Tapenade ja tomaattikakko

 

 

Jääkaapissani on varmaan litra tapenade-oliivitahnaa. Yritän keksiä sille kuumeisesti käyttötarkoituksia, sääli hyvää on hukatakaan. Omassa elementissään tapenade on tietenkin leivän päällä. Tutustuin pari viikkoa sitten  lähileipomo Pirjon Pakarin (ei, he eivät lähestyneet minua tuotenäyttein) oivallisen makuiseen tomaattikakkoon, sen tomaattinen maku aivan huutaa ylleen oliivihuntua. Kovasti ollaan Välimeren tunnelmissa näin ensimmäisenä adventtina, mutta miksei nämä sovi mainiosti jonnekin glögikokkareillekin pikkusuolaiseksi. Ja väristäkin tuli joltensakin punertava, kun käytin kalamata-oliiveja.
Anjovista en tällä kertaa käyttänyt reseptissä, käy siksi vegestäkin.

Tapenade
200g kivettömiä kalamata oliiveja
3-4 rkl neitsytoliiviöljyä
2 rkl kapriksia
2 tl sitruunanmehua
1 valkosipulinkynsi
hiukan tuoretta timjamia
hiukan mustapippuria myllystä

Kaikki ainekset kulhoon ja survo pamixilla survoksiin tai käytä tehosekoitinta, oma sauvasekoittimeni on kyllä blenderiäni tehokkaampi tässä hommassa. Maistele ja lisää öljyä tai sitruunaa, jos siltä tuntuu. Nauti tuoreen vaalean leivän kanssa, paahdettuna tai ilman.

Reseptin määriä saa tosiaan muunnella maun mukaan, kunhan nyt kuitenkin oliivit ovat pääosassa. Minä tein sattuneesta syystä (mikä ei ole mielenterveyteni menetys) satsin 2 kg:sta oliiveja.

Nyt jäi siis hiukan ylimääräistä. Eilen tein illalla pizzaa ja levittelin tahnaa tomaattikastikkeen päälle. Olis varmaan yksinkin riittänyt päälliseksi juuston kera, tyhjentelin kuitenkin jääkaapistani unohtuneet artisokan sydämet, vihreän paprikan ja ilmakuivatun chorizon jämät samalle pellille. Ei paha.

Mielessä on joku tapenadella kuorrutettu uunilohi, tai kenties broileri. Ehdotuksia käyttöön otetaan pikaisesti vastaan.

Käykäähän katselemassa ihanaisia joulukalenteriblogeja Vatsasekaisin Kilinkolin ja Pumkin Jam sekä serkkuni Meerin kuvittamaa, omaperäistä joulukalenteria Facebookissa. Naamakirjasta löytyy nimellä Meerin joulukalenteri. Nauttikaa ja tykätkää.

Ihanaa. Nuo kalenterit aivan villaavat joulunodotukseen!

Chili-kanelibrownies

Ei voi valittaa. Priimaa tuli. Resepti yleisön pyynnöstä!

Vaikka viime yönä ehdin nukkua vain 2,5 tuntia ja manasin chilikanelibrowniet välillä alimpaan helvettiin, nyt on hyvä olla.  Reseptiä pyydettiin.

Chili-kanelibrownies
(resepti on uuninpellilliselle ja se on gluteiiniton.)
300g voita
4 dl sokeria
4 munaa
1 dl tummaa kaakaojauhetta
400g tummaa suklaata
2 tl chilijauhetta (Ancho chili powder)
1rkl kanelia
2 dl perunajauhoja

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Vaahdota sokeri ja huoneenlämpöinen voi valkeaksi vaahdoksi. Lisää  mukaan chili ja kaneli.
Paloittele suklaa ja sulata se miedolla lämmöllä tai vesihauteessa. Kaada seoksen joukkoon sulanut suklaa. Sekoita.
Lisää sitten munat yksitellen hyvin sekoittaen. Lopuksi kaakaojauhe ja perunajauho.

Kumoa leivinpaperille vuoratulle uuninpellille ja tasoita. Rasvasin leivinpaperin tällä kertaa kun on ollut vähän viimeaikoina huonoja kokemuksia. Tai sitten olen sekoittanut voipaperi ja leivinpaperirullan...

Paista juuri ja juuri kiinteäksi ja anna jäähtyä täysin, vaikka ulkona jos on kylmä, ennen kuin alat leikkauspuuhiin. Browniet kyllä kiinteytyvät vaikka lämpimänä tuntuisi aika löllöltä vielä.

