Olen etuoikeutettu. Isäni käy hirvimetsällä. Vaikka hirviporukat suurenevat ja luvat vähenevät ja koko perheeni rakastaa hirven metsäisen kuivakkaa makua, ei sentään käsirysyyn ole vielä lihoista tarvinnut lähteä. Tosiasia on kuitenkin, että hirvestä löytyy jokaista ruhonosaa vain se tietty luojan suoma määrää ja kun sitä sitten aletaan paloitella porukalle, "hyvät palat" menevät välillä turhan pieneksi. Kuulostaa hullulta, mutta näin se vain on. On siis aika tähyty myös hirvessä käyttämättömimpiin ruhonosiin. Olen jo muutaman vuoden pyydellyt hirvenpotkaa, se vaan ei tunnu onnistuvan tämän porukan leikkaussuunnitelmissa. Sen sijaan tänä vuonna isäni kysyi, ottaisiko talteen vasanposket. OTA!
Niinpä sitten viime sunnuntaina sain muovipussin, jossa oli 4 vasanposkea, isäni irroittamaa. Kaksi vähän pienempää, "harjoituskappaleet", eipä noita ollut kukaan aiemmin irroitellut. Samanteni sain myös karvaisen vasanturvan, siitä luultavasti myöhemmin, ja pari kieltä.
No kädetönhän se olen minäkin tälläisten ruhonosien edessä. Hampaattomalta vaikutti myös google. Edes vasikanposkireseptejä ei tahtonut löytyä.
En oikein tiennyt olisiko minun jotenkin pitänyt putsata paloista kalvoa tms. Päädyin lopulta vain huuhtelemaan palat, taputtelemaan kuiviksi, asetin ne rautapataan, päälle suolaa, yks lohkottu sipuli kymmenkunta maustepippuria, muutama laakerinlehti, rosmariininvarsi ja vettä niin että lihat peittyivät. Liemeksi olisi voinut käyttä ehkä myös olutta, punaviiniä en koskaan sotke hirvenlihan kanssa, se on mielestäni aivan liian voimakasta hirvelle (paitsi tomaattisessa pastakastikkeessa), vaikka muihin lihapatoihin epäröimättä heitänkin desin jos toisenkin. Sitten uuniin kansi päällä, 110 astetta ja 12 tuntia. Ei ole hätähousun ruokaa tämä!
Hirvenposket haudutettuna uunissa
4 poskea
1 iso sipuli kuorittuna ja lohkottuna
10 maustepippuria
reilusti suolaa
2-3 laakerinlehteä
rosmariininoksa
vettä niin, että lihat peittyvät
Pistä kaikki ainekset pataan. Hauduta kansi päällä 12 tuntia 110 asteessa.
Lopputuloksena liha, joka haarukalla painaessa suli suorastaan alta pois. Poskiliha ei ollut ollenkaan niin kuivaa kuin hirvenliha yleensä, eikä myöskään suurisyistä. Liha oli lähes tahnamaisen pehmeää. Halusin kuitenkin nyhtää poskipalat pieneksi, koska ne olivat niin
No mitäs sitten? Muistin prässätyn häränlihan ja päätin itsekin vuorata pikku vuuan kelmulla ja painelin lihat sinne tiukkaan. Päälle paino ja päiväksi prässiin. En kaatanut mukaan lientä, enkä rasvaa, liemi olisi hiukan ehkä jähmettänyt massaa ja helpottanut leikkaamista, viipaleet kun tahtoivat kumminkin särkyä hiukan leikattaessa. Leikkasin siis paketista viipaleet, jotka kieräytin vehnäjauhoissa ja paistoin niihin voissa rapsakan pinnan yhdessä tuoreiden salvianlehtien kanssa.
Mikäs siinä oli sitten nauttiessa prässätystä hirvenposkesta, uunikasvisten (puna- ja keltasipuli, punajuuri, porkkana, maa-artisokka ja peruna reiluina paloina, öljyttynä, suolattuna ja timjamilla maustettuna) ja äidin valmistaman aroniahillon sekä rapeiden salvianlehtien kera.
Oletan, ettet ole pakanut tätä mukaan, vaan se on mennyt jo parempiin suihin...
