Barbababa-kakku, tai siis Barbapupu

Tänään oli aika juhlia Maitotytön 1v. syntymäpäivää  isovanhempien ja lähellä asuvien kummien, enon ja tädin perheitten kanssa.

Hiljalle halusin tehdä jotakin suloista . Kääretorttulevystä, vadelmahillosta, kermavaahdosta ja karamelleistä päädyin väsämään aika ihanan Barbapupu hahmon, Barbababoista Hiljakin tykkää. Kakun nähdessään Hilja kyllä tokaisi - useampaan otteeseen - että "vauva"... Ehkäpä se oli kuitenkin kohteliaampi sananvalinta Hiljan kahdesta osaamasta sanasta. Toinen on nimittäin "nenä".

Kakun kanssa tarjottiin, kahvia, haudutettua teetä ja mustaherukkamehua, Nigellan suklaakakkua Prinsessankeittiöstä vadelmien ja kermavaahdon kanssa (koska en saanut leikattua omasta säällisiä viipaleita, minun oli rakennettava "keko"), Uhoo-pipareita ja hyvin erikoisia Chocolate chips -pikkuleipiä. Chocolate chipsit olivat Hersheyn ja tein pussin reseptillä. Niistä puuttui jauhot kokonaan. Lisäsin sitten summissa ja aivan liian vähän, joten sain aikaiseksi melkoista kuravelliä. Mä niiiiiiiiiin reklamoin.

Jotta ei olisi ihan saatu makeamyrkytystä, syötin väen kuitenkin ennen kakkukahveja. Lapsille oli kaiken varalta nakkikeittoa, mutta varsinainen pääruoka oli pakkaskelille sopivati Gulassikeittoa. Haudutin kilon hirvenlihanpaloja ja puoli kiloa naudan keittolihaa yön yli leivinuunissa rautapadassa ja aamulla kumosin ne 10 litran kattilaan, päälle sipulia, rutosti paprikaa, myös jauheena, puoli pulloa Valdiviesoa, tomaattimurskaa- ja pyrettä, kasa lihafondeja, vettä sekä normaalit suolat ja pippurit, loppu haudutukseen vielä 4-5 porkkanaa ja isoja kiinteitä perunoita reiluina kuutioina. Tarjoiltiin smetanan ja vaalean leivän kanssa. 3 onnekasta sai myös pienen lasin punkkua...

Tänään tätä, huomenna jotain ihan muuta

Kirja putos lattialle ja sivut taittuivat -mämmikoura!

Sain se minäkin joulukuussa vihdoin ikioman HS:n ruokatorstain syntymäpäivälahjaksi Porvoon porukoilta. Ihanan paksu opas täynnä vaikka ja mitä, monelle tämä taitaa olla vanha tuttu, itselle uusi ja ihana. Ajattelin , etsiä joka kuukausi reseptin tai pari toteutukseen, kun kirja kerran on kuukausiin jaoteltu, reseptejä kun on niin paljon, että vaikea jäsentää. Mutta näin kuukausi kerrallaan luettuna, tulee varmaan paremmin haltuun.

Ensimmäinen toteutus oli juustoinen poropata, jonka toteutin hirvestä. Raaka-aineet kiinnittivät huomioni; balsamicoa ja pihlajanmarjahyytelöä pataan. Ja tietenkin suppilovahverot ja sinihomejuusto saivat veden kielelle.

Padasta tuli erinomaista, mutta aika vinkeän makuista. Sinihomejuustoa ei paljon maistanut, sen sijaan suppikset maistuivat vahvoina. Tein tämän vähän eri määrillä ja lisäksi koin välttämättömäksi hauduttaa tätä 1,5h ohjeistetun tunnin lisäksi. Ohje suositteli tätä perunamuusin kanssa, meillä syötiin parsakaalitäysjyväriisiä. Tämä muuten olisi varmaan mainio ruoka toteutettavaksi Shepherds Pie-tyyliin.


Kuvassahan tämä on aika kamalan näköistä, mutta käyttäkää mielikuvitustanne!