Brownien pintahan halkeilee, joten joskus paloja on mahdoton tosi vaikea saada nätisti leikattua. Tästä satsista halusin minisuupaloja ja koska moisten leikkaaminen keskellä yötä tuntui yliluonnollisen vaikealta, vaihdoinkin veitsen muottiin ja otin pikkupyörylöitä koko taikinasta. Tämä onnistuikin hyvin. Pellillinen on aika ohut eli sopii mainiosti minibrownieseihin, niistä tulee sopusuhtaisen kaunita ylipaksujen tornien sijaan.

Ulkonäköä kohentaa vielä kummasti päälle siivilöity kaakaojauhe tai tomusokeri, tai tässä kaakaotomusokeri, ja veitsellä huolettomasti rouhitut pistaasipähkinät.

Ja se chilikanelinen, kurkussa kaihertava jälkipotku, sese on ihana!

Iloa, oppia ja pettymyksiä

Onpahan viikonloppu takana! En voi sanoa, että aivan ressitön, sen verran jalkoja kivisti aamuisin, että tiesi koko päivän (ja kolme päivää) näytöskeittiössä seisoneensa.

Mutta hauskaa, sitä riitti ja toivottavasti tunnelma välittyi kokkailua seuranneisiinkin. Katselin kameraani kertyneitä kuvia, suurin osa vähistäkin niin niin huonoja, mutta pistänpä pari tunnelmapalaa kuitenkin.

Perjantaina mulla oli kaks omaa näytöstä, muina päivinä toinen oli Top-chef Akseli Herlevin kera, Akselipa sen korianterilla ryyditetyn kikhernesalaatin sinne lautaselle lopulta taikoi ja minä keskityin leipomaan ja jännäämään pitaleipien kohoamista. Jotka kyllä onnistuivat nappiin! Ja lopulta siinä kävi vähän niin, että taisin minä olla siellä keittiössä kokkaamassa Akselin kanssa risottoa ja sunnuntaina Akseli väänti mun vuorolla pastaa ja minä paistelin lisukeleipiä. Jos ei taitotaso  meillä nyt ihan olekaan yhtenäinen, niin luulen, että meitä yhdistää ainakin sama rento asenne. Siinä kun sitten Akseli loihti pastalle kastiketta, yllyin hyvien tuosujen saavuttaessa nenäni kehumaan kohteliaasti, että ei tästä varmaan ainakaan huonompaa tule kun minun alkuperäisestä reseptistäni, johon Akseli tokaisi ponnekkaasti: "Ei varmasti!" 
Että se niistä kokkaustaidoistani... (oikeasti Akselikin taisi mennä hämilleen yleisön -tai ainakin äitini- purskahtaessa nauramaan ja pyysi jälkikäteen anteeksi, ei ollut oikein kuullut mitä sanoin. No en kai minä tuommoisista!)
 Pastanvaihto juontui siitä, että paikalla oli  ihanat Italialaiset herkkupastan maahantuojat Vaasasta, samat, joitka tuovat maahan Hella ja Herkussakin löytyviä artesaanipastoja. Sovellettiin sitten vähän reseptejä. Ja Anna, ota heti sitä valkosuklaapistaasitahnaa myyntiin! To die for! 

Viikonloppu oli myös hieno oppimiskokemus. En nyt tarkoita esiintymistä, vaan sitä, että sain seurata ammattilaisia ihan aitiopaikalta. Enkä tarkoita vain Akselia, joka antoi aika monelle maistelemaan päässeelle ainutlaatuisen elämyksen valmistamalla risottoa uuden sadon Alban tryffelistä, jonka toi mukanaan. 60 euroa, tuo kallisarvoinen pikku pullukka! Ja minä sain huutia kun sekoitin risottoa liian rivakasti!

Siinä nyt sitten risoton päällä jauhettua kultaa...ja vihreä on pistaasijauhetta...

Akseli valmisti myös jumalaista japanilaista tataki-härkää, johon palaan vielä varmasti, kuvia ei kauniista annoksesta näytä olevan (varmasti otin kyllä?). Ja nyt huomaan, ettei ole ainoasta omasta annoksestakaan.

Närpesläisen keittiömestarin Raymond Wesanderin grillatessa lähialueen Simmenthal pihvikarjaa, tein hänelle pari kertaa päivässä myös maustevoita, ryttypottuja ja kasviksia lisukkeeksi. Raymond on niin kova puhumaan, että minäkään en saa sanaa väliin.

Myös 4 eteläpohjalaista keittiömestaria kävi vuorollaan näytöskeittiössä. Sain liittyä seuraan jutustelemaan ja kommentoimaan ruuanvalmistusta. Seurauksena uusi oppi  sisälläni ihan malttamattomasti odottaa kauhan varteen pääsyä.

