Paistokas - mikä ihana sana!

Ja mikä ihana maku! Lisäksi omaperäinen (ja tällä kertaa, jo aiemmin syksyllä tämän kokkailtuani  kohdallani myös omavarainen) raaka-aine, mangoldi. Että toivottavasti nyt kaikki hakukoneet osaavat sitten ohjata tänne kun etsitte tuoreita ja uusia mangoldireseptejä. Kuinkas se hakukoneoptimointi tapahtuu? Huhuu hakukoneet, täällä tarjolla mangoldi- resepti!

Itse löysin tämän reseptin Jaelin Appelsiinia ja Hunajaa -blogista, joka onkin ihan ehtymätön aarreaitta omaperäisiin kasvisresepteihin ja muihinkin kokkailuihin. Voin sanoa, että tästä blogista löydän ehkä eniten itselleni uutta ja tuntematonta, joka lukemalla oppii jotain.

Resepti on alunperin paljon kehutusta  Ottolenghin Jerusalem-kirjasta. Mangoldi yhdistetään valtavaan määrään yrttejä, sekaan vähän fetaa ja vihreydellä ei näy loppua. Jotenkin vaan omat kuvani paistetuista paistokkaista ovat kaikkea muuta kuin vihreitä, mutta kyllä ne syödessä ihan vihreiltä tuntuivat. Yksin näiden paistokkaidenkin takia jo heittelen kasvimaalleni ensi kesänäkin pussillisen mangoldin siemeniä. On sitten maailman helpoin ja satoisin kasvi. Ihan joutuu googlettelmaan uusia reseptejä, että sais kaiken käytettyä. Toivottavasti en ens kesänä päädy omaan blogiini.

Yrttiset mangoldi-fetapaistokkaat

200 gr mangoldin lehtiä (lehtiruodit jo poistettuna)

15 gr sileälehtistä persiljaa

10 gr korianterin lehtiä

10 gr tilliä

0,75 tl raastettua muskottipähkinää

1½ rkl jauhoa

1 murskattu valkosipulin kynsi

1 kananmuna

1/4 tl sokeria

40-50 gr fetajuustoa

2½ rkl oliiviöljyä paistamiseen

suolaa,mustapippuria

4 osaan leikattu sitruuna

 

Kiehauta kattilallinen vettä, lisää sinne suolaa ja pistä ruoditut mangoldinlehdet viideksi minuutiksi porekylpyyn. Kaada ne sitten siivilään, huuhtele kylmällä vedellä ja purista ylimääräinen vesi pois.

 

Laita mangoldi ja yrtit, mausteet, jauhot, ja muna tehosekoittimeen ja aja tasaiseksi massaksi. Murustele sitten sekaan fetajuusto kauhalla sekoittaen.

 

Paista keskilämmössä öljytilkassa lusikallisen kokoisia lettuja pari minuuttia kummaltakin puolen. Voit muotoilla lettua tasaisemmaksi lusikalla. Lettupannu oli tässä tosi hyvä.

 

Tarjoile sitruunalohkojen kera ja ole ihan että jee jee, onpas trendikästä ja hyvää. Koska niin onkin!

Juhlasta juhlaan

Tai sitten vain sattui, että loppuvuoden juhlakimara, tasan 2 kpl, asettuu viikon sisään. Enempää ei vanha ehkä jaksaisikaan.

Viime lauantaina olin Soppaa ja Silmukoita Marjan sekä puolisonsa (Sini)Jaakon isännöimässä blogimiitissä. Paikalla oli reilu toistakymmentä blogaania. (Blogaani= yksilö lajista, jota löytyy sankoin joukoin paikoista, jossa tarjolla herkullista ruokaa ja joka saa erikoista tyydytystä kertoessaan syömistään ja valmistamistaan aterioista sosiaalisessa mediassa) Ylläoleva kuva kertoo karua tarinaa tarjottavista... Campasimpukan grissinit ja cheddarkeksit. Masutoitemun ananassalsa, tyttötrion tequila-vesimeloni alkudrinkki, meikäläisen lohikakku ja Anton&Antonista hakemani Teemun ja Markuksen maalaisleipä.

Palvattua kiukkuista hevostakin jouduttiin syömään ja Italiasta rehattua Parmesania varsisellerihillon kera, kiitos Merituulin.

Täs mun mozzarellat jugurtissa.

