About me

Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Paluu suomalaiseen arkeen: maksakastike


Suomen maaperällähän tässä on koko ajan oltu, mutta postaukset ovat olleet nyt yhtä pekingin ankkaa ja bossämiä, dahlia ja paistettua riisiä. Hyvää, ihanaa ja tervetullutta, mutta kyllähän meilläkin kuitenkin syödään suomalaista perinteistä kotiruokaa useana päivänä viikossa. En jaksa syödä viikko toisensa perään samoja ruokalajeja kotiruuastakaan, siksi yritän saada sinne nakkikeiton ja makarooniloodan sekaan jotakin vaihtelua.

Maksakastike on ehdoton tälläinen harvemmin kokattava kotiruoka, mutta sitten kun sitä tekee maistuu se sitäkin paremmalta.

Tällä kertaa valmistin lisukkeeksi rakuunaporkkanoita, mutta niistä tulikin salviaporkkanoita kun otin maustekaapista väärän purkin kouraani. Laiskana emäntänä en jaksanut valmistaa muusia ja keitetyt perunatkaan eivät inspiroineet, mutta keksin kokeilla perunalunta, jota en ole aikaisemmin valmistanut, enkä ehkä syönytkään. Keittiöni vähiten käytetty härveli on nimeltään SpätzleWunder, eräänlainen prässi siis, varmaan hyvin perunapuristinta muistuttuva, mistä se ajatus sitten lähtikin.

Kuorineen keitetyt (isot!)perunat yksi kerrallaan kuorimattomina prässiin ja tiukka puristus lautasen päällä, ja noin vain perunalumi leijaili lautaselle, kuoret jäivät puristimeen. Omiini en lisännyt mitään muuta kun kastikkeen päälle, silti voisin vannoa, että peruna maistui lähes voiselta, eli jotakin lisäarvoa tapa perunaan toi. Täältä suositellaan kokeilemaan. Kaunistakin on, ja juhlavaa. No ehkä ei juuri maksakatikkeen kanssa...

Jonka tein seuraavasti...muistaakseni....

Maksakastike

400g naudanmaksaa
sipuli
1 maustekurkku
3 rkl voita
2rkl vehnäjauhoja
kuumaa vettä
1-2 rkl tomaattipyrettä tai ketsuppia
2 dl ruokakermaa
10 maustepippuria
hiven valkopippuria
suolaa

Putsaa maksa poistamalla kalvot ja mahdolliset suonikohdat, pilko suupaloiksi. Ruskista voissa (1rkl)pannulla ja nosta pannulta lautaselle osottamaan. Pilko tai raasta ,mikäli vihaat sipulinpaloja, sipuli hakkeluksi, lisää pannulle loppu voi ja pehmittele sipulia muutama minuutti miedommalla lämmöllä. Lisää maksa sipulin joukkoon, ripottele päälle jauhot ja anna vielä hiukan jauhojenkin ottaa väriä. Kaada päälle puolisen litraa kuumaa vettä, ja sekoittele vinkeästi, jotta saat kastikkeesta siloisen. Lisää loput mausteet ja kerma kurkkua lukuunottamatta ja keittele hiljalleen vartin verran. Lisää pikottu maustekurkku, tarkista suola ja tarjoile perunan, puolukkasurvoksen ja rakuuna salviaporkkanoiden kanssa. Esimerkiksi.

Tunne itsesi monipuolisesti raaka-aineita kotiruuassa käyttäväksi perheenäidiksi. (...isäksi, sinkuksi, vanhaksipojaksi tai vaikka nuoreksipariksi elämäntilanteesta riippuen) Mun on oltava  tua äiti.

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Pekingin ankkaa matalan aidan taktiikalla


Alussa oli ankka pakasteessa ja lopussa hirviän tyytyväinen emäntä/kokki ja onnelliset vieraat.

En ole koskaan laittanut ankkaa millään tavalla, ja aika harvoin syönytkään. Ravintolassa syömäni ankat ovat olleet tasaisen onnettomia, joten mitään himoa ankan tekemiseen ei ole päässyt syntymään. Tarjontakin on täälläpäin melko onnetonta, raaka-aineen siis, joten sieltäkään ei ole inspiraatiota tullut. Nyt inspiraatio kuitenkin ilmaantui saksalaisen tarjousankan muodossa (jonka kävi kotiinsa hairaamassa samana päivänä myös blogikaverini Campasimpukka).