Teemana oli tietysti lähiruoka, on hienoa että maakunnasta löytyy
ammattilaisia, jotka ovat asiaan paneutuneet ja joidenka keittiöiden tuotokset lähiruokaan ja sesonkiajatteluun perustuvat.

Linna-Hynnilän Jyrki Power Parkista valmisti taidokkaasti Lappajärven kuhaa. Taisi olla tillimajoneesia ja rapeaa palsternakkaa, porkkanahilloketta ja oliko selleripyrettä... joka tapauksessa taivaallista, myös se kuhan toinen puoli, jonka paistoin kotona Jyrkin oppien mukaan (kiitos!).

Juurella-ravintolan Jani Unkeri lähes kädestä pitäen opetti seuraavat annokset menuustaan.  Mutta voitte uskoa, että jos minä olisin päässyt roiskimaan tuota kastiketta tuohon sous videe- kypsennetyn sisäpaistirullan ja härkärilleten päälle, ei komia olis nuan komia! Ja lähilaitumiltahan nämä, melkeni sain pestin myös Janin lehtikaalin tuottajaksi.

Siikaa tartarina ja suolattuna filepalana tyrnin kanssa, annos kuin koru.

Uppalan Kartanon Joni Pukkinen otti ja kylmäsavusti, ihan vaan tavallisessa kattilassa, riimihärkää. Tätä muuten niin kokeilen kotona. Älyttömän hyvää. Älyttömän.

Härmän kylpylän keittiömestari  Pasi Holkkola puhui mun kanssa  samaa kieltä. Siis kirjaimellisesti. Me molemmat paistetHan liha ja käänetHän kun toinen puoli on valamis jne. Tämä hoon päälle puhuminenhan on Härmän ja Kauhavan murteitten ominaispiirre, harvoin vaan tapaa enää alle 80v puhujaa. Tai no ehkä Kauhavalla ja Härmäs...

Janin peuran paahtopaisti ja vuohenmaidosta tehty leipäjuusto ja äiteen keräämät kuivatut suppilovahverot...
Varmaan söisitte...

Viikonloppua piristi myös Campasimpukan ja Kammenpyörittäjän päräyttäminen paikanpäälle. Perjantai-iltana myös kyynelehdin  viinimessujen puolella, siitä jutusta mainitsen myöhemmin. Ne eivät olleet pettymyksen kyyneleitä.

Otsikon pettymys, se viittaa siihen surulliseen tosiasiaan, että yleisö ei löytänyt paikalle näille kolminkertaisille messuille. Ja niin kuin on kirjamessujakin odotettu? Samoin viinimessujen puolella oli nyt myös epasteria, mahdollisuus ostaa maakunnan keittiömestareiden pikkuannoksia 3 euron hintaan. Luultavaa, että messut olivat nyt tässä. Nyyh.

Että täällä olis yks  näytöskeittiökokenut ruokabloggaaja  tulevaisuuden estradia vailla. Voisin kokata vaikka, vaikka Harri Syrjäsen kanssa. Jos olis pakko....

Ai niin CV:hen vois vielä laittaa, että kokemusta myös isosta screenistä!

Ja kiitos kaikki paikalle ehtineet. Luulen, että näytöskeittiötä oli mukava seurata sekä maistella!

Hän -ruokabloggaaja

Kyse ei ole hänestä. Kysehän on ruuasta. Ai niin, ja hänen kohdallaan myös kaikesta siihen liittyvistä silloista, joille uidessaan aasikin on jo ehtinyt hukkua.

Mutta hän ei ole viikkoon ehtinyt postaamaan. Eikä laittamaan ruokaa. Perhe soi sunnuntairuuan(karkkipossu) tähteistä kehiteltyjä erilaisia versioita 3 päivää. Tänään hän vei lapset  ja itsensä Mäkäriin. Huomiseksi on varattu purkkiraviolia.

Hän nimittäin aikoo laittaa ruokaa koko viikonlopun. Herkkumessujen näytöskeittiössä, koska hän on se ruokabloggaaja, vaikka ei ole ehtinyt viikkoon blogata. Sillä lailla epäonnistunut. Mutta kun on ollut. Makkaranpaistoa ja pikaluistelua ja esseen palautusta ja kurssitehtäviä ja ruokaan liittyviä järjestelyasioita jajaja. Ja vähän ratsastusta. Ja sekin kankikuolaimilla. Nyt hukkuu toinenkin aasi. Hän nukkui yhtenä yönä vain kolme tuntia. Seuraavana yönä hänen oli jo pakko nukkua.

Ensi yön hän nukkuu tai jännittää.

