MYLLYMÄKI. PIERUSALAATTI.

Voin ihan kertoa teille sen eksaktin hetken kun rakastuin Tommy Myllymäkeen.  Tommy Myllymäki on siis naapurimme Ruotsin kulinaristisen kentän kirkkaimpia tähtiä, Bocuse d'Or- kokkikilpailuista useita mitaleja tuonut huippuammattilainen, johon ei voi olla törmäämättä Ruotsin televisiossa tai ruokalehdissä. Ja jonka sukunimi on sitäpaitsi aivan älyttömän helppo lausua.

Minä rakastuin Myllymäkeen lukiessani hänen keittokirjaansa MYLLYMÄKI. Kasvikset. Lisukkeena&pääruokana -opusta sivulta 51: Reseptin nimi on Murskattua Kukkakaalia kananmunan, majoneesin ja ruohosipulin kera. Johdannossa Tommy kirjoittaa näin: 

Arkiruokaa parhaimmillaan. Lisää vain muutama viipale paistettua pekonia, niin syntyy oikea pierusalaatti.

Veit mun sydämen!

Kirjan lopussa on muutama sivu kuvia hurjan taitavista (oikein käsittämättämistä) Bocuse d'Or luomuksista, mutta muuten kirjan sisältö on aivan muuta.

Ehdottomasti yksi hienoimpia käsiin saamiani opuksia tänä vuonna. Niitä, joista haluaa kokata kaiken. Ja kirjan ruuat ovat siis valmistettu kasviksista, useimmat annokset soveltuvat niin pääruuaksi kuin lisukkeeksi tai alkuruuaksi. Kaikkia kasviksia Tommy ei suinkaan käy läpi vaan kertoo keskittyvänsä omiin lemppareihinsa. Niitä tuntuu kyllä riittävän. Reseptien mukana on myös vinkkejä minkä lisukkeeksi kukin annos sopii. Aivan mieletön kirja; yksinkertaista mutta silti uutta. Annoset esitellään lyhyesti, mutta jotenkin niin kattavasti:

KEITETTYJÄ PUNAJUURIA mustaherukkakastikkeen ja vuohenjuuston kera. Punajuuri sopii maa-artisokan tavoin hienosti yhteen fenkolinsiemenien kanssa. Tässsä ruuassa mustaherukan miellyttävä happamuus ja kitkeryys muodostavat sen maulle hienon kontrastin.

KURPITSAA parmesaanin ja timjamin kera. Kurpitsa muuttuu kypsennettäessä hyvin nopeasti raa'asta kypsäksi. Parhaalta se maistuu täysin kypsäksi paistettuna, mieluiten yhdessä salvian ja ruskistetun voin kanssa. Myskikurpitsa on oivallinen raaka-aine. Se on koostumukseltaan kiinteä mutta täyteläinen ja maultaan intensiivinen ja voimakas.

Todellakin suosoittelen tätä kirjaa, niin orjallisesti noudatettavaksi kuin inspiraation lähteeksi. Ja mä aion kokata kaiken, mutta pakko oli aloittaa pierusalaatista.

MURSKATTUA KUKKAKAALIA
resepti Tommy Myllymäki 
4 annosta
1/2 kukkakaalia (n. 300g)
3 kananmunaa
3rkl hienoksi silputtua ruohosipulia
11/2 dl majoneesia (erillinen ohje)
suolaa ja vastajauhettua mustapippuria
(6-7 siivua rapeaksi paistettua pekonia....what the hell, paista koko paketti!)

Poista kukkakaalin kanta ja heitä pois tai käytä toiseen ruokaan. Leikkaa kukinnot viipaleiksi tai pieniksi paloiksi.

Keitä kananmunat kovaksi ja kuori ne. Raasta karkeaksi.

Yhdistä munaraaste, ruohosipuli ja kukkaalipalat ja mausta suolalla ja pippurilla. Laita seos vadille ja valuta päälle majoneesi. (Katko mukaan rapeaksi paistetut pekonit.)

5 DL MAJONEESIA
2 munankeltuaista
1 1/2 tl puna- tai valkoviinietikkaa
1 1/2 tl dijonsinappia
5 dl ruokaöljyä
suolaa

Vatkaa munankeltuaiset, etikka ja dijonsinappi. Kaada öljy sekaan ohuena nauhana samalla vatkaten. Vispilällä tai sähkövatkaimen matalalla nopeudella. mausta suolalla.

Voi luoja miten yksinkertaisen hyvää. Vaikka onnistuinkin tössimään näin helpossa reseptissä ihan olan takaa. Ensiksi olin ihmeissäni, että aah siis kukkakaali aivan raakana? No, ei se mitään, kyllä se varmasti näin on. Sitten, vähän kiireessä, koska aurinko oli laskemassa eli kuvausaika kohta ohi, aloin valmistaa majoneesiä. Mikä ihme muhun meni kun kaadoin sekaan 1,5 DL punaviinietikkaa. Varsinaisen kirpeä majoneesi! No eihän se toki paksuuntunutkaan, mutta kaadoin 4 dl pois (säästin salaatinkastikkeeksi) ja lisäsin sitten vanhaan pohjaan vielä yhden keltuaisen ja vähän dijonia ja pari desiä öljyä. Sitten kaadoin koko majoneesin salaattiin. Apuaa....sitä piti olla vain 1,5 dl! Milläs saat sen pois? Just niin! Et sitten millään.

Mutta hyvää tämä oli, niin hyvää! Omistan reseptikokeiluni ystävälleni Virpille joka jakaa rakkauten mm. punajuureen ja kukkakaaliin, ja vähän kaikkeen muuhunkin, luultavasti myös Tommy Myllymäkeen, jos asiasta tulee joskus puhetta. Muuten olemme kyllä aikoinamme rakastuneet eri miehiin tahoillamme. No, okei, nekin on kyllä serkukset.

Ai niin, ja varsinaisena flatologian (lat. flatus/ pieru) asiantuntijana täytyy sanoa, että olet ehkä pikkuisen väärässä, rakas Tommy. Ei tää nyt mitenkään ylenpalttisesti pierettänyt.

Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta. Luojan kiitos!