Ja jostakin se tuli, pakkomielteisen kiihkeä ajatus valmistaa Pekingin ankkaa. Minulla ei ollut operaatiosta minkäänlaista hajuakaan, mutta nyt voin kertoa tutkimusteni perusteella, että hommasta on tehty sitten mielenkiintoisen hankala. Näin tiivistettynä valmistukseen voit varata noin vuorokauden: välillä ankanruhoa roikutetaan katosta narun päässä, kaltataan nahkaa upottamalla kuumaan veteen ja ellet asu tuulisella ja kuivalla arolla, jossa roikotat ankkaa, tulee sinun laittaa sen viereen puhallin, tai sen puutteessa hoitaa homma käsiföönillä.  Nahalle keitetään myös dippaus lientä jne... monenlaista, reseptistä riippuen. Olin jo lannistua, mutta onneksi eksyin myös vanhojen kunnon Nigella Lawsonin ja Jamie Oliverin sivuille. (linkeissä ko reseptit) Jamien ohjeessa oli hiukan enemmän variaatiota, mutta Nigella oli taas yksinkertaistanut homman äärimmilleen, tuikkasi ankan sellaisenaan maustamatta uuniin huomattavan pitkällä paistoajalla 4-5h. Ja se oli siinä.

Ääripäitten ohjeissa oli ristiriitaa enemmän kuin laki sallii, mutta koska rakastan Nigellan lampaanvalmistustapaa, joka sekin on suuri yksinkertaistus ja saa aikaan paremman lopputuotteen kuin konsanaan (olen saanut) millään valkosipulinkynnenupotuksilla ja kermakahvilla valeluilla, valinta oli lopulta selvä. Eli vaihtoehtojen edessä päätin empimättä kiivetä yli matalammasta aidasta ja soveltaa tv-kokkien reseptejä, voihan sitä kiipeilykokemuksen karttuessa myöhemmin kiivetä vaikka sen Kiinanmuurin yli.

Pekingin ankka (superhelppo)

1 ankka (omani noin 2,5 kg, unohdin katsoa, mutta vaklasin Campasimpukan ankan painon)
suolaa, pippuria, viismaustetta
inkiväärin juurakon palanen

vapaaehtoinen valeluliemi loppuhuipennukseen:
siirappia 1/2 dl
soijaa 2 rkl
2rkl vodkaa tai kossua


tarjoiluun: 
pekingin ankka- lettuja/leipiä (ohje alempana)
kurkkua
kevätsipulia
Hoi Sin -kastiketta (löytyy marketin eksotiikkahyllystä lasipurkissa, esim Blue Dragon)

Sulata ankka hitaasti jääkaapissa. (vuorokausi) Kuivaa ankka huolellisesti talouspaperilla kaikkialta, sisältä ja ulkoa. Hiero ankan nahkaan suolaa ja pippuria, myös sisälle. Raasta inkivääri ja hiero sitä ankan sisälle ja jätä raaste sinne. Jos sinulla on viismaustetta( sis. kiinanpippuri, tähtianis, inkiväärí, kaneli fenkoli, muistaakseni), hiero myös sitä ankan pintaan.



Äiti toi minulle jonkun eksoottisemman pussin, jonka jauhoin Iso-Hoon kahvimyllyssä (anteeksi, mutta et ole käyttänyt sitä vuosiin...)Siinä oli lisäksi esim kuivattua appelsiinia. Tuoteseloste sanoi myös, että kuminaa, mutta vannon, että se oli kyllä fenkolia, jota ei taas mainittu (...kiinalainen käännösvirhe?)

Aseta ankka ritilän päälle  rinta ylöspäin ja ankan alle uuninpelti, jonne rasva voi valua. Nahka ei rapeudu, mikäli kaveri lilluu rasvassa vuuan pohjalla, ja nahkan rapeus onkin kaiken a ja o.

Paista ankkaa 170 asteessa 4 tuntia, mikäli nahka ei vaikuta kyllin rapealta, sudi vielä valelulientä ankan pintaan ja nosta lämpö vartiksi 220 asteeseen. (oi joi, ja tämä oli vaaran paikka, Ankkani oli aivan ihanan näköinen, kunnes tein tämän, mutta olin vääntänytkin uunin 250 ? ja palaneen haju ei vielä ehtinyt tulla, mutta menetin nahasta ehkä neljänneksen karrelle palamisena, oma vika.)