Juustoinen hirvipata
6-8 hengelle

500g hirvenkäristyslihaa pakkasesta
1  ISO sipuli
voita
4dl suppilovahveroita pakkasesta pilkottuna
3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
vettä tai riistalientä (mulla vettä)
smetanaa tai kermaa (kermaa minulla)
100g sinihomejuustoa
 mustapippuria
suolaa
 2 rkl balsamiviinietikkaa
2rkl pihlajanmarjahyytelöä

Suikaloi kohmeinen liha pieneksi
Kuori ja silppua sipuli.
Ruskista liha padassa voissa (erissä kun on näin paljon), Lisää joukkoon sipulit ja sienet  ja kääntele hetken aikaa. Lisää vettä niin että lihat melkein peittyvät ja hauduta hilajlleen kannen alla 2,5 h. Lihan täytyy sulaa suuhun! Huolehdi, ettei pata kuivu lisäämällä tarvittaessa vettä.
Lisää lopuksi  vähän kermaa ja murennettu sinihomejuusto. mausta hyytelöllä, balsamicolla ja pippurilla ja suolalla jos olet käyttänyt vettä. Mausta siis maistellen mukavaksi.

Ja  tänään otan vähän ilmaa siipieni alle ja en kummastuisi jos seuraavan viikon aikana maistuisi pitkästa aikaa Spiegelei mit Bratkartoffeln und Leberkäse, Gulaschsuppe, Germknödel, Wurstsallad, Schwartswälder Kirchtorte, Apfelstrudel, Wiener Schnitzel, Kaiserschmarrn, Gluhwein, Jägertee, Heisse Schokolade (mit!) und so was!

Silläkin riskillä että kuulostan germaaniselta laatuelokuvalta:"Ja, Ich komme!"

Hirvenjauhemaksapihvit vai hirvenmaksajauhepihvit?

Samanlaisia nimihirviöitä kuin supikoirankarvanahkalakki....

No oikiasti varmaan hirven jauhemaksapihvit. Vai ...?

Pikanttina  yksityiskohtana lisättäköön, että pekoniset jauhemaksapihvit, yksi alkuaikojen postauksistani, on yksi eniten kävijöitä googlen kautta blogiini tuonut. Tai siis hakusana "jauhemaksapihvit". Jos siis cyberavaruudessa surffailee tälläinen määrä maksapihvireseptin etsijöitä, ansaitsevat he taatusti myös toisen reseptin.

Nyt menette varmaan siis aivan sekaisin. Kaksi ERILAISTA (vaikkakin tavallista) jauhemaksapihvireseptiä.

Toteutus tällä kertaa vasanmaksasta, (ha-haa..siis hirvenvasanjauhemaksapihvit...) mutta aivan mainiosti tämän voi tehdä tietenkin naudanmaksasta. Aina on hyvvee!

Ihana äitini toi minulle kilon jauhettua hirvenmaksaa, ja puolet uhrasin näihin herkkupihveihin. Toinen puoli meni, johonkin aivan muuhun, jota en aio koskaan, koskaan, KOSKAAN postata.

No voin laittaa aivan pienen pienen kuvan:

Kyseessä ei ole rosmariinilla koristeltu betonitiilikivi vaan jotakin ihan muuta. Mutta luulenpa ettei Pote the rottweilerkaan (R:I:P) olisi syönyt tätä vaikka olisin koristellut sen piparkakkutalolla....

Mutta asiaan: Äitini oli tehnyt näitä ensin ja vinkkasi minulle tuon rakuunan, joka toi raikkaan maun pihveihin. Ei ainaista meiramia tai kirveliä

Jauhemaksapihvit hirvenvasan maksasta

500g jauhettua vasanmaksaa
2 jauhoista raakaa perunaa raastettuna
2 raakaa porkkanaa raastettuna
1 iso sipuli hienonnettuna
2 munaa
2 dl kermaa
reilusti (tuoretta) rakuunaa
suolaa(ainakin 1 tl), mustapippuria ja valkopippuria maun mukaan
paistamiseen voin ja öljyn sekoitusta

Sekoita kaikkia inekset tasaiseksi taikinaksi. Paista lettupannulla keskilämmöllä kauniita paksuja pihvejä.
Bataattisurvos maistui näiden kanssa kuin nenä päähän ja ilman puolukkaa näitä ei voi tietenkään nauttia.
Perinteinen perunamuusi ja haudutettu sipuli.... tai pekonimuusi....

Kahden sortin lihapullat

GR&V 7/2011 Kansiresepti oli pakko laittaa kokeiluun ja pitää kahden lihapullan illalliset. Paitsi että lihapullia sai kyllä syödä useamman kappaleen. Isot ja lempeät oli tehty naudan paistijauhelihasta ja kiinnittävät huomiota myös sillä, ettei perinteisiä lihapulla-aineksia, sipulia, munaa, leipää tai korppujauhoja käytetty lainkaan. Omani saivat vielä oman makulisänsä kun korvasin naudan hirvellä. Pienet ja pippuriset taas tehtiin raagamaggarasta, mikä oli sinänsä kiva idea.

