Isän 65-vuotis juhlamenu

Meillä oli isänpäiväviikonloppuna tuplajuhlallisuudet kun isäni täytti myös 65 vuotta. Päätimme juhlistaa sitä oman perheen kesken, siis vanhempani, 2 veljeäni perheineen, siskoni ja Meksikon lisäkkeemme ja tietenkin Urho ja minä, oma parempi puoliskoni oli taas merillä. Mitenkäs muuten hyvän ruuan ystävät juhlivat kuin ruokailun merkeissä?

Juhlapäiväksi sovittiin lauantai ja  menu lyötiin lukkoon isältä salaa jo edellisissä kinkereissä eli veljeni meksikolaishenkisillä nelikymppisillä.

Teemaksi sovittiin, että  tekisimme yhden ruokalajin kustakin maasta jossa isämme on asunut  vähintään 3 vuotta. No siinähän sitä teemaa olikin.... mutta menukokonaisuuden yhteensopivuuden sai kyllä  tällä teemalla unohtaa. Varsinkin kun piti ottaa huomioon myös se, ettei kukaan näänny ruuanvalmistuksen alle, osa  väestä kun matkasi Etelä-Suomesta ja itse kullakin oli samalle päivälle jos jonkinmoista pikkujoulua ja luentoa. siksi mm. jälkiruuat supistuivat lopulta lähinnä paloittele-ja-laita-esille - osastolle.

Yläkuvassa on näpertelemäni menukortit jossa isä poseraa aavikolla lähes 30 vuotta sitten, mutta laitan menun vielä tähän, niin ei tarvitse pinnistellä kun kuvassa näkyy aika pienenä.

Riimihirvi

Riimisuolattua hirvenfilettä, piparjuurismetanaa ja Maalahden limppua

 

Khubz, Hummus ja Baba Ghannouj

Ohutta arabileipää, kikherne-ja munakoisotahnaa

 

Kanabiryani

 

Tete de Moine, Vacherin Fabourgeois ja Appenzeller

Sveitsiläinen juustolajitelma, viikunoita ja omenahilloa

 

Päiväntasaajan hedelmät

Tuoretta papaijaa, ananasta, mangoa, kiivihedelmiä, päärynää, banaania, klementiiniä, viinirypäleitä ja ananaskirsikkaa

Kysymys sankarille: Mikä on Menun teema?

Laitan reseptejä ja kommentteja (ainahan kaikki ei onnistu....) tulemaan jossakin välissä kun ennätän tällä sikakiireisellä viikollani.

Odotellessa voitte vaikka arvailla mitkä ovat ne menun 5 teemamaata?



Isänpäivän mokkapalakuppikakut

Muffinssi/kuppikakkurintamalla ei ole viimeaikoina ollut kovin suuria onnistumisen elämyksiä, kunnes sopivasti isänpäiväksi löytyi toimiva resepti. Sillä mikäs se suomalaisen suuhun paremmin sopisi kuin vanhat kunnon mokkapalat. Resepti on Yhteishyvän ruoka 11/10- lehtisestä (löytyy hienot vaihekuvat, ken niitä kaipaa). Ja koristelutoteutus oma versio juhlapäivän ja kaikkien isien kunniaksi. Ruusuteema toimii varmasti äitienpäivänäkin....

Itse haluaisin kutsua näitä mokkapalakuppikakuiksi syystä, että kuppikakkutaikinat ovat yleensä ottaen vähän rasvaisempia/makeampia kuin perusmuffinssit (vai muffinit?) ja vaikka muffinsseissakin saattaa olla kuorrutetta, niin kuppikakkuihin mielestäni kuuluu tälläinen vähän överi koristelu. Vähän periaatteella kokonaisen täytekakun koristeet yhteen pikkukakkuseen.

Käydäänpä läpi nurinkurisesti ensin koristelu, koska olin itse tästä näpertelystäni tavattoman ylpeä.
Siis ohjeen mukainen, mokkapaloista tuttu kuorrutus levitetään ensin jäähtyneen kuppikakun päälle. Käytin toimeen sellaista pientä, pyöreäkärkistä leviteveistä, jolla lopuksi saa vetäistyä vähä niinkuin pyörteen kuorrutuksen pintaan.

