli katettu Cafe Violan tiloihin, siihen Helsingin kasvitieteellisen puutarhan kylkeen, eikä idyllisempää tapahtumapaikkaa tilaisuudelle varmaan olisi ollut.

Paikalla oli kutsuvasti sesongin juureksilla, sienillä ja kukilla ehostettu tila ja Atrian kokkien loihtima notkuvan herkullinen pitopöytä. Tuli tervetullut ja kotoinen olo.

kuva Jarno Jussila

Satokausi on laatinut (jos ymmärsin oikein, niin reseptien takaa löytyvät Hanna Hurtta ja Samuli Karjula)Atrian kanssa nipun syksyisiä reseptejä, joissa kotimaiset sesongin kasvikset yhdistyvät puhtaaseen, turvalliseen, kotimaiseen lihaan. Karjulanpaisti on esimerkiksi mahtavalla mukulasellerillä ja suppiksilla ruokaistettu karjalanpaistin versio, johon saimme ainekset myös kotiinviemisiksi, suuret peukut tälle mainiolle padalle. Näitä reseptejä voitte käydä lukemassa täältä.

kuva Jarno Jussila

Ilahduin eritoten samettisesta kurpitsasosekeitosta, joka tarjoiltiin paistettujen broilerikuutioiden kera. Olin nimittäin juuri edellisellä viikolla päätynyt ihan samanlaiseen ratkaisuun: tein kasvissosekeittoa kaikesta mikä olisi kohta nahistunut vihanneslokerossa ja urheilija-Urhopoika alkoi valittaa, että hän kyllä tarvitsee lihaakin. Paistoin paketillisen Atrian broisku-kuutioita, joita onneksi oli jääkaapissa ja jokainen sai nostella niitä sitten keittonsa pinnalle. Ja kyllä muuten onkin hyvä, täyttävä, mutta silti kevyt ateria!

kuva Jarno Jussila

Innostuin myös herkullisesta jurekkeesta. Siinä lisätään mureketaikinaan reilusti juuresraastetta ja tätä tein heti kotonakin. Kaikki tykkäsivät, raaste tuo rakenteeseen mehevyyttä ilman, että juurekset hyppivät silmille. Valitettava tosiasia nimittäin on, että ainakin omat lapseni pyrkivät skippaamaan kaikki kypsennetyt juurekset ja kasvikset aterialla. 

Satokausikalenterin huipputyyppejä lainatakseni:

Jurekkeen salaisuus on joukkoon raastetussa juurikkaassa. Oma suosikkimme on kullankeltainen keltajuuri, mutta voit hyvin käyttää myös esimerkiksi puna- tai raitajuurta tai vaikkapa jotain ihan muuta juuresta, kuten juuripersiljaa, palsternakkaa tai selleriä. Eri juureksia käyttämällä tai yhdistämällä saa aikaan aina uusia versioita herkullisesta jurekkeesta.

Jureke on saanut inspiraatiota länsinaapurimme klassisesta Wallenbergin pihvistä, jonka kuohkeuden salaisuus on keltuaisissa ja murekemassan joukkoon sekoitetussa kylmässä kermassa. Leivänmurusten peittämä rapsakka pinta viimeistelee jurekkeen.

Tämä resepti on suunniteltu Satokausikalenterin koekeittiöllä, osana Atrian ja Satokausikalenterin yhteistä Sadonkorjuu-kampanjaa.

JUREKE

2 pkt Atria Perhetilan Nauta Jauheliha 15% 400g
4 siivua kuivahtanutta leipää
1 iso  juurekas (keltajuuri, punajuuri tai juuripersilja, n.200 g)
4 keltuaista
2 tl suolaa
0,5 tl jauhettua muskottipähkinää
0,5 tljauhettua valkopippuria
0,5 tl jauhettua maustepippuria

0,25 tl jauhettua neilikkaa
4 dl kuohukermaa
3 rkl voita


Tarjoiluun: perunamuusia, herneitä ja minulla vielä kermainen ruskeakastike

Leikkaa leivät veitsellä karkeaksi rouheeksi. Siirrä sivuun odottamaan.
Kuori keltajuuri ja raasta se mahdollisimman hienoksi raasteeksi. Sekoita raaste jauhelihan joukkoon. Vatkaa sekaan sähkövatkaimen avulla keltuaiset ja mausteet. Lisää joukkoon kerma vähitellen koko ajan sekoittaen.

Jaa voi nokareina noin 25 cm pitkän leipävuoan pohjalle. Muotoile jureke-taikinasta vuokaan sopiva pötkö. Pyörittele se leipärouheessa ja nosta varovasti vuokaan.

