About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

lauantai 23. toukokuuta 2020

MIKÄ HERKKU, OSTERIVINOKAS


Tein niin herkullista pastaa osterivinokkaista, että oksat pois. Juuri sellaista yksinkertaista, vain muutama raaka-aine, mutta silti lähtee jalat alta kun on niin hyvää.

Kaikki lähtee tietysti ensiluokkaisesta raaka-aineista. Tykkään todella paljon sienistä ja vaikkei minulla olekaan mitään koordinaatit piilossa pidettävää kantarellipaikkaa, niin käytän ja kerään ilolla niitä mitä löydän, suppilovahveroita, rouskuja ja kehnäsieniä. Nyt tänä keväänä on kantautunut huhuja, että huhtasientä olisi taas ja siihen olisi ihana törmätä. Sen sukulainen (morel ja false morel englanniksi) korvasieni olisi meilläpäin ehkä viikon päästä kuosissa, kertoo luotettava korvasienitahoni Soinista. Toivon pääseväni itse noukkimaan niitäkin.



Kun suomalaiset metsäsienet ovat niin hurmaavan aromikkaita, en ihan kauhean usein osta kaupasta sieniä. Paistetut ja grillatut herkkusienet ovat kyllä itse asiassa myös hirveän herkullisia, että niitä tulee ostettua silloin tällöin. Purkkiherkkusienten osto on kärsinyt meillä inflaation. Joskus niitä oli aina, mutta nykyään ei yleensä ollenkaan ruokakomerossani, jossa saattaa olla kyllä 4 pakkausta perunajauhoa, tai kolme purkkia aurinkokuivattuja tomaatteja. Olen nimittäin pantrynä suhteen hyvin varusteltu, korona tai ei.

Viime viikolla luin sanomalehdestä jälleen kerran yhden koronatarinan. Österhankmolainen Gourmet- sienien kasvattamo Näckrosgården kertoi kuinka yhtäkkiä vuorokaudessa heidän sientensä menekki romahti, he nimittäin kasvattivat
sieniä nimenomaan suoramyyntinä ravintoloille.

Olikohan seuraavana päivänä, kun luin, että he tarjoavat sieniään nyt myös rekossa, perjantain jakoon oli tarjolla 4 kilon laatikkoa kuningasvinokasta ja 30 kilon laatikkoa osterivinokasta. Kuningasvinokas tilaukseen en ehtinyt mutta osterivinokalaatikon sain.


Ja voi mitä sieniä! Kotona kurkistin laatikkoon, mitä kaunottaria! Puhtaita komeita silkinhohtavan harmaanruskeita, isoja kämmenen kokoisia lakkeja ja pienempiä ryppäissä. Nämä sienet poimitaan käsin ja ilman mitään ylimääräisiä aineita, eivätkä ne kasva mullassa, joten ne ovat heti käyttövalmiita. Tälläisia kaunottaria ei ole koskaan tarjolla meidän kaupassa, jos siellä joskus on osterivinokkaita ollut.

Sieni on siis kaunis, kuiva, hyvin miedosti tuoksuva. Paistettaessa sen lakista tulee lihaisa, vieläkin mieto mutta hurmaavan makuinen mietoisuudessaankin. Mauton se ei ole missään tapauksessa, vaan hienovarainen. Olen ymmärtänyt, että tuo nimi tulee hiukan osteria muistuttavasta ulkonäöstä, mutta kun leikkasin sienet reiluiksi suupaloiksi ja paistoin voissa, suolasin ja pippuroin, minulle tuli varsinkin lanteiksi leikkaamistani jaloista ihan kampasimpukkafiilis, niin maultaan kuin purutuntumaltaankin. Ja tehän tiedätte millaista herkkua on kampasimpukka! Ohjaako tuo nimi alitajuisesti merellisiin fiiliksiin, mutta tällainen elämys minulle tuli vahvasti.

Sienet olisi voinut vaan paistaa koko kilon ja pistellä poskeensa sellaisenaan. En halunnut käyttää heti kaikkea, joten tein sienispaghetin. Huomenna paistan loput kuhan kaveriksi.



