IHAN VAAN KAALIKEITTO

 

Tai ei suinkaan mikä-vaan-ihan-vaan kaalikeitto vaan herkullinen ja perinteikäs arkiruokasoppa. Jos kaaliruuista puhutaan tai ainakin perinteisistä, kaalilaatikosta, -kääryleistä ja -keitosta, niin omat pisteeni menevät juurikin keitolle. Laatikon ja kääryleiden siirappimaisuus on aina näyttäytynyt minulle jotenkin tunkkaisena, mutta kevyesti lusikoitava keitto solahtaa alas lämmittäen ja energisoiden. 

Se iänikuinen kaalisoppa-laihdutuskuuri puhe lienee tehnyt tehtävänsä ja tuntuu aina, että kovinkin keveästä keitosta puhutaan, mutta onhan tässä nyt jauhelihaa ja perunaakin, kyllä tällä pärjää.

Ja omaani tykkään tosiaan laittaa perunaa, mutta sen voi poiskin jättää. Kasvisversioon vois jauhelihan tilalle laittaa vaikka paprikaa, fenkolia tai enemmän juureksia. Tai papuja! Kaali-linssikeittokin kuulostaa toteutettavalta idealta. Ja hapankaalikeitto on kokonaan kokeilematta. Täytyy heittää se kaali nyt edes kerta viikkoon ostoskärryyn. Koska keittojen lisäksi se on upeaa salaateissa ja paistettuna siitä tulee hieno lisuke vaikka mille, sopii myös kaikkiin wokkeihin... 

On myös edullinen raaka-aine.Tämän postauksen kaali oli vissiin 0,63€ kilo ja kun tuo jauheliha oli 2.99 tarjouspaketti niin kyllä jää maukkaalle annokselle edullinen hinta.

KAALIKEITTO

reilusti kuudelle

1 rkl öljyä

400 g jauhelihaa

1 sipuli

2 porkkanaa

800 g kaalia

6 perunaa

1-1,5 l vettä

kasvis- tai lihaliemikuutio

6 maustepippuria

2 laakerinlehteä

Ruskista jauheliha öljyssä kattilassa tai padassa. Lisää loppuvaiheessa kuorittu ja pilkottu sipuli mukaan pehmenemään. Poista kaalista kova kanta ja paloittele/suikaloi. Lisää silputtu kaali ja kuoritut, pilkotut porkkanat ja vesi sekä mausteet. Anna kiehua hiljalleen 20 min, lisää sitten kuoritut ja lohkotut perunat ja keitä kunnes ne kypsyvät.

Tarkista vielä suola. Hienonnettu persilja tekee aina terää keiton pinnalla.

KEVYESTI LEIPOEN

No nyt on Hasselbackan omenat! Niihin päädyin kun sain tehtäväkseni miettiä keveämpiä leivonnaisia Lännen Median torstaisiin ruokasivuihin, joka on tänään julkaistu sanomalehdissä (johon se tuottaa sisältöä, paitsi tietenkään ei omassa rakkaassa ILPO:ssa taaskaan). Tämä postaus ei siis sisällä noita lehtijutun reseptejä, mutta ihan omaksi ilokseni olen taltioinut tänne blogiini myös suurimman osan käsittelemistäni aiheista, joten teen se nytkin.

Se on vähän niin ja näin, voiko Hasselbackan omenoita kutsua leivonnaisiksi, mutta kyllä niistä saa aikamoisen omenapiirakkafiiliksen. Se on vähän niin ja näin, onko ne keveitäkään, oli ihan pakko laittaa vähän voita ja sokeriakin, mutta en laittanut paljon, sulanut voikin vain siveltiin ohuelti pinnalle.

Että hyvä avaus!

 

Tumman kaakaon avulla valmistetut suklaaruudut ovatkin sitten ihan toinen juttu. Olen näissä leivonnaisissa kiinnittänyt huomiota rasvan ja sokerin määrään. Ikävä kyllä ne ovat aika olennaisia maun lisäksi myös leivonnaisen rakenteen osalta, eli ei niille täysin goodbye´takään voi sanoa.