Kun ankka on valmis, nosta se leikkuukaudalle ja avaa rintakehä ja kaivale haarukalla repien hajoava liha tarjoilulautaselle. Ota myös kaikki ihana nahka tarkasti talteen ja suikaloi se  tarjoiluvadille. Liha on ihanaa, eikä yhtään kuivaa, mutta voit vielä lusikoida hiukan ankanrasvaa siihen päälle.


Tässä kohti näyttää himpun verran pahalta, mutta karstat vaan veks...

Vasemmalla nahkasuikaleet, oikealla liha

 Tarjoile siis ankka kiinalaisten lettusten,  pitkittäin suikaloidun kurkun ja kevätsipulin kanssa. Lätty lautaselle. Päälle lihaa JA NAHKAA!, kurkkua ja kevätsipulia sekä teelusikallinen Hoi sin -kastiketta (Jamiella myös itsetehdyn luumukastikkeen ohje - kiinnostavaa...)



Sitten vielä operaatio lätyt tai kiinalaiset pannukakut. Löysin 2 hyvin toisistaan poikkeavaa ohjetta, ja tein varmuudeksi molemmat.



Ohje 1 Pekingin Ankan kuoriletut
28 kpl (jos kaikki onnistuvat)

440g vehnäjauhoja
3dl kiehuvaa vettä
1 tl suolaa
sesamöljyä

Sekoita kiehuva vesi jauhosuolaseokseen ensin haarukalla, sitten käsin vaivaten pöydällä ainakin 10 minuuttia. Taikina on ensin todella kuivaa murua, mutta kyllä siitä lopuksi taikinapallo tulee. Anna levätä 20 min. kostean keittiöpyyhkeen alla. Ja sitten se mielenkiintoinen tekniikka, jonka takia minun oli aivan pakko tehdä näitä.


Jaa taikina kahtia ja leivo pötköksi, leikkaa pötkö 14 osaan.

Muotoile pötkö palloksi, minä kyllä päädyin käyttämään leikattua palaa sellaisenaan. Tarvitset aina kaksi palaa kerralla, pidä muut kostean liinan alla, etteivät kuivu. Aseta toinen pala työpöydälle ja dippaa toisen palan toinen puoli sesamöljyyn.

Aseta toinen pala pöydällä olevan päälle niin, että öljy jää väliin.

Paina taikinapaloja ensin sormin vähän litteämmäksi ja sitten kaulinta apuna käyttäen  kauli noin kahvikupin aluslautasen kokoinen läpyskä. Pulikka on tässä hyvä, sillä on tärkeää, ettet paina  kaulitessasi lätyn reunoja "kiinni". Paista kuivalla pannulla, mediumkuumalla, molemmin puolin muutamat ruskeat pilkut. Anna jäähtyä minuutti, ja sitten - ever so gently- etsi reunasta liitoskohta ja revi lettuset varovatsi irti toisistaan, nyt sinulla on niitä kaksi. Toimii! Melkein aina ainakin.
 Nämä voi tehdä jo edellisenä päivänä jääkaappiin , kunhan höyrytät ne sitten enne tarjoilua. Juu, tähän hommaan on just se bambukori. Mutta sen puutteessa, keinot keksitään:

Paistinpannu, roiskesuoja ja syvä kattilankansi = höyrytin a'la Nanna

Ohje 2 Pekingin Ankka letut
20 kpl

1, 25 dl jauhoja
2 rkl maissijauhoja (no maizenaa...)
3/4 dl vettä
3/4 dl maitoa
2 munaa
1 rkl sesamöljyä
voita

Vispilöi kaikki ainekset tasaiseksi ja anna seistä 15 min. Paista teflonpannulla, josssa aavistus voita/rasvaa, taas niitä asetinkokoisia lettuja. Eli pienellä kauhalla taikina pannulle ja samantien levität taikinan mahdollisimman ohueksi ympyräksi käyttäen apuna kauhasi alapuolta. Paista molemmin puolin kalpeahkoja lettuja.


