Ruokamaailman onnistumisia ja pettymyksiä äidin ja vähän muidenkin resepteillä. Gastronomian perinteet kohtaavat puolivalmisteet. Milloin missäkin kulttuurissa.

maanantai 8. helmikuuta 2010

Kolmen juuston porokeitto

Kolmen juuston porokeitto saa kunnian aloittaa matkani Blogistanissa. Yli vuoden on haaveiltu omasta ruokablogista, ja nyt kun vihdoin sain myös omistukseeni digikameran, jännittää niin, että julkaisukynnys nousee ja nousee. Osaanko, kerkiänkö, viitsinkö... Saanko summittaisilla ohjeillani ikinä reseptejä aikaan tänne?
Kolmen juuston porokeitto on peruja rakkaalta ruokaa rakastavalta ystävältäni Virpiltä, joka käsittääkseni on saanut sen ystävätään, joka on saanut sen ystävältään...


Keitto on ihanan tuhti, helppotekoinen ja maukas, mainiota talviruokaa vaikka on tätä kesälläkin syöty.Ei kukkoile pöydässä arkena, mutta kyllä tämä on useammin ollut vierasruokana, kaukaisimmat syöjät ovat tainneet olla Mexicosta.



Kolmen juuston porokeitto



Apua, tosiaan, mitenkäs ne ainemäärät oli? Tämä on nyt summittainen ja riittänee 4-6:lle

  • 1 paketti poronkäristyslihaa, tai vaikka 2 (Olisko ne 400)
  • vettä
  • lihaliemikuutio
  • n. 8 kiinteää perunaa
  • Olympia maustamaton tuorejuusto (iso)
  • Leipäjuustoa
  • nippu persiljaa
  • parmesanlastuja
  • mustapippuria


Anteeksi kaikille tunnontarkoille, jotka saavat näppylöitä summittaisista resepteistä.

Eli käristä kattilan pohjalla jäiset lihat. Lisää keittoon sopiva määrä vettä ja lihaliemikuutio. Sitten on sulatejuuston vuoro, sulata se nesteeseen. Tähän valkoiseen keittoon lisäät sitten kuoritut ja kuutioidut reilunkokoiset perunakuutiot. Olen aina ihmetellyt tässä reseptissä tätä järjestystä, että ensin juusto ja siinä keitetään perunat, ehkä siinä sen hyvän maun salaisuus.

Keitä perunat kypsiksi. Tähän asti voit tavallaan esivalmistella keiton. Ennen tarjoamista tarkista suola, lisää runsaasti mustapippuria hyllystä sekä reilu määrä kuutioitua leipäjuustoa, jota ei siis sen kummemmin keitellä enää, vain kuumennenetaan. keiton kruunaa runsas persiljasilppu.

Tarjotaan ruisleivän ja voin kanssa. Jokainen syöjä voi lisätä sitten ihan itse vielä mustapippuria - ai niin, sekä ripotella lautasellaan olevan keiton pinnalle sen kolmannen juuston eli Parmesanlastut.

Nauttikaa!
Tätä keittoa syötiin tammikuun ensimmäinen kun sain vieraakseni Loimaan tytön Mirkan ja 2 rottweileriaan. Mutta että mahdollisimman moni nauttisi keitosta kutsuin sitten paikkakunnalla vierailevan siskoni sekö 2 kälyäni syömään myös.
Pitihän sitä alkuruokaakin sitten tarjoilla. Perinteisesti tämän ruuan suomalaisiin makuihin (nooh, parmesan, poikkeus vahvistaa säännön...) olen yhdistänyt Toast Paniken. jonka resepti tulee uutena postaiksena, koska en vaan osaa liittää kuvaa tähän keskelle tekstiä!

3 kommenttia:

  1. Loimaan likka (ei kuitenkaan kruunattu, koska omaa riittävästi itsekritiikkiä...) suosittelee lämpimästi...Nannan luona on aina ilo vierailla, eikä todellakaan vähiten tarjoilujen vuoksi! <3 ;)

    VastaaPoista
  2. Mustapippurin muistin vasta kun lautaselta oli kadonnut jo puolet, Nanna, tämähän oli aivan sikahyvää :) Eilen testasin töiden jälkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä Meeri.
      Sikahyvää on, en kai oo muuta väittänytkään!

      Poista