Pullat kehotettiin paistamaan pannulla voissa ja yritinkin 1 satsin, mutta jostakin syystä mun pannupullista ei tule koskaan pyöreitä eikä ne tahdo pysyä edes koossakaan (edes sellaiset joisssa ON munaa), joten laitoin loput tuttuun tapaan uuniin kypsymään. Koska hirvipullat ovat niin rasvattomia, ei niihin tahdo saada kovin herkullista paistopintaakaan, niin keksin sitten ruskistaa valmiit lihapullat vielä pannussa voissa. Hyvä minä! Makkarapullat onnistuivat kokonaan pannulla.

Tuplalihapullat

Isot ja lempeät

400g hirven jauhelihaa (tai naudan)
1/2 ruukkua timjamia
120 g ranskankermaa
1 tl suolaa
1/4 tl valkopippuria

Pienet ja pippuriset

200-400 g raakamakkaraa (esim Saarioisten yrttibraatvursti)
2 rkl roseepippuria

Paistamiseen  1 rkl voita ja 1rkl rypsiöljyä (tai uuni)

Hienonna timjami. Sekoita isojen pullien ainekset tasaiseksi. Pyöritä massa kostutetuin käsin pulliksi.

Makkarapulliin purista makkara kuoresta peukalonpäänkokoisiksi nokareiksi ja pyörittele pulliksi.

Jauha roseepippuri morttelissa ja siirrä kulhoon.

Laita isot pullat uunniin 225 astetta ja paita kypsiksi . Kypsiin pulliin voi  sitten ottaa vielä pintaa ja väriä paistinpannulta. Voit myös kokeilla paistaa isot pullat kokonaan pannulla. Ruskista ne ensin jokapuolelta ja lisää sitten pikkupullat joukkoon ja laske lämpöä, kypsytä sitten n. 5 minuuttia. Nosta pikkupullat roseepippurin joukkoon kulhoon ja kierittele ne pippurissa.

Meillä oli tarkoitus syödä nämä muussin kanssa, mutta en jaksanut tehdä (?), niinpä tein uunilohkoja. kaapista löytyi vielä purkki hapankaalia ja etikkakasviksia, tarjoiltiin siis niitten kanssa. Ja kastikkeeksi sopii myös kylmä kermaviili- tai jugurttikastike, ainakin näin kun ei ole muusia.

Laitetaanpas kuva vielä perunoista kun lihapullista ei ollut kuin tuo yksi

Kaiken kaikkiaan aika vänkä idea tarjota samalla ruoalla kahden makuisia ja kokoisia lihapullia!

Evähiä hirvimettälle

Ahmijan blogista löytyy ohjeet lokakuun ruokahaasteeseen. Tehtävänannossa pyydettiin valmistamaan itselleen tai läheiselleen eväät seuraavalle päivälle.
Ahmija taisi kommenttilootassa peräänkuuluttaa uusia innovatiivisia eväitä, mutta kyllä nyt mennään niin perinteistä linjaa kuin mennä voi. Eli voipaperiin käärittyjä leipiä.

Evästykseni uhriksi joutui lauantai-aamulla aamutuimaan hirvimetsälle menevä isäni, joten valmistin eväät myöhään perjantai-iltana ja lavastin kuvauksen takkatulen ääreen. Kuvausrekvisiitana vanha kunnon Airam, isällä taitaa olla kyllä joku herkemmin ehjänä pysyvä termari metsällä mukana. Käskin nimittäin keittää kahvit aamulla ihan itte, että olis jotakin tuorettakin mettällä...

2 sortin eväsleivät

Iso leipä:
Iso reissumies
voita
keittokinkkua
Edamjuustoviipaleita
paistettu muna

Kokoa ainekset rukiiseksi kerrosleiväksi. Tähän malliin:

2 pientä leipää:
2 paria pienempiä ruisleipiä
voita
levitettävää koskenlaskijaa
siivuja keitetystä hirvenkielestä
suolakurkunsiivuja

Ja koska blogini on Kaikki äitini reseptit, hyväksikäytin äitini keittämän herkullisen tuoksuisen vasankielen ja yhdistin sen näihin leipiin.

Ja jotta suu jäisi makiaksi, täytin 2/3 kannellisesta muovimukista turkkilaisella jugurtilla jonka raidoitin hunajalla. Päälle kerros vadelmia suoraan pakkasesta ja toinen mustikoita. Pitkä lusikka kuminauhalla kippoon kiinni.

Liekö johtunut eväistäni, mutta saivat vain yhden hirven kaadettua.

Mustajuurikeitto -älä tee näin!

Kertoisko ensin hyvät vai huonot uutiset? Enten tentten....