Nuo ekat maistuivat freshinä hyviltä, mutta sain ne aika sitkeiksi höyryttämällä, en ole varma mikä meni vikaan. Nämä lättytaikinatyyppiset olivat helppoja ja hyviä ja tällä kokemuksella suosittelenkin niitä, vaikka tuo ekojen tekotapa on vinkeä. Mutta ellet ole kiinalainen kokenut lätyntekijä, nämä toiset saattavat olla parempi valinta. Tulipahan testattua.

Kutsuin syömään oman väen lisäksi lisää omaa väkeä, eli isäni (äiti oli AFS meetingissä), pikkuveliNuutin, Nuutinminnan ja Elli4v:n.

Ai, että me tykättiin kaikki!



Juomana olut, maito, CC Zero ja Gewurtstraminer.



Kun tarjoilulautanen tyhjeni, haettiin keittiön puolelta vielä useaan otteeseen lihoja "runkopaloista".


Oli todella herkullista sorminsyötävää taas.Kaikki meni. Seuraavalla kerralla kun ankkoja on tarjolla ostan 2, nehän sopii vierekkäin uuniin. Ja teen kiinalaisen alkukeiton.


Jällkkärin tein omasta päästä. Rapeat siansiivut ovat kiehtova yhdistelmä vaniljajäätelön kanssa.


Ei vaiskaan, on ne banaaneja.

Mutta minultahan voi odottaa mitä tahansa... Isäkin tuumas kotia lätiessään, että, no, luetaan sitten blogista mitä tuli syötyä....

Kaiken huippu oli kuitenkin pikkuveliNuutti, josta vaimonsa kertoi seuraavasti:

Heille on tulossa vieraita ja siskon blogiakin oli käytetty inspiraation lähteenä, NuutinMinna oli ehdottanut täytettyjä chilejä. Johon Nuutti: " No eihön noita voi IHMISILLE tarjota...!"

Perhe on paras. Ja rakkain.

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Pika Bo ssäm


Ensimmäinen sana suomea, loput koreaa.

Jos tykkäät mehevästä possusta, rapsakasta suutuntumasta, helposta, sormiruuasta ja aasialaisesta klängistä, tämä saattaa olla sun juttu. Bo ssäm on siis perusolemukseltaan pitkään haudutettua rikkirevittyä possua, joka kääräistään salaatinlehteen lisukkeiden kanssa. Lisukkeena voi olla kimchiä, sipulia, riisiä, kastikkeita, oikeasti melkein mitä vaan aasialaiseen tyyliin sopivaa.
Ankerias Vipunen ehti viime viikolla jo tehdä oman Bo ssäminsä, näyttivät ja kuulostivat herkuilta, ja huomattavasti ortodoksisemmin valmistetuilta kuin nämä omani.

Mutta nämä olikin pika bo ssämit! Oma inspiraationi löytyi MeNaiset 2/2012 numerosta, jossa Minka Björck kokkasi Tomi-siipalleen  nätä alkupalaksi. Jos Michelin maininnat ravintoloilleen saavuttanut ravintoloitsijapariskunta uskaltaa oikoa mutkia, miksen siis minäkin. Kimchi vaihtui Mummon kurkkuihin ja pitkään haudutettu possu pikapaistettuihin kylkisiivuihin.  Pariskunnan ohjeessa oli kastikkeena chilillä maustettua majoneesia ja jätin sen kokonaan pois, kun en jotenkin osannut mieltää sitä tähän kaikkeen. Saattaa olla tietysti hyvääkin, itse en ole niin suuri majon käyttäjä muutenkaan. Hyvää tuli silti. Erinomaisen hyvää.


Kaikki sorminsyötävähän on ylipäätäänkin parempaa kuin samat asiat haarukan varressa....

Pika Bo ssäm
2:lle

200g possunkylkeä siivuina (ihan siis sitä marketin raitalihaa)
suolaa, pippuria
salaatinlehtiä

lisukkeet:
mummon kurkkuja (tai kimchiä)
tuoretta korianteria
kevätsipulia silputtuna
punaista chiliä viipaleina

Paista possunkyljet rapeiksi ja mausta suolalla ja pippurilla. Kuten pekoninkin kanssa, kannattaa aloittaa kylmältä pannulta paisto ja lopuksi vasta lisäät boforttia, että varmistat rapsakkuuden. Irrota salaatinlehdet kerästä, asettele lehdelle kylkiviipaleita lisukkeineen ja tuikkaa suuhun. Minulla oli salaattina jääsalaattia, ja se nyt ei oikein ehkä soveltunut tähän parhaiten malliltaan, testaa itse oma salaattilaatusi.