Paista jureketta 200 asteessa noin 60 minuuttia, kunnes mureke on kypsää ja kauniin paistuneen väristä.

Tarjoile perunamuusin, kiehautettujen herneiden ja punajuurisalaatin kanssa.

Reseptiä  tulee usein muokattua  vähän kun ei lue reseptiä kunnolla ja siksi tällä kertaa leivänmurut päätyivät pinnan sijaan  taikinaan... 

Sadonkorjuuhaaste

Ota vastaan oma sadonkorjuuhaaste, tuet samalla suomalaista työtä ja ruoantuotantoa.

Näin helppoa:

Postaa oma kuva kauden kotimaisista aineksista valmistamastasi ruuasta somessa hashtagilla #sadonkorjuuhaaste 

Haasteen ajankohta:
Sinulla on vielä kuukausi aikaa. Haaste päättyy 3.11.2019.

Voita:
Kaikkien osallistuneiden kesken arvotaan Atrian laadukkaat jauhelihat ja Satokausi-kasvikset koko vuoden tarpeisiin! Lisäksi viikottain arvotaan yllätyspalkintoja kuvansa jakaneiden kesken.

Liity mukaan talkoisiin! Puhdas suomalainen ruoka on nyt parhaimmillaan!

HELLEKESÄN VIILEIN KURKKUKEITTO

Kaupallinen yhteistyö K-ruoka

Hellekesänä kaikki maistuu erilaiselta. Sitä janoaa erityisesti mehukasta, tuoretta ja rapeaa. Kylmät hapanmaitotuotteet virkistävät, tuliset marinadit ja rubit maustavat lihat, merenelävät ja kasvikset grillissä. Ja jotenkin sitä osaa syödä sopivasti, sopivia määriä. Ei tarvitse kieriä ruokapöydästä pois.

pirkkalehti

Uusimman Pirkka-lehden (8/2018) välissä tuli kotiin myös Pirkka- Satokausiliite. Siinä hifistellään, niinkun juuri nyt kuuluukin tehdä, kotimaisilla sesongin kasviksilla ja hedelmillä. Kurkkujen, yrttien ja tomaattien takana löytyvät myös tuottajatarinat, joita näistäkin voi liitteestä lukea. Tarinat päivittyvät myös nettiin. On hienoa, että suomalaiset hevi-osaajat nostetaan valokeilaan. Perheyritysten tarinat työnteosta ja motivaatiosta  antavat kannustavat perustelut myös itselle siihen miksi valitsen kotimaisen parsakaalin tai suosin  kulloinkin sesongissa olevia.

Mutta se viilein kesän kurkkukeitto. Tämän valmistuksessa ei tarvitse hiota hellan ääressä, laadukas tehosekoitin on kyllä suotava. Keiton voi valmistaa  edellisenä päivänä tekeytymään ja viilentymään jääkaappiin. Tarjoilutilanteessa siihen voi lisätä vielä vaikka jäitä. Keitto maistuu niin shottilasista kuin keittolautaseltakin. Plussana reseptissä on suorat linkit ao tuottajatarinaan.

HELLEKESÄN VIILEIN KURKKUKEITTO
4:lle
300g Pirkka Luomu pikkukurkku
1 valkosipulinkynsi
1 ruukku Pirkka suomalainen korianteri
1/2 ruukkua Pirkka suomalainen basilika
500 g kreikkalaista jugurttia
3 rkl oliiviöljyä
1-2 sitruunan mehu
1/2 tuore jalapeño/vihreä chili
1 tl suolaa
hiukan mustapippuria
Pinnalle versoja, sipulinvarsia tai ruohosipulia ja mustikoita


Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen. Pilko kurkut hiukan pienemmiksi, kuori valkosipulinkynsi, poista chilistä siemenet. Korianterin voit käyttää varsineen, basilikasta nypi tehosekoittimeen lehdet. Purista mukaan ensin 1 sitruunan mehu, aja tasaiseksi keitoksi ja lisää enemmän sitruunaa jos kaipaat lisää hapokkuutta.

Viilennä hyvin. Liian paksua keittoa voi lieventää kylmällä vedellä tai jääpaloilla.

Kaupallisessa yhteistyössä K-ruoka

HERNE, IHANA HERNE

Niin siinä sitten kävi, että herne pääsi yllättämään. Ihan viattomana odotteli, ja vaatimattomana, että keksisin käyttää noita pieniä vihreitä helmiä muutenkin kun palosta suuhun pisteltynä. Mitä tapaa ei sovi sitäkään aliarvostaa, koska onhan se vaan niin kesää, ihan superkesää, kun torilta nappaat litran kaksi, herneitä ja alkaa herkutella.