Kyllä näitä näinkin kehtaisi tarjota, tai vaikka jollain strösselillä pikapikaa koristeltuna. Mun mielestä kuorrute on kivempi näin itseasiassa kuin millään pursottimella  laitettuna.

Ja sitten noihin ruusuihin. Kuka muistaa kuinka pienenä haluttiin syödä aina ne ruusut kakusta, jos suurissa juhlissa oli joskus "ostokaakkuja" eli leipomossa valmistettua. Siitäkin huolimatta, että ne taisivat olla jotain pahvia tai öylätin kaltaista tuotetta!

Vinkki: kun kuorrutteen ohje käskee siivilöidä tomusokerin ja kaakaon voihin, noudata ohjetta. Se on huomattavasti vaivattomampaa kuin yrittää vatkata kuorrutetta sileäksi paakuista!

No näihin ihaniin suussasulaviin ruusuihin löytyi idea kinuskikissalta ja tässä versiossa nimenomaan se, että ruusut oli tehty lasten pikkukätösin.Todella hyvä idea, johon lapsi voi osallistua! Mutta koska oman pikku lapsoseni kätöset olivat tekohetkellä jo mummolassa (koska siellä oli kaikki muutkin serkut ja piti saada olla sitten yötä, kun oma iskänsäkin eli Iso-Hoo oli merillä isänpäivän), niin jouduin sitten ihan itse näpräämään ja lähdin tavoittelemaan näihin vähän vielä haasteellisempaa ulkonäköä. Nyt kävin googlaillemassa ja taidokkaita versiota löytyy esim täältä Mimmiltä. Nämä omani olivat kuitenkin ensimmäinen oma kokemukseni minkäänlaisesta ruusumuotoilusta, ilman ohjeita.

Omar-ruusut
Siis tässä ruusu, joka maistuu iiiiihanalle!
Jokaista ruusua varten tarvitset siis kaksi Omar-karkkia. Kauli karkit kahdeksi pitkäksi ohueksi nauhaksi. Ja sitten vain kierrät  nauhat rullalle tavoitellen ruusun muotoa. Mulla ei ole mitään kukkanauloja, eli tein nämä vain ihan käsissä ja sitten lopuksi napsaisin takaa sen "juurimöltin" pois veitsellä. Vaikka karkit tuntuivat kovilta, ne kauliintuivat hyvin.

Vinkki:Jos teet paljon ruusuja, kuten minä 12, niin ei kannata sarjatyönä kaulia ensin 24kpl, koska viimeiset nauhat alkavat kuivua ja menettävät elastisuutensa.

Terälehdet
Ja yhä vain helpompaa. Leikkaa vihreästä marsipaanista sopiva pätkä ja rullaa se sormenpaksuiseksi putkeksi. Pilko pieniin osiin, minä tarvitsin siis 24. Nipistä jokaista palleroa vastakkaisilta puolita kahden sormen välisssä, niin ihan tarpeeksi lehden näköiset tekeleet. Ei kaulintaa, ei muotteja. ja oon varma, että jos Jamie harrastaisi tälläistä, niin hänkin tekis nämä just näin....

Sitten vain kukka ja lehdet kuorrutteen päälle ja tupsutin pikkuisen siveltimellä hopeaväriä terälehdille ja lehdille.

Lapset olivat haltioissaan näistä kuppikakuista, eivätkä olisi malttaneet odottaa jälkiruokaan. Nata-sisko ihmetteli, että ooksä muka tehnyt nämä ruusutkin itte, ja kun myönsin , hän kysyi "mitä varten?"....

No isälle...

Nämä kakkuset olivat siis myös maultaan ja koostumukseltaan suositeltavan onnistuneita.

Paistoin niitä  3 minuuttia vähemmän kuin reseptin 20 min, koska en halunnut kuivattaa niitä liikaa. Käytin 2 normikokoista muffinsivuokaa päällekkäin ja lisäksi muffinssipeltiä, niin kakkusista tuli kauniita ja säännöllisiä.

Laitan tähän vielä oman mukaelmani alkuperäisestä YH-reseptistä, vaikka linkitinkin sen alkuperäisen jo tuonne aikaisemmin. Tein muuten ohjeen mukaan mutta margariinin sulattamisen sijaan käytin 1dl juoksevaa kasvisrasvavalmistetta ja kuorrutteessa oli voita.