Mummon kurkut
1 kurkku viipaleina
2 rkl sokeria
1/4 tl suolaa
3 rkl väkiviinaetikkaa

Laita kaikki ainekset kannelliseen kulhoon, hölskyttele ja pane jääkaappiin maustumaan hetkoseksi.



Tätä ei tarvitse yrittää kääntää miksikään kääröksi, tee siitä vain tacomainen kouru. Oikein ihania ovat esim. alkupaloina, eivät liian täyttäviä, mutta kivoja kun haluat tarjota vieraillesi jotain uutta.
En minä ainakaan ollut viime vuonna Bo ssämeistä kuullutkaan. Täytyy myöntää, että vuosi sitten tein jotakin salaatinlehteen käärittävää kun minulla ei yllättäen ollutkaan vietnamilaisten kevät/kesä rullien kuoria.

Seuraava rikkirevitty possusatsi pääsee muuten viherpedille pötköttämään!

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Korvapuustia ja muutakin pullaa


Meillä asuu pullantuoksuinen äiti aina silloin kun kaapista löytyy vanhaa maitoa. Harvoin pullaa tulee leivottua tuoreeseen maitoon. Toisaalta meillä on kyllä aika usein vanhaa maitoa, siitä saatetaan kyllä tehdä myös lättyjä, ressua aka kropsua aka uunipannaria, tai vaikka sämpylöitä. Syntiähän on vain sen pois kaataminen, mutta välillä tällä äidillä on pitkiä syntisiäkin jaksoja.

Ihanan pullantuoksun lisäksi parasta leivonnassa on  "yleisön" reaktio; pulla pelastaa päivän kuin päivän yhdeltä sun toiselta. Ja kehut tietysti pelastavat oman päiväni. Viimeksi NaapurinUlla meinasi, että korvapuustini ovat jopa parempia kuin hänen anoppinsa leipomat, joka ilmeisesti piti kärkisijaa pullanleivontarankinglistallaan...


Korvapuustit ovat pullasta se muoto, jota useimmiten harrastan ja mielestäni alan saada aikaan jo kelpo otoksia. Tuollaisia kotoisen pikkuisia, pehmeitä, mutta reunakiekuroiltaan hiukan rapsakoita. Sitäpaitsi kotona tehtyjä korvapuusteja voi syödä useampana päivänä, ei vain supertuoreeltaan, kuten joitakin pullalajeja.

Taikinani on sormituntumalla tehtyä, melkoisen löysää ja pehmeää. Yleensä katselen kulloisenkin jauhopussin kyljestä vielä, että kuinkas paljon sokeria ja rasvaa laitetaankaan.

Koti ja keittiö 1-2/2012 antoi reseptin mantelipullasarviin, ja tein yhden satsin niitä samasta  taikinasta.


Mantelipullat

pullataikinaa
voita, mantelimassaa

Kaulitse pullataikinasta ison ruokalautasen kokoinen ympyrä ja ajele se taikinapyörällä 12 kolmionmalliseen osaan. Laita kunkin palan leveämpään päähän pala mantelimassaa ja pikku kimpale voita. Pyöritä rullalle leveästä kapeaan päähän ja anna kohota liinan alla, voitele munalla ja ripottele päälle mantelilastuja tai raesokeria. Paista 220 asteessa n. 10 minuuttia. Siivilöi tomusokeria pinnalle jäähtyneisiin pulliin ennen tarjoilua.



Sitäpaitsi, kuka sanoo , ettei pullalla pääse pitkälle?

Urho 7v. ainakin hiihti sunnuntaina pullan voimalla voittoon Kuperkeikkahiihdoissa, joihin osallistui yli 700 lasta, kaikki saivat mitalin kaulaan ja iloisen mielen.

Tänään ilmestyi sitten paikallislehti, jossa oli kaikkien hiihtäjien ajat, 2004 poikien sarjassa oli 45 osallistujaa ja meillä pompittiin kattoon ja takaisin kun listan ykkösenä komeili Urhon nimi.




Mietaan sukua... (paitsi väärä pitäjä ja huomattavasti lyhyemmät pituusgeenit. mutta noin niinkun kollektiivisesti suomalaisena...).