Osterivinokkaat spaghetin kera
nippa nappa 3:lle
400 g tuoreita osterivinokkaita
voita 
suolaa
pippuria
1 valkosipulinkynsi
3 kevätsipulia
210 g spaghettia 
tuoretta lehtipersiljaa
tarjoiluun parmesaania

Leikkaa sienet reiluiksi suupaloiksi. Koska jalat voivat olla sitkaampia, ne kannattaa siivuttaa pienemmiksi. (Kiekot toimivat hyvin, tuli se kampasimpukkafiilis).

Laita pari ruokalusikallista voita pannulle ja kun voi alkaa sihistä ja suhista heitä sienet mukaan ja paistele rauhassa niihin kaunis väri. Keskilämpö riittää. Tämä sieni saa kypsyä hetken. Lisää voita jos siltä tuntuu.

Raasta puolikypsien sienten pinnalle muhkea valkosipulinkynsi. Hienonna kevätsipuli varsineen päivineen ja lisää se joukkoon viime minuuteilla ja mausta lopuksi mustapippurilla ja suolalla.

Pasta kannattaa keittää suolavedessä sienten paistuessa. Valuta se ja lisää sinnekin mukaan vähän voita. Kumoa pannullinen sieniä päälle ja hienonnettu lehtipersilja pintaan.

Lisäksi parmesania.



Hitsi miten hyvää! Jos saatte käsiinne näitä kaunottaria, niin nauttikaa!










16 kommenttia:

  1. Osterivinokkaat ovat mun lempisieniä. Rakastuin niihin Santiago de Compostelassa kun söin annoksen syntisen hyviä rapeaksi paistettuja osterivinokkaita alkuruuaksi, niin että otin ne myös pääruuaksi;D IHanaa takuulla pastan kanssa,nam:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä järkyttävän hyviä. Nämä on on ollu mulla vähän dissauslistalla, mut ei oo enää!

      Poista
  2. Osterivinokkaat on herkullisia. Olen muuten 2 kertaa löytänyt niitä ihan suomen luonnosta kaatuneelta lahonneelta jalopuulta. Oon monta kertaa miettinyt, että pitäisikö yrittää kasvattaa niitä vaikka saaressa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tutkippa noiden nettisivu. Myivät "aloituspöllejä".

      Poista
    2. Hieno resepti! Pöllissä kasvattaminen onnistuu, mutta ehkä vieläkin helpompaa on kasvattaa niitä olkipelletissä. Tästä jutusta voi saada vinkkejä:
      https://lapsenmaailma.fi/blogit/lapselliset-miehet/kasvata-itse-omat-ruokasienesi/

      Poista
  3. Oli hyvää ruokaa! Kasvatin osterivinokkaat Sieniboxin valmiilla kasvatusalustalla ja oli ilo seurata sienien kasvua. Suosittelen��

    VastaaPoista
  4. Tuo kyllä kiinnostaa minuakin tuo itsekasvatusboxi!

    VastaaPoista
  5. Pystyykö tähän laittamaan valokuvaa....

    VastaaPoista
  6. Ei taida pystyä. Voit laittaa minulle Kaikki äitini facebook sivulla jos olet facessa, sama instagramissa tai sitten sähköpostilla.

    VastaaPoista
  7. Löysin tänään 'joitakin' vinokkaita, jotka kasvoivat kaarena pajunkaarna-röykkiön ympärillä. Testasin makua reseptittä ja itse SIENET olivat kyllä hyviä ja koostumus tuhti. Tuoreeltaan noissa oli muovailuvahamainen tuoksu, joka ei näköjään vaatinut ryöppäystä, eikä tuoksu jäänyt lopputulokseen.

    VastaaPoista
  8. Luonnossa osterivinokkaan voi sekoittaa helposti yleisempään koivuvinokkaaseen, joka sekin on kyllä ihan kelpo ruokasieni.

    Osterivinokasta löytyy muuten nyt Tampereen ja lähikuntien Rekoista ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei onnea tamperelaiset! Kannattaa ostaa kun saatavilla on!

      Poista
    2. Porin Rekossa on nyt myös osterivi ojasta. 💖👍👍💖

      Poista
    3. Ensimmäinen reilun kymmenen kokoinen sieni pääsi pannulle tänään. Kasvatuspohjan hankin Satohuoneelta Tampereelta ja ainakin kaksi ystävää on hurahtanut samaan villitykseen:)

      Poista
    4. Siis kämmenen kokoinen!

      Poista