 

Mokkapalakuppikakut

12 kappaletta

1 dl juoksevaa kasvisrasvavalmistetta

2 kananmunaa

2 dl sokeria

3,5 dl vehnäjauhoja

2 rkl  tummaa kaakaojauhetta

1 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

1 dl maitoa

 

Kuorrutus

1 rkl tummaa kaakaojauhetta

2 dl tomusokeria

2 rkl vahvaa kahvia

50 g pehmeää voita

 

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi.
Sekoita kuivat aineet keskenään. Siivilöi ne munasokerivaahtoon.
Lisää joukoon maito ja rasva pienissä erissä varovasti sekoittaen.
Annostele taikina 12 vuokaan ja paista 175 asteisessa uunissa n.17 min.
Jäähdytä.
Tee kuorrute. Siivilöi kulhoon kaakaojauhe ja tomusokeri.
Sekoita joukkoon kahvi ja pehmeä rasva.
Levitä kakkusille ja koristele halaumallasi tavalla.

VIP-tilaisuuksiin yllätä itsesi ja muut Omar-ruusuilla!

Kinuskikissan juustoritarit

Makoisan piiraan ja vielä makoisampien omenamuffienssien kera piti toki olla jotain suolaistakin leipomusta. Kinuskikissalta löytyi tämä juustoritarien ohje, joka kuulosti kivalta ja simppeliltä.
Nimensä leivonnainen on siis saanut Valion Ritari- juustosta, täyteläisestä kermajuustosta.
Syöjät äänestivät ritarit yksinkertaisuudessaan pöydän parhaaksi tarjottavaksi ja uunituoreena ne ovatkin melko vastustamattomia. Näitä voisi lähteä varioimaan käyttämällä erilaisia juustoja ja ehkä jotain pientä lisääkin, vaikka vuohenjuusto/hunaja/pinjansiemen tai homejuusto/saksanpähkinä.

Pääasia, että nämä ovat todella nopeita ja yksinkertaisia valmistaa. Taikina meinasi välillä vähän tarttuilla, mutta jauhotin leivontalustaa ja käsiäni sitä mukaa, että pystyin leipomaan, eivät tuntuneet tuosta olevan moksiskaan. Mutta parhaimmillaan mielestäni siis uunituoreena.

Reseptin toteutin siis sellaisenaan.

Juustoritarit

Taikina:
1 ½ dl raastettua Ritari-juustoa
3 ¼ dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
¼ tl suolaa
1 prk kermaviiliä
1 rkl öljyä

Päälle:
Ritari-juustoa paloina

Sekoita kuivataineet keskenään, lisää sitten kermaviili ja öljy.

Kauli taikina noin, 1,5 cm paksuiseksi levyksi ja ota haluamallasi muotilla paloja leivinpaperille. Peuspyöreä on hyvä.
Paina jokaisen keskelle pala juustoa.

Paista 200 asteessa 8-10 minuuttia.
Nauti!

Mistä näitä reseptejä oikein tulee ? Mössökuvaus featuring liha-sieni-juustopata

Minähän se en ole sitten mikään reseptinikkari. Uskallan kyllä soveltaa reseptejä, varsinkin käyttämällä erilaisia oikoteitä tai sivuuttamalla työläitä työvaiheita, jos siltä tuntuu. Mikä ei aina ole lopputuloksen kannalta välttämättä viisasta. Periaatteessa siis käytän reseptejä apunani kun valmistan jotain harvemmin kokattua tai uutta ja perusarkiruuat, ne lapsuudessa opitut, tehdään varmalla kädellä ilman. Kaikista hauskin kokkausmuoto on kuitenkin "nyhjäistä tyhjätä"- tyyli, mikä tarkoittaa, että katsotaan mitä kaapissa on saatavilla ja yritetään kyhätä niistä kasaan jotain maittavaa. Parasta tässä tyylissä - mutta ainoastaan sen onnistuessa - on syömisen jälkeen päästä sanomaan: "Näin vaan taas taioin näin hyvää ruokaa ihan tyhjästä...."