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Hauska tutustua, Herra Hirssi!


En ole niitä kovimpia puuronkeittelijöitä. Jotenkin se leipä huutaa minulle aamuisin aina pussista ja päälliset säestää jääkaapissa siihen tahtiin, ettei puurolla ole mitään mahdollisuuksia. Maitotyttö saa kyllä aamu- ja iltapuuronsa (apua, jauheista) ja Urho7v useimpina aamuina annoksen 4 viljan puuroa mikrossa tehtynä. Iso-Hoo ei puuroon koske, paitsi valkoisiin puuroihin kuten riisipuuro tai mannapuuro, joka maistuu tietysti myös vispipuuron punaisena. Välillä haaveilen ohra- tai ruis(puolukka)puurosta, mutta eivätpä nuo unelmoimalla pöutään ilmesty.

Siksi olikin kivaa, että kaupan poistuvien tuotteiden valikoimasta (-30%) hyppäsi kärryyni pussillinen hirssipuuroa. Kun se oli aikansa huilannut kaapissa, sain puuroa jopa valmistettua aamiaispöytään itselleni ja lapsille. Hirssisuurimot olivat minulle ennestään tuttuja vain Yrjölän puurosta, jota joskus hauduttelin viikottain kymmenen  litran kattilallisen uunissa parinkin vuoden ajan. Koiraihmisille kyseinen puuro lieneekin tuttu, sen on lanseerannut jo edesmennyt, arvostettu koiravaikuttaja, rottweilerharrastaja ja elintarvikealan lehtori J.A.U Yrjölä, edellisestä linkistä voitte lukea hänen ajatuksiaan koirien ruokinnasta, puuronkin resepti sieltä löytyy.

Mutta nyt ensimmäistä kertaa omaan suuhun; ja onpahan muuten pikainen puuro!



Hirssipuuro

2dl hirssihiutaleita
4dl vettä
ripaus suolaa

Keittele hiutaleita, vettä ja suolaa 3 minuutin ajan

Tarjoile esim. perinteiseen puurotyyliin marjojen tai hillon kanssa. Pussin tarjoiluehdotus ehdotti kuitenkin,kaveriksi pilkottuja banaania ja pähkinöitä, ja kun molempia löytyi, tein oman annokseni niistä.

Ja kyllä meinasin ihan pyllylleni pyllähtää, olipahan sen verran maullaan. Ja se hirssipuuro itsessään, sehän maistuu ihan pähkinältä, jopa ilman pähkinää. Ihastuttava ja yllättävä maku.

Että kiitos kun kävit aamiaispöydässämme ja tervetuloa toistekkin, Herra Hirssi (päädyin maskuliiniin googlattuani hirssiä ja opittuani että niitä on monenmoisia lajikkeita, useimmiten kyllä hyvin pieniä viljakasveja, mutta on olemassa myös maissinkokoista neekerihirssiä, mikä minua suuresti huvitti, koska olen koko ikäni syönyt myös neekerinpusuja, anteeksi nyt vain poliittis-lingvistisesti epäkorrekti lähestymistapani).





Näitä voi myös heitellä hiutaleina paljaaltaan jugurtin tai viilin päälle. Paitsi että viilin päälle ei voi, koska siihen kuuluu laittaa suolaa, sanon minä.

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Jiaozi, Dim Sum, Won Ton, Chinese Dumplings vai mitä nyyttejä?


Jotakin noista  yritin tehdä ja tätä juttua voisikin pitää varoittavana esimerkkinä perin juurin säälittävästä kokkaamisesta, jossa kaikki mikä voi mennä vikaan, menee vikaan.

Olen kyllä tietoinen, että otsikkoni sujuva kiina ei ole synonyymiluettelo, vaan nuo ovat kaikki jokseenkin eri asioita, paitsi Jiaozi on kyllä kiinalainen nyytti elikkä sopii Chinese Dumplingin alle.
Ihailen aina noita nyssykkä reseptejä ja kaikki alkoikin tästä. Mutta nuo Won Ton kuoret eivät ole kauhean saatavilla olevaa tavaraa täälä lakeuksilla ja myös siksi koska yllytyshulluus aina vetoa minuun, takerruin lauseeseen  can attempt your own withChinese Jiaozi dough , eli voit YRITTÄÄ (luen niin paljon rivien välistä...)kokeilla tehdä kuoritaikinankin itse.  Ja niin hän yrittää sitten.



