Uusi musta on haastanut koko kuukauden bloggareita tuunaamaan vanhoja kunnon kasviksiamme eksoottisin maustein. Tarkoituksena Paluu juureksiin -haasteessa on ollut siis kokeilla kuinka juureksemme taipuvat ulkomailta lainattuihin resepteihin. Viikko kerrallaan on painittu vuoroin lantun, punajuuren ja palsternakan (linkeistä pääset näin syntyneisiin reseptikokoelmiin) kanssa. Viimeisen viikon haasteen raaka-aine on nauris, ja vaikka missasinkin haasteen aloituksen niin maanmainio Vatsasekaisin Kilinkolin Riikka haastoi minut mukaan nauris-viikolle.
 |
| Kaunis kaskinauris |
Koko juures-haaste on mitä mainion, mutta silti nuppi löi tyhjää... mitä tehdä nauriista, mitä ei jo tehty lantusta...huokaus...
Mutta tulihan se sieltä! Naurisgnocchit. Italiasta hairaastun reseptin toteutusoperaatio oli mielenkiintoinen, ja taikinan käsittely haastavaa. Mutta ihanan miedosti nauriiset gnocchit maistuivat kuuman voisulan kera ja Sipulasta lainatun friteeratun purjon kera. Purjon friteeraus vapauttaa muuten ihastuttavan hajun. Nuuhkin sitä niin syvään ja kaun, että taisi tulla vähän tumma paahto. Mutta sellaistahan sattuu (yleensä) meidän keittiössä...
Naurisgnocchit
4:lle
500g (kaski)nauriita
1 keltuainen (oliskohan 2 ollut pareee?)
3 rkl parmesaaniraastetta
3 dl vehnäjauhoja
Tarjoiluun rosmariinilla maustettua voisulaa, mustapippuria ja friteerattua purjoa
Kuori nauriit, lohko reiluiksi paloiksi ja keitä kypsiksi suolalla maustetussa vedessä. Puserra nauriit perunapuristimen tai terässiivilän läpi muussiksi.
Sekoita joukkoon ketuainen ja juusto sekä jauhot. Yritä saada tehtyä kiinteä taikina, mutta älä sekoita liikaa, nyt ei haluta sitkoa.
Jaa taikina 4 osaan. Rullaa osa kerrallaan jauhotetulla pöydällä tangoksi ja leikkaa tanko peukalonpään kokoisiksi paloiksi. Paina palasiin kuvio haarukalla tai kuoppa sormenpäällä. Nosta palat odottamaan ja kuivahtamaan hiukan jauhotetun leivinpaperin päälle tehdessäsi loput taikinasta.
Nosta gnocchit kiehumaan runsaaseen suolalla maustettuun veteen erä kerrallaan ja keitä 3-4 minuuttia. Kypsät nousevat pintaan , mistä voit onkia ne reikäkauhalla.
Tarjoa heti vaikka rosmariinilla maustetun voisulan ja friteeratun purjon kera. Joko lisukkeena tai primona.
 |
| Kuvassa kulminoituu ehkä blogini "kansainvälisin" hetki: suomalainen nauris italialaisena gnocchina bangladeshilaisessa balti-astiassa... |
Maku oli tosiaan vienon nauriinen ja aika hienostunut, hirveästi jouduin vain sotkemaan joukkoon jauhoja, että sain nämä muotoiltua. ja rumiahan niistä tuli silti. Ehkä joku kokeneempi gnocchin tekijä onnistuisi paremmin. Mutta idea oli musta hyvä. En ainakaan googlettamalla löytänyt ainuttakaan muuta naurisgnocchi reseptiä.
Hei, ja nämä on sitten ehdottomasti lausuttava /njauris-njokkit/. Kuulostaa niin hauskalta. Nauris on hauska juures!
Ja niinkuin epäilit, ettet muka mitään keksisi. Oikein mainio idea kuitenkin taas syntyi. Tämä koko juureshaaste on ollut oikein mielenkiintoinen seurattava. Valtavan kekseliäitä reseptejä on näkynyt.
VastaaPoistaUijui hienolta näyttää! Tiedätkös, hetken mietin josko olisin itse pyöräyttänyt palsternakasta gnoccheja. Törmäsin nimittäin Tastespottingia selaillessani parsnip gnocchi -reseptiin.