Hyvät siis: Viime perjantaina kun tyhjentelin ennen yöpakkasia viimeiset kasvimaani elätit, nostin sieltä myös ihanaisia mustajuuria yhden metrin rivin. Kylvin ne jo keväällä 2010, mutta ei niistä kyllä mitään tullut vielä viime syksynä. Onneksi en ole niin tarkka kääntelemään kasvitarhaani, tänä keväänä nimittäin huomasin että siinähän tiukassa rivissä puskee jotakin maastani, juuret näyttivät olevan pitkät ja suorat, siis nämähän täytyy olla ne mun mustajuuret! Näitä olis varmaan pitänyt myös harventaa... No joka tapauksessa, sato korjattiin viime viikolla ja se olikin kinkkistä. Ne olivat niin tiukasti maassa, ettei niitä saanut vedettyä ylös. Naps vaan napsahtelivat poikki ja valkoista maitoa tihkui  katkokohdasta, melkeinpä pulppusi. Talikolla kun kuopaisin, niin kaikki mullat lähtivät ympäriltä, vaan mustajuuret seisoivat edelleen tiukasti pystyssä, juuri jossain syvyyksissä.

Aattelin keiton sitten keitellä. Joku ulkolainen black salsify'n käsittelyohje käski pestä juuret hyvin, keittää ja sitten jäähdytetyistä juurista hieraista kuoret pois. Näin ei kallisarvoista juurta menisi hukkaan. Minä kyllä en moiseen urakkaan ryhtynyt, aika reippaasti vetelin kuorimaveitsellä puhtaaksi ja upotin kylmään sitruunaveteen odottamaan. Se, tai etikkavesi, estää juuren tummumisen. Kuoriessa kannattaa laittaa myös jonkun sortin kirurginhanskat käteen, mustajuuren maito nimittäin tahraa ja limaa.Punnitsin kuoritut juuret, ja niitä jäi 400g. Kuoria oli varmaan hyvä ettei toinen mokoma...

Sen vielä sanon, ennen varsinaista reseptiä, että keitetty mustajuuri tosiaan maistuu kuin valkoiselta parsalta, tästä voisi tehdä jonkun parsamaisen alkuruuan.

Seuraava resepti on varmaan aivan toimiva, kun ottaa huomioon yhden seikan jolla sain koko keiton tosi kitkeräksi. Siihen asti se oli täydellistä samettia.

Otin näet mallia ruokalan olut-maa-artisokkakeitosta.

Mustajuurikeitto

400g mustajuurta kuorittuna ja pilkottuna

1 iso jauhoinen peruna kuorittuna ja pilkottuna

3 salottisipulia kuorittuna ja hienonnettuna

2rkl voita

n. 8dl kanalientä

2 dl kermaa

1/2 l vehnäolutta (suosittelen kokkia juomaan itse ennemmin kuin laittaa tähän keittoon)

suolaa

pinnalle:

 2 dl katkarapuja

1dl hienonnettua lehtipersiljaa ja ruohosipulia

1/2 sitruunan mehu

"sekoita kaikki pintamausteet yhteen"

Freesaa juuret, perunat ja sipulit kattilan pohjassa voissa. Lisää kanaliemi ja hauduta kypsäksi. Soseuta keitto. Lisää kerma ja kuumenna kiehuvaksi.

Tässä vaiheessa keitto todella hyvää. Mutta olin niin paljon kuullut oluella kokkailusta ja pelkkää hyvää, niinpä kaadoin tuon pullon vehnäolutta sekaan vaikka määrä vaikuttikin suurelta.

mustajuurikeiton vihollinen nro1

Keitto kuohui aivan ihanasti, mutta voi ei, maku muuttui, eikä parempaan suuntaan! (tämä oli nyt se huono uutinen). Ainokaiset omakasvatetut herkkujuureni ja minä tapan ne oluella!

Mitä sitten olisi pitänyt tehdä? Voi olla, että pari desiä olutta olisi vielä ollut ok. Tai sitten valkkari. Tai pelkkä kerma oli ihanaa.

Mut näin kävi. 

Tarkista vielä suola ja lado jokaiselle lautaselle ruokalusikallinen noita katkarapuja. Aattelin niinkun vaihteeksi, ettei aina, savuporoa, pekonia tms krutonkia.

Tämä oli tietennkin äidilläni syödyn sunnuntaipäivällisen alkukeitto, eikä kukaan kehunut. Kylla kaikki nyt söivät sen, mutta jälkimaku oli tosi kitkerä. PikkuveliNuutti melkein kehui: "kummallista, mitä enemmän tätä keittoa syö, sitä paremmalta se alkaa maistua..."