Näkkäriä ja kylmäsavusilakkatahnaa, Sipulan Jukan terveiset.

Lanttulaatikkoa- ei kun sairaan hyvää mustapapu-bataatti dippiä. By Riitta Masutoaitemu.

Soulkitchenin Annan katkischeviche. uuh, nam.

Suolaa ja hunajaa Jonna oli ahkeroinut totopoksia ja pyöräytti vielä paikan päällä masaharina jauhoista minitortillat. Nuan vaan pyäräytti, teki se ihanaa guacamoleakin.

Samoin Annalla oli pico de gallo tomaattisalaattia.

Tämmöiseltä se lautanen näytti siis alkupalavaiheessa. Ihan ministi otin vaan kaikkea.

 
Pääruuaksi ihan hirviän harvinaista ruokaa, pääemäntä Marjan etiopialainen kattaus. Tämä oli niin sattumaa, sain nimittäin juuri postissa pussin berbere- mausteseosta Jaelilta ihan Israelista asti. Se kun on etiopialaisen ruuan päämauste. Oi mikä makukokemus, oikeaoppisesti injera-lätyt ja perunamuhennosta, linssimuhennosta, jauhelihamuhennosta ja paikallista juustoa. Jonka siis Marja valmisti itse. Kuvaus meinas jo unohtua tässä vaiheessa.

Jälkiruokana HannanSopan kuvankaunis kurpitsapiirakka. Maku juurikin yhtä herkullinen.

 
Hayleyksen luumustruudeli....ei näitten makuja kyllä tartte mainostaa!

Vatsasekaisin Riikan omakuvapiirakkaa eli Blondies.
Ja eiköhän se Campasimpukka ollut vielä tehtaillut cantuccineja. Tarjoiltiin tietenkin Vino Santon kera.

Ja tästa kaikesta oli vain yksi seuraus. Porukan mahat asettuivat kaikki olkkarin lattialle ja pakkohan siihen oli mennä viereen maata!

Vielä tsekattiin isännän diskopallojen säihke alakerrassa ja sitten pikkuhiljaa blogaanit alkoivat vetäytyä omiin kotikoloihinsa. Paitsi minä kaukolainen, joka kellahdin vaan siihen alakerran sohvalle.

Jos tästä miitistä pitäisi jotain vielä sanoa, niin sen, että naurun määrä ja hirvittävän huonot ja meluisat ruokapuheet ylittivät taas kaikki odotukset. Ja että paikalla käväisseen Chez Jasun kuivaliha ja korianteritahna vei järjen.

Ja aamujunassa oli ehkä parhaimmat eväät ikinä, kylmäsilakkasavutahna ja jotain eksoottista juustoa sisältävät tähdeleivät.  Ja "keksipussi". Ja vettä. Paljon vettä.

Huomenna on edessä sitten toisenlaiset juhlat -jos Valtion rautatiet niin suo. Sain jälleen kutsun Glorian Blog Awardseihin, kiitos kaikki minua suosikkiblogikseen äänestäneet. Pakkohan sinne on lähtiä, voi olla ettei ensi vuonna vaikka kutsu enää käy. Aveccini golfaa Portugalissa, joten raahaudun paikalle yksin. Onneksi paikalle saapuu tuttua toisensa jälkeen, sekä monta vielä tapaamatonta.

Toivottavasti kukaan ei muista, mitä minulla oli viime vuonna yllä, sillä Halosmaisesti ylläni on viime vuotinen harmaa sifonkimekko.

Onpas noissa balleriinoissa sitten mukava  seisoskella ja minglata.
......oohps, ovatkin kokoa 25 ja siis ilmiselvästi kuuluvat taloutemme oikealla pinsellalle.

Joten itte kärvistelen sitten näillä. Pitääkä peukkuja, että varpaat jaksaa ja hymy pitää. Ja jos olette paikanpäällä, niin pliis älkää olko huomaavinanne, kun nostelen vaivihkaa alas rullautuvia sukkahousujani ylöspäin.

Mun toinen nimeni on ehkä eleganssi!

Luomua leipää ja porkkanavoita

Minulla oli muistikirjansivunmittainen luettelo leivontaideoita lokakuun MyllärinLuomun  Lumoudu Luomusta - teemaan. Jostakin syystä jauhopussin suu ei ole kuitenkaan pöllähtänyt auki ja eilen huomasin lokakuun olevan loppusuoralla. Pakko on paras pakote.