Viime viikolla kaapissa oli kyllä monenlaista, mikä odotti muokkausta ateriaksi, mutta ei mitään erikoista suunnitelmaa mistään  tietystä ruokalajista. Siellä oli ehkä vajaa 300g vasikan ulkofilettä, paketti tuoreita herkkusieniä, Creme bonjour herkkutatti-purkki sekä pieni leipäjuusto. Niitä katsoessani päätin sitten valmistaa jonkinlaista pikalihapataa kun ei mitään pitkään haudutettavia aineksiakaan ollut. Sitä tehdessäni mietin, miksi päätin yhdistellä aineita juuri kyseisellä tavalla. Reseptin muotoutumiseen vaikutti varmaan  saatavilla olevien ainesten lisäksi esimerkikisi samana päivänä luetut reseptit Pastanjauhantaa- blogissa, ehkä jossain taka-alalla 3 juuston porokeitto, jostainhan ne vaikutukset imetään!

Arjen pikapata

300g jotakin ei haudutettavaa lihaa, tässä vasikan ulkofile

sieniä /tässä paketti tuoreita herkkusieniä

Creme bonjour herkkutatti purkki

vettä

leipäjuustoa

suolaa?

mustapippuria

Ruskistin suikaloidun lihan padassa öljytilkan kera nopeasti. Lisäsin sekaan pilkotut sienet, paistoin hetken ja lisäsin Creme fraiche purkin. Padan paksuutta voit säädellä vedellä. Annoin hautua hetken hiljaisella tulella, lisäsin sekaan juustiokuutiot ja tarkistin suolan sekä lisäsin mustapippuria.

Lisäksi keitin kuoriperunat ja paistoin pannulla porkkana ja lanttukuutioita. Vielä puolukkasurvosta ja se oli siinä.

Maukastahan tämä oli ja aika tuhtia. Tälläiseen pikaruokaan on helppo saada makua käyttämällä noita valmiiksi maustetteju purkkeja. Kyllä meillä näitä käytetään ja kaikenmaailman lihaliemikuutioita. Olisihan se jaloa keitellä kaikki aina itse alusta asti, mutta minä en ole aivan niin valveutunut.

Kuvaus meni taas tuonne mössökuvauksen puolelle. No, annoskokokin näyttää olevan hevosen!

Kladdkaka elikkä mutakakku

Mutakakku ei olekaan siis mikään mutakakku Missisipistä vaan arvon länsinaapuriemme 70-luvulla lanseeraama Kladdkaka. Nimi kai tarkoittaa, jotain epämääräisen sotkuisentahmaista eli ihan mainiosti käännettu mutakakuksi.  Ja todentotta, ainakaan Tukholmassa ei liene kahvilaa, jonka listalla ei olisi tätä syntisen suklaista leivonnaista. Minä vaan en ole koskaan osannut yhdistää Kladdkaka-nimeä kyseiseen tuotteeseen ennen kuin tänä syksynä.

Lidlin raviolin (jota ei enää saa!) lisäksi Urho6v:n ylintä herkkua on kaupan pakastealtaasta ostettu Frödingen mutakakku, jota meillä ostetaan kaikkiin pikkujuhlistuksiin (niin, äitienpäiväksi...) ja se on kyllä mielestäni hinta-laatu suhteeltaan erinomainen.

Aina vähän miettinyt, että pitäisi kokeilla tehdä myös itse, mutta olen kuvitellut, että siinä saa  sen seitsemällä lailla sulatella suklaata ja vispata keltuaista ja vaahdottaa valkuista tai jotakin muuta perunanjauhon siivilöintiä suorittaa, että tekemättä on jäänyt.

Järkytys oli suuri, kun aloin etsiä reseptiä. Eihän siihen koko kaakkuun tule edes suklaata, vain muutama lusikallinen tummaa kaakaojauhetta. Voiko se olla sama tahmaisen suklainen kakku? Mutta kaikki, varsinkin ruotsalaiset reseptit olivat harvinaisen yksimielisiä tekotavasta ja aineksista. Löytyi niitä suklaansulattelureseptejäkin, mutta päätin että jos ne ovat sitten enemmän niitä Missisipi Mudcake tyylisiä.

Pakkohan tätä oli kokeilla. Muutamasta aina kotoa löytyvästä aineksesta sekoitettu kakku ilman turhia kommervenkkejä...voisiko lopputulos olla sitä suklaista hurmosta?

Käyttöön siis ensimmäinen googlettamalla löytynyt resepti.