VastaaPoistaKyllä, olet etuoikeutettu ja ihanaa, että toteat sen ääneen. Voisikohan teidän isä adoptoida minut hirvikauden ajaksi ;-)
No juu, ajoitus oli vähän huono...
PoistaVoin kysyä isältä... mutta sä oot sitten vasta viidentenä jonossa, kun lihoja jaetaan....! Rajansa se on sisarrakkaudellakin!
Hieno resepti, kertakaikkiaan! Meilläkään ei ole taidettu poskia käyttää, ainakaan isä ei niitä koskaan ole tuonut, muistaakseni, pitää tarkistaa asia. Ja pyytää ensi vuonna kokeiluun.
VastaaPoistaMitä ajattelit tehdä kielistä?
Juu, enpä luule, että näitä on moni ottanut talteen, jos ette tekään, tehän ootte aika perinpohjaisia kuitenkin ruhonosien kanssa. Ja niin on pehmyttä lihaa, ajattele kaikkia poisheitettyjä poskia...
PoistaKielet, kielet...istuin eilen illallspöydässä meksikolaisten kanssa ja sain luvan käyttää Mirnan äidin kielitacoreseptiä. Meksikossahan koko pää keitetään (no naudan tietenkin, ei niillä hirveä oo) ja sitten on kuulemma tacoständillä jonoa. Silmät menevät kuulemma aina ensimmäiseksi, niitä on vaikea päästä maistamaan. Poskista, huulista ja kielestä pääsee osingolle sitten jo useampi.
Joten voi olla, että hirven kielet päätyvät meksikolaiseen makumaailmaan.
ja vielä lisättävä, että oon otettu nimenomaan sun kehuista Sauvajyvänen. Oot mun riista-idoli!
Poistamahtavaa. Hirvenkieli on tajuttoman hyvää! Pitääpä taas sitäkin hommailla. Hyvän ruoan sait vasanposkista aikaan ja hienoa että hyödynnät riistasta kaikki helmet jotka monet jättää käyttämättä. Mä haluisin sut mukaan riistahaasteeseen http://laaxojnas.blogspot.fi/2013/10/riistahaaste-hirvenfiletta-ja-tietty.html joka on tällänen mun kansalaisalote saada ihmiset kokkaamaan riistaa :)
VastaaPoistaHuippu homma kyllä noi posket ja muistappa seuraavaksi pyytää se hirventurpa, siitä kun tulee niin jäätävän herkullista sylttyä!
Ootko tehnyt itte sylttyä ? Mulla on tarkoitus tehdä juuri sitä. Yks turpa siis jo on, mutta se on aika pieni. Kunhan nyt uskaltaudun puuhaan ryhtyä. Tämä saattaa tulla ehkä yllätyksenä, mutta en oo aivan niin kova mimmi, kun pitäis alkaa jotain turpaa nylkemään. Tai siis olen kyllä niin kova, että se luonnistuu, mutta pystynkö syödä sitä sitten kaiken askartelun jälkeen onkin jo toinen juttu. Pikkasen sama juttu kielien kanssa. Oikeasti harmittaa tämä vieraantuminen ruhon käsittelystä. Eiliset illalispuheet kyllä piristivät hiukan mieltä ja vakuuttivat, että fileen ja paistin lisäksi ruhossa löytyy pari muutakin käytettävää osaa. (...hirvi pitäköön kuitenkin ainakin toistaiseksi vielä silmänsä...)
PoistaJuu Chef, sun haaste oli kyllä mielessä, mutta oli tossa aamusella niin kiire, että en keriinnyt tehdä asia hyväksi mitään, ja täällä junayhteyksillä joilla nyt olen niin on aika turhauttava surffailla, mutta, ilmotan tämän siihen kun palaan kotio. Riistahaaste oli hyvä, mainostin sitä jo Kivistön Liisallekkin.
Mmmmm... namia. Iso osa porukoista nakkaa varmaa "erikoisemmat" osat roskiin, sääli.
VastaaPoistaMiehen isän metsästysporukalla oli tänä vuonna lupa 1 1/2 otukseen, viime vuonna muistaakseni saman verran, joten meillä oli ja on aikalailla hirvetön vuosi.
Apua, montako miestä? On isän porukassa sentään 12 vai 16 kaadettavaa, suunnilleen puolet toki vasoja.