Illan hämärissä  nostelin sitten ainekset pöydälle, nyt mentäisiin taas simppelin kautta.   Luomuporkkanoita, -piimää ja voita ja Myllärin kuituinen talonleipäaines, jonka olin valinnut testattavaksi jauuhoseokseksi ja jonka sitten vasta leivonnan jälkeen tajusin olevan ei-luomua. Voi hyvää päivää! No tämän lähemmäksi en nyt sitten luomua tässä kuussa ehdi. Jauhoseos on kuitenkin joutsenlippumerkillä varustettu, eli varmasti toiseksi parasta heti luomun jälkeen. Anteeksi tämä sekaannus.

Kuituinen talonleipäaines kuulosti kuitenki taikinajuurineen niin hyvältä, että sitä oli pakko päästä kokeilemaan. Varmuuden vuoksi käytin nesteenä luomupiimää, ajatteli sen vielä komppaavaan juuren makua. Ja tosi makuisia pikku leipäsiä tulikin. Tein pikkuannoksen, 10 pientä leipää, oheen pyöräytin luomuporkkanoista ja luomuvoista makean aromikkaan levitteen.

10 pientä talonleipästä ja porkkanavoita

3,5 dl kädenlämpöiseksi lämmitettyä luomupiimää
500g Myllärin Kuituista Talonleipäainesta (eli 1/2 pussia)
 1 tl kuivahiivaa
2rkl siirappia
1 tl suolaa

Liuota hiiva lämpöiseen piimään ja sekoita mukaan muut ainekset. Vaivaa taikinaksi.  Anna nousta liinalla peitettynä puoli tuntia. Leivo taikinasta jauhotetulla pöydällä ensin pötkö, jonka leikkaat 10 osaan. Taputtele kukin pala sitten leivinpaperille lituskaiseksi pikku pyöryläksi. Kohota vielä liinan alla toiset puoli tuntia, pistele haarukalla ja paista 225 asteessa n. 15-20 minuuttia.

Porkkanavoi

3 keskikokoista luomuporkkanaa
50g luomuvoita
Keitä porkkanat vähässä suolalla maustetussa vedessä kypsäksi ja soseuta ne sauvasekoittimella. Kun sose on hetken jäähtynyt, sauvo mukaan myös huoneenlämpöinen voi. Levitä halkaistulle leivänpuolikkaalle, syö ja hymyile

Loppukaneettina eteläpohajalaanen sanoo, että kylloli nättyjä teherä!

Ja marraskuussa päästetään sitten mun sisäinen jauhopeukalo villisti valloilleen! Tämä on lupaus! (..watch me break it!)

 

Postauksessa käytetyt jauhot lahjoitti Myllärin.

Prässättyä hirvenposkea

Olen etuoikeutettu. Isäni käy hirvimetsällä. Vaikka hirviporukat suurenevat ja luvat vähenevät ja koko perheeni rakastaa hirven metsäisen kuivakkaa makua, ei sentään käsirysyyn ole vielä lihoista tarvinnut lähteä. Tosiasia on kuitenkin, että hirvestä löytyy jokaista ruhonosaa vain se tietty luojan suoma määrää ja kun sitä sitten aletaan paloitella porukalle, "hyvät palat" menevät välillä turhan pieneksi. Kuulostaa hullulta, mutta näin se vain on. On siis aika tähyty myös hirvessä käyttämättömimpiin ruhonosiin. Olen jo muutaman vuoden pyydellyt hirvenpotkaa, se vaan ei tunnu onnistuvan tämän porukan leikkaussuunnitelmissa. Sen sijaan tänä vuonna isäni kysyi, ottaisiko talteen vasanposket. OTA!

Niinpä sitten viime sunnuntaina sain muovipussin, jossa oli 4 vasanposkea, isäni irroittamaa. Kaksi vähän pienempää, "harjoituskappaleet", eipä noita ollut kukaan aiemmin irroitellut. Samanteni sain myös karvaisen vasanturvan, siitä luultavasti myöhemmin, ja pari kieltä.

