About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

maanantai 14. marraskuuta 2011

Viikon eksoottisin annos


Glorian R&V 7/2011 tarjosi niin eksoottista reseptiikkaa, että oli aivan pakko kokeilla. Nakkipizzaa sinappikastikkeella!

Nakkipizza; aivan oikeasti, löysin itsestäni taas suvaitsemattomuuden siemenen. Koskaan kuuna päivänä ei ole mieleeni tullut tehdä pitsaa pää(tai edes sivu-)raakaaineena HK:n nakit. Itseasiassa ajatus on melkein oksettavuuteen asti luotaantyöntävä, tai kuinka sen nyt hienommin sanoisi...

Artikkeli nakkipitsan jokaperjantaiseksi rituaaliksi  20 vuotta sitten ottaneen Pluténin perheen nakkipitsailusta oli kuitenkin niin viihdyttävä, että kokeiltavahan sitä oli. Ja kun googlailin sitten vähän nakkipitsaa, niin ylläri pylläri, kyllähän sitä on näköjään harrastettu muissakin kodeissa. Anteeksi nyt vaan kaikki nakkipitsan ystävät (te kieroutuneet kulinaristit...)!

No pizzan tein ja se oli syötävää. Sinappikastike oli hurmaava, tämän jutun juttu ja olen sitä kaatanut aamiasleivillenikin vaikka 2dl sokeria hirvitti....ajatuksen tasolla, ei sitä makeaksi maista. En tainnut aivan onnistua yhtä täydellisesti kuin Pluténien kantaäiti ja hänen tyttärensä, syy saattaa olla toki taitamattomuudessani, tai Glorian reseptin epätarkkuuksissa.

Nakit kehotettiin kuutiomaan ja tomaatit lohkomaan. Kuvissa molemmat oli kuitenkin viipaloitu ja tämä on mielestäni kolme täysin eri asiaa!!! Minä viipaloin omani.

Pohjalle käskettiin levittää tölkki tomaattimurskaa. Mielestäni sitä olisi pitänyt kyllä jotenkin vähän valuttaa tai keittää kasaan koska Muttin murska sai pohjan "vedenpaisumuksen valtaan" mikä varmaa vaikutti siihen, että 10-12 minuutin paistoaika venyi noin 40 minuuttiin, loppuaika alatasossa alalämmöllä pohjaa kuivatellen.
Pohjataikina oli muutenkin aika vetelän oloinen, omani tapavat olla hiukan kimmoisampia.

Sinappikastike - nakkipitsan kruunu


Mutta siis parhaani minä yritin . Ja resepti meni siis näin:

Pluténien nakkipizza


1 tlk tommaatimurskaa
1pkt Hk:n nakkeja
1 purjo
1 paprika
3 tomaattia
1pss emmentaaliraastetta
oreganoa
paprikajauhetta
ripaus aromisuolaa

Tee taikina edellisenä iltana jääkaappiin.

3dl haaleaa vettä
25 g tuorehiivaa
(suolaa)
6 dl jauhoja
3-4 rkl öljyä

Liuota hiiva ja suola haaaleaan veteen. Lisää jauhot ja vaivaa kimmoisaksi 5-10 min.. lisää lopuksi öljy. Kohota kannen alla jääkaapissa yön yli.

laita uuni 225 asteeseen  ja tyhjä pelti uuniin. Kauli pitsapohja pellin kokoiseksi leivinpaperin päälle.
Levitä tomaattimurska pitsapohjalle. Viipaloi nakit, purjo ja paprikakulhoon, sekoita ja levitä pohjan päälle. Lisää viipaloidut tomaatit ja juusto. vedä pitsa leivinpaperineen kuumalle pellille ja paista n. 10-12 minuuttia. Mausta oreganolla, paprikalla ja aromisuolalla. Tarjoa sinappikastikkeen kanssa.