Kaikkeen siis tottuu...

Onneksi äitini pääruuat olivat (as always)onnistuneet:

Vihersalaatti, pinjansiemeniä ja kuivattuja karpaloita.

Äidin ihanat kermattomat valkosipuliperunat.

Ja hirven ulkofilettä valkosipuli-persiljavoilla.

Jos mun alkukeitto oli ylipahaa, niin jälkiruokana oli sitten sitä mun  ylirumaa Angry Birds- kakkua.

Pitäisköhän mun nimeni mukaisesti tosiaan pysytellä vain noissa äitini reseptien jakamisessa?

Kaharen paistin pirot

Avataanpa  ristiäismenun lihatarjonta hirven routapaistin (tai jääpaistin, routa vain kuulostaa ihanammalta) kuvalla, koska se on näistä pikaisesti napsituista kuvista ehkä parempi. Tällä tavoin (jäinen paisti yöksi uuniin matalaan lämpöön ja sen jälkeen suola/mausteliemeen marinoitumaan) on meidän perheessä hirvipaistia valmistettu ehkä viitisen vuotta. Siitä tulee toisin kuin normi uunipaistista melko takuuvarmasti hyvää, ei koskaan kuivaa, ja valmistus on siis uskomattoman helppoa. Se sallii myös "syötäiskö huomenna hirvipaistia" kaltaiset inspiraatiot kun paistia ei tarvitse päiväkausia sulatella.

Hyvää paisti oli tälläkin kertaa. Näihin juhliin sen valmisti äitini. Tekovaiheessa oli vähän dramatiikkaa, kun vanhempani olivat lähteneet aamulla hautajaisiin, paisti oli uunissa ja siinä vieressä lappu "antakaa paistin olla uunissa", veljeni perheelle joka yöpyi mummolassa. No pikkuveliNuutti oli tullut sitten käymään ja vilkaissut paistin lämpömittaria joka näytti 75 ja reseptissä piti kai olla 60 kun valmis. Nikoveli sitten soittamaan minulle, että mitä nyt tehdään ja minä sitten kehotin että kai se nyt on pakko ottaa pois. Joten he ottivat ja löivät paistin valmiina odottavaan marinadiin. Minä en ole koskaan käyttänyt jääpaistissa lämpömittaria, kun nyt vasta sain digisellaisen ja myös siitä syystä, että EIHÄN SIIHEN JÄISEEN PAISTIIN SAA MITÄÄN MITTARIA TYÖNNETTYÄ! No tämä meni ohi siis meiltä kaikilta kolmelta fiksulta sisarukselta, paistomittari siis ei ollut lähelläkään paistin keskustaa....  eli paisti ei ollut kypsä. No äiti tuli kotio ja löi paistin takaisin uuniin. Kaikesta tästä konhotuksesta huolimatta emme siltikään saaneet paistia pilattua ja se maistui kaikille äitini valmistaman pihlajanmarjahyytelön kera. Ei se nyt mitään roseeta ollut, mutta mehevää kylläkin, ja juuri näin siitä pidänkin.

Vitello Tonnato- kuvan väritys on hieman ankea, mutta sen unohtaa popsiessaan herkkua. Saisipa annokseen visuaalisestikin näyttävyyttä, jos olisi vaikka lisännyt tarjottimen sivuille/päälle rucolaa mutta , believe me, juuri siinä kohdassa ei kertakaikkiaan (niin, meillä ei ollut sitä erillistä keittiöapua...) kerennyt kun heittää vadit pöytään. Tämä on mainio noutopöytäruoka, Perinteisesti siis vasikkaa mutta onnistuu mainiosti possusta tai kalkkunasta, niinkuin meillä nyt.

Ja valmistus meni näin:

Kalkkunaa Vitello Tonnaton tapaan

1,5 kg kalkkunan filettä (3 pakettia) (voisi olla myös sitä kalkkunarullaa, mistä saisi varmasti tosi nättejä siivuuja, mutta sen kilohinta oli tällä kertaa tuplasti fileen hinta, niin tämä äityli säästi)

tonnikalakastike:

2 purkkia tonnikalaa

4dl majoneesia

8rkl kapriksia

10 anjovisfilettä

loraus kermaa

1 sitruunan mehu

koristeeksi rucolaa, parmesanlastuja ja isoja kapriksia (tämä koristeluvaihe jäi siis valitettavasti hunningolle kun tuli kiire saada vadit pöytään)

Valmista sekä kalkkuna, että kastike valmiiksi jo edellisenä päivänä.