No kädetönhän se olen minäkin tälläisten ruhonosien edessä. Hampaattomalta vaikutti myös google. Edes vasikanposkireseptejä ei tahtonut löytyä.
En oikein tiennyt olisiko minun jotenkin pitänyt putsata paloista kalvoa tms. Päädyin lopulta vain huuhtelemaan palat, taputtelemaan kuiviksi, asetin ne rautapataan, päälle suolaa, yks lohkottu sipuli kymmenkunta maustepippuria, muutama laakerinlehti, rosmariininvarsi ja vettä niin että lihat peittyivät. Liemeksi olisi voinut käyttä ehkä myös olutta, punaviiniä en koskaan sotke hirvenlihan kanssa, se on mielestäni aivan liian voimakasta hirvelle (paitsi tomaattisessa pastakastikkeessa), vaikka muihin lihapatoihin epäröimättä heitänkin desin jos toisenkin. Sitten uuniin kansi päällä, 110 astetta ja 12 tuntia. Ei ole hätähousun ruokaa tämä!


Hirvenposket haudutettuna uunissa

4 poskea
1 iso sipuli kuorittuna ja lohkottuna
10 maustepippuria
reilusti suolaa
2-3 laakerinlehteä
rosmariininoksa
vettä niin, että lihat peittyvät

Pistä kaikki ainekset pataan. Hauduta kansi päällä 12 tuntia 110 asteessa.

Lopputuloksena liha, joka haarukalla painaessa suli suorastaan alta pois. Poskiliha ei ollut ollenkaan niin kuivaa kuin hirvenliha yleensä, eikä myöskään suurisyistä. Liha oli lähes tahnamaisen pehmeää. Halusin kuitenkin nyhtää poskipalat pieneksi, koska ne olivat niin epämääräisen näköisiä erikokoisia.

No mitäs sitten? Muistin prässätyn häränlihan ja päätin itsekin vuorata pikku vuuan kelmulla ja painelin lihat sinne tiukkaan. Päälle paino ja päiväksi prässiin. En kaatanut mukaan lientä, enkä rasvaa, liemi olisi hiukan ehkä jähmettänyt  massaa ja helpottanut leikkaamista, viipaleet kun tahtoivat kumminkin särkyä hiukan leikattaessa. Leikkasin siis paketista viipaleet, jotka kieräytin vehnäjauhoissa ja paistoin  niihin voissa rapsakan pinnan yhdessä tuoreiden salvianlehtien kanssa.

Mikäs siinä oli sitten nauttiessa prässätystä hirvenposkesta, uunikasvisten (puna- ja keltasipuli, punajuuri, porkkana, maa-artisokka ja peruna reiluina paloina, öljyttynä, suolattuna ja timjamilla maustettuna) ja äidin valmistaman aroniahillon sekä rapeiden salvianlehtien kera.

Kimchi Bokkeumbap

Ja mitäpä tapahtui sille Bo ssämeistä ylijääneelle pikakimchille? Sillä toisin kuin fermentoitunut esikuvansa, pikakimchiä tuskin kannattaa jättää fermentoitumaan.

Lopusta tehtiin tietysti Kimchi Bokkeumbapia, tuota korealaisten ikiomaa kotoista lohturuokaa, Korean ehdokasta paistetun riisin laajalle kisakentälle. Huokeaa, nopeatekoista, pirun tulista. Juu ja sitten tosi muunneltavaa myös. Tee kasvisversiona ujuttamalla mieleiset kasvikset sekaan, tai ota mukaan kanaa, possua, tonnikalaa, nautaa. Milloin se tietenkin poistuu kasvisaterian genrestä.

Roolituksen pääosasta vastaavat kuitenkin kimchi ja kypsä riisi.

Jotakuin näin sen tein:

Kimchi Bokkeumbap
3-4:lle

2-3dl kimchiä
1 sipuli kuutiona
6-8 dl kypsää (eilistä) riisiä
2dl kypsää kananlihaa, tai jotain muuta, kasvista, tai ei mitään....
1 rkl oljyä
1 rkl voita
3 rkl sesamöljyä
1 rkl sesaminsiemeniä
 1 paistettu muna per ruokailija

Kuumenna öljy pannussa ja kuullota  siinä kimchi ja sipuli. Lisää riisi, mahdollinen kana tms. voi ja sesamöljy. Lopuksi ripottele sekaan sesaminsiemenet (mielellään paahdetut) ja nosta paistamasi kananmunat annosten päälle.

Pitkään aikaan en ole syönyt mitään näin tulista. Tulisuus oli suoraan johdettavissa kimchini polttavuudesta. Useissa resepteissä mukaan laitetaan vielä tulista korealaista chilitahnaa, onneksi minulla ei ollut sitä.