Näin tuoreena niitä kannattaa käyttää monipuolisesti: Salaatteihin, kesäkeittoon, hernekeittoon, tahnoihin ja sen vaan sanon, että pannulla paistettu ahvenfile hernepyreen kanssa; oi joi joi joi!

Tänään Lännen Median sanomalehdissä herkutellaan herneresepteillä, joihin ammensin  vaihtelua vähän joka ilmansuunnasta. Ja kylläpäs se herne moneen sopii. Jäi oikein syyhyämään sormet, että mitä muuta vielä kokeilen. Seuraaviin löytyy siis reseptit tänään seuraavista lehdistä:  #Aamulehti#TurunSanomat #Kaleva #Ilkka#Pohjalainen #Keskipohjanmaa#SatakunnanKansa #LapinKansa#KainuunSanomat #HämeenSanomat#ForssanLehti

Intialainen herne-perunacurry

Reseptissä yhdistyy kaksi kesäsadon tähteä, herne ja uusi peruna intialaisiin mausteisiin. Oikein nautin kokkaillessani pannulla tuoksuvista aromeista ja olin otettu kun vein Bangladeshissakin, juuri samanlaisten patojen äärellä asuneilla vanhemmilleni maistiaisia, he kilvan kehuivat miten tulvivat makumuistot mieleen (no OK, ainahan ne kehuu lastensa aikaansaannoksia, mutta silti...).

Tuoresalsa herneistä

Yksi ruokarakkauksistani, Meksiko, siivitti  lentoon seuraavan reseptin. Värit iloittelevat kilpaa kesän kanssa ja maku on aah niin raikas. Kyllä herne tänne joukkoon sopii.

Herne-Kylmäsavulohifrittata

Munahan on kesäruoka-aineista helpoin ja nopein, joten klassista frittataa ei sovi unohtaa. Herne on taas erinomainen tässäkin. 

 Risi e bisi
tarkoittaa yksinkertaisesti herneitä ja riisiä. Ruoka on jotakin risoton ja keiton välimaastosta, kinkulla terästettynä. Vähän niin kuin venetsialainen kesäkeitto.

Jos ei tästä vielä löytynyt uutta kokeiltavaa, niin kokeile jotakin perinteisen suomalaista, apposia.  Apposet eivät kyllä omiin perinteisiini ole kuuluneet, mutta hyvin ne maistuivat ensi kertaa näin vanhempanakin.

Näin äkkiseltään en keksi paikkaa minne herne ei sopisi. Varsinkin kun viime lauantaina opääsin syömään Kozeen Shiwanin huikeaa mustikka-hernekeittoa, mutta siitä enemmän seuraavaksi.

Ai niin, keksihän sen yhden paikan minne se ei sovi. Tai valitettavasti sopii, mutta en suosittele; älä siis vedä hernettä nenään!

KESÄN SALAATIT

Mullon loma.

Loma loma loma.

Itseasiassa on ollut jo  10 päivää, mutta en ole ehtinyt sitä oikein noteerata. Koska lomalomaloma ei tarkoita lomaa kaikista töistäni, vain tuosta säännöllisimmästä, jossa on ollut aikamoisen puuhakas kevät ja sitten kaikki muut deadlinet olen siirtänyt loman alkuun.

Onneksi oli juhannusviikonloppu ystäväperheen mökillä ja edellinen viikonloppu prometheusjuhlineen Porissa omien siskojen ja veljien perheiden parissa, muuten tulisi höyry korvista tässä epätoivoisessa kamppailussa tehdä tekemättömät hommat.

Kesän ämpärilistaa en uskaltanut edes tehdä, mutta haluaisin tietysti olla lasten ja ystävien ja koirien ja hevosten kanssa ja ladata akkuja. Mutta ihan pakko mun on siivota ja läpikäydä tämä huusholli ja varastot tässä talossa, joka on ilmeisesti imenyt itseensä kaiken muiden konmarittamat. Tavaran määrä on universumissa vakio, mutta pitääkö sen kaiken pakkaantua meille?

Eilen otin itselleni laatu-aikaa ja kävin  illalla ilman vähän viilennettyä tallilla ratsastamassa ja kun 10 aikaan tulin kotia kohti, pysähdyin kauppaan ja poppasin mukaani pakastetun pepperonipizzan.

Voi luoja se maistui hyvältä miljoonan kylmän maitolasillisen kanssa(lämmitin sen toki pakkauksen ohjeiden mukaan ensin). Onnenhetket on niin pieniä.

Mutta tietysti ja ennen kaikkea kesällä tulee nauttia SALAATISTA!

Vaikka sellaisesta, jossa kypsät tomaatit kohtaavat persikat. Ehkä mehukkuuden huipentuma.