Kladdkaka

100g voita tai margariinia
2 munaa
2,5 dl sokeria
1rkl vaniljasokeria
3 rkl tummaa kaakaojauhetta
2 dl vehnäjauhoja

Esilämmitä uuni 175 asteeseen ja voitele irtopohjainen kakkuvuoka tai piirakkavuoka valmiiksi.

Sulata voi mikrossa tai hellalla ja anna sen sitten jäähtyä haaleammaksi.

Vispaa sokeri ja munat vaahdoksi.

Sekoita kaakao ja vaniljasokeri mukaan. Sen jälkeen vehnäjauhot ja viimeisenä voi. Siirrä taikina vuokaan ja paista 15-20 minuuttia. Anna jäähtyä. Koristele tomusokerilla.

15 minuutin paiston jälkeen oma kakkuni oli reunoiltakin vielä tosi raakaa tikulla koitettaessa, joten paistoin vielä 5 min. Kakku kuitenkin kypsyy vielä uunista ottamisen jälkeenkin, eli seuraavalla kerralla kokeilen 15 minuuttia. Kakun luonteeseen kuuluu vähän kuivemmat reunat ja keskeltä tahmainen sisus ja vähän lässähtänyt lopputulos. Tässähän ei ole mitään nostatusainetta.

Ja niin, tämä todellakin oli sitä itseään, ihanan suklaista, tahmeaa, täydellistä. En vieläkään tahdo uskoa että resepti on näin simppeli, eikä siinä ole kuin kaakaojauhetta. Tehdään varmaan useamminkin. Maistuu kermavaahdon, marjakastikkeen ja jätskin pariksi. Meillä kyllä vedettiin ihan raakana.

- Äiti, tämon paljon parempaa kuin se kaupasta ostettu...
- Voi rakas lapsi, arvaa onko äitistä mukavaa kuulla tuallaasta?
- Ei vaiskaan. Se oli vaan vitsi!

Mahtavan huumorintajuisia nua kuusvuatiaat!
nimimerkki "äitienpäivää odotellessa".

 Edit helmikuu 2021

Lisään tänne, iloksenne , muita suklaakakkuja, joita 10 vuoden aikana on tullut tehtyä. Mutakakku on kyllä!

Devil's Food Cake

Suklaa-kirsikkakakku

Suklaakakku

Suklaakakku - erinomainen

Sydämen surujen kakku

Maitotytön kasvimaakakku

Keksimutakakku

Marabou- Twistkakku

Mikrosuklaakakku

Suolakinuskibrownies

Chilikanelibrownies

Jättikokoinen suklaakeksi valurautapannulla

Hyvää intialaista ja muutama ongelma: perunaa, pinaattia ja paneeria

Suinkaan ongelma ei ollut peruna eikä pinaatti, (no paneer ehkä pikkuisen), eikä annoksen maku vaikka välimerkitys antaa taas osviittaa siihen suuntaan, mutta 2 kompleksia sain tämän ruuan avulla kehiteltyä.

Ensimmäinen liittyy ruuan kuvaukseen ja esille laittoon. Miten ihmeessä kuvata tämän tyyppinen, "mössöhkö " ruoka niin, että se välittäisi jotakin informaatiota annoksen herkullisuudesta? Kuvaan kun ei millään saa hitustakaan annoksen valmistukseen liittyvästä hajumaailmasta, joka taitaa olla se suurin tekijä veden herahtamisessa kielelle. Vai onko vika valmistajan, joka saa ruuasta kun ruuasta kehitettyä mössön...?

Herkullisempia kuvia voitte käydä vertailemassa Siskot kokkaa- blogin versiosta, joka sai siis minut kokeilemaan kyseistä ruokaa. Intialainen on yksi lempikeittiöistäni, eihän tätä reseptiä voinut siis vastustaa. En kopioi tähän nyt kyseistä reseptiä, koska ohje Perunaa, pinaattia ja paneeria löytyy niin kivasti jo em blogista.

Kuhan kommentoin ja jaan oman kokemukseni.