Kuvitelkaas kuinka monta (miljoonaa) Korealaista syö parhaillaan bokkeumbapia?

Suomalaisia syöjiä, hoc momento,  ei liene järin monta, vahvin veikkaukseni potentiaaliseksi syöjäksi löytyy täältä. Ellei sitten vedä juuri Bibimbappia.

Ystäväni, herkkupuodinpitäjä

Aikas tasan vuosi sitten Glorian Blog Awards- gaalassa, heti alkumetreillä, kaulaani kapsahti (tai saattoihan olla, että minäkin kapsahdin, sanakin on ihan hullu, mutta siis tilanne oli " oletko se sinä?- joo. -ja sitten halattiin"). Koskaan ei oltu tavattu, mutta tutuiksi oltiin jo tultu toistemme blogeja lukiessa.  Kyseessä oli Soul Kitchenin Anna ( ja samassa rytäkässä ensihalailtiin myös Suolaa & Hunajaa Jonna). Ja tik, nuon vaan sain laittaa rastin ruutuun uusi ystävä (itseasiassa siis 2x, ja sinä iltana tuli kyllä muuten useampi ruksi.) Ei niitä joka päivä löydä.

 
Syyslomareissulla pääsin yllättämään Annan käymällä Töölössä, (Museokatu 15) aivan tuoreesti avatussa herkkupuodissa Hella ja Herkku. Jonka tiskin takana siis seisoo juuri kyseinen ihana Anna. Tai ei seiso, vaan tulee mieluusti tutkimaan kanssasi valikoimaa ja kertomaan tuotteista, jotka Anna on kaikki henkilökohtaisesti valinnut, lähes kaikki tuotteita ja merkkejä, joita ei muualta Suomesta saa.

Tutkin antaumuksella hyllyn kerrallaan, ahmin silmilläni kauniita pakkauksia, hypistelin ja maistelin Annan tarjoamia maistiaisia. Yläkuvan huikean kaunis espanjalainen savuöljy siirtyi ostoskoriin välittömästi maistettuani tuota tammensavuista luomuöljyä.

Sinne päätyi myös tryffelvoi. Valitsin sen hienosta sarjasta tryffelituotteita, kun Anna ujutti aivokoppaani aistimuksen tryffelivoilla maustetusta perunamuusista tai siinä paistetussa munakkaasta. Annan asiantuntemuksesta  kannattaa ottaa kyllä kaikki irti, kysyä ja keskustella. Itse ajattelen jotain ruuasta tietäväni, puodissa huomasin, että paljonpas on mitä, en tiedä. Oli tosi kiinnostavaa kuulla artesaanipastan valmistuksesta pronssisuuttimella, tajuta miksi pastassa on karhea pinta...  Tuskin maltan odottaa että ostamani sitruunapasta ehtii lautaselle.

Hella ja Herkku :n  tuotteet ovat myös huippuja viemisiksi tai pieniksi muistamisiksi. Parhaita lahjoja ovat nimittäin lahjat joita voi käyttää ja nauttia!

Keittiötarvikepuolen avauskokoonpanoon kuuluvat gerberan ihastuttavan väriset ja malliset rustiikit astiat. Eivät ole muuten pahan hintaisia.

Eikä keittiöpyyhemania tässä liikkeessä ainakaan laannu.

 

Hellaan ja Herkkuun löysin ilman suurempia vaikeuksia puikkaamalla  (siis kävellen) eduskuntatalon  ja kansallismuseon välistä museokadulle.  Samalla kadulla löytyy myös Anton&Anton lähiruokamyymälä, Petri's Chokolate Room ja muitakin sopivia ruokaharrastajan käyntikohteita.

 

Anna, tuo ystäväni herkkupuodin pitäjä,  kertoo itse blogissaan yrittäjäksi heittäytymisestä.

 

Onnea ja menestystä unelmien toteutukseen, löytäkööt asiakkaat Hellaan ja Herkkuun! Lähtekööt painavin ostoskorein, inspiroitunein ja malttamattomin mielin kohti uusia kokkauksia... ja palatkoon pian!

 

 

 

Anteeksi, mutta pizzassani on hius....

Asia saattaa liittyä jotenkin pitsataikinan vaivauksessa käytettyyn lapsivoimaan....

 

Ihanaa sunnuntaita kaikille. Tehkää vaikka pizzaa!