Tai Kesäkurpitsacapresesta. Onko ihanampaa kuin nuo rouskuvat nuudelit!

Lounasnälän vie varmasti papuinen ja tonnikalainen ja ihanan etikkainen salaatti.

Ja carpaccion voikin valmistaa melonista. Niin raikasta ja keveää.

 Ja porkkana. Se vaan syttyy aasialaisella twistillä.

Kaikki superhelppoja, muutaman aineksen salaattireseptejä ja niitä on tänään ollut teille tarjolla taas sanomalehdissä ympäri maan. Toivottavasti inspiroin ja ilahdutin resepteilläni ja kuvilla jotakuta teistä.

Täältä blogistakin löytyy paljon hyviä salaattireseptejä. Tässä linkit muutamaan suosikkiini:

1. Nektariini-mozzarella oli männä kesän ykkössuosikkini.
2. Vesimeloni-chilisalsa, raikas ja sopivasti hotti.
3. Olen myös neuroottinen kreikkalaisen salaatin suhteen. Se on just tällänen eikä muunlaanen. Ja haluan Kreikkaan, just nyt.
4. Ja näitä salaatteja selaillessani tajusin juuri, että mullahan on ainekset Myllymäen pierusalaattiin. Ja se onkin kuulkaas maukas! Teenpäs kuin teenpäskin. Flatulaation uhallakin!
5. Tabbouleh, siihen tulee sitten persiljaa. 9 ja 1/2 desiä!
6. Paras sipuli-yrtti-tomaattisalaatti evö!
7. Aasialainen nuudelisalaatti on iloinen yllätys aina buffettarjoilussa. Koukuttava.
8. Kurkku-feta-tillisalaatti yksinkertaisuudessaan huikean herkku.
9. Juustohampurilaissalaatti on jäänyt mieleen vitsikkäänä kokeiluna. Mutta söisin kyllä heti uudestaankin, jos joku mulle tekis.
10. Vietnamilainen kana minttu-salaatti on niitä joita haarukoidaan suoraan kulhosta kun ei vain voi lopettaa.

Kannattaa käydä tsekkaamassa kaikki salaatit, niitä on yli puolensataa blogissa.

Kesä todellakin on ihmisen parasta  pepperoni-pakastepizza salaattiaikaa. 

SAVULOHI-PINAATTIWRAPIT (GLUTEENITON)

Kaupallinen yhteistyö: Apetina

Nyt olen kyllä valaistunut, nimittäin wrappien teossa. Kyllästyttää välillä tehdä wrappeja niihin perusmauttomiin kaupan vehnäisiin, ikuisesti säilyviin  tortillalättyihin. Mutta en ole ihan löytänyt sopivaa muutakaan vaihtoehtoa. Munawrappeja olen koittanut ainakin paistaa jos jonkinlaista. Vika voi olla mussa, pannussa tai reseptiikassa, sinänsä ne ovat hyvän makuisia, mutta aina saan niistä sellaisia paksuja ja raskaita.

No more, sillä tällä reseptillä niistä saa erinomaisen taipuvaisia ja ohuita, ne sitäpaitsi valmistuvat ilman sen kummempia taikapannuja tai huppukokin temppuja UUNISSA! Kaupan kalpeaan tortillalättyyn verrattuna makuakin on moninkerroin.

Täytteiden kanssa saa kernaasti päästää mielikuvitus valloilleen. Tässä mun versiossa on kyllä luksus hyvät raaka-aineet myös. Itse wrap saa makunsa pinaatista, mutta uskon, että toimisi vaikka lehtikaalilla tai mangoldilla.

Tämä wrappi uhkuu niin makua, terveyttä, kuin hyvää mieltä. Ja sopii gluteenittomalle. Jos ei sille ole tarvetta voi kookosjauhot vaihtaa varmasti vehnäänkin, niin niitä ei tartte varta vasten ostaa. Tämä oletus on mulla vielä testaamatta, kun nuo kookosjauhot kaapissa huutaa käyttöä.

Joka tapauksessa, kelpaa pakata lounaaksi mukaan. 

Resepti ja muut mun pojat löytyy(tässä suora linkki) useammalla kielellä Apetinan sivuilta. Näitä tullaan kyllä tekemään meillä monesti. Suosittelen sullekin. Pinaatti-munawrap on todella mainio!

Kannattaa käydä tsekkaamassa yhdessä pakkauksen ulkonäön kanssa uudistunut Apetina-sivusto muutenkin. Ainakin globaalista versiosta löytyy tommonen kiva reseptipankki-peli, jos pää lyö tyhjää kun pitäis suunnitella ateriaa.

