About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

torstai 5. toukokuuta 2016

Sweet Vaasa


Sweet Vaasa, ihana kahvila aivan Vaasan sydämessä. Juuri sellainen kuin kahvilan tuleekin olla; valoisa, vähän rosoinen, tyylikkään väljä, ystävällinen palvelu ja ensiluokkaiset tuotteet. Skandinaaviutta ihan parhaimmillaan.

Kahvila sijaitsi sopivasti kulman takana kun kävin uusimassa merimiehen terveystarkastuksen, jossa aina kahden vuoden välein testataan kattavasti merikelpoisuus. No todistus, no sailing. Muistelen kauhulla edellistä kertaa kun mieslääkäri kehotti riisumaan sekä housut ja paidan, en millään muista, että edellisten kertojen lääkärit olisivat vaatineet tätä. No biggie, lääkärillä voi tottakai riisua, mutta kun en ollut VARAUTUNUT.

Olisin halunnut vajota maan alle eriparialusvaatteissani, joista olin aamulla valinnut niin mukavat mutta kieltämättä kulahtaneet puuvillapikkarit ja mukavuusaspektia korostaen myös jotkut aivan hirveät oranssit rintsikat. Eikä tässä vielä tietenkään kaikki. Kuin saksalainen emansipoitunut kotirouva seiskyt-kaheksankytlukujen taitteesta, olin jättänyt säärikarvat ajalematta useamman viikon jaksolta. Tämä kaikki yhdistettynä rasvaamattomiin, erikoiskuiviin polviini, sai minut seisomaan kaikkea muuta kuin rennon ryhdikkäänä vastaanotolla.

Tällä kertaa erittäin epätyypillisesti olin jättänyt jopa aamiaisen väliin, keskittyen ihon rasvaukseen, säärikarvoihin ja muuhun tähdelliseen. Vähän niinkun uhmakkaana odottelin, että koska tässä aletaan vähentää vaatetusta. Minä olisin pari senttiä pitempi viime kerrasta! Lääkäri otti stetoskoopin käteensä,  vilkaisi minuun hiukan epävarmasti arvioiden, tuumasi "Noh..." ja sujautti stetoskoopin kaula-aukosta sisään. Ja lopulta ainoa paljastettava kohtani olivat NILKKANI, jotka lääkäri pyysi paljastamaan ja pyöritteli niitä sitten hetken käsissään.



Pitkänsillan kautta  (toivottavasti vaasalaiset arvostatte nokkeluuttani) pääsemmekin  kahvilaan, jonne kiiruhdin nälkäisenä ensimmäisenä asiakkaana. 



Listalla löytyy runsaan rustiikit salaatit, päivän lounasannos ja kaikkea ihanaa makeaa. Muna-kanaterästetty caesarini innostutti rapeudellaan, tuoreella parmesanilla ja paikan hurmaavalla leivällä. Mietin siinä syödessäni, että miksi, miksi en syö useammin salaatteja. Ainut pikku kritiikki salaatinkastikkeesta, joka ei oikein tavoittanut ceasarin tujuutta, mikä kyllä caesarissa on  aika tärkeää, mutta hyvää annos oli, vaikkei aivan täysverinen ceasar.



Toki makeapuoli piti testata myös. Vitriinikaapin valo ei kyllä tee täyttä oikeutta tarjonnalle.





Kakkuihminen en oikeasti taida olla, ja kun kerroin tämän, minulle suositeltiin cookiepiirakkaa, vai mikä jättikeksikakku tuon nimi nyt olikaan. Mutta olipa täydellisen sopiva; pehmeän sitkeä eikä lainkaan liian makea.



Sweet Vaasa, you've nailed it!








3 kommenttia:

  1. Kiva paikka,Vaasassa en ole aldrig ollutkaan. Hih,kyllä tuli naurut tuosta nolosta kokemuksestasi,vaikkei se takuulla ollut hauskaa.Tuli mieleen se kun Venezuelassa vankilassa (siis menimme vaan tervehtimään vankia) piti yhtäkkiä riisua kaikki pois kun halusivat tietää etten vaan salakuljettanut huumeita vankilaan,ihan kuin ei siellä niitä muutenkaan olisi ollut..) .Oli yllätys sekin ja ihan kamala. Onneksi tällä kertaa et joutunut samanlaiseen rääkkiin vaikka olitkin valmistautunut;D

    VastaaPoista
  2. Kiitos nauruista Nanna! Näin sinut sieluni silmin lääkärin edessä...

    VastaaPoista
  3. Voi, kuulostaa ihan samalta kuin ne meidän vuotuiset syynäykset, niissä ei sitten mitenkään voi onnistua olemaan jotenkin nolostumatta :D Ja Sweet Vaasa, se on ihana kahvila, meillä oli siellä yhden pyöräilytapahtuman päätösilta joku vuosi sitten, tykkäsin kovasti ja kun talvella kävimme Vaasassa, tarkastin, että onhan paikka vieläkin olemassa. Onneksi on.

    VastaaPoista