About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

torstai 27. syyskuuta 2012

Omia omenoita ja omia haaveita


No mihinkä hän raaskii käyttää 15 kuvankaunista omenaansa omasta puusta? Todistettavasti 6 on syöty, koska eilisessä sadonkorjuussa sain 9 poimia. Onneksi edes syöty, aloin jo pelätä, että omenat menevät pilalle odotellessaan suurta ja tärkeää käyttötarkoitustaan. Mikään ei tunnu olevan omppujeni arvoinen resepti,,,,kyllä nyt taitaa Nannaa vähän hassuttaa...

Paras siis tehdä jotain aivan simppeliä.  Lehtitaikinalevypaketti kainaloon kaupasta ja 
Lantliv mat&vin lehden reseptiä toteuttamaan. Tämä on kyllä niin helppoa, että ei paljon reseptiä kaipaa, paitsi että ruotsalaisena twistinä tässä käytetään myös mantelimassaa, jota naapurimme tunnetusti tunkevat joka paikkaan, tai ainakin leivonnaisiin.

Aikas rustiikin näköisiä tulitaas kerran, kauniisti sanottuna, omenasiivut olisivat ehkä olleet edukseen hiukan ohuempina. Tämä on kuitenkin loistava vierasvara, tuoreet leivonnaiset nopeasti pakastimesta uuniin, varsinkin kun Tupun Tuvassa kertoi pakastavansa myös raakoja omenansiivuja piirakoita varten. Herkkuahan nämä ovat. Kaikessa erinomaisuudessaan on kyllä sanottava, että hiukan rasvainen tuntu jää kitalakeen jos yksi ihminen syö useamman ison kerralla. Teoriassa siis, en tunnusta.


Omenalehikäiset ?
3 lehikäistä/n. 6:lle

3 lehtitaikinalevyä n. 10x20 cm
200g mantelimassaa
4 omppua, 300-400g
1 rkl sokeria
1rkl kanelia
 1 muna voiteluun

Sulata taikinalevyt ja raasta mantelimassa.

Kuori omenat ja poista siemenkodat, viipaloi ja kierittele siivut sokerikaneliseoksessa kulhossa.

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Levitä mantelimassa levyille ja sen päälle omenansiivut. Voitele reunat rikkivatkatulla kananmunalla.
Paista 15-20 minuuttia.

Tarjoile vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa. Mutta hyvin meni ilmankin.

yksi niistä...
Sain jo alkusyksystä/loppukesästä oikein hauskan tunnustuksen Piipadoo-blogin (mikä ihana nimi) Paulalta ja Piialta, josta tässä nyt kuuluu kaunis kiitos. Kun ovat kovia tyttöjä väkertämään niin, muokkasivat koko haasteenkin uuteen uskoon. Jos nyt oikein ymmärsin niin  haussa olisi 8 kohdan to do -lista.
Eli piipadoon malliin:

1. Kiitä tunnustuksen antajaa
2. Jaa tunnustus eteenpäin , vaikka 4:lle3. Ilmoita näille  tunnustuksesta4. Kerro oma kahdeksan kohdan to do-lista

Mun to do -lista, joka myös diipa daapa -listana tunnetaan, jakaantuu nyt tässä kahteen osaan: 4 to do listan kokkausta ja 4 ruokaan liittyvää muuta to do joskus haavetta.

Nannan to do- kokkaukset. Niitä on pitkä lista, mutta tässä perusjutut joihin en ole vielä ennättänyt kauhaani upottaa. Älkää järkyttykö.

1. Focaccia
2. Hummerin valmistus
3. Kaalikääryleet
4. Kotijuuston teko

Jotenkin ruokaan liittyviä to do joskus -juttuja. Tai siis haaveita.

5. Mennä joskus Bangkokissa ST. Regis hotellin sunnuntaibrunssille. Anuliina kertoi siitä blogissaan ja sen jälkeen en ole saanut ajatukselta rauhaa.
6. Osallistua espanjalaisen ystäväni Felin  ruokakurssille Valenciassa
7. Aktivoitua joku ravintolapäivä jollakin kivalla teemalla
8. Kokata kansalle yhdessä Sarah  La Fountainin kanssa ( hups, tulossa jo ;D)

Ja näin sanoen, hän haastoi 4 lempiblogiystävistään mukaan, ja jos ei viitsi, taho tai kerkiä tätä jatkaa, niin ei ole pakko. Eihän siinä pahoita mielensä kuin yksi pohjalainen.