Her i norge

Recipe in English

Kaupallinen yhteistyö: Apetina

JOULUINEN RUOKATORSTAI

Vielä ennätti muutama jouluinen resepti tänään ilmestyviin Lännen Median sanomalehtiin. 

Hain inspiraatiota vähän muilta mailta, sillä lailla, että ruuat helposti sujahtavat myös omien jouluruokiemme joukkoon.

Meksikolainen joulusalaatti on just tälläinen ja oma suosikkini. Sitä tarjoiltiin  myös syntymäpäivilläni tämä vuonna ja se on ihanan makean rouskuva.

Ruusukaali ja granaatinomena ovat molemmat hyviä juuri nyt.  Oiva lisuke myös joulun ajan pöytään ja muulloinkin. Pekonilla, tietenkin.

Porkkanalaatikko kallistuu idän suuntaan kun puuro korvataan mantelijauheella ja mausteeksi pukataan lusikallinen tahinia. Ei huono muutos, mutta taatusti erilainen kuin perinteinen.

Ja se suuri lihaisen pöydän VAIHTOEHTO. Kalkkuna. Hedelmäinen aprikoosikastike ja pähkinäinen täyte.

Lpuksi vielä perinteinen Melanderin puuro. Itselle aivan uusi makoisa tuttavuus. Maistuu kyllä läpi vuoden. Eikä pala pohjaan. Ainakaan kovin helposti.

Reseptit löutyvät 21.12.2017 Lännen Median tuottamilta ruokasivuilta: Aamulehti,Satakunnan Kansa, Lapin Kansa, Kainuun Sanomat ja Pohjolan Sanomat, Ilkka ja Pohjalainen sekä Turun Sanomat, Kaleva, Keskipohjanmaa, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti.

SAVUISET KUKKAKAALIWINGSIT, MÄ ANTAUDUN

Kaupallisessa yhteistyössä Apetina

Toisinaan mä vähän yritän pyristellä vastaan. Joku uusi trendiruoka alkaa ilmestyä vatsaan  vastaan blogeissa ja lehdissä ja kaikkialla ja musta alkaa tuntua, että kaikki tätä on jo tehneet, en taida edes viitsiä. Tai päätän, ettei tuo nyt voi kummosta olla kun en minäkään ole sitä viitsinyt koittaa valmistaa. Tai en halua tehdä samaa kun muut. Tai joku muu mahdollinen tyhmä syy (huomatkaa, yhtään en epäillyt ettenkö OSAISI, vaikka se kyllä kannattaisi ehkä ottaa huomioon kuitenkin jo listan alkupäässä).

Lopputulos yleensä on se kuuluisa "miksi en tehny tätä aikaisemmin?"

Niin kävi vähän kukkakaaliwingseillekkin. Kun tein niitä ensimmäistä kertaa syksyllä kun naapuruston golffaajat (minä en golffaa, minä laitan ruokaa) tuli meille syömään ja vaikka niiden rakenne  hiukan kärsi pikkuisesta odottelusta ja dipitkään ei tainneet olla kovin erikoisia, niin kaksi pellillistä kukkakaaliwingsejä loppuivat pöydästä ensimmäisenä (toki tämä saattaa vain kertoa muun tarjottavan tasosta...).

Ja jos nyt sattuu vielä olla joku, joka on laittanut silmät aina kiinni kun on nähnyt tämän somehittiruuan (nyt voit jo avata pelkäämättä olevasi trendipelli, tällä hetkellä aikaansa seuraavat ovat jo ohittaneet kukkakaaliwingsit ja tunkevat parhaillaan joulutorttuihin vihreitä kuulia ja SITÄ en aio kokeilla ainakaan pariin jouluun vielä), niin pienenä kertauksena, että kukkakaaliwingsit ovat vähän niinkuin kasvisversio, tai helposti vegaanikin, tulisista kanansiivistä. Se on aika hassua, että ne melkein näyttävätkin wingseiltä ja onnistuessaan ovat juurikin yhtä rapean mehukkaita ja himoittavia. Ihania!

Ensimmäisellä kerralla pyörittelen loppuvaiheessa kukkkaalit Siipiveikkojen tulisessa soosissa, onhan se ainoa oikea, etikkainen hot wings -kastike. Apetina pyysi mua kokkaamaan oman versioni kukkakaaliwingseistä ja niihin kokeilin savunmakuista BBQ- kastiketta. Toimii myös erittäin hyvin. Dippipuolella noustiin tällä kertaa voittoon, mitäpä ei erinomainen juusto ja sitruunaiset yrtit pelastaisi!