Suklaaruuduista tuli samalla lailla voimakkaan suklaista kuin tummasta suklaastakin, ilman makeuden häivää. Rakenne on hyvin fudgemainen. Vähän niinkuin supermakeiden överikakkujenkin kanssa, pieni pala tätä riittää.

Nuo vaaleanruskeat pilkut ovat maitosuklaachipsejä, joita en malttanut olla lisäämättä pari ruokalusikallista taikinaan.

Kaurakekseissäni on valkoinen sokeri korvattu tällä kertaa vaahterasiirapilla. Olipa sokeri missä muodossa tahansa, sen kalorimäärä on sama, jos nyt katsotaan vain sitä puolta leivonnaisessa, niinpä näissä repteissä sitä käytetään myös mahdollisimman vähän. Myös valkoiset jauhot olen vaihtanut spelttiin ja tottakai kauraan, kuten nimikin sanoo.

Leivonnaisten meheyttäjänä ja makeuttajana voidaan käyttää myös hedelmäsoseita. Banaani on suosikki niin kuivakakuissa kuin täytekakun täytteenäkin, niinpä näiden minimuffinien muheva olemus ja maku perustuvat kypsiin survottuihin banaaneihin.

Lopuksi pitää tehdä suolaista piirakkaakin vähän kevyemmin. Nyt on rasvaiseen piirakkapohjaan löytynyt muuten ässä, ja se on (täysjyvä)tortilla. Aivan ihana pohja tulee!  Ja katsokaa kuvasta, miten siisti se on. 

Täytteessä ei mässäillä niinkään juustoilla, vaan Järki Särki - säilykkeen parhaalla  ja uusimmalla maulla. Se on chili.

Keventääkkin voi niin monella lailla. Näissä ohjeissa keskityin aidosti pienentämään leivonnaisten kalorimäärää.

Joku toinen käyttää keittiössään surutta voita ja kermaa ja sokeria, mutta rajoittaakin herkuttelun määrää.

Itse taidan olla toivoton tapaus niin herkkujen rajoittamisessa kun niiden vähäkaloristen versioiden leivonnassa.

Mutta millä tiellä sitten oletkaan, tsemppiä!

KARITSANMAKSAKASTIKE JA KARAMELLISOITU SIPULI

Kunnon maksakastike maistuu ihanalta tämän lumisuuden keskellä. Löysin reseptin viime kevään luonnoksista, mutta viimeistellään se nyt kuntoon. Tämän voi aivan mainiosti valmistaa naudanmaksasta, mutta minä nyt olin ostanut Rekosta kovasti kehuttua karitsanmaksaa Lakeuden Highlandilta, ja se pääsi tähän kastikkeeseen. 

Olisi ihana aloittaa kastike ruskistamalla reilusti sipulia, mutta kun meillä asuu tuo yksi mutruhuuli, joka ei tykkää limaisista sipulinpaloista (WHAAAT?) kastikkeissa tai keitoissa, niin maustoin kastikkeen sipulijauheella (sehän on pelkkää sipulia) ja valmistelin kastikkeen hautuessa ison pannullisen karamellisoitua sipulia, jota sai nostaa annoksen pinnalle. Näin se kelpaa kyllä sille boikotoijallekkin.

KARITSANMAKSAKASTIKE JA KARAMELLISOITU SIPULI

n. 1/2 kg karitsanmaksaa 

1 rkl öljyä ruskistukseen

hiukan suolaa ja valkopippuria

2 rkl voita

2 rkl vehnäjauhoja

5 dl vettä

1 liemikuutio

4-5 maustepippuria

1 rkl sipulijauhetta

2 dl kermaa

pinnalle persiljaa ja karamellisoitua sipulia

Poista maksasta kalvot ja kuutioi se. 

Kuumenna öljy ja ruskista maksanpalat pannulla, nosta syrjään.

Lisää pannulle voi ja sen sulattua lisää jauhot. Sekoita ja ruskista.