Pitemmittä puheitta siis Ankerias- joulukortin-askartelija-satusetä- Vipunen,
Suolaa-gintonic-puuhanainen-terävä humoristi-Jonna-ja Hunajaa,
Soppaa- kaikki-langat-käsissä-marja- ja silmukoita sekä 
Prinsessa-Veera-jolla-on-varmaan- - aikaa -tälläseen-hömppään-kun-palas-äitiyslomalta-just-töihin-keittiö.

Ai niin, ja puutarhani on nyt sitten talviteloilla. Äitee kävi vaihtamassa kanervat kuistin eteen...






15 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Ja mä kävin kuolaamassa sun Anselmi kännykän kuorta. Voi ihanuus!

      Poista
  2. Kas, haaste! On mulla aikaa kun mä oon töissä vaan kolme päivää viikossa. Ja jos oikein tiukille menee, niin mähän voin sit töissä tähän eläytyä. :D

    Liikuttavaa, että jollakin on omenoiden kanssa ongelmia näin päin kun joka syksy tuntuu, että ihmiset hukkuu niihin. :)

    Me käytiin hakemassa omppuja sukulaisilta. Otettiin pussillinen meille ja toinen mun äitille. Sukulaiset katteli vähän aikaa ja totesivat, että ei kelpaa. Ja sit ne mätti niitä mukaan kassitolkulla.
    Ei auta kuin leipoa joka päivä, miten harmi.

    Mäpä merkkaan nyt noi messut kalenteriin ja varaan sukulaisista siitä Laihialta petipaikan. Toivottavasti nährään siellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, paineet kasvaa,kriittisiä kanssabloggaajia yleisössä!
      Nyppää sitten essusta jos mä oon niin olevinani, etten hoksaa sua!

      Poista
  3. No kyllä mä kieltämättä ainakin vähän loksautin leukaa, nääs nimittäin noista ekasta neljästä mulla on tekemättä vain hummeri, enkä ole sitä aikonutkaan tehdä. (Vaikka tuossa työpaikan lähikaupassa oli tälläkin viikolla eläviä hummereita myynnissä.) Kotijuustoa (piimästä) ja kualkiäryleitä oon tehnyt ekan kerran jo ihan lapsena, enkä mä niitä viime vuosina ole kyllä tehnytkään. Kaalikääryleitä tehtiin kerran sun veljes kanssa aikaan ennen lapsia. Mutta enpä mä enää muutenkaan ole mikään martta-hengen ilmentymä, vaikka vielä 25 vuotta sitten siltä näyttikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...luin, että "vaikka vielä 25 vuotiaalta näytänkin..." :)
      että on rouvalla ainakin itsetunto kohorallaan !... ja kokkailut!

      Poista
  4. Heh, et ollut unohtanut mun hienoja joulukortteja! :-) Kiitos haasteesta. Tämä on hauska. Minullakin on tuo sama hummeri muuten yhtenä to-do-listalaisena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. onhan se pitkä lista mulla, nua nyt tuli ensinnä mieleen. ja aivan tajutonta, että en oo koskaan tehny esim focacciaa....

      Poista
  5. Kiitos haasteesta! Täytyy muistaa tuo lisänimi, kun tuntuu, että langat on sekasin ja hanskatkin hukassa ;).

    Mik tuo teidän omppulajike muuten on? Musta tuntuu, että meillä saattaa kasvaa samaa. Oon onnistunut tunnistamaan perheomenapuumme valkeakuulaan, mutta toiset kaksi ovat arvoituksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ai jaa musta sä klaaraat vaikka mitä ja kaiken aina yhtä tyylikkäästi....

      Hyvä kysymys. Se on joku syyskaneli muistaakseni, mutta hyvä ja tiivis omppu, ei mikään sohjo.

      Poista
  6. Kiitos haasteesta, ei kun haaveilemaan. Se olisi paljon mukavampaa, kun olisi noita ihania omenapiirakoita.
    Jos annan osoitteen, voisiko se äitee poiketa meilläkin nimim. "puuhanaisella" on edelleen kesäkukat parvekkeella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän se just on , puuhanaisilla, että kun ei kaikkia kerkiä...
      Mutta jos hätä on suuri niitten kukkien kans, niin kyllä meirän äitee tuloo. Se on sellaanen.

      Poista
    2. Ihana Nannan äitee ;-)
      Ja PS Haasteeseesi on nyt vastattu.

      Poista
  7. Ihanan näköistä! Olen joskus tehnyt tuollaista,mutta nyt tekee taas mieli tuota:)

    VastaaPoista
  8. Kiitti, ja tämän helpommaksihan ei herkun teko voi paljon mennä!

    VastaaPoista