Ankerias jo kyseli häneltä  edellisen postauksen kommenteissa, että mitä tarkoittaa näytöskeittiön ohjelmassa hänen kohdalleen merkitty Penneä parhaassa seurassa. Hän sanoi syövänsä makaroonia itsensä kanssa. 

Jotta niin ei kävisi, tulkaa lähimmäiset katsomaan häntä ja nauttimaan messuista.


Hän kokkaa myös pitaleipiä ja lämmintä kikhernesalaattia Akseli Herlevin kanssa.

Ressitöön viikonloppu

Mä ensin teen koneella pari työjuttua. Sitten käyn viikonlopun ruokaostoksilla. Ja toivottavasti ehdin siivota, koska 19.00 ratsastustunnille on ehdittävä, oon joutunu taas perumaan useasti. Huomenna ollaan koko perhe pikaluistelukisoissa tekojäällä. Mä paistan makkaraa, IsoHoo ottaa käsiajanottoa sähköisen järjestelmän pettämisen varalta ja Urho9v pikaluistelee. Tärkeysjärjestys oletettavasti päinvastainen. Toivottavasti Maitotyttö pysyy tallessa koska en kyllä tiedä kuka sitä ehtii kattoa sielä.

Ja luuultavasti lauantai-iltana pitää vielä siisitiä, ja talokin on täynnä yövieraita, Merih, turkkilainen vaihto-oppilas on meillä viikonlopun, kun mumma ja pappa on Helsingissä. Jansku, tytärpuoleni saapuu myös pienen Miko-poikansa kanssa yökylään.

Sunnuntaina IsoHoo saa mennä itsekseen ottamaan niitä käsiaikoja sinne kisoihin ja Urho9v. luistelee vielä yhden matkan. Minä jään kokkaamaan karkkipossua ja muuta mukavaa kun kummipoika perheineen saapuu iltapäivällä kylään.

Tälläinen se on ressitöön viikonloppu meilläpäin.

Se voi olla myös toisenlainen. Herkkumessut on saanut kaveriksi viini-ja olutmessut sekä kirjamessut ja Seinäjoen Areena täyttyy kaikesta ihanasta siis. On olutkoulua ja sushikoulua, kirjailijavieraita, kokkausnäytöksiä ja kakunkoristelua. Ihan taas ovat päästäneet Nannankin estradille viimevuotiseen malliin. Välillä Top Chef Akseli Herlevin kanssa ja välillä itekseni. Tämä RESSITÖN VIIKONLOPPU nimellä kulkeva tapahtuma siis viikon kuluttua 22-24.11 Seinäjoella.

Arvon kommentin ja sinne sähköpostinosoitteen jättäneiden kesken 5kpl 2 hengen lippuparia messuille. Vastausaikaa on maanantaihin 18.11 klo 12 saakka.  Ilmoita siis kommentissa, mikäli liput kiinnostavat.

Ressitöntä viikonloppua kaikille!

Supervalvottu messuarvonta järjestetty rautatieasemalla junaa odotellessa. Annoin kaikille numeron ja sitten tein kyseisen määrän numerolappuja joista nostin yksitellen viisi kappaletta. Onnetar suosi, Aliisaa, NuutinMinnaa, Marjoriita, Lea ja Elinaa. Kaikille ilmoitettu paitsi Elinalle, huhuu, kuinka suhun saa yhteyden?. Nähdään messuilla!

Keittiö sekaisin- sikin sokin!

Otsikon olen varannut itselleni jo aikaa sitten. Siihen tulevaan -liekö koskaan tulevan?- postaukseen, jossa esittelen keittiöni. Jos se koskaan olisi esittelykunnossa. Ylempi keittiö ei nimittäin ole meikäläisen, vaan Vatsasekaisin Kilinkolin -Riikan keittiö, jonka graafisen tyylikkyyden onnistuimme saamaan kaaokseen ihan kolmeen pekkaan, Riikka, Kivistön -Mari ja minä.

Hauskaa oli kuitenkin kokata, ja vielä hauskempi syödä. Teimme kattauksen sekalaista sormiruokaa. Riikka teki meksikon suosikkejaan tacos al pastor ja Marin kanssa yhdistettiin voimamme, minä paistoin pohjanmaalla jo edellisyönä nyhtöpossun ja Mari hommasi tykötarpeet, kastikkeet ja kimchit sun muut salaatilehdet , Bo ssäm' iähän siitä tuli.

Pöytään ilmestyi myös Kungfu Girl, mikä myöhemmin ajatellen saattoi olla suuri virhe.