Kompleksi numero 2  oli paneerin eli intialaisissa ruuissa paljon käytetyn juuston valmistuksessa. Reseptissä suositeltiin käyttämään Ingmannin kotijuustoa, minulla oli Valion, mutta varmaan same difference. Juusto tuli kuutioida ja uppopaistaa kullanruskeaksi. En tiedä mikä meni vikaan, mutta juustoni eivät tahtoneet muuttaa väriään, vaikka muuten porisivat ja sihisivät rasvan räiskyessä todella hurjasti ympäriinsä ja sitten minä vaan paistoin ja paistoin niitä kunnes kuutioista ei ollut lähes mitään jäljellä.

todisusaineistoa

Se on pakko sanoa, että nämä jäljelle jääneet juustokurtut maistuivat aivan jumalaisilta. Ruskettuneet kohdat olivat kuin makeaa toffeeta!
Aloin tutkia myös omia intialaisia keittokirjojani tarkemmin paneerin valmistuksen kohdalta , kun aloin jo epäillä olisiko näitä pitänyt kierittää jauhoissa ennen paistoa tms. No tälläistä ei kehotettu tekemään, mutta löysin kyllä helpon reseptin itse paneerin valmistukseen, ja sitä aoinkin kokeilla.

Perunat  kuutioin siivutuksen sijaan, kun se vain tuntui jotenkin oikeammalta. Ne eivät onneksi "kadonneet" paiston aikana.

Ja tässä vielä mössökuvausta parhaimmillaan, ennen jugurtin lisäystä, jonka jälkeen yleisväri muuttuu tasaisen ruskeaksi. Hitsi mua raivostuttaa nämä kuvat.

Aterioinnin kruunasi annoksen kanssa nautittu Raita ja vastapaistettu, onnistunut  Naan-leipä. ( Tai no, ainakin niin hyvää kuin kaupan paistamista vaille valmis voi olla...)

Tälläinen oli tämä säätö tällä kertaa. Ruoka oli siis kuitenkin herkullista, keittiössä haisi kunnon intialainen (huom. muistakaa, Etelä-Pohjanmaalla mikään ei tuoksu...) ja oikein kivan sotkun sain myös aikaan jostain syystä. Sehän ei nimittäin ole ollenkaan tapaistani.

Kaneli-keksi- täytteiset uuniomenat

Hetkeen en ole törmännyt yhteen suosikkikokeistani, Tina Nordströmiin. Tina on on jotenkin niin mutkattamon reippaan  hyväntuulinen, että itsekin tulee aina hyvälle mielelle. Onneksi hyllystä löytyy yksi Tinan keittokirja "Tinan tapaan" akuuteimpaan ikävään ja sitä selaillessani taas yksi variaatio uuniomenille, tuolle takuuvarmalle syksyiselle jälkiruualla.

 Kaneli-keksi- täytteiset  uuniomenat Tinan tapaan
4 annosta

8 kotimaista omenaa
8 digestive keksiä
1 dl hasselpähkinärouhetta
150g huoneenlämpöistä voita
3 rkl sokeria
1rkl jauhettua kanelia
8  pätkää kanelitangoa
vaaleaa siirappia

Gör så här: (muista ihana aksentti!)

Säädä uuni 180 asteeseen.
Poista omenista siemenkota ja asettele ne tiiviisti uuninkestävään vuokaan.
Murustele keksit, sekoita mukaan hasselpähkinärouhe, voi, sokeri ja kaneli.

Täytä omenat sekoituksella. paina kuhunkin omenaan kanelitanko ja valuta hieman siirappia päälle.
Nosta uuniin 20-30 minuutiksi.







Matkalla uuniin....

...ja uunista pois.

Tarjoile omppuset perinteisesti vaniljajäätelön tai vaniljakastikkeen kera.



Vinkki kaikki kellarittomat:

Omat omenapuuni eivät vielä tuottaneet hedelmiä, mutta onneksi tänä syksynä niitä on ollut tarjolla tutuilta ja sukulaisilta yllin kyllin. Viimeisin laatikollinen oli hyvännäköisiä syöntiomenoita  eno Veikolta ja Tertulta Alajärveltä. Sisätiloissa ne vain yllättävän nopeasti nahistuvat. Omiani olen nyt säilyttänut terassilla pahvilaatikossa, jonka päälle vedin fleecepeiton karkottamaan pahimmat pakkaset. Hyvin ovat säilyneet kuukauden päivät napakkoina. Ja näin neuvoi tietenkin oma äiti.