Kalkkunanfileet huoneenlämpöön tuntia ennen paistoa. Laita paistiin mittari. Kaada uunivuon pohjalle kanalientä, etteivät fileet kuiva uunissa. Lämmitin uunin ensin 200, laitoin kalkkunat sinne, käänsin uunin 150:iin ja  paistoin kunnes mittari hälytti 72 astetta. Kääräisin fileet ensin folioon vetäytymään ja laitoin yöksi jääkaappiin. Aamulla sitten leikkasin fileestä mahdollisimman ohuita siivuja. Tästä tuli kyllä aika paljon, mutta jätin päätypalat suosista leikkaamatta ja niistä tein viikolla sitten meille kalkkunakeittoa. Usein liha keitetään tähän ruokalajiin, mutta uunissakin kalkkuna jäi tosi meheväksi. Viime kesämä tein possua, ja se kyllä kuovahtaa tosi helposti uunissa.

Kastike: Sekoita tonnikala, majoneesi, pienet hienonnetut kaprikset, hienonnetut anjovisfileet, kerma loraus ja sitruunamehu, mausta suolalla jos tarpeen. Voit surauttaa kastikkeen tehosekoittimessa tai sauvalla. Tarkista maku. Jos seuraavana päivänä kastike tuntuu liian paksulta, sitä voi ohentaa vedellä.

Paras kastike syntyy laatuaineiksista, tonnikalasta oliiviöljyssä ja itsetekaistusta majoneesista. Mutta kyllä tämä hyvää tuli purkkimajoneesistakin. Kaikkea ei aina ehdi, eikä tarvi!

Asettele liha vadille ja sen päälle puolet kastikkeesta. Koristele rucolalla, parmesanilla ja isoilla varrellisilla kapriksilla. Tarjoile puolet kastikkeesta erikseen, niin vieraat voivat lisätä itse.

Tähän tulee himo! Ja kyllä reseptiä kyseltiin! Kannat kattoon - blogi oli keksinyt tarjota näitä myös coctailpalojen muodossa, olivat olleet kuulemma menestys.

Pöydässä oli tarjolla myös rosmariiniuunilohkoja, ruisnappeja ja kaupan esipaistetuista  aamulla paistettua ciapattaa. Ja näkyypä tuossa tuo savusiikamoussekin, josta luulin, ettei minulla ole edes kuvia.

Ensi kerralla vielä yksi noutopöytä -postaus, sitten päästään makeiden kimppuun. Jostain kumman syystä vaan ei meinaa ehtiä koneelle...ei edes öisin...nukkuakin pitää....

Hirvikäristys - yksinkertaisesti vain parasta!

Kaikki kunnia kaikkien käristysten äidille eli poronkäristykselle, mutta minä vaan taidan olla kertakaikkiaan hirvikäristysihminen. Poronkäristystä olen syönyt kaikenmoista, huonosta erinomaiseen, mutta hirvikäristys on aina aina aina herkkua. Ja sitäpaitsi yksinkertaista valmistaa, lähes mahdoton epäonnistua. Sopii niin arkeen kuin vierasruoaksikin.

Ainut rajoittava tekijä näin kokonaismarkkinoita ajatellen lienee, ettei jokaisella varmaan ole omia käristyslihoja ottaa pakkasesta tai edes äidin pakkasesta, mikä suuri etu allekirjoittaneella on, kiitos metsämies-isän. Markettien pakkasissa myydään toki erilaisia riistakäristyksiä, saksanhirvestä tms, niistäkin varmaan tulee hyvää, mutta eriomaisuustakuun uskallan antaa ainoastaan kotimaiselle oikein käsitellylle hirvenlihalle. 

Mutta pitemmittä puheitta, mikäpä sen parempi resepti aloittaa bloggailu uutena vuonna 2011.

Hirvikäristys 

Köntti pakastettua kotimaista hirvenkäristyslihaa, meillä tällä kertaa 800g, siitä syö ehkä 6

voita, öljyä

suolaa, pippuria

laakerinlehti

vettä

Kunnon rautapata ja hyvin teroitettu tukeva keittiöveitsi.

Ota pala sulamaan noin 1h  ennen valmistumisen aloittamista, että saat ylipäätään järsittyä siivuja köntästä.

Terävällä veitselle vuolet sitten melko ohuita lastuja ympäri palaa ja laita aina satsi kerrallaan kuumaan rautapataan käristymään voi-öljyseokseen. Tässä hommassa tahtoopi näpit jäätyä ja ellei sinulla ole ruuanvalmistukseen pyhitettyjä ohuita puuvillahanskoja (no ei tod!) niin haeppa sieltä puhtaan pyykin korista ohuet, parinsa kadottaneet puuvillasukat ja vetäise ne käsiisi (nämä taas tuntuvat olevan ehtymätön luonnonvara monissa ( ainakin omani kaltaisissa) talouksissa...).