Niin tai näin, vietimme hauskan ja jännittävän helmikuisen iltapäivän kokaten, syöden ja nauraen parhaassa seurassa. Ja juuri nyt alkaa jännittää, että mikä se meitä niin naurattikaan. Ja tuleeko tänä iltana itku?

That's up yours, niinkuin Nykäsen Matti sanoisi sillä tänään tiistaina tulee Yle 2:lta Blogistania ohjelma kello 19.00. Jakso kertoo ihastuttavan ihanasta Vatsasekaisin Kilinkolin -blogista.
Jostain syystä vierailulle saapuvat myös Kivistö ja Kaikki äitini reseptit tyypit. Onneksi vaan 3x2 minuuttia. Arvatkaa oliko kiire syödä?

Paistokas - mikä ihana sana!

Ja mikä ihana maku! Lisäksi omaperäinen (ja tällä kertaa, jo aiemmin syksyllä tämän kokkailtuani  kohdallani myös omavarainen) raaka-aine, mangoldi. Että toivottavasti nyt kaikki hakukoneet osaavat sitten ohjata tänne kun etsitte tuoreita ja uusia mangoldireseptejä. Kuinkas se hakukoneoptimointi tapahtuu? Huhuu hakukoneet, täällä tarjolla mangoldi- resepti!

Itse löysin tämän reseptin Jaelin Appelsiinia ja Hunajaa -blogista, joka onkin ihan ehtymätön aarreaitta omaperäisiin kasvisresepteihin ja muihinkin kokkailuihin. Voin sanoa, että tästä blogista löydän ehkä eniten itselleni uutta ja tuntematonta, joka lukemalla oppii jotain.

Resepti on alunperin paljon kehutusta  Ottolenghin Jerusalem-kirjasta. Mangoldi yhdistetään valtavaan määrään yrttejä, sekaan vähän fetaa ja vihreydellä ei näy loppua. Jotenkin vaan omat kuvani paistetuista paistokkaista ovat kaikkea muuta kuin vihreitä, mutta kyllä ne syödessä ihan vihreiltä tuntuivat. Yksin näiden paistokkaidenkin takia jo heittelen kasvimaalleni ensi kesänäkin pussillisen mangoldin siemeniä. On sitten maailman helpoin ja satoisin kasvi. Ihan joutuu googlettelmaan uusia reseptejä, että sais kaiken käytettyä. Toivottavasti en ens kesänä päädy omaan blogiini.

Yrttiset mangoldi-fetapaistokkaat

200 gr mangoldin lehtiä (lehtiruodit jo poistettuna)

15 gr sileälehtistä persiljaa

10 gr korianterin lehtiä

10 gr tilliä

0,75 tl raastettua muskottipähkinää

1½ rkl jauhoa

1 murskattu valkosipulin kynsi

1 kananmuna

1/4 tl sokeria

40-50 gr fetajuustoa

2½ rkl oliiviöljyä paistamiseen

suolaa,mustapippuria

4 osaan leikattu sitruuna

 

Kiehauta kattilallinen vettä, lisää sinne suolaa ja pistä ruoditut mangoldinlehdet viideksi minuutiksi porekylpyyn. Kaada ne sitten siivilään, huuhtele kylmällä vedellä ja purista ylimääräinen vesi pois.

 

Laita mangoldi ja yrtit, mausteet, jauhot, ja muna tehosekoittimeen ja aja tasaiseksi massaksi. Murustele sitten sekaan fetajuusto kauhalla sekoittaen.

 

Paista keskilämmössä öljytilkassa lusikallisen kokoisia lettuja pari minuuttia kummaltakin puolen. Voit muotoilla lettua tasaisemmaksi lusikalla. Lettupannu oli tässä tosi hyvä.

 

Tarjoile sitruunalohkojen kera ja ole ihan että jee jee, onpas trendikästä ja hyvää. Koska niin onkin!

Juhlasta juhlaan

Tai sitten vain sattui, että loppuvuoden juhlakimara, tasan 2 kpl, asettuu viikon sisään. Enempää ei vanha ehkä jaksaisikaan.

Viime lauantaina olin Soppaa ja Silmukoita Marjan sekä puolisonsa (Sini)Jaakon isännöimässä blogimiitissä. Paikalla oli reilu toistakymmentä blogaania. (Blogaani= yksilö lajista, jota löytyy sankoin joukoin paikoista, jossa tarjolla herkullista ruokaa ja joka saa erikoista tyydytystä kertoessaan syömistään ja valmistamistaan aterioista sosiaalisessa mediassa) Ylläoleva kuva kertoo karua tarinaa tarjottavista... Campasimpukan grissinit ja cheddarkeksit. Masutoitemun ananassalsa, tyttötrion tequila-vesimeloni alkudrinkki, meikäläisen lohikakku ja Anton&Antonista hakemani Teemun ja Markuksen maalaisleipä.