Kun jauho-voiseoksessa on kaunis tummanruskea  väri, lisää vesi (laitan aina kuuma vettä vedenkeittimestä). Sekoita paakuttomaksi, lisää mausteet, maksanpalat ja kerma ja anna hautua miedolla lämmöllä n. 20-30 minuuttia.

Vinkki:Tujaus sinappia tai ketsuppia tekee aina hyvää kastikkeelle. 

Jos kastike paksunee liikaa, lisää vettä.

KARAMELLISOITU SIPULI

6 kelta- tai punasipulia tai molempia (kuvissa punasipuli)

3 rkl voita

1 dl vettä

1 tl suolaa

2 rkl balsamicoa

2 rkl ruokosokeria

Kuori ja viipaloi sipulit. Paista sipuleita hellästi voissa 10 minuuttia, pehmittele mutta älä ruskista. Lisää loput aineet ja hauduttele vielä 10 min, kunnes sipulit ihanan makeita ja pehmeitä.

Maksakastikkeen lisäkkeet karamellisoidun sipulin lisäksi ovat itseoikeutetusti perunamuusi ja puolukkasurvos. Pinnalle vielä hienonnettua persiljaa. 

TOP 10 RESEPTIT VUODELTA 2020

Jaa-a, olisinko tätä ennustanut? Kaikista vuonna 2021 julkaisemistani resepteistä YLIVOIMAISEKSI ykköseksi nousi, jos nyt näin sanoisin, tuikitavallinen Kinkkumakaronisalaatti. Ihan yllätti itsenikin, ottaen huomioon, että en ole itse suuri pastasalaattien ystävä. Mutta ilmeisesti teitä muita on paljon. Onhan pastasalaatit ruokaisia  ja käteviä myös vaikka lounaseväänä tai noutopöydässä. Ja hyvin tehtynä tosi hyvän makuisia (monta mautonta tapaustakin on tullut maisteltua). 

En ole ennen tälläistä vuoden top10 reseptijulkaisua, mutta Annin Uunissa oli tehnyt ja se oli minusta niin mielenkiintoinen, että tein omani.

Tässä postauksessa siis vuoden 2020  top10 reseptit. Jätin näiden ulkopuolelle kevään "koronapostaukseni", jossa ei niinkään jaettu reseptejä tai esim, perunakoostepostaukseni joka olisi sijoittunut lukijamäärissä suosituimpien postausteni sijalla 3.

Mutta yläkuvassa siis reseptien resepti 2020 eli

1. Kinkku-makaronisalaatti

Itseasiassa kirjoitus, sen äsken luettuani, on oikein hyvä lähtökohta ylipäätään pastasalaatin tekoon.

2. Mokkapalat

Olen niin superonnellinen, että vihdoin löysin täydellisen mokkapalareseptin. Monet mokkapalat olen leiponut, eikä ne aina onnistuneet. Se vaihe on nyt ohi, kiitos tämän kiertävän reseptin.

3. Sydämen surujen kakku

Niin siinä vain kävi, että minä, joka leivon hyvin harvoin, löydän tämän reseptin kärkikolmikosta. Kiitos teille kuivakakkujen ystävät!

4. Paras ikinä savulohikeitto

Luojan kiitos edes yksi kalaresepti. Maailmassa on vielä toivoa. Ensi viikolla muuten savulohisoppaa pakko tehdä.

5. Mahtavat kanacrunchwrapit

Tässä on sitä samaa herkkukerrointa kuin vaikka pizzassa tai hampurilaisessa. Siis, että koko ajan tekee mieli.

6. Länsi-Afrikkalainen kanapata

Taitaa mennä maapähkinävoinrakastajien piikkiin tämä. On kyllä kiva resepti! Oma Igorin kanani!

7. After Eight -suklaa

Tämä oli se mun joulun hitti, joka ylitti myös maikkarin uutiskynnyksen (kuten mokkapalatkin). Ehti katsella viime vuotta niin vähän aikaa mun blogissani, silti singahti heti listoille.

8. Osterivinokaspasta

Tämä listayllättäjä on ihan koronan ansiota. En olisi näitä todella laadukkaita osterivinokkaita saanut ostettua, ellei niitä olisi tullut rekoon kun he yleensä toimittavat vain ravintoloille ympäri Suomea.