Kannattaa kokeille tätä mun reseptiä, koska tein aika radikaalin muutoksen myös paisto-aikoihin. Miksi ihmeessä kaikki reseptit järjestään paistavat kukkakaaliwingsejä 20+20 min? Siinä on kuulkaa puolet liikaa eikä riitäkkään! SAVUISET KUKKAKAALIWINGSIT - resepti löytyy siis  Apetinan- sivuilta.
Sivuilla, ihan niinkuin Apetinan juustoillakin, on uusi syvänsininen ilme. 

3 MINUUTIN TOMAATTIKEITTO

Kolmen minuutin tomaattikeitto. Siis 3:n. Lämmin. Ja ihan vaan koska mä voin. Vaikken tiennyt voivani...tai no ehkä vähän niinkun Jamie Oliverin vartin ateriat, että tietysti niiden tavaroiden kaiveluun menee aikaa, tässä tapauksessa ehkä 2 minuuttia. On se Viiden minuutinkin tomaattikeitto aika sutkee.

Tämä juttu juontaa juurensa mun Blendtechhiin, josta löytyy sellainen höyryävän keiton kuvake. Olin tietysti ajatellut, tai pikemminkin ollut ajattelematta ja olettanut, että se tarkoittaa kuumien aineiden soseuttamista, mutta vaikka sekin tietysti onnistuu, se ei suinkaan tarkoittanut sitä vaan nimenomaan höyryävän kuuman keiton valmistamista kylmistä raaka-aineista.
3,8 heppaa nimittäin takaa sen, että kone tuottaa niin paljon kitkaa ja (siitä syntyvää? -sorge fyysikot!) lämpöenergiaa että se ei pelkästään soseuta aineksia vaan ne samalla kuumenevat ja höyryhän sieltä tupsahtaa kun kannen avaa nuuhkiakseen valmista keittoa.

Koska tämä on niinkun vähän uskomatonta, niin testattavahan se oli. Googlailin juttuja aiheesta ja huomasin, että kuuman keiton valmistus kylmistä raaka-aineista ei ole mikään perusblenderin keikka, mutta onnistuu Blendtechin lisäksi myös Vitamixillä. Luin kyllä myös hurjia tarinoita kannen paineissaan ylös räjäyttäneistä koneista ( ja te voitte kuvitella sen tomaattikeiton seinillä ja katossa) ja varaustauduinkin keittiöpyyhkeeseen kiedotulla kädellä kannen paikallaan pitämiseen. Sitä ei kyllä tarvittu. Ilmeisesti kannen keskusneliön pienet ilmaraot päästävät liiat höyryt pihalle tässä mallissa. Luin myös, että 6 minuuttia on koneen käyttöaika, jos meinaa kylmästä kuumaa loihtia. Mutta kun painoin Blendtechin kuvapainiketta näyttöön tuli 180 sekuntia, joka käsittääkseni on 3 minuuttia.

Ja tuossa ajassa syntyi samettisen sileä ja höyryävän kuuma keitto.

3 MINUUTIN TOMAATTIKEITTO

4 kypsää isohkoa tomaattia
1 tlk kokonaisia kirsikkatomaatteja (tässä Mutti)
1 varsisellerin varsi
1 porkkana
kourallinen silolehtipersiljan lehtiä
kourallinen basilikan lehtiä
1 tl suolaa
1/2 tl sokeria
muutama kierros mustapippuria myllystä
lopuksi purista keittoon vielä sitruunan mehua

pinnalle: tuoretta basilikaa ja jotain juustoa, mulla on tässä Arlan uutta Queso Frescaa, hyvin sopii myös raejuusto, nokare tuorejuustoa tai vuojenjuusto. 

Laita kaikki ainekset koneeseen ja AJA!

Useimmiten näissä resepteissä käytetään pelkästään purkkitomaatteja, mutta kun mulla oli sopivasti tuoreita menossa ylikypsäksi, käytin niitä, eli voit käyttää myös kaksi tölkkiä tomaatteja, älä suotta tomaattimurskaa, kone hoitaa kyllä hommat. Tuoreista tomaatista otin kannat pois, samoin tuoreesta raa'asta porkkanasta ja varsisellerin varren pilkoin muutamaksi palasiksi.

Ja miksi? No onhan tämä nyt nopee. Kyllä hellalla kuumentamiseen ja sitten soseutukseen ja molempien välineiden pesuun tuhraantuu aikaa. Ja eikö sanansa ole myös terveellisyydellä, vitamiinit ja muut eivät tuhoudu kun aineita ei kuumenneta ja keitellä.

Ja maku? Tästä tuli kivan mausteinen, mistä en ihan saa kiinni mistä se tuli. Voiko se tulla varsiselleristä? Mutta joka tapauksessa pehmeä rakenne ja raikas, pirtsakka maku. Kyllähän keitetty ja haudutettu keitto sekoittaa maut yhteen eri lailla, mutta ei tämä tuorekeitto ollut huonompi maultaan, vain erilainen.