Palvattua kiukkuista hevostakin jouduttiin syömään ja Italiasta rehattua Parmesania varsisellerihillon kera, kiitos Merituulin.

Täs mun mozzarellat jugurtissa.

Näkkäriä ja kylmäsavusilakkatahnaa, Sipulan Jukan terveiset.

Lanttulaatikkoa- ei kun sairaan hyvää mustapapu-bataatti dippiä. By Riitta Masutoaitemu.

Soulkitchenin Annan katkischeviche. uuh, nam.

Suolaa ja hunajaa Jonna oli ahkeroinut totopoksia ja pyöräytti vielä paikan päällä masaharina jauhoista minitortillat. Nuan vaan pyäräytti, teki se ihanaa guacamoleakin.

Samoin Annalla oli pico de gallo tomaattisalaattia.

Tämmöiseltä se lautanen näytti siis alkupalavaiheessa. Ihan ministi otin vaan kaikkea.

 
Pääruuaksi ihan hirviän harvinaista ruokaa, pääemäntä Marjan etiopialainen kattaus. Tämä oli niin sattumaa, sain nimittäin juuri postissa pussin berbere- mausteseosta Jaelilta ihan Israelista asti. Se kun on etiopialaisen ruuan päämauste. Oi mikä makukokemus, oikeaoppisesti injera-lätyt ja perunamuhennosta, linssimuhennosta, jauhelihamuhennosta ja paikallista juustoa. Jonka siis Marja valmisti itse. Kuvaus meinas jo unohtua tässä vaiheessa.

Jälkiruokana HannanSopan kuvankaunis kurpitsapiirakka. Maku juurikin yhtä herkullinen.

 
Hayleyksen luumustruudeli....ei näitten makuja kyllä tartte mainostaa!

Vatsasekaisin Riikan omakuvapiirakkaa eli Blondies.
Ja eiköhän se Campasimpukka ollut vielä tehtaillut cantuccineja. Tarjoiltiin tietenkin Vino Santon kera.

Ja tästa kaikesta oli vain yksi seuraus. Porukan mahat asettuivat kaikki olkkarin lattialle ja pakkohan siihen oli mennä viereen maata!

Vielä tsekattiin isännän diskopallojen säihke alakerrassa ja sitten pikkuhiljaa blogaanit alkoivat vetäytyä omiin kotikoloihinsa. Paitsi minä kaukolainen, joka kellahdin vaan siihen alakerran sohvalle.

Jos tästä miitistä pitäisi jotain vielä sanoa, niin sen, että naurun määrä ja hirvittävän huonot ja meluisat ruokapuheet ylittivät taas kaikki odotukset. Ja että paikalla käväisseen Chez Jasun kuivaliha ja korianteritahna vei järjen.

Ja aamujunassa oli ehkä parhaimmat eväät ikinä, kylmäsilakkasavutahna ja jotain eksoottista juustoa sisältävät tähdeleivät.  Ja "keksipussi". Ja vettä. Paljon vettä.

Huomenna on edessä sitten toisenlaiset juhlat -jos Valtion rautatiet niin suo. Sain jälleen kutsun Glorian Blog Awardseihin, kiitos kaikki minua suosikkiblogikseen äänestäneet. Pakkohan sinne on lähtiä, voi olla ettei ensi vuonna vaikka kutsu enää käy. Aveccini golfaa Portugalissa, joten raahaudun paikalle yksin. Onneksi paikalle saapuu tuttua toisensa jälkeen, sekä monta vielä tapaamatonta.

Toivottavasti kukaan ei muista, mitä minulla oli viime vuonna yllä, sillä Halosmaisesti ylläni on viime vuotinen harmaa sifonkimekko.

Onpas noissa balleriinoissa sitten mukava  seisoskella ja minglata.
......oohps, ovatkin kokoa 25 ja siis ilmiselvästi kuuluvat taloutemme oikealla pinsellalle.

Joten itte kärvistelen sitten näillä. Pitääkä peukkuja, että varpaat jaksaa ja hymy pitää. Ja jos olette paikanpäällä, niin pliis älkää olko huomaavinanne, kun nostelen vaivihkaa alas rullautuvia sukkahousujani ylöspäin.

Mun toinen nimeni on ehkä eleganssi!

Luomua leipää ja porkkanavoita

Minulla oli muistikirjansivunmittainen luettelo leivontaideoita lokakuun MyllärinLuomun  Lumoudu Luomusta - teemaan. Jostakin syystä jauhopussin suu ei ole kuitenkaan pöllähtänyt auki ja eilen huomasin lokakuun olevan loppusuoralla. Pakko on paras pakote.