Ehkä elämäni paras sienipasta.

9. Pozole Rojo

Hienoa, että myös meksikolainen ruoka on päässyt listalle. 

10. Jjapaguri

Parasite-elokuvan innoittamaa herkkua on tehty tänä vuonna jo monta kertaa. Juuri nyt on kaikki nuudelit loppu.

Sellainen vuosi 2020. Mahtavaa, että top10 nousi ruokia laidasta laitaan. Mun mielestä se juuri kuvastaa parhaiten mua.

Mutta kinkkumakaronisalaatti. Sitä en olisi uskonut.

Laitan vielä referenssiksi  kaikista postauksistani TOP 3 luetuimmat viime vuonna

1. Routapaisti

2. Paella

3.Vaaleaorakas 

 ja TOP 3 luetuimmat reseptit koko 11 vuoden ajalta

1. Paella

2. Routapaisti

3. Nyhtölammas


Olisi ihana kuulla, jos sulla on jäänyt joku mun resepti tai juttu erityisesti mieleen!

PORKKANA-LINSSIKEITTO UUDENVUODEN TILITYKSEN KERA

Arki. Talvi. Lumi. 

Kaikki nämä asiat ovat mulle positiivisia, silti reilun kahden viikon joululoman jälkeen laskeutuminen arkeen on ottanut yllättävän lujille. Sain kyllä lomalla nukuttua monta kertaa pitkään ja nauttia perheen seurasta leppoisissa merkeissä, mutta en ole aivan varma lataantuivatko akut silti aivan täyteen.

Vuotta 2021 on odotettu kuin kuuta nousevaa, eikä siitä puhuta samaan sävyyn kuin 2020:sta, josta tehdyt meemit huutavat: I hope we never meet again!

Kyllä, mullekin 2020 on ollut erilainen vuosi monella lailla, mutta en koe, että se olisi ryöstänyt lopultakaan mitään olennaista (jos ei nyt lasketa matkustelun vapautta, fyysistä työyhteisöä ja - ympäristöä, kokoontumisia perheen, ystävien ja harrastusyhteisöjen välillä...) Sopeutumaan on joutunut, mutta meidän ihmisten superpowerhan on nimenomaan soputumiskyky (luin sen jostakin, ja se oli mielestäni hyvin sanottu). Saan toki olla kiitollinen päivätyöstäni, jonka onni on se, että se on säilynyt, mutta ei ole myöskään muuttunut liian kuormittavaksi. En aio olla katkera vuodelle 2021 vaan katsoa eteenpäin. Uudenvuoden lupauksia en tehnyt, mutta ajattelin, että haluan siivota elämästäni pois turhaa negatiivisuutta, niin ympäriltäni kuin varsinkin itsestäni.Toivon, että löytäisin vielä sen hymyilevän, iloisen ja innostuvan itseni, joka joskus ainakin olen ollut.

Ja jos olisin tehnyt uudenvuoden lupauksia, niin varmaan olisi pitänyt luvata keventää ja järkevöittää ruokavaliota. Ehkä se on tuolla jossain takaraivossa.

Kun ainainen kiire seuraa kintereillä, vaikka kuinka yritän ottaa rauhallisesti, saa se miettimään prioriteettaja. Kun omatunto soimaa, kun lapsi on ollut tuntikausia kännykällä,etkä itse ole ehtinyt edes ehdottaa mitään järkevämpää tekemistä, saati, että olisit ottanut aikaa tehdä jotakin yhdessä. Kun päivät vain täyttyvät (myös lomapäivät, pois lukien työt) kaikesta; ruuanlaitosta, siivouksesta, pyykinpesusta, lemmikeistä ja silti meillä on aina joko puhtaitten tai likaisten pyykkien vuori, tasaisen sekaista ja muutama katastrofi (tällä hetkellä viittaan työhuoneeseen ja makuuhuoneeseen, joissa käynnissä "operaatiot" sekä keittiöön, jota vaan en tunnu koskaan saavan täysin siistin kuntoon), ei ne ainakaan positiivista energiaa säteile.

