Totuus siis paljastuu aina ennen pitkää!
Mutta kunnon "täydellisenä ihmisenä" olen nytkin onnistunut vierittämään syyn jonkun muun harteille. Ja tällä kertaa kyseessä on mitä ilmeisemmin perunalajike.
Perustinpa alkukesästä oikein perunamaan, edelliskesien muutaman kasvimaalla kasvatetun perunanvarren rohkaisemana. Ostin pussillisen siemenperunoita, summamutikassa, Lady Claire oli lajike, muistaakseni siinä kuvailtiin jotenkin, että kestävä, terve lajike. Tiesin vain, että Timoa en ainakaan halunnut, niitä kun aina moititaan vetisiksi ja mauttomiksi.
No perunat itivät hyvin ja ne mullattiin asianmukaisesti. En oikein tiedä kukkivatko ne runsaasti kun en ollut niihin aikoihin kotona. Liekö syynä sitten kuuma kesä, perunan varret jämähtivät sitten sellaisiksi vähän alle polvenkorkuisiksi, eivätkä siitä enää kasvaneet. Sato jäi myös pieneksi, perunat olivat kyllä kauniita, mutta joka varsi tuotti vain 3-4 mukulaa. Joskus kun on yhdestä varresta saanut kattilallisen.
Eikä tässä vielä kaikki. Joka jumalan kerta kun minä keitän niitä, tapahtuu seuraava: a) ensin kokeiltaessa perunat vielä selvästi raakoja ja hetkeä myöhemmin b) kattila on täynnä räjähtäneitä perunoita! Aivan mahdotonta! Niitä räjähtäneitä perunoita on nyt sitten yritetty syödä kaikin tavoin. Ensimmäisillä kerroilla pakotin kaikki syömään ne kuorineen päineen. Kerran valutettuani ne kaadoin ne uuninpellille, lisäsi voita ja mausteita ja grillasin niitä mukaillen pioneerimuijan litistettyjä perunoita. Perunamuusiakin yritin tehdä. Olin keittänyt perunat kuorineen (pöhölöö!) kun olin jostakin lukenut, että niin kuuluisi ihan oikeasti tehdä muusi. No yritin sieltä kattilasta sitten vähän lusikalla erotella perunaa kuorien seasta, jotta sain massaa tarpeeksi muusia varten.
Oman maan sato on nyt sitten syöty. Perunoiden maussa sinänsä ei ollut mitään vikaa. Mutta syöhän se itsetuntoa kun päivä toisensa jälkeen kattila on täynnä perunamurskaa. Uskaaltaaskohan ens viikolla kokeella jo kananmunien keittoa?
No, josko joku toinen lajike olis parempi? Täytyy laitta korvan taa etten itte ensi vuonna osta samoja siemenpottuloita ja tuskaile samojen asioiden kanssa.
VastaaPoistaPerunankeitto on vaikea laji minullekin ja välttelenkin sitä aina parhaani mukaan... :)
VastaaPoistaMutta jotenkin ymmärsin isäukkoni jutuista, että tämä kuiva kesä aiheutti ainakin
joihinkin perunoihin tuota helposti rikkoutuvuutta-ilmiötä. Isäukkeli on jyväjemmareitten sukua, joten kai se noista
hommista jotain tietää. Tuota mainitsemaasi lajiketta ei ole tullut kokeiltua eli siitä en kyllä osaa sanoa mitään.
Tsemppiä seuraaviin perunankeittäjäisiin!
-Tusla / Soppakellari
P.S. Mä saan kyllä ne kananmunatkin aika helpolla keitetettäessä rikki. Että kaikki vinkit silläkin saralla
on tervetulleita.
Hahaa, tekstisi on kuin suoraan meiltä.
VastaaPoistaMääkin perustin perunamaan ja varmaan ostin samoja perunoita kuin sinä, ainakin kuvailun mukaan ja joka ikinen kerta munkin kattilassa tapahtuu toi sama asia: hetkessä kaikki perunat muusina ja näky on täsmälleen sama kuin tän postauksen kuvassa.
Oon ratkaissut tän siten, että teen kaikista oman maan potuista muusia, aluksi tein sen kuorineen, mutta nykyään kuorin perunat. Hyvää se on, mutta ens vuonna laitan kyllä jotain muuta lajiketta maahan.
Onneksi keitetyt perunat häviää herkullisuudessa mennen tullen muusille!
VastaaPoista