Illan hämärissä  nostelin sitten ainekset pöydälle, nyt mentäisiin taas simppelin kautta.   Luomuporkkanoita, -piimää ja voita ja Myllärin kuituinen talonleipäaines, jonka olin valinnut testattavaksi jauuhoseokseksi ja jonka sitten vasta leivonnan jälkeen tajusin olevan ei-luomua. Voi hyvää päivää! No tämän lähemmäksi en nyt sitten luomua tässä kuussa ehdi. Jauhoseos on kuitenkin joutsenlippumerkillä varustettu, eli varmasti toiseksi parasta heti luomun jälkeen. Anteeksi tämä sekaannus.

Kuituinen talonleipäaines kuulosti kuitenki taikinajuurineen niin hyvältä, että sitä oli pakko päästä kokeilemaan. Varmuuden vuoksi käytin nesteenä luomupiimää, ajatteli sen vielä komppaavaan juuren makua. Ja tosi makuisia pikku leipäsiä tulikin. Tein pikkuannoksen, 10 pientä leipää, oheen pyöräytin luomuporkkanoista ja luomuvoista makean aromikkaan levitteen.

10 pientä talonleipästä ja porkkanavoita

3,5 dl kädenlämpöiseksi lämmitettyä luomupiimää
500g Myllärin Kuituista Talonleipäainesta (eli 1/2 pussia)
 1 tl kuivahiivaa
2rkl siirappia
1 tl suolaa

Liuota hiiva lämpöiseen piimään ja sekoita mukaan muut ainekset. Vaivaa taikinaksi.  Anna nousta liinalla peitettynä puoli tuntia. Leivo taikinasta jauhotetulla pöydällä ensin pötkö, jonka leikkaat 10 osaan. Taputtele kukin pala sitten leivinpaperille lituskaiseksi pikku pyöryläksi. Kohota vielä liinan alla toiset puoli tuntia, pistele haarukalla ja paista 225 asteessa n. 15-20 minuuttia.

Porkkanavoi

3 keskikokoista luomuporkkanaa
50g luomuvoita
Keitä porkkanat vähässä suolalla maustetussa vedessä kypsäksi ja soseuta ne sauvasekoittimella. Kun sose on hetken jäähtynyt, sauvo mukaan myös huoneenlämpöinen voi. Levitä halkaistulle leivänpuolikkaalle, syö ja hymyile

Loppukaneettina eteläpohajalaanen sanoo, että kylloli nättyjä teherä!

Ja marraskuussa päästetään sitten mun sisäinen jauhopeukalo villisti valloilleen! Tämä on lupaus! (..watch me break it!)

 

Postauksessa käytetyt jauhot lahjoitti Myllärin.

Prässättyä hirvenposkea

Olen etuoikeutettu. Isäni käy hirvimetsällä. Vaikka hirviporukat suurenevat ja luvat vähenevät ja koko perheeni rakastaa hirven metsäisen kuivakkaa makua, ei sentään käsirysyyn ole vielä lihoista tarvinnut lähteä. Tosiasia on kuitenkin, että hirvestä löytyy jokaista ruhonosaa vain se tietty luojan suoma määrää ja kun sitä sitten aletaan paloitella porukalle, "hyvät palat" menevät välillä turhan pieneksi. Kuulostaa hullulta, mutta näin se vain on. On siis aika tähyty myös hirvessä käyttämättömimpiin ruhonosiin. Olen jo muutaman vuoden pyydellyt hirvenpotkaa, se vaan ei tunnu onnistuvan tämän porukan leikkaussuunnitelmissa. Sen sijaan tänä vuonna isäni kysyi, ottaisiko talteen vasanposket. OTA!

Niinpä sitten viime sunnuntaina sain muovipussin, jossa oli 4 vasanposkea, isäni irroittamaa. Kaksi vähän pienempää, "harjoituskappaleet", eipä noita ollut kukaan aiemmin irroitellut. Samanteni sain myös karvaisen vasanturvan, siitä luultavasti myöhemmin, ja pari kieltä.