VastaaPoistaMistäs muuten moinen bangladeshlainen kippo on matkannut keittiöönne? Olin vuosi sitten reissaamassa bangladeshissa ja siitä lähtien maan suuri fani.
s&h: juu, ittekkin oon innolla lukenu muitten viikkojen tuotoksia, vaikka en osallistumaan kerennytkään
VastaaPoistaRiikka: Great minds think alike...tai jotakin sinnepäin....
Mä olen ollut onnekas, kun oon tutustunut aika moneen kulttuuriin sillä livulla, että isäni on tykänny tehdä töitä ympäri maailmaa härmän (no kirjaimellisesti!)lisäksi. Isäni ja äitini olivat 3ja puoli vuotta Dhakassa, taisivat kotiutua 2005. Vietettiin Iso-hoon kanssa siellä yksi uusi vuosi reilu 3 viikkoa. Ne on aina hienoja kokemuksia kun pääsee elämään jossakin maassa arkipäivän elämää. Ja maa ja kansahan on vaikuttavat, hienoa kuulla, että sinäkin olet käynyt, sinne ei niin taida kuitenkaan turistit eksyä, edes hirveesti reppureissaajat.
Aika erikoinen visiitti oli muuten eläintarhaan (halusin nähdä Bengalin tiikerin...) Apinahäkillä me katseltiin apinoita ja 50 paikallista tuijotti meitä....(ja ottivat kuvia ja kävivät kättelemässä ja toivat (kauhusta itkevät) lapsensa meitä ihmettelemään)
Mulla meni haasteet sivusuun kun en vaan kerennyt lanttuun enkä palsternakkaan. Mutta suunnitelma kyllä oli - mun piti tehdä joko lanttu- tai palsternakkagnoccheja! :D Great minds think alike.
VastaaPoistaJuu, me käytiin myös Dhakan eläintarhassa ja samoin kävi – tunnuimme olevan paikallisten mielestä paljon eläimiä kiinnostavampia – ainakin meitä kuvattiin enemmän kuin (niitä muita) eläimiä.
VastaaPoistaRakastuin täysin niihin ihaniin ja iloisiin ihmisiin ja koko Dhakaan, niin hassulta kuin se kuulostaakin, eihän Bangladeshista kuule koskaan mitään hyvää, ainakaan uutisissa. Tosin voi olla vähän eri asia asua siellä pidemmän aikaa kuin nopeasti vain piipahtaa.
Nyt haaveilen pääseväni uudelleen Bangladeshiin, nimittäin Sundarbansin kansallispuisto jäi kokematta. Vaikka on niitä mielenkiintoisia muitakin paikkoja maailma pullollaan. Ja niin söpöjä kuin Bengalintikrut ovatkin, en haluaisi päästä semmoisen kitaan (oliko niin, että keskimäärin kerran päivässä syövät jonkun ihmispolon? No, jos Dhakan liikenteestä selviää hengissä, kai siellä Sundarbansissakin...)
Ah, oon niin kateellinen aina sellaisille jotka onnistuvat ja uskaltavat tehdä töitä ympäri maailman.
Koskas kokkaat jotakin bengalilaista?
Janna: Tervetuloa kerhoon!
VastaaPoistaRiikka: No oon postannu ainakin biryania http://kaikkiaitinireseptit.blogspot.com/2010/11/kana-biryani-ja-jalkiruoka-maat.html
Aika paljonhan se on intialaistyyppistä se ruoka sielä, että samaan piikkiin menevät meikäläisen kokkailussa. Dhakan ravintolarunsautta ja hintoja muistelen kaiholla. Siellä esim pääsin eka kerran korealaisen ruuan makuun. Meidän apulaisemme Shadona laittoi erinomaista ruokaa myös, muistan sen ihanat porkkanat joihin tuli korianteria...
Sundarbans olisi varmasti uskomaton kokemus. Me kävimme etelässä maaseudulla Chittakongissa ja päivän kestävä automatka oli veret seisauttava. Pääkaupungin liikenne (Bangkok ei oo mitään) on rajua, mutta ootas kun maantiellä saadaan vauhti mukaan...
Onhan valtiolla se vkivaltainen ja maailman väkirikkaimman maan surkeat puolet, on se kertakaikkisen erikoinen paikka ja tosiaan iloinen utelias kansa.. ja hedelmä+kalatorien herkut, uskomattomat joet kuin meret...
Näitkö muuten yhtään riksa-kuskia,jolla olis ollut housut jalassa?
..niinpä...