Ruskistettuasi kaikki, mausta lihat ja lisää vettä sen verran, että lihat peittyvät. Anna hautua kannen alla liedellä miedolla lämmöllä ainakin 3h. Tarkista kuitenkin aikaajoin, ettei neste pääse haihtumaan.

Tarkista pipppuri ja suola ja tarjoa käristys survottujen puolukoiden, perunamuusin ja esimerkikisi rakuunaporkkanoiden kanssa.

Mistä tämä ihana maku tulee, kun pataan ei edes panna mitään? Kaikenmoista smetanaa, hunajaa, chiliä ja tomaattia sopii aika-ajoin kokeilla hirvipadoissa, vaihtelun vuoksi, monasti on hyvää tullut. Silti tämä perussimppeli käristys on se hirvipatojen ehdoton numero yksi! Uskokaa pois!

Hehkutetaan riimihirveä ja piparjuurismetanaa

Riimihirvi sai luvan aloittaa isän juhlamenun ja se oli myös se annos, joka vei meidät totaaliseen hurmioon, vaikka muistakin menun osista nautimme.  Viiden maan teemamenussamme hirvi sai siis esittää Suomi-osastoa, ja hyvin se veti!

Aluksi olimme tekemässä carpacciota, olen jo pitkään halunnut kokeilla sitä hirvestä. Sitten äitini silmiin sattui Hesarista hevosen riimiliha -resepti ja päätimme toteuttaa sen vaihtaen raaka-aineen hirveen, isäni kun on kova metsämies. Ja näin alkuruoka tuntui myös suomalaisemmalta muutenkin kuin raaka-aineeltaan. Ruuanlaitto jakautui siten, että äiti valmisti lihan ja minä suunnittelin ja toteutin lisukkeet ja esillepanon.

Riimihirvi ja piparjuurismetana

(4 annosta)

300 g hirven sisäfileetä

2 rkl merisuolaa

1/2 rkl viherpippuria

1/2 rkl roseepippuria

1/2 rkl mustapippuria

tuoretta basilikaa ja persiljaa

Piparjuurismetana
sekoita 1purkilliseen smetanaa noin puoli tuubia piparjuuritahnaa. Maistellen löydät sopivan suhteen



Muotoile puhdistettu filee käsin kauniiksi pyöreäksi pötköksi.
Murskaa pippurit morttelissa. Levitä pippurirouhe ja suola kelmulle. Pyöritä filee kauttaaltaan mausteseoksessa. Pakkaa liha tiukasti kelmuun.

Nosta liha jääkaappiin vähintään vuorokaudeksi painon alle. Käännä filettä pari kertaa. Alle on hyvä asettaa lautanen, sillä lihasta valuu nestettä.

Putsaa mausteet lihan pinnasta. Silppua basilika ja persilja ja levitä ne puhtaalle kelmulle. Pyöritä liha yrteissä ja pakkaa tiukasti kelmuun. Nosta pakastimeen vähintään neljäksi tunniksi. Käännä kerran pakastuksen aikana.

Leikkaa  jäisestä lihasta mahdollisimman ohuita siivuja. Voipaperin päälle levitettynä ne sulavat hetkessä.
Tarjoa piparjuurismetanan ja Maalahden limppukuutioiden tai  -siivujen kera.

Meillä tämä siis syötiin tuhdin menun alkuruokana, joten per ruokailija riitti kyllä reilu 50g.
Ja nyt vielä kerran hurraa huuto, sillä riimiliha oli jumalaista ja kombinaatio piparjuurismetana-makea-limppu-riimiliha toisesta maailmasta!

Ätienpäivämenu 2010 eli 4 herkun ateria

Tänä vuonna kotini ruokapöydän ääressä istui 3 äitiä: mumma, miniä ja tytär. Ja menu muodostui yllättäen neljäruokalajiseksi, koska ensijaiseksi alkuruuaksi suunnittelemani parsa oli vähän epävarma kaupassa olleen onnettoman valikoiman takia ja oli varauduttava vaihtoehto b:hen. Kun parsaa kuitenkin löytyi, en malttanut olla toteuttamatta myös b vaihtoehtoa. Eikös äitienpäivän kuulu äitien nauttia; minä nautin sekä ruuanlaitosta että syömisestä.