No kädetönhän se olen minäkin tälläisten ruhonosien edessä. Hampaattomalta vaikutti myös google. Edes vasikanposkireseptejä ei tahtonut löytyä.
En oikein tiennyt olisiko minun jotenkin pitänyt putsata paloista kalvoa tms. Päädyin lopulta vain huuhtelemaan palat, taputtelemaan kuiviksi, asetin ne rautapataan, päälle suolaa, yks lohkottu sipuli kymmenkunta maustepippuria, muutama laakerinlehti, rosmariininvarsi ja vettä niin että lihat peittyivät. Liemeksi olisi voinut käyttä ehkä myös olutta, punaviiniä en koskaan sotke hirvenlihan kanssa, se on mielestäni aivan liian voimakasta hirvelle (paitsi tomaattisessa pastakastikkeessa), vaikka muihin lihapatoihin epäröimättä heitänkin desin jos toisenkin. Sitten uuniin kansi päällä, 110 astetta ja 12 tuntia. Ei ole hätähousun ruokaa tämä!


Hirvenposket haudutettuna uunissa

4 poskea
1 iso sipuli kuorittuna ja lohkottuna
10 maustepippuria
reilusti suolaa
2-3 laakerinlehteä
rosmariininoksa
vettä niin, että lihat peittyvät

Pistä kaikki ainekset pataan. Hauduta kansi päällä 12 tuntia 110 asteessa.

Lopputuloksena liha, joka haarukalla painaessa suli suorastaan alta pois. Poskiliha ei ollut ollenkaan niin kuivaa kuin hirvenliha yleensä, eikä myöskään suurisyistä. Liha oli lähes tahnamaisen pehmeää. Halusin kuitenkin nyhtää poskipalat pieneksi, koska ne olivat niin epämääräisen näköisiä erikokoisia.

No mitäs sitten? Muistin prässätyn häränlihan ja päätin itsekin vuorata pikku vuuan kelmulla ja painelin lihat sinne tiukkaan. Päälle paino ja päiväksi prässiin. En kaatanut mukaan lientä, enkä rasvaa, liemi olisi hiukan ehkä jähmettänyt  massaa ja helpottanut leikkaamista, viipaleet kun tahtoivat kumminkin särkyä hiukan leikattaessa. Leikkasin siis paketista viipaleet, jotka kieräytin vehnäjauhoissa ja paistoin  niihin voissa rapsakan pinnan yhdessä tuoreiden salvianlehtien kanssa.

Mikäs siinä oli sitten nauttiessa prässätystä hirvenposkesta, uunikasvisten (puna- ja keltasipuli, punajuuri, porkkana, maa-artisokka ja peruna reiluina paloina, öljyttynä, suolattuna ja timjamilla maustettuna) ja äidin valmistaman aroniahillon sekä rapeiden salvianlehtien kera.

Kimchi Bokkeumbap

Ja mitäpä tapahtui sille Bo ssämeistä ylijääneelle pikakimchille? Sillä toisin kuin fermentoitunut esikuvansa, pikakimchiä tuskin kannattaa jättää fermentoitumaan.

Lopusta tehtiin tietysti Kimchi Bokkeumbapia, tuota korealaisten ikiomaa kotoista lohturuokaa, Korean ehdokasta paistetun riisin laajalle kisakentälle. Huokeaa, nopeatekoista, pirun tulista. Juu ja sitten tosi muunneltavaa myös. Tee kasvisversiona ujuttamalla mieleiset kasvikset sekaan, tai ota mukaan kanaa, possua, tonnikalaa, nautaa. Milloin se tietenkin poistuu kasvisaterian genrestä.

Roolituksen pääosasta vastaavat kuitenkin kimchi ja kypsä riisi.

Jotakuin näin sen tein:

Kimchi Bokkeumbap
3-4:lle

2-3dl kimchiä
1 sipuli kuutiona
6-8 dl kypsää (eilistä) riisiä
2dl kypsää kananlihaa, tai jotain muuta, kasvista, tai ei mitään....
1 rkl oljyä
1 rkl voita
3 rkl sesamöljyä
1 rkl sesaminsiemeniä
 1 paistettu muna per ruokailija

Kuumenna öljy pannussa ja kuullota  siinä kimchi ja sipuli. Lisää riisi, mahdollinen kana tms. voi ja sesamöljy. Lopuksi ripottele sekaan sesaminsiemenet (mielellään paahdetut) ja nosta paistamasi kananmunat annosten päälle.

Pitkään aikaan en ole syönyt mitään näin tulista. Tulisuus oli suoraan johdettavissa kimchini polttavuudesta. Useissa resepteissä mukaan laitetaan vielä tulista korealaista chilitahnaa, onneksi minulla ei ollut sitä.

Kuvitelkaas kuinka monta (miljoonaa) Korealaista syö parhaillaan bokkeumbapia?

Suomalaisia syöjiä, hoc momento,  ei liene järin monta, vahvin veikkaukseni potentiaaliseksi syöjäksi löytyy täältä. Ellei sitten vedä juuri Bibimbappia.