Ihana muuten kastikkeeksi vaikka pastalle kans. 

Ai niin, tuo keitto varmasti tykkäis, jos sen kanssa söis valkosipulileipää!

Ja kaiken tämän jälkeen, arvatkaa mitä tämä imarteleva kodinkoneeni tokaisi (no ok,  luin sen näytöltä...)?

YOU SHOULD BE A CHEF!

Blendtech on saatu testiin maahantuojalta

INSPIROIDU KURPITSARESEPTEISTÄ

Mulla on ollu varsinainen sesonkisyksy. Oon saanu miettiä ja testailla ja viimeistellä reseptejä Mtv3 Makuja-ohjelmaan, K-Ruoka -sivustolle ja Lännen Median maakuntalehdissä julkaistuihin ruokasivuihin sesongin puhuttelevimmista raaka-aineista (puhuuko punajuuri sullekin?). Kiirettäkin pitää, mutta stressi on pelkkää positiivisuutta kun saa miettiä reseptirepertuaaria kukkakaalesta, punajuuresta, omenasta tai kurpitsasta.

Kurpitsa on päivän sana tänään, toivottavasti saat käsiisi yhden sanomalehdistä (Aamulehti, Satakunnan Kansa, Lapin Kansa, Kainuun Sanomat ja Pohjolan Sanomat, Ilkka ja Pohjalainen sekä Turun Sanomat, Kaleva, Keskipohjanmaa, Hämeen Sanomat ja Forssan Lehti). Kurpitsareseptit on teille tehty, hyvät lukijat.

Syksyn yksi mukanaan tuomista ruoka-iloista on tuoksuvien ja mausteisten patojen palaaminen pöytään. Chilipata on monipuolisuudessaan yksi suosikki, sitä kun voi haarukoida sellaisenaan, keittää riisin kaveriksi tai täyttää tortillat. Kurpitsa sopii chilin raaka-aineeksi täydellisesti.

Jos kurpitsachili hautuu padassa vähän niinkuin omia aikojaan, niin kurpitsagnocchit vaativat enemmän näpräilyä. Eivät ne vaikeita ole, eikä edes aikaa vieviä, täytyy vaan muistaa pari seikkaa. Käytä jauhoja tarpeeksi, että saat gnoccit muotoiltua, mutta kuitenkin mahdollisimman vähän, etteivät ne muutu liian koviksi. Armahtaa voi myös gnocchien muotoilussa. Perinteisesti niitä painetaan vasten haarukkaa, että saadaan kivat, kastiketta kannattelevat raidat, tai painetaan sormella pieni kuppimainen kolo pyöreämpään muotoon. Samalta ne kuitenkin maistuvat tappimaisiksi muotoiltuna. Tämä tyyli on osoittaunut omassa keittiössä toimivimmaksi. Ja tärkeää on myös rapsakka, voinen paistopinta. Oikein maalaiskeittiögurmeeta tämä annos!

Kurpitsa toimii hienosti paahdettuna lisäkkeenä ja salaatissa. Suolaisen ja makean yhdistelmä toimii. Omenasiirapin keittelin kastikkeeksi, vaikka siirappi voi olla hiukan väärä nimi, sokeria en siihen malttanut lisätä, kun omasta omenamehusta keittelin.

Loppuun vielä muistutus leivistä parhaimmasta ja helpoimmasta, pataleivästä. Koska aiheessa ollaan, niin nimenomaan kurpitsaleivästä.

Nyt vaan kurpitsan kimppuun. Muista ottaa siemenet talteen! Ihan paras naposteltava paahdettuna ja maustettuna.

Ja kaikki reseptit löytyvät ylempänä luetelluista sanomalehdistä tänään torstaina, 28.9.

TAHINILLA MAUSTETTU KUKKAKAALIKEITTO

Kaupallinen yhteistyö: Blendtec

Tänä syksynä suomalaiset innostuivat kukkakaalista, kun Liemessä Jenni heitti #kukkakaalitalkoot haasteen ihan meistä jokaisella. Paitsi että meilläpäin ei oo mitään kukkakaalitalkoita. Se on kukkakaalikökkä, ettäs tiedätte!