PoistaMuistan aikoja kun niit oli kuitenkin useita kymmeniä.
saattaa olla, että ruokahifistelijät alkaa kysellä arvokkaan eläimen muidenkin palojen perään. Koska kaikkea ei todellakaan käsittääkseni hyödynnetä. Hyvä suuntaus, jos hirvimiehet vaan jaksaa leikellä.
Vau! Tuota olisin halunnut olla maistamassa!
VastaaPoistaKiitos. Itse asiassa mä söin tätä aivan yksin. Tai ei, Siis maitotytön kera, joka syömisen sijasta keskittyi tällä kertaa simppailuun. Että sinänsä olis voinu paremminkin mennä.
VastaaPoistaHieno ruoka! Me on joskus saatu mun siskon miehen isän metsästämää peuraa, mutta sen lähempää ei suvusta löydy metsästäjää. Se on sääli, sillä riista on hyvää ja eettistä!
VastaaPoistaKyllä minä oon hyvin kiitollinen saamastani riistasta läpi elämäni. Pienenä meillä oli enemmän pienriistaakin, nykyisin isäni käy enää hirvimettällä. En kyllä yhtään pikkulikkana arvostanu jänistä tai lintuja...
PoistaHuomasin saman ongelman, ettei googlesta oikein tahdo löytyä poskireseptejä. Päädyin lopulta aika samankaltaiseen reseptiin itsekin. Epämääräiset palat ratkaisin pilkkomalla posket n. 3 osaan jolloin ne näyttivät aika hyvältä.
VastaaPoistaHienoa, että nyt äkkirynnäköllä tuli yhtäkkiä kaks reseptiä eetteriin.
PoistaTässä tulee linkki Simon hirvenposkireseptiikkaan.
http://pastaaks.blogspot.fi/2013/10/poskettoman-hyvaa-riistaa.html
Voi että tekisi mieli maistaa tuota. Meillä on muutama lähihirvi tässä, mutta niiden kaatamiseen ei vermeet riitä.
VastaaPoistaJa ei, sitä kanaa EI ole nimetty sinun mukaasi! :-D Ehdottomasti tervetuloa syömään sitä! :-)
ja luvat darling, luvat! ;) Oon kattellu blogistas kuvia, että melkoinen eläintarha teillä....
PoistaAi Jasu kertoi kuinka traumatisoitunut mä olen teidän kanasta ?
Joo, vermeet = luvat, pössykkä ja tarpeeksi matkaa lähimpään asutukseen. :-D
PoistaTule syömään traumasi! Edelleenkin vetoan lasten mielikuvitukseen ja peitetarinattomuuteeni.
Sinä olet kyllä mielettömän taitava ideoimaan, miten käyttää harvinaista raaka-ainetta. Vau! Prässätty hirvenposki kuulostaa elegantilta ruoalta :)
VastaaPoistaOlen ihan yhtä kade sinulle kuin kaikki muutkin, joilla ei ole Suurta Metsästäjää perhepiirissä. On varmasti ihan mielettömän upeeta saada riistaa.
Kiitos paljon. Aina ei kyllä mun mielikuvitus ja toteutustaidot kohtaa näin hyvin kuin tässä reseptissä....
PoistaOn se mukavaa, aina oikein odottaa syksyä!
Ahaa, eipä ole meilläkään ollut vielä posket käytössä tätä ennen. Juuri tuossa katselin huolestuneen näköisenä pakastintamme, ei hirven palaakaan, ei tietoakaan peuranlihasta. Pitää ilmeisesti alkaa potkia Isoa Murua metsälle. Riista on niin parasta!
VastaaPoistaIhme ja kumma, että tuollainen pala on jäänyt niin pienelle käytölle.
PoistaPoskilihojen irroittaminenkin oli huomattavasti helpompaa kuin mitä etukäteen pelkäsin.
VastaaPoistaNo isäkin meinas, että toiset posket oli jo paljon helpompi, kun tiesi mitä ottaa.
PoistaHirveen herkullisen näköistä!
VastaaPoistaJuu, ihan hirveen!
PoistaKiitos tästä! Pidetään mielessä jos poskea saadaan!
VastaaPoistaTaistelen itsekin välillä hirvireseptien kanssa. Sain juuri hirven tappaiset; mutta mitä tehdä munuaisilla? Isoäiti teki niistä kuulemma leikkelettä, mutta Google ei auta... Anyone?