Tosin taikina onnistui itse asiassa loistavasti. Katsokaa kuinka se suhahtaa pastakoneeni läpi. Mikäli taikina (nämä on pastataikinan määreitä, mutta oletan, että pätevät tässäkin) on liian kuivaa, reunat repeilevät ja mikäli liian löysää alkavat reunat aaltoilla. Oli ihanan silkkistä ja helppo käsitellä. Mutta virhe numero yksi oli, ettät taisin kaulia sen liian ohueksi, ykköselle asti, luulen, että kaikki olisi ollut paljon helpompaa millin paksummalla taikinalla.

Jiaozi taikina

5 dl vehnäjauhoja
2 dl vettä, hiukan vajaa
1/4 tl suolaa

Sekoita jauhot ja suola ja lisää vesi pikkuhiljaa ja vaivaa käsin kimmoisaksi taikinapalloksi. Anna taikinan levätä kelmuun käärittynä 20 min. viileässä. Voit  leipoa sen  taikinan pötköksi ja jakaa sen 40 pieneen palleroon, jotka kaulit pyöreiksi, tai ajella taikinaa pastakoneen läpi ja ottaa muotilla taikinasta ympyröitä.

Virhe numero 2: En omista hyvää muottia ja ympyröiden teko oli vaikeaa, kun muotti ei leikannut reunoja irti kunnolla.


Jiaozi täytteet

Katkarapu

300g katkarapuja (virhe 3? mulla oli kypsiä, ohje kysyi raakoja)
nippu ruohosipulia
2 rkl kalakastiketta
2 rkl riisiviinietikkaa
1 limen mehu

Silppua ensin ruohosipuli, aja sitten täyte massaksi tehosekoittimessa tai jossakin silppurissa. Virhe 4: täytemassa on aivan liian nestemäistä. Puristelen sitä kuivemmaksi kun nostelen täytettä taikinalle.

Poro

100 g kylmäsavupororouhetta
1 dl silputtua kiinankaalta
 1 sipuli aivan pienenä hakkeena
2 siivua inkivääriä silputtuna
Ja hei - tänne olis pitäny olla BAMBUN VERSOJA
 1 valkosipulin kynsi puristettuna
1 tl soijakastiketta

Yhdistä aineet massaksi. Virhe 5: ei kannata alkaa keksiä itte mitään Reindeer goes China - täytteitä vaikka jääkaapis kuinka olis kylmäsavupororouhetta, joka sinänsä on herkkua... mutta inkiväärin kanssa..? Nou, nou.

Asettele taikinaympyrälle kullekin pallukka täytettä.


 Virhe 6: Ei pingispallon kokoista vaan hyvin mini.

Ja sitten nykäisemään nyyttejä. Virhe 7 tulee yllättävän nopeasti: olisi kannattanut tutustua tekniikkaan paremmin. Nyt seitinohut taikina, suuri määrä joko märkää täytettä tai melko rouheaa tekevät hommasta kuin Samuli Edelmanin uusimman elokuvan (ja onhan siinä se Cruisekin).
No joka tapauksessa, jos pääset tähän asti, niin kastele reunat, painele tiiviisti yhteen, niin, että ilmaa ei jäisi nyytin sisään.

Seuraava kuva kertoo karun kohtalon revenneistä ja paikatuista ja muuten vaan susirumista nyyteistä.


Kierretään puukkoa haavassa, eli sama väreissä.


Keitä nyssyköitä kiehuvassa vedessä 3-4 minuuttia. Tähän on olemassa myös sellainen veikeä, lisää kylmää vettä 3 kertaa ja aina nosta kiehumispisteeseen- metodi, mutta aloin olla jo vähän väsynyt tässä vaiheessa. Nostele valmiit reikäkauhalla kuivumaan. Ei päällekkäin, tarttuvat kiinni. Virhe 8.


Tarjoile höyryävän kuumat dumplingit dipin kanssa.

Kiinalainen dippi dumplingeille

5cm pätkä inkivääriä hienonnettuna
 1 rkl soijakastiketta
2 rkl riisiviiniä tai kuivaa sherryä
 1tl sesamöljyä

Koska Jiaozit olivat tässä vaiheessa niin hirveän näköisiä päätin vielä paistaa niihin rapean pinnan kuumassa öljyssä pannulla. Niinkin voi tehdä.