Kukkakaali nyt sattuu olemaan yksi suosikeistani joka tapauksessa, kökkä tai ei. Makuja- ohjelman kuvaukset ovat taas käynnistyneet ja eka kuvauskerralla tein texmex-henkisen kulhon, josta löytyy reilusti  herkullista kukkakaaliriisiä. Teresa oli käynyt hankkimassa reseptiin kukkakaalit ja ne olivat kyllä priimaluokkaisia. Aika pienikokoisia, napakoita ja ilman yhden yhtäkäistä mustaa pilkkua. Ne mustat pilkuthan ei ole madonsyömiä, niin kuin joskus luulin, vaan yksinkertaisesti merkki siitä, että kukkakaalin pellosta lähdöstä on kulunut jo kotvasen aikaa. Vanhuusfleckejä siis. Tuollainen kukkakaali menee kyllä vielä mainiosti keitossa, ettei pidä säikähtää muutaman mustan pilkun ilmestymistä.

Tykkään rouskia kukkakaalia myös raakana ja nuo kuvauspäivän kukkakaalit olivat ehkä parhaimmat mitä olen koskaan maistanut. Ihanan rapeita ja supermakeita. Niissä oli aivan oikeasti sellainen mahtava tuoreen kasviksen makea maku. Ilmeisesti sokereille tapahtuu jotakin säilytyksessä ja se makea vivahde jää pikku hiljaa pois. Nyt tiedän miltä maistuu kukkakaali suoraan pellosta (suurinpiirtein).

TV-kokki kollegani Marcos, hän siis joka on oikeasti myös kokki ja kokkaisi mut suohon ihan koska vaan, antoi vinkin kukkakaalikeiton maustamisesta tahinilla. Kuvauspäivät on aina myös ihania siitä syystä, että joka kerta opin Marcokselta tai Kuismalta, kuten häntä junttimaisesti kutsun (sukunimi Gois), Teresalta ja Johannalta jotakin lisää ruuanlaitosta. Mahtavia tyyppejä löytyy siis sekä kameran edestä että takaa (hups, kehuinko vahingossa myös itseäni?).

Keitosta tuli erittäin hyvä. Osa kiitos kuuluu epäilemättä myös uudelle blenderilleni nimeltä Blendtec, joka teki kivuttomasti supersileää ja kuohkeaa keittoa. Jos Blendtec kokemukset kiinnostavat, olen kirjoittanut niistä jo aiemmin täällä. Olen tehnyt vasta aika perusjuttuja tahnoja ja sellaisia, mutta päässyt jo hyvin jyvälle älykoneeni ominaisuuksista. Seuraavaksi aion vääntää jotain lämmintä tuorekeittoa, se on ihan Blendtechin oma huippuominaisuus, ja kokeilla tartarin valmistusta. Aika jännää. En olisi voinut kuvitellakaan heittäväni edelliseen blenderiini raakaa lihaa, ei se selvinnyt jumittamatta hauen fileestäkään.

Tahinilla maustettu kukkakaalikeitto
4:lle
1 rkl oliiviöljyä
2 salottisipulia, hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä, hienonnettuna
1 sellerinvarsi, pilkottuna
1 tl juustokuminaa
1 tl jauhettua korianteria
1 kukkakaalinpää
1 l vettä
2 rkl tahinia
1/2 sitruunan mehu
2 dl kuohukermaa
suolaa ja maustepippuria maun mukaan


Pinnalle 
tuoretta lehtipersiljaa tai korianteria
1 rkl paahdettuja seesaminsiemeniä
loraus hyvää oliiviöljyä

Kuumenna  kattilan pohjalla öljy  ja pehmittele siinä keskilämmöllä sipulia, valkosipulia ja sellerinvarren paloja 2-3 minuuttia.
Lisää mausteet.
Pilko kattilaan kukkakaali  ihan vaan käsillä kukintoja irti napsautellen. Lisää vesi. Veden pitäisi peittää kukkakaalin kukinnot nippa nappa, eli voit tarvittaessa lisätä sitä
Keitä kukkakaalit pehmeiksi.
Soseuta keitto. Lisää tahini, sitruunamehu ja säädä suola ja mustapippuri kohdilleen. Lisää kerma ja kuumenna  uudelleen. Tarkista vielä suola.
Blendtechillä voit lisätä kerman vielä blenderiin ja surauttaa sillä niin, että kermakin kuumenee. Tulee tosi kuohkea keitto. Kukkakaalinpään koosta riippuen saatat ehkä joutua tekemään keiton kahdessa erässä, mulla kyllä mahtui blenderiin kaikki (reilu litra valmista keittoa).

Koristele annokset yrttisilpulla, paahdetuilla seesaminsiemenillä ja hyvällä oliiviöljyllä.

...ai niin, ja jos syöttää koneelle 1 tipan astianpesuainetta ja 2,5 dl vettä, se pesee itte ittensä. Ja paljon paremmin kuin jos minä sen tekisin.

Vielä kun tiskaisi keittolautasetkin...äsh eiku niillehän on tiskikone!

Postauksessa mainittu Blendtec on saatu testikäyttöön.