About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Bratwurstipelti aka ruttumakkaraa


Kaikki itseään kunnioittavat ruokabloggaajat eivät ehkä julkaisisi ohjetta, eivät ainakaan kuvia.

Mutta niinhän se on tosielämässä, että aina sieltä uunista ei tule aivan valiota taikka priimaa ulos. Joskus- varsinkin vihainen kokki- saa bratwurstinkin muuttumaan ruttunaamaksi.

Voidaan olla myös eri mieltä siitä, ovatko nämä oikeasti pilalla, meidän perhe ainakin nälkäisenä ulkoilun päätteeksi söi hyvällä ruokahalulla.

Kiitos Pia, yksi Maitotytön ihanista kummitädeistä, joka kiikutit meille Helsingin Makkaratehtaan juustobratwursteja. Meillä ei ruokalahjoissa voi mennä vinoon!

Koska minulla ei ollut kotona hapankaalia, enkä nyt sellaiseksi pystynyt yhtäkkiä muuttumaan, päätin tehdä uunikasviksia makkaran kanssa. Yhden pellin taktiikalla.

Bratwurstipelti

Jauhoisia perunoita, porkkanaa, punasipulia, juuripersiljaa ja punajuurta luorittuna ja lohkottuna. Tai mitä juureksia nyt sattuu olemaan. Perunat tietysti saavat olla kuorineen. Levitä uuninpellille, räiski päälle hiukan öljyä, sekoittele ja suolaa ja pippuroi.

225 asteen uunissa 20 minuuttia ja sitten bratwurstit pinnalle, Käännä kun saavat väriä. Päälle timjamia tai jotain yrttiä lopuksi mikäli sattuu olemaan.

Siinä se. Oikiasti, en ymmärrä mitä tapahtui. Eivät ne olleet yhtään rutussa kun otin ne uunista, vaan pullean ruskean rasvaisen kiiltäviä. Sillä välin kun hain kameran ne olivat loukkaantuneet ja muuttuneet noin 105-vuotiaan näköisiksi.

12 kommenttia:

  1. :) menivät kurpahtamaan ... En kyllä häpeä myöntää, että minä ainakin pidän noista nuupahtaneista 105 v makkaroista :D

    VastaaPoista
  2. Ruttunen tai ei,rakkauteni bratuun ei vähene <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa sut näköjään melkein runolliseksi....

      Poista
  3. Ääntä kohti vaan, kurtulla tai ilman! Kaunista se on minusta noinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tämä ympäröivä suvaitsevuuden aura niin lämmittäää... :)

      Poista
    2. Lupaan kannustaa silloinkin vielä kun sinä oot sataviisvuotias :)

      Poista
    3. Mari, tuohon vastaukseen olisi kuulunut tietenkin lisätä "vaikka siihen on tietenkin vielä kauhean kauan" :-) Ja onhan siihen
      Kehtaavat nyt tuolla lailla loukkaantua.

      Poista
    4. Mari: helppohan sun on kun oot vielä reilusti alle sata silloin!

      Jonna: välillä on joku loukkaantunut vaikka en oo tarjoottanut, mutta ei kannata koska siitä saa vaan ryppyjä, kuten näkyy.

      Poista
    5. Nanna: Joo, kyllä mun on helppo nuoremmakseni huudella!
      Jonna: meillä ei ole ton Nannan kanssa ollut tapana olla hienotunteisia ;) Vaikka onhan siihen vielä iäisyys!

      Poista
  4. Kerrankin ruoka jonka minäkin (luultavasti) osaisin tehdä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja jopa paremmin kuin minä...älä sinä ruttaa (ylipaista) makkaroita! :D

      Poista