Mutta ehkä kuitenkin molemmilta puolin. Virhe 9.




Olis kiva tähän loppuun laittaa, että ulkonäöstään huolimatta maistuivat herkullisilta, mutta eihän se niin mennyt. Katkistäyte oli hyvänmakuista joo, mutta ihme rakeista. Ja se poro, no sanotaanko näin, että pitäkää ne porot kaukana Kiinasta! Eikä tua dippikään mitään pelastanut.

Ja jotta saadaan tästäkin täyden kympin suoritus: Älä sekoita mustavalko- ja värikuvia samaan postaukseen. Ei niin hirmu tyylikästä. Virhe 10.

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Kevättä kohti affenella ja katkiksilla







Yhden vuuan kätevä tekniikka sai taas uuden muodon kun superaurinkoinen lauantai laittoi hanget hohtamaan ja sai kokin ihanasti iloiseksi. Tämänkin reseptin syntyä on  hauska itsekseen haarukoida. Toki siihen vaikutti vahvasti jääkaapissa olevat sen hetkiset tykötarpeet, mutta esim. Vatsasekaisin Kilinkolin Riikan  herättävä kalakirjoitus piirroksineen sai aamun pikaisella maidonhakureissulla pikku lähikaupasta takertumaan myös pussilliseen kotimaisia ahvenfileitä, pakastettuja kylläkin. Toisaalta joskus tuoreena pakastettu on parempi kuin se sameasilmäinen, limainen kala, joka esim lohena löytyy usein marketista pussitettuna. No pikku lähikaupassa ei ole palvelutiskiä, että se siitä.Toki tuore on aina tuore, mutta kaloissa se tuore on niin hetken aikaa...

Edellisellä viikolla olin nähnyt myös Nigellan valmistavan herkullisen näköistä äyriäispannua perunoilla ja  mieleni sopukoista tuli kuva myös ainakin reilun vuoden takaisesta GRW:n reseptistä. jossa kokattiin siikaa ja chorizoa. Meidän keittiössä tuloksesta muodostui siis tälläinen. Ruuan määrät on summittaiset, tässä ehkä noin neljälle hengelle, yleisesti tee ruokailijoiden lukumäärän ja perunoiden ja ahvenfileiden koon mukaisesti.


Pepperoniahventa, katkarapuja ja perunoita uunissa

6-8 jauhoista perunaa
1l kuorellisia katkarapuja (kypsiä)
1-2 sitruunaa
suolaa, pippuria, kuivattua rosmariinia
oliiviöljyä
n. 5cm pino pepperonimakkaransiivuja
päälle korianteria

Puolita pestyt mutta kuorelliset perunat, puolita puoliskot, ja vielä kerran puolta, eli perunasta saat aina 8 palaa. Tee samoin huolellisesti pestylle sitruunalle, ellet saa käsiisi luomusitruunaa(senkin saa kyllä pestä, muttei tartte jynssätä). Levitä perunat ja sitruunat uunivuokaan(sitruunoita voit kevyesti puristella perunoiden päälle) ,pirskota päälle  oliiviöljyä ja mausta suolalla, pippurilla ja rosmariinilla tai muulla lempiyrtilläsi.

Paahda uunissa  tunti 220 asteessa.

Ota vuoka uunista, perunat ovat toivottavasti saaneet kivasti väriä ja rapeutta tässä vaiheessa. Kaada perunoitten päälle sulaneet katkaravut ja niiden päälle asettele ahvenfileet. Suolaa kala kevyesti ja aseta kunkin fileen päälle vieri viereen pepperonin siivuja.

Anna paistua 7-10 minuuttia uunissa. Ripottele päälle korianteria tai lemppari silolehtipersiljaasi.

Not bad. Not bad at all.

Ja tässähän on vain kokin mielikuvitusrajana. Puolitetut kirsikkatimaatit ja paprikanlohkot sopisivat varmasti myös tähän hiukan espanjalaisfiiliksiseen ruokaan. Pepperoni maustaa kalan ihanasti ja sitruuna komppaa altapäin. Jos oikein muistan, niin Nigella taisi lirauttaa joukkoon valkkariakin äyriäisten lisäysvaiheessa.