Laskin yks päivä esimerkkipäivän (kun mies on merillä), jossa siis minullakin on vain 24 h käytössä. 

• Uni 8 h (se on pakollinen, muuten saan fyysisiä oireita, vaikka joskus tästäkin tingitään, ei niinkään valvomalla vaan  klo 3-5 aamuherätyksillä, ja itse asiassa tarvitsisin unta ehkä tunnin pari reilummin) ja 
• työpäivä 8 h (se on siis 7,25, mutta orientoitumiseen, nyt etätöissä puleerausaika ja työmatka jää toki pois). Ollaan siis 16 tunnissa, 1/3 osa jäljellä. Eikä oo vielä trehty kun töitä ja nukuttu.
• Aamiainen ja Hiljan laittaminen kouluun 1h 
• muut ateriat 1h
• koiralenkit 2h
• hevonen 3h
• jäljelle jää harrastuskuskauksiin, kaupassa käyntiin, bloggaamiseen, muihin töihin, asioiden hoitoon, pikaluistelujuttuihin, hengittämiseen 1 h

Aika masentava yhtälö, joka ei vaan toimi. Tuo nyt oli päivä kiireisintä laatua, mutta tuollaisiakin on. Äitini auttaa silloin paljon. Tuossakin on aika minimiajat, selviänkö mä nyt ruuanlaitosta ja syömisestä yhdessä tunnissa vuorokaudessa? Ehkä en. Tällä hetkellä IsoHoo on suurimman ajan kotona, joten hän hoitaa pääsääntöisesti Meimitherottweilerin lenkitykset, eikä nyt juuri alkavasta lumentulostakaan tarvitse murehtia lumitöiden osalta. Tallilla en käy ihan joka päivä, ainakaan 3 h, joka menee helposti ratsastuspäivinä, toisina päivinä saatan selvitä tunnillakin jos liikutan hevosen kävelemällä (Hanski on laihiksella, joten sitä ratsastetaan ja kävelytetään lisäksi joka päivä, urakan, tai tämän mielenterveyttä ja fysiikkaakin ylläpitävän harrastukseni jaan toisen omistajan, Anumarian kanssa).

Joku voi ajatella, että meneepä sillä paljon aikaa noihin eläimiin, että oma valinta. Ja niin onkin ja näin on hyvä.

Ai niin, se resepti. Unohdan ihan itseni kun alan jaaritella kuinka jyrän alla olen. Ehkä nämä on kuitenkin kolmannen maailman ongelmia ja myös omia valintoja, ja enemmän täytyy olla kiitollinen.

Yritän olla. Mutta tsemppiä muillekin asioiden kanssa painiville. Omat asiat ovat kuitenkin jokaiselle tärkeitä jo terveydenkin kannalta.

Mutta se resepti: olen niin iloinen, että Maitotyttö tykkää ylikovaa kasviskeitosta. Linssejä lisäämällä siihen saa sopivasti myös proteiinia, ja olen Urho16v: llekin yrittänyt asiaa mainostaa. Aina auttaa jos kylkeen leipoo sämpylöitä, niin tein nytkin Mikan klassikko-ohjeella.

Mutta keitto on siis hyvä, helppo, nopea ja ravitseva eli täydellistä arkiruokaa.

(ja apua, "pikkupoikani" tuumas mulle eilen, että "Äiti, ens vuonna mä täytän 18!")

Porkkana-linssikeitto

4 :lle

1 rkl öljyä

1/2 kg porkkanoita paloiteltuna

1 sipuli, hienonnettuna

1 valkosipulinkynsi hienonnettuna

1 rkl inkivääriä

(1/2 chilipalko hienonnettuna tai 1/4 tl chilihiutaleita)

1 tl jauhettua korianteria

1 tl kurkumaa

7,5 dl l kasvislientä

1 dl punaisia linssejä

1 prk kookosmaitoa

pinnalle tuoretta , hienonnettua korianteria

Freesaa porkkanoita ja sipuleita pannulla öljyssä kolmisen minuuttia. Lisää muut mausteet ja freesaa vielä pari minuuttia.

