Hetkeen en ole törmännyt yhteen suosikkikokeistani, Tina Nordströmiin. Tina on on jotenkin niin mutkattamon reippaan hyväntuulinen, että itsekin tulee aina hyvälle mielelle. Onneksi hyllystä löytyy yksi Tinan keittokirja "Tinan tapaan" akuuteimpaan ikävään ja sitä selaillessani taas yksi variaatio uuniomenille, tuolle takuuvarmalle syksyiselle jälkiruualla.
4 annosta
8 kotimaista omenaa
8 digestive keksiä
1 dl hasselpähkinärouhetta
150g huoneenlämpöistä voita
3 rkl sokeria
1rkl jauhettua kanelia
8 pätkää kanelitangoa
vaaleaa siirappia
Gör så här: (muista ihana aksentti!)
Säädä uuni 180 asteeseen.
Poista omenista siemenkota ja asettele ne tiiviisti uuninkestävään vuokaan.
Murustele keksit, sekoita mukaan hasselpähkinärouhe, voi, sokeri ja kaneli.
Täytä omenat sekoituksella. paina kuhunkin omenaan kanelitanko ja valuta hieman siirappia päälle.
Nosta uuniin 20-30 minuutiksi.
 |
Matkalla uuniin.... |
Vinkki kaikki kellarittomat:
Omat omenapuuni eivät vielä tuottaneet hedelmiä, mutta onneksi tänä syksynä niitä on ollut tarjolla tutuilta ja sukulaisilta yllin kyllin. Viimeisin laatikollinen oli hyvännäköisiä syöntiomenoita eno Veikolta ja Tertulta Alajärveltä. Sisätiloissa ne vain yllättävän nopeasti nahistuvat. Omiani olen nyt säilyttänut terassilla pahvilaatikossa, jonka päälle vedin fleecepeiton karkottamaan pahimmat pakkaset. Hyvin ovat säilyneet kuukauden päivät napakkoina. Ja näin neuvoi tietenkin oma äiti.
Siis aivan superhyvän näköstä! Mäkin tykkään Tinasta, sillä kyllä näyttää ruoka kuin ruoka niin herkulliselta.
VastaaPoistaAivan, Tinasta tulee aina hyvälle mielelle. Nuo uuniomenat olivat varmaankin herkullisia, nam.
VastaaPoistaTuosta omenavinkistä: meillä on kellari, mutta jostain sinne pääsevät hiiret ja myyrät. Terassilla omput houkuttavat mokomat herkuttelijat paikalle, joten joku verkko varmaan pitäisi laatikon ympärille keksiä. Omput siis menivät soseiksi ja lohkoina pakkaseen.
Voi ei. Enpä tuota tullut ajatelleeksi. En ole meillä kyllä huomannut merkkejä vierailijoista. Kyllä täälläkin omenoista tehtiin sitä sun tätä, mutta kun haluaa vielä jättää syöntiomenoitakin. Apua, nyt tuli paniikki...
VastaaPoistajospa veisin yläkerran parvekkeelle....
VastaaPoistaVoi apua, tarkoitus ei ollut säikäyttää sinua. Olisit varmaan jo huomannut pipanoita, jos teillä olisi hiirulaisia siinä mittakaavassa kuin täällä. Eilen mieheni näki pihallamme ketun! (Asumme ison kehäntien vieressä.) Voisi kettu kyllä popsia suihinsa ne mokomat hiiret.
VastaaPoistaParvekkeelle vieminen on kyllä varmaan hyvä idea, noin varmuuden vuoksi.
Mukavaa viikkoa!