Äidin (rva Plutén) sinappikastike

1 dl vettä
2dl sokeria
1 dl Coleman´s sinappijauhetta

Kuumenna vesi kiehuvaksi ja lisää sokeri. Ota kasari levyltä. Vatkaa sinappijauhe sokeriliemeen. anna jäähtyä; vatkaa aina välillä. Kastikkeesta tulee ketsuppimaisen juoksevaa.
Pullota ja säilytä huoneenlämmössä.




Toivoin vähän, että Urho7v innostuisi tästä edes vähän niin saisin itselleni pitsansyöntikaverin, mutta eipä innostunut.

Nyt tässä testaan vielä jääkappikylmää palaa, tietenkin sinappikastikkeella.... ja ei tämä nyt hullumpaa ole...nakkipiirakkaa!

8 kommenttia:

  1. Voi miten hauskaa: minäkin tartuin samaiseen Nakkipizza-ohjeeseen, kun Glorian juttu oli niin kivasti kirjoitettu.

    Ja ihan samanlaiset ovat kokemukset: taikina oli hieman liian löysää ja täyte aika vetistä. Meidän mielestämme maku muistutti lähinnä hot dogia, etenkin sen sinapin kanssa nautittuna. Sinappiin kyllä jäätiin meilläkin koukkuun...

    Sinulla on kiva blogi! Löysin tänne vasta muutama viikko sitten, mutta olen nyt jo aivan koukussa!

    VastaaPoista
  2. RvR:No hyvä tietää, että joku muukin koki ohjeen vähän"puutteelliseksi...

    Kiva kun tykkäät, tällä jaksaa taas pitkään.

    Kävin pikapikaa jo pyörähtämässä vastavierailulla, ja sullahan oli monta muutakin yhtenäistä ajatusta...

    VastaaPoista
  3. Harmi kun et saanut uutta pizzakaveria. Ehkäpä nakkipizza oli liian radikaali tällaiseen käännytystyöhön...

    VastaaPoista
  4. Pakko tunnustaa, että minullakin huokui suuri epäusko tätä nakkipizzaa kohtaan, kun luin juttua lehdestä. Taidan pitää epäluuloistani kiinni tämänkin postauksen jälkeen ;-) Mutta juttu ja perhe olivat kyllä liikkiksiä.

    VastaaPoista
  5. No ihan samaa rataa on ajatukseni juossut:nakkipizzaa??? Vielä en ole inspiroitunut kokeilemaan ,mutta näillä sun vinkeilläs ja lisäyksilläs päätän sittenkin kokeilla.
    Tämä sun blogis on yksi nautittavimmista , aina on joku mukava juoni menossa mukana,koukuttavaa :)

    VastaaPoista
  6. Minä olen kyllä joskus 80-luvulla joutunut nakkipizzan uhriksi. Ei meistä tainnut silloinkaan tulla kavereita ja ei varmaan oikein nykyisinkään...

    Mua jotenkin lämmitti tuossa artikkelissa yhdessä tekeminen ja yhdessä syöminen, perhekäsitekin oli ihanan avara. Ihan sama, vaikka nakkipizza olisikin vähän epäilyttävää, joidenkin mielestä. :)

    VastaaPoista
  7. Minäkin melkein kokkeilin nakkipitsaa yhtenä iltana, mutta epäluulo esti tekemästä. Kiitos Nanna analyysista - jos nakkipitsa meidän uuniin joskus sujahtaa, niin teen varmaan muttille jotain ennen pohjan päälle laittoa.

    VastaaPoista
  8. Tämä oli kyllä hauska postaus siinä mielessä, kun lähes tulkoon en kehdannut postata tätä (uskottavuus vakavasti otettavana (?)ruokabloggarina saa kolauksen nakkipitsasta...?) mutta tästä herui lopulta näin monta kommenttia ja aika monella oli ollut samansuuntaisia ajatuksia kun minulla. Kivaa!

    VastaaPoista