Äitienpäivämenu 2010

Parsaa, hunajaista kermaviilikastiketta ja saaristolaisleipää

Lime-chili marinoituja jokiravunpyrstöjä ja artisokansydämiä

Grillattua hirven ulkofilettä, maustevoi,

uuniperuna ja pinaattia paahdettujen pinjansiemenien kera

Prinsessakakku kahvin kera

Jokiravunpyrstöjä oli pakasteessa, siitä alkoi b-alkuruuan kehittely. Aikuisia oli 5 syömässä.

Lime-chili marinoituja jokiravunpyrstöjä ja artisokansydämiä

250g pakastettuja jokiravunpyrstöjä

1dl oliiviöljyä

1/2 dl valkoista balsamicoa

1 limen mehu

3 valkosipunkynttä kuorittuina,ohuina viipaleina

1/2 chiliä hienonnettuna

mustapippuria,

suolaa

reilusti tuoretta korianteria hienonnettuna

marinoituja artisokansydämiä (Lidl)

salaattivalikoima (pinaatti, punamangoldi, rucola)

Sulatin jokiravut yön yli jääkaapissa, huuhdoin ja valutin siivilässä. Yhdistin marinadin aineet ja sitten jokiravut marinaadiin muutamaksi tunniksi.

Lautasille kourallinen salaattia, ravut ja artisokansydämet. Very simple.

Rapujen kanssa nautimme Nuutti-veljeni leipomista kuohkeista sämpylöistä (tai vaihtoehtoisesti rieskoista, mutta nautinto ei ehkä ollut täysin kuvaava sana niille). Ravut tuoksuivat ja näyttivät ihanilta, maussa olisin saanut toimia vähän rohkeammin, lisää limeä/sitruunaa/chiliä, jäi vähän turhankin laimeaksi. Alkuruuista siis parsa vei tällä kertaa pitemmän korren. Vaikka noilla sämpylöillä oli ihana pyyhkäistä loput jokirapumarinadit lautaselta....

Alkuruuan kanssa nautimme vissyä ja (joo, kyllä!) cokista... kuvan viini Iso-hoon viinikaapista odotti  pääruokaa.

Hirvestä

Grillattua hirven ulkofilettä, maustevoi, uuniperuna ja paahdettuja pinjansiemeniä pinaatin kera

Leipovien velipoikien lisäksi siunattuja olkoot myös metsästävät isit(omani siis), jotka turvaavat aina syksyisin perheen herkkuhetket vuodeksi eteenpäin. Lapsuudenperheessäni kaikki rakastavat hirvenlihaa. Ihan hirveästi. Nautinnon huippu on tietysti hirven sisäfile nopeasti valurautapannulla paistettuna. Se vain on maailman parasta lihaa. Kauaksi siitä ei kyllä jää ulkofilekään, ainakaan vasan. Kuten tämä 900g kaunotar.

Leikkasin sen parin sentin pihveiksi, ja menin näyttämään sille grilliä. Kaiken (lasten) varalta olimme vielä ostaneet possun sisäfileen  jonka otin pikku noiseteiksi leikattuna mukaan.

Ei marinadeja, ei mausteita, vain öljyllä sivelty lihan pinta, kuuma parila ja minä.

Ja sitten ei hetkeen keritäkään ajatella, puhua tai muuta kun hosun atulojen ja lastan kanssa etsien täydellistä paistoaikaa. Vati kuumenee grillin sivulla ja folio odottaa vieressä.

Pöydässä odottivat jo lautasille nostetut uunissa kypsyneet rosamundat ruohosipulilla maustetun ranskankerman kera, sekä yksinkertainen lisuke pinaatista ja paahdetuista pinjansiemenistä öljyllä ja balsamicolla maustettuna. Hirven ulkofile saa pintaansa pyörätykset suola ja pippurimyllystä sekä maustevoinapin.

Maustevoi

200g voita

6 valkosipulinkynttä puristettuna

puntti persiljaa hienonnettuna

mustapippuria

sitruunapippuria

sitruunanmehua

Sekoita pehmenneeseen voihin muut ainekset. Muotoile pötköksi voipaperin päällä, kiedo siihen, sitten folioon, vielä muovipussiin ja sitten pakastimeen. Sieltä leikkaat sitten sopivan määrän paloja pöytään.

Tämä maustevoi on niin yksinkertainen mauiltaan, mutta oikeasti aivan paras!

Liha oli juuri sopivasti medium, suussa sulavaa täydellistä ihanaa hirveä.

Ja kyllä me äidit nautimme!

Rakkaat terveiset Niko, Maarit, Ilona, Kasper, Nata,Uli, Hannu ja Janette. Olisittepa olleet kanssamme! Liha ei olisi kylläkään riittänyt...