Lisää kasvisliemi ja linssit ja keitä hiljaa poreillen kunnes porkkanat pehmenevät eli vartin verran.

Soseuta.

Lisää kookosmaito ja kuumenna. Ripsauttele tuoretta korianteria reilusti pintaan ja nauti hyvän leivän kera. (Vinkki: Mikan maailman parhaat porkkanasämpylät)

 
Arki. talvi. Lumi.

Ihanaa!

HERKULLINEN JOULU: HYVÄN JOULUN TOIVOTUS 24.12

 

HYVÄÄ JA ONNELLISTA, 

OMANNÄKÖISTÄ JOULUA 

RAKKAAT LUKIJAT JA YSTÄVÄT!

TOIVOTTAA 

KAIKKI ÄITINI RESEPTIT Nanna

HERKULLINEN JOULU: EGG NOG ELI MUNATOTI BLENDERISSÄ

Luukku 22

Kaikki äitini reseptiT

Herkullinen joulu

Alkaa olla nyt ne Pyhien lupausten - päivät juuri kuumimmillaan. Ne kun lupaan, että ENSI VUONNA meillä on siistiä hyvissä ajoin ennen joulua. Saa vaan levitellä koko joulukuun koristeita pitkin taloa ja fiilistellä (Toisaalta IsoHoo on jo viikon verran mainnut useita kertoja päivässä; että kyllä meillä on niin jouluusta...). 

Lahjat on ostettuna ja paketoituna kauniisti, on muistettu kummilapset, lasten opettajat ja valmentajat.

Joulukorttikuvat on otettu ilman riitoja (no se kyllä onnistui riidatta tänäkin vuonna, luulen että hevonen rauhoitti tilanteen)ja lähetetty ajoissa siinä PUNAISESSA KUORESSA (ei ole tapahtunut vielä koskaan). Osoitelista on päivitetty ajan tasalle, ei viime hetken paniikki viestejä.

Piparit on leivottu. Ja piparitalo.

Joulukalenterin upeat ja houkuttelevat kuvat on kuvattu kesän pitkinä päivinä, reseptit kirjattu ja kaikki AJASTETTU.

Jos rivien välistä nyt sitten luette, että siivot on kesken, muistamiset unohdettu, joulukortit lähetetty eilen, lahjat paketoimatta, koska niitä ei ole, soitetut osoitteet kirjoitettu suoraan kuoreen, joten niitä ei vuorenvarmasti ole ensi vuonnakaan. Koristeet on laittamatta ja lupasin Maitotytölle, että tehdään Pipsa Possu piparitalo, öööö ... ehkä joulupäivänä.

Ymmärrätte, että tässä alkaa rauhallistakin naista ahdistaa tämä jokavuotinen itseaiheutettu kaaos.

Enkä oo syöny mun lääkkeitä. Tosin mulle ei ole koskaan määrätty mitään mielialaan vaikuttavia.

No tein kuitenkin  Egg Nog' ia eli munatotin. Blenderissä nopeasti. ei siitä tullut nyt mitenkään paksu, hyvänmakuinen tosin. Ohje on tarkoitettu Vitamix ja Blendtech tyyppisille voimakkaille blendereille, jotka aiheuttaa niin paljon kitkaa, että neste kuumenee. Voi tän kyllä pyörittää vaan kylmänä juomanakin. On ainakin yhtä laihaa.

 EGG NOG

4:lle

4 kananmunaa (tai vain keltuaista)

1 1/4 dl ruokosokeria

1 dl tummaa rommia

1 l maitoa

1 tl muskottipähkinää

Blendaa munat sokeri ja rommi vähintään 4 min kunnes seos paksuuntuu ja kuumenee. Tämä ei tapahdu ihan perusblenderillä, mutta tulee sekin hyvää.

Lisää maito ja muskotti ja blendaa vielä 2 min.

Jäähdytä kylmäksi kannussa. Koristele tarjottaessa kanelilla.

Nauttikaa!

Nyt en ehdi etsiä reseptiä bloggaajakollegoilta